...kaikilla olisi tällainen iho.
Kuvan nainen on 35-vuotias. Hänellä ei ole kasvoillaan meikin häivääkään.
Hän on ystäväni Anna.
Tapasin Annan viimeksi marraskuussa vieraillessani hänen luonaan Brysselissä. Olen jo aikaisemminkin pannut merkille Annan huomattavan kauniin ihon, mutta vasta nyt aloimme kunnolla keskustella ihonhoidosta. Olin luonnollisestikin kiinnostunut kuulemaan, millä tuotteilla Anna hoitaa ihoaan.
Hämmästykseni olikin suuri kun vastaus oli;
"En oikeastaan millään."
Kävi ilmi, että Annan ainoat ihonhoitotuotteet ovat kasvojenpesuaine sekä kevyt kosteusvoide, jota hän laittaa vain kerran viikossa tai kahdessa - silloin kun iho tuntuu kuivalta. Näin hän on tehnyt koko elämänsä.
Silmänympärysvoidetta, meikkivoidetta, peiteainetta, puuteria tai muunkaanlaista meikkipohjaa hän ei ole koskaan käyttänyt. Ainoa meikki on ripsiväri ja huulipuna joita Anna käyttää juhlatilaisuuksissa.
Huokoset...? Onko tällä iholla edes huokosia...? :D
Uskomatonta että jonkun iho näyttää luonnostaan tältä..!
Kerrottakoon myös että Anna on jossain vaiheessa elämäänsä tupakoinutkin eikä neiti kaihda juhlimistakaan.
Jutun pointti?
Tuoda jälleen kerran esiin geenien vaikutus ihon kuntoon ja kumota kosmetiikkafirmojen väitteet siitä, että ihoa kannattaa aina kaikissa tapauksissa hoitaa kosmetiikalla. Meidät halutaan saada uskomaan, että lotraaminen päivä-, yö- antioksidantti-, ulkoilu-, silmänympärys,- anti age- jne voiteilla on suunnilleen jokaisen naisen velvollisuus ja että ilman kosmetiikkaa iho vääjäämättä ikääntyy nopeammin tai näyttää ylipäänsä huonommalta.
Lopulta kuitenkin iho itse kertoo meille, miten se voi ja mitä se kaipaa. Tähän uskon ainakin minä. Jos iho on kuiva, janon tarpeen kyllä tuntee. Jos se on rasvainen, talineritystä voi hillitä kosmetiikalla. Jos se on samea, voiteella voi taikoa siihen kuulautta. Ja niin edelleen.
Mutta kaikki eivät kosmetiikkaa tarvitse. On täysin mahdollista omistaa upea iho ilman purkin purkkia.
Minullakin on aika hyvä iho. Se kertoo minulle, että esimerkiksi kesäisin se pärjää hyvin pitkälle ilman voidetta (poislukien tietysti aurinkosuojavoide ulkoillessa). Enkä silloin rasvoja sille tarjoa, vaikka joku asiantuntija kuinka väittää vastaan. Monen "asiantuntijan" tehtävä on myydä, sitä ei kannata unohtaa.
Kuunnelkaa siis ihmiset ihoanne. Jos se näyttää luonnostaan siltä kuin Annan, ei monen sadan euron purkkiarsenaali varmastikaan tuo mitään muuta kuin esteettisen hyödyn kylpyhuoneen hyllyysi. :)
Karppaajan ruokakomerossa näyttää sangen erilaiselta kuin tavallisessa kuiva-ainekaapissa. Vehnäjauhot, riisit, makaronit ja puurohiutaleet loistavat poissaolollaan. Niiden tilalla on pussia jos monenmoista niinkin eksoottisilla nimillä kuin Bake Pro, Pofiber, Psyllium ja Fibrex.
Mitä kaikkea löytyy viljan ja sokerin välttelijän leivontaosastolta...?
Vhh-jauho numero 1: mantelijauhe. Tätä käyttävät varmasti kaikki vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat. Sopii kaikkien vhh-leipomusten taikinapohjaan sämpylöistä kakkuihin ja lettuihin = "karppaajan vehnäjauho". Hh-pitoisuus 6 g / 100 g.
Pofiber eli perunakuitu. Käytetään korppujauhon tavoin esimerkiksi pyörykkätaikinoissa, kakkuvuoan leivitykseen tai vaikka kalan panerointiin. Hh-pitoisuus 12 g / 100 g.
Fibrex eli sokerijuurikaskuitu. Samankaltainen tuote käyttötarkoitukseltaan kuin perunakuitu, mutta Fibrex myydään hiutalemuodossa. Muistuttaa ulkomuodoltaan viljahiutaleita ja sopii esimerkiksi vhh-myslin ainesosaksi. Hh-pitoisuus vain 5,5 g / 100 g.
Minusta Pofiber sopii jauhoisen muotonsa vuoksi paremmin pyörykkätaikinaan ja leivitykseen. Käytän Fibrexiä joko mysliin tai osana sämpylä- ja leipätaikinoita.
Kookosjauho. Käytän lähinnä jälkiruokaleivonnassa kuten muffineissa tai kakuissa, tai kookospuurossa. Imee itseensä erittäin runsaasti nestettä minkä vuoksi kookosjauhopohjaisesta taikinasta tulee kuivempaa kuin vaikkapa mantelijauhopohjaisesta.
Hh-pitoisuus vaihtelee huomattavasti, valmistajasta riippuen se voi olla välillä 6,4g - yli 30 g / 100 g.
Psyllium eli Plantago ovata-ratamokasvin siemenistä valmistettua jauhetta. Käytetään leivonnassa hyvin pieniä määriä tuomaan taikinaan gluteenin tapaista sitkoa. Hh-pitoisuus valmistajasta riippuen 0 - < 1 g / 100 g.
Toimii myös jauhona supersimppelissä lettutaikinassa, kastikkeen suurustajana sekä "Philadelphia-pastan" raaka-aineena.
Erytritoli eli "karppaajan sokeri". Erytritoli on sokerialkoholi jota esiintyy luonnostaan mm. meloneissa, viinirypäleissä ja sienissä. Sitä valmistetaan käymisteitse rypälesokerista. Imeytyvän hiilihydraatin pitoisuus 0 g (sokerialkoholi on hiilihydraattia mutta ei imeydy = ei nosta verensokeria).
Erytritoli on kaloritonta ja makeudeltaan n. 80% pöytäsokerin makeudesta. Se on rakenteeltaan kiteistä ja muistuttaa tavallista sokeria. Käytän leivonnassa ja kookospuuron päällä kanelin kanssa.
Bake Pro eli kuumennusta kestävä heraproteiinijauhe eli "leivontaproteiini". Tätä käytän jostain syystä todella harvoin, vaikka sillä voi mainiosti korvata osan jauhoista leivonnassa saaden hyvän proteiinilisän. Bake Pro'ssa on proteiinia 78 g, rasvaa 7 g ja hiilihydraattia 7 g / 100 g.
Minulle on jäänyt hieman epäselväksi poikkeaako tämä oikeasti "tavallisesta" heraproteiinijauheesta. Eikö tavallinen heraprotsku kestä kuumennusta...?
Vhh-perusjauho nro 2: soijajauho. Vähän huonommat ravintoarvot kuin Bake Pro'lla (proteiinia 40 g, rasvaa 22 g ja hiilihydraattia 13 g / 100 g. Soijajauhoa on kuitenkin helpommin saatavilla kuin Bake Pro'ta ja se on edullisempaa, siksi sitä varmaan käytetään yleisemmin. Korvatessani soijajauhon reseptissä Bake Pro'lla en ole huomannut tuloksessa mitään eroa.
Käytän osana sämpylä-, piirakka- ja pizzapohjataikinoita sekä pinaatti/porkkanaletuissa.
Vehnägluteenijauho eli vehnän proteiinia. Useimmille tuttu vegaanikinkun eli seitanin aineksena. Tuo taikinoihin voimakasta sitkoa. Ravintoarvot samankaltaiset Bake Pro'n kanssa (vaikka vaihtelevat hieman valmistajittain); proteiinia 76 g, rasvaa 6 g ja hiilihydraattia 8 g / 100 g.
Käytän aika harvoin osana sämpylätaikinaa tai jos teen karppipullaa (ja sitäkin on tullut tehtyä ruhtinaalliset kaksi kertaa kahden ja puolen vuoden aikana). Käyttämällä vhh-leipätaikinassa runsaasti gluteenia saa leipään sen "oikean" leivän kimmoisan rakenteen. Vehnägluteeni on kaikkien kaupallisten karppileipien perusraaka-aine.
Kappas, tämä ei ole kuiva-aine mutta odottaa jauhokaapissa vuoroaan. Sokeroimaton sinappi. Käytän normaalisti dijonspinappia mutta tilasin tämän purkin kokeilumielessä iHerbistä, tiedä vaikka olisi maukkaampaa kuin dijon. :)
Käytän sinappia eniten kermaviilikastikkeiden ja uunikalan kuorrutuksen maustamiseen - ja tietysti soijanakin kaverina! (Dijonsinapista saa muuten ihan "tavallisen" makean sinapin makuista kun makeuttaa sen itse vaikka erytritolilla.)
Auringonkukansiemeniä käytän näkkäritaikinassa ja salaatin päällä, pellavansiemenrouhetta niinikään näkkärissä, pizzapohjassa ja minuuttisämpylässä sekä rahkajogurttiseosten päälle ripoteltuna.
Saksanpähkinää (hh 3,2 g / 100 g)...
Parapähkinää (hh 2,6 g / 100 g)...
...pistaasipähkinää. No, näitä en itse asiassa syö itse juuri koskaan, pistaasipähkinässä on aika korkea hh-pitoisuus (16,7 g / 100 g). Mutta mies tykkää.
Jännä miten pähkinöiden ravintoarvot muuten vaihtelevat huomattavasti lähteestä riippuen. Pistaasien imeytyvä hh-pitoisuus on Finelin mukaan tuo 16,7 g, mutta Now Foodsin pakkausselosteen mukaan vain 7,14 g / 100 g.
Suursuosikkini hasselpähkinöiden hh-arvo heittelee sekin ihan hulluna, olen bongaillut sitä välillä 3 g ja yli 17 g. Mistä tämä oikein johtuu, osaako joku sanoa? Kasvihan on aina sama kasvi eikä mikään teollisesti eri resepteillä valmistettu ruoka-aine, miten sen ravintoarvot voivat vaihdella pakkaajan mukaan?
Edit. Tähän saatiin vastaus: kasvien ravintoarvot vaihtelevat maantieteellisen alueen mukaan. Eri alueilla on erilainen ilmasto ja maaperä, ja nämä yhdessä vaikuttavat kasvin ravintoaineisiin.
Pähkinäboksista löytyy vielä hasselpähkinää, makadamiapähkinää, mantelilastuja, kookoshiutaleita ja cashew-pähkinöitä. Casheweita käytän itse aniharvoin kun ovat niin hh-pitoisia, joskus tulee johonkin wokkiin heitettyä.
Pidän pähkinöistä eniten paahdettuna (ja joistain pähkinöistä, etenkin makadamiasta, en "raakana" lainkaan), joten paahdan niitä pieniä satseja aika ajoin ja laitan paahdetut yksilöt omaan purkkiinsa. Täältä aina täydennän käsilaukkuni snack-pussia. :)
Tänään oli muuten paahtopäivä. Paahdan myös siemeniä, tänään pannuun pääsi auringokukansiementä, seesamia ja kurpitsansiementä. Myös mantelilastut saavat ihanaa makua paahtamisesta.
Ja demonstroidakseni mihin jauhokaapin sisältöä käytetään....
Tänään oli myös pitkästä aikaa leivontapäivä! Leivoin mantelisämpyläreseptillä feta-oliivimuffineita ja uudella, ruotsalaisesta lehdestä bongaamallani ohjeella ihanan mureita ja karkearakenteisia sämpylöitä.
Jälkimmäiset ovat niin raskasrakenteisia että eivät kohoa yhtä hyvin kuin mantelisämpylät, mutta huomattavasti maukkaampia, mantelijauhohan ei juuri maistu miltään. Ruotsalaislehden "Grova Frallor" -sämpylöihin tulee mantelijauhon lisäksi kookosjauhoa, pellavansiemeniä, pofiberiä ja fibrexiä. Lisäsin joukkoon vielä kuivattua nokkosta kun sitäkin sattui kaapista löytymään ja raastoin päälle Pecorino-juustoa jonka suolaisuus viimeisteli leipästen maun täydellisesti...! Mums!
(...näitä ei voi kyllä leipoa kovin usein ettei leivänhimot palaa... :D)
P.S. Eilisiin kommentteihin vastaaminen jäi kesken enkä ole ollut koneella tänään juuri lainkaan, julkaisen & vastaan tässä illan aikana. :)
Ostin miehelleni laivalta tuoksun.
YSL:n L’Homme –linja on miehelle tuttu jo entuudestaan, joten uskalsin ostaa tuoksun ilman koehaistoa. Soitin kuitenkin varmuuden vuoksi tuoksuhyllyltä ja esitin vaihtoehtoni. ”Givenchyn Play Intense olisi tarjouksessa, ja toinen hyvä edullinen on YSL:n L'Homme Cologne Gingembre. Se on edullisempi kun se on cologne”.
”Ota se YSL”, mies sanoi.
Tuoksu oli kuitenkin pettymys.
”Tämähän katoaa iholta saman tien, en haistanut tätä enää käveltyäni kylppäristä olouoneeseen”, mies valitti.
Selitin, että colognet ovat paljon kevyempiä kuin edt:t ja edp:t. Ja että juuri siksi se on myös halvempi, jota olin yrittänyt puhelimessa tuoda esiin. Mies oli entistä pettyneempi. ”En mä tajunnut mistä sä puhuit, en mä tätä olisi ottanut jos olisin tajunnut.”
”Tästä edes tuot vain niitä eau de toiletteja”.
Jatkoimme tuoksukeskustelua, ja kävi ilmi että miehellä ei ollut –heh- hajuakaan mitä nimitykset tuoksupullojen kyljissä oikeasti kertovat. Hän oli kuvitellut, että eau de toiletet ovat yksinomaan miesten tuoksuja ja eau de parfumit naisten tuoksuja. After shavet ovat kuulemma jotain ”vanhojen pappojen hajuja”.
Totta on, että suurin osa miesten tuoksuista on EdT-vahvuudella, mutta myös EdP:tä löytyy. Esimerkkinä vaikka Diorin Homme Intense, jota Mr. Karkkipäivällä on itselläänkin ollut.
”Mistä sitten muka tietää mitkä tuoksut on miehille ja mitkä naisille, häh?” mies ihmetteli.
Kysyin, eikö hän koskaan ollut huomannut useimmissa miesten tuoksuissa tekstiä Homme tai Man.
”Ja erottaahan ne nyt viimeistään siitä, kun miesten tuoksut ovat omassa hyllyssään tai osastollaan ja naisten tuoksut omassaan”, sanoin.
”Just joo, ihan älytöntä, tuohan on sukupuolirasismia..!" mies huusi. "Hakekaa vaan miehet pullonne tuolta omasta nurkastanne..! Ihan kuin jotain 1800-lukua...”
Piti vähän aikaa miettiä oliko äijä ihan tosissaan tuon viimeisen kanssa, mutta ilmeisesti se oli huumoria.
Joka tapauksessa olin hyvin hämmästynyt siitä, että tuoksuja rakastava mieheni tietää loppujen lopuksi tuoksujen maailmasta noin vähän. Minulle ilmaisut EdT, EdP, Eau Fraîche, cologne jne ovat aina olleet suunnilleen yleistietoa.
Mutta kun aloin miettiä asiaa, niin eiväthän monet kosmetiikkaliikkeen asiakkaistanikaan ymmärtäneet ilmaisujen päälle. Ja nyt puhutaan ihan naisasiakkaista. Monesti jouduin selventämään, miksi samannimisellä ja samankokoisella pullolla olikin kaksi hintaa. Eau de Parfum on kalliimpi kuin Eau de Toilette, mutta miksi – se tuli monelle yllätyksenä. "Jos EdT ei oikein pysynyt ihollanne, kokeilkaa Eau de Parfum -versiota". "Aaaa..? Kiitos!"
Mitä enemmän tuoksussa on tuoksuöljyä, sitä arvokkaampaa se on. Useimmiten tuoksuöljyn pitoisuus kulkee myös käsi kädessä tuoksun voimakkuuden ja keston kanssa, mutta ei aina. Myös tuoksuaineet ja fiksatiivit vaikuttavat kestoon. (Esimerkiksi vanilja kestää iholla erityisen hyvin, ja näin ollen vaniljapohjaiset tuoksut koetaan usein kestävämpinä kuin vaikkapa sitruspohjaiset.)
Hajuvesien voimakkuudet tuoksuöljyn pitoisuuden mukaan:
”Splash” ja aftershave: n. 1-3%
Cologne: n. 3-8% (tyypillisesti 5%)
Eau de Toilette: 5-15% (tyypillisesti 10%)
Eau de Parfum 10-20% (joskus näkee myös ilmaisua Parfum de Toilette)
Parfum (extrait): 25% ja ylöspäin
Nimitykset kuten ’mist’ ja ’body spray’ kuuluvat voimakkuudeltaan colognen kategoriaan, samoin Eau Fraîche. Tyypillisesti Eau Fraîche –termiä käytetään naisten cologne-tuotteesta, cologne on vakiintunut miesten puolelle. (Alun perinhän ’cologne’ tulee Saksassa 1700-luvulla kehitetystä Eau de Cologne –tuoksusta, ja on sittemmin vakiintunut yleisnimitykseksi kevyille, vesimäisille tuoksuille.)
Löytyykö Karkkipäivän lukijoiden joukosta "mr. karkkipäiviä" jotka tunnustavat, että ee-dee-peet ja teet ovat vähän harmaata aluetta? Tuleeko hankittua useammin Eau de Toilette - vai Parfum -vahvuutta vai onko sillä edes mitään väliä?
(Joskushan samannimisen tuoksun EdT/EdP-versiot sisältävät myös eri tuoksuaineita, jolloin kyseessä ei enää ole pelkkä vahvuusaspekti vaan aivan eri tuoksu... Kyllä helpotetaan asiakasta..! ;) Edit. Selvennös - kirjoitin huonosti ^_^ Siis toki EdT ja EdP -versio samasta tuoksusta sisältävät aina osittain eri tuoksuaineita, mutta välillä ne tehdään niin erilaisiksi että toisen version yhteyttä alkuperäiseen on ainakin perusnuuskuttelijan vaikea löytää.)
Itsenäisyyspäivän silmämeikistäni pyydeltiin joulukuussa tutorialia. Toivomuksia Vanhojen Tansseihin sopivista meikeistäkin alkaa taas tippua, joten päätin yhdistää toiveet.
Tämä meikki sopii erinomaisesti tummansinisen tai violetin puvun kaveriksi.
Tarvitset:
Minä käytin meikkiini näitä tuotteita:
Yves Rocherin voidemainen luomiväri sävyssä Bleu Mauve ja Indelible Gel Eyeliner sävyssä Scuba Dive.
(Värillinen, voidemainen pohjustus ei ole välttämätön mutta sillä saa aina lisäintensiteettiä meikkiin.)
Dior Bleu Denim -paletti (merkkasin käyttämäni sävyt: tummansininen, harmaanliila ja valkoinen).
Mineraaliluomivärit: marjapuuroliila Pure Luxe Amethyst, kimaltava sinivioletti Fyrinnae ?? (en muista sävyn nimeä koska olen siirtänyt luomivärin toiseen purkkiin), voimakkaan helmiäinen kalpea liila About Face Hope No Matter What.
Laitoin vielä kuvan meikkiin käytetyistä siveltimistä kun niistäkin tulee aika ajoin kysymyksiä.
1 Benecosin synteettinen sivellin, käytän voidemaisten luomivärien levitykseen.
2 Ikivanha H&M:n luottosiveltimeni jolla levitän luomivärirajaukset.
3 MACin 209, käytän geelieyelinerin levitykseen.
4 MACin 228, käytän luomivärin levitykseen kun sävyä tulee vain hyvin pienelle alueelle.
5 MACin 239, käytän luomivärin levitykseen (eniten käyttämäni sivellin).
6 The Body Shopin vanha peiteaine/huulipunasivellin, käytän geelieyelinerin levitykseen sisärajauksessa.
1. Pohjusta luomi silmämeikinpohjustajalla. Levitä liikkuvalle luomelle halutessasi sinertävää tai violettia voidemaista luomiväriä. Käytin Yves Rocherin Bleu Mauvea.
2. Rajaa yläluomi siipimäisesti. Kynällä saat pehmeämmän jäljen, geelieyelinerilla tai nestemäisellä tarkemman.
Käytin Indeliblen Scuba Dive -geelieyelineria.
(Sisärajauksenkin voi toki tehdä jo tässä vaiheessa mutta itse jätän sen aina viimeiseksi koska silmäni vuotavat helposti meikatessa.)
3. Levitä liikkuvan luomen sisemmälle puolikkaalle vaaleaa harmaanliilaa. Rajaus jää luomivärien alle.
Käytin harmaanliilaa Diorin Bleu Denim -paletista.
4. Levitä ripsien tyveen rajauksen päälle tummansinistä luomiväriä, pehmentäen rajauksen.
Käytin tummansinistä Diorin Bleu Denim -paletista.
5. Tee luomen ulkonurkkaan varjostus tummansinisellä. Pidä varjostuksen suuntana kulmakarvan loppupäätä.
Käytin tummansinistä Diorin Bleu Denim -paletista.
6. Lisää luomen keskelle häivähdys kimaltavaa violettia niin saat meikkiin eloisuutta. (Kimalle ei valitettavasti oikein tule kuvassa esiin...)
Käytin Fyrinnaen kimaltavaa siniviolettia.
7. Levitä kulmaluulle ja kyynelkanavan viereen luomen sisänurkkaan vaaleaa sävyä. Häivytä sävyllä sinivioletin varjostuksen raja vetämällä sitä osittain varjostuksen päälle.
Minä käytin kulmaluulla valkoista Diorin Bleu Denim -paletista ja kyynelkanavan vieressä About Facen runsaasti hohtavaa Hope No Matter What -sävyä. Ei ole mitenkään tarpeen käyttää kahta eri vaaleaa, mutta minä halusin sisänurkkaan voimakkaamman korostuksen. Se on hyvä idea etenkin jos silmät ovat lähellä toisiaan tai sisänurkissa on paljon tummuutta.
8. Rajaa alaluomi tummansinisellä luomivärillä aivan ripsien tyvestä.
Käytin edelleen tummansinistä Diorin paletista. :)
9. Lisää tummansinisen rajauksen alle (mielellään hohtavaa) violettia jotta saat rajaukseen utuisuutta ja alaluomelle lisää väriä. Tämä on se kohta jolla tuot meikkiin ratkaisevan lisän - alaluomi ja sille levitetyt sävyt ovat koko ajan näkyvissä toisin kuin yläluomen sävyt (riippuen tietysti luomen muodosta).
Minä käytin alaluomen ulkonurkassa Fyrinnaen siniviolettia ja sisemmällä puolikkaalla Pure Luxen ihastuttavaa, hieman punertavaa Amethyst-sävyä. Amethyst'istä tulee nostalginen olo - se oli ihkaensimmäisessä mineraaliluomiväritilauksessani vuonna 2006 ja on yksi kaikkien aikojen suosikkivioleteistani!
Jos yläluomellasi on lähinnä sinertäviä violetteja, valitse alaluomelle jotain pinkihtävää tai punertavaa liilaa niin saat meikkiin vivahteikkuutta. Voimakkaasti hohtavat sävyt liukuvat toisiinsa kuin itsestään.
10. Tee sisärajaukset (eli rajaa silmän reunan limakalvo ylä- sekä alapuolelta). Ei ole välttämätöntä mutta tuo juhlameikkiin sen THE-imun. :)
11. Lisää ripsiväri. Valmis!
Tässä vielä värikartta.
*
Aikaisemmin ilmestyneitä ideoita Vanhojen Tanssit -meikkiin:
Kultaa ja violettia (burgundin, viininpunaisen tai kultaisen puvun kaveriksi)
Klassinen smokey eye (tummien pukujen kanssa)
Harmaata ja vihreää (harmaan, hopeisen tai vihertävän puvun kanssa)
Ja vielä yleispätevä ohje iltameikkiin:
Make-up For Dummies - iltameikki
(sisältää ohjeet klassiseen rusehtavaan meikkiin sekä räväkämpään fuksia-mustaan meikkiin)
Luonnonkosmetiikkamerkeillä ei ole meikinpohjustustuotteita. Tämä siitä simppelistä syystä, että perinteiset meikinpohjustajat perustuvat silikoneihin, joita taas luonnonkosmetiikassa ei sallita.
Lily Lolo on ainoa tuntemani merkki, jolta löytyy täysin luonnollinen, nimenomaan silmämeikinpohjustukseen tarkoitettu tuote (juttua täällä). Mutta Lily Lolo ei ole varsinaisesti luonnonkosmetiikkaa, vaikka tuotteet luonnonmukaisista ainesosista valmistetaankin.
Tehdessäni luonnonkosmetiikkamerkki Laveralle meikkikeikkoja, olin pitkään vähän hämilläni pohjustuksen suhteen. Saadakseen ammattimaisen, pysyvän tuloksen, luomille on levitettävä pohjustusainetta. Niin se vain on. Kukaan meikkari ei varmasti meikkaa paljaalle luomelle.
Kuljetin mukanani synteettisen merkin pohjustusainetta tai pohjustin luomen meikkivoiteella & puuterilla. Jälkimmäisellä tulos ei kuitenkaan ole mielestäni paras mahdollinen. Esimerkiksi omilla luomillani tuollainen pohjustus ei pidä meikkiä.
Vasta ihan hiljattain minulla sytytti. Olin saanut testiin Laveran uuden peiteainesävyn, ja päätin ex tempore kokeilla sitä luomen pohjustajana. Aika itsestäänselvä juttu - voin vain ihmetellä miten en aikaisemmin meikkikeikoilla ollut tullut ajatelleeksi peiteainetta...!
Ilokseni peiteaine toimii pohjustajana oikein hyvin! Ei yhtä hyvin kuin parhaimmat synteettiset, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta erittäin hyvin ollakseen luonnonkosmetiikkaa. Useimpina testipäivinä meikki pysyi aamusta iltaan moitteettomasti, vain muutamana päivänä luomeen tuli pientä "sulanutta" vekkiä. Mutta ei mitään sellaista niinkuin niinä moninaisina vuosina jolloin en vielä ollut kuullutkaan pohjustustuotteista ja käytin silmämeikin alla vain meikkivoidetta - meikki ei koskaan kestänyt iltapäivää pidemmälle.
Lily Lolon Eyelid Primeriin verrattuna Laveran Natural Concealer on paljon ohuempaa eikä yhtään rasvaista. Se myös kuivuu iholle nopeammin.
Uusi sävy 03 Beige korvaa 02 Mediumin. Sävy 03 sopii paremmin suomalaiseen sävytykseen kuin vanha 02 ja on muiden viimeaikaisten uudistusten tavoin erittäin tervetullut muutos valikoimassa.
Alla yritys kuvata meikin kestoa Natural Concealer -pohjustuksella. Valitettavasti ilta-kuva on kuvattu ennenkuin sain uudet studiovaloni....
Meikki aamulla.
Meikki illalla. Sävyt näyttävät huonon valon takia huuhtoutuneen pahasti, tosiasiassa sävyt olivat ihan yhtä vahvat kuin aamulla. Meikki on pysynyt paikoillaan lukuunottamatta ihan pieniä rantuja vasemman silmäluomen ulommalla puoliskolla (teistä katsoen oikealla puolella). Meikki on hieman pehmennyt siltä kohtaa.
Meikin pysyvyyden lisäksi toinen syy käyttää pohjustusta on tietysti sävyjen vahvistaminen. Tässä Laveran Majestic Violet -luomivärisävy peiteainepohjustuksen päällä (ylempi swatch) ja pelkällä iholla.
Moni pohjustaa luomensa puuterilla (en ymmärrä miksi sekin ohje vielä jaksaa kiertää kauneusmaailmassa), mutta tällöin tulos on ihan yhtä valju kuin paljaalla iholla. En itse ole kokenut että pelkkä puuteri edes lisäisi meikin kestoa...
Käytättekö te luonnonkosmetiikkaihmiset jotain meikkinne pohjalla? Miten olette ratkaisseet silmämeikin pysyvyyden vai riittääkö pelkkä meikkivoide kiinnittämään luomivärit?
Jos on ollut ongelmia, niin tässä siis yksi vinkki :)
Kun valmistetaan pienen budjetin ruokaa, ovat säilykkeet ja pakasteosaston tuotteet ystäviäsi.
Pakastealtaan halvimpia proteiininlähteitä on pakasteseiti. 400 gramman pakkaus seitiä kustantaa halvimmillaan rapiat 2 euroa. 400 grammasta riittää kalaa kahteen tai kolmeenkin ateriaan, joten pakasteseiti on vielä purkkitonnikalaakin halvempi ruoka. :) Tonnaripurkista kun riittää yleensä vain yhteen ateriaan.
Käytän paljon myös kalakuutioita, suosikki on Pirkan Kahden kalan kuutiot. Seiti annospaloina on kuitenkin se kaikkein halvin.
Tomaattinen kalapata kasviksilla ja paahdetuilla vhh-leipäkuutioilla.
Opiskelija-aikoina en yhtään ymmärtänyt pakastekalan päälle - mitä tuosta nyt muka voisi tehdä? No vaikka mitä! Minun pakastekalakokemukseni rajoittuivat kalapuikkoihin...
("Entisen elämäni" ruoanlaittotaidoista kertoo kaiken se, että soitin kerran siskolleni ja kysyin mitä raaka-aineita tulee tonnikalasalaattiin... Kirjoitin ohjeen ihan ylös silloiseen keittokirjaani..! ^_^)
Kolme suosikkiruokaani pakasteseitistä ovat tomaattinen kalapata, juustokuorrutettu uunikala ja kalaa kookoskastikkeessa. Todellisia ruoanlaittotaidottoman superhelppoja aterioita!
Perusainekset kalapataan:
Tomaattimurskaa (alle 1€) + pakastekala (alkaen 2€) + pakastevihannekset, esim. Broccolimix (merkistä riippuen alkaen 2€/kg) + sipuli (0,10€/kpl)
Annoksella hintaa noin 2,10€.
Pilko sipuli ja freesaa pannussa. Kaada päälle tomaattimurska ja vihanneksia, anna kiehahtaa ja kypsyttele pari minuuttia (pakastevihannekset kypsyvät nopeasti, tuoreet vaativat pidemmän ajan ellet ole esikäsitellyt niitä keittämällä tai höyryttämällä). Mausta suolalla, pippurilla ja yrttisekoituksella (tai käytä valmiiksi maustettua tomaattimurskaa). Itse tykkään lisätä vähän chiliä tai sambal oelekia. Kaada päälle jäiset kalakuutiot. Jos käytät annosseitipaloja, anna niiden sulaa hieman ennen pataan lisäämistä ja pilko pienemmiksi paloiksi.
Annoksesta saa ruokaisamman lisäämällä päälle raejuustoa tai paahdettuja leipäkuutioita.
Perusainekset uunikalaan (lisukkeet voivat toki olla mitä hyvänsä mutta tämä on minun perussetti):
Pakastekala (alkaen 2€) + sipulia (0,10€/kpl) + pakastepinaattia (alkaen 0,50€/pussi) + tuoretta tomaattia (n. 1€/2kpl) + ruokakermaa (alle 1€) + juustoraastetta (halvimmillaan n. 3€/500g).
Annoksella hintaa noin 2,95€.
Asettele kala uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Kasaa kalan päälle/ympärille pannussa kuullotettua sipulia, tomaattiviipaleita ja pinaattia. Kaada päälle reippaasti ruokakermaa ja viimeistele komeus juustoraasteella tai viipaleilla. Kypsennä 175-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia.
Maustetulla ruokakermalla saa lisää makua, esim. Kolmen juuston ja Kolmen sipulin ruokakermat ovat hyviä, tai mausta ruokakerma itse esim. pippurilla ja sinapilla. Seesaminsiementkin (tai Gomasio) ovat pop.
Perusainekset kookoskalalle:
Pakastekala (alkaen 2€) + pakastevihannekset (esim. Broccolimix, alkaen 2€/kilo) + sipuli (0,10€/kpl) + kookosmaito (merkistä riippuen alkaen alle 1€).
Annoksella hintaa noin 2,10€.
Tein juuri Ahvenanmaalla tästä vielä simppelimmän version käyttäen sipulin lisäksi ainoastaan savoijinkaalia. Voiko olla yksinkertaisempaa ruokaa, ja niin hyvää!
Pilko sipuli ja freesaa pannussa. Lisää vihannekset ja kypsennä. Mausta esimerkiksi Garam Masala -mausteseoksella, currylla tai pelkästään suolalla ja pippurilla. Kookosmaito tuo kuitenkin maun. :) Loraus soijakastikettakaan ei ole paha. Kaada sekaan kookosmaito. Kun kookosmaito on kuumentunut, lisää jäiset kalapalat. Kypsennä noin 5-7 minuuttia, kalat kypsyvät nopeasti.
Jos et muuten osaa maustaa (niinkuin en juuri minäkään), turvaudu seuraaviin: valkosipuli, sinappi, soijakastike, kuivatut yrttiseokset, curry, Garam Masala ja valmiit maustetahnat kuten sambal oelek. Näillä saa tosi helposti laimeaan sapuskaan makua!
*
Terveiset muuten siskoni työkaverille joka oli kuulema toivonut lisää ruokareseptejä Karkkipäivään..! ^_^ Bon appetit!
Kärsitkö couperosasta? Onko sinulla maksaläiskiä?
Jos vastasit kyllä jompaankumpaan kysymykseen ja olet valmis kuvien kera raportoimaan käyttökokemuksista Karkkipäivässä, hae testihenkilöksi! :)
Minulla on kaksi seerumia joita en pysty ihanteellisesti omalla ihollani testaamaan. Ne ovat kuitenkin sen verran mielenkiintoisia täsmtuotteita, että mieluusti ottaisin selvää niiden vaikutuksesta käytännön tasolla ja kirjoittaisin siitä blogiin.
SEERUMI #1: Louis Widmer Pigmacare Skin Tone Balance - seerumi pigmenttimuutoksia vastaan
Näin tuotteesta kerrotaan:
"Kosteuttava tehoseerumi kuuriluontoisesti käytettynä 4-8 viikon ajan auttaa tehokkaasti vähentämään pigmenttimuutoksia. Ihon vaaleneminen on silminnähtävää. Ihon punoitus ja tummuminen vähenee ja ihon sävy tasoittuu. Tuloksena selvästi tasaisempi ja säteilevämpi iho".
"Jo neljän viikon käytön jälkeen hyperpigmentaatiot vaalenivat merkittävästi (pisamat, auringon sekä iän aiheuttamat pigmenttimuutokset). Jopa ei-hyperpigmentoituneet ihoalueet kirkastuivat selvästi".
Kokeilin itse tuotetta syksyllä noin neljän viikon ajan huulenympärysalueelleni. En huomannut vaikutuksia, ja toisaalta kesäisin ilmestyvä hyperpigmentaationi vaalenee itsekseenkin muutamassa kuukaudessa. En kokenut, että Pigmacare olisi mitenkään vauhdittanut vaalentumista.
Seerumia kului huulenympärysalueelle ihan muutamia millejä, eli tuubi on käytännössä lähes täysi.
* *
SEERUMI # 2: La Roche-Posay Rosaliac Ar Intense - seerumi punoittavalle ja couperosaiholle
Näin tuotteesta kerrotaan:
"Hoitaa ihon punoitusta pintaa syvemmältä. Voiteen koostumuksessa yhdistyvät aktiiviset ainesosat vähentävät ihon paikallista punoitusta, torjuvat laajentuneita tai katkenneita pintaverisuonia ja auttavat ennaltaehkäisemään punoituksen uusiutumista."
"Välittömästi ihoa rauhoittava vaikutus. Neljän viikon käytön jälkeen ihon punoitus on vähentynyt ja ihon sävy on tasaisempi."
(Mielenkiintoinen sanavalinta tuo "torjuvat laajentuneita tai katkenneita verisuonia"... Voiko niitä torjua...? Vahvistaa ja supistaa ehkä..? :))
Tätä tuotetta en ole kokeillut itse lainkaan.
*
Kummatkin seerumit ovat saatavilla ainoastaan apteekeista ja ovat hajusteettomia. Olen saanut seerumit blogin kautta.
Etsin siis yhtä testihenkilöä jolla on couperosaa ja yhtä testihenkilöä jolla on kasvoissa selkeitä pigmenttimuutoksia.
Testihenkilöiden tulisi antaa raporttiensa yhteydessä ennen- ja jälkeen kuvat kasvoistaan tai kasvon puolikkaasta, joissa ihon kunto käy ilmi. Kuvat voin luonnollisestikin käsitellä niin että esim. silmät ovat peitossa.
Mikäli kiinnostuit, lähetä "hakemus" joko kommenttiboksin tai sähköpostin kautta (karkkipaiva at hotmail.com).
Valitsen testaajat ensi viikon lopulla.
P.S. Yves Rocher Elixir 7.9 -testaajat, saittehan kaikki joulukuun lopussa lähettämäni kyselylomakkeen? Puolet teistä onkin sen jo palauttanut, kiitoksia. :) Lopuillakaan ei vielä ole kiirettä, kaipailen lomaketta takaisin viimeistään 9. helmikuuta.
Vuosi 2013 ei todellakaan ollut Sannin kynsien vuosi.
Kynteni olivat viime vuoden jostain syystä aivan hurjan hauraassa kunnossa ja katkeilivat tuon tuosta. Syksyyn mennessä olin vaipunut niin syvään kynsimasikseen etten jaksanut edes vilkaista lakkapulloon moneen kuukauteen.
Mutta nyt...! Kynnet ovat taas pitkät ja vahvat! (Ja yhtä ruman muotoiset kuin ennenkin, I know I know :))
Vasemman käden (kuvassa) pikkurillin kynnen jouduin leikkaamaan joku aika sitten kun sen reuna oli lohjennut, mutta kaikki muut kynnet ovat pysyneet ehjinä.
Vielä marraskuun lopulla kynnet olivat näin lyhyet.
Oikea käsi.
Kynteni ovat aina kasvaneet vinoon, ja pisimmillään ne ovat muodostaneet korkkiruuvin. Pahimmin vääntyvät etu- ja keskisormen kynnet. Vinoon kasvun aste kuitenkin mielenkiintoisesti vaihtelee, ollen joskus selkeämpää ja välillä maltillisempaa. Ilmeisesti kuiva ilmasto saa kynnet käpristymään pahemmin kun taas kostea ilmasto pitää ne suorempina, kuten tämä Kreikassa syksyllä 2012 otettu kuva osoittaa:
Ollapa aina noin suorat kynnet...!
Kynnet näyttävät kuin levenevän ulospäin, kun useimmilla kynsi päin vastoin kapenee kasvettuaan sormenpään yli. Geneettisiä juttuja - kaikilla meidän perheen naisilla kasvavat kynnet näin.
Kuulen taas mielessäni kysymyksen; "Miksi et viilaa noita..?" No, näitä ON viilattu, mutta muoto leviää taas viikossa.
Huomenna aikeissa tehdä vähän ronskimpi viilakäsittely. Olen vähän niinkuin säästellyt näitä että saan todenmukaiset kuvat kasvun kehityksestä. ;) *inhorealismia*
Mistä kynsien toipuminen sitten johtuu...? Varmaa vastausta ei tiedä kukaan, mutta lisäravinteiden syönti on auttanut ennenkin. En tiedä miksi ihmeessä aina unohdan niiden nappailun... Jonkun aikaa jaksaa aina säännöllisesti ja sitten ne vain jää. :/
No, nyt päätin taas tsempata ja jatkoin syksyllä biotiinin syöntiä. Marraskuussa sain blogin kautta Evonia Keratin -kapseleita, ja vaihdoin biotiinit niihin. Eräs PR-toimiston henkilö, joka ei edes edusta Evoniaa, suositteli minulle näitä kapseleita kun kerroin kynsieni surkutilanteesta. Evoniaa markkinoidaan ensisijaisesti hiusten vahvistajana, mutta nainen oli kuullut niiden olevan tehokkaita myös kynsien hoidossa. Nainen otti yhteyttä Evoniaan ja sieltä lähetettiin minulle testisatsi. (Joo, on se liikuttavaa kun kaikki lähetetään ilmaiseksi... Ei edes odoteta että bloggaaja saattaisi vaikka olla valmis ostamaan jotain kokeiluun itsekin..! :D)
Olen nyt syönyt niitä 3 kuukautta ja viimeisiä kapseleita viedään.
Päiväannos on kaksi kapselia, ja kuukauden pakkaus maksaa n. 15,90€.
Vaikea tietysti sanoa, olisiko biotiinilla ollut sama vaikutus kuin keratiinilla, mutta selvästi lisäravinteen syönti on vaikuttanut. Kynnet ovat nyt niin vahvat että voin vaikka raaputtaa niillä juuttuneet likatöhnät irti pinnoista. Pari päivää sitten raaputin niillä talit irti kynttilänalusesta. :) Sen kun olisi tehnyt vaikka syyskuussa niin kynnen pinta olisi lohjennut saman tien. Ovathan nämä nyt ihan eri kynnet kuin puoli vuotta sitten..!
Kun tämä liuska on lopussa niin käyn kyllä ostamassa lisää. 16 euroa kuukausiannoksesta ei ole paha verrattuna geelikynsien huoltoon..! ^_^
(Mutta milläs saisi vielä sen nätin muodon...? Siihen ei taida 15,90€ riittää.... :p)
P.S. Heh, unohdin ihan kokonaan mainita, että olenhan mä hoitanut lokakuusta saakka kynsiä myös tällä Trindin Keratin-duolla (maahantuojalta saatu). Taisin näistä jotain jo syksyllä blogiin kirjoittaakin.
Näissä on hydrolisoitua keratiinia, eli olen siis ollut viime kuukaudet todellisella keratiinikuurilla. Keratiinia sisäisesti ja ulkoisesti..!
Keratin Nail Restorer on öljytön emulsio jota hierotaan paljaalle kynnelle. Se lupaa ylläpitää, kosteuttaa ja eheyttää kynsiä. Keratin Nail Protector sitoo Restorerin vaikuttavat aineet kynteen ja toimii suojaavana aluslakkana.
Näidenkin kohdalla on tietysti mahdoton sanoa, ovatko ne konkreettisesti vaikuttaneet kynsien kuntoutumiseen. Mutta näitä nyt kuitenkin olen säännöllisesti käyttänyt. Onko joku lukijoista saanut Trindin Keratin-tuotteilla tuloksia..?
Palashampootestikausi vol. 2 jatkuu yhtä epäonnisena kuin syksyllä. :(
Joudun myöntämään, että tässä välillä jo retkahdin - pesin hiukset kerran normishampoolla kun en vain kestänyt sitä tahmeutta. Kreikassa hiusten tilaa oli ehkä helpompi sietää, kun säät olivat lämpimät ja pää paljaana. Nyt talvisaikaan on eri juttu. Päässä on koko ajan myssyä ja huppua ja tuntuu jotenkin extraällöttävältä kun tahmatukka muhii siellä pipon alla. Näen jo sieluni silmin kuinka myssyynkin alkaa pikku hiljaa kerrostua saippuatahmaa…
Viimeisimmän Blondi-pesun jälkeen hiukset menivät niin takkuun että yksi takkupallo oli pakko leikata saksilla, se ei enää selvinnyt hoitoaineellakaan. Että johan tässä saa tehdä uhrauksia mokoman saippuan takia..! Murr.
Saksiepisodin jälkeen suutuin Blondiin sen verran, että vaihdoin tilalle Flow’lta saamani toisen saippuan, Kehäkukan. Blondin tavoin myös se on tarkoitettu normaaleista kuiville hiuksille.
Tuntuu hiuksissa ihan samalta. Ei muuta eroa kuin miellyttävämpi tuoksu.
Koska hiukset huovuttuvat huuhtelun aikana niin pahasti, kokeilin tänä aamuna jättää pesun vain yhteen vaahdotukseen & huuhteluun pahimman takkutilanteen välttämiseksi. Levitin Kehäkukka-hoitoainetta myös ihan tyveen saakka sillä ajatuksella, että jospa se hoitiksen sisältämä viinietikka liuottaisi saippuakerrostumaa (ehm, no, eihän se kyllä toiminut Kreikassakaan..). Tulos: tyvi jäi likaisen tuntuiseksi ja lässähtäneeksi. Huokaus.
Hiukset tuntuvat saippuapesujen jälkeen jonkin verran tuuheammilta kuin normishampoon jälkeen, mutta Kreikassa koettua tuuheustasoa en ole enää saavuttanut. Kyllä ilmastolla taisi olla selkeä osuutensa asiaan. En kuitenkaan ihan vielä luovuta. Yritän saada 10 pesua täyteen jotta saan ainakin kumottua sen "tahmeus helpottaa 1-10 pesukerran jälkeen" -väitteen.
*
No, jotain mukavaakin tähän loppuun. Kuulin, että Maarianhaminan ihana ekohoitola- ja kampaamo Lustans on laajentunut, ja pistäydyin kurkkaamassa miltä paikassa nyt näyttää. Tila on nyt yli tuplaantunut, ja uusi puoli on sisustettu omstajapari Ninan ja Thomaksen tyylille uskollisesti antiikkisilla huonekaluilla.
Piano on noin vuodelta 1915 ja toimii edelleen. Kuulema joku työntekijöistä aina välillä soittaakin sillä asiakkaiden iloksi..! :)
En edelleenkään tiedä mitään toista kauneushoitolaa jossa olisi näin ihana tunnelma..! Ja kuinka ilahduttavaa, että Lustansilla menee niin hyvin että se on saattanut jopa laajentua..! Ekohoitolat ovat kuitenkin loppujen lopuksi pienemmän asiakaskunnan niche-paikkoja, tai niin ainakin luulisi. Ehkä Ahvenanmaalla trendi on toinen..? Joka tapauksessa työn iloa Ninalle ja Thomakselle! Jatkakaa samaan malliin! :)
