"Eikö tätä saisi maistaa..?" :D
Tämä oli ensimmäinen ajatukseni avatessani Lushilta saamiani purnukoita.
Koostumus Lushin tuotteissa on todellakin erilainen kuin normikosmetiikassa - tai en nyt enää tiedä mikä olisi sopiva ja korrekti ilmaisu viittaamaan siihen tavanomaisimpaan, peruskaupoissa myytävään kosmetiikkaan. Käytän yleensä 'normikosmetiikka' -termiä erottamaan synteettisiä ainesosia käyttävät merkit luonnonkosmetiikasta, mutta Lush ei runsaista syötävän kuuloisista ainesosistaan huolimatta itse (käsittääkseni, saa korjata) halua profiloitua luonnonkosmetiikaksi. Mutta ei se ole ihan tavallistakaan kosmetiikkaa :D
Koostumukset ovat kuin vanukasta, moussea, hyytelöä ja kastiketta. Koostumus voi hyvinkin johtua valmistustavasta, mutta se on myös saatettu valita tietoisesti korostamaan merkin "Keittiöstä suoraan tuoreena sulle" -filosofiaa.
Lush on minun kosmetiikkaelämässäni niitä merkkejä, jotka ovat kutkutelleet tietoisuudessani jo vuosikaudet. Vähän niinkuin kosmetiikkamaailman Ranska, jossa kävin ensimmäistä kertaa vasta 32 täytettyäni, tietäen koko elämäni että "jonain päivänä se Ranska koittaa"... :)
Säännöllisin väliajoin olen kiepsahdellut sisään ja ulos eri maiden Lush-liikkeissä miettien, "Koska mä oikein kokeilen jotain näistä...?" "No, kyllä se päivä tulee". :)
Vuosi 2012 oli sitten viimein se vuosi, jolloin ostin ensimmäisen Lush-tuotteeni. Sitruunan tuoksuinen, rasvainen voide kuiville kantapäille. Njoo, ihan ok, mutta en mitenkään heti vajonnut suureen Lush-huumaan. Vuonna 2013 ostin Fair Trade Honey -shampoon. Vasta vuonna 2014 kokeilin sitä. ^_^ Ja silloin oli menoa. Pian lähtikin lukijasuositusten innoittamana tilaus Lushiin.
Tämän postauksen tuotteet olen saanut Suomen Lushilta.
Ajele karvasi tuoreiden mansikoiden siivittämänä... D'Fluff Strawberry Shaving Soap. Ylellisyystuote! Minulle siis, ainakin. Itse ajelen karvat aina milloin milläkin suihkugeelillä tai kasvoputsarilla, en ole koskaan hankkinut puuhaan mitään omaa erillistä tuotetta. Tämä mansikkaherkku on siis sarjassamme "En ostaisi itse, mutta ihan kiva kokeilla kun se minulle lähetettiin".
Kuunnelkaas tämän ainesosalistaa, panee tosiaan miettimään pitäisikö purkin sisältö oikeasti ennemmikin ohjata suuhun kuin sääreen:
rypsiöljy, kookosöljy, siirappi, glyseroli, ruusunmarjaöljy, kaakaovoi, tuoreet mansikat (inci haluaa korostaa niiden olevan FRESH :)), vapaan kanan luomumunanvalkuaiset, vaahterasiirappi, vanilja-absoluutti....
Tuotteessa on saippuapohja, mutta minun ihollani se ei juurikaan vaahtoa. Pirkan höylä sujahtaa tottuneesti liukastetun ihon yli haukaten mukanaan karvakaverit. Pirkka ei huomaa eroa Lushin mansikkamoussen ja tavallisen käsisaippuani välillä. Ei se mitään. :) D'Fluffia purkista lusikoidessa saan ainakin päähäni mielikuvan siirapista ja mansikoista... :) Elämyksiä, ihmiset, elämyksiä. Siitähän tässä on kysymys. D'Fluffin saa mukaansa kun ojentaa Lushin kassaneidille 10,95€.
Tämä purkki!! Ah! Oh! Uuuu!
African Paradise Body Conditioner. Kyllä! Vartalonhoitoaine.
"Siis... onko tuo hienompi tapa sanoa 'vartalovoide'?" kysytte.
Näin minäkin ensimmäiseksi ajattelin. Mutta paratiisimönjä toimiikin kuin hiustenhoitoaine - sitä levitetään suihkussa kostealle iholle ja huuhdellaan pois. Kenties annetaan vaikuttaa ja imeytyä hetki siinä välissä. Sitten kuivataan iho pyyhkeellä taputellen. Ja iho on peeeeehmeä ja hoidettu, ei tarvetta enää lisätä kosteusvoidetta.
"Häääh, no kuulostaa just sellaiselta turhakkeelta joka on keksitty että saadaan taas joku uuden ja erikoisen kuuloinen tuote!" kuulen jonkun sanovan.
No, näinkin voi toki ajatella. Totta, että ihon voi yhtä lailla hoitaa pehmeäksi suihkun jälkeen perinteisellä vartalovoiteellakin. Mutta voiteilla on eroja. On niitä vauvanpepun tuovia Estelle & Thildejä ja täysin yhdentekeviä Garniereita (--> kirjoittajan henkilökohtainen mielipide). Body Conditionerin voi nähdä yhtenä erilaisena vartalovoiteena, poispestävänä sellaisena. Jonka etuna on se, että hyvin rasvainen koostumus ei jääkään iholle kiilteleväksi tahmaksi, vaan iho on.... no, ultrapehmeä ja sileä, ilman tahmaa.
Ja mikä pehmeys...! Hei, tiedätte että en turhista hihku, minut täytyy todellakin vakuuttaa! Minulla on muuan takuuvarma vartalovoiteen tehomittari. Ja se on mun per-- siis takamus. Sen iho on karhea ja, yhm, sanotaan nätisti epätasainen vähemmän mairittelevien ilmaisujen sijaan. Tähän mennessä Estelle & Thildin voiteet ovat ainoina onnistuneet karkottamaan tuon karheuden ja tekemään pebasta "vauvanpehmeän" säännöllisellä käytöllä. Nyt väittäisin, että Lushin kroppahoitsikalla sain saman tuloksen yhdellä kerralla. Mun koko iho on niin älyttömän pehmeä että sitä ei vain voi olla hipelöimättä African Paradise -käsittelyn jälkeen...!
Entä tuoksu? Paratiisilla ja Mansikkavaahdolla ei (onneksi) kummallakaan ole mitään tekemistä kesällä tilaamani Godiva-palashampoon hajuvolyymin kanssa - näissä on mieto ja hienovarainen, oikein miellyttävä tuoksu. African Paradise tuoksuu kevyesti kaakaolle ja mantelille ja ehkäpä hieman aromaattiselle puulle.
Mutta sitten se ikävämpi uutinen. Purkilla on hintaa 34,95€ (225g). Arvioisin, että purkista riittää noin 10-15 käsittelykertaan. Niin paljon kuin tuotteeseen hullaannuinkin, joutuisin kyllä miettimään maksaisinko tästä noin paljon. Anteeksi Lush, pakko olla rehellinen. (Joku muu kenties jättäisi hintakannanotot tekemättä... no, mä tykkään jauhaa kaikesta ;)).
Joka tapauksessa. Todella ihana tuote. Koostumus on hyvin rasvainen, ja iho jää huuhdellessa rasvaisen näköiseksikin. Mutta kun olet taputellut ihon kuivaksi (älä hankaa ettet poista ihosta hoitavia aineita), pintaan jäänyt rasva imeytyy nopeasti jättäen sinut vain ihastelemaan ravittua, sileää, hämmentävän pehmeää hipiääsi. Ja tämä tunne kestää iholla koko päivän.
Vielä loppuun: esimerkki siitä, kuinka pienillä asioilla voi olla merkitystä! :) Mä niin tykkään kun Lushilla on tuotteissaan hassut pikku-tarrat, joissa kerrotaan kuka työntekijä ja minä päivämääränä tuotteen on valmistanut. Olettaisin, että tarrojen ihmiset ovat jopa ihan oikeita henkilöitä Lushin tehtaalta. Hauska ja yksinkertainen idea, ja tekee tuotteen heti henkilökohtaisemmaksi.
Mun Paratiisin oli purkittanut Rafael! :)
Urakka on saatu päätökseen. Toivottavasti tästä on jollekin iloa, hyötyä tai jopa inspiraatiota. :)
Karkkipäivän kaikki ruokapostaukset ja reseptit on nyt järjestetty omalle alasivulleen. Ne on lajiteltu omiin osioihinsa ruokatyypeittäin niin, että suolaiset pääruoat, jälkkärit, leivonnaiset, snacksit jne ovat selkeästi omina reseptiluetteloinaan. Myös ravintolavinkit ja -elämykset on listattu paikkakunnittain ja maittain.
Sivu löytyy tuolta yläpalkista bannerin alapuolelta, tai sinne voi klikautua suoraan tästä.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ruokapostaukset kuuluvat Karkkipäivän suosituimpiin postauksiin. En tiedä pitäisikö tässä alkaa alanvaihdosta harkitsemaan kun ruokaohjeet kiinnostavat lukijoita useimpia meikkipostauksiani enemmän. :D
Enpähän olisi tätä kieli poskessa väännettyä, Karkkipäivän ihka ensimmäistä ruoka-aiheista postausta kirjoittaessani ikinä arvannut, että ruoasta tulee jonain päivänä merkittävä osa blogin sisältöä. Tuo postaus lokakuulta 2009 on kyllä aika viihteellistä luettavaa kun vertaa tämän päivän juttuihin. :) Kyllä ihminen voikin sitten muuttua..! ^_^
Barilla + Sanni = forever? Onnemme ei ollut ikuista.... :)
.
P.S. Karkkipäivä ei kuitenkaan ole matkalla ruokablogiksi. Muistakin asioista höpötys kiinnostaa ihan liikaa ;)
Käsiini osui eilen todellinen aarre vieraillessamme Pellaksen laivurintalossa Lemlandissa. Talon ullakolla oli pino Husmodern-lehtiä vuodelta 1943.
Husmodern ilmestyi Ruotsissa vuosina 1917-1988 ja vastaa suunnilleen meidän Kotiliesi-lehteä.
Minä rrrrrakastan vanhan ajan juttuja ja tämä lehtipino taisi olla oma highlighttini Pellas-vierailulla (no, hieno on itse talokin... kyseessä on siis museotila.) Husmodernin sivuilta löytyi aivan ihanan hassuja ja sympaattisia juttuja - ja runsaasti kosmetiikkamainoksia.
Perplex - "silmätussi". "Tehkää ripsistänne pidemmät ja runsaammat Perplexin avulla - kiinteä harjalla varustettu silmätussi. Säästäkää harja tulevaisuuden tarpeisiin, sillä emme kenties pysty enää valmistamaan sitä jatkossa". Siis näin siinä lukee...! :) :D :)
Ja Veetin kolmen minuutin karvanpoistovoidetta on näköjään ollut jo 40-luvulla.
F. Paulin Liljemjölk, nestemäinen kasvovoide. "F. Paulin nestemäisellä kasvovoiteella on ensiluokkainen kyky tehdä ihosta nuorekas, kirkas ja hehkuvan kaunis. Selitys on voiteen suuressa syvyysvaikutuksessa - voide tunkeutuu aina ihon syvimpiin kudoksiin. Näin ihon terveys ja kauneus vahvistuu aina perusteista saakka.
Rasvainen Liljemjölk tekee ihosta puhtaan ja antaa sille ravintoa, matta Liljemjölk taas on erinomainen puuterinalusvoide ja vaikuttaa supistavasti suuriin huokosiin."
"Miksei minun tukkani ole enää kaunis?"
"Hän on ostoksilla, nuori rouva, ja sattuu näkemään myyjättären kateutta herättävän kiiltävät hiukset. Ennen olivat rouvankin hiukset yhtä kauniit. Mutta kuinkas onkaan käynyt - hän on muuttunut laiskaksi. Ja kuitenkin hiukset vaatisivat yhä enemmän hoitoa, kun joutuvat olemaan mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa".
On niin helppoa pitää hiukset kauniina. Ja mieti millainen merkitys sillä on ulkonäölle! Harjaa hiuksesi vain kerran päivässä ja pese säännölisesti Elida Shampoolla, joka houkuttelee esiin hiusten kauneuden, tekee hiuksista pehmeät, kiiltävät ja tottelevaiset. Täydelliseen hoitohuuhteluun voitte käyttää Elida Sitruunakylpyä viimeisessä huuhtelussa. Se tulee jokaisen pakkauksen mukana."
Oli mielenkiintoista huomata, että 40-luvullakin mainoksissa puhuttiin jo huokosista. Olen itse ajatellut, että huokoset ovat 1990- ja etenkin 2000-luvun juttu. (Tokihan ihmisellä on 40-luvullakin ollut ihohuokoset - paitsi R. Karan mielestä - , mutta olin kuvitellut että niihin alettiin kiinnittää erityistä huomiota kosmetiikan markkinointikielessä vasta myöhemmin.) Tällä hetkellähän huokoset ja niiden häivytys ovat enemmän pinnalla kuin mikään muu kosmetiikan trendi.
"Pidättekö huokoset puhtaina?
Saippua ja vesi eivät riitä! Pese kasvot täysin puhtaiksi... poista puuteri ja poskipuna illalla ja voide aamulla Mitzi-kasvovedellä ja kasvopyyhkeellä. Kuivaa lopuksi uudella kasvopyyhkeellä ja paina kasvoja vain kevyesti, ilman voimaa ja hankausta. Mitzi-kasvovesi tunkeutuu syvälle ihoon ja irrottaa rasvaa ja likaa huokosista! Tuotetta löytyy eri ihotyypeille; rasvaiselle, kuivalle ja herkälle iholle. Kasvovedessä on ihana tuoksu ja vaikutus!"
Nivea vaikutti olevan ainakin Husmodern-lehden sivuilla sen ajan L'Oreal, mitä mainosten määrään tulee. Nivean mainoksia löysin kirkkaasti eniten, joissain numeroissa jopa kaksin kappalein.
"Ajatelkaa, jos voisitte pystyttää näkymättömän teltan ympärillenne maatessanne polttavassa auringonpaahteessa uimarannalla - teltan, joka päästäisi läpi vain ne mieluisat, ruskeaksi värjäävät säteet ja jättäisi ulkopuolelle ne vahingolliset, polttavat säteet! Mutta - juuri niinhän Te teette, kun hierotte ihoonne NIVEA Aurinkofiltteriä, uutta tehokasta auringonsuoja-ainetta! Kun käytätte NIVEA Aurinkofiltteriä, Teistä tulee nopeasti ja kauniisti ruskettunut - ilman että palatte auringossa."
Heheh, mutta ne samat säteethän juuri ruskettavat ja polttavat.... ^_^
"Aurinko ja Nivea lahjoittavat Teille ihastuttavan rusketuksen. Mutta ottakaa aurinkoa oikealla tavalla. Olkaa varovaisia! On väärin yrittää ruskettua nopeasti. Liian voimakkailla aurinkokylvyillä voitte saada ihottuman ja koko kesänne menee pilalle. Aloittakaa täten vain muutaman minuutin aurinko-oleskelulla kerrallaan. Älkää koskaan menkö aurinkoon märällä iholla. Kuivatkaa itsenne ensin, ja voidelkaa itsenne huolellisesti Nivea-voiteella. Näin saatte kauniin rusketuksen. Vähennätte myös aurinkoihottuman riskiä ja ihosta tulee pehmeä ja joustava. Nivea-voide vaikuttaa lisäksi kuumina päivinä miellyttävän viilentävästi."
Äitini kertoi, että vielä hänenkin nuoruudessaan 50- ja 60-luvuilla puhuttiin siitä, että pelkkä kosteusvoide antoi suojaa aurinkoa vastaan. Suomessa ei äidin mukaan mitään aurinkosuojatuotteita ollutkaan, tai ainakin ne olivat niin harvinaisia ettei hänellä ole niistä mitään muistikuvaa. Termejä suojakerroin ja UVA/UVB-säteet ei tunnettu lainkaan - tai ainakaan käytetty kosmetiikan markkinoinnissa.
Klassikko vuodelta 1911, Nivea Creme, näkyi vaikka kuinka monessa mainoksessa. Tässä mainoksessa siitä kerrotaan näin:
"Nivea tunkeutuu (tähän aikaan kosmetiikan mainosteksteissä on muuten näköjään aina käytetty verbiä 'tränga' = tunkeutua verbin 'absorberas' = imeytyä sijaan) syvälle ihoon, ravitsee sitä ja vahvistaa sen vastustuyskykyä säätilojen rasituksia vastaan. Lisäksi Nivea ehkäisee ryppyjä, stimuloi ihoa, pitää sen nuorekkaan sileänä ja joustavana ja antaa sille tavoitellun, himmeähohtoisen sävyn."
"Hoida ulkonäköäsi Nivea-voiteella!"
^_^
Ihania nämä mainosten imperatiivit. Tee sitä! Tee tätä!
Aijoo, ja tuota "tunkeutumista" eli imeytymistä piti kommentoida. Vai että tunkeutuu tämä paksu mineraaliöljyrasva syvälle... :D No ei. Tänä päivänä Nivea ei taitaisi enää sellaista väittääkään. Säältähän se kyllä suojaa, mutta syvälle imeytymisestä ei tällaisen koostumuksen yhteydessä voi todellakaan puhua.
Julkkikset ja saippuamainokset...! Niin klassikko! ^_^ Kaikkihan peseytyivät tuolloin saippualla, ja Hollywood-tähdet mainostivat eri saippuoita kauneutensa salaisuutena. Hellyttävää.
"Lux-toilettisaippua on erityisen hyvää kuivalle iholle", mainos lupaa. Hehheh... just...! ^_^
Kauneuspuuteri! :)
"Hän herättää ihailua kaikkialla...
Eikä ihme - hänellä on häikäisevän kaunis iho, joka korostaa hänen kauneuttaan aivan erityisellä tavalla. Bohème de Paulin kauneuspuuteri on houkutellut esiin hänen hehkunsa. Hän löysi juuri sen värisävyn, joka oli kuin luotu hänen hipiälleen. Bohème de Paulia, tuota oivallista kauneuspuuteria, saa useissa eri sävyissä, se on sametinsileää, hienojakoista ja ihanasti parfymoitua."
Kansikuvatyttö.
Pikkuilmoituksissa mainostettiin mm. voiteita pisamien ja maksaläiskien vaalennukseen sekä ihokarvojen poistoon.
Ja huomatkaa Cofféa-kahvinkorvike! "Erinomainen kahvinkorvike viikunasta ja sikurista". :)
Anusol - peräpukamien hoitoon.
"Käytä vanhaa, hyväksihavaittua ainetta".
:)
Siis aivan mahtavia nämä mainokset! Täytyy varmaan joskus mennä ihan asiakseen Pellakseen lukemaan Husmodern-lehtiä koko päiväksi. :)
Satunnaisesti etenevässä Maarianhamina-sarjassa esittelen kiinnostavia tai muuten vain minulle tärkeitä paikkoja kakkos-kotikaupungistani. Pitäisi varmaan laittaa "koti" suuriin lainausmerkkeihin, sillä enhän ole täällä syntynyt, mutta kyllä Maarianhamina minulle enemmän kodilta tuntuu kuin vaikkapa Tampere.
Lempiravintolani Maarianhaminassa on Indigo Restaurang & Bar Nygatanilla. Minulla ja ravintolalla on melkein yhtä pitkä Maarianhamina-historia, sillä Indigo avasi ovensa keväällä 2004, seuraavana keväänä Ahvenanmaalle muuttoni jälkeen. Tänä vuonna Indigo täyttää siis 10 vuotta.
Indigo on siitä poikkeuksellinen paikka Maarianhaminassa, että siitä tuli kertaheitolla paikallisten itsestäänselvä suosikki. Miksi tämä olisi poikkeuksellista..? Maarianhamina on kaupunki, jonka asukkaat ovat hyvin perinnerakkaita. Ja rutinoituneita. Täällä käydään vuodesta toiseen samoissa vanhoissa, jo vuosikymmenet sitten etablisoituneissa paikoissa ja uusi otetaan hyvin varovasti vastaan. Kaikkien saarella viettämieni vuosien aikana olen nähnyt lukuisten uusien kahviloiden, baarien, ravintoloiden ja kauppojen avaavan ja sulkevan vain vuotta tai paria myöhemmin. Olivat ne kuinka kivoja, erilaisia ja ihania tahansa, alkuhuuman jälkeen maarianhaminalaiset palaavat vanhoihin "kaninkoloihinsa" joissa he viihtyvät ja tuntevat olonsa tutuksi ja turvalliseksi.
Indigo löi itsensä läpi tällaisena kaninkolona saman tien. :)
Alakerrassa on ravintola, yläkerrassa baari ja bistro. Ja pihalla tietysti yksi saaren suosituimpia terasseja.
(Entä ruoka? Joo, hyvää on. Mutta ei parasta. Paras safka löytyy minun mielestäni Nauticalista.)
Mutta tsekatkaas tämä... :D Voisin väittää, että tällaista voi nähdä vain Ruotsissa tai Ahvenanmaalla, jossa vhh-ruokavalio on iso juttu. "Päivän kotiruoka - voit saada annoksen myös kasvis- tai vhh-versiona". ^_^ Kuva on Bistro-menusta.
Eilen vietin taas aivan huisin hauskan illan Indigossa.
Äitini on vierailulla Maarianhaminassa ja sattumoisin hänen kovasti diggailemansa Doina Klezmer heitti eilen keikan Indigon baarissa. Minulle Doina Klezmer on käytännössä tuntematon, vaikka klezmer-musiikista jotain tiedänkin. Ei minua kuitenkaan kauaa tarvitse keikoille houkutella, harvoin sitä lopulta kuulee jotain todella huonoa musiikkia. Ellei joudu Cheekin yleisöksi. (Anteeksi.)
Naurettiin äidin kanssa tälle kuvalle... siis katsokaa mitkä kaksoset. ^_^
Tuo setä tuolla takana viimeistelee potretin. :) Ja mulla rillitkin vinossa. <3
Keikan aikana näin yhtäkkiä basson ihan uudessa valossa. Siis nimenomaan tuollaisen "läskibasson". Miten mahtava soitin... Jotenkin... seksikäs...! Hot damn....!
Klezmer on juutalaisten kansanmusiikkia. Se on iloista ja samalla surumielistä, svengaavaa, jatsahtavaa.... Klarinetti, viulu ja haitari itkevät ja nauravat. Rytmi vaihtuu hetkessä iloisesta haikeaan. Musiikkia, jota kunneellessa alkaa väkisin hytkyä ja taputtaa mukana.
Nnnohh. Tässä tuli sitten illan pieni floppi, kun yhtäkkiä huomasin hakevani viinilasillista. Heipat sitten induktiolle pariksi päiväksi, alkoholi ei kuulu induktioon.
Mutta ei saa antaa myssyn kiristää liikaa. :) Ensi viikolla taas takaisin rattaille!
Olen tämän viikon testaillut Benecosin silmämeikin pohjustajaa. Kyseessä on BDIH-sertifioitu luonnonkosmetiikan meikkituote, eli silikoniton pohjustaja. Normikosmetiikan meikinpohjustajathan perustuvat aina enemmän tai vähemmän silikonille, jolla on kiistämättä erinomaiset ominaisuudet tässä tehtävässä.
Luonnonkosmetiikassa silikoni on kuitenkin kielletty. Aiemmin olen kokeillut luonnollisista pohjustajista Lily Lolon Eyelid Primeria, joka pohjautuu vahaan ja luonnon öljyihin. Se oli positiivinen yllätys, ja olen edelleen hieman ihmeissäni siitä miten öljymäisiin ainesosiin perustuva tuote voi niinkin hyvin pysyä luomella. Mutta niinpä vain pysyy. :) Vaikkakaan silikonipohjaisten tuotteiden kestävyyteen luonnollisia versioita ei tietenkään voi verrata.
Benecosin Eyeshadow Basen inci on seuraavanlainen:
Aqua (Water), Salvia Sclarea (Clary) Flower/Leaf/Stem Water, Glycerin, Octyldodecyl Stearoyl Stearate, Isostearic Acid, Mica, Sucrose Palmitate, Silica, Cetearyl Alcohol, Glyceryl Stearate, Ci 77891, Glyceryl Caprylate, Oleic/Linoleic/Linolenic Polyglycerides, Prunus Amygdalus Dulcis (Sweet Almond) Oil, Potassium Palmitoyl Hydrolyzed Wheat Protein, Tocopherol, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Fragrance (Natural Essential Oils), Magnesium Aluminum Silicate, Ci 77491, Xanthan Gum, Chamomilla Recutita (Matricaria) Flower Extract, Silver.
Benecosin pohjustaja poikkeaa tavanomaisista silmämeikinpohjustajista vaalean persikkakultaisella sävyllään. Mielenkiintoinen valinta sävyksi - tuote ei sävyn kannalta toimi ihanteellisesti kaikkien meikkien pohjustajana. Harva valitsee kullansävyisen pohjustajan vaikkapa violettiin meikkiin. Toisaalta pigmentti on hyvin läpikuultava, eikä todennäköisesti vaikuta päälle tulevan luomivärin sävyyn. Silti, erikoista. :) Ihon sävyinen pohjustaja on luonnollisestikin kaikkein käyttökelpoisin.
Sävynsä ja koostumuksensa puolesta Benecosin Eyeshadow Base on kuin voidemainen luomiväri. Hyvin ohut sellainen. Koostumus on vetisen tuntuinen, mutta nappaa kiinni ihoon nopeasti, aika lailla samaan tyyliin kuin Kicksin silmämeikinpohjustaja, mutta sillä erolla että Benecos ei rullaa ja tee yhtä nahkeaa pintaa. (Joillain hyvin kuivakoostumuksellisilla silikonipohjustajilla on tuo ikävä rullaustaipumus.)
Toisella puolella yksi kerros Benecos-pohjustajaa, toinen puoli paljas. Minun näytölläni sävy näyttää vaaleammalta kuin todellisuudessa. Livenä sävy on selvästi kultainen, ja jälki helmiäistä. En laittaisi tätä pohjustajaa ihan kulmakarvaan saakka, ellen olisi tekemässä täysin kultaista meikkiä.
Ensimmäisinä päivinä pohjustus toimi erinomaisesti. Pinta jää sopivan nihkeäksi niin että luomivärit tarraavat kiinni todella hyvin. Silmämeikki oli paikoillaan vielä illallakin.
Tässä kuvassa muuten näkyy hyvin kuinka minulla on oikeassa (teille päin vasemmassa) silmässä luonnostaan enemmän "vekille" menevä luomi kuin vasemmassa. Oikean silmän meikki liukenee ja suttaantuu aina pahemmin kuin vasemman, jos olosuhteet ovat otolliset = ei kunnon pohjustajaa.
Keskiviikkona oli erittäin kuuma päivä (ja töissä ilmastointi rikki), joka päättyi vielä eeeerittäin hikiseen kuntosalisessioon. Luomiväri oli liuennut jonkin verran jo työpäivän jälkeen, mutta treenin jälkeen se näytti tältä. Tämä oli muuten ihan arkipäiväinen näky ajalta, jolloin en vielä ollut löytänyt silmämeikinpohjustajia.
Näin haastavista olosuhteista Benecosin pohjustaja ei selvinnyt. Silikoni vastustaa kosteutta tehokkaammin, eikä esimerkiksi UDPP ole koskaan pettänyt minulla edes saunassa. Kyllä, välillä tulee saunottua silmämeikissäkin.
Mutta ei luonnonkosmetiikan käyttäjä varmasti odotakaan tuotteelta vastaavanlaista suorituskykyä kuin synteettiseltä pohjustajalta. Koska se on käytännössä aika mahdotonta.
Tässä Benecosin pohjustaja yksinään päivän päätteeksi eilen. Levitin pohjustajaa 2 tai 3 kerrosta. Kuten näkyy, sävy on melkein haihtunut päivän päätteeksi (ja painunut odotetusti noihin luomen vekkeihin, vasen, vekitön luomi näytti siistimmältä).
Sain Benecosin pohjustajan kokeiltavaksi Biodellystä, jossa sillä on hintaa huimaavat 7€. (Kerrankin muuten Hyvinvoinnin Tavaratalo ei ollut edullisin.. ;))
Yhteenveto (plussat ja miinukset):
+ Ollakseen luonnollisista ainesosista, oikein hyvä silmämeikinpohjustaja.
+ Käy myös vaaleankultaisesta luomiväristä
+ Ei rullaa
+ Edullinen
- Ei peitä luomien kirjavuutta
- Ei sovi ihanteellisesti kaikensävyisten meikkien pohjalle
- Ei pidä meikkiä hikisissä olosuhteissa
Olen tänä kesänä syönyt vähän vapaammin (ja syönyt paljon..!), ja se näkyy vaa'alla ja tuntuu vyötäröllä. Siitä ilosta jaan pari siskoni reseptiä, jotka sijoittuvat vhh-asteikolla kategoriaan "hyvä-karppaus". Näissä on esimerkiksi kaurahiutaleiden ja papupastan muodossa enemmän hiilihydraatteja kuin aineenvaihdunnan säätelyyn tähtäävässä, tiukemman hiilarimäärän karppauksessa (aargh, inhoan edelleen tuota sanaa), mutta ne ovat hyviä, hitaita hiilihydraatteja.
Siskoni tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa! Oletteko huomanneet, että joillain ihmisillä on vain se jokin "tatsi" sormissaan, mitä tahansa he heittävät pannuun, on tuloksena mystisen maukasta, "Mitä sä olet tähän laittanut?" -kommentteja kirvoittavaa ruokaa. Jos itse toistat saman reseptin (vaikkei näillä taitajilla yleensä mitään täsmällisiä reseptejä tietysti ole...), saat lautaselle usein vain kalpean version alkuperäisestä ruoasta. Kummatkin siskoni ovat tällaisia luonnostaan lahjakkaita keittiövelhoja, on aina ihan mahtavaa päästä heidän ruokapöytäänsä. :)
Minä olen sen verran hiilihydraattiherkkä, että korkeamman hiilarimäärän nauttiminen, vaikka hitaidenkin, vaikuttaa nopeasti olotilaani ja johtaa näläntunteiden voimistumiseen ja napostelun himon palaamiseen. Olen hyvällä mielellä kesän aikana nauttinut tällaisia herkutteluun rohkaisevia ruokia, mutta koska en halua enempää herätellä hiilarihimojani (nuo teeleivät.... aika paha tiketti takaisin leipäriippuvuuteen! :p), olen tällä viikolla siirtynyt "katkaisumoodiin" ja vedän pienen induktiovaiheen. Atkinsin induktio on vhh-ruokavalion starttauksen lisäksi, lyhennettynä vaikka vain viikonkin mittaiseksi, kätevä tapa katkaista herkuttelukierteeltä siivet.
Mutta tänään muistellaan vielä kesän ihania "hyvä-karppaus"-herkkuja. :)
Ohjeesta riittää n. neljälle hengelle.
Pilko kasvikset. (Kasvisten määrä? Suhteuta tomaattimurskan määrään ja päätä itse miten löysää tai tuhtia kastikkeesta haluat.) Freesaa sipuli ja valkosipuli ja heitä joukkoon kukkakaalit, chilit ja tomaatit (kukkakaaleja voi hieman esihöyryttää niin eivät jää niin al-denteiksi ;) - tai käyttää esikeitettyä pakastekukkakaalia). Kun kasvikset ovat vähän pehmenneet, lisää quorn - tai soijarouhe (pakasteista löytyvä Anamman soija"jauheliha" on minusta parasta). Lisää lopuksi tomaattimurska ja kerma ja anna muhia. Mitä pitempään muhitat, sitä enemmän maut tiivistyvät. Mausta suolalla ja pippurilla.
Papupasta on loistava, ravinnerikas vaihtoehto vehnäpastalle. Papupastasta melkein puolet on proteiinia...! Hiilariakin on maltillisesti viljaan verrattuna, pavusta riippuen 16-20% (papupastaa on kolmea eri versiota).
Anoppi-Karkkipäivä leipoo legendaarista, pehmeää, runsas-voista vehnänäkkäriä (ei mitään tekemistä paremmin näkkärinä tunnetun kovan näkkileivän kanssa), johon kuka tahansa vehnäisen ystävä koukkuuntuu alta aikayksikön. Minäkään en ollut poikkeus, ja monta vuotta ehdinkin tuota taivaallista vehnäleipää mussuttaa silmät onnesta viiruina anoppilavierailuilla.
Kunnes kolme vuotta sitten tuli loppu.
Myös siskoni on maistanut anopin näkkäriä. Nyt hän oli puoli-vahingossa keksinyt reseptin, jonka tuloksena uunista putkahti hämmästyttävän paljon maultaan tuota vehnänäkkäriä muistuttavia leipäsiä. Kun maistoin näitä siskoni luona ihan kiljaisin riemusta. Valitettavasti ahmimisreaktiota ei voinut estää. :D Nämä ovat koostumukseltaan rapeampia kuin anopin näkkärit, mutta elämyksellisesti niin lähellä tuota vehnäihanuutta kuin vain vehnättömin keinoin voi tulla..!
Sekoita kaikki aineet keskenään, levitä pellille ohuehkoksi levyksi ja paista uunissa 200 asteessa n. 10-15 minuuttia. Leikkaa viipaleiksi.
Savolainen perinneruoka mustikkakukko on ehkä parhaita jälkiruokia maan päällä. Ainakin minun mielestäni. :) Aito kukko tehdään ruiskuoreen, mutta vhh-versiossa rukiisen maun saa taiottua sokerijuurikashiutaleilla (kauppanimi Fibrex).
Sekoita pohjan jauhoainekset yhteen ja puristele joukkoon pehmennyt voi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin tai pakkaseen niin kannen muotoilu on helpompaa.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele noin 2/3 taikinasta pyöreän vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa n. 10 minuuttia. Sekoita mustikat ja makeutus ja kaada marjat vuokaan. (Perinteisessä reseptissä täytteeseen tulee vielä n. ruokalusikallinen perunajauhoja.) Laita loppu, kylmässä jähmettynyt taikina kahden leivinpaperin väliin ja kauli pieneksi levyksi. Aseta levy kukon kanneksi. Tai jos et jaksa kaulia, taputtele taikinasta pieniä lämpäreitä jotka asetat täytteen päälle kunnes täyte on peittynyt. Paista vielä n. 10-15 minuuttia kunnes kansi on ruskistunut.
Mustikkakukko tarjotaan kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Yksinkertaisin vhh-jäätelö syntyy sekoittamalla kermavaahtoa ja keltuaisia sekä haluttua makeutusta, mutta koska siskoni yrittää parhaillaan välttää eläinrasvoja, hän teki jäätelön kookoskermaan. Kokeellisena keittiöttärenä hän sujautti sekaan myös soijatuorejuustoa..! Toimi!
Vegaaninen kookosjogurttijäätelö
1 tölkki kookoskermaa
pari desiä soijajogurttia
100 g Tofutti-tuorejuustoa
1 tanko Bourbon-vaniljaa
pari rkl makeutusta
Sekoita aineet ja pakasta. (Kai tämän voi tehdä myös jäätelökoneessa jos sellaisen omistaa..?) Sekoittele jäätelöä noin puolen tunnin välein niin koostumuksesta tulee jäätelömäinen. Jätski on valmista noin parin tunnin kuluttua, halutusta kiinteysasteesta riippuen.
*
Muun muassa tällaisia eväitä on tullut tänä kesänä nautiskeltua. Olen syönyt myös paljon bataattia ja jonkun verran palkokasveja ja hedelmiä. Ja mahtuihan kesään myös se Épernayssa nautittu suklaajäätelöstä, keksistä ja tuulihatuista kasattu kunnon sokerijälkkäri. :)
Miten hyvä-karppaus ja "tavallinen" karppaus eroavat käytännössä toisistaan? Hyvä-karppaaja ei pyri ruokailemaan tietyn hiilihydraattirajan puitteissa, vaan koostaa ravintonsa niin, että valitsee hitaampia hiilihydraatteja nopeiden sijaan. Hän suosii esimerkiksi bataattia perunan sijaan ja täysjyväviljaa ja -riisiä valkaistujen sijaan. Karkit ja muut sokeriset herkut hyvä-karppaaja vaihtaa hedelmiin, pähkinöihin ja vaikka raakasuklaaseen. "Perus-karppaaja" taas välttää kaikkea viljaa ja syö esimerkiksi hedelmiä, palkokasveja ja bataattia vain harvoin. Sokeri ei luonnollisestikaan kuulu kumpaankaan ruokavalioon.
Minun oli alunperin tarkoitus siirtyä ruokavaliomuutoksellani hyvä-karppaajaksi. Huomasin kuitenkin, että hiilihydraattien sietokykyni on sellainen, etten hyvä-karppauksella saavuta samoja etuja kuin hiilaritietoisemmalla linjalla. Etuihin kuuluvat kevyt ja tasapainoinen olo sekä makean- ja yleisen herkuttelun himon poissaolo. Minulle sopiva päivittäinen hiilihydraattimäärä on noin 40-50 grammaa. Jos syön pidempään tuon määrän yli, voimakkaat napostelunhimot ja tiheät näläntunteet palaavat.
Nyt siis induktio-interventio ja uusin voimin kohti Kreikan piiras-houkutuksia elokuun lopussa! :)
Toukokuisessa Dr. Hauschkan lehdistötapahtumassa pääsimme myös Hauschkan kansainvälisen meikkitaiteilija, Karim Sattarin, vetämään meikkiworkshopiin.
Kuva: Karim Sattarin Instagram
Karim (heh, olen tehnyt oma-aloitteiset sinunkaupat ;)) oli juuri niin "daaahh-ling" kuin kuvan viba kertoo!
Toisilla vain on Suuri Persoonallisuus. Sellainen, joka valtaa ja sähköistää huoneen heti kun henkilö astuu sisään. Vaikka en tiennyt Karim Sattarista yhtään mitään enkä ollut koskaan aiemmin edes nähnyt kuvaa hänestä, tuli välittömästi "Iiik, julkkis!!" -olo kun mies astui huoneeseen ja esittäytyi.
Julkkisfiilistä ei mitenkään vähentänyt se, että mies oli juuri tullut Cannesin filmifestivaaleilta ja aloitti tilaisuuden kertoillen hilpeitä julkkiskohtaamisia juhlilta.
Olin ollut siinä käsityksessä, että Karim meikkaisi meidät, mutta olin ymmärtänyt väärin. Workshopin alettua tajusin, ettei tunti tietenkään edes riittäisi 10 henkilön meikkaamiseen. Sen sijaan näkisimme iltameikkidemon ja saisimme meikata itseämme ja toisiamme Karimin vinkkien ja sävysuositusten pohjalta.
Muuten, liittyen taannoiseen "meikkaatko testereillä" -keskusteluun - täälläkin meikattiin suvereenisti yhteisillä paleteilla, meikkikynillä, huulipunilla ja ripsiväreillä. Tarkkailin workshopin osanottajia. Kukaan minua lukuunottamatta ei käyttänyt puhdasta maskaraharjaa vaan laittoi ripsensä yhteiskäytössä olevalla maskaralla. Ja huulimeikin suoraan huulipunasta tai -kiillosta.
Mietin siinä sitten että eipähän tämä minun puhtaan harjani käyttö mitään eroa tee, kun itse maskaratuubi on kuitenkin täynnä ties kuinka monen workshoppilaisen silmäpöpöä.... Vähän kyllä arvelutti laittaa ripsaria, myönnän. Mutta terveillä silmillä palattiin! :)
Karimin vinkkejä:
* Ei mustaa maskaraa alaripsiin, se vanhentaa. Valitse ruskeaa tai vaikka luumun sävyä.
* Saadaksesi peittävämmän meikkipohjan (luonnonkosmetiikan tuotteilla), laita iholle alimmaksi puuteria, sitten meikkivoidetta ja sitten taas puuteria.
* Nielaisu auttaa siihen, etteivät silmät vuoda meikatessa. (Tätä en ollut koskaan kuullut! Eli jos silmät alkavat vuotaa, nielaise.)
* Laita samaa sävyä poskipäälle ja kulmakarvan alle, se nuorentaa.
* Saat vedenkestävän meikin laittamalla ensin meikkikynää ja päälle puuteriluomiväriä.
Karim oli tehnyt mallille edellisessä workshopissa (meidät oli jaettu kahteen ryhmään) luonnollisen päivämeikin, jonka päälle iltameikki nyt rakennettiin.
Hämmästyin, kun Karim veti uuden meikkivoidekerroksen edellisen valmiin meikin päälle. Ehkäpä hän menetteli näin säästääkseen aikaa, mutta sanoi kuitenkin että tällainen meikkipohjan kerrostus on ihan toimivaa Dr. Hauschkan tuotteilla.
Karimilla on myös tapana käyttää meikkipohjassa kahta eri meikkivoidesävyä niin, että toinen, usein vaaleampi, toimii primerina. Hän siis käyttää Dr. Hauschkan meikkivoidetta sekä pohjustukseen että varsinaiseen "väripohjaan".
Karim levitti mallin luomille ensin sinivihreää kajalia ja sen päälle siniharmaata luomiväriä. Hän kertoi eri väristen kynien ja luomivärien yhdistelymahdollisuuksista uusien värien luomiseen, mikä oli ainakin allekirjoittaneelle tuttua puuroa. :)
Kuvissa tulos ei näytä yhtä voimakkaalta kuin livenä, mutta poskille Karim levitti niin runsaasti rusehtavaa poskipunaa että minusta malli näytti jo suoraan Dynastiasta tupsahtaneelta. :D Älkää ymmärtäkö väärin, Karim on eittämättä upea meikkitaiteilija (ei varmaan kuka tahansa räpeltäjä pääse Cannesiin ja muotinäytöksiin meikkaamaan malleja ja julkkiksia), mutta tällaisissa nopeasti kulkevissa demoissa tähtimeikkaajankaan kädenjälki ei mielestäni tule ehkä parhaalla mahdollisella tavalla esiin.
Karim antoi jokaiselle henkilökohtaiset sävysuositukset.
Minulle suositeltiin toiseksi vaaleinta meikkipohjasävyä (mikä jälleen vahvisti käsitystäni siitä, että menneiden vuosien megakalpeus on mennyttä, näköjään ihminen voi tummua vanhetessaan :)) ja tuttuun tapaan lämpimiä, kultaisia sävyjä. Ja ruskeaa ripsiväriä.
Dr. Hauschkan siveltimet osoittautuivat todella hyviksi, siis oikeasti ihan yllätyin (vaikka en tiedä miksi - siis miksi ne eivät olisi laadukkaita? :D Ehkä sitä vain yhdistää laatusiveltimet aina niihin muutamaan hassuun merkkiin omassa päässään..).
Ostin mukaan MACin 239:iä muistuttavan yleistyöskentelyyn sopivan luomivärisiveltimen. Se on ihan paras luomivärisivellin mihin olen törmännyt 239:n jälkeen. Harmillisesti Hauschkan siveltimet eivät ole yleisessä myynnissä muualla kuin Walan omassa shopissa. Välillä niitä on ilmestynyt erityispakkauksissa osana jotain kokoelmaa, mutta vakiovalikoimaan ne eivät kuulu. Höh.
Tässä minun ennen- ja jälkeen-workshop-naama. Tykkään tuosta glow'sta!
Karim vinkkasi (jälleen allekirjoittaneelle varsin tutusti...! ;)), että vaaleaa helmiäistä luomiväriä voi käyttää poskipäillä korostuksena. Hauschkan Golden Sand sopiikin siihen erinomaisesti. Siinä on hyvin saman tyyppinen sävy ja hohteen voimakkuus kuin henk.koht. suosikissani L'Orealin Golden Beigessä, jota olen viime vuodet itse asiassa käyttänytkin enemmän kasvoilla kuin silmissä.
Yksinkertaisessa kulta-ruskeassa silmämeikissä minulla on Golden Sand -, Golden Earth - ja Peach Blossom -sololuomivärejä sekä ruskeaa Stone Colours -paletista. Rajaus nestemäisellä ruskealla eyelinerilla. Kasvoilla meikkivoide 01 Pale Sand, aurinkopuuteria, poskipunaa kahden sävyn sekoituksena (persikkainen 02 Natural Red ja beigempi 03 Soft Terracotta), ja Karimin innokkaasti lisäämä Golden Sand -korostus. :)
Huulikiillon sävy ei jäänyt mieleen, mutta eipä sävy paljon näykään. :)
Workshopin lopussa Karimin luokse kerääntyi jono yhteiskuviin halajavia. :) Kuulin kuinka keskustelua käytiin Instagram-tileistä ja erilaisista meikkaukseen liittyvistä sivustoista ja tytöt antoivat jopa Karimille vinkkejä fanittamistaan sivuista :)
"Ei saa sitten julkaista minusta mitään karseita kuvia...!" Karim heitti lopuksi ja heilautti kättään just siihen tyyliin minkä voitte ehkä kuvitella. :)
Kuva: Karim Sattarin Instagram
Karim ja Coco Rocha, jonka meikin Karim teki viime kevään Vienna Awardseihin.
Dr. Hauschka on muuten käsittääkseni ainoa luonnonkosmetiikkamerkki, jonka tuotteita käytetään elokuvateollisuudessa - siis ihan virallisissa yhteistyökumppanuuksissa. Se on erityisen kiinnostava juttu, mielestäni. Filmimeikissähän meikkipohja on melkein kaikkein tärkein elementti, eikä luonnonkosmetiikalla tunnetusti saa peittävää pohjaa. Vaikka Hauschkan meikkejä aika laadukkaana pidänkin, on jotenkin vaikea uskoa että millään luonnonkosmetiikan meikkivoiteella saisi aikaan kuvausmeikin vaatimukset täyttävän meikkipohjan. Olisi pitänyt kysyä Karimilta...! :p
Oma mielipiteeni Hauschkan meikeistä? Workshopissa aiempi kokemukseni Hauschkan värikosmetiikasta pääsi laajenemaan, ja koen edelleen että Hauschkalla on paras ja oikeasti näyttävimmän tuloksen tekevä maskara luonnonkosmetiikan merkeistä. Myös puuterimaiset tuotteet ja kajal-kynät ovat todella hyviä. Tosin luomivärien laatu vaihtelee kokoelmittain, niinkuin käytännössä kaikilla merkeillä. Muistan etten ollut kovin vakuuttunut esim. Natural Pastels -kokoelman luomivärien pigmentistä, mutta esimerkiksi Stone Colours -paletti on yksi parhaita mattaisia ruskeita sisältävä paletti jonka tiedän.
Poskipunasävyt (vakiovalikoimassa kolme) ovat tosi toimivat ja pigmenttisyys & koostumus oikein hyvä.
Meikkivoide taas ei ole minun makuuni. Peiteaineellakaan en saanut tarpeeksi peittävyyttä.
Suurlempparini Bronzing Powder on muuten Karimin mukaan "muutaman muunkin" suursuosikki maailmalla, ja kuuluu Hauschkan myydyimpiin meikkituotteisiin. Siitä ilmestyy nyt elokuussa tuollainen kuvitettu limited edition -versio (aivan sama sävy siis), joka tulee omassa pienessä meikkipussissaan siveltimen kera. Suosittelen tsekkaamaan Hauschkan aurinkopuuterin mikäli etsii mattaista, viileän ruskeaa kaakaon sävyistä aurinkopuuteria. (Tässä kuvassa vertailu muutamaan muuhun aurinkopuuterisävyyn referenssiksi. :)) Mun mielestä tämä on NYXin Taupen ohella paras sävy kasvojen varjostuksiin.
Sain äidiltä postia. Kirjeen mukaan äiti, tuo vanha lehtihamsteri, oli laittanut Helsingin Sanomien NYT-liitteen artikkelin syksyltä 2003.
Ihan selvää blogimatskua! :)
Artikkeli käsittelee meikkisävyjen nimeämistä, ja jutun päätähtenä on Lumene.
Tiesittekö, että Lumenella kaikista tuotteiden nimistä vastaa yksi ainoa henkilö? Maarit Veromaa (NYTin artikkelissa vielä vanhalla nimellään Maarit Haukilahti) on keksinyt lähes kaikki nimet Lumenen tuotteille 90-luvun puolivälistä lähtien. Tukena hänellä on tietysti Lumenen markkinointitiimi, mutta Veromaa on tuotenimien pääarkkitehti.
Aikamoista puuhaa.... Montakohan sataa sävyä Lumeneltakin tulee ulos vuosittain... :) Kyllä siinä saa olla aika hyvä runosuoni. ^_^ Pakostikin tulee vuosien varrella samoja nimiä useampaan kertaan. :D Olisi hauskaa olla kärpäsenä Veromaan työhuoneen seinällä kun hän pähkäilee vaikka jonkun uuden kausikokoelman parissa.
Mitä muuten tykkäätte Lumenen varsin romanttisesta nimimaailmasta? Minusta nimet ovat aina olleet aika hauskoja, vaikkeivat ne useimmiten millään lailla liity itse väriin.
Voisin tarjota apuani jos Veromaalle joskus tulee tenkkapoo :D Mitenkäs olisi talviseen meikkikokoelmaan vaikkapa huulipunasävyt "Rohtunut Oon" ja "Huul' halkeaa" tai poskipunat "Nyt Nipistää" ja "Pakastunut Poski"?
Muistelin, että vanhemmissa Lumenen tuotteissa sävynnimi olisi ollut vain suomeksi, tai ainakin ensin suomeksi ja sitten englanniksi.
Asian sai helposti tarkistettua "museojemmoistani".
Kyllä nimi on näköjään jo 10 vuotta sitten ollut ensin englanniksi.
Jännä että ulkomaan vienti säätelee nimipolitiikkaa näin... Olen ajatellut, että Suomen markkinat silti ovat se Lumenen päämarkkina-alue jossa tuotteita myydään eniten.
*
Mutta Lumene sikseen, itse asiassa koko postauksen ideana oli mietiskellä artikkelin inspiroimana meikkien sävynimiä yleisesti. Nimet ovat aina kiehtoneet ja kiinnostaneet minua suuresti. Ehkä tämä on vain näitä meikkifriikkien päässä suuren merkityksen saavia asioita, ja tavalliselle kuluttajalle on yksi ja sama lukeeko luomivärin pohjassa "EC-4558", "Brown" vai "Glistening Sea". Olisi kiinnostavaa kuulla, onko näin. :)
Kiinnitättekö te huomiota meikkien sävynimiin?
Minusta pelkästään numeroilla nimeäminen on huipputylsää ja osoittaa anti-luovuutta. (Luovuus on aina plussaa ;)) Tulee sellainen tunne että ei vain "jakseta" miettiä, helpompi lyödä tuotteisiin persoonaton numerosarja. Meikkiharrastajana minusta on paljon kivempi puhua "Satellite Dreamsista" ja "Sunset Cafésta" kuin "A-39":stä tai "52886":sta. Ja onhan kaunis tai herkullisen kuuloinen nimi myyvempikin kuin mitäänsanomaton luku.
Konsulenteilla on oma tapansa. Ainakin Diorin maailmassa konsulentit puhuvat nimenomaan numeroista, ja jonkun paletin varsinainen nimi saattaa olla heille ihan vieras. Kerran kysyin Stockalla Silver Goddessia, ja sain Diorin myyjältä vastakysymyksen, "Millä numerolla se on?" He kuulema tuntevat tuotteet niiden numeroilla. Olin vähän hämmästynyt. Asiakkaille varmasti tuotteen nimi jää paremmin mieleen kuin anonyymi numerosarja - vai oletteko kosmetiikkamyyjät koskaan kuulleet asiakkan kysyvän tuotetta sen sarjanumeron perusteella? :D
Jos kiinnostaa lukea NYTin artikkeli kokonaisuudessaan, kuvan saa klikattua isommaksi.
Esimerkiksi Wet'n'Wildilla on mielestäni hauskoja leikitteleviä sävynimiä; Blue Had Me At Hello, I Dream Of Greenie, Cool As A Cucumber, The Earth Looks Small From Down Here.
Kynsilakkojen puolella sävyillä on pitkään ollut vielä kasvomeikkejäkin korostuneempi merkitys. Merkit kuten OPI ja Essie tunnetaan ihan omaksi taiteenlajikseen jalostuneesta nimikulttuurista eivätkä monet muut merkit jää jälkeen. Mavala tunnetaan kapunkien mukaan nimetyistä lakoistaan.
Onko joku tietty kosmetiikan sävynimi jäänyt teille vuosien varrelta erityisesti mieleen?
[vimeo 102467954 w=550 h=368]
.
Nyt se on käsillä.
Rakas puhelimeni ei jaksa enää.
Yksitoista vuotta kuljit rinnallani. Yksitoista vuotta herätit minut, muistutit minua palautettavista kirjoista, piippasit kun kahvi oli valmista. Näppäimiisi on paineltu tuhansia kuumeisia viestejä, täynnä rakkautta, iloa, surua ja epätoivoa.
Vanhentuessasi muistisi heikkeni, et enää jaksanut tallentaa asioita niin kuin nuoremmilla päivilläsi. Kadotit monia säästämiäni viestejä, sekoitit osan niistä toisiinsa. Muutamia jaksoit kuitenkin säilyttää. Uumenistasi löytyy historiaa. Viesteissä on läsnä ihmisiä, joita ei enää ole. Tunnetiloja joita olen varjellut. Olen pitänyt kiinni noista viesteistä. Ehkä niistäkin on nyt aika luopua.
Sinut korvaa nyt uusi Kolmeviiskymppi. "Uusi".
Sain sen lukijaltani kun kirjoitin sinusta viime vuonna.
Mietin, että vaihtaisin siihen sinun pinkit, kuluneet kuoresi. Mutta en minä tee niin. Sinä saat mennä lepoon kokonaisena, vuosien naarmut mukanasi.
Kiitos vuosista, nimetön puhelimeni.
