Tallinna yllätti tasokkaalla ja monipuolisella ravintolatarjonnallaan. Michelin-tähtiä ei ole Viroon vielä jaettu, mutta gourmet-ruokailijan vaatimukset täyttyvät takuulla. Ja mikä parasta - täällä syöt hulppean monen ruokalajin illallisen viineineen murto-osalla Suomen hinnoista. Ruokaintoilijalla lähtee Tallinnassa helposti mopo käsistä, sen voin kertoa :)

Jutusta tuli sen verran pitkä (kun se mopo... ;)), että katsoin parhaaksi jakaa se kahteen osaan. Kummassakin osassa esittelyssä rennompi sekä fiinimpi paikka.

Kuvat: Eestimaitsed

Olisimme halunneet varata pöydän Neh'istä miehen syntymäpäiväillalliselle. Rakastamme monen ruokalajin maistelumenuja, ja Neh'illä on tarjota loputon sellainen, Endless Menu. Hinta on mitä kilpailukykyisin; 240 euroa kahdelta hengeltä. Hintaan sisältyvät myös suositellut viinit. (Vertaus: Helsingin ravintola Olon 4 ruokalajin maistelumenu viineineen on 231 euroa / yksi henkilö. Okei, Ololla on tietysti myös se Michelin-tähti ;))

Harmittikin melkoisesti, kun Neh ei vastannut varauspyyntöömme (laitoin jopa toisen viestin perään). Vastaus tuli viimein samana päivänä jolle olimme pöytää varaamassa, kello 14, jolloin luonnollisestikin olimme jo tehneet muita suunnitelmia. Tämä jäi Tallinnan visiitin ainoaksi vähemmän positiiviseksi palvelukokemukseksi.

Kuvat: Eestimaitsed

Virolaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden, kulinaristien ja ruokatoimittajien muodostama Eestimaitsed (Viron Maut) valitsee joka vuosi Viron parhaat ravintolat, ja tämä lista toimii maan "ravintolaraamattuna". Ykköspaikka on haluttu spotti! Kärjessä ovat olleet jo vuosia Muhun saarella sijaitsevan Pädasten kartanon ravintola Alexander (jonka sisar-ravintola Tallinnan Neh muuten on) sekä venäläiseen cuisineen erikoistunut Telegraaf-hotellin Tchaikovsky. Viime vuonna ykkössijan nappasi NOA, joka sijaitsee Meriväljan kaupunginosassa 10 km Tallinnan keskustasta.

Suosittelen mitä innokkaimmin Eestimaitsedin listaukseen tutustumista, mikäli tinkimättömällä asenteella luotsatut, makuihin ja raaka-aineisiin panostavat laaturavintolat kiinnostavat. Raatihuoneentorin turistipaikkoja ei listalta löydy, mutta hintahaarukkaa on laidasta laitaan rennoista kahvila-tyyppisistä paikoista fine diningiin. Sivusto esittelee kunkin ravintolan kiinnostavasti, kompaktisti ja tyylikkäästi veden kielelle tuovien kuvien kera. Tuonne kun ajautuu selailemaan niin haluaisi vain ottaa saman tien taksin satamaan ja istua jo tänä iltana tunnelmoimassa Tallinnan gourmet-apajien äärellä :)

Juhlaillallispaikan kriteerinä oli maistelumenu, ja keskustan paikoista kiinnostavin (ja huokein ;)) sellainen löytyi ravintola Ribestä. Paikka on Tallinnan Top 10-ravintolalistan vakionimiä ja ollut parhaimmillaan 2. sijalla vuonna 2009.

RIBE

Viiden ruokalajin menu Ribessä keventää kukkaroa 45 eurolla, seitsemän ruokalajia 55 eurolla. Viinipaketit maksavat 30/40€.

Otimme viiden ruokalajin menun, sillä sen pystyi toteuttamaan myös lihattomana.

Keittiön alkutervehdys (oikealla): maa-artisokkakeitto (annos oli valtava, eri kaliiberia kuin keittiön tervehdykset yleensä)

Alkuruoka (vasemmalla): kurpitsasalaatti, jossa marinoitua kurpitsaa, kurpitsapyreetä, Ribe-juustoa, rapeaa lehtikaalia ja siemeniä.

Viini: Pinot Gris Alsacesta.

Naisena kiinnitin tietysti ensimmäisenä huomiota Riben astiavalintoihin. Minusta ne eivät olleet ihan linjassa ravintolan tyylin kanssa. Myöskin ruoan asettelu oli läpi menun hyvin "basic", kohtasin harkitummin koottuja annoksia edullisemmissa casual dining -paikoissakin. Visuaalisuus ei tämän kokemuksen perusteella ole Riben ydinjuttu, mutta eihän sen tarvitse ollakaan :)

Alkuruokien maut olivat oikein hyvät, pidin etenkin samettisesta keitosta.

2. ruoka: lohta, hummerilientä, omenaa ja selleriä.

Viini: Anterisio Italiasta.

Lohiannos oli erittäin maukas, mutta ehkä kuitenkin aavistuksen "pliisu". Turvallinen, klassinen kokonaisuus ilman kiinnostavaa leikkiä tekstuureilla tai kekseliästä makuyhdistelmää, jollaisiin olen parempien ravintoloiden maistelumenujen yhteydessä tottunut.

3. ruoka: kampasimpukkaa ja kevätsipulia. Miehellä naudan tartarpihvi, tryffelikermaa, etikkakurkkua ja retiisiä.

Viini: Albarino Espanjasta. (Miehellä jotain punaista tartarinsa kanssa.)

Simpukka jatkoi menun mietoa, tasaisen laadukasta linjaa. Tämän annoksen "se juttu" saattoi tosin olla chorizo-hilloke, joka siihen olisi kuulunut, mutta joka lihattomalta tilaajalta tietenkin jätettiin pois.

Pääruoka: turskaa, perunamuusia, pinaattiravioli, paahdettua parsakaalia.

Viini: Grüner Veltliner Itävallasta

Virossa rakastetaan turskaa. Sitä on lähes kaikkien ravintoloiden kala-listalla. Tämän annoksen perunamuusilisuke yllätti; menussa puhutaan vain "pinaatista, paremesaaniravioleista ja paahdetusta brokkolista". Arkinen muusi verotti mielestäni annoksen yleisvaikutelmaa, eikä muusi oikein miltään maistunutkaan. No, perunalta. :)

Entäs vhh? Yleensä syön kyllä maistelumenujen yhteydessä kaikkea (paitsi lihaa) ainakin vähän, sillä lusikallinen pottua tai pastaa ei tietenkään kaada ruokavaliota, mutta tällä kertaa myönnän, ettei muusi ollut maultaan sen arvoista. Raviolista söin puolet. Saa dissata. Tiedän hyvin, että olen välillä oudon jääräpäinen ruokavalioni kanssa. Ei vain tullut sellaista tunnetta, että tämän haluan syödä.

Pääruoka maistui yhtä miedolta kuin muutkin ruoat. Hienostuneelta (muusia lukuunottamatta) ja maukkaalta, mutta ei sellaiselta, joka nostaisi elämyksen Tallinnan ravintolakokemusten ykköseksi.

Jälkiruoka: suklaavaahtoa ja kondensoidusta maidosta tehtyä jäätelöä.

Viini: Vin Santo Chiantista Italiasta (kuvassa tosin shampanjaa, jota talo vielä tarjosi meille jälkiruoan päälle).

Minua harmitti, kun en jostain syystä kysynyt voiko makean jälkiruoan vaihtaa juustoihin. Teen yleensä aina niin. No, maistoin tätäkin kuitenkin, ja olihan se aivan taivaallisen hyvää. Todella hyvää, vaikkakin liian makeaa minun sokerittomuuteen tottuneille makuhermoilleni. Sanoisin, että jälkiruoassa oli eniten makua koko illan ruoista. :)

Yleisarvosana ravintola Ribe: ruoka 3/5, palvelu ja tunnelma 4/5, hinta-laatu 5/5.

Tähän hintaan kun saa viiden ruokalajin (käytännössä kuuden) ja viiden viinilasillisen illallisen, niin ei voi todellakaan valittaa. 75 euroa..! Riben ruoka oli kuitenkin hieman yllätyksetöntä ja maut vähän liiankin kilttejä. Lisäksi viinit eivät olleet ihan suosikkejani, vaikka tukivat oivallisesti ruokia ja maut sopivat odotetusti yhteen. Laatu oli korkea kautta linjan, mutta kuten todettua, odotan maistelumenuja tarjoavilta ns. paremmilta ravintoloilta jotain aivan erityistä, makuja, jotka saavat minut uteliaaksi, innostuneeksi - yllättyneeksi. Miehen kokemus oli muuten parempi, liharuoat kenties ovat Riben vahvempi alue ja tartar-pihvi nosti kokonaisuutta.

On palkitsevinta, kun näkee lautasella tuttuja raaka-aineita, mutta maistaessa ihan hätkähtää makujen intensiteettiä tai yllättävästi rakennettua makuyhdistelmää. Pieninkin komponentti lautasella voi vaikuttaa merkittävästi makuun ja suutuntumaan ja muuttaa "ihan hyvää lohta" -kokemuksen "taivaallisen hyvää, mitä ne on tähän laittaneet?" -tasolle. Se on taitoa, jota ihailen kuten mitä tahansa taiteen luomista.

*

F-HOONE

Telliskivi Lomelinnak -kulttuurikeskuksessa sijaitseva F-Hoone edustaa rentoa bistro/kotiruoka/baari-tyyliä - mutta kaikkea tätä särmällä. F-Hoone on hurjan suosittu, mutta Top 10 -listalta sitä ei löydy. Minun top-paikkoihini se kyllä sujahti hetkessä, enkä ihmettele miksi ihmiset tulevat tänne uudestaan ja uudestaan.

Ruokalista on ihastuttavan monipuolinen ja hintataso todellakin ystävällinen; vatsan saa täyteen jo kolmella eurolla ja 20 sentillä esimerkiksi tulisella kookos-katkarapukeitolla. :) Myös vegaanit on huomioitu.

Saatoin pikkuisen riehaantua edullisten hintojen kannustamana, ja tilasin pelkästään itselleni keiton (jolla siis jo yksinään tulee kylläiseksi), uunimunakoison ja avokadosalaatin. Lisäksi jaoin miehen kanssa juustolautasen :D Että vähän apetta...

Mies tilasi vaatimattomasti annoksen kananrintaa pinaattipyreellä ja uunissa paistetulla kukkakaalilla.

Värikäs baari on ilo silmälle. Ja hymyilevä henkilökunta ilo sielulle ^_^ Kävimme F-Hoonella yhteensä kolmesti ja palvelu oli aina poikkeuksellisen sydämellistä. Kun saavuimme ravintolaan keskellä lauantain lounasajan pahinta ryysistä ja saimme odottaa ruokaa nelisenkymmentä minuuttia, asiaa pahoiteltiin juurta jaksain vaikka viihdyimme odotusajan vallan mainiosti viinilaseinemme.

Ylempänä miehen kana-annos, alla minun munakoisoni. Tulipahan muuten taas todettua, että munakoiso on kertakaikkiaan parhaimmillaan Kreikassa eikä sitä juuri kannata muualla tilata. No, Turkissa kenties, siellä hallitaan myös pitkän haudutuksen taito. Suomalaisissa ravintoloissa munakoiso tuntuu olevan järjestään kypsennetty niin, että se jää sitkeäksi ja aavistuksen kitkerän makuiseksi.

Myös F-Hooneen munakoiso (kera rucolan, uunipaistetun tomaatin ja persiljaöljyn, hintaa 5,60€) oli tätä "al dente" -kypsennettyä sorttia, eikä munakoison maku pääse tällä valmistustavalla koskaan oikeuksiinsa. (No, mun mielestä ainakin :)) Välttävä munakoiso ei kuitenkaan onnistunut verottamaan F-Hooneen kokonaisvaikutelmaa, ja palasin Telliskiven lukuisista muista houkuttavista tarjokkaista huolimatta sinne vielä toisen kerran tiistaisen Kalamaja-retkeni päätteeksi.

Tiistain lounaalla tilasin edellisellä kerralla kutkuttelemaan jääneen savulohen fenkoli-kurkkusalaatilla, cashewpähkinäkastikkeella ja taimenen mädillä (6,10€). Siihen päälle vielä mehevä salaatti grillatulla vuohenjuustolla ja kielen mennessään vievällä punajuuripestolla (5,50€).

Yleisarvosana F-Hoone: ruoka 4/5, palvelu ja tunnelma 5/5, hinta-laatu 5/5.

.

Ravintolakatsauksen kakkososassa Tallinnan suosikikseni kohonnut Rataskaevu 16 sekä reissun parhaan keiton tarjoillut, hienostunut Dominic.

Nopeat vapuntoivotukset!

Itse vietän aattoillan muuttoapuna, mutta huomenaamulla suunnataan taas eräilemään.

Päivä on mielenkiintoisesti kulunut kahden eri tyyppisen ruoka-aiheen parissa; kirjoittaen juttua Tallinnan ravintoloista ja valmistellen viikonlopun retkieväitä. Voi että noita Tallinnan juttuja... Heräsin jo aamulla varhain kirjoittamaan mutta tekstiä vain tulee ja tulee ^_^ Sellaista se on kun jostain innostuu. Ehkä mun olisi tosiaan kannattanut pitää Tallinna-teemaviikko, jos ei muuten niin ihan omaksi ilokseni, vaikka lukijoita väsyttäisikin :)

Heheh - bloggaajat eivät ole ainoita jotka kuvaavat ruokiaan ^_^

Kuva viime vapun vaellukselta.

Ajastan viikonlopulle postaukset Tallinnan ravintoloista (jos ne nyt valmistuu edes huomisaamuun mennessä tällä menolla :D), ja toivotan kaikille iloista ja hauskaa vappua!

Kotiudun metsästä johonkin aikaan sunnuntaina, sitä ennen en pääse käsiksi kommentteihin. (...toisilla on tietysti näreessä älyluurinsa... Mulla ei :))

Minulla on ollut tänään hyvä päivä.

Siivosin heti herättyäni keittiön.

Sain purettua kunnolla sähköpostijonoa.

Valmistin tomaattivuohenjuustokeittoa. Jaksan tehdä sitä vain harvoin ja se on tosi hyvää.

Tapasin lukijani joka antoi minulle My Little Ponin. <3 <3 <3

Kävin katsomassa elokuvan Matka minuksi joka herätti paljon ajatuksia. Dokumenttielokuva seuraa kolmea nuorta naista joita kaikkia yhdistää blogi.

Eilisistä kakkunyyttäreistä jäi jäljelle aimo siivu kirsikka-vanilja-makadamiakakkua, jonka söin äsken kokonaisuudessaan. Se ilahdutti erityisesti.

Kuulin, että Questbar on vihdoin lanseerannut Minttusuklaa-maun. Jess!

Päivä on ollut rauhallinen ja aurinkoinen.

Otin nahkatakin käyttöön.

Näen vielä illalla siskoni.

Lush-arvonnassa onni potkaisi nimimerkkiä Maria R. Sinulle lähtee satsi jamimamia ja kylpytuotteita, amme valmiiksi! :)

*

P.S. Sain Eva Forsmanilta tarkemmat tuotetiedot koskien lauantain gaalameikkiä ja lisäsin tiedot postaukseen. Kasvoillani ei tosiaan ollut käytetty lainkaan meikkivoidetta (!).

P.P.S. * * Tallinna-kommentit viimein vastattu :) * * * Pahoitteluni kun tässä kesti, on ollut ajankäyttöhaasteita jälleen.

Olipa taas mukava, ohjelmantäyteinen viikonloppu.

Lauantai jakaantui kahteen osaan, ja lookitkin sen mukaisesti. Päivä messuilla, illalla Blog Awards -gaalatunnelmaa.

Luonnonkaunis-messulookin näitte edellisessä postauksessa, illaksi muuntauduin vähän eri kuosiin:

Meikin ja hiukset minulle tarjosi kampaamo Stage 11. Koko päivän meikkailin ihmisiä messuilla, ja illalla pääsin itse meikattavaksi :) On aina tosi mielenkiintoista nähdä toisen meikkikäsiala omilla kasvoillaan, itse on niin tottunut tekemään meikin tietyllä tyylillä.

Meikistä ja kampauksesta vastasi 15 vuotta meikkauksen parissa työskennellyt Eva Forsman.

Eva käytti luumunsävyiseen silmämeikkiin kolmea eri sävyä. Meikki myös pohjustettiin luumuisella voidemaisella luomivärillä. Eva vannoo Maybellinen Color Tattoo -luomivärien nimeen, ei sponsoroitu mainos :D Häntä harmittaa, kun Suomesta ei saa yhtä laajaa Color Tattoo -värivalikoimaa kuin ulkomailta. Itsekin tykkään pohjustaa meikkejä Color Tattoolla, ei eroa laadultaan mitenkään kalliimmista merkeistä. Silmämeikki pysyy kuin tauti!

Vaikka olen tottunut tummiin smokey-meikkeihin, näytin mielestäni ihan eri näköiseltä kuin yleensä. Mieskin oli samaa mieltä.

Evan smokey ei lähikuvissa näytä niin kovin eri tyyliin toteutetulta kuin omani, mutta erilainen se oli, ehdottomasti. Varjostus nousi korkeammalle kuin minun perustyylissäni ja oli "särmikkäämpi", minulla on tapana häivytellä reunoja vähän liiankin epämääräiseksi usvaksi. ;) Eva kertoi tekevänsä paljon kuvausmeikkejä, minusta smokeyn tyyli olikin jotenkin editorial-henkinen.

Kuvasta huomaa hyvin, kuinka silmäni ovat paljon laajemman näköiset kuin omalla smokeyllani. Se johtuu siitä, että Evan smokeyssa ei ole käytetty tummaa sisärajausta. Eva on myöskin jättänyt alaluomen sisänurkan avoimeksi, mikä myöskin laajentaa silmää. Pienillä jutuilla voi vaikuttaa paljon. :)

Hiuksista Eva halusi rennot ja modernit, sen näköiset että ne olisi itse tehty, ei turhan sliipatut. (Hahah, ihan kuin koskaan osaisin itse tällaista tukkaa tehdä! ^_^)

Yleensä toivon aina korkealle kohoavaa tupeerausta, koska mielestäni edestä korkealle nouseva tukka tasapainottaa kasvojani parhaiten. Eva ehdotti, että korkeus tehtäisiinkin ponnariin, ja jätettäisiin hiukset edestä kohottamatta. Vähän jotain erilaista.

Mitäs tykkäätte?

Iho oli mielestäni meikin upein osa. Pelkäänpä, että se ei tule oikeuksiinsa näissä kuvissa. Ihoni pinta oli niin täydellinen että se oli ihan hämmentävää.

Eva käytti pohjaan niin montaa eri tuotetta että menin  jo laskuissa sekaisin :) Silti meikki oli todella ohut. Eva käytti ainakin kahta tai kolmea väriä korjaavaa pohjustetta eri kohtiin kasvojani, ja koko kasvoille taisi mennä jokin primeri MACin Prep+Prime -sarjasta. Nyt kun mietin, niin en edes muista laittoiko Eva ylipäänsä mitään varsinaista meikkivoidetta..! :D Täytyypä kysyä vielä detaljit.

Tummat silmänalusetkin saatiin peittoon hätkähdyttävän tehokkaasti.

NARSin voidemainen monikäyttötuote The Multiple jäi mieleeni, Eva loihti sillä todella luonnollisen varjostuksen kasvoilleni. Itse myönnän vähän pelkääväni voidemaisia varjostustuotteita, mutta se johtuu epäilemättä kokemuksen puutteesta. Mää tahdon joskus kunnon varjostuskurssille...! :)

Poskipunaa vain aivan henkäys. Eva sijoitti poskipunan hieman alemmas kuin mihin itse olen tottunut sen laittamaan, jo tämäkin pienen pieni ero vaikutti meikin yleisilmeeseen. Niin kiinnostavaa! :)

Edit. Meikkipohjan tiedot

Eva ei tosiaan käyttänyt kasvoillani mitään meikkivoidetta, uskomatonta! Ihoni vain "täsmäkäsiteltiin" erilaisilla tuotteilla; highlighterilla, peiteaineella ja punaisuuden neutraloijalla. Päälle kevyt huntu mineraalipuuteria.

- Koko kasvoilla Lumene Beauty Base Kosteuttava Pohjustusvoide

- Varjostus NARS The Multiple

- Silmien alla MAC Prep + Prime Highlighter ja L'Oreal True Match Concealer

- Epäpuhtaudet ja punoittavat kohdat peitettiin yhdistelmällä L'Oreal True Match Concealer + Make Up For Ever vihreä corrector

- Viimeistely MAC Mineralize Skin Finish -puuteri

Entä itse blogigaala? Indiedays Blog Awards, kevät 2015.

No hehheh :) Kamera jäi koko illaksi miehelle, ja unohdin itse kuvauksen kokonaan. Oli niin hauskaa ja olin käytännössä koko illan suustani kiinni jonkun kanssa ja mies viihtyi omassa porukassaan Rillan ja Emilian parempien puoliskojen seurassa. Aamulla oli hauska katsoa, mitä kameraan oli miehen taholta tallentunut. Nauratti.

Blogigaala by Mr. Karkkipäivä:

...ainakin on näköjään baarin tiskillä viihdytty. ;)

Gaalan jälkeen meidän iltamme (tai yömme) jatkui vielä aamutunneille ystäväpariskunnan luona vuosikertaviinin ja hyvien juustojen parissa. :)

Täti ei olekaan pitkiin aikoihin vetänyt ihan kunnon "all-nighteria". Taksi toi meidät hotellille neljän aikaan. :)

When in Helsinki - ota kaikki irti! ^_^ Olipa taas mukavaa, kiitos pääkaupunki! :)

*

P.S. Tiedän että mulla on edelleen Tallinna-postauksen kommentit vastaamatta ja Karkkipäivä-muistojen vastakommentointikin on kesken. Huomisen omistan kommenteille. Tai sitten keskiviikon :D Kyllä on välillä vaikea löytää sopivaa hetkeä... Tämä ilta kuluu kakkunyyttäreillä, juuri sain oman kakkuni kuorrutuksen valmiiksi. ^_^

...Luonnonkaunis-messuille Helsingin Kaapelitehtaalle!

Meitsi on siellä tänään lauantaina kello 11-16 Laveran osastolla.

Kaipaatko meikkivinkkejä? Pikameikkiä? Tervetuloa moikkaamaan minua ja laveralaisia ja nuuhkimaan luonnonkosmetiikan viimeisimmät tuulet :)

Kuvat ovat vuoden 2012 messuilta.

Esitellään vielä päivän meikki. Nyt kun sattuu olemaan taas vähän näppyä ja näkyvää huokostakin (en tiedä johtuuko parhaillaan testaamastani sarjasta joka on ehkäpä epämiellyttävimpiä kokemuksia naismuistiin), niin voin demonstroida miten yksi kerros Laveran meikkivoidetta peittää tällaista pientä "söhryä".

Aijai kun tuo vasemman posken couperosakin näyttää vahvistuvan. Möö.

Kasvomeikki:

Lavera Natural Liquid Foundation sävyssä 01 Ivory Light

Lavera irtopuuteri, sävy Transparent

Lavera-poskipuna, sävy Charming Rose

Lavera Natural Concealer, sävy Ivory 01

Silmämeikki:

Vihertävää kultaa ja kuparipersikkaa Laveran Indian Dream -luomiväripaletista

Hohtavaa luonnonvaaleaa Laveran Cappuccino Cream -luomiväripaletista

Rajaus MACin Fluidline, sävy Dipdown. (Laveralla ei ole vedenkestävää rajaustuotetta ja mun silmät vuotaa keväisin niin pahasti että ei puhettakaan että voisin käyttää muuta kuin wp-rajausta.) Rajauksen alkuosaan sipaisin metallisen tehosteen Lumenen niinikään vedenkestävällä Intense Linerilla, sävy Khaki Crystal.

L'Oreal Volume Million So Couture -maskara.

Huulilla:

Lavera Glossy Lips -huulikiilto, sävy Rosy Sorbet

Oikein nätisti tasoittuu iho yhdelläkin kerroksella Laveran meikkivoidetta. Näppyjen päälle en lisännyt enää erikseen peiteainetta sillä mielestäni paksumpi meikkikerros näpyn päällä vain korostaa sitä entisestään. Eri asia jos näpyt olisivat punoittaneet vielä reilummin.

Tällaisen naaman voi tavata tänään Luonnonkaunis-messuilla. :)

*

Hei -  hauskoja ja ihania muistoja olette jättäneet tuonne Lush-arvontaan! ^_^ Kiitos! Niitä on ollut tosi kiva lukea ja haluan vielä vastailla niihin erikseen kun ehdin :)

Tallinna.

Olenko se vain minä, vai ovatko kaikki muut tienneet koko ajan mikä helmi tuossa lahden takana sijaitsee?

Myönnän auliisti kuuluvani niihin, jotka ovat suhtautuneet Tallinnaan vähän tyyliin "No se on se paikka josta suomalaiset hakee halpaa alkoholia." Olen kyllä ollut tietoinen, että Tallinnan vanhakaupunki on kaunis, mutta minun muistoissani se on myös superturistillinen ja vähän sellainen blääh, kulje siellä nyt sitten tungeksien kylki kyljessä kolmen sadan muun suomalaisen päiväturistin kanssa. "Mennäänkö myö sinne Mustalle mäelle?"

Nämä muistot pohjautuvat ainokaiseen vierailuuni Tallinnassa melkein 20 vuoden takaa.

Oli todellakin aika karistaa pölyt tuolta muistolta. Nyt löysin aivan uuden Tallinnan - ja olen lumoutunut! Vaivaisen kahden tunnin paattimatkan takaa löytyy niin viehättävä kaupunki, että se vetää kirjoissani helposti vertoja paremmin tunnetuille keskiaikaisille kaunottarille kuten Prahalle, Wienille ja Budapestillekin.

Tallinna ei ole vain vanhakaupunkinsa, vaan myös moderni, palveluiltaan kuin mikä tahansa länsimainen pääkaupunki. Tallinna on siisti ja puhdas, ystävällistä palvelua saa kaikkialta ja ostos- ja ravintolamahdollisuudet tyydyttävät vaativammankin maun.

Kun ihastun johonkin paikkaan, minulle tulee voimakas halu nähdä kaikki; hengittää sisääni paikan jokainen katu, tori ja kortteli. Haluan kääntyä aina vain uudesta kulmauksesta ja tallentaa kaikilla aisteillani rakennusten värejä, kirkon torneja, puiston penkkejä, ihmisten olemuksia. Saatan ahdistua, jos pääsen johonkin upeaan paikkaan (hyvänä esimerkkinä Pariisi), jossa aika ei riitä kaiken kiinnostavan näkemiseen. Tallinna on minunlaiselleni mitä ihanteellisin kohde; kaikki kauneus on niin kompaktissa muodossa, että paikan ottaa haltuun jo muutamassa päivässä!

Neljän päivän aikana siksakkasin Tallinnan vanhassakaupungissa varmasti jokaisen pienimmänkin kadun, ja Kalamajassakin kiitettävän määrän :) En olisi malttanut millään lähteä kotiin!

Istuin eilen koko päivän koneella yrittäen koostaa vajaan kuuden sadan Tallinna-kuvan kansiosta sopivaa settiä blogipostaukseen. Tulos: sain kuvat karsittua noin sataan. Onhan tämä nyt pikkuisen hullua! Esimerkiksi San Franciscosta en jostain syystä onnistunut saamaan yhtään kivoja kuvia blogiin - sitten käyn Tallinnassa ja minulla olisi kuvamateriaalia kokonaisen teemaviikon tarpeisiin..!!

Ravintoloista teen oman erillisen postauksen, kenties myös Kalamajasta.

Teille, jotka jaksavat katsoa kuvia: tässä ihana, ihana Tallinna.

Legendaarinen Viru-hotelli takanaan vanhaa kaupunkia.

Viru herättää paljon ajatuksia. Ehdin myydä Viruun monet matkat lyhyeksi jääneessä matkatoimistoelämänvaiheessani... Muistan ajatelleeni silloin, että "Mitähän nuo ihmiset jaksaa Virossa käydä". Miten ennakkoluuloinen sitä onkaan nuorempana ollut... Onneksi ihminen kasvaa. :)

Moderni Tallinna on myös kaunis kiiltävine pintoineen. Rakastan uuden ja vanhan kontrasteja.

Maisema hotellimme ikkunasta. Tähän oli ihana herätä joka aamu... :)

Radisson Blu Sky -hotellin kattoterassi on muuten yksi Tallinnan parhaita näköalapaikkoja.

Toompean mäki on toinen klassinen näköalapaikka, täällä käyvät varmankin kaikki Tallinnan vierailijat.

Näkymä Toompealta alas vanhaan kaupunkiin Olevisten kirkolle.

1200-luvulla rakennettu Olevisten kirkko on muuten aikoinaan ollut maailman korkein rakennus.

Pikk-kadulta Pikk Jalgin portille.

Kuvanottohetkellä kävi hassu sattuma. Jostain syystä juttelimme miehen kanssa maailman suurimmista koiraroduista, ja minä sanoin, että se on tanskandoggi. Mies sanoi, että suurikokoisin rotu saattaa olla myös irlanninsusikoira, ja hänen etsiessään puhelimellaan kuvaa kyseisestä rodusta, kadulla käveli vastaan irlanninsusikoira. :) Ei nyt kuitenkaan niin hurjan yleinen näky.

Aida-katu.

Vaikea kuvailla, miten vahvan esteettinen elämys Tallinna minulle oli - ainakaan sortumatta yltiösiirappisiin ilmaisuihin.

Minulle tulee harvoissa paikoissa tällainen olo. Kreikassa koen sitä usein, siksi haluan matkustaa sinne yhä uudelleen. Esimerkiksi Floridassa tätä tunnelmaa ei ollut, vaikka sielläkin oli omansalaista kauneutta. Eri paikoissa on myös erilaista energiaa. Toisissa paikoissa energia on levottomampaa, kylmempää, tavallaan "kovempaa". Kuin paikka haluaisi pitää sinuun etäisyyden. Toiset paikat ympäröivät heti lämmöllään ja myönteisyydellään. Tallinnasta huokuu juuri tällainen tunnelma. Avoin, helpostilähestyttävä, ystävällinen.

Pühavaimu-katu

Tanskan kuninkaan puutarhasta Toompea-mäeltä.

Tein pitkiä, intensiivisiä kävelyretkiä. Annoin ympäröivän maiseman valoineen, äänineen ja väreineen virrata lävitseni. Minkä tahansa kulman ympäri käännyin, aina oli edessä lisää kauneutta. Aivan satumainen tunnelma. Hymyilin vastaantulijoille ja itselleni kuin vastarakastunut.

Valo, varjo, katujen ja rakennusten muodostamat linjat ja muodot. Taidetta parhaimmillaan.

Tallinna ja kokemus muistuttivat minua Ranskan Beaunesta. Muistatteko, kun viime kesänä Beaunessa vieraillessani kirjoitin aiheesta kaupunkikauneus vs. Suomen laatikkotalot? Päättelen, että keskiaikainen näkemys estetiikasta arkkitehtuurissa on hyvin lähellä omaani. Kaikki kohtaamani keskiaikaiset kaupungit ovat olleet poikkeuksetta ihastuttavia.

Piiskopi-katu ja Aleksander Nevskin katedraali.

Pikk- ja Olevimägi-kadut.

Pikk on vanhan Tallinnan pääkatu ja todella kuvauksellinen. Samansuuntaisesti kulkeva, hieman leveämpi Lai on myös kaunis ja täynnään jylhänkomeita rakennuksia. Olevisten kirkko jää Pikk'in ja Lain väliin.

Ihastuttava Müürivahe-katu. Kadulla sijaitsee mm. kivannäköinen, värikäs ja boheemi Must Puudel -kahvila, jonne emme tosin tällä visiitillä ennättäneet.

Lista seuraavan vierailun kohteista on jo pitkä... ;)

Tunnelmallinen Katariinankuja kuuluu olevan turisti-Tallinnan suosituimpia nähtävyyksiä. Huhtikuussa kadun voi vielä nähdä aivan tyhjänäkin. :)

Off-season on ehdottomasti paras aika tulla Tallinnaan, jos haluaa nauttia kaupungin kauneudesta autenttisimmillaan. Kesäisin tämäkin katu on täynnä ravintolan terassia ja postikorttiständiä ja tietysti turisteja.

Vaimu-katu.

Pühavaimu.

Patkulin näköalatasanteelta Toompea-mäeltä.

Sauna-katu. Katu on nimetty täällä muinoin sijainneen yleisen saunan mukaan.

Tolli- ja Lai-katujen kulmaus.

Kiriku-katu Toompealla.

Viru-katu.

Müürivahe-katu.

Kooli-katu.

Tätä maisemaa on jo ikävä. <3

En odota toistakymmentä vuotta ennen seuraavaa vierailua :)

.

Kokemuksia Tallinnasta? Kuinka moni on käynyt? (Hei, tästähän pitää tehdä sivupalkkikysely ;))

Käyttekö yleensä risteilyllä vai tuleeko viivyttyä öitäkin?

Sannin suosikkikävelyreitti:

Aloita vanhankaupungin pääsisäänkäynniltä Viru-kadulta ja käänny oikealle Uus-kadulle, joka seuraa kaupungin muuria.

Jos aloitit kävelyn lounasaikaan, kurkkaa Uus-kadun loppupäässä viehättävään Leib Resto ja Aed -ravintolaan josko menusta löytyisi jotain kiinnostavaa. Ravintolan sisäänkäynti on ihastuttavan puutarhamaisen sisäpihan puolella.

Kävele Uus-kadun päähän Paksun Margareetan tornille. Kierrä torni ja tulet Meriportille, joka oli keskiajalla kaupungin tärkein portti.

Kulje portin läpi ja käänny oikealle Lai-kadulle. Pian näet Olavisten kirkon korkean tornin edessäsi.

Käänny Tolli-kadun kohdalla oikealle ja tulet kapealle Laboratooriumi-kadulle, joka kulkee muurin viertä.

Kulje muurin viertä kunnes saavut Väike-Kloostrin kadulle, katu muuttaa matkalla nimeään Laboratooriumista Kooliksi ja sitten Gümnaasiumiksi.

Väike-Kloostria pääset Toompea-mäen juurelle. Kiipeä portaat ylös Patkulin näköalatasanteelle. Kulje Toompean halki ja ihaile maisemia lukuisilta näköalapaikoilta.

Laskeudu Toompealta takaisin alakaupunkiin Tanskan kuninkaan puutarhan kautta (Lühike Jalg -katua). Tai jää nauttimaan viinilasillinen muurin tornikahvilaan.

Lühike Jalg -kadulta käänny Rataskaevu-kadulle, ja jos nälkätilanne on päällä juuri nyt, pysähdy ihmeessä Rataskaevu 16 -ravintolaan. Paikka on Tallinnan TripAdvisor-ykkönen, enkä ihmettele miksi.

Rataskaevulta jatka matkaa Pikk-kadulle. Kävele Sülevimägi-kadulle saakka, käänny alas Sülevimägeä ja siitä vielä alaviistoon vasemmalle Vene-kadulle. Jos ruokaa tekee mieli tässä vaiheessa, niin Vene-katu on paikkoja pullollaan. Fine dining -tyyppistä ravintolaa hakevalle suosittelen Ribeä ja Dominicia.

Päätä kävelysi Raatihuoneen aukiolle, jossa viimeistään tapaat kaikki muutkin turistit. :)

Saavuin tänään kotiin. Bloggaajan normaaliarkeen kuuluen noudin postista poissaoloni aikana saapuneet tuotenäytepaketit.

Yksi niistä oli Lushin PR:ltä.

Eilisestä postauksesta: "Oh, tuo äitienpäivän Limited Edition Yummy Mummy… Ihan vain liilan värin takia teki mieli ostaa! ^_^ Tuoksu oli kuitenkin taas lush’maisesti päänsärkyosastoa, joten jamimamit jäivät liikkeeseen".

 ...ja täällähän ne nyt sitten kuitenkin odottivat minua :D

Haistoin jo postin kassalla että tuloillaan oli Lushia....

Kyllä nauratti kun avasin laatikon. :)

Paketissa on Yummy Mummy -suihkugeeli, Yummy Mummy -vartalonhoitoaine, Rose Bombshell -kylpypallo, Mother Superior -kylpyvaahto sekä Love You Mom -saippua.

Huumaavan voimakasta Yummy Mummy -suihkugeeliä kuvaillaan Lushin sivuilla sanoin, "Herkullisen tuoksuinen äitienpäiväsuihkugeeli, joka sisältää mm. kurjenpolvea, brasilialaista appelsiinia ja tonkapapu-absoluuttia. Tuoksu on kuitenkin hedelmäisen mansikkainen. Suihkugeelin kehittäjä on keksinyt aikoinaan myös Snow Fairyn. Onko Yummy Mummysta Snow Fairyn haastajaksi?"

(Snow Fairya hiljattain ensimmäistä kertaa haistaneena sanoisin itse: eip ;))

Yummy Mummy Body Conditioner on vastaavanlainen tuote kuin viime vuoden parhaimpien kosmetiikkatuttavuuksieni listalle päätynyt African Paradise, eli suihkun jälkeen iholle levitettävä ja poishuuhdeltava vartalovoide. Tuoksua kuvaillaan kuin "tuoreeksi mansikkamehuksi sekoitettuna hoitavaan reilun kaupan manteliöljyyn, kaakaovoihin ja murumuruvoihin".

Kuka haluaa paketillisen suloisia kylpy- ja suihkutuotteita vaikkapa äidille lahjoitettavaksi? :)

Spontaani giveaway. Vaikka just oli arvontaviikko. :) Minulla ei ole kylpyammetta ja itse en tästä Yummy Mummyn tuoksusta välitä, joten olkaatten hyvät, armaat lukijani. :)

Laatikon voittaakseen voisi vaikka jättää kommenttilaatikkoon jonkun Karkkipäivä-muiston vuosien varrelta. Kun minä kerroin omiani viime viikolla, niin nyt on teidän vuoro. :) Itse asiassa juuri tänään on se Virallinen Karkkipäivän 6-vuotispäivä ^_^ Blogin ensimmäinen postaus ilmestyi 22.4.2009. :)

Osallistumisaikaa vaikkapa, no laitetaan sunnuntaihin 26.4. saakka! :)

Minun piti tänään pitää välipäivä bloggaamisesta mutta en näköjään malta olla laittamatta kuvia ostoksistani - sillä tämä on jopa oikeasti ostanut Tallinnasta kosmetiikkaa :)

(Toisin kuin blogissa esiintyvän kosmetiikkarunsauden perusteella saattaisi olettaa, en itse asiassa osta kosmetiikkaa kovinkaan usein. Missä välissä niitä itse ostamiaan ehtisi käyttää.... Olen tosin alkanut suhtautua kosmetiikkaan myös työvälineenä, ja saatan ostaa joitain tuotteita vain, koska haluan kirjoittaa niistä :) Varsinaisen tuotepulan takia ei oikeastaan enää koskaan tarvitse ostaa kuin deodoranttia ja Blistexiä :D)

Korvat ovat olleet höröllä, sillä Kaubamajasta lähti mukaan kahta teidän lukijoiden mulle vinkkaamaa merkkiä! :)

1: Natura Siberica. Ensimmäinen kosketukseni venäläiseen kosmetiikkaan.

Mr. Karkkipäivä: "Sä tuet Putinia." Ja perään murahdus.

Tuotanoin. En nyt ihan ajatellut asiaa tuolta kannalta....

Silmämeikinpuhdistuspumppuvaahto (!!!!).

Saatan kenties vihdoin alkaa kiltisti noudattaa Paula-tädin ohjetta siitä, että säännöllisen AHA-happotuotteiden käytön yhteydessä olisi hyvä käyttää myös suojakertoimellista päivävoidetta. Ostin elämäni ensimmäisen SPF-päivävoiteen.

2: Puhas Loodus. Viron "kosmetiikka-Pirkka" :)

Hykerrellen noukin tänään Lushista uuden pullon Fairly Traded Honey -shampoota. Onkin tässä jo alkanut tulla vieroitusoireita. Ei ole mikään muu shampoo pärjännyt FTH:lle sen jälkeen kun tuon shampoorakkauden kohtasin, eivät edes muut Lush-tarjokkaat. 300 g FTH:ta maksaa täällä yli kympin vähemmän kuin Suomessa.

Oh, tuo äitienpäivän Limited Edition Yummy Mummy... Ihan vain liilan värin takia teki mieli ostaa! ^_^ Tuoksu oli kuitenkin taas lush'maisesti päänsärkyosastoa, joten jamimamit jäivät liikkeeseen.

Joik jäi vähän kaivelemaan, mutta jätetään seuraavaan kertaan. Ihanan näköisiä ja tuoksuisia tuotteita kyllä!

Nyt mä kiidän viimeiselle Tallinna-illalliselle, arvon tässä juuri mihin ravintolaan tällä kertaa.... :) Osa on kyllä ollut niin kivoja paikkoja että on täytynyt käydä kahdesti, kuten F-Hoone ja Rataskaevu 16. En malta odottaa että pääsen läväyttämään teille kaikki Tallinna-intoiluni...! ^_^

Saan silloin tällöin testattavaksi tuotteita, joita en oman ihotyyppini perusteella pysty juurikaan arvioimaan. Tai käytännössä ollenkaan. Tällaisia tuotteita ovat mm. rasvoittuvan ja epäpuhtaan, mutta etenkin kuivan ihon tuotteet. Atooppisesta puhumattakaan.

Laatikossani pyöri pitkään kaksi kappaletta erityisesti atooppisen kuivan ihon hoitoon sopivaa luonnonkosmetiikan voidetta. Mietin pitkään arvonko ne blogissa vai käytänkö kantapäävoiteena :D, mutta sitten voiteille löytyi sopiva testihenkilö kaveripiiristäni. Kaverini ei oikeastaan halunnut esiintyä blogissa joten kutsutaan häntä vaikka Tiinaksi.

Tiina on sanojensa mukaan perusatoopikko, atopia on vaivannut jo lapsesta saakka. Kasvojen iholla on lisäksi couperosaa. Nuorempana iho on  ollut niin huonossa kunnossa että sitä on  hoidettu ihotautien poliklinikallakin. Nykyään Tiina pärjää ihonsa kanssa hyvin ja käytössä ovat apteekin perusrasvat ja kasvoille vedetön puhdistus. Luonnonkosmetiikkaa hän ei ole aiemmin kokeillut.

Tiinalle lähtivät testiin Dr. Hauschkan Med-linjan Jääruoho-kasvovoide sekä Weleda Baby Derma White Mallow -voide.

Dr. Hauschkan Med on erityistuotelinja erittäin kuivalle ja kutiavalle iholle. Med-linja on niin spesifi että sitä myyvät vain harvat ja valitut paikat, esimerkiksi Pirkanmaalta ei löydy yhtäkään Med-jälleenmyyjää. Jääruohovoiteita on kolme erilaista; kasvoille, vartalolle sekä tehovoide. Voiteet lupaavat vahvistaa, suojata ja kosteuttaa ihoa lievittäen kutinaa, kiristävää tunnetta ja punoitusta. Kasvovoide lupaa pidentää säännöllisesti käytettynä atooppisen ihon ongelmattomia kausia.

Weledan Baby Derma -tuotteet on kehitetty erityisesti lapsen herkälle, kuivalle iholle, mutta toki tuotteet sopivat myös aikuisen ihon hoitoon. Hauschkan Jääruohovoiteen tavoin White Mallow (Valkomalva) -voide lupaa myös lievittää kutinaa.

White Mallow -voiteita on kaksi; kasvoille ja vartalolle.

Kummassakin voiteessa on myös alkoholia. Weledan ja Hauschkan reseptiikassa alkoholia on mukana kaikissa voiteissa.

Voiteista vain toinen toimi Tiinalla. Kumpi?

White Mallow.

Tiina ei pitänyt Dr. Hauschkan Jääruoho-voiteen koostumuksesta ja antoi sen eteenpäin. Kysyessäni "Miksi", Tiina ei oikein osannut selittää. Voide kuulema vain tuntui oudolta eikä kosteuttanut tarpeeksi. Se on se kosmeettinen miellyttävyys ;) Tärkeä asia atoopikollekin. Voiteen vastaanottanut, niinikään atooppisen ihon omaava ystävä puolestaan oli ihastunut Jääruohoon totaalisesti ja kokenut sen lievittävän tehokkaasti iho-oireitaan. Tässä taas nähdään kuinka yksilöllisiä kosmetiikan vaikutukset ovat; vaikka ihotyyppi olisi sama, yhden suosikki ei välttämättä toimi toisella lainkaan samalla lailla.

Weledan White Mallow -voide taas on ollut Tiinan mieleen. Vaikka voide on paksua ja rasvaista, Tiina voi käyttää sitä meikinkin alla. Iho tuntuu miellyttävältä ja tarpeeksi kosteutetulta. Ainoa miinus tuotteessa Tiinan mukaan on tuoksu. Vaikka tuote on hajusteeton, sen raaka-aineissa on Tiinan mielestä epämiellyttävä tuoksu. Haistoin voidetta itsekin, mutta minusta se tuoksui hyvin miedolle, lähinnä haistoin siinä alkoholin.

Tavatessamme Tiina kertoi myös uudesta meikkipohjaihastuksestaan. Kyllä minulla repesi suu hymyyn kun Tiina kaivoi purkin esiin. Mineraalimeikkipohja...! That's my girl! :)

Tiina on aiemmin käyttänyt couperosansa peittoon Joe Blascoa, mutta viimeisellä apteekkireissulla myyjä oli suositellut Tiinalle luonnollisempaa vaihtoehtoa; Idun Mineralsia.

Tiina oli kerralla myyty eikä aio enää palata Blascoon. Idunilla saa kuulema yhtä hyvän peiton kuin Blascolla, mutta "Onhan tämä nyt sata kertaa paremman näköinen kuin se maski mikä Joesta tuli". ^_^

Pyysin saada ottaa Tiinasta ennen ja jälkeen -kuvat Idunilla. Ja onhan tulos aika vakuuttava - iholla on vain kaksi ohutta kerrosta mineraalipohjaa. Niin luonnollisen näköinen! Juuri sellainen kuin mineraalipohja on parhaimmillaan - käytännössä kuin meikitön! Huomatkaa myös ihon pinta; onko jauhemainen pohja korostanut ihon kuivuutta? Ei. :)

Ei voi taas muuta sanoa kuin että mineraalit <3 <3 <3 Mitään muuta meikkiä en voi yhtä vilpittömästi suositella.

Olen kirjoittanut Idunista aikoinaan täällä, jos merkki sattui jollekin olemaan vielä tuntematon. Lily Lolo on tietysti yhtä hyvä ja vielä edullisempi vaihtoehto.

Loppuun vielä.... Oi, Tallinna! Oikeasti! En muistanut yhtään että kaupunkin on näin valtavan viehättävä! Viihdyn niin mainiosti että päätin jäädä vielä pariksi päiväksi. :) Kamera on räpsynyt ahkerasti ja vatsa on täyttynyt ihanista makuelämyksistä. Saatatte joutua pian Tallinna-kuvaryöpyn kohteiksi :D

Ja sunnuntain arvonnassa Meikkisetin 1 voitti Nina ja Meikkisetin 2 Kissanainen.