On se vain mahtavaa päästä välillä metsään. Niin ihanaa kuin kosmetiikka onkin, välillä on ihan hemmetin rentouttavaa päästä ympäristöön ja seuraan jossa kosmetiikka on ehkä viimeinen mieleen tuleva keskustelunaihe. Tällä kertaa en muuten katsonut peiliin kertaakaan. ;)
Mun ei pitänyt tänään postata ollenkaan, mutta yhtäkkiä teki mieli tehdä tällainen pieni tunnelmapostaus... ja kiilasi sinne sitten kosmetiikkaakin. ;) Oli mukavaa viettää vuorokausi kaukana puteleista - mutta oli se vain antoisaa päästä kotiin päästyä tuoksuttelemaan uutta joulun tuoksuista suihkugeeliä...!
Eräilimme tällä kertaa Isojärven kansallispuistossa.
Mulle tuli ihan joulufiilikset kun oli vähän luntakin...! ^_^
Havaitsimme, että juustofondue ei sovi näin viileisiin olosuhteisiin. Juusto ehti jähmettyä klimpiksi lautasen matkatessa fonduepadalta penkille. :P - Minä dippailin selleriä, tofua ja kesäkurppaa muiden luottaessa pottuun, patonkiin ja maustekurkkuun. ;)
Tänä aamuna.
*
Kotiin päästyä piiitkästä aikaa saunaan ja testaamaan Lushin lähettämää pikkujoululahjaa - Hot Toddy -joulusuihkugeeliä.
(Saunan lauteet vapautettiin sisareni ja minun toimesta kosmetiikkavarastoista viikko sitten... Mutta tilanne on vain väliaikainen. Röykkiöt saavat pian palata lauteille. Valitettavasti Hemnes ei kykene nielemään kaikkia kosmevarastoja ja osa pulloista ja purkeista joutuu edelleen majoittumaan saunassa. :/)
Hot Toddy tuoksuu coca colan ja joulumausteiden sekoitukselta :) Jotenkin hyvin amerikkalainen joulutuoksu. Naminami.
Täytyy sanoa että tykkään kovasti, näin niinkuin kausiluonteisesti käytettynä. :)
Ilokseni huomasin, että suihkugeelin joulun tuoksu tulee - ainakin osittain - ihan aidoista mausteöljyistä. :)
Ja kun nyt oltiin joulun tunnelmaan jo päästy niin.... minun alkoi ihan tautisesti tehdä mieli joulupuuroa...! Isoa lautasellista höyryävän kuumaa riisipuuroa kanelilla, sokerilla ja maidolla...! Paitsi että ei sitä versiota. ;) Tiedätte, mikä versio Sannin keittiössä valmistui.
Kookospuuro. <3
Kanelilla, erytritolilla ja mantelimaidolla.
Jos joku vhh-mielinen lukija on missannut tämän törkeän hyvän riisipuuron korvikkeen ohjeen, niin se löytyy täältä. Puuroon tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan kermaa, kookosjauhoa ja kananmunaa. That's it.
Tein tupla-annoksen (2 rkl kookosjauhoa, 2 dl soijakermaa, neljä munaa) ja kokeilin tällä kertaa tehdä niin, että laitoin kolmesta munasta vain valkuaiset. Halusin testata, vähentääkö tämä puuron lievää munan makua ja kellertävää väriä (joka tosin itseäni ei haittaa). No sehän toimi! Puuron koostumus oli aivan samanlainen kuin keltuaisillakin, mutta nyt väri oli puhtaan vaalea ja munaa en maistanut juuri lainkaan! Munan tyypillinen makuhan tulee ennenkaikkea keltuaisesta.
Puuron voisi varmaan tehdä ihan kokonaan valkuaisista. :)
Joulukuu se vain lähestyy... Aijjai, jouluihminen kehrää tyytyväisenä.... Ei aikaakaan kun Michael Bublé pääsee taas valloilleen..! ^_^
Tonnikalapullat taipuvat moneksi!
En tiedä kuinka monta eri lailla maustettua variaatiota olen pullista jo valmistanut, mutta viime viikolla keksin sattumalta niin onnistuneen version että jaan sen nyt tässä - tiedä vaikka joku saisi näistä tarjoiluinspiraatiota viikonlopun illanistujaisiin! :)
Ja joo - finglish. ;) Ei saa hermostua.
Perustonnikalapullataikina:
2 purkkia tonnikalaa
2 -3 kananmunaa (koosta riippuen)
1 dl korppujauhoa tai vhh-versioon Pofiber-jauhetta
1 - 2 dl juustoraastetta
Tulinen lisä:
pikkuisen Sambal Oelek -chilikastiketta (minä laitoin alle teelusikallisen, mun makuun jo se on tosi tulinen)
tuore punainen chilipalko pilkottuna
(loraus soijaa)
.
Muovailin taikinasta pullien tai pihvien sijaan puikkoja.
Tarjoilin sitruuna-limedipin ja naposteluvihannesten kanssa.
Dippi:
kermaviiliä (tai vhh-versioon puolet soijajogurttia ja puolet kermaviiliä)
loraus sitruunamehua (tuoreesta puristettua)
ripaus cayenne-pippuria
pari rouhaisua lime-pippurimyllystä (Santa Marialla on hyvä jossa on limeä, korianteria ja sitruunaruohoa)
ripaus suolaa
ripaus steviaa
Sama tuttu tonnaripulla - mutta ihan erilainen makuelämys...!
Toivottavasti maistuu! :)
Tuna-fingersit maistuvat myös kylmänä snackkina jääkaapista - tuli huomattua ;)
.
Ja hei - hyvää viikonloppua kaikille!
Minä lähden tästä taas vähän metsään patikoimaan. Olen ruudun äärellä jälleen huomenna iltapäivällä/illalla.
Tänään se sitten koitti, ennenaikainen jouluaatto. :)
En saanut ainoastaan Amerikan tuliaisia mieheltä.
IsaDoralta tuli myös postia. - Uudet joulusesongin paletit.
Ah ja huokaus...!
Kaunokaiset kiilasivat jopa USA-herkkujen ohi. Hetiheti kokeilemaan...!
Arvoin pitkään kummalla paletilla meikkaisin. Valinta päätyi "taika-mauveihin".
Tänään muuten alkoi myös Lancômen Grandiôsen testikausi. Ensimmäinen huomio: älä kerrosta tätä kesken päivän. Laitoin aamulla pelkkää ripsaria salimeikiksi, ja vedin sitten uuden kerroksen päälle tehtyäni iltapäivällä Magic Mauves -meikin. Hirrrveä klimppi.
Joitain maskaroita, kuten Lancômen perus-Hypnôsea, voi mainiosti lisätä päivän mittaan. Kerrostusmahdollisuus liityy koostumukseen, toiset maskarat jättävät ripset pehmeämmiksi ja joustavammiksi. Grandiôsella ei toiminut, se jättää vähän tönkömmät ripset. Mutta jo yhdellä vedolla tuli volyymia.
Yläluomen rajaus Indeliblen geelilainerilla sävy Scuba Dive, alaluomen sisärajaus samaisen tuotesarjan sävyllä Venomous.
Tein tarkoituksella vähän överimeikin. Tuollainen dramaattisempi alaluomen rajaus ei ihan kuulu perusmeikkiini, harvemmin edes juhlameikkiin.
Magic Mauves -paletin sävyt ovat kauttaaltaan hohtavia, kolme vaaleaa sävyä jopa huomattavan hohtavia, tummien violettien ollessa hieman maltillisempia.
Käytin meikissä kaikkia paletin sävyjä vaaleinta (vaalea hopea) lukuunottamatta.
Vaivattomasti häivyttyviä, upean pigmenttisiä sävyjä. Ehkä liian hohtavia jonkun makuun, eikä ihan arkimeikkimatskua, mutta tämähän onkin juhlakauden kokoelma. :)
Kuka on jo käynyt kaupoissa hipelöimässä IsaDoran joulukokoelmaa?
Kumpi paletti? :D
Hei kaikki vanhojen maskaroiden jemmailijat! :) Kerrankin meikkipussin pohjalle pyörimään jääneestä vanhasta ripsarista on hyötyä..!
Löysin sähköpostistani juuri seuraavanlaisen infon:
Jos hallussasi on vanha LANCÔME-maskara, EDIT - siis hetkinen - ilmeisesti MIKÄ TAHANSA maskara käy (!!!) - ja asut Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa, Porissa, Lahdessa tai Jyväskylässä, voit käydä huomenna perjantaina 14.11. vaihtamassa Sokos-tavaratalossa vanhan ripsarisi uuteen Lancôme Grandiôse-maskaraan veloituksetta!
Luit oikein: vie Sokokselle vanha kulahtanut Lancôme-ripsarisi ja saat tilalle uunituoreen Grandiôsen!
Juuri kun puhuin täällä siitä, miten tyhmää on jemmailla vanhoja maskaroita... ;) No, nyt jemmailusta palkitaan :D
...tokihan voit vaihtaa myös aivan tuoreen, vaikka viime viikolla ostamasi Lancôme-maskaran..! ;) Ihan miten vain ^_^
*
Edit. Mä olen nyt häkeltynyt tuosta Sokoksen myyjän kommentteihin jättämästä korjauksesta, mutta tosiaan, vastaanottamassani sähköposti-infossa lukee:
"Tuo vanha, normaalikokoinen maskarasi Lancôme-pisteeseen niin saat vaihdossa Grandiôse-maskaran veloituksetta". Siinä ei siis puhuta nimenomaan Lancôme-maskarasta. Täytyy sanoa, että tuntuu kyllä hullun höveliltä kampanjalta jos minkä tahansa kolmen euron markettimaskaran saa vaihtaa Lancômeen, mutta niin kai sitten...! :) *megapeukku*
Ei muuta kuin jonottamaan sitten vain Sokoksille huomenna...!
Latvialainen Mádara on yksi viime vuosien huomattavimpia vihreän aallon menestyjiä. Pitkään luonnonkosmetiikkamarkkinoilla hallitsivat, ainakin Suomessa, genren ”dinosaurukset” Weleda ja Dr. Hauschka, saaden pikkuhiljaa seuraa 70-, 80- ja 90-luvulla kehitetyistä, etablisoituneista merkeistä kuten Sante, Logona ja Lavera.
Logo: Liene Drazniece / Mádara Cosmetics
2000-luvulla alkoi luonnonkosmetiikan uusi buumi, ja vanhukset alkoivat nopeasti saada kilpailijoita tuoreista, nuorekkaista brändeistä. Nämä merkit valitsivat uutta aikakautta vastaavan, trendikkäämmän imagon. Pian ”vihreä kosmetiikka” siirtyi valikoidun kohderyhmän luontaistuotekaupoista kosmetiikkaliikkeisiin, tavarataloihin ja elegantteihin kivijalkamyymälöihin.
Uuden aallon luonnonkosmetiikka on raikasta, tyylikästä ja innovatiivista. Vanhat markkinajohtajat ovat edelleen voimissaan uskollisen käyttäjäkuntansa keskuudessa, mutta tuoreet brändit ovat onnistuneet voittamaan puolelleen täysin uutta kohderyhmää, joka ei aiemmin ollut juurikaan kiinnostunut ”ituhippeihin” assosioidusta luontaiskosmetiikasta.
Mádara on yksi niistä.
Sain tilaisuuden vierailla Mádaran tuotantotiloissa Riikassa lokakuun lopulla. Pääsin haastattelemaan merkin perustajaa, Lotte Tisenkopfa-Iltnereä ja tutustumaan tehtaaseen ja laboratorioon. Sain vierailusta paljon kiinnostavaa materiaalia, jonka jaan muutamaan erilliseen postaukseen jotta jutut säilyvät mielekkään pituisina annoksina.
Mádaran sielu: Paula, Lotte, Zane ja Liene
Vuonna 2006 perustetun Mádaran tarina kuulostaa yritysmaailman sadulta. Neljän nuoren naisen luoma merkki onnistui lyömään itsensä läpi lähes saman tien, vaikka kellään naisista ei ollut kosmetiikan tuotekehityksen tai kemian alaan liittyvää taustaa. Sen sijaan heillä oli usko luonnon raaka-aineisiin sekä vahva visio ja idea - konsepti, joka johti menestykseen.
Kasvu on ollut perustamisestaan saakka 25-30% luokkaa joka vuosi, ja Mádaraa myydään tätä nykyä 20 maassa. Suomi on vientimaista tärkeimpien joukossa. Maamme erityisasema näkyy mm. Mádaran ja Noora Shinglerin yhteistyön muodossa, Suomi on toistaiseksi ainoa maa jossa Mádara on lanseerannut omia, targetoituja tuotteita.
Miten kaikki sai alkunsa?
Kuten lähes kaikkien uudempien vihreiden merkkien tarinaan, myös Mádaran syntyyn liittyy kosmetiikka-allergia ja siitä kummunnut kiinnostus kosmetiikan raaka-aineisiin.
Lotte Tisenkopfa-Iltnere
Parikymppinen yliopisto-opiskelija Lotte Tisenkopfa alkoi kirjoitella netin keskustelupalstalla kosmetiikasta ja sen ainesosista. Elettiin vuotta 2004. Lotte oli alkanut iho-oireiden seurauksena etsimään ratkaisuja luonnollisempien ainesosien maailmasta, ja kokkaili kotonaan omia voideseoksia. Hän jakoi kokemuksiaan internetissä, ja pian Loten seikkaperäiset kirjoitukset saivat innokkaan lukijakunnan.
Zane, yksi lukijoista, otti Lotteen yhteyttä. He tapasivat ja naisten kemiat kohtasivat välittömästi. Pian naiset alkoivat suunnitella luonnollisen kosmetiikan maahantuontia Latviaan, mikä lopulta johti ideaan oman merkin kehittämisestä.
Joukkoon liittyivät Zanen kollega Liene ja Loten sisko Paula. Naiset alkoivat kerätä ympärilleen kosmetiikan valmistuksen ja tuotekehittelyn asiantuntijajoukkoa, Lotte vastasi labrapuolen kehityksestä Zanen ja Lienen keskittyessä markkinointipuoleen. Idean synnystä merkin lanseeraukseen meni kaksi vuotta – Mádara näki päivänvalon vuonna 2006.
Ensimmäiset tuotteet olivat neljä vartaloemulsiota, joista kaksi on edelleen Mádaran valikoimassa. Seuraavaksi kehitettiin kasvotuotteet, ja siitä valikoima on vuosien mittaan kasvanut hiustuotteisiin, vartalotuotteisiin ja erikoistuneempiin kasvotuotteisiin, kuten anti-age-voiteisiin. Värikosmetiikkaa merkin valikoimaan ei kuulu, eikä se ole suunnitelmissakaan.
Nimi 'mádara' tulee baltialaisesta niittykasvista, matarasta. Se on yksi Mádaran tuotteissaan käyttämistä ainesosista.
Suomeen Mádaraa alettiin tuoda vuonna 2010.
Tuotelinjan kasvu on harkitun hidasta. Lotte kertoo, että tuotekehitys vie kaksi vuotta, erikoistuotteille kolme. Luonnonkosmetiikkamerkeille markkinanäkyvyys uuslanseerausten myötä ei ole samassa mielessä elinehto kuin perinteisille merkeille, jotka pukkaavat ulos uusia tuotteita monta kertaa vuodessa ja vanhoja siivotaan tieltä samaan tahtiin.
Mádara käyttää tuotteissaan pohjoismaisia yrttejä ja muita kasviainesosia, joista ei aikaisemmin ollut saatavilla paljon tutkimustietoa kosmetiikan alalta. Niinpä Mádara suorittaa omia tutkimuksia. Tutkimusten tuloksena on löytynyt mm. koivunmahlan kyky vaikuttaa ihon ikääntymisen merkkeihin. Kerron koivunmahlasta lisää Time Miracle –tuote-esittelyn yhteydessä.
Mádaran käyttämistä aktiiviraaka-aineista valtaosa tulee Latviasta. Suomestakin ostetaan joitain ainesosia, mm. koivua ja marjoja.
Mádara-tuotteilla on Ecocert-sertifikaatti
Minulle jäi vierailun jäljiltä Mádarasta kuva enemmän ”high-tech”-yrityksenä mitä olen oikeastaan koskaan luonnonkosmetiikkamerkeistä ajatellut. Mádara satsaa paljon tutkimuksiin ja tekniikkaan, ja tuo tuotteiden aktiiviaineiden taustalla vaikuttavaa tiedepuolta esiin myös kuluttajille – seikka, jota en ollut aikaisemmin huomannut. Mádaran kotisivulta löytyy informaatiota Latvian yliopiston ja Riga Stradins –yliopiston kanssa toteutetusta tutkimuksesta koskien kasvien bioaktiivisten aineiden anti-age-ominaisuuksia.
Seuraavassa jutussa kerron enemmän Mádaran tuotekehittelystä ja merkin näkemyksestä luonnonkosmetiikasta parhaana valintana iholle. Lotella oli tarjota tälle puhtaasti tieteeseen pohjautuva selitys. ;)
Testauksessa tuote, jota vasta harkitaan Suomen markkinoille.
Sain Laveralta kokeiltavaksi sarjan uuden silmämeikinpohjustajan, joka on jo myynnissä Saksassa. Maahantuoja pohtii, olisiko tällä mahdollisesti menekkiä Suomessa ja onko tämä ylipäänsä toimiva tuote. Luonnonkosmetiikan puolella pohjustustuotteet ovat harvinaisia, sillä hyviä sellaisia on haastavaa valmistaa luonnonkosmetiikan sallimilla raaka-aineilla. Kuten lähes kaikki tiedämme, silikoni on perinteisen pohjustajan pääasiallinen raaka-aine.
No mutta d'oh! Tajusin juuri, että eihän mulla ole tämän pohjustajan inciä nyt käsillä että olisin sen voinut tähän naputella. Tuubi on parhaillaan eri osoitteessa kuin minä.
Lisään sen tähän myöhemmin.
Edit. Tässä:
Inci: aqua, aloe barbadensis leaf juice, alcohol, glycerin, lauroyl lysine, dehydroxanthan gum, parfum, hippophae rhamnoides fruit extract, argania spinosa kernel oil, shea butter, coconut oil, cocoa seed butter, olive fruit oil, rosa centifolia flower extract, tilia cordata flower extract, mallow flower extract, chicory root extract, xylitylglucoside, anhydroxylitol, xylitol, sodium hyaluronate, camelina sativa seed oil, olus oil, algae, magnesium gluconate, maltose, tocopherol, sunflower seed oil, hydrogenated lecithin, mica, titanium dioxide, tin oxide, ascorbyl palmitate, limonene, benzyl salicate, linalool, geraniol, citral, citronellol, benzyl alcohol.
Tuotteen koostumus on erikoinen - ollakseen pohjustaja. Se on hyvin ohutta, vetistä geeliä. Lähes nestemäistä. Väriltään vaaleahkon läpikuultavaa. Tuotetta on hassua annostella iholle, kun se on niin märkää. Pienen pieni pisara kostuttaa koko silmäluomen. Geeli kuivuu kuitenkin hetkessä.
Inci-ihmettely: noin pitkä raaka-aineluettelo vesimäiseen tuotteeseen...! Noita kaikkia öljyjä täytyy olla tuotteessa ihan vain prosentin murto-osa..! Pakko miettiä onko noilla kaikilla uutteilla ja öljyillä oikeasti merkitystä tuotteen koostumuksessa? Ja onko noin mittava hajustecocktail todella tarpeen luomenpohjustustuotteessa..? Itse haju on erittäin mieto, käytännössä huomaamaton.
Minulla on sen verran kirjavat luomet, että arvostan pohjustajassa aina pigmenttiä ja tasoittavuutta. Laveran Eye Shadow Base saa siis siitä miinuspisteen. Toki on varmasti käyttäjiä, joille peitto-ominaisuudella ei ole merkitystä.
Lähdetään liikkeelle. Tässä ovat luomeni luonnontilassa.
On suhteellisen selvää, miksi kaipaan omilta pohjustajiltani kykyä tasoittaa ihon sävyä. ;)
Ennen näitä varsinaisia kuvattuja testipäiviä olin jo kokeillut pohjustajaa muutamaan otteeseen. Täytyy sanoa että tulos yllätti - näinkin vetisen ja olemattoman tuntuinen pohjustaja näytti toimivan - meikki pysyi koko päivän viiruuntumatta.
Kunnes kuvauspäivät alkoivat.
Ensimmäiseksi otin vertailuun Laveran voidemaisen peiteaineen, jota olen aiemmin menestyksekkäästi käyttänyt luomen pohjustustuotteena.
Testipäivä sisälsi 65 minuutin session kuntosalin juoksumatolla. En tiedä oliko juuri sillä vaikutusta, mutta tällä kertaa meikki ei pysynyt. Muistaakseni pyrähdin vähän vesisateessakin ilman sateenvarjoa.
Seuraavana päivänä taputtelin Eye Shadow Basen päälle Laveran peitepuikkoa saadakseni luomen kirjavuuden tasoittumaan.
Peitepuikko on pysynyt silmänalusilla erinomaisesti sulamatta lainkaan juonteisiin, joten minulla oli toiveita sen kestosta myös luomilla.
No ei.... Ei pysynyt. Luomet kävivät jälleen läpi juoksumattorääkin, ja joutuivat myös ulkona räntäsateen koettelemiksi.
Kuntosaliolosuhteet ovat muuten mitä erinomaisin tapa hoocee-testata meikkien kestävyyttä... ;) Siihen kun lisää vielä vesi- tai räntäsateen niin saadaan aika ultimaattinen testitilanne... :)
Kolmantena päivänä vertasin Laveran silmämeikinpohjustajaa synteettiseen pohjustajaan, Make Up For Everin Eye Primeen joka on mielestäni yhtä hyvä kuin Urban Decayn Primer Potion. (Tuote esitelty alkujaan täällä.)
Tämä testipäivä päättyi saunailtaan. Jätin tarkoituksella meikit silmiin löylyjen ajaksi.
Ja mitäs ihmettä. MUFEn Eye Primen odotin - ja tiesinkin - kestävän, mutta tällä kertaa pysyi Laverakin moitteettomasti..!
Hämmentävää. Samaan päivään kuului muuten jälleen myös juoksumattoa ja salitreeniä. Tältä päivältä siis täydet pisteet.
.
Mitä Laveran Eye Shadow Basesta voi sitten sanoa?
Ottaen huomioon tuotteen todella olemattoman tuntuisen koostumuksen (oikeasti melkeinpä katoaa ihoon, tekee mieli laittaa toinen tai kolmaskin kerros kun aine vain... häviää...), tuote toimii yllättävän hyvin. Olen testannut pohjustajaa yhteensä noin kymmenenä päivänä, ja näistä valtaosan meikki pysyi viiruuntumatta.
Tietenkään tuotteeseen ei voi luottaa samalla lailla kuin vaikka UDPP:hen.
Kannattaisiko se ottaa Suomen valikoimaan? No mikä ettei. Onhan se erikoistuote jota ei monelta muulta luonnonkosmetiikamerkiltä löydy. Eikä tuote näytä toimivuudeltaan olevan ihan susi. Ehkäpä kuitenkin itse tykkään Laveran peiteaineesta pohjustajana vieläkin enemmän sen tasoittavuuden ansiosta. Yhdistelmä Base + Concealer olisi kenties paras..?
Olen aiemmin testannut luonnollisista pohjustajista Benecosin Natural Eyeshadow Basen (joka on enemmänkin sävytetty, voidemainen luomiväri) sekä Lily Lolon Eyelid Primerin.
Mies on parhaillaan Jenkeissä ja hänellä oli eilen shoppailupäivä. "Mitä mun pitää tuoda sulle täältä?" kuului kysymys.
Amerikan Yhdysvallat. Tuo kiistaton kosmetiikkaparatiisi. Kuka tahansa meikkifriikki innostuu, kun tulee tilaisuus saada Ameriikan tuliaisia.
Paitsi että mulla löi eilen ihan tyhjää.
Kuvat: Benefit
Olinhan tiennyt jo pitkään että äijä on menossa Jenkkilään, mutta jotenkin kosmetiikkatilauksen laadinta vain siirtyi ja siirtyi... kunnes eilen koitti deadline.
Mun päässä raksutti tyhjää. Tiesin vain, että haluan Diorin Cuir Cannagen. Nyt loppui sen edullisimman mahdollisen tarjouksen metsästys, Mykonos-välikohtauksesta jäi niin suuri, excuse my French, *itutus, että nyt se Dior tulisi mun luo. Viimein.
"Mä lähden tunnin kuluttua, onko lista valmiina?"
Tällainen viesti pälähti iMessagen ikkunaan eilen illalla juorutessani puhelimessa siskoni kanssa.
Puhelu poikki ja koneen ääreen. Tarvitsenko mä jotain? No en tietenkään. Haluanko mä jotain? Muuta kuin sen Diorin...? No joo, joo! Mutta mitä?!!
Taustatietona kerrottakoon, että nukuin edellisenä yönä kello kahdesta kello viiteen. Sekin saattoi selittää puuroutunutta päätä.
Mitä tehdään kosmetiikkainspiraatio-emergency-tilanteessa?
"Kilautetaan kaverille!" Eli näinä sosiaalisen median aikoina, kysytään apua kollegoilta. Kosmetiikkabloggaajakollegoilta. Kiitos Mark Zuckerbergin, he ovat tavoitettavissani yhdellä klikkauksella.
Ei muuta kuin Naamakirjaryhmään ja avunhuuto eetteriin.
Mies ehti tällä välillä jo lähteä ostosreissulleen. Puhelin piippasi tasaisesti väliaikatietoja.
"Hintavertailut tehty Macyllä ja Sephorassa. Dior kummassakin 60 dollaria. Menen nyt vaatekauppoihin ja teen sitten sun ostokset".
"Et sitten lähde Sephorasta ennen kuin mun tilaus on valmis...!!" mun sormet kiljuivat näppiksellä.
Noin kahta tuntia ja kuuttakymmentäyhtä Facebook-"helpdesk" viestiä myöhemmin mies poistui Atlantin toisella puolen Sephoran kassalta parin sadan dollarin ostosten kera.
Tuli ehkä ihan 4 sekunnin minimorkkis - mitämänytmenintekemään - emmä noita tarvii... Ne on ihania mutta mulla on jo kaikkea...
No herranjestas Sanni, et sinä voi noin ajatella. Skärp dig! niinkuin ahvenanmaalainen ystäväni sanoisi. Totuus on, että omistat niin paljon kosmetiikkaa, ettet saisi kaikkea kulumaan edes kahden elämän aikana. Ei tällaisessa tilanteessa ole enää vuosiin voinut ajatella kosmetiikkaostoksia jotenkin järkevinä.
Ei niissä ole järkeä. Ne ovat harrastus. Intohimo. Ja nyt sallit itsellesi nuo tuliaiset! Ne ON turhia mutta ihania!
Niin joo - mieshän ei siis noita minulle omasta pussistaan tuo. Lasku seuraa herkkukassien myötä. ;)
Tällainen jouluaatto minulla on parin päivän päästä tiedossa:
Benefit Feelin' Dandy Kit.
Pakkaus sisältää muutaman Benefitin kulttituotteen kuten Dandelion-poskipunan, nestemäisen Posie Tint- huuli- ja poskipunan sekä High Beam -korostusvoiteen.
Kat Von D Chrysalis -paletti.
Olen jo pitkään kuolannut Kat Von D -meikkejä Charming Nailsin blogissa, ja nyt koitti vihdoin mun aika päästä Kat-kinkereille.
Siispä, yksi paletti ei riittänyt, vaan ostoskoriin sujahti myös lämpimänsävyinen....
Monarch.
Kummatkin paletit ovat saaneet netissä tosi hyviä arvosteluja ja swatch- & meikkikuvat olivat vähintäänkin vakuuttavia.
Viimeistään huipputaitavan Ilonan Chrysalis/Monarch -hehkutukset saivat mut lankeamaan.
Hylsytkin ovat makeat.
Tuo violetti.... <3 Värien psykologia on oikeasti mielenkiintoista. Olin jo päättänyt ottavani vain Monarchin, mutta kun näin tuon Chrysaliksen hylsyn.... Se vain allekirjoitti tiensä luokseni.
Kuva: Tarte
Tarte Amazonian Clay 12-Hour Blush. Blogikollegat vakuuttivat minut siitä, että tähän merkkiin kannattaa tutustua.
Ja seuraanko nyt helkkari edes aikaani, kun en ole jo tutustunut.
Yritin henkihieverissä valita sävyä kellon juostessa kilpaa kanssani, ja päädyin lopulta 15 herkun sävyn joukosta kaikkein neutraaleimpaan, nudepinkkiin Exposed'iin.
Kiitos Mustaa Kajalia -Heidin. ;)
Tarten poskipuna oli viimeinen tuote jonka sain lisättyä tekstariin. Mies oli tässä vaiheessa jo Sephorassa Cuir Cannage kourassaan ja matkalla kassalle.
Niin. Tämä upeus.
It will be mine at last. Oh yes, you will be mine. :)
Kuva: AllCosmeticsWholesale
Ostoslistalle löysi tiensä vielä MACin Dipdown-geelirajaus. Indeliblen samansävyinen Chocolate Mousse -geelirajaukseni on jo aika kuivahtanut ja minun on pitkään pitänyt hankkia uusi. MACin versio USAsta ostettuna ei ole niin paljon kalliimpi kuin Indeliblen purkki netistä tilattuna.
Yhtä en saanut.....
Katsokaa tätä kaunotarta..! Ihan mieletön...!
Make Up For Ever limited edition Artist Palette.
Loppuunmyyty.
Siamese Lipstickin Kaisuli ehti shopata omansa syksyn Jenkki-reissullaan.
Yritän unohtaa, että koskaan edes näin tämän paletin. Ehkä houkuttavin meikki-herkku vuosikausiin.... JUST mun sävyt.
*
Tällaista pre-joulun odotusta täällä. :)
Tänään vastasin muuten kaikkiin eilisen postauksen kommentteihin. ^_^ No - melkein kaikkiin. Nyt vastaan niihin loppuihin.
Benefit Feelin' Dandy, Kat Von D ja Tarten poskipuna -kuvat: Sephora.com.
En tiedä kuinka paljon te kommentteja jättävät lukijat mietitte sitä, jäättekö te jollain lailla bloggaajan mieleen tai onko vakituisella kommentoinnilla bloggaajalle merkitystä yksittäisiin kommentteihin verrattuna. Yksittäisillä kommenteilla viittaan anonyymeihin tai vaihtelevilla nimimerkeillä jätettyihin kommentteihin, joita ei yhdistä tiettyyn lukijaan.
Kaikki kommentit ovat bloggaajalle tietysti mieluisia - kuka tahansa ympäristöstä riippumatta ilahtuu luonnollisestikin jos hänen esiintuomansa asia herättää vastakaikua. Oli kyse blogista tai mistä tahansa kontekstista. Varmasti on siis suhteellisen itsestäänselvää, että bloggaajat ilahtuvat saadessaan kommentin. Kritisoivatkin palautteet (asialliset sellaiset) ovat hyvä asia, nekin kertovat että kirjoittaja onnistui herättämään lukijassa halun osallistua blogiin. Kommentin jättäminen rakentaa yhtä lailla blogia kuin bloggaajan itsensä kirjoittama teksti. Kun kommenttilaatikossa herää keskustelua, koen onnistuneeni. :)
Lukijoiden pehmoleluja
Toiset kokevat, että kommenttien merkityksellisyys bloggaajalle ilmenee lähes yksinomaan hänen vastausalttiutensa kautta. On joukko ihmisiä, jotka kokevat bloggaajan velvollisuudeksi vastata jokaiseen kommenttiin. Karkkipäivässäkin on keskusteltu siitä pariinkin otteeseen. Tämä lukijaryhmä kokee vastarepliikin jättämättömyyden niin, että bloggaaja ei huomannut heitä, eikä kenties edes lukenut kommenttia. Pienikin vastausrepla, vaikkapa liukuhihnamaisesti toistettu "Kiitos!", ":)" merkitsevät tälle ryhmälle, että heidät on huomattu.
Ymmärrän psykologian suhtautumisen takana, mutta itselleni ei ole luontevaa heittää vastakommenttia jokaiseen kommenttiin. (Vastaan, kun kommentti herättää minussa välittömän spontaanin ajatuksen tai tunnetilan, tai kun kommentti sisältää kysymyksen.) Ehkäpä siksi ruudun takaa löytyy joukko, en tiedä kuinka suuri, joka kokee Karkkipäivä-Sannin lukijoita ignooraavana bloggaajana joka vaivautuu vastaamaan vain harvoille ja valituille. (Tällaisiakin keskustelunpätkiä on kantautunut korviini…)
Totuus ei voisi olla tästä kauempana.
Sitä ei varmastikaan tarvitse korostaa, että luen joka ikisen blogiin jätetyn kommentin.
Anonyymitkin kommentit ovat tervetulleita, kaikki otetaan samalla ilolla vastaan. Sellainenkin kommentti, johon en vastaa mitään, on voinut nostaa hymyn korviin ruudun tällä puolella. Olen hyvin vahvasti läsnä kommenttilaatikossa - vaikka minua ei siellä näykään kuittaamassa joka ikiseen kommenttiin.
On ryhmä, joka on erityisasemassa. Vakiokommentoijat. Säännöllisesti samalla nimimerkillä kommentin jättävät henkilöt.
Heihin kiintyy. Heidän kirjoitustyylinsä oppii tunnistamaan ja heidän kommenttiensa kautta alkaa, kuin pienten palapelin palojen summana, syntyä kuva ihmisestä. En ole nähnyt heidän kasvojaan, mutta näen edessäni jonkinlaisen hahmon vakiolukijan kommenttia lukiessani. Yksi on mielessäni vaaleahiuksinen, toinen brunetti. Kirjoitustyylin perusteella mieleen alkaa myös kehkeytyä mielikuvia temperamentista ja persoonallisuudesta. Joku on sähäkkä kannanottaja, toinen lempeästi kannustava luonne. Ja tokihan löytyy myös niitä vähemmän lempeästi kantaaottavia vakkareita, vaikka heitä ei Karkkipäivän lukijakuntaan kuulu kovin montaa.
Säännöllisyyden ei tarvitse olla sitä, että jättää kommentin kerran päivässä tai viikossa. Kerran kolmessa kuussakin tai vielä harvemmin kommentoiva voi jäädä mieleen. Kyllä te monet vakkarit siellä varmasti tiedätte keitä te olette. :)
Kun joku tutuksi tullut vakkari hiljenee normaalirytmistään pidemmäksi aikaa, reagoin. Kyllä minä huomaan, kun vakkari "katoaa". Ja sitten minä huolestun.
Joku vanha lukija saattaa muistaa, kun keväällä 2011 kirjoittelin vakilukijani Mohnin nettihiljaisuudesta ja sen herättämästä huolestani. (Sittemmin olen jo tullut Mohnin kanssa vähän tutuksi netin ulkopuolellakin…! :))
Nyt minua mietityttää jälleen erään vakkarin hiljaisuus. Ehkä tämä kuulostaa teistä jopa vähän pimeältä… joltain stalkkaukselta..? Voiko tällaista huolta tuntematonta ihmistä kohtaan ymmärtää..? 'Huoli' on ehkä liian voimakas sana, mutta jonkinlainen tunne siitä, että "toivottavasti hänellä on kaikki hyvin" kuitenkin herää.
Etsintäkuulutuksen kohteena on lukijani Jonttu. Jonttu on kommentoinut Karkkipäivään melkein jokainen päivä koko kuluneen vuoden. Väistämättäkin siinä tulee nimimerkki tutuksi. :)
Kun on tottunut lukemaan Jontun kommentin lähes päivittäin niin monen kuukauden ajan, niin tietysti alkaa miettimään, mitä hänelle kuuluu, kun kommentit loppuivat. En ole kuullut Jontusta syyskuun 26. päivän jälkeen. Mikäli Jontun viesteissä olisi ollut mukana s-postiosoite, olisin varmaankin jo ottanut vapauden lähettää hänelle sähköpostia.
Jonttu, jos luet tätä niin hihkaise jotain. :)
Ymmärrettävästi elämäntilanteet vaihtelevat, eikä lukijoiden "katoamisiin" varmasti juuri koskaan liity mitään dramaattista. En silti voi välttyä toiveelta, että kuulisin pidempään hiljaisina olleilta tutuilta lukijoilta jonkun "elonmerkin".
Kun heihin on kiintynyt.
Tuossa toukokuun 2011 postauksessa huhuilemani, ja vielä silloin vastannut Mirri, kuuluu kadonneisiin. Vaikka hänen viimeisestä kommentistaan on jo kaksi vuotta, on hän edelleen aika ajoin mielessäni. Toivon, että ehkä hän joskus vielä palaa moikkaamaan Karkkipäivään. Muistan jopa Mirrin viimeisen kommentin - se oli marraskuun 2012 Tirana-postauksen kommenteissa, joissa virisi keskustelu albanialaisen Ansin karkotuksesta Ruotsista.
En edes osaa selittää miksi tällä on merkitystä. En tiedä Mirristä mitään. Toiset lukijat vain jäävät niin vahvasti mieleen, että heihin jotenkin huomaamattaan luo epätavallisen, näkymättömän ystävyyssuhteen.
Blogissa kommentoi myös toinen vakkari-Mirri, mutta ip- ja sähköpostiosoitteen perusteella hän ei ole sama Mirri. - Terkut tällekin Mirrille, sinäkin olet tärkeä! <3
Lukijan ei välttämättä tarvitse olla vakkarikaan, jotta hän jää mieleen. Olen saanut kommentteja, joiden sisältö, usein elämäntilanteeseen liittyvä, on jäänyt mietityttämään minua pitkäksi aikaa. Tulee tunne, että haluaisi kuulla, että henkilön asiat lopulta menivät parhain päin. Saattaa tulla paha mieli, tai päin vastoin hurjan onnellinen ja iloinen olo ventovieraan puolesta.
Kommenttiboksissa todella liikkuu suuriakin tunnetiloja, jotka eivät näy mihinkään.
Jyväskylä-miitissä uskaltauduin ensi kertaa tapaamaan lukijoita livenä :)
Tulipas tästä nyt pitkä teksti... Aikamoista ajatusvirtaa... :) Tarkoitus oli alkujaan vain heittää Jontulle signaali, mutta sormista valui enemmänkin.
Muuten - minullahan on täällä blogissa postaus, jossa lukijat voivat käydä esittäytymässä. :) Tämä:
Tein postauksen yli neljä vuotta sitten, ja yhä sinne tulee silloin tällöin uusia esittäytymisiä. Niitä on aina tosi kiva lukea. :) Ilahtuisin, jos joku uusi "karkkipäivisti" kävisi heittämässä sinne terkut, moni lukija tuskin edes tietää tuon "esittäytymisketjun" olemassaolosta. Pitäisi ehkä linkittää se pysyvästi tuohon sivupalkkiin.
Mutta nyt mä lähden kananmunaostoksille. Munatilanne jääkaapissa on huolestuttavan heikko. ;)
.
P.S. Veppe - huolestuin mä vähän sinunkin keväisestä hiljaisuudesta... Ja ilahduin niin kun palasit taas. :)
Minulla heräsi paljon ajatuksia lukiessani parin viikon takaisen yödeodorantti-kyselyn vastauksia.
Oli hämmentävää näinkin "vanhana" tajuta, että niin tavallinen ja arkinen asia kuin deodorantin käyttö jakaa ihmiset täysin erilaisiin käyttäjäprofiileihin. Minulle deodorantti on aina edustanut samaa kuin hammasharja - eihän sitä voi käyttää kuin yhdellä tapaa.
Voin ihan vilpittömästi sanoa, ettei minulle kaikkina elinvuosinani ennen tuota postausta ollut tullut mieleenkään, että on käyttäjäkunta, jolle deodorantin laitto ennen nukkumaanmenoa on itsestäänselvyys. Aivan yhtä itsestäänselvää, kuin toiselle käyttäjätyypille dödön kuuluminen päivään tai valveillaoloaikaan. Kummatkin tahot pitävät toisiaan vähän outoina.
Omaa miestäni pidin siis vähän hassuna hänen yödödöilyineen. Siitä koko keskustelu sai alkunsa.
Käytän kirjoituksessa yksinkertaistamisen vuoksi sanaa 'deodorantti', jolla tarkoitan tässä yhteydessä sekä deodoranttia (hien hajua vähentävää tuotetta) että antiperspiranttia (hikeä estävää tuotetta).
Myönnän, että lukiessani noita lähes 200 kommenttia, hämmennyin. Enkä nyt sano, että pidän omaa käyttötapaani parempana tai "oikeana", sillä oikeaa tapaahan ei ole juuri missään asiassa. On omia tapoja.
Yödödöilijät perustelivat tapaansa mm. näin:
1 En ehdi/jaksa laittaa deodoranttia aamulla, helpottaa aamuja kun se on jo laitettu illalla
2 Deodorantista saa parhaan hyödyn kun sen laittaa suoraan puhdistetulle iholle, eihän se enää aamulla auta kun kainalot ovat yön aikana möhnäytyneet.
3 Jos en heti laita deodoranttia suihkun jälkeen, haisen aamulla pahalle
Mutta eniten ajatuksia herättivät seuraavan tyypin perustelut:
4 "Mä laitan yöksi, kun eihän sitä tiedä, jos sattuu hikoilemaan yöllä."
5 En halua hikoilla yöllä
6 Kai sitä yölläkin hikoilee? Hyi! Pakko siis laittaa deodoranttia!
Näitä oli kommenttien joukossa useita.
.
Heitän tähän nyt kommenttia yödödöperusteluihin omalta kannaltani.
1 Ei ehdi laittaa aamulla dödöä...? Ajatus tuntuu ihan hullulta. Eikö ihminen pese aamuisin myös hampaansa, pukeutuu ja useimmiten myös meikkaa ja kenties syö aamiaisenkin? Miten tähän aikaan ei mahdu kainaloiden huuhtelu ja deodorantin rullaus...? Deodorantinhan voi antaa kuivua vaikka meikatessa tai syödessä.
2 Tottakai, on selvää että deodorantti kuuluu laittaa puhtaalle iholle. Mutta me aamukäyttäjät tietysti puhdistamme kainalot myös aamuisin. Se on yhtä selvää. :)
3 OK, tämän ehkä ymmärrän. Jos haju on niin voimakas, ettei se lähde kunnolla aamupesunkaan yhteydessä (niinkuin ainakin yhdessä kommentissa kerrottiin). Silloin kun hien haju on henkilölle ihan ongelmatasoa, niin estotoimenpiteet ovat tietenkin täysin ymmärrettäviä.
Mutta sitten nämä perustelut tyyppiä 4, 5 ja 6...
Siis hetkinen. Missä vaiheessa hien eritys on ihmisten mielessä muuttunut jotenkin epäluonnolliseksi asiaksi joka täytyy estää vuorokauden ympäri? Ihmisen kuuluu hikoilla! Normaali hieneritys on 0,5 - 1 litraa vuorokaudessa. Kauhistuitko? Se on täysin normaalia ja kuuluu elimistön toimintaan. Jos hikirauhasten toiminnan jotenkin saisi blokattua kokonaan, sillä olisi varmasti terveyttä vaarantavia seurauksia. Hiki osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn ja kuljettaa mukanaan kuona-aineita.
Jokainen hikoilee öisin.
Silloin kun kyse ei ole hajuhikisyydestä (eli siitä, että hiki todellakin haisee jatkuvasti pahalta, usein perinnöllisistä syistä), näen yöhikoilun estotoimenpiteet jotenkin hyvin epäluonnollisina. Mitä se ketään haittaa, että elimistö erittää hikeä nukkuessasi? Kainalosi kenties kostuvat yöllä - entäs sitten? Miksi tämä koetaan ällöttävänä? Kuka tätä hikeä on unesi aikana havainnoimassa - tai haistelemassa?
Jäin miettimään tätä niin pitkään, että päätin lopulta kirjoittaa aiheesta postauksen.
Kulttuuriimme kuuluvat tietyt kauneuteen ja hygieniaan liittyvät käsitykset ovat lopulta ihan hulluja. Monet eivät edes kyseenalaista niitä. Olen aiemmin pohtinut kulttuurimme karvahysteriaa, ja suhtautuminen hikoiluun kuuluu saman ihmettelyn piiriin. Korostan vielä, että en nyt puhu oikeasti ongelmallisesta hajuhikisyydestä, vaan ihan normaalista hien erityksestä.
Ajelen itsekin karvojani (mutta voin välillä olla pitkään ajamattakin, etenkin talvella), ja käytän useimpina päivinä deodoranttia. En hikoile voimakkaasti ja joskus deodorantti unohtuu. Ei paniikkia.
(Kuvassa KARVOJA, iik. Kainalokarvani kahden viikon kasvukauden jäljiltä.)
En ihmettele sitä, että halutaan käyttää ainetta, joka estää vaikkapa tilanteen, jossa istut tärkeässä kokouksessa märät rinkulat puserosi kainaloissa. Tai että sileä iho koetaan esteettisesti kauniimpana kuin karvainen iho.
Mutta että karvat ja hiki koetaan suorastaan luonnottoman ällöttävinä ja niiden estotoimenpiteet osana itsestäänselvää toimintaa - ja karvaisia naisia tai ilman deodoranttia eläviä kummastellaan ja jopa paheksutaan avoimesti - sitä voi vähän miettiä.
Kuinka moni teistä ei käytä deodoranttia ollenkaan?
Sivupalkissa deodoranttikysely!
