Teinpähän tuossa joku aika sitten ehkä maukkainta salaattia mitä olen koskaan maistanut.
Reseptin löysin Kotiliedestä.
Salaatissa yhdistyvät amerikkalainen Surf'n'Turf -ruoka ja espanjalainen romesco-kastike. Salaatin valmistus on hieman aikaavievää mutta todellakin sen arvoista!
Kastike tehdään jo edellisenä päivänä ja jätetään jääkaappiin maustumaan yön yli.
Surf'n'Turf -termi tarkoittaa ruokalajia, jossa on sekä lihaa että mereneläviä.
Ravunpyrstöt voivat olla tuoreita tai pakastettuja.
Seitan-chorizo maistui erinomaisesti! :)
Valmistus
Edellisenä päivänä:
Valmista kastike ja valmistele salaattiin tulevat paprikat
Lämmitä uuni 225 asteeseen.
Halkaise sekä kastikkeeseen että salaattiin tarvittavat paprikat pituussuunnassa. Pilko tomaatti neljään osaan. Kuori valkosipulinkynnet. Kuori ja lohko sipuli. Halkaise chili ja poista siemenet.
Aseta paprikat uunipellille kuori ylöspäin. Pyörittele tomaatinlohkot, valkosipulit, chili, mantelit ja leipäpala oliiviöljyssä (minä käytin omaa mantelileipää ;)). Paahda kaikki ainekset uunin keskitasossa. Poista leipä ja mantelit noin 5 minuutin kuluttua ja jatka paahtamista 10 minuuttia kunnes kasvikset ovat saaneet väriä.
Siirrä hiukan jäähtyneet paprikat ja chili tiiviseen minigrip-pussiin, anna muhia hetki ja poista sitten kuori. Irrota kuori myös tomaatinlohkoista.
Suikaloi paprikat. Laita salaattiin tulevat kaksi paprikaa pieneen kulhoon, mausta suolalla ja lisää oliiviöljyä niin että paprikat peittyvät. Anna maustua jääkaapissa yön yli.
Laita kastikkeeseen tuleva paprika ja muut ainekset tehosekoittimeen (leipää voi vähän murentaa). Lisää oliiviöljy ja mausteet. Surauta sileäksi. Anna maustua jääkaapissa yön yli.
Mikäli käytät salaatissa pakasteravunpyrstöjä, laita ne sulamaan jääkaappiin yön yli.
Tarjoilupäivänä:
Valmistele salaatti.
Viipaloi punasipuli ja mausta sitruunan mehulla. Anna maustua tovi.
Levitä salaatinlehdet alimmaksi laakealle vadille. Asettele päälle chorizo-leikkeleet, pilkottu meloni, sipuli, paahdetut paprikaviipaleet, marinoidut valkosipulit ja oliivit. Lusikoi päälle romesco-kastiketta.
Pujottele ravunpyrstöt vartaisiin. Grillaa tai paista ravunpyrstöt ja aseta lämpimät vartaat salaatin päälle.
Nautimme salaatin mökillä kotoisasti kertislautasilta :) Kaikki paikalla olleet kirjoittivat saman tien romesco-kastikkeen ohjeen ylös! ^_^ Kastike ei tosiaankaan valmistu ihan hetkessä mutta jos teillä joskus on vähän enemmän aikaa salaatin väsäämiseen niin kokeilkaa oikeasti romescoa. Paahdetut paprikat, tomaatti ja mantelit tuovat kastikkeeseen uskomattoman herkullisen makean ja täyteläisen maun.
N.A.M.
Eilen mietin sitä taas. Miten vaikeaa on sallia itsensä olla täysin vapautuneen onnellinen.
Astuin laivasta ja tuttu hymy levisi kasvoilleni. Olen aina ihan pöljän näköinen kun saavun Ahvenanmaalle. Täytyn niin naurettavan voimakkaasta onnen ja hyvän olon tunteesta että hymyilen koko matkan satamasta kotiin kuin joku juuri lottovoiton saanut. Ja lottovoittohan tämä onkin.
Mutta eivät onnellisuuden tuntemukseni pirskahtele ainoastaan Ahvenanmaalla. Olen aika lailla kokonaisvaltaisesti tyytyväinen elämääni juuri nyt. Olen ollut toistaiseksi terve, läheiseni ovat terveitä, saan tehdä hurjan hauskoja ja kiinnostavia asioita, minulla on ihania ystäviä. Ennen kroonisesti vaivanneet stressin ja ”kotiahdistuksen” tunteetkin ovat lieventyneet. Joka aamu herään kiitollisena siitä, että minulla on asiat näin hyvin.
Pienet asiat kuten kahvimukikin tuovat hyvää mieltä. Usein odotan jo iltaisin ennen nukkumaanmenoa että pääsisin jo heräämään ja keittämään aamukahvin..!
Mikäli olisin uskonnollinen, käyttäisin varmaankin sanaa ”siunattu”. Minua on siunattu.
Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Minulla on ollut elämässä pitkiä, hyvin vaikeita aikoja jolloin olen ollut iloinen lähinnä siitä, että pääsen taas nukkumaan eikä tarvitse olla hereillä kokemassa ja miettimässä satuttavia asioita ja pahaa oloa.
Minulla on, kenties taustani ja elämänkokemusteni muokkaamana, taipumus ahdistua ja huolestua helposti. Jos mitään oikeasti todennäköistä syytä huolelle ei ole, psyykeni kehittää huolen tunteen vaikka tyhjästä ilmasta. Etenkin silloin kun kaikki on erityisen hyvin.
Minuun on ikään kuin rakentunut ”onnen tunteen katkaisin”, vipu, joka menee päälle kun onnellisuuden kokemus saavuttaa tietyn maksimirajan. Vipu naksahtaa päälle ja lähtee valuttamaan onneani pois syöttämällä mieleen pelon ja ahdistuksen tunteita.
Tunne on tämä; ”Kaikki on niin hyvin että jotain on pakko sattua, sillä eihän kaikki vain voi olla näin pitkään näin hyvin.”
Aivan järjetöntä, mutta en mahda tälle mitään.
Huoligeneraattorin tyypillisiä manifestaatioita ovat lentopelko ja pelko siitä, että läheisille sattuu jotain. Juuri tämän vuoksi reagoin niin voimakkaasti esimerkiksi Jämijärven onnettomuuteen. Olin suunnattoman ahdistunut turman jälkeen, ja mielessäni velloi suru menehtyneiden omaisten puolesta sävytettynä ajatuksilla siitä, että oma läheiseni olisi myös voinut olla koneessa.
Tämän vuoksi olen myös aina niin ylimitoitetun huolissani ulkomailla reissailevasta siskostani.
Viime vuoden aikana lentopelko on asia, joka on kasvanut ehkä kaikkein suurimmaksi ongelmaksi. En ole koskaan pitänyt lentämisestä ja ainahan koneessa on sellainen ”ei ihmisen kuulu lentää, tämä on luonnotonta” –tunne sekä kontrollin menetyksen tuoma avuttomuuden kokemus. Suurimman osan elämästäni nämä tunteet ovat kuitenkin olleet aika lailla hallinnassa.
Viime vuoden aikana tilanne on ilman näennäistä selitystä dramaattisesti pahentunut, ja huhtikuun paluulennolla Kööpenhaminasta totesin jo, että kai minusta on pikkuhiljaa tulossa ”lentoalkkis”. Ahdistuksen tunteeni koneessa on niin suuri, että siihen auttaa käytännössä enää vain alkoholi. Koneen ei tarvitse kuin vähän heilahtaa ja mun sormi lentää kutsunapille tilaamaan punkkua. Rentoudun vasta viinin lähtiessä pureutumaan keskushermostoon.
Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa hilpeältä, mutta minulle asia on todella ikävä. Nyt jo kädet vähän hikoaa kun ajattelen ensi sunnuntaina edessä olevaa lentoa Frankfurtiin.
En keksi pelolle muuta selitystä kuin että olen liian onnellinen.
Miksi ei voi antaa itsensä olla rehellisesti ja vilpittömästi onnellinen? Onko tämä yleisempääkin vai johtuuko oma tilanteeni vain siitä, mitä elämässäni on aiemmin tapahtunut? Onko teillä tällaisia tuntemuksia?
Uskallatteko olla täysin onnellisia ja sanoa, että nyt on kaikki hyvin? Kun kaikki on hyvin?
Tänään vietetään Huulipunavallankumousta.
Tästä taisi tulla myös pienimuotoinen selfie-vallankumous ^_^
Minun vallankumoushuulipunani on Yves Rocherin Moisturising Cream Lipstick sävyssä 101 Framboise.
Ilahdun kun kameraan välillä tarttuu näinkin luonnollisen iloisia kuvia minusta - ja tietysti sen täytyy silloin olla tärähtänyt. :)
Muu meikki:
Kasvoilla Flow Kosmetiikan mineraalipohja ja Lily Lolon Ooh La La -poskipunaa.
Luomilla Estee Lauderin Ivory Box - ja Mocha Cup -luomivärejä sekä IsaDoran mustaa geelirajausta. Sisärajauksena IsaDoran valkoinen Satin White Inliner Kajal.
Minun pitäisi käyttää punaista huulipunaa useammin.
Sanon niin koko ajan enkä sitten ikinä tee niin. Höh.
Huulipunan olen saanut Yves Rocherilta kesällä 2011. Se ei käsittääkseni kuulu vakiovalikoimaan.
Uutta Karkkipäivän lukijamiittiä pukkaa! :)
Rohkaistuin Jyväskylän mukavasta miitistä ja maaliskuun hauskoista lukijameikkauksista niin, että olin heti messissä kun sain kiinnostavan yhteydenoton Tampereen Sokokselta.
Kävin juttelemassa yhteistyöideasta ja nyt se olisi vihdoin toteutumassa :)
Yhteistyössa Sokoksen ja Lumenen kanssa järjestetään nyt siis Karkkipäivän lukijailta meikkailun, höpöttelyn ja pienen purtavan merkeissä. :) (Herkkujen luvattiin jopa olevan vähähiilihydraattisia, hihhih..! ^_^)
Lumene-kauneusilta Karkkipäivän lukijoille järjestetään Tampereen Sokoksella ensi viikon torstaina 22. toukokuuta kello 18-20. Paikka on Ravintola Herkku -2 -kerroksessa (siis kaksi kerrosta alas katutasosta). Tilaan tulee opasteet.
Tapahtumassa on pientä tarjoilua ja juomaa ja minä teen halukkaille meikkiopastusta. Illan osallistujat saavat Lumenelta pienet lahjat ja Lumene-etusetelin jolla saa loppuviikon ajan alennusta Lumene-kertaostoksesta.
Illan on tarkoitus olla rento ja epävirallinen tapaaminen meikkailuteemalla. Ja ei, illassa ei ole tarkoitus puhua pelkästään Lumenesta vaikka Lumene meille meikit ja goodie bagit tarjoaakin ;)
Osallistujia tapahtumaan mahtuu 25.
Kiinnostuitko? Ilmoittaudu Kauneusiltaan tämän postauksen kommenttilaatikossa! Mikäli tulijoita on enemmän kuin 25, arvon osallistujat.
Toivottavasti nähdään ensi viikolla! :)
Huomenna 16.5. vietetään Huulipunavallankumousta. Haaste on osa Punainen-kampanjaa, jonka tarkoituksena on edistää naisten sydän- ja hengitysterveyttä. Kampanjassa ovat mukana Suomen Sydänliitto ja Hengitysliitto.
Punaa sinäkin huulesi huomenna naisten sydän- ja hengitysterveyden puolesta!
Minäkin lähdin mukaan kampanjaan, ja kokosin tässä juuri lempparihuulipuniani joista valitsen huomiselle vallankumouspunan.
Vähän inspiraatiokuvia...
Tehtävä: bongaa sivulta Mr. Karkkipäivä ;)
...joku saa taas kynsislaagin.... ^_^
Kokeilu # 3 We Care Iconin meikeillä.
Kaikki jutun meikit lukuunottamatta Make Up Storea olen saanut blogin kautta.
Käytin meikkiin neljää mono-luomoväriä, kaikkia muita eturivin sävyjä paitsi persikkaa. Violetti Perfect Violet -sävy osoittautui sen verran vähäpigmenttiseksi ettei sen sävy lopulta erottunut luomelta lainkaan kun lisäsin tummempia sävyjä, joten sen voi melkein laskea meikistä ulos.
Luomen sisänurkassa ja kulmaluulla vaalea Perfect Silk, lopulla luomella ja luomivaossa Magic Sky (kimaltava siniharmaa) ja ulkonurkassa True Dark Blue. Alaluomella Magic Sky ja True Dark Blue. Perfect Violet yritti olla luomen keskellä, mutta se lähti samantien kävelemään kun päälle sipaisi toista sävyä.
Rajaus Lumenen tummansinisellä Raspberry Miracle -tussilainerilla, jonka päälle vedetty Make Up Storen harmaansinistä Dark Sapphire -glittereyelineria ja Lumenen hiljattain esittelemääni Intense Lineria sävyssä White Crystal. Sisärajaus Yves Rocherin mustalla vedenkestävällä rajauskynällä.
Tuo Lumenen White Crystal on niin <3
*
Jätän tänään juustolan ja sympaattisen Heikkilän tilan taakseni.
Eilen illalla tänne syntyi uusi pikkuinen. <3 Voiko olla söpömpää päätöstä vierailulle...!
Kiitos Pekka ja Annika! :)
Huomenta. Kello on 5 ja olen juuri herännyt. Terveisiä Laitikkalasta!
Päivä juustolassa alkoi eilen klo 8. Maanantai on Heikkilässä pitojuustopäivä. Klo 16 jälkeen pidimme puolentoista tunnin tauon ja kuudelta päivä jatkui juuston paiston merkeissä. Työt oli tehty klo 21.00.
Päivän kohokohta: maistiainen uunituoreesta piimäjuustosta. Tuoreempaa tavaraa tuskin voi saada - maito oli lypsetty aamulla. Omm. Nomm. Kaikki kunnia anoppini piimäjuustolle, mutta kyllä tämä.... Aijjai kun olisi vielä kanelia ropsauttanut päälle..!
Tänä aamuna lähden juustolaan puoli kuudeksi. Tänään valmistetaan leipäjuustoa.
Jee. :)
Kerron vierailusta ja juuston valmistuksesta myöhemmin enemmän. Nyt vain pikaiset kuvaterveiset. Tein kuvakollaasin eilen illalla ja sitten Nukkumatin luo että on viideltä tolkuissaan :) Ja kyllä mä näköjään ihan pirteänä heräsin.
Toivottavasti ymmärrätte kun en ole ehtinyt vastata maskarapostaukseen tulleisiin kommentteihin. (Paitsi yhteen johon koin pakottavaa tarvetta vastata samantien.) Tänään on myös luvassa pitkä päivä enkä välttämättä ehdi vastata ennen keskiviikkoa.
Mukavaa päivää teillekin! :)
Kuva-arvoitus. Mitä tässä on?
Vastaus: 38-asteisella vedellä poistettava maskara minun ripsissäni. Ja se on juuri poistettu 38-asteisella vedellä.
En pidä veden- ja säänkestävistä maskaroista. Juuri siksi että en saa niitä irti. Minusta tämä seikka on yksi selkeimpiä todisteita sille, kuinka yksilöllistä ripsien ja maskaroiden välinen kemia on. Kun kerron ihmisille, etten osaa suositella rapisemattomia maskaroita koska itselläni ei rapise mikään ripsari ja ilmiö on minulle henkilökohtaisella tasolla tuntematon, saan usein vastaukseksi outoja katseita ja närkästyneitä ilmeitä. Toiset eivät tätä ymmärrä. Maskarat eivät käyttäydy kaikkien ripsissä samalla tavalla.
Ja nämä 38-tyyppiset maskarat ovat tosiaankin loistava esimerkki siitä.
Suomalaiset rakastavat "kolmekaseja". Sensain ja Cliniquen kuumalla vedellä poistettavat ripsarit kuuluvat Suomen myydyimpiin selektiivisiin maskaroihin (liekö Sensain perinteinen 38 jopa se ihan myydyin?). Aivan varmasti ne lähtevät monilta yhtä helposti kuin mopo kosmetiikkafriikin käsistä Times Squaren Sephorassa. Minulta eivät.
Jos joku kuulee 38-maskaroista nyt ensimmäistä kertaa, niin kyseessä on siis ripsiväri, joka kestää kyyneltä, sadetta, lunta ja räntää, eikä lähde muulla kuin kuumalla (noin 38-asteisella) vedellä. Ei myöskään silmämeikinpoistoaineella. Samantyyppisiä ripsivärejä on muillakin merkeillä kuin Sensailla, mutta heidän tuotenimensä on yleistynyt kuvaamaan tätä maskaratyyppiä. 38-maskarat eivät myöskään liukene öljyyn, eli ne ovat omiaan henkilöille joilla ripsarit leviävät ihon omiin rasvoihin.
Sain helmikuisen kosmetiikkabloggaajamiitin goodie bagissa Sensain 38-maskaran Volumising-version. Siitä on kauan kun viimeksi kokeilin tämän tyyppistä maskaraa. Toivoin, että jotain olisi tapahtunut ripsissäni näiden vuosien aikana. Tai jospa Sensain 38 Volumising on erilainen..? Jospa tämän koostumus olisikin sellainen joka oikeasti.... liukenee siihen kuumaan veteen?
No, postauksen aloittanut kuva-arvoitus teille jo paljastikin, miten 38 Volumisingin kanssa meni.
Tämän maskaran voisi melkein nimetä 38 minuutin maskaraksi, sillä niin pitkältä sen poistamiseen kuluva aika suunnilleen tuntuu, jos sallitte lievän pointtia alleviivaavan liioittelun.
Huuhtelin silmiä lopulta niin kuumalla vedellä että ihoon jo koski. Ei tämä voi olla tervettä.
Lopulta tein uusintakäsittelyn vedenkestävän silmämeikin poistoaineella.
Ja nyt lähti.
Mitä kummaa? Ripsari ei hievahtanutkaan kun alussa poistin muun silmämeikin meikinpoistoaineella, mutta nyt, valeltuani silmää minuuttitolkulla eriasteisen kuumalla vedellä, ripsari liukeneekin samaan putsariin. Erikoista.
Pääasia että maskara kuitenkin lopulta hellitti. Yritin muuten myös nyppiä maskaraa irti, jotkut tämäntyyppiset "kuumavesimaskarat" irtoavat vähän niinkuin tulppina ripsen päästä vetämällä. Ei tämä.
LISÄYS. Olen saanut niin paljon kommentteja joissa minulle halutaan kertoa, ettei Kolmekasin "kuulukaan" lähteä lämpimällä eikä varsinkaan kuumalla vedellä, että koen tarpeelliseksi nostaa sitaatin Sensain omilta sivuilta. Valmistaja itse siis kertoo maskarasta näin: "This gentle, revolutionary formulation resists tears and humidity but washes off easily with water at 38°C or higher." Eli vapaasti suomennettuna: "Tämä hellävarainen, vallankumouksellinen koostumus vastustaa kyyneliä ja kosteutta mutta peseytyy helposti pois 38-asteisella tai kuumemmalla vedellä." Että noin.
Ainiin, kun koko postaus meni ripsarin irtoamattomuuden sättimiseksi, niin kerrotaan Sensain 38 Volumisingista loppuun jotain positiivistakin. Jos tätä poistamisongelmaa ei olisi, pitäisin maskarasta oikein paljon. Se ei paakkuunnu yhtään levittäessä ja tekee ripsistä kauniisti kaartuvat ja luonnollisen tuuheat. No, minun harvoja ja hentoja ripsiäni ei tietysti mikään aine tuuhenna niin että ne koskaan olisivat kunnolla näyttävät ja tiheät, mutta koin kuitenkin 38 Volumisingin kerrostuvuuden tosi hyväksi ja sillä saa siistit ja klimpittömät ripset.
...siihen saakka kunnes on taas poisto-tortyyrin vuoro....
Kertokaas kokemuksianne. Mikä on paras "kolmekasi"? Ja mitäs kaikkia sen tyyppisiä nykyään onkaan (Suomen) markkinoilla? Itse tunnen Sensain 38-perheen lisäksi Cliniquen Lash Powerin ja High Impact Curlingin, Estee Lauderin Double Wearin ja Imjun Fiberwigin. Markettikosmetiikan puolelta ainboastaan L'Orealin Double Extension Beauty Tubesin.
Arvatkaas mitä! Meitsi lähtee pariksi päiväksi töihin juustolaan! :)
Tehän tiedätte että olen kovan luokan juustoaddikti.
Vuonna 2012 halusin alkaa toteuttaa pitkään uinuneita unelmia, kuten sen oman reppureissun. Tämä tulikin toteutettua. Toinen pitkään mielessä pyörinyt haave on päästä tutustumaan pienen kotijuustolan toimintaan ja juuston valmistukseen. Juuston valmistus on minusta ihan älyttömän kiehtovaa - miten yhdestä ainoasta raaka-aineesta, maidosta, saadaankin loihdittua niin uskomattoman laajakirjoinen paletti eri makuja ja koostumuksia?
Tänä vuonna laitoin haaveen vihdoin eteenpäin. Kyselin juustotiskeillä vinkkejä pienjuustoloista joita voisin tällä vierailuideallani lähestyä. Sain kuulla Heikkilän Juustolasta Pälkäneellä, pienessä Laitikkalan kylässä.
Ja nyt, kolmea kuukautta myöhemmin, olen lähdössä Heikkilän tilalle "työharjoitteluun"! :) Aivan mahtavaa! Lähden Laitikkalaan tänään ja pääsen mukaan juustolan emännän Annikan työarkeen maanantaista tiistaihin aamusta iltaan. En malta odottaa...!
Kirjoittelen blogiin tietysti sitten miten juustolassa sujui. :)
Tällainen vierailu on minulle yhtä antoisa ja kutkuttavan kiintoisa kuin tutustumiset kosmetiikkatehtaisiin...! <3
Ylempi kuva: Jussi Reinilä / Heikkilän tila
