Olen saapunut pimeässä Skyrokselle.

Jännittävää. Täällä on niin pimeää. Vasta huomenna näen, miltä ympärilläni todella näyttää.

Nyt tiedän vain sen, että olen rannalla. Aallot lyövät tasaisesti rullaten rantaan, niiden kohina on ihanan rentouttavaa, mieltä tyhjentävää. Ympärillä hiljaisuus, pimeys, aallot.

Menin hietikolle kamerani kanssa. Siellä on niin pimeää että en oikeasti edes näe hiekkaa. Oli hassua kävellä ulos huoneestani kohti mustaa kohinaa, suunnistin vain aaltojen ääntä kohti.

Otin aurinkotuolien vierestä pienen muovisen pöydän ja käytin sitä kameran jalustana. Pitkällä valotuksella sain nämä kuvat.

Oikealla näkyy kalataverna Barban valot, kauempana kukkulaa kiiveten Skyros Town.

Haamu-Sanni.

Kävin äsken syömässä Barbassa. Voisin kirjoittaa runon lippalakkipäisen, muikean kokin tarjoamasta munakoisosta, jos osaisin. Tilasin täytettyä munakoisoa ja simpukoita. "I make a very good aubergine dip, I can tell you" muikea viiksekäs kokki myhäili.

Hetkeä myöhemmin edessäni oli kaksi täydellistä munakoisoannosta. Olin niin nälkäinen että vatsa kipristeli. Lusikoin annoksiani silmät puoliummessa. Melitzanosalata - jonka voi saada niin monella tapaa valmistettuna. Tällä kertaa ilman majoneesia - pehmeäksi kypsennetyn paprikan, tomaatin, sipulin, persiljan, mintun ja erittäin ronskin valkosipulilatauksen kanssa. Ja oli seassa jotain jännittävästi rouskuvaakin... siemeniä...? En tiedä - mutta tätä herkkua minun on saatava uudestaan.

Toisella lautasella täytetty munakoiso. Ehkä kymmenes sellainen tällä reissulla. Vakiotäyttteen muodostavat karamellisoitu sipuli ja valkosipuli, useimmissa tapauksissa myös tomaatti. Välillä mukana on juustoa. Niin myös tällä kertaa, pinta oli gratinoitu jollain maukkaalla kypsytetyllä juustolla, ehkä gravieralla.

Luulen, ettei kukaan ihan täysin voi ymmärtää suhdettani kreikkalaisiin munakoisoruokiin. Suomalaisille kokeille kyseisen vihanneksen valmistus tuntuu olevan mysteeri. Tai sitten meillä päin tarjoillaan jotain toista munakoisoa, jota on mahdoton kypsentää makean pehmeäksi. Kreikassa munakoiso tarjotaan niin pehmeänä että se sulaa haarukkaasi. Suomalaisten ravintoloiden grillatut, koviksi jätetyt, kitkerät 'koisot ovat yhtä kaukana melitzanoista kuin Zakynthos Kuopiosta.

Kun simpukat saapuivat, melkein kyynelehdin kun minulla ei ollut kameraa.

Kävelin illallisen jälkeen vielä rannalla ja sitten halusin heti jakaa tunnelmat kanssanne.

Kuvassa näkyy parvekkeeni. Istun täällä ulkona patiolla, netti ei toimi huoneessa. Aaltojen kohina tuntuu voimistuneen.

Asun ensimmäistä kertaa rannalla. Hiekka on kirjaimellisesti kahden askeleen päässä.

Majapaikkani on domatia-standardeissa vähän parempi tapaus, ja yö maksaa 30 euroa. Majoitus Skyroksella on muutenkin selvästi kalliimpaa kuin muilla Sporadeilla. Buukkasin paikan ensimmäiseksi yöksi ja ajattelin etsiväni huomenna halvemman huoneen.

Mutta nämä aallot... Voisin istua tässä vaikka kuinka kauan kuuntelemassa niitä.

Aamulla näen kunnolla miltä paikka näyttää. Teen sitten päätöksen. Pari päivää taas säilykkeitä niin kyllä tähän on varaa :)

Hyvää yötä, toivottaa Skyros.

Alonnisos.

Tämä kortti kertoo minusta paljon saaren tunnelmasta. :)

(...montakohan vuosikymmentä kortti lienee ostajaansa odottanut...?)

En tarkoita, että Alonnisos olisi kulahtanut eikä täällä kävisi kukaan, ei suinkaan. Läntisiin Sporadi-naapureihinsa Skopelokseen ja Skiathokseen verrattuna saari on vähemmän turistillinen, mutta kyllä täälläkin ihan pakettimatkalaisia käy, yhdistäen Alonnisoksen esimerkiksi Skiathoksen lomaansa. Lentokenttää ei täällä ole, niinkuin ei Skopeloksellakaan, vaan vierailijat saapuvat käytännössä aina Skiathoksen kautta.

Jotain olennaista nuo telineisiinsä vanhentuneet kortit - joita täällä on paljon - kuitenkin kertovat.

(Saaren nimi muuten on kreikaksi Alonnisos mutta kirjoitetaan englanniksi usein Alonissos.)

Yksi asia oli heti selvää Alonnisokselle saapuessa. Saaren pääasutuskeskus ja satama Patitiri on jotain ihan muuta kuin muiden Sporadien idylliset satamakylät. Se on moderni, 60-luvulla rakennettu kaupunki (käytän sanaa kaupunki kun suomessa ei oikein ole 'villagen' ja 'cityn' väliin jäävälle 'townille' vastinetta), josta ei perinteistä saariarkkitehtuuria löydy.

Saaren vanha pääkaupunki Chora, joka nykyään tunnetaan nimellä Old Alonnisos tai Old Village, tuhoutui pahasti vuoden 1965 maanjäristyksessä, minkä seurauksena kylän asukkaat siirrettiin vastentahtoisesti alas Patitiriin. Viimeiset Choraan jääneet asukkaat pakotettiin muuttamaan kun kylästä katkaistiin sähköt 1977.

Myöhemmin raunioituneen Choran löysivät Alonnisoksella lomailevat ulkomaalaiset, ihastuivat kylän henkeäsalpaavaan sijaintiin ja ostivat talorauniot paikallisilta pilkkahintaan. Varakkaat saksalaiset, britit ja italialaiset kunnostivat kylän ja rakensivat sinne uusia taloja, ja tänä päivänä Chora on heidän hallussaan. Se on kaunis ja tunnelmaltaan omalaatuinen paikka - linnoituksen raunioita, vanhojen talojen päälle rakennettuja huviloita, pieniä, moderneja myymälöitä ja tyylikkäitä ravintoloita.

Alonnisoksen iltaelämä keskittyy Choraan, ja kesällä rauniokylän kadut ovat tupaten täynnä ihmisiä. Paikallisia Chorassa ei edelleenkään asu - he käyvät siellä syömässä ja viihteellä.

Patitiri. Aikamoinen kontrasti Skopelos Townin ylitsevuotavaan idylliin. Huomasin kuitenkin tykkääväni Patitirista. Paikka tuntuu kaikessa anti-kiiltokuvamaisuudessaan jotenkin hellyttävältä, täällä on myönteinen, mukava tunnelma.

Kaupungin rakenne on hyvin yksinkertainen; satama, josta lähtee kaksi pääkatua ylöspäin; toinen länteen, toinen itään. Näiden välissä, ihan kuin vahingossa siihen sijoitettuna, kohoaa korkea, möhkälemäinen kukkula. Kukkulalla on asutusaluetta ja kaksi ravintolaa kaupungin parhailla näköaloilla. Kaupat ja tavernat sijaitsevat pääkatujen varrella.

Seuraavissa kuvissa Patitiri-tunnelmia. Yhdistin osaan kuvista normaaliasetuksella- ja miniatyyriasetuksella otetut kuvat, niin miniatyyrimoodiin hermostuneille kenties valkenee, miksi olen ihastunut asetuksen tuottamiin väreihin. :) Normaaliasetuksen kuvat ovat harmaampia ja kontrastittomampia ja joudun aina käsittelemään ne Photarissa, miniatyyrikuvia en. ;)

. . .

Lopuksi Chora-osuus. Ei liene epäselvää miksi "expatit" halusivat herättää paikan uudelleen henkiin, maisemissa ei tosiaan ole valittamista.

Kuvassa Dag ja Clea, joista kerroin toissaillan postauksessa.

Katsaus matkakosmetiikkaani - osa 2.

Vartalon kosteutus – pari näytekokoista pussukkaa ensimmäisten päivien tarpeeseen. Ateenastahan ostin sitten matkavartalovoiteeksi Korresia. :-*

Iho on imenyt voidetta täällä niin hulluna että en voi kuin pyöritellä päätäni kun mietin viime syksyn vartalovoidetilannettani. Meinasin pärjätä viisi viikkoa vetisellä halpis-lotionilla. No, silloin matkabudjettini oli vielä paljon tämän vuotista tiukempi, ja yritin säästää voiteessakin - tuo viime syksyn hankintani maksoi euron (!). Iho menikin aivan kauheaan kuntoon…

Vihreä neste ei ole kosmetiikkaa vaan tiskiainetta. Ja se on mukana silmälasien puhdistusta varten..! :D Mä en saa rillejä kunnolla puhtaaksi millään muulla kuin tiskiaineella.

Blistex nyt ei varmaan esittelyjä kaipaa.

Kynsituotteet – Trind Nail Repair ja värilakkana Lumenen syyskokoelman Utuharso. Kynsilakanpoistoaineen ostin paikan päältä.

(Kuvasta muuten jäi puuttumaan Benecosin kynsibalsami, se kuuluu myös nesteisiin.)

Meikit.

Tällä kertaa olin fiksu ja jätin luomivärin suosiolla kotiin. En mä sitä täällä käytä, viimekin syksynä taisin laittaa luomiväriä peräti kahdesti.

Mutta vaikkei ole luomiväriä, luomen pohjustaja on silti ehdoton! :) Olen niin tottunut siihen, että se on mulle samanlaista rutiinia kuin kasvojen puhdistus ja kosteutus. Se vain kuuluu asiaan. Ilman pohjustajaa paljaat luomeni kiiltävät hikisinä. (Ja mitä väliä sillä on? En osaa sanoa, mutta on vain. :p Tykkään ylipäänsäkin pohjustajan tuomasta värin tasoituksesta - luomeni ovat luonnon tilassa punertavat ja verisuonten kirjailemat.) Kicksin Eye Shadow Primer ei tosiaan ole laadukkaimmasta päästä, mutta kelpaa reissuolosuhteisiin.

Huulikiilto on oltava aina! Mukaan pääsi Kicksin Lip Plumper johon olen erittäin ihastunut, kirjoittelin siitä aiemmin täällä.

Peiteaine on myös must, tosin sen käyttö rajoittuu vain iltoihin. Illan hämärässä tummat silmänaluset ja pigmenttiläiskät tulevat selvemmin näkyviin kuin päivällä, ja tykkään tasoitella nämä alueet iltaisin ”kylille” mennessä.

Silmämeikki on yhtä kuin rajaukset. Mukana on neljä rajaustuotetta, yksi niistä on Lumenen Intense Liner joka on vuoden suosikkituotteitani.

Maskaraksi mukaan valikoitui Jane Iredalelta saamani näytekokoinen Longest Lash -maskara, josta en valitettavasti tykkää yhtään. En ollut vielä kertaakaan käyttänyt sitä ennen matkaa, joten en ollut tajunnut että kyseessä on kuitumaskara. Eli sen tyypin ripsari joka löytyy alimmalta portaalta maskara-mieltymyksissäni.

Minun hennoissa ja harvoissa ripsissäni toimivat parhaiten volyymia tuovat, helposti kerrostuvat, polymeeriharjaiset maskarat. Iredalen Longest Lash ei kerrostu (koska sen tarkoituksena on tuoda pituutta, ei tuuheutta), ja kuidut vain tekevät massasta jotenkin sotkuista. Ripsien päihin kuidut eivät asetu - niinkuin ei tapahdu mun ripsissä koskaan minkään kuitumaskaran kanssa. Harja on paksu eikä erottele ripsiä tarpeeksi minun makuuni.

Lisäksi maskaratuubi hajosi ensimmäisellä käyttökerralla. Sen sauma ratkesi auki päästään. Korjasin tuubin teipillä, mutta taitaa olla vain ajan kysymys koska se ratkeaa uudestaan. Tämä ei ollut hyvä matkakumppani.

Ja viimeiseksi vähän väriä. Olen jo useampana kesänä tykännyt käyttää Yves Rocherin vedenkestäviä automaattikyniä (automaatti = tarkoittaa että rullataan päästä, ei teroiteta) koska ne pysyvät niin hyvin ja niissä on tosi kivoja värejä. Olen saanut kynät blogin kautta Yves Rocherilta.

Olisi tehnyt mieli ottaa vaikka kaikki sävyt mukaan, mutta lopulta valitsin turkoosin, sinisen ja tuon aina-niin-käytännöllisen ruskean.

Sininen on ollut suurin lempparini kaksi viime kesää. Se on niin täydellinen väripilkku päivettyneellä iholla että aijjai... Sininen on hankala väri, sävyn pitää olla ihan tietynlainen että tykkään siitä. Ei yhtään kasari-sininen. Mieluiten ihan aavistuksen violettiin taittava.

Ja arvatkaapa harmittiko ihan pikkuisen, kun perille Ateenaan päästyä huomasin, että kynän korkki oli jäänyt löysälle – ja kynä oli kuivunut..! :( Tiedän, että nämä vedenkestävää laatua olevat meikkikynät kuivuvat nopeammin kuin ei-vedenkestävät, ja korkkia sulkiessa on muistettava olla huolellinen, mutta enpä olisi uskonut että kynä voi kuivua jo parissa päivässä..! (Otin kuvat muutama päivä ennen reissuun lähtöä.)

Niinpä olen sitten meikkaillut vain tuolla turkoosilla. Sinisen kuivuminen harmittaa kuitenkin sen verran, että aion ostaa täältä uuden sinisen kynän. Ja ehkä jotain muitakin värejä. Olen huomannut kaipaavani lisää värejä, ruskea osoittautui tällä kertaa vääräksi valinnaksi :p

Mutta juu. Tässäpä nämä mun matkakosmetiikat. Vähemmällä en oikeasti pärjäisi :) Tai no - ei kai meikkaus mikään välttämättömyys ole toisin kuin ihon puhdistus ja kosteuttaminen, mutta kyllä se turkoosi välähdys ripsen tyvessä kummasti ilahduttaa kun katsoo peiliin! :) Niin pienillä asioilla on merkitystä.

Hyvää torstai-iltaa kaikille! :)

Ja terkut Alonnisokselta -  aivan erilainen saari kuin aiemmat Sporadi-tuttavuudet!

Sain lukijaltani sähköpostia jonka sisältämän toiveen toteutan mielelläni. Lukijani tekee opinnäytetyötä koskien reissaajien motivaatiota ja käyttötottumuksia Couchsurfingin piireissä, ja kysyi, voisinko julkaista blogissani linkin työhön liittyvään kyselyyn.

Tottahan toki voin! :) Itsekin kun sohvasurfailua harrastan, niin mikä ettei.

Kyselyyn pääset tästä.

Kysely on englannin kielinen ja vastaamiseen menee muutama minuutti.

Kuva Maarianhaminan kämpiltäni jossa houstaan Couchsurfing-vieraita.

*   *   *

Pakko kertoa eilisillan kohtaamisesta - mikä johti mitä mukavimpaan tähän päivään :)

Menin syömään vähän "ruttuisempaan", Patitirin sivukadulla sijaitsevaan, ei-turistilliseen tavernaan. Istuin pöytään ja havainnoin, että viereisessä pöydässä istui nuori, saksaa puhuva pariskunta. Odotellessani siinä ruokaani, kuulin kuinka pariskunnan keskustelussa alkoi erottua sanoja 'Finnland', 'Helsinki', 'Oulu' ja lopulta minun kotikaupunkini. Olin ihan että ei ole todellista, tulen suhteellisen syrjäiselle Kreikan saarelle, sesonkikin on päättymässä eikä täällä ole paljon turisteja, menen paikalliseen tavernaan ja viereisessä pöydässä keskustellaan saksaksi mun pienestä kotikaupungista..!

Pakkohan siinä oli sitten kääntyä pariskunnan puoleen ja sanoa, että anteeksi kun häiritsen, mutta satutte puhumaan kotipaikkakunnastani. Tuntia myöhemmin olimme hyvät kaverit! ^_^ Selvisi, että miehen äiti on puoliksi suomalainen ja heillä on mökki kotikaupunkini lähellä. Mies ja hänen tyttöystävänsä olivat suunnittelemassa matkaa Suomeen ja tuonne mökille. :)

Tytön perheellä puolestaan on "mökki" täällä Alonnisoksella. Illan päätteeksi pariskunta, Clea ja Dag, kysyivät haluaisinko lähteä tänään heidän kanssaan kiertämään saarta autolla. Alonnisoksella kun ei kulje paikallisbusseja muualle kuin kahteen paikkaan. Halusinhan minä! :) Tänään sitten vietimme kivan päivän saarta kiertäen, ja näin paikkoja joihin en muuten olisi päässyt.

:)

Ja sitten vihdoin matkakosmetiikan pariin..! :)

Jaoin jutun kahteen osaan kun siitä tuli niin pitkä.

Tässä pussukassa on kaikki nestemäinen matkakosmetiikkani. Ei-nestemäisiä ei paljon olekaan; muutama meikkituote sekä kiinteä shampoo.

Litran pussiin saa lopulta mahtumaan yllättävän paljon kun tekee fiksuja pakkausvalintoja – eli mahdollisimman litteitä pakkauksia. Kauppojen matkakokoiset kosmetiikkapurkit ovat valitettavasti melkein aina sylinterin muotoisia, ja tämä vie tietysti enemmän tilaa kuin lättänä pakkaus. Kun kohdalle osuu kosmetiikkahankintojen tai vaikka hotelliyöpymisten kautta litteitä, pieniä pakkauksia, kannattaa tällaiset putelit säästää matkatarkoituksia varten.

Kasvojen kosteutus - NutriBiotic Antioxidant Skin Serum

Ensimmäinen tuote onkin sitten loistoesimerkki juuri sen muotoisesta pakkauksesta, joka on vähemmän ihanteellinen, eli sylinterin muotoinen pullo.

Viime kesästä lähtien olen alkanut käyttää ihon kosteutukseen kesäkaudella vain seerumia, ja niinpä Kreikkaankin lähti mukaan sellainen. Olen ostanut NutriBioticin seerumin iHerbistä, ja sain siihen aikoinaan vinkin lukijalta.

En ala tehdä tuotteesta nyt pitempää esittelyä koska se venyttäisi postausta (tiedän että tästä tulee muutenkin pitkä), mutta kerron siitä muutaman asian:

* Pidän seerumista tosi paljon yhtä ominaisuutta lukuunottamatta.

* Sisältää pääosin luonnon raaka-aineita, mutta myös ainesosia joiden puolesta tuote ei ole luonnonkosmetiikkaa.

* Ei sisällä alkoholia.

* Koostumus on täyteläisempi kuin seerumeissa yleensä, tuote menisi voideasteikolla käytännössä ’fluidista’. Imeytyy nopeasti mutta ei hulahda ja katoa ihoon saman tien niin kuin useimmat seerumit. Iho jää seerumin jäljiltä todella pehmeäksi.

* Se huono ominaisuus? Haju. NutriBioticin seerumi on pahimman hajuinen kasvotuote mitä olen koskaan käyttänyt. En osaa kuvailla tuoksua, se ei ole makea eikä yrttimäinen eikä missään nimessä eteeristen öljyjen kaltainen. Se vain on paha.

Kasvokuorinta - Clarins One-Step Exfoliating Cleanser (MUJIn matkapullossa). En lähde enää koskaan pidempään reissuun ilman kuorinta-ainetta.

Silmämeikinpoistoaine – ei MUFEn vaan Natural Coden (se edesmennyt lempparini jota mulla on edelleen varastossa ainakin vuoden tarpeisiin). MUFEn pieni pumppupullo on täydellinen matkapakkaus – vaikka saisihan sekin tietty olla litteämpi ;)

Kasvovesi – Cliniquen Clarifying Lotion Mild Clarinsin pullossa (tämä pullo ON litteä! ;))

Näpyille – Schrammekin Blemish Balm. Itse asiassa minulla ei ole tämän tuotteen mukaan valitsemiselle muita perusteluja kuin että se osui sormiini matkakokoisten tuotteiden laatikossani.

Tämähän on tarinan mukaan se THE alkuperäinen BB-voide, josta aasialaiset valmistajat keksivät koko idean hoitavasta, suojaavasta, peittävästä ja samalla kosteuttavasta kasvotuotteesta. Esittelin tuotteen aikoinaan täällä. Normaalisti minulla kulkee näppyjen varalle mukana aina Ella Bachen Creme Intex –kakkosta minipurkkiin puristettuna. Nyt sitten ajattelin, että käytetääs tuo Schrammek pois kun kuitenkin ihan tykkäsin siitä. No, eipä ole tullut toistaiseksi tarvetta käyttää sitä matkalla. :P

Silmänympärykset – yöksi Kiehl’sin Midnight Recovery Eye sekä päiväksi Cliniquen Superdefense SPF 20.

Kiehls’in Midnight Recovery on täyteläisehköä ja oikeastaan ihan tosi hyvää näihin olosuhteisiin, joissa sy-iho on aikamoisella koetuksella auringon alla. Kun minulla viime syksyn reissussa oli mukana vetisempi sy-voide, niin seurauksena olikin sitten ihon kuivahtaminen ja kunnon aurinkorypyt, kuten osa lukijoista saattaa muistaakin.

Cliniquen Superdefense on ohutta ja suojakertoimensa ansiosta vähemmän kosteuttavan tuntuista, mutta laitan päiväksi sen alle NutriBiotic-seerumia.

Kasvojen puhdistus ja auringolta suojaus

Ei, tässä ei ole kahta purkkia aurinkovoidetta, vaan toisen, jo tyhjentyneen Sun Vivo –pakkauksen täytin Sebamed-putsarilla. Sun Vivo –pakkaus on täydellinen reissukumppani pakkauksen kannalta; litteä ja pyöreäreunainen. Erinomainen tilansäästäjä. Näitä pitäisi hankkia kokonainen armeija matkakosmetiikalle! :D No, kohta on ostettava kolmas joten kyllähän näitä pikkuhiljaa kertyy.

Tykkään Sun Vivo –kasvoaurinkovoiteesta ihan älyttömästi. Miellyttävän tuoksuinen, kosteuttaa hyvin eikä aiheuta näppyjä. Sun Vivon tuoksu on minulle nykyään kesän tuoksu.

Hyperpigmentaation hillitsemiseen – Clinique Even Better Dark Spot Defense SPF 45. Ostin tätä kun MUFEn UV Prime loppui. Clinique on edullisempaa ;)

Dark Spot Defense on hyvin erityyppinen kuin MUFEn UV Prime, siinä on pelkästään fysikaalinen (eli mineraaleihin pohjautuva) aurinkosuoja ja lisäksi se on sävytettyä. Sävy on kuitenkin niin läpikuultava ettei iholle jää väriä. Koostumus on hyvin ohutta, jopa vesimäisen tuntuista. Pakkauksessa on sisällä kuula ja tuotetta on ravistettava ennen käyttöä jotta mineraalipartikkelit leviävät tasaisesti voidepohjaan.

Ihan hyvän tuntuinen tuote. Pigmenttiläiskät huulen yläpuolella ovat selvästi voimistuneet täällä, ja olen miettinyt johtuuko se MUFEn vaihdosta Cliniqueen, mutta toisaalta en muista miltä läiskät näyttivät viime syksynä. Todennäköisesti ne olivat yhtä näkyvillä. 100-prosenttista suojaahan ei ole, ellei liimaa huulen päälle jotain paksua teippiä ja kangaspalaa :D

Tuoksuja.

Myöhemmin oli pakko alkaa nauraa kun tarkastelin pulloja. Ehm, kaikki ovat vajaita, lähes lopussa. Mitä ihmettä mä olen ajatellut kun otin nämä..? Enkö huomannut pullojen vajetta edes kuvaa ottaessani? Voi huokaus...

Hiustenhoitoaine – Aubreyn Honeysuckle & Rose (yksi viime vuoden parhaita hoitoainetuttavuuksia).

Hiusvärien mukana tulevat litteät hoitispullot ovat matkapakkausten aatelia! Tämä 2 x 40 ml riittää 7 viikon reissuun hyvin sillä Aubreyn hoitis on niin hoitavaa että sitä riittää kerta-annoksena melkein puolet vähemmän kuin joitain ei-niin-hyvää hoitista.

.

Osassa 2 sitten mm. meikit.

Haikein mielin jätän tänään Skopeloksen ja Evelinin hurmaavan talon taakseni. Olin alunperin kaavaillut viettäväni Skopeloksella kolme tai neljä päivää, vierailu venyi viikkoon.

Totta puhuen jäisin vieläkin. Kun istun tässä huoneessani, tunnen olevani kotona. Kodikkaasti narisevat portaat kun menen yläkertaan keittämään kahvia, kukkien täyttämä sisäpiha, terassin ympärillä ylös vanhaa kaupunkia kiipeävien talojen näkymä... Tätä jää ikävä.

Skopelos on Kreikan saareni numero 25. Jokaisella saarella on oma viehätyksensä, mutta toisten saarten kanssa syntyy jotain erityistä. Tunnet erilaisen latauksen, jokin vain klikkaa. Se on kai sitä kemiaa. Tästä tulee yksi niistä saarista, joille palaan.

Otin viikon aikana varmaan 1000 kuvaa. Oli vaikea valita kuvia postaukseen, tuntui että olisin halunnut jakaa melkein jokaisen... Mutta vaikka itse jaksaa katsoa 99 kuvaa halkeilleesta maalipinnasta, se ei tarkoita sitä että joku muu jaksaa ;)

Tiedättekö, mikä on yksi eniten rakastamiani asioita Kreikassa? Värit. Värejä on kaikkialla. Haalistunutta keltaista, kirkkaan punaista, upeaa, klassista "Kreikan-sinistä", violettia, vaaleanpunaista... Rakennuksesa voi olla vierekkäin kolme eri väristä ovea tai ikkunaa. Värejä on myös luonnossa - huikean sinisessä taivaassa, meressä jonka sävyt vaihtelevat kimaltavasta turkoosista siniseen ja vihreään, lehdissä ja kukissa. Bougainvillea-köynnöksen saturoitunut fuksiapinkki lumoaa minut kerta toisensa jälkeen.

Värien kirjo yhdessä rakennusten usein niin ränsistyneen charmin kanssa tuo minulle valtavaa esteettistä nautintoa. Värit ovat minulle tärkeä elementti elämässä. Siitä koko blogikin on saanut alkunsa...! :) En pukeudu värikkäästi, mutta värit ovat aina läsnä. Meikeissä, kynsissä, pieninä julisteina tai hassuina postikortteina kotini seinillä... kirjepaperivalinnoissa..! ;)

Arkkitehtuuri ja sen ympäristölle antama erityisluonteensa on minulle myös olennainen osa matkailun elämyksellisyyttä. Skopeloksella huomio kiinnityy puisiin, kauniisiin parvekkeisiin joita on lähes joka talossa, sekä punatiilisiin kattoihin. Monien rakennusten seinissä on myös sarja kolmion muotoisia reikiä, yksityiskohta, johon en muista törmänneeni muilla saarilla. Olisi hurjan antoisaa tehdä Skopeloksella kierros paikallisen arkkitehtuuriin perehtyneen oppaan kanssa.

Heräsin aamulla ukkoseen. Kello oli puoli kuusi. Menin terassille katsomaan salamointia ja pelastamaan pyykkinarulta bikinini - yläosa oli jo lentänyt tuulen mukana kadulle.

Tuntia myöhemmin alkoi sade.

Päivä on vielä nuori, ehkä sää tästä vielä kirkastuu. Ja vaikka ei kirkastuisi, ei haittaa. Istun mielelläni täällä kotoisassa pesässäni lukemassa kirjaa tai rupattelemassa Evelinin kanssa. Evelin on domatia-emäntäni. Eilen juttelimme ruokavaliostani, joka on herättänyt Evelinin uteliaisuuden.

"Sanni, you are so full of energy! You are running up and down all the time, speaking all the time, waving your hands..! I never saw a person so energetic! Is this because of the eggs you eat?"

Nauroin.

Kreikassa kananmuniin suhtaudutaan suurella varovaisuudella - niitä ei suositella syötäväksi kuin pari kertaa viikossa (!). Minun päivittäinen kahden tai kolmen munan aamiaiseni saa kenen tahansa kreikkalaisen kulmat kohoamaan. Heitä ihan pelottaa puolestani.

"You have no problem with cholesterol? You are not worried?"

En ole huolissani, ja munat maistuu. :) (Kolesteroliarvonihan olivat mitä erinomaisimmat.)

Esittelin Evelinille mm. vhh-versioni kreikkalaisesta juustopiiraasta. Hän oli vaikuttunut. :)

[vimeo 106150269 w=500 h=281]

Aamukahvi Skopeloksella from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Voi että. Mikä ihana paikka. Tekisi mieli rutistaa koko kylää ja saarta! Mutta uudet seikkailut odottavat. Nurkan takana häämöttää saari numero 26.

Alonnisos.
.

P.S. Yhteinen kiitos kaikille toissapäivän postaukseen kommentin jättäneille! :) Ilahdutti kuulla, että Kreikka-aiheiden runsaus ei kyllästytä ainakaan valtaosaa kommentoineista..! Kyllä niitä kosmetiikkajuttujakin tulee (just käsittelin vihdoin kuvat Matkakosmetiikasta :D), mutta toki ne ovat vähemmistönä aina lokakuun 18. päivään saakka.

Mulla oli tälle päivälle kosmetiikkapostaus luonnosteltuna. Istuin aamulla koneelle käsittelemään juttuun tulevat kuvat ja aikeena viimeistellä homma valmiiksi.

Ja en mä sitten kirjoittanutkaan sitä.

Koska tiedättekö mitä. Täällä reissussa kaikki kotona valmistellut kosmetiikka- ja kauneusaiheiset bloggaukset tuntuu... niin kertakaikkisen etäisiltä. Niin... epäinspiroivilta.

Olin niistä jutuista niin innoissani kotona. Jes, tästä mä kirjoitan mahdollisimman pian..!

Ja täällä. Blääh.

Olen ihan toisissa tunnelmissa nyt.

Mun tekee mieli kertoa vain... reissufiiliksistä. Ne kosmetiikkajutut, jotka tuntuu luontevilta, liittyy matkalla oloon. Oli mulla toinenkin kosmetiikkapostaus tyrkyllä tälle päivälle, yksi hiuksiin liittyvä, mutta koska kirjoitin hius-aiheisen jutun vasta pari päivää sitten, niin sekin tuntui "väärältä" aiheelta. Ei liikaa toistoa. Ei liikaa samankaltaisia juttuja peräjälkeen.

Mutta... ovathan reissujututkin samankaltaisia.

Niin ovat.

Kyllästyttääkö teitä lukea samasta aiheesta monta päivää putkeen..?

Mitä te toivotte, kun avaatte Karkkipäivän? "Olisipa tänään vihdoin joku kosmetiikkajuttu"...?

.

Tänään satoi pari tuntia aamupäivällä. Sain hyvän syyn jäädä sisätiloihin suunnittelemaan tulevien viikkojen reittiä. Olen muuten saanut varsin kiinnostavan Sohvasurffaus-kutsun Santorinille. :)

En kuitenkaan tältä häröltä ;) No, voi olla että käyn kuitenkin moikkaamassa Draskoa, onhan hän lievästä, hmh, eksentrisyydestään huolimatta yksi mielenkiintoisimpia ihmisiä jonka olen tavannut. Puhumattakaan tyypin kodista...! Olin ihan varma että tein silloin blogiin jutun Draskon talosta (meinasin linkata tähän nyt), muistan jopa kuvatkin, mutta en löydä postausta. Kummallista. Luulen että siinä paikassa ei moni olisi uskaltanut yöpyä ;)

* * *

Kun sää tänään iltapäivällä kirkastui, kävelin Skopelos Townin yläpuolella sijaitsevalle luostarille. Sieltä oli huikeat maisemat alas "cityyn".

Söin myös yhtä kreikkalaista lempiruokaani, joka oikeastaan on vähän niinkuin kiellettyjen listalla, mutta kyllä mä niitä täällä syön. :)  Harkitusti.  ;) Ei ole niin pahoja kuin piirakat kuitenkaan. (Niitä ei muuten yllättäen ole edes tehnyt tällä matkalla mielin.) Kerron ruokajuttuja sitten jossain vaiheessa omassa postauksessaan.

Nämä Miki-minikirjat on muuten ihan paras keksintö - ainakin meille jotka ei lue kirjoja tabletilta. :) Kirjan koko ei oikein kuvassa tule esiin mutta se on kämmenen kokoinen. Ei paina paljon mitään, ihan parasta matkaseuraa.

Yksi asia on varmaa.

Tämä ei ole viimeinen kerta Skopeloksella. :)

Lyötyäni aamuisen Pierce Brosnan -piirakkapostauksen "Julkaise" -nappia olin jo melkein myöhästyä aamun ensimmäisestä bussista Glossaan.

(...ja niinpä pitikin vähän lisätä tekstiä aamubloggaukseen, jäi kertomatta mm. mistä Skopeloksen erikoisen näköinen piirakka on saanut muotonsa :))

Päivän kohde: Mamma Mia -elokuvasta tuttu Agios Ioannis -kirkko Skopeloksen koillis-rannikolla.

Monesti joku elokuvassa käytetty lokaatio on livenä vähemmän hohdokas, mutta Agios Ioannis on todellisuudessa aivan yhtä spectacular kuin elokuvassa. En erityisemmin pitänyt elokuvasta mutta ne kirkolle vievät, jyrkkää kalliota kiipeävät, loputtomilta vaikuttavat portaat jäivät vahvasti Kreikka-fanin mieleen. (Katsoin elokuvan aikoinaan ylipäänsä vain Kreikan takia.) Ajattelin, että tuolla olisi kyllä mahtava käydä joku päivä. Se päivä oli tänään.

Komea on. Ja on vetänyt ihmisiä ihailemaan sen kauneutta jo kauan ennen Mamma Miaa. Elokuvan jälkeen hääturismi on muuten kummasti lisääntynyt Skopeloksella... ;)

Kirkon sijainti on varsin eristyksissä, lähimpään kylään Glossaan on 6 kilometriä. Agios Ioannisille ei mene julkista liikennettä.

Jäin pois bussista päätien varrella ja patikoin 5 kilometrin matkan alas kirkolle auringon noustessa.

Auringonnousu bussista kello 7.18....

Aamuaerobista kerrakseen... Portaita kirkolle todella riittää.

Agios Ioannisilla on myös oma ranta. Täysin autio tähän aikaan vuodesta.

Kyllä oli upea paikka. Minulla alkaa adjektiivit loppua kesken täällä Skopeloksella, en tiedä voiko kuvauksellisuudesta saada jossain vaiheessa jo yliannostuksen.

En usko.

Loppuun vielä minikollaasi Glossan kylästä. Ihan vain koska kohtasin siellä Sottungan jälkeen ehkä pienimmän koskaan näkemäni keskustan - ja Glossassa asuu varmasti enemmän  jengiä kuin Sottungassa ;)

Kyltissä luki "To Center".

Ja se center on tämä kahden kahvilan väliin jäävä, pöytien täyttämä pikkuruinen aukio, jonka toisella reunalla seisoo kirkko.

Ainoa paikka mistä Glossassa saa sunnuntaisin aamupalaa. Tuli havaittua kierreltyäni hyvän tovin kylällä maha muristen.

Tämä oli taas varsin mukava päivä.

P.S. Jos viimeisten postausten otsikoissa on viljelty pornoa ja julkkiksia, niin tämäniltaisen veikkaan olevan Karkkipäivän kaikkien aikojen epäseksikkäin, epä-myyvin otsikko. ;)

Eikös näin voi sanoa kun on tavannut ihmisen, joka on tarjonnut Pierce Brosnanille juustopiirakkaa? :D

Skopeloshan tunnetaan saarena, jolla Mamma Mia -elokuva kuvattiin. Paikalliset kertovat mielellään tarinoita kesältä, jolloin Mamma Mia -näyttelijäkaarti asui saarella; Brosnan kuulema liikkui eniten "paikallisen rahvaan" keskuudessa.

Kreikassa kun ollaan, niin piirakka on läsnä kaikkialla. O Mihalis on Skopeloksen tunnetuin piirakkabaari. Kyllä, piirakkabaarejakin on olemassa ;) Ja tottahan toki Piercellekin maistui "skopelitikes tiropites".

Kuva Brosnanista ei (valitettavasti) ole omani, se on Mihalikselta. Jäin paikan omistajan kanssa eilen drinkille ja hän tietysti esitteli jossain vaiheessa iltaa Mamma Mia -kytköksiään. Olin ihan että "Iiik, tämähän on melkein kuin tapaisin Brosnanin itse...! ^_^ No ainakin istuin mahdollisesti samassa tuolissa...! :D

Skopeloksen piirakka on muuten aivan omansalainen. Se tehdään filotaikinaan niinkuin perinteisetkin kreikkalaiset piirakat, mutta uunissa paiston sijaan se friteerataan - ja tehdään tuollaiseen rullaan.

Mihalis kertoi, että rullamuoto on perujaan siitä, kun niitä perinteisiä isoja uunipiiraita valmistavat kreikkalaiset mammat Skopeloksella käärivät filotaikinasta jääneistä reunapaloista pikku-maistiaisia malttamattomina piirakkaa odottaville lapsille. Friteeraamalla ne paistuivat nopeasti ja lapset saatiin tyytyväisiksi.

Mihaliksen piirakkabaari on muuten juuri niin pittoreski kuin kaikki muukin täällä tuntuu olevan...

Tänään lähden "mamma-miailemaan" Agios Ioannis -kirkolle, jossa kuvattiin elokuvan hääkohtaus. Kai se on pakollinen osa jokaisen Skopelos-turistin ohjelmaa..! :D

P.S. En syönyt piirakkaa ;) Menin baariin ihan vain lasilliselle - oikeasti! :D