Laveran uusien meikkien viimeisessä osassa vuorossa huulimeikit ja puuterituotteet.

Huulimeikit ovat laajalla valikoimallaan ehkäpä Laveran vahvinta osaamista meikkipohjien ohella. Jos näistä ei löydy mieluisaa sävyä tai koostumusta niin jään ihmettelemään :) Valikoimassa ohi menee vain Zuii Organic, mutta Laveran etuna on Zuiita paljon edullisempi hinta.

Laveralla on Suomen valikoimassa 10 huulipunaa, neljä kiiltopunaa ja kuusi huulikiiltoa. Huultenrajauskyniä on kaksi.

Kuvassa huulilla suosikkini - Glossy Lips -huulikiilto sävyssä Rosy Sorbet. (...voi tuota Kreikan rusketusta... kuva otettu juuri kun olin tullut reissusta...)

Testilaatikostani löytyivät sävyt 10 Sweet Melon, 09 Delicious Peach ja 08 Rosy Sorbet.

Saamani kolme sävyä ovat ns. "mehumaisia" huulikiiltoja eli niissä ei ole helmiäistä tai näkyvää glitteriä. Todella helppoja sävyjä arkeen, eivät jätä peilikiiltävää pintaa vaan kasviöljypohjainen koostumus imeytyy ja jättää luonnollisen, maltillisemman kiillon. Tämä tuo muassaan myös pysyvyysongelman - niin paljon kuin tahma huulilla tuntuu ikävältä, se myös auttaa kiiltoa kestämään.

Glossy Lipsit tai luonnonkosmetiikan huulikiillot ylipäänsä eivät ole tahmeita, ja ne kuluvat huulilta paljon nopeammin kuin tahmakiillot. Minkä miellyttävyydessä voittaa - häviää pysyvyydessä.

Öljypohjaisuuden vuoksi en myöskään koskaan suosittele luonnonkosmetiikan huulikiiltoja laitettavaksi huulipunan päälle, muuten kuin esimerkiksi jossain kuvaustilanteessa (jos haluaa lisätä kiiltoa vaikkapa ylioppilaskuvaan :)), sillä öljy liuottaa alla olevan huulipunan ja heikentää huomattavasti koko huulimeikin kestoa.

Glossy Lips 08 Rosy Sorbet - suosikkisävyni, ihana nuderoosa, huulilla lähes väritön. Käy minkä meikin kanssa tahansa. Kulkenut käsilaukussa syksystä saakka ja ehtinyt jo neljään eri meikkipostaukseenkin.

Glossy Lips 09 Delicious Peach - mehukas, heleä, tyttömäinen, niinikään helppo sävy. Ei oranssinen (kuten kuvistakin näkyy), toisin kuin persikaksi nimetyt sävyt yleensä, vaan punaisempi, jopa aavistuksen pinkki. Delicious Peach näkyy huulilla tässä postauksessa.

Glossy Lips 10 Sweet Melon - hieman liilaan taittava pinkki, kolmikosta voimakkain sävy mutta ei huulilla ärtsy. Sweet Melonissa on seassa hitusen kultaista kimalletta, joka ei kuitenkaan näy huulilla.

Huulipunia sain kolme, joista vasemmanpuolimmainen, Coral Divine on tuttu vanhasta valikoimasta. (Tämä sävy on lähetetty minulle nyt kolmesti ;) Kaksi niistä taitaa päätyä seuraaviin huutajaisiin.) Coral Divine meikkikuvissa mm. täällä ja täällä.

Keskimmäinen, Pastel Pink, on näistä suosikkini. Nimeäisin sen itse Pastel Beige Pinkiksi. Tämä ei ole sellainen vaalea "Barbie-pinkki", mitä nimestä saattaisi ajatella, vaan enemmän beigeen kuin varsinaiseen pinkkiin taittava sävy. Pidän tällaisista kauniin helpoista, luonnollisista sävyistä. Nudesävyt eivät suinkaan ole helppo laji, sillä monilla on taipumus näyttää huulilla luonnottoman vaalealta tai maalimaiselta, "peiteaine"-huulilook lienee monelle tuttu ilmiö. Toisaalta - jotkut nimenomaan tavoittelevat sitä ;) Ei ole siis kaikille ei-toivottava.

Suomen valikoiman sävyt ympyröitynä. Osa uusia, osa tuttuja vanhasta kokoelmasta.

Edit. Juu - tuo huulipunakuvan kolmas puna. Se on Coral Flash, kaunis korallinpunainen. Toistuu huulilla juuri tuon sävyisenä kuin hylsyssä. (Nuo tietokoneella luodut swatch-kuvat ovat kyllä välillä aivan harhaanjohtavia - Coral Flash'kin näyttää swatchissa ihan liilalta...)

Huulilla Pastel Pink, kasvoilla Laveran meikkivoide, sävy 01 Ivory Light.

Pastel Pink

Aivan uusi tuoteryhmä Laveran huulimeikeissä ovat Brilliant Care -kiiltopunat. Nämä ovat pehmeämpiä, rasvaisempia ja läpikuultavampia kuin perus-huulipunat. (No, turhaan mä tätä varmaan selitän, kiiltopunahan on tuttu juttu kosmetiikan saralla :D)

Sävyjä on neljä, Suomen valikoimassa samat kuin Saksassa. Minä sain testattavaksi kaksi punaista sävyä; Strawberry Pinkin ja Oriental Rosen. Kaksi muuta ovat nude Frosty Champagne ja beigeruskea Creamy Nut. Testisävyni ovat sävysyvyydeltään samaa luokkaa eivätkä loppujen lopuksi eroa huulilla toisistaan ihan hurjasti.

02 Strawberry Pink - heleä, ei yhtään liilaan taittava "pinkkipinkki". Helppo, raikas sävy. Jos pinkistä voi sanoa lämmin, niin tämä olisi lämmin pinkki. (En oikeasti tiedä voiko olla lämmintä vaaleanpunaista...?)

03 Oriental Rose - hieman luumuisempi ja vähemmän raikas sävy kuin Strawberry Pink. Tästä ei oikein muuta keksi sanoa kuin että aika klassinen, tavallinen murrettu punaisen sävy.

Kokeillessani BC-punia ensimmäistä kertaa, miellyin kovasti niiden koostumukseen. Ovat juuri sellaisia "voimaisen" pehmeitä niinkuin esimerkiksi Cliniquen Butter Shine -kiiltopunat (no, eivät kuitenkaan ihan yhtä hyvän tuntuisia, se on myönnettävä). Kokeiltuani niitä useampia kertoja päädyin tulokseen, että pidän kuitenkin Laveran tavallisesta huulipunasta enemmän. Se kestää huulilla pidempään ja tuntuu lopulta miellyttävämmältä minun huulillani, vaikka BC-puna on koostumuksellisesti hoitavampi.

Huulilla Brilliant Care -puna Strawberry Pink, ja kasvoilla alempana esitellyt aurinkopuuteri Golden Sahara ja poskipuna Charming Rose.

Poskipunia on Laveran koko valikoimassa neljä, mutta Suomessa edelleen vain kaksi. Ymmärrän haastavuuden valikoiman suhteen, kun tuotteita on niin hurjan paljon eikä koko valikoima mahdu kaikille jälleenmyyjille. On silti sääli, että poskipunassa karsitaan. Valikoimassa pitäisi ihanteellisesti aina olla vähintään yksi lämmin, yksi viileä ja yksi neutraali sävy, ja jos itse saisin päättää, niin nämä sävyt olisivat kutakuinkin luokkaa persikkainen, roosa ja beigehkö (ei ruskea!). Tällaisella settingillä on hyvät mahdollisuudet tarjota sopiva sävy eri ihonsävyisille asiakkaille.

Kun valikoimassa on vain kaksi sävyä, kuihtuu tämä mahdollisuus selvästi. Laveran tämän hetkiset sävyt ovat aiemmasta kokoelmasta Brand New Editionista tuttu Charming Rose sekä uusi sävy Cashmere Brown. Kummatkin ovat lämminsävyisiä, viileälle iholle ei siis ole mitään tarjolla. Saksassa valikoimaan kuuluvat vielä Plum Blossom ja Pink Harmony, jotka olisivat niitä viileitä sävyjä.

Ymmärsin Laveran maahantuojan puheista, että jälleenmyyjät eivät itse saa valita typistetyn kokoelman sävyjä, vaan se on päätetty Saksassa. Voi todellakin ihmetellä, mitä Saksassa on ajateltu kun on valittu sävyt näin.... Kuten mattaruskean luomivärin kohdalla. Miettikää - jälleenmyyjien valikoimaan on valittu sinitarran värinen luomiväri, mutta ei klassista ruskeaa...! Kyllä siinä vain jää miettimään kaupallisuuden näkökulmaa. Ehkäpä sinitarra myy Saksassa ruskeaa paremmin? ;)

Charming Rose on todella kaunis ruusupersikkainen sävy, koostumus semi-mattainen. Cashmere Brownia en saanut testiin, mutta sen jälki näkyy Helena Valkeen tekemässä meikissä tämän postauksen lopussa.

Kuvassa näkyy myös irtopuuteri, joka on säilynyt yhtä ihanan hienojakoisena kuin aiemmatkin versiot. Irtopuuteri on talkiton ja transparentti. Siinä on on hienoinen silkkinen kuulto.

Kivipuutereita on kolme sävyä. En ole testannut minulle lähetettyä sävyä 01 Ivory, sillä minulla ei ole enää aikoihin oikein ollut käyttöä kivipuuterille.

Sitten, suuri höh. Aurinkopuuteri. Voin vain kommentoida vaaleampaa sävyä 01 Golden Sahara jonka sain testattavaksi. Surin jo aikaisemmin, kun superloistava sävy 01 Sunlight jäi pois ja korvautui kellertävämmällä sävyllä. No, kuten kuvasta näkee, uudistuksessa on menty yhä vain kellertävämpään suuntaan. Golden Sahara on kasvoillani lähinnä likaisen sävyinen ja aivan liian keltainen. Kuvassa se ei näy, sillä häivyttelin luonnottoman näköistä sävyä aika tavalla irtopuuterilla ja päällä on vielä poskipunaa.

Näin kellertävä sävy sopii vain todella lämpimälle, selvästi keltapohjaiselle iholle. Useimmille imartelevin aurinkopuuterin sävy on mahdollisimman neutraali, sellainen maitokaakaomainen sävy joka ei taita mainittavasti keltaiseen tai punaiseenkaan. Vanha Sunlight oli juuri tuollainen sävy.

Olen nähnyt tummemman sävyn Sunset Kiss'in vain kerran viime kesän koulutuksessa, eikä mieleeni jäänyt muuta kuin että se oli selvästi liian tumma minulle. Saattaahan olla, että sen sävyvivahde on kuitenkin neutraalimpi ja saattaisi jopa sopia useammalle kuin tämä voimakkaan lämmin Golden Sahara. Onko kellään kokemusta Sunset Kiss -sävystä...? Onko kovin punertava..?

Näin saamme vihdoin päätökseen katsauksen Laveran uusiin meikkeihin. Uudistuksissa oli paljon hyvää mutta myös muutamia perusteltua ihmetystä aiheuttavia valintoja. Jään kaipaamaan ainakin vanhaa eyelineria ja kulmakynää - ja odottamaan järkevämpiä poskipuna- ja aurinkopuuterivalintoja.

Aiemmat osat:

Osa 1 - meikkivoiteet ja peiteaineet

Osa 2 - silmämeikit

Kuva: Spreadshirt.com

Tuli tuosta sivupalkin kyselystä mieleen tehdä nosto vanhasta kosmetiikan silikoniyhdisteitä käsittelevästä postauksestani. 16% vastanneista ei tiedä, mitä silikonit ylipäänsä kosmetiikassa tekevät, joten teitä saattaisi kiinnostaa seuraava postaus kolmen vuoden takaa:

Silikonit - hyviksiä vai pahiksia?

*

Täällä raivaustyöt jatkuvat ja tänään siirrymme alakerran varastoon. En ole valitettavasti ehtinyt vastaamaan kaikkiin edellisen postauksen kommenteissa esitettyihin kysymyksiin, mutta sille lukijalle, joka kysyi raivauksen ammattiavusta, niin täältä löytyy luettelo koulutetuista ammattijärjestäjistä:

http://www.ammattijarjestajat.fi/koulutetut-ammattijarjestajat/

Emme ole vielä mieheni kanssa ottaneet yhteyttä ammattilaiseen, vaan katsomme mikä on tilanne sen jälkeen kun olemme ensin tehneet itse voitavamme varaston suhteen.

Kosmetiikkavarastojeni uudelleenjärjestelyhommissa on löytynyt muutamia ilostuttavia vanhoja suosikkeja joita en ole muistanut pitkään aikaan niiden ollessa hautautuneina piiloon, samoin kuin tuotteita, joita en edes tiennyt saaneeni testiin.

Idunin ihanat siveltimet ja poskipunan olin tunkenut niin syvälle Hemnesiin että olin jo ehtinyt unohtaa ne. Hitsi, olipas kiva löytää ne! :) Nuo siveltimet telineineen ovat aivan loistolaatua ja Lingon-poskipuna niin kaunis, että en tajua miksi olen sen ylipäänsä lipastoon kätkenyt. Poskipunia on minulla toisaalta niin paljon, että kaikki eivät ole mahtuneet yläkerran meikkipöydän laatikkoon, joten varmaan sillä perusteella Lingon on päätynyt "pois silmistä".

Olipa mukava löytää se ja ottaa jälleen käyttöön! Tätä kirjoittaessani nousee taas hurja kuume päästä tekemään ihan kunnon postaus poskipunista, yksi kestoaiheista joista minun on pitänyt kirjoittaa todella pitkään. Rakastan poskipunia ja voisin höpötellä niistä loputtomiin, ihan niinkuin kasvoputsareista. :)

Ehkä poskipunakatsauksen vuoro koittaa vihdoin tänä vuonna..?

Idun-mineraalimeikkejä esittelin blogissa helmikuussa 2013. Kahdessa vuodessa Idunit ovat kyllä ottaneet mielettömästi tuulta alleen, nythän niitä myydään melkein joka apteekissa...!

Sain hiljattain kommenttia jossa joku ihmetteli kun aloituspakkaus oli kalliimpi kuin esittelypostauksessani. Hinnat ovat nousseet esittelyni jälkeen, ja aloituspakkauksen sisältökin on nykyään arvokkaampi kuin keväällä 2013 - meikkipussin sijaan pakkauksen mukana tulee nyt ripsiväri.

Kosmetiikkakasseista paljastui myös tämä tuote. Joka oli minulle täysi yllätys.

En ilmeisesti koskaan ollut tutkinut perusteellisesti Dermosililta saamani meikkikassin sisältöä, mutta nyt kun sen tein, niin sieltä paljastui tämä puhdistusgeeli - jota muistan jonkun lukijani minulle muinoin suositelleen. Lukijan mukaan se ei ärsytä silmiä ja voisi toimia hyvänä korvikkeena rakkaalle Natural Coden silmämeikinpoistoaineelleni.

Jep - lukija oli oikeassa. Tuote on koostumukseltaan erittäin paljon Natural Coden kaltainen. Silmämeikki lähtee liukkaasti ja kirvelemättä.

Tuotetta vain ei enää ole Dermoshopin valikoimassa.

Että sellaisia historiallisia löytöjä. Olisi tietysti ollut kiva kirjoittaa tästä silloin kun se vielä olisi voinut hyödyttää jotakuta... :P No, tällaista tämä on. :)

Terveiset täältä kassien keskeltä.

Sain kommenteistanne mielettömän tsempin tarttua kaappientyhjennysoperaatioon, ja eilinen kuluikin aamusta iltaan vaatteita ja kosmetiikkaa lajitellessa. Kannustuksen psykologista vaikutusta ei ole syytä yhtään vähätellä - kun tarpeeksi monta kertaa lukee viestin "Kyllä sä pystyt siihen" ja vinkkejä raivauksen toteutukseen, niin kummasti sitä vain saa voimaa lähteä liikkeelle. Suuren suuri kiitos teille! <3

Samaistuin niin moniin kanssajemmailijoiden kertomuksiin kommenteissa, nyökyttelin täällä ymmärtäväisenä päätäni. Anti-jemmailijat voivat vain järkyttyneenä lukea, kuinka toiset säästävät vuodesta toiseen vanhoja kosmetiikkapakkauksiakin siltä varalta, että saattaa haluta tarkistaa ainesosaluettelon 5 vuotta tuotteen loppumisen jälkeen (!). Tai kuinka laitamme sivuun käytettyjen maskaroiden harjoja. Tai jopa... katkenneita, pitkiä kynsiä. Ei herkimmille lukijoille. :p

Työsarkaa riittää varmasti koko kevääksi, ja realistina tiedän, että kaikesta turhaksi luokiteltavasta emme tule pystymään luopumaan, mutta nyt ainakin teemme asialle jotain tiedostavasti - eikä vain "sinne päin". Alakerran varaston selvitykseen tarvitsemme todennäköisesti ammattiapua.

Tiedättekö mitä hämmästyin eilen eniten? Poisheitettävistä vaatteista yli 90% on edelleen jopa yli kymmenen vuotta sitten ostettuja. Pysähdyin oikeasti kauhuissani miettimään, miten käsittämättömän valtavan vaatevaraston kanssa olenkaan vuodesta toiseen muuttanut. Minulla on tausta postimyyntiriippuvaisena, ja yhteen aikaan tilasin vaatteita melkein joka kuukausi. Kannan kirjaimellisesti tämän elämänvaiheeni hedelmiä vielä tänäkin päivänä.

Vieroitin itseni katalogiaddiktiosta vuonna 2007 kun palasin opiskelemaan ja tulotasoni laski, ja olen tuon jälkeen ostanut vaatteita vähintäänkin maltillisesti. Valtaosa vaatekaapeissani pullistelevista "räteistä" on siis todellakin hankintoja ennen vuotta 2007. Huhhuh. Vanhin löytämäni t-paita on ollut käytössäni yläasteella. Sitä en hennonut heittää vielä pois, tunnustan. Se on nyt ainoa hallussani oleva vaate siltä aikakaudelta.

Poistettujen joukossa oli mm. tämä trikoopaita, yksi rakkaimmistani, kuvassa ylläni vuonna 2003. Se ei ole enää vuosikausiin kunnolla mahtunut päälleni hihojen kiristäessä (jotain konkreettista todistetta saliharrastuksesta :D), ja silti olen kuljettanut sitä mukanani. Se tuo mieleeni muistoja vuodesta jolloin muutin Ahvenanmaalle. Eilen sovitin paitaa pitkästä aikaa. Se näytti lähinnä naurettavalta makkarankuorelta.

Sydäntä vähän kivisti, mutta pusero sai lähteä.

Arvottavaa / huudettavaa kosmetiikkaakin on kertynyt kiitettävä kassillinen.

Järjestän näistä arvonnan blogiin myöhemmin helmikuun aikana.

Alusvaatteiden (!) joukosta löysin säilöttynä ikivanhan lompakkoni. Tässä sen sisältöä.

Osalla lompakon uumenista löytyneistä korteista on ikää jo viitisentoista vuotta, arvelen.

Olohuoneen pöytäkin näkyy taas kun sain meikkinurkkauksen valloittaneet kosmeröykkiöt lajiteltua Hemnesiin, roskiin tai eteenpäin menevien kassiin.

.

Ja nyt sitten viimein siihen tuotearvosteluun :)

Markkinointitahoilla luetaan blogeja erittäin tarkkaan, tuli taas havaittua.  Ei ole kauaakaan kun joku lukija mainitsi kommenteissa Herbinan Luomuruusu-puhdistusvaahdon, ja minä puolestani vastasin, että tätä tuotetta olenkin halunnut testata. Ja kas, sitä tarjotaan minulle viikkoa myöhemmin. ;)

Herbinaa ei paljon ole blogissa näkynyt, mainiota kuivashampoota lukuunottamatta, sillä en itse ole jostain syystä koskaan ollut "Herbina-ihmisiä". Sen sisarsarja (ei virallisesti sisar, mutta mun päässä kyllä) XZ on aina vetänyt enemmän puoleensa. Pidän XZ:aa ja Herbinaa sisarina koska ne ovat saman valmistajan ja imagoltaankin hyvin samanlaisia. Joukkoon voisi vielä liittää sisarpuolena LV:n, samalta tehtaalta Heinävedeltä sekin.

Taas mä ajaudun pois pääasiasta... :D

Saanko esitellä: suloisen tuoksuinen, hellävarainen

Herbina Fresh Luomuruusu -puhdistuskaksikko.

Tuotteet ovat semisti luonnonkosmetiikkaa, sillä niiden sisältämät ainesosat ovat biohajoavia. Pumppuvaahdossa pääasialliset pesevät ainesosat ovat dekyyliglukosidi (mieto sokeritensidi) ja kokamidopropyylibetaiini (mieto amfoteerinen tensidi), mutta yksi sulfaattikin, tosin hellävarainen sellainen (kaikki sulfaatit eivät ole voimakkaita ja ärsyttäviä) reseptistä löytyy; disodium laureth sulfosuccinate. Korjaus; sulfosukkinaatit eivät olekaan sulfaatteja, kiitos lukijalle tarkennuksesta.

Luomuruusu-putsarin vaahto on koostumukseltaan enemmän luonnonkosmetiikan ohuen pumppuvaahdon kaltaista kuin "normi"kosmetiikan kermaista ja tiheää vaahtoa. Jos sokko-testaisin tätä, luulisin luonnonkosmetiikaksi. Tuntuu iholla kerrassaan miellyttävältä, ja hellävaraisuuden huomaa ihon jälkitunteessa - ihoa ei kiristä niinkuin käytännössä aina kaikkien SLS/SLES-pohjaisten puhdistusaineiden jäljiltä.

Myös kasvoden ihofiilis on ihastuttava, juuri tällaisesta koostumuksesta pidän. Alkoholiton, raikas, ei jätä iholle nahkeaa/filmimäistä tunnetta. (Voin kertoa, että kokeilin siskoni luona Pirkan alkoholitonta kasvovettä, ja se kuuluu juuri niihin tahmean jälkitunteen jättäviin. Havaintojeni mukaan markkinoilla on noin 50-50 "jälkitunteellisia" ja "jälkitunteettomia" kasvovesiä, ainesosistakaan ei voi koskaan päätellä kummanlainen on kyseessä.)

Parasta Luomuruusu-tuotteissa on hyvän ihofiiliksen lisäksi TUOKSU. Aivan ihana. En ole pitkään aikaan käyttänyt näin hurmaavan tuoksuisia puhdistustuotteita. Ruusua en näissä juurikaan haista, en tiedä onko se tarkoituskaan, mutta minulle tuoksu tuo mieleen raikkaan, kirpsakan vihreän omenan. Pullojen vihreä väri sopii tuoksuun hyvin.

Mun tekee mieli kiteyttää Luomuruusu-arvostelu näihin sanoihin; söpöä ja toimivaa :) Joo, ja halpojakin nämä vissiin ovat.

P.S. Haluaako joku antaa postimaksun hinnalla kodin siniselle tai mustavalkoiselle Marimekko-olkakassille? Lähes käyttämättömiä kumpainenkin.

Olin jo laittamassa kirpparipinoon kun keksin, että joku lukijakin saattaisi ilahtua näistä. Kassi on niin lättänä että menee kirjeenä. Edit. Kodintarjoajia on useampia joten arpa saa ratkaista keille kassit menevät. :) Arvon laukut huomenna aamupäivällä.

* * Laukut arvottu. Mustavalkoinen löytää uuden kodin Riniltä ja sininen Merviltä. * *

*

P.P.S Vein tänään kierrätykseen neljä paria vanhoja, erittäin pölyisiä silmälaseja...! :)

Hei, olen Sanni. Olen jemmaaja.

Meillä on sitä perheessä.

Muistan jemmat jo isoäitini kotoa. Siellä yksi makuuhuone oli omistettu suurelle varastoidulle tavararöykkiölle. Kiipeilin lapsena röykkiön päällä. Se oli minusta jännää. Kaikki ne laatikot täynnä säilöön laitettua elämää.

Nyt se ei ole minusta enää yhtään jännää.

Kuvituksena operaatio meikkinurkkauksen siivous.

Jemmailijalle on suunnattoman vaikeaa luopua tavarasta. Hän ei välttämättä osta paljon eikä ole shoppailullisessa mielessä "materian harrastaja", mutta minkä hän hankkii - siitä on vaikea luopua.

Jemmaaja ei pääse eroon tunteesta, että hän saattaa vielä tarvita kaikkia muinoin hankkimiaan tavaroita. Hän on lukkiutunut voimakkaaseen "Entäs jos..?" -ajattelumalliin. "En voi heittää tätä menemään, entä jos sille tuleekin vielä käyttöä..?" "En tarvitse tätä nyt, mutta entä myöhemmin...?"

Jemmaaja ei kykene ajattelemaan, että jos joku tällä hetkellä tarpeeton tavara tulevaisuudessa osoittautuu taas hurjan tärkeäksi, hän voi hankkia sellaisen uudestaan.  Tavara on hyvä säilyttää kaiken varalle.

Jemmaaja-Sannin meikkinurkkauksessa tuolikin toimii säilytystilana.

Jemmaaja-Sannin ongelmiin lukeutuu ikävä kyllä myös tietynlainen...taipumus epäsiivoon. Minun on vaikea keksiä kaikille tavaroille omia paikkoja, ja jos niillä paikat onkin, en useimmiten saa tavaroita palautettua näille paikoilleen.

Jemmaaja ei välttämättä ole lainkaan onnellinen tavararöykkiöidensä keskellä. Hän saattaa kokea suurta ahdistusta tavaran määrästä, mutta on kykenemätön tekemään asialle mitään.

Hän voi yrittää aika ajoin luopua, ja mahdollisesti onnistuukin silloin tällöin viemään jotain kirpputorille, kierrätykseen tai jopa roskikseen - mutta usein onnistuminen jää vajaaksi ja lyhytaikaiseksi. Jos jemmaaja saa heitettyä viisi laatikollista sanomalehtien vuosikertoja menemään, hän löytää itsensä muutaman vuoden kuluttua uusien lehtipinojen keskeltä.

Terveisiä äidilleni. Minkä vuoden Hesarin Kuukausiliitteissä olet menossa...? :)

Jemmaaja on myöskin usein luonteenpiirteeltään herkästi materiaa inhimillistävä ja siihen kiintyvä. Kahvimuki ei ole vain muki vaan sillä voi olla nimi ja elämäntarina ja se on sympaattinen. Sitä ei voi heittää menemään vaikka se ei mitenkään sovi muuhun astiastoon. Sehän pahoittaa mielensä.

Jemmaaja voi kiintyä suuresti jopa pussilakanoihin tai sohvatyynyyn. Tai 18 vuotta sitten ostettuun puuterirasiaan. Jemmaajan on vaikea edes ajatella näistä luopumista - hänhän on luonut niihin suhteen.

Kaikkein suurin voima on kuitenkin mahdollisen tulevan tarpeellisuuden voima.

"Voin tarvita tätä vielä joskus. Siksi säästän sen".

Minulla on kotona erityyppisiä jemmoja.

Osalla on tunnesyihin liittyvä tausta, osa on jemmattu oletetun tarpeellisuuden nimissä. Osa, erityisesti kosmetiikka, liittyy blogini sisällön tuottoon, ja on siis sinällään työmateriaalia.  Työmateriaalia eli ei, näidenkin jemmojen liikkuvuutta olisi tarpeen tehostaa.

Parasta olisi, jos antaisin blogikosmetiikan samantien eteenpäin arvostelun tehtyäni.

Mutta ei. Hamsteri sujauttaa ne takaisin lipaston uumeniin tai makuuhuoneen sängyn alle tai viimeisimpänä säilytystilana olohuoneen sohvapöydän alle.

Kotini on yksi suuri varasto.

Kosmetiikan hankkiminen muodostaa erityisen ongelman luonneyhdistelmälle kosmetiikkafriikki-jemmailija.

Siinä missä "normaali" kosmetiikkaintoilija laittaa vanhempia tuotteita roskiin tai antaa eteenpäin kavereille (tai, saa jopa käytettyä niitä loppuun..!) luoden näin tilaa uusille hankinnoille, kasvaa jemmailija-friikin kosmetiikkakeko vuosi vuodelta.

Hän ei heitä juuri mitään itse hankkimaansa pois ellei tuote kulu loppuun.

Tulos: jemmailija-friikin on lopulta mahdoton käyttää kaikkia tuotteitaan. Hän ajautuu tilanteeseen, jossa tiedostaa, että kosmetiikkaa on aivan liikaa ja suhde siihen on muuttunut käyttäjästä ensisijaisesti säilyttäjäksi. Mutta jemmaaja ei kykene luopumaan, eikä friikki voi lopettaa uusien ostamista. Ikuinen noidankehä.

Jemmaaja jää vallitsevaan tilanteeseen ja yrittää vain selviytyä.

Muistoja....

1. Kun vanha suosikki-poskipunani hajosi ja meni muruiksi, minä korjasin sen.

2. Cliniquen kauniit paletit kuuluvat ensimmäisiin selektiivisiin luomivärihankintoihini, on sääli etten ole käyttänyt niitä vuosiin.

3. Urban Decayn paletit liittyvät vaiheeseen, jolloin löysin Värit isolla v:llä.

4. Gemeyn kulta-ruskea duo on toiseksi vanhin luomivärini.

5. Maybellinen sinivioletti ja Rimmelin ruskea-beige-paletti olivat yhteen aikaan suurimpia suosikkejani.

6. Yves Rocherin suloisen pastelliset luomivärit oli pakko saada kun olivat niin söpöjä. Käyttökertoja ei ole juuri kertynyt.

7. MACin Paint Pot Rubenesque oli rakkautta vuonna 2008.

8. Eräältä Sveitsin matkalta kotiutin nämä kolme ruskeaa luomiväriä, joiden ostoperustetta en ymmärrä tänäkään päivänä.

Tässä on vain noin kolmasosa huulipunistani.

Vanhimmat ovat.... no, ette edes halua tietää kuinka vanhoja.

Tilanne on nyt tämä.

Minä yritän taas, vaikka aavistan että tulos on kuin kahden korren poimiminen heinäsuovasta.

Sain poistettua pienen paperikassillisen verran meikkejä meikkipöytäni laatikosta. Annoin kassin siskolleni.

Meikkipöytä on nyt oikein siistin näköinen, ja mahdun istumaan tuolillekin. Jalkatilakin on nyt vapaampi.

Mutta projekti on vielä kesken, olohuoneessa odottavat lajitteluaan edelleen...

Nämä.

*

Myös mieheni jemmaa.

Muualla jemmaajien kodissa tilaa vievät...

Kosmetiikkaesitteet ja lehdet. Näitä on laatikoittain.

Miehellä on omat lehti- ja kansiopinonsa. Niitä on ikkunalaudalla, ruokapöydän alla ja usein sohvalla.

Vaatteet. Käytän kymmentä prosenttia vaatevarastostani. Samoin mieheni. Pärjäisin varmasti kolmella noista koreista - mutta niiden lisäksi vaatteeni täyttävät lisää koreja kaapiston toisessa laidassa, ja tottahan toki myös senkki pullistelee vaatteitani. :/

Alakerran varastosta puhumattakaan.

Mä yritin....

Tämä laatikko piti heittää menemään vuosi sen sulkemispäivämäärästä, jos en olisi tarvinnut mitään sen sisällöstä.

Laatikko on edelleen varastossa. En ole tarvinnut sieltä mitään.

Varastotilamme on niin täynnä että sieltä täytyy ottaa tavaraa ensin ulos jotta mahtuu itse sisään.

Entinen elämä kulkee mukana laatikoissa, joita ei koskaan avata....

*

Olemme joutuneet mieheni kanssa taas väli-fundeerauksen eteen. Olemmeko todella niin voimattomia röykkiöidemme keskellä kuin kuvittelemme? Joka vuosi muka viemme ylimääräistä kirpparille emmekä olevinaan osta paljon mutta silti hukumme tavaraan. Miten me annamme tämän tapahtua..?

Hulluinta on se, että jos joku muu heittäisi jemmamme menemään meidän sitä tietämättä, emme edes kaipaisi näitä rojuja, tuskin muistaisimme murto-osaakaan. Mutta kun päätös luopua ja konkreettinen poisheittämien on tehtävä itse.... sitten se "Entäs jos?"-otus nostaa päänsä.

Entä jos.... viiden vuoden kuluttua haluan katsella tätä vanhaa albumia? Tai tämä leveähihainen neulemalli tulee taas muotiin...?

Voi jemmaaja - entäs sitten?!

Vinkkejä tai vertaistukea otetaan vastaan.

...niin se johtuu tästä:

Minun piti vain siivota meikkinurkkaus.

Se johti muuhunkin.

Minulla ja avomiehelläni on ongelma, joka alkaa j:llä.

Kirjoitan siitä, kun saan työvaiheen 1 päätökseen.

Ei liity parisuhteeseen. En ole pakkaamassa kassejani ;)

Nyt on taas se aika vuodesta kun hiukset lentelevät, ritisevät ja rätisevät. Pakkanen ja ilman kuivuus tekevät hiuksista erityisen sähköiset. Siksi hiusten hoito kosteuttavilla tuotteilla (shampoo, hoitoaine, naamiot, hiuksiin jätettävät hoitoaineet) ovat talviaikaan ensisijaisen tärkeitä aseita sähköisyyttä vastaan. Myös luonnonkuituinen hiusharja auttaa vähentämään hiusten sähköisyyttä.

Minä kuulun niihin, joilla on luonnostaan niin kuivat hiukset, että pelkkä oikein valittu shampoo ja hoitoaine eivät auta sähköisyyteen.

Tässä muutama tämän talven suosikkini (ja pari vanhaa suosikkia) pitämään ritisevät kutrit aisoissa.

SIM Forme Anti-Static Spray, XZ Muumi-selvityssuihke ja Cutrin Chooz Anti-Frizzer.

SIMin ja Cutrinin tuotteet olen saanut blogin kautta.

Forme-suihke on näistä minun hiuksissani tehokkain. Suihke ei muotoile, ei hoida, ei silota, ei kiillota. Se vain poistaa sähköisyyden - välittömästi ja todella tehokkaasti. Sopii hyvin myös hennoille hiuksille, sillä tuote ei lätsäytä. Muutama suihkaus ja rätisevä, lentävä tukka vaikenee ja asettuu kiltisti aloilleen. Tätä suihketta olen käyttänyt koko talven lähes päivittäin.

Suihkeessa on paljon alkoholia, eli se myös kuivattaa. Koska käytän kuitenkin muuten todella kosteuttavia ja öljypitoisia hiustuotteita, en koe tätä haitallisena.

Pakko muuten kommentoida Forme-pakkausten muotoilua; anteeksi, SIM, mutta näiden pakkausten design on jäänyt jonnekin 70-luvulle. :D Ei iske minuun ollenkaan.

XZ Muumi-suihke on ollut talviystäväni jo monen monta vuotta. Käytän sitä ensisijaisesti "kaulahuivitakkujen" selvittämiseen, mutta extra-bonuksena se vähentää myös hiusten sähköisyyttä.

Hiuksiani vaivaa aina talvisin tuo "huivitakku"-ilmiö, muun ajan vuodesta hiuksiani ei juuri takkuun saa vaikka yrittäisi. Talvella hiukset joutuvat paksujen huivien, myssyjen ja huppujen haudotuksen ja hankauksen kohteeksi, ja  pahimmillaan olen joutunut leikkaamaan saksilla nippuja niskavilloista kun ne ovat huovuttuneet mahdottomiksi selvittää.

Muumi-selvityssuihke on siitä loistava, että ollessaan lapsille tarkoitettu, se on äärimmäisen mieto eikä sisällä mitään hiuksiin kerrostuvia, lätsäyttäviä muotoilevia aineita. Se ainoastaan selvittää takut ja poistaa sähköisyyttä. Hiuksiin ei jää tuotteen jäljiltä mitään "tuotetuntua". Se on tärkeää, kun joudun joskus selvittämään hiuksia useamman kerran päivässä.

Olisin kovasti halunnut suositella myös Tigin Fashionista Smooth & Shine -voidetta, mutta hahah, eihän tuotetta ole enää ollut Tigin valikoimassa moneen vuoteen. :D Minun pulloni on tosi vanha. Koska käytän muotoilutuotteita harvoin ja vain pieniä määriä, riittää 200 milliä minulle pieneksi ikuisuudeksi.

Smooth & Shine silottaa pörröiset hiukset vähentäen samalla sähköisyyttä (ei ole kuitenkaan yhtä tehokas kuin Forme-suihke). Tykkään siitä kun tuotteen koostumus on kevyt eikä jätä hiuksia raskaiksi. (Jos joku tietää Tigin nykyisestä valikoimasta vastaavanlaisen tuotteen, niin saa vinkata. Muutenkin kommenttilaatikkoon voi vinkata omia lemppareitaan sähköisyyttä vastaan niin muut lukijat hyötyvät vielä enemmän :))

Cutrinin Chooz Anti-Frizzer toimii samalla periaatteella kuin Tigin Smooth & Shine. Sen koostumus on hiukan ohuempi ja jättää hiuksiin Tigiin verrattuna kiiltävämmän pinnan. Annostelun kanssa kannattaa olla tarkkana, ohueen tukkaan riittää ihan pieni määrä. Poistaa sähköisyyttä tehokkaasti ja tekee hiuksista sileät ja kiiltävät. Olen käyttänyt tätä Forme-suihkeen jälkeen kiiltoviimeistelynä.

Yhteenveto:

Forme - sopii sinulle joka haet tuotteelta VAIN sähköisyyttä poistavaa ominaisuutta ilman hoitavaa ja muotoilevaa vaikutusta.

Muumi - sopii sinulle joka haet kevyesti hoitavaa tuotetta joka selvittää takkuja samalla vähentäen hiusten sähköisyyttä lempeästi. Alkoholiton.

Chooz - sopii sinulle jolla on pörröinen tukka ja haet tuotteelta anti-static-ominaisuuden lisäksi myös silottavuutta ja kiiltoa. Alkoholiton.

Se on pinkki. Se on uusi. Se on kaikkialla. (Vai onko? No, minä en ainakaan ole välttynyt mainoksilta :))

Se on L'Orealin uusi Skin Perfection -sarja.

Minä sain sarjasta kokeiltavaksi seerumin. Joka onkin ehdottomasti sarjan kiinnostavin tuote, ainakin minusta. Koska...

...siinä on LR2412:a.

Kuka tunnistaa kirjainyhdisteen?

Kosmetiikkafriikit lukijani ovat varmasti tämän jo muualta lukeneet, koska vertailua on tehty ainakin monissa ulkomaisissa kauneusblogeissa. LR2412 on L'Orealin patentoima molekyyli ja on tuttu...

...Lancômen huippusuositusta Visionnaire-seerumista, jossa yhdiste tuotiin ensimmäisen kerran markkinoille.

Visionnaire on mennyt suosiossa Génifiquenkin ohi. Lancômen Génifique oli THE seerumi silloin kun itse vielä olin myymälätyössä, ja niitä harvoja tuotteita, joita asiakkaat kehuivat spontaanisti - ja hakivat lisää. (Voin kertoa, että asiakkaat hyvin harvoin omatoimisesti kommentoivat minkään tuotteen vaikutuksia - mikä on sääli sillä myyjät mielellään kuulisivat enemmän käyttökokemuksia tuotteista.) Kun Visionnaire ilmestyi pari vuotta myöhemmin, alkoi myös se kerätä varauksettoman vaikuttunutta palautetta.

Nyt Visionnaire on L'Orealin mukaan Lancômen numero yksi, ainakin Suomessa.

Ikuisena skeptikkona minusta on hurjan mielenkiintoista, kun kuulen jostain tuotteesta paljon ihastuneita ja vakuuttuneita kommentteja, - ja nyt en puhu mistään "Tää kosteuttaa kivasti" -kommenteista, vaan kokemuksista, joiden mukaan ihon pinnan rakenne on selvästi parantunut tuotteen myötä. Taitavasti formuloitu kosmeettinen miellyttävyys vai oikeasti tehokkaat aineet...? Vai sekä että? :) (Itse odottelen edelleen sitä päivää, jolloin näkisin jonkun kosmetiikkatuotteen oikeasti muuttavan ihoani.)

LR2412-molekyyli löytyy muuten myös Vichy Idealia Life-seerumista. (Vichykin on L'Orealin brändi.)

L'Oreal toimii näin: uudet ainesosainnovaatiot lanseerataan ensin konsernin kalliimmissa sarjoissa ja muutaman vuoden kuluttua ne päätyvät edullisempiin päivittäiskosmetiikkasarjoihin.

Skin Perfection -seerumi on siis ikään kuin budjettiversio Visionnaire -seerumista. Koostumus ei ole tietenkään täysin samanlainen, mutta kummankin teho perustuu LR2412-molekyyliin ja kumpikin lupaa vaikuttaa ihon pinnan laatuun häivyttämällä ihohuokosia ja tasoittamalla ihonsävyä. Visionnaire lupaa tämän lisäksi häivyttää ryppyjä, se on kohdennettu hieman vanhemmalle kohderyhmälle.

Skin Perfection on targetoitu 20-30-vuotiaille.

Yllä mainitulla Génifique-seerumillakin on budjettiversionsa, L'Oreal Youth Code.

Mielenkiintoinen ilmaisu tuo "tekee ihon laadusta paremman"... Sen voi tulkita niin monella tavalla ;)

Minä en pitänyt Skin Perfectionista. Tätä oli helppo odottaa; en kuulu silikonisten koostumusten ystäviin. Se silkinsileä, liukas tunne jota taas niin monet rakastavat. Silikonia ei turhaan käytetä lähes kaikissa "normikosmetiikan" voiteissa ja seerumeissa - sen kosmeettinen fiilis miellyttää valtaosaa kuluttajista.

Taas siis asia, jossa kuulun vähemmistöön. :)

Skin Perfection -seerumi tuoksuu raikkaan makealle, ja hitusen alkoholille (alkoholia siinä onkin aika korkealla incissä).  Se on väriltään läpikuultavan vaaleanpunaista, ja jälki on aavistuksen hohtavaa --> mican tuoma heleyttävä vaikutus. En kokenut, että seerumi kosteutti erityisen tehokkaasti. Tietysti - kosteutus ei olekaan tämän tuotteen ykkösargumentti. ;) Veikkaan, että koostumuksessa on paljon alkoholia ainakin sillä perusteella, että tuote lupaa pienentää huokosia - alkoholihan supistaa ihohuokosia. Silikoniyhdisteet puolestaan blurraavat pinnan, häivyttäen huokosten visuaalista erottuvuutta.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin LR2412 löytyy incistä nimellä sodium tetrahydrojasmonate. Molekyyli on peräisin jasmiini-kasvista.

Silikoni pieninä määrinä ei haittaa minua, mutta Skin Perfectionissa sitä on makuuni liikaa, enkä kyennyt käyttämään seerumia montaakaan kertaa. Näin ollen en pystynyt havainnoimaan sen mahdollisia "ihon laatua parantavia" vaikutuksia.

Sen sijaan joululomalla havainnoin sisareni vanity-pussissa lähes loppuun kulutetun Skin Perfection -seerumin.

"Mä tykkään tästä, se ei tuki ihoa!" kuului sisaren innostunut kommentti. Taustatietona kerrottakoon, että sisarellani on herkästi reagoiva pintakuiva sekaiho, joka puskee näppyä pintaan heti jos ihonhoitotuotteessa on jotain "väärää" ainesosaa.

Sisareni käyttää normaalisti melkein pelkkää apteekkikosmetiikkaa (tai Yves Rocheria, meidän perheessä on kasvettu yvesrocheriuteen ;)). Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun näin hänellä L'Orealin ihonhoitotuotteita.

"Miten sä nämä tulit hankkineeksi?" kysyin. Siskolla on myös Skin Perfection -päivävoide.

"Ne osui mun silmään Prismassa ja oli ostettava kun ne on pinkkejä...!" kuului vastaus. :D

Ostoperustehan se on tuokin ^_^

.

Lukijoiden joukossa ketään Visionnaireen tai Skin Perfectioniin ihastuneita?

Oletteko kokeneet niiden "parantavan ihon pinnan laatua"?

Induktio on päätöksessään, mitäs nyt?

Itse jatkan normaalia vhh-ruokavaliotani eli toivotan iloisen jälleennäkemisen merkeissä takaisin mm. porkkanat, punajuuret, leipäjuuston, rahkan, kreikkalaisen jogurtin ja marjat. Keittiövaaka ei myöskään enää tee seuraa aterioille, vaan ammennan lautaselle kasviksia määriä miettimättä.

Induktion ulkopuolelle jääneisiin lempiruokiini lukeutuvat mm. punajuuri-aurajuustovuoka, paahdetut porkkanat, valkosipulin kanssa paistettu bataatti, leipäjuusto omatekoisella marjahillolla ja uunipuuro.

Herkuista palaavat tumma suklaa, maapähkinävoi ja tietenkin kaikki vhh-leivonnaiset. Täytyykin taas pian leipoa vadelmamuffineita vaniljasydämellä. :)

Entä te muut kokeiluun mukaan lähteneet?

Ne, joita kiinnostaa jatkaa vähähiilihydraattisella tai hiilihydraattitietoisella linjalla, voivat lukea eteenpäin. Muut, joiden normaali ruokavalio toimii, ja jotka käyttivät induktiota vain ”pikahissinä” sieltä juhlakerroksesta takaisin arkeen ja keveään olotilaan, jatkavat tietenkin syömistä tavanomaisen ruokavalionsa mukaisesti.

Jos normaalilla ruokavaliolla voi hyvin, ei ole syytä muuttaa mitään. Kenties pari ensimmäistä päivää vähän turvottelee jos syö paljon leipää tai muita viljatuotteita, mutta olo tasaantuu pian elimistön palatessa glukoosipolttoon.

Vhh-linjasta kiinnostuneet:

Mitä siis nyt?

Ennen kuin jatkan eteenpäin, haluan sanoa, että en luonnollisestikaan ole mikään ruokavalioiden asiantuntija, eikä kolmen ja puolen vuoden vähähiilihydraattisen elämäntavan noudattaminen tee minusta myöskään vhh-asiantuntijaa. Tietoni ruokavaliosta perustuvat kymmeniin aiheesta lukemiini kirjoihin ja tietysti omaan kokemukseen. Voin olla vain oman kokemukseni asiantuntija, enkä halua välittää kuvaa että tiedän aiheesta kaiken. Koen kuitenkin tietäväni sen verran, että voin antaa suuntaa-antavia, yleisluonteisia neuvoja. Niille, jotka haluavat yksityiskohtaista lisätietoa, suosittelen johonkin vhh-ruokavaliota käsittelevään teokseen tutustumista.

Tunnetuimpia vähähiilihydraattisia ruokavalioita maailmalla on Atkinsin ruokavalio ja meillä Suomessa Antti Heikkilän ruokavalio (entinen Pellinki-dieetti, nykyisin ihan vain herran omalla nimellä kulkeva). Naapurimaassamme Ruotsissa suosituin suuntaus on LCHF jonka kehittäjänä pidetään lääkäri Annika Dahlqvistia. Suuntauksilla on jonkun verran eroja liittyen esimerkiksi viljoihin ja hedelmiin sekä rasvan suhteelliseen osuuteen ruoassa. Kaikille on kuitenkin yhteistä sokerin, valkoisen viljan ja prosessoidun ruoan välttäminen ja puhtaan, mahdollisimman vähän käsitellyn ruoan suosiminen.

Pidän kovasti Antti Heikkilän ajatusmaailmasta vaikkakaan en hänen kärkkäästä tyylistään tuoda mielipiteitään esiin. Heikkilä kirjoittaa ruoasta kursailemattomaan tyyliin ja on minun mielestäni ilmaisultaan vähän niin kuin ”ruokavalioiden Timo Soini”. ;D Heikkilän kirjat ovat helppoa ja viihteellistäkin luettavaa, voin suositella. Heikkilän ruokavaliossa ei korosteta ketoosia eikä siinä ole mitään jaksottaista systeemiä.

Oma vhh-ruokavalioni noudattaa aika pitkälle Heikkilän tyyliä.

Kokonaisuutena minuun vetoaa kuitenkin eniten Atkinsin ruokavalio.

Siinä selvitetään tiettyjen hiilihydraattiportaiden avulla oma hiilihydraattien sietokyky. Induktio on portaiden ensimmäinen askel. Ylimmällä tasolla ruokavalioon kuuluvat sietokyvyn mukaan myös täysjyvävilja ja –riisi. Atkinsin ylin taso ja Heikkilän ruokavalio vastaavat hyvin pitkälle toisiaan, sillä erolla että Heikkilä suosittelee välttämään viljaa kokonaan, perustellen suositustaan viljan aiheuttamalla tulehduksella.

Atkinsin ruokapyramidissa viljat ovat siirtyneet alimmalta portaalta ylimmälle, jos vertaa viralliseen suositukseen. (Viime vuonna päivitetyn VRN:n suosituksen mukaan viljat tosin hypähtivät yhden portaan ylöspäin, enää ei kehoteta syömään ihan niin paljon leipää ja pottua kuin ennen.) Atkinsin malli ei näytä mitenkään järin epäterveelliseltä, vai kuinka? Kaikki ruokaryhmät ovat mukana, painotus vain on erilainen kuin virallis-terveellisissä suosituksissa.

Noniin – voitko jo kertoa – mitä mä nyt käytännössä teen induktion jälkeen? Mitä kaikkea voin syödä, jos haluan pysyä vhh:lla?

Normaalipainoinen voi syödä vapaasti kaikkea, poislukien huonot hiilihydraatit kuten sokeri, valkoiset viljatuotteet, valkoinen riisi ja peruna. Kun ei ole tarvetta laihduttaa, ei hiilihydraattien grammamäärällä ole olennaista merkitystä – niiden laadulla on. Vapaiten hiilihydraatteja käyttää ns. ”hyväkarppaaja” (Suomen kieleen vakiintuneen ilmaisun mukaisesti), jolloin ruokavalioon kuuluu myös täysjyväviljatuotteita sekä täysrasvaista maitoa.

Jos olet kärsinyt vatsa- tai iho-ongelmista, ja koit saavasi niihin helpotusta induktiolla, on hyvä kokeilla viljan ja maitotuotteiden palauttamista ruokavalioon varovasti. Nämä kaksi ruoka-aineryhmää ovat hyvin usein vatsa- ja iho-oireiden taustalla. Toisille viljatuotteet ja maito eivät sovi pieninäkään määrinä. Toiset voivat syödä niitä oireitta kohtuudella. Kokeilemalla löydät oman sietokykysi rajan.

Ylipainoinen, joka haluaa pudottaa painoa, voi jatkaa induktiota kahden viikon jakson jälkeenkin. Ketoositila on tehokkain tila polttaa rasvaa, ja voi valita oman olon mukaan, haluaako vielä jatkaa tehostettua rasvanpolttoa vai edetä hieman hitaammalla pudotustahdilla.

Jos painoa on pudotettavana paljon, voi induktion päätyttyä jatkaa lisäämällä hiilihydraatteja pikkuhiljaa ja lisäämällä tiettyjä ruoka-aineita yksi ryhmä kerrallaan. Tämä tyyli on Atkinsin ruokavaliosta. Atkins suosittaa lisäystä 5 gramman viikkotahdilla, eli induktion jälkeen syödään ensimmäisellä viikolla päivittäin noin 25 g hiilihydraattia, seuraavalla viikolla 30 g jne. Kun painon putoaminen pysähtyy, olet löytänyt oman rajasi sille, millä hiilhydraattimäärällä keho vielä polttaa rasvaa pääsääntöisenä polttoaineenaan. Jos painon putoaminen siis pysähtyy sillä viikolla, jolla syöt vaikkapa 40 grammaa hiilihydraattia päivässä, tiedät että palaamalla noin 35 grammaan keho polttaa edelleen enemmän rasvaa kuin glukoosia, ja painosi putoaa pelkällä ruokavaliolla. (Liikuntahan luonnollisestikin aina tehostaa painon putoamista, siitä on siis vielä lisäetua.)

Jos Atkinsin malli kiinnostaa, voit kokeilla lisätä hiilihydraattipitoisia ruokia tässä järjestyksessä: tuorejuustot - pähkinät ja siemenet - marjat - viini ja muut vähähiilihydraattiset alkoholijuomat - palkokasvit - hedelmät - tärkkelyspitoiset kasvikset kuten porkkanat ja punajuuret - täysjyvätuotteet.

Jos laskeminen tuntuu väsyttävältä, älä huoli. Paino putoaa vaikka et laskisikaan hiilihydraatteja, mutta se voi pudota hitaammin kuin silloin, kun on löytänyt oman rasvanpolttoon liittyvän optimihiilihydraattirajansa. Ruokailun kuuluu olla mukava hetki ja tuottaa mielihyvää, ja jos laskeminen ei ole sinun juttusi, älä turhaan kaiva vaakaa esiin.

Jättämällä tyhjät hiilarit kuten valkoisen viljan, riisin ja sokerin pois (mielellään myös perunan, se nostaa verensokeria), ja korvaamalla nämä kasviksilla ja hyvälaatuisella, luonnollisella rasvalla, painosi putoaa pikkuhiljaa ja olosi pysyy hyvänä ja energisenä joka tapauksessa.

(Tiedän, en tietenkään voi luvata että näin käy kaikille, mutta jokainen varmasti ymmärtää, että elimistön reaktiot ravintoon ovat aina yksilölliset. :))

Miten paljon hiilihydraattia normaali-vhh:lla yleisesti syödään?

Yleisesti sataa grammaa pidetään vähähiilihydraattisen ruokavalion rajana. Kun syö tämän alle, on ruokavalio vähähiilihydraattinen. Konkreettinen määrä vaihtelee yksilöittäin oman sietokyvyn ja mieltymysten mukaan (esim. viljat  - viljaton vhh on automaattisesti alhaisemman hiilihydraattitason vhh).

Itse syön noin 30-50 grammaa hiilihydraattia päivässä normaalilla vhh-ruokavaliollani. 50 gramman tuntumassa mennään niinä päivinä jolloin syön bataattia ja vaikkapa kaurapuuroa, muuten lukema pysyy aika luonnostaan 30 gramman kieppeillä. Vertauksena: virallisten suositusten mukaisella ruokavaliolla päivittäinen hiilihydraattimäärä liikkuu 250-300 grammassa. Kahdessa palassa ruisleipää on noin 30 g hiilihydraattia ja lautasellisessa pastaa jopa 50 grammaa.

Esimerkki normaali-vhh-ateriapäivästäni:

Aamiainen: täysrasvaista maitorahkaa ja raejuustoa vadelmilla ja pähkinöillä

tai mikä tahansa rakkaista kananmuna-aamiaisistani :)

Lounas: kalaa ja höyrytettyjä kasviksia maustevoilla

Välipala: Kuppi kahvia ja pari palaa itse tehtyä raakasuklaata

Illallinen: Pyttipannu jossa soijanakkia ja bataattia tai latva-artisokkaa

(Soijanakit ja –pyörykät sekä -pihvit kuuluvat niihin harvoihin jalostettuihin ruokiin joita syön. Myönnän ihan suoraan, että en jaksaisi itse alkaa tehtailemaan soijanakkeja :))

Lopuksi:

Miksi bataatti on ok mutta peruna ei? Niissähän on ihan saman verran hiilaria.

- Bataatissa on perunaa paremmat ravintoarvot (sisältää enemmän vitamiineja ja antioksidantteja), mutta ennen kaikkea sillä on alhaisempi glykeeminen indeksi, eli se ei nosta verensokeria yhtä paljon kuin peruna. Se on siis hitaampi hiilihydraatti. Hidas hiilihydraatti = hyvä hiilihydraatti. :)

Plussaa on tietysti myös (ainakin meikäläisen mielestä) huomattavasti perunaa parempi maku..! ;) Suosittelen kokeilemaan bataattia ranskisten raaka-aineena tai sosekeitossa, tai yksinkertaisesti paistamaan ohuita siivuja valkosipulin kanssa pannulla. Aivan tajuttoman hyvää.

Toivotan kaikille iloisia ja oivaltavia hetkiä lautasen äärellä, oli ruokavalio mikä hyvänsä! :)

.

Tämä kulunut lause ei turhaan ole jäänyt klassikoksi:

"Hyvä ruoka - parempi mieli".

Induktion viimeinen päivä.

Söin aamiaisen ja lounaan retkiolosuhteissa, loput ateriat kotona.

AAMIAINEN:

Kaksi kuppia kahvia

Kaksi keitettyä kananmunaa

moin 45 g kesäkurpitsaa

noin 25 g selleriä

Koskenlaskija-juustoa

Yhteensä: noin 2,3 g

.

SNACK:

20 g hasselpähkinää ja mantelia - 1,5 g

LOUNAS:

2 pussia John West maustettua tonnikalaa

65 g kukkakaalia

20 g siemennnäkkäriä

Koskenlaskija-juustoa

kaksi mukia kaakaota

Yhteensä: 6,65 g

VÄLIPALA: (kotiin päästyä)

2 dl sokeroimatonta mustaherukkamehua

(sekoitin joukkoon vähän psylliumia ja tein herukkamehukeiton :))

25 g selleriä

juustoa

Yhteensä: 2,47 g

ILTAPALA:

Kookospuuro (ohje täällä)

100 g soijakermaa

0,3 dl (puuromassaan) ja 0,7 dl (valmiiseen puuroon) mantelimaitoa

0.7 dl Kara-kookosmaitoa

4 munaa (joista yksi kokonaan ja kolmesta valkuaiset)

2 rkl kookosjauhoa

Yhteensä: 6,17 g

.

ILTAPALA # 2:

(selvästi enemmän nälkä kun on kuluttanut metsässä patikoidessa niin paljon normiviikonloppuun verrattuna :))

50 g Pohjolan Juustolan raejuustoa

50 g Rainbow-soijajogurttia

chia-geeliä

10 g vhh-mysliä

Yhteensä: 2,35 g

PÄIVÄN HIILIHYDRAATIT YHTEENSÄ: 21,44 g

Huomioita: huolimatta eilisestä alkoholin nauttimisesta, Ketostix näytti tänään väriä; arvo "Matala".

* * * * * * * *

Entäs tulokset?

Tälläkin viikolla tulleiden muutamien terveydestäni huolestuneiden kommenttien valossa lienee edelleen syytä toistaa, että induktion hiilihydraattitasolla syöminen ei kuulu elämääni kuin poikkeustilanteissa, eikä edes vuosittaisella tasolla. Ketoosiin tähtäävä ruokavalio ei ole synonyymi vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, eikä kuulu normaalipainoisen ihmisen arkeen. Se ei myöskään ole "keino kontrolloida turvotusta", siihen riittää tavallinen vähähiilihydraattinen ruokavalio.

YKSINKERTAISTETTUNA:

* Ketoosiin tähtäävä ruokavalio on ennen kaikkea hyödyllinen ylipainosta ja/tai ylitsepääsemättömästä makeanhimosta kärsivälle, joille näin matala hiilihydraattitaso tuo merkittävän painonhallinnallisen edun sekä vähentää olennaisesti makean himoa.

* Normaalipainoiselle ketoosista voi olla hyötyä lyhyinä kuureina, kun halutaan esimerkiksi mahdollisimman tehokkaasti palauttaa keho rasvanpolttomoodiin tai jos olo on tukala pitkään jatkuneen ylensyömisen seurauksena, ja halutaan nopeasti stabiloida olotila takaisin normaaliksi.

Minulla ei ollut marraskuun induktiolla kyse kummastakaan. Minulla ei ollut tukala olo, ei turvottanut, eikä minulla ollut makeanhimojakaan. Sen sijaan eräs vetoketju ei enää mennyt kiinni.

Halusin mahtua mekkoon, joka vielä puoli vuotta aiemmin oli mahtunut päälleni. Se on mitä pinnallisin syy kenellekään ryhtyä dieetille, mutta syy se on kuitenkin. Kimmoke, jonka moni nainen, niin normaali- kuin ylipainoinen, voi tunnistaa.

En todellakaan kannusta ketään ryhtymään dieetille vain kun vetoketju ei mene kiinni, mutta jos joku ryhtyy, niin ymmärrän sen. (Itselleni induktio ei ole erityisen haastava tai rajoittava tapa syödä, siksi sitä on ylipäänsä vaikea mieltää "dieetiksi".)

Aloitin induktion 1. marraskuuta, tavoitteena saada mekko päälle itsenäisyyspäivään mennessä. Oltuani induktiolla kaksi päivää, keksin dokumentoida ruokailuni. Tammikuussa 2013 blogissa pitämäni, induktiotyylistä ruokailua käsittelevä ravintoteema sai huiman suosion, ja silloin minulta toivottiin yksityiskohtaisempia esimerkkejä siitä miten syön. Dokumentoimalla tämänkertaisen ruokaohjelmani voisin vastata tähän toiveeseen.

Aloin pitää ruokapäiväkirjaa ja kuvasin kaikki ateriani. Tarkoitus oli julkaista päiväkirja blogissa samantien, mutta lopulta se siirtyi siirtymistään muiden aiheiden alta. Joulukuussa tuntui jo mielekkäältä siirtää teema tammikuulle, jolloin ihmisiä muutenkin kiinnostaa lukea keinoista keventää oloa.

Tässä oli induktioviikkojen tarina. "Making Of..." :)

Ja se mekko...

Se sujahti päälleni marraskuun lopulla. Puin sen tyytyväisenä päälleni itsenäisyyspäivän illallisjuhliin. :) Tuossa ennen-kuvassa vetoketju on takaa auki.

Painonpudotus? Hädin tuskin yksi kilo. Induktio ei siis erityisemmin laihduta normaalipainoista ihmistä, jolla ei ole paljon kertyneitä nesteitä. Minulta paloi käytännössä vain se lisärasva, jonka olin kesän ja syksyn lomamatkojen sisältämän normaalista poikkeavan ruokailun myötä rasvakudokseeni kerännyt. Painoni on pysynyt samana koko ajan vhh:lle vaihdettuani, kohoten ainoastaan lomamatkojen seurauksena. (Däämn se ravintolaruoka :D)

Ennen - jälkeen

Mitenkäs teidän tammikuussa mukaan lähteneiden kokeilu on sujunut? :)

Jos teemaviikot ovat auttaneet jotakuta mahtumaan lempifarkkuihinsa, pääsemään irti makeanhimosta tai vaikka vain löytämään uusia vinkkeleitä arkiruokailuunsa esimerkiksi kasvisten lisäämisen muodossa, niin loistavaa! :) Silloin tuloksena oli paljon suurempi onnistuminen kuin pelkkä mekon vetoketjulla mitattava! :D

.

Teen vielä huomiselle postauksen aiheesta "Mitä induktion jälkeen?", koska olen saanut kysymyksiä siitä, millä tavoin hiilihydraatteja kannattaisi alkaa palauttaa aterioille induktiojakson loputtua.