Sympaattista, miten moninaisissa asioissa lukijat kääntyvätkään puoleeni, välillä täysin odottamattomistakin aiheista. Minulta pyydetään useimmiten apua meikki- ja ihonhoitoasioissa, mutta kasvavassa määrin myös matkailuvinkkejä (sinä joka kysyit Sporadeista, vastaan pian, anteeksi kun on taas jäänyt roikkumaan!) ja jopa ruokavalioon liittyvää konsultaatiota. Helmikuussa sain sähköpostiini seuraavanlaisen viestin lukijalta;
"Moikka!
Voisitko antaa minulle hieman aloittelijan ohjeita vaeltamisessa? Haluaisin lähteä ensimmäistä kertaa vaeltamaan poikaystävän kanssa, mutta suoraan sanottuna minulla ei ole mitään hajua mitä kaikkea mukaan pitää pakata, minne kannattaa mennä, uskaltaako heti jäädä yöksi jne. Voisitko tehdä blogin puolelle tai vastata sähköpostilla jotain tärkeimpiä asioita tai joitain nettisivuja, joilta löytyy hyvää tietoa?"
Camilla, nyt seuraa vastaus :) Olin tekemässä juttua Kurjenrahkan retkestämme, kun keksin, että tässä yhteydessähän voisin toteuttaa lukijan toiveen vaellusvinkeistä :)
Olen käytännössä kaukana eräekspertistä, mutta jonkinlaista retkeilyrutiinia on alkanut jo syntyä.
Olen aina tykännyt liikkua luonnossa, mutta perusteellisemman kaavan retkeilystä teltta- ja laavuyöpymisineen innostuin vasta mieheni kautta. Mr. Karkkipäivä on varsinainen eräjorma ja on luonnossa ehkä parhaassa elementissään. <3 Hän on tietysti tehnyt eräilystä minulle helppoakin - kotona kun on kaikki "pelit ja pensselit" valmiina, minun tarvitsi vain seurata mukana metsään ^_^
Minne mennä?
Kansallis- ja luonnonpuistot sekä valtion retkeilyalueeet tarjoavat merkittyjä luontopolkuja ja reittejä lyhyemmistä päivä- tai viikonloppupatikoista aina pidempiin vaelluksiin. Merkityillä reiteillä on lähes mahdoton eksyä, joten aloittelijakin voi suunnata niille huoletta.
Luontoon.fi-sivulla on listattu esittelyineen kaikki Suomen kansallispuistot sekä retkeilyalueet. Sivulla on todella kattavasti tietoa kaikesta retkeilyyn ja vaellukseen liittyvästä alkaen siitä, miten puistoihin pääsee niin julkisilla kuin omalla kulkuneuvolla. Aloittelevalle retkeilijälle hyödyllinen on sivustolle koottu Retkeilyn ABC, josta löytää yksityiskohtaisia vinkkejä niin varusteiden hankintaan kuin retkiruoan suunnitteluun. Todella hyvä sivu!
Retkikartta.fi-sivulta löytyvät kaikkien puistojen tulostuskelpoiset kartat reitteineen.
Miten luonnon- ja kansallispuisto eroavat toisistaan? Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta varten, ja niiden suojelumääräykset ovat kansallispuistoja ankarammat. Suurin osa luonnonpuistoista on suljettu muilta kuin tutkijoilta, mutta osassa saa liikkua merkityillä reiteillä. Nämä yleisölle avoimet luonnonpuistot eivät retkeilijän näkökulmasta eroa kansallispuistoista mitenkään; kummissakin on merkittyjä reittejä ja palveluita kuten tulentekopaikkoja, telttailualueita (joiden yhteydessä myös puu-cee-käymälät), laavuja ja vuokra- tai autiotupia.
Esimerkiksi Kevo, jossa vaelsimme unohtumattoman hyttysten täyteisen viikon viime kesänä, on luonnonpuisto.
Monilla retkeilyalueilla on omia reittejä myös pyörätuolilla liikkuvalle.
"Uskaltaako heti jäädä yöksi?"
Uskaltaa :) Yöpyminen kansallis- tai luonnonpuistojen merkityillä reiteillä on turvallista, ja sesongista riippuen kohtaat usein myös muita yöpyjiä telttailupaikoilla. Jos telttaa ei ole omasta takaa tai ei halua sellaisessa yöpyä, on vaihtoehtona myös katto pään päällä eli laavu, tupa, kota tai kammi. Tupatyypit vaihtelevat puistosta riippuen. Lisätietoa erilaisista tuvista löytyy täältä.
Villieläimiä ei Suomen kansallispuistojen merkityillä reiteillä tarvitse pelätä.
Ainoa harmillinen kohtaaminen "villieläimen" kanssa meidän vaelluksilla tapahtui Repovedellä, jossa hiiret söivät yöllä pähkinäjemmani repun sivutaskusta. ^_^ Muuten ainoat kiusaa aiheuttavat eläimet ovat öttiäiset kesä-Lapissa. Ja sitä kiusaa ei muuten kannata aliarvioida ;)
Ylemmät kuvat: vadelmakynnet ja mun rakkaat, ihanat, maailman parhaat vaelluskengät. / Vhh:laisen perusaamiainen retkiolosuhteissa ei paljon kotiaamiaisesta poikkea; kahvia, kananmunaa ja kasviksia. :)
Mitä pakata?
Lyhyelle viikonloppuvaellukselle meidän setti on tällainen:
Miehen rinkassa:
Teltta, ensiapupakkaus, Leatherman, otsalamppu, makuualusta, makuupussin laineri (eli ohut silkkipussi), retkikeitin, kaasua tai bensaa, keittoastiat, juoma-astiat (Platypus + Nalgene) ruokaa, vaihtokalsarit ja -sukat, taukotakki (eli lämmin untuvatakki), myssy, packlite-Goretex-takki ja -housut (jos sataa). Säästä riippuen mukana joskus myös Ruskovillan yökerrasto. Windstopper-takki kulkee rinkan hupussa josta sen voi nopeasti vetää päälle.
Päällä: softshell-housut, pitkähihainen merinovillapaita ja sen päällä ohuempi tekninen paita (eli materiaalia joka siirtää kosteuden pois iholta), tuubihuivi.
Puuvillaisia vaatteita ei muuten suositella vaellukselle, ne pitävät hien ja kosteuden itsessään.
Auringonlasku Kurjenrahkan Vajosuolla
Mun rinkassa:
Kummankin makuupussit, makuualusta, vaihtovaatteet (sukat, alushousut, merinovillakerrasto), Goretex-housut, untuvatakki, myssy, ruokaa, ruokailuastiat, kirja, otsalamppu, termospullo, vesiastia (Platypus). Rinkan hupussa Windstopper-takki.
Päällä: softshell-housut, merinovillainen pitkähihainen paita ja sen päällä tekninen t-paita, tuubihuivi. Usein vielä säästä riippuen fleece-takki (palelen herkästi).
Vaatteita pakatessa kannattaa pitää mielessä, että kävellessä on useimmiten kuuma ja hiki (jolloin toppatakki on viimeinen asia jota kuvittelee tarvitsevansa), mutta taukopaikalla tulee vilu hyvin nopeasti. Silloin iloitset untuvatakistasi :)
Illalla tulee usein jopa kylmä, ja minä ainakin vedän kevät- ja syysvaelluksilla päälle kaikki mukana olevat takit ja housut kun ilta hämärtyy. Kesävaellukset ovat ainoita jolloin untuvatakille ei ole ollut käyttöä.
Ruoka
Lyhyillä viikonloppuvaelluksilla ruokaa tarvitsee ottaa mukaan sen verran vähän, että suosimme tuoreruokaa. Se tietysti painaa, mutta viikonloppurinkka tarvikkeineen on muutenkin kevyehkö joten ruoan paino ei haittaa. Viikon vaellukselle mukaan lähtee enemmän perinteistä pussi- ja kuivaruokaa, paitsi minulla, jolla on oma retki-vhh-ruoka. Ja sen vuoksi saankin kantaa painavampaa rinkkaa ;)
Olen tosin kehittynyt huimasti retki-vhh-ruoan suhteen, ja nyt nauran kippurassa kun muistelen ensimmäistä vhh:n aikaista vaellustani Kilpisjärvelle.... Ei hyvänen aika sitä tölkkien ja tetrojen määrää... Ihan käsittämätöntä. :D
Kurjenrahkalla herkuteltiin mm. loimulohella, (palaneella) bataatilla ja porkkanalla sekä munakermaviilikastikkeella.
Makuupussin lämpöalueeseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jos on palelevaa sorttia, niinkuin minä. Minä nukun kesälläkin makuupussissa, jonka comfort-alue on jossain miinuksen puolella.
On parempi hikoilla liian lämpimässä makuupussissa kuuman yön sattuessa, kuin hytistä yön läpi liian viileässä pussissa. Lämpimästä makuupussista voi aina ujuttautua osittain ulos ja helpottaa kuumuutta, mutta liian viileään pussiin ei auta mikään.
Hyvät vaelluskengät ovat yksi tärkeimpiä varusteita, kumisaappaissa tai lenkkareissa ei tosiaankaan kannata lähteä vaellusreiteille.
Jonkun lyhyen luontopolun saattaa kenties selvittää kumppareissa, mutta pidemmillä reiteillä kunnon kengät ovat must.
Suosittelen vaelluskenkien hankintaa alan liikkeestä. Omani ovat Meindlin ja olleet alusta asti kuin yhtä jalkojeni kanssa. Näissä kengissä eivät jalat väsy, tuki ja istuvuus ovat täydelliset <3 Olen kulkenut Meindleilläni jo vuodesta 2007.
Olen niin iloinen, että olen saanut miehen kautta löytää retkeilyn ilon. Luontoelämykset tuovat tärkeää ja tarpeellista vastapainoa tietokoneen ääressä jumittavalle arkielämälleni, ja lyhytkin yhden yön vaellus on todellinen henkireikä. On ihanaa jättää some ja koneet ja teknologia hetkeksi taakseen ja olla 100-prosenttisesti läsnä luonnon keskellä.
Se on uskomattoman rentouttavaa.
Satumetsä.
Loppuun täytyy vielä kertoa leipomistarina Kurjenrahkalta. :)
Niin sitä vain mieskin laittaa kätensä taikinaan nuotiolla, voisiko uskoa!
Mr. Karkkipäivä tuo joka retkelle mukana lettu- tai pullataikinainekset (valmiiksi kotona sekoitetut), sillä ne "kuuluvat totta kai asiaan".
Tällä kertaa misterin "tikkupulla"taikina ei vain oikein onnistunut, eikä taikinaan saatu sopivan sitkoista ja paksua koostumusta jotta sen olisi saanut käärittyä optimaalisesti tikun päähän.
Pulla näytti tältä. :) Minulle tuli mieleen kärähtänyt kivespussi.....
Mies sitten keksi, että pullanhan voi paistaa myös folion päällä. Touhua katsellessa minunkin alkoi kovasti tehdä mieli pullaa. En ota retkille mukaan muuta jälkkärimäistä kuin tummaa suklaata ja proteiinipatukoita, sillä minun ei oikeastaan koskaan tee eräillessä mieli makeaa.
Nyt leivonnaisen himo kasvoi kuitenkin niin suureksi, että harkitsin jo hetken vehnälle antautumista.
Sitten muistin, että minulla on retkiruokien joukossa minigrip-pussillinen psylliumia (käytän sitä esimerkiksi kastikkeiden saostukseen). Hei, minähän voin tehdä improvisoidun vhh-taikinan!
Tuumasta toimeen. Sekoitin taikinan soijakermasta, psylliumista ja ruokalusikallisesta kaurahiutaleita. Makeutusta minulla ei ollut, mutta maustoin taikinan kanelilla.
Taikina öljytylle foliolle kypsymään. (Kuvassa vieressä vehnäversio.) Pinnan ruskistuttua lisäsin päälle tummaa steviasuklaata. "Tikkupullaleiriläiset" alkoivat luoda kiinnostuneita katseita leivonnaiseeni, joka muistutti ilmiselvästi....
Chocolate-chip-cookieta! No eikös vain! :) Pehmeänä versiona.
Näin sain minäkin oman retkipullan. :) Kaikkeen see psyllium taipuukin, todellinen monitoimijauhe. Kokemuksesta innostuneena aloin heti kehitellä helposti mukanakulkevia jauhosekoituksia, joista voin tulevaisuudessa valmistaa vhh-lettuja tai vaikka muffinseja, jos pullan himo vastaisuudessa iskee erätulilla! :)
*
Onko lukijoiden joukossa retkeilijöitä? Olisi mukava kuulla juttuja vaikkapa ikimuistoisimmasta vaelluksestanne tai vinkkejä erityisen kauniille reiteille.
Kyllä luonto vain tekee hyvää.
Maskarat - se ikuinen luonnonkosmetiikan "kompastuskivi". Luonnollisen ripsivärin on todella hankala kilpailla synteettisiä sisariaan vastaan, ongelmia on etenkin pysyvyydessä ja allekirjoittaneen kokemusten pohjalta kerrostuvuudessa.
Zuiin volyymimaskara on saanut paljon kehuja; tämä kuulema pysyy varisematta ja ripsiin saa oikeasti sitä paksuuttakin. Minulla ei ole koskaan ongelmia ripsarin pysyvyyden kanssa, joten sitä puolta en osaa arvioida, mutta se volyymi. Tähän mennessä luonnonkosmetiikan maskaroista vain Dr. Hauschkan Volume Mascara on saanut ripsiini runsautta - tosin senkään jälki ei voita synteettisiä maskaroita.
Ensimmäinen reaktioni Zuiin maskaran korkattuani oli; "Onpas kuivaa!" Siis todella kuivaa, verrattuna ihan mihin tahansa koskaan käyttämääni ripsariin. Yleensähän vastakorkattu uuden ripsarin massa on jopa märkää. Koin Zuiin maskaran olevan niin kuivahtaneen oloinen, että kysyin asiasta maahantuojalta. Sain testiin uuden. Se oli yhtä kuiva. Myös Kempparin Noora kommentoi omassa arviossaan Zuii-ripsarin kuivuutta, joten päättelen, että tämän maskaran massan kuuluu olla tällainen.
Massan kuivuus näkyy myös ripsissä. Ripsari levittyy rosoisesti ja "nukkaisesti".
Entä sitten volyymipuoli?
Kyllä, Zuiin maskara kerrostuu näkyvästi. Siitä siis peukkua, lupaus täyttyy.
Mutta jäljen siisteydestä voi olla montaa mieltä. Massan ollessa kuivaa on jälkikin sen mukaista. Kerrostuvuudesta annan täydet pisteet, sillä massalla todellakin saa lisättyä kerrosta kerroksen päälle, ja ripsarilla on mahdollista saada yhtä paksut ripset kuin normimaskarallakin (ainakin minä olen saanut). Jälki on kuitenkin pörröistä ja paikoin jopa paakkuista. Välillä onnistun saamaan paakuttomamman tuloksen, mutta useimmilla kerroilla jälki on yllä näkyvän mukainen.
Ylistävistä arvioista päätellen kuivakka koostumus kuitenkin toimii monien muiden ripsissä paljon paremmin. Teiltä lukijoiltakin olen kuullut vain positiivisia kommentteja. Nooran lisäksi en ole kohdannut muita kuivuutta mainitsevia arvosteluja. Esimerkiksi Ida365 julisti Zuiin Volumen parhaaksi kokeilemakseen luonnolliseksi maskaraksi joka ei varise yhtään eikä liukene edes tihkusateessa.
Pullea harja on silmän muodolleni vähän liian suuri. Pidän itse myös enemmän erottelevista harjaksista, nämä tuuheat ja spiraalin muotoiset eivät ole suosikkejani.
Maskaran sävystä - sävy Granite ei ole täysin musta vaan mustanharmaa. Jostain syystä Volume Mascaraa saa vain tässä yhdessä sävyssä.
Muutama kuva hieman siistimmällä lopputuloksella.
Zuiin Volume Mascaralla on hintaa 26 euroa. Sitä myyvät mm. maahantuojan oma verkkokauppa, Jolie ja Biodelly.
Avasin silmäni enkä ensin muistanut missä olin. Tuota tapahtuu tosi harvoin, mutta silloin kun tapahtuu, se on aina tosi outoa.
Helsingissä, Marian luona.
Jossain kahvinkeiton ja lapsen vaatekriisin ("En halua tätä mekkoa..! - No ottaisiko Sanni sitten sen? Se on violetti, minulle kelpaisi kyllä.") välillä Maria kiikutti luokseni tutun näköisiä purkkeja. "Oletko kokeillut näitä? Nää on ihan tosi hyviä".
Tästähän alkaa jo muodostua déjà-vu. Viimeksi Tiinan luona tapahtui sama; eteeni tuotiin Idunia kasvot innosta loistaen. Jos en olisi jo itse tutustunut merkkiin niin alkaisi vakavasti tulla tunne, että olen missannut jotain maagista. ;)
Idun on näköjään parissa vuodessa todella onnistunut lyömään itsensä läpi. Aika kiinnostavaa, kun kyseessä on vain apteekeissa myytävä kosmetiikkamerkki.
Maria lähti töihin ja heitti minut samalla Kalasataman metroasemalle.
Olin keskustassa yhdeksän maissa, hain Kampin supermarketista aamiaista ja suunnistin jälleen Lasipalatsille.
Aina kun olen Helsingissä, teen töitä Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla. Mainio paikka; kaupunkitoimistotila jota kuka tahansa saa käyttää ilmaiseksi. Tilaan kuuluu myös pieniä neuvottelutiloja joita voi erikseen varata.
Lasipalatsin vessassa minua tervehti fasismin vastainen My Little Pony -tarra. :)
En ole olkalaukkuihmisiä silloin, kun pitää kantaa mukana läppäriä. Kuljenkin aina koululaistyyliin reppu selässä tapaamisesta toiseen. :) Ostin North Facen läppärirepun viime kesänä Chamonixista, ja se on yksi parhaita hankintojani.
Kello 9.20 Kaupunkiverstaalla oli vielä hyvin tilaa ja monta pöytää vapaana. Levittäydyin isolle sellaiselle ja söin aamiaissalaattini.
Vastasin sähköposteihin. Tuotenäytetarjouksia, Airbnb-viestejä, Couchsurfing-yhteydenottoja ("ei, en valitettavasti ole Maarianhaminassa houstaamassa toukokuussa") ja yksi älyttömän mielenkiintoinen ja erilainen yhteistyöehdotus josta innostuin niin että silmissä tuikki.
Mistäs tänään kirjoittaisin blogiin? Päätän usein päivän postauksen aiheen vasta aamulla. Minulla on loputtomasti enemmän tai vähemmän puolivalmiita luonnoksia, ja valitsen niistä fiiliksen mukaan. En suunnittele postausten julkaisuajankohtia etukäteen kuin tosi harvoin, esimerkiksi silloin kun tiedän olevani poissa koneelta useamman päivän ja jutut täytyy ajastaa.
Harkitsin kakkuteeman ja interrail-kuulumisten välillä. Zuii-testausten jatkojututkin ovat hyvällä mallilla, mutta ei tuntunut siltä että haluan kaksi Zuii-juttua peräjälkeen. Fiilis on tärkeä ;)
Päädyin kakkunyyttäreihin.
Arvioin saavani jutun valmiiksi yhteen mennessä, jolloin kävisin lounaalla ennen päivän sovittua tapaamista PR-toimistolla. Halusin myös ehtiä VR:n kansainvälisten lippujen luukulle tekemään muutamia pakollisia paikkavarauksia tulevalle reilille.
Noooh. Siinä sitten hieroin kuvia ja säädin fontteja vähän turhankin hartaasti, ja kuten niin tavallista, aika katosi jonnekin ja yhtäkkiä tajusin että kello näytti 15.00. Samperi! Moneltakohan se VR:n kansainvälinen piste menee kiinni?
Vaivautumatta siirtämään kysymystä ajatuksen tasolta käytännön selvitykseen, julkaisin kakku-jutun, suljin koneen ja lähdin rivakasti kohti lounaspaikkaa.
Ulkona satoi.
Tieni kulki kadun yli Kiasmaan, jonka kahvila oli seuraava kohteeni. Edellisellä Helsingin vierailulla Luonnonkaunis-messut/Blog Awards -viikonloppuna kävimme miehen kanssa katsomassa Kiasmassa Robert Mapplethorpen näyttelyn, ja tässä yhteydessä silmiini osui Cafén menu. Whoa! Miten paljon ihanan kuuloisia ruokia...! Onko tällaista kahvilamenua olemassakaan? Pääruoissa vain yksi liharuoka ja neljä kalaruokaa...!
Tiedänpä, missä tulen viettämään kaikki seuraavat lounashetkeni Helsingissä. ^_^
Tilasin Kolatun munajuustosalaatin puolikkaana annoksena (sekin onnistui..!) ja punakampelaa tilli-punajuurikastikkeessa.
Kauniit ja erinomaisen maukkaat annokset - ja hintaa alle 19 euroa...!
Lähdin eteenpäin mitä tyytyväisimpänä. Tyytyväisyys ei kuitenkaan kestänyt kuin korttelin päähän rautatieaseman halliin, jossa minulle selvisi, kellon näyttäessä 16.20, että kansainvälisten lippujen luukku oli sulkeutunut neljältä. Eihhh.
Olisiko kannattanut tarkistaa ne aukioloajat aikaisemmin?
Lievästi pää savuten lähdin kohti tapaamista Korkeavuorenkadulle. Onneksi olin kutakuinkin rauhoittunut Yves Rocheria edustavalle PR-toimistolle saapuessani.
En ole aikoihin käynyt Yves Rocherilla, josta minulla alkaa jo melkein olla huono omatunto. Merkki kun kuitenkin on minulle rakas, eikä millään muulla sarjalla ja minulla ole yhtä pitkää historiaa. Mielelläni kirjoitan Yves Rocherin tuotteista, mutta kun ehtisi niitä joskus taas testailemaankin....
Sain kuulla viimeisimmistä uutuuksista, kuten herkän ihon sarjasta, kynsilakoista ja kasvovoiteiden pakkausuudistuksesta. Harmillisesti sertifioituun Organic Cosmetic -sarjaan ei ole tullut mitään uutta.
Sain poimia mukaani minua kiinnostavia tuotteita, ja niiden joukossa olivat mm. Omena-Tähtianis-kausituoksun suihkugeeli ja vartalokuorinta sekä täysin vaahtoamaton, voidemainen Low ShamPoo. Incin perusteella sulfaatiton Low Shampoo toimii kuten conditioner only -pesu, mielenkiintoista...! Tämän testausta odotan kovasti. (Niiden jo jonossa olevien, hmm, viiden shampoon jälkeen...)
Minulle esiteltiin myös muutamia muita toimiston edustamien merkkien tuotteita, kuten Color Wow - jauhemainen tyvikasvun peittoväri.
Olin saanut tästä muinoin sähköpostiin tiedotteen, mutta ensireaktioni oli, "Blääh, tyvikasvuko muka peittoon jollain jauheella?" Enkä tilannut siitä kokeilukappaletta. No, nyt tuote sitten demonstroitiin minulle käytännässä, ja joudun ehkä vähän muuttamaan reaktiotani.
Tyvessäni näkyvät raidat on tehty Color Wow -jauheen sävyllä Platinum. Jauheen annetaan vaikuttaa ja kiinnittyä hetki ja hiukset voi sitten harjata jotta ylimääräinen jauhe poistuu. Kuvassa hiuksia ei ole harjattu käsittelyn jälkeen, siksi tyvessä näkyy vähän jauhoisuutta.
Värin luvataan kestävän seuraavaan pesuun saakka. Todellakin wow! Aine tuli minulle ihan täydelliseen aikaan - tyvikasvuni kun on melkoisen hirveä enkä voi sitä värjätä ennenkuin Mago-pidennykset on poistettu. (Tai voisin, mutta en itse vaan Mago-kampaajalla. Väri ei saa yhtään osua pidennyksiin.) Sain mukaani Platinum-sävyn, ja kirjoittelen teille myöhemmin miten tuote on minulla toiminut. Virve ainakin näkyi vakuuttuneen.
Karvainen työntekijä, toimistokoira Kerttu. :)
Lähtiessäni PR-toimistolta oli VR-harmi jo jonkun verran unohtunut. Onnistuin kuitenkin hetkeä myöhemmin sekoilemaan ratikoiden kanssa niin, että se sai minut ärtymään uudelleen ja miettimään, kannattaako tällaisen maalaisen Helsingissä ylipäänsä liikkuakaan ilman viisasta paikallista.
Olin menossa yöksi toiselle ystävälleni Länsi-Pasilaan, ja olin olevinaan selvittänyt pääseväni sinne 7B-ratikalla. Siinä sitten etsin onnettomana 7B:n pysäkkiä ihmetellen, miksi Pasilaan päin meneviltä pysäkeiltä kulki vain 7A, ja kadun toisella puolella takaisin päin tuli 7B. Voi ihmistolloa.... Jouduin sitten soittamaan kaverilleni ja tunnustamaan etten löydä oikeaa pysäkkiä, saadakseni kuulla naurun lomasta että 7A ja B kulkevat saman reitin mutta vastakkaisiin suuntiin.
Kiitos ystäväni, kun kestätte minua. :)
Tällainen oli tarina kahdesta päivästäni Helsingissä.
Huomenna ei tule enää "Sannin mukana torstaina" -jaksoa. ;) Jos joku huolestui.
Heräsin klo 7.00 kuten melkein joka aamu. Kahvia pannuun ja Zuii-meikkipuuterijutun kuvien käsittelyä.
Luulin ehtiväni mainiosti vielä salillekin ennen bussin lähtöä, mutta hups vain, kello olikin kohta 9 enkä ollut vielä edes meikannut. Ei muuta kuin "maskia naamaan" ja pakkaamaan kamoja. Kello 10.03 olin vielä sullomassa rahka-raejuustoevästä reppuun. Tyypillistä minua.
Istuin bussiin kello 10.26. Huoh.
Perillä Helsingissä oli harmaata. Suuntasin tuttuun työpisteeseen Lasipalatsin kakkoskerrokseen.
Kirjoitin Zuii-meikkipuuteripostauksen valmiiksi ja syvennyin selailemaan Ljubljanan Airbnb-majapaikkoja. Löydettyäni sopivan ja lähetettyäni vuokraajalle kyselyn, totesin kellon olevan sen verran että nyt oli lähdettävä seuraavaan bussiin ja kohti päivän pääohjelmaa; Dr. Hauschkan tapahtumaa Annalan puutarhassa.
Pikainen yritys siistiytyä Lasipalatsin vessassa kuivashampoon voimin. Blääh, hiukset on yhtä töttöröö kuin aina. Ei väliä. :)
Nousin bussista 20 minuuttia ennen tapahtuman alkamisajankohtaa, mikä oli hienoa ennakointia, sillä tietenkin lähdin bussipysäkiltä ensin väärään suuntaan. Printattu kartta kädessä. :D Ennalta tuntemattomiin kaupunginosiin ja osoitteisiin suunnistaessa sitä aina käy mielessä, että nyt siitä älypuhelimesta "niinku olisi oikeasti hyötyä"....
Löysin lopulta perille Annalaan. Luvassa oli ohjelmaa koko iltapäiväksi aina ilta-seitsemään saakka. Tilaisuus oli järjestetty nimenomaan bloggareille, ja paikalla oli liuta tuttuja kasvoja. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin Dr. Hauschkan bloggaajatilaisuudessa. :) Olen ollut Hauschkan kanssa todella paljon tekemisissä niin entisen työpaikkani kuin blogikuvioiden kautta, mutta koskaan aiemmin en ole päässyt paikalle varsinaiseen bloggaajatapahtumaan.
Meille oli tehty hauskoja tehtävärasteja joilla saimme tutustua käytännön kautta Hauschkan tuotteisiin. Ensimmäisellä rastilla pääsimme jalkakylpyyn, ja minua nolotti kuoria jalkani sukista. No, en ollut ainoa ^_^ Tuntuu kieltämättä nololta, että on töissä kauneusalalla eikä oikein jaksa pitää jalkojaan edustavan näköisinä... Sinne ne tuppaavat unohtumaan sukkiin talven aikana.
Tilaisuudessa kerrottu info ei pitänyt sisällään minulle paljonkaan uutta, olen lukenut "Hauschka-läksyni" hyvin :D Yhdestä uutuudesta kuulin kuitenkin ensi kertaa vasta nyt:
Yöseerumi.
Dr. Hauschkan ihonhoitofilosofiaanhan ei kuulu yövoidetta, tai ylipäänsä mitään rasvaista yöhoitotuotetta. Kasvoille jätetään perusihonhoito-ohjelman mukaisesti iltaisin vain kasvovesi, mutta nyt suositukseen on tullut lisäys; yöseerumi. Hauschkalla on aiemmassa valikoimassaan ikääntyneelle iholle tarkoitettu yöseerumi, mutta nyt lanseerattu uutuus on kaikille ihotyypeille ja kaiken ikäisille.
Tavanomaisen kosmetiikkabrändin kohdalla tästä voisi tehdä päätelmän, että on haluttu kehittää lisämyyntiä tukeva tuote, mutta Hauschkan kohdalla en ole taipuvainen uskomaan niin. Dr. Hauschkan valikoima elää hyvin, hyvin hitaasti ja muutoksia tai uudistuksia tapahtuu todella harvoin. Uusia tuotteita ei lanseerata edes joka vuosi. Myynnin edistäminen jatkuvilla uutuustuotteilla ei ole Hauschkan juttu, eikä tyypillistä monelle muullekaan luonnonkosmetiikan merkille.
Yksi tehtävärasteista piti sisällään ihon puhdistuksen. Hauschkan puhdistus on kolmivaiheinen; ensin poistetaan meikki emulsiolla, sitten iho syväpuhdistetaan jauhettuun manteliin pohjautuvalla puhdistusvoiteella, joka on yksi Dr. Hauschkan todellisia klassikkotuotteita. Kolmantena vaiheena iho virkistetään suihkutettavalla kasvovedellä.
Herkälle iholle suositellaan puhdistustuotteeksi ainoastaan emulsiota. Emulsiolla poistetaan myös silmämeikki, ja jos meikki on erittäin kestävää laatua, voi puhdistusemulsioon myös lisätä kasvoöljyä.
Hauschkan puhdistusrituaali oli monelle muulle tapahtuman osanottajalle uusi kokemus, ja naiset hämmästelivät kilvan mantelitahnan (siltä se tosiaan näyttää :D) iholle jättämää pehmeyttä. Jauhetussa mantelissa on joku ihme taika, Hauschkan puhdistusvoide on niitä omalaatuisia kauneustuotteita joille on syntynyt Maine isolla m:llä.
Rakeinen töhnä näyttää ja tuoksuu epäilyttävältä, ja sen levitys tuntuu (ainakin minusta) epämiellyttävältä. Murumainen koostumus houkuttaisi hankaamaan voidetta ihoon niinkuin kuorinta-ainetta, mutta niin ei saakaan tehdä. Voide kuuluu painella, ei hieroa. Mantelitahna imee itseensä tehokkaasti likaa ja onnistuu jotenkin kummasti syväpuhdistamaan myös huokoset. Moni on raportoinut saaneensa puhdistusvoiteesta avun sitkeisiin mustapäihin. Taika-ainetta, ilmeisesti. :)
Sainpa muuten minäkin tytöt innostumaan yhdestä Hauschka-tuotteesta (taisin olla aika paljon äänessä :D); Voidenaamiosta, nykyiseltä nimeltään Kirkastava naamio. Itse en juuri käytä naamioita koska en koe saavani niistä hyötyä, mutta Voidenaamioon ihastuin edellisellä työpaikallani totaalisesti. Kyseessä on naamio, joka tuntuu tekevän kaiken; tasoittaa ihon väriä ja pintaa (ihan kirjaimellisesti jopa arpien aiheuttamaa epätasaisuutta), poistaa punoitusta, kirkastaa ja tietysti myös kosteuttaa ja pehmentää.
Viimeisellä rastilla pääsimme leikkimään meikeillä. Monet pääsivät kokeilemaan Hauschkan uutta meikkivoidetta ensimmäistä kertaa.
Itse katselin kaihoisasti sivellinsettiä, johon tein vuosi sitten lähempää tuttavuutta WALAn vierailulla Saksassa. Hauschkalla on todella laadukas sivellinkokoelma, mutta sitä ei saa Suomesta.
Kello 19 oli aika jättää Annala ja suunnata takaisin keskustaan. Ilmeni, että kännykkään tilattava julkisen liikenteen lippu ei käykään busseissa, joten olin tietämättäni tullut paikalle pummilla. Eipä sitten muuta kuin kävely 6-ratikan pysäkille ja kiskoilla takaisin - olen käytännössä aina vailla käteistä ja Helsingin liikenteessä riippuvainen kännykkälipuista. (Kuopio on kuulkaas edistyksellinen paikka - siellä voi maksaa kaupungin liikenteen busseissa pankkikortilla...! Hyvä Kuopio! :))
*
Kutosen jätettyä minut rautatieaseman eteen oli seuraavana ohjelmassa vatsan täyttäminen eli illallistreffit ystäväni Marian kanssa. Olin jo aiemmin päivällä vaaninut Ravintola Lasipalatsin ruokalistalta oivallisen kuuloisen parsamenun, ja kun Mariallakin oli parsa-fiilis, suuntasimme yksissä tuumin Lasipalatsiin.
Kiljuvalla nälällä varustettuina päädyimme tilaamaan "syö-niin-paljon-parsaa-kuin-haluat" -annoksen nimeltä Parsapaletti. Annokseen kuuluu kiinteä määrä lisukkeita (kuvassa) ja parsaa saa tilata lisää niin paljon kuin napa vetää. Jos ja kun lisukkeet loppuvat, on parsaa tietysti vähän tylsä syödä sellaisenaan, joten lisukkeita on säännösteltävä.
Marian annoksessa oli myös kinkkua.
Jos parsasta tykkää - ja syö sitä mielellään paljon - voi Lasipalatsin settiä suositella mitä lämpimimmin. Annoksesta ei todellakaan jäänyt nälkä, mutta myönnän, että Tallinnan ravintoloita hintatasoineen tuli vähän ikävä... Kuvan lautasella on hintaa 39,50€, mikä on kuitenkin aika kova hinta kasviksista, kananmunasta, nökäreestä katkarapuskagenia ja mätiä ja parista kylmäsavulohipalasta. Kovasti sitä mieli ajautui miettimään, kuinka monta vastaavaa lautasellista lahden puolelta saisi samaan hintaan....
Kömmin illalla sänkyyn puolen yön maissa, Marian tyttären tuhistessa vieressä omassa sängyssään. Lapset... ne kun kuulema nukahtavat, niin saa meluta vaikka kuinka paljon vieressä eivätkä ne herää. Ja kun meitsi on jossain vieraana, niin yleensä äänen taso on suhteellisen korkea. ;)
Nukahdin saman tien. Jo ajatellen aamukahvia.
Me siskojeni kanssa rakastetaan leipomista. Viime viikolla järjestimme yhden siskon synttäreiden kunniaksi kakkunyyttärit, jonne jokainen toi oman lempparikakkunsa. Kaikilla meillä on vähän erilaiset ruokavaliot, joten kakutkin edustivat erilaisia suuntauksia. Kolme kakuista oli vegaanisia, yksi täys-vhh ja kaksi semi-vhh:ta. :)
Karkkipäivässä tunnetusti tykätään leivonnaisista, joten täältä tulee taas tuutin täydeltä kakkutunnelmia resepteineen ^_^
Kakut katettiin lattialle picnic-tyyliin. :)
Suolaista purtavaa edustivat siemennäkkärit (valmistin ne kananmunattomina vegaani-siskoa varten), guacamole, baba ganoush eli munakoisotahna sekä pilkotut kasvikset. Suolainen puoli oli näillä kekkereillä kuitenkin sivuroolissa ja vatsat täytettiin rehellisesti kakuilla. :)
Vinkki munattomaan siemennäkkäriin: kun taikinaan lisää tarpeeksi psylliumia, se pysyy kasassa eikä hajoa. Monet kananmunattomat näkkärini ovat olleet onnettomia yritelmiä niiden murentuessa käsiin, mutta nyt olen löytänyt toimivan siemen/jauho/psyllium-suhteen.
Nyyttärivegaaninäkkärissäni (jonka koostumusta kiiteltiin vuolaasti ^_^) oli 5 dl siemeniä ja jauhoa (seesamin-, kurpitsan- pellavan- ja chiasiemeniä + manteli- ja lupiinijauhoa), 2 rkl psylliumia, noin 3 dl nestettä (vettä + mantelimaitoa) sekä 1,5 rkl seesamiöljyä.
Koiratkin olivat vieraslistalla.
Tätä kakkua en syönyt koska se on vehnäpohjainen. Tämä on sisareni lemppari, ja alkuperäinen ohje on Sokerihelmi-blogista.
Vegaani-siskokaan ei oikein käytä sokeria ja jättää leipomuksistaan usein pois sokerin tai korvaa sen esim. muusatulla banaanilla. Porkkanakakkuun hän laittoi vain ohjeen vaniljasokerin. Toinen sisko totesi, että kuorrutus olisi kyllä makeutusta kaivannut... :)
Ei koirankaan suu tuohesta ole, Totti tuumaili.
Surauta blenderissä viikunat (tai taatelit), pekaanit ja basilika/minttu tasaiseksi massaksi. Painele seos vuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Laita seuraavaksi blenderiin täyteainekset ja surauttele tahnaksi. Levitä täyte pohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin tai pakastimeen noin neljäksi tunniksi.
Tämä kakku ei voittanut nyyttäreiden "Kaunein tuotos" -palkintoa :D, mutta oli sitäkin herkullisempi. Raakakakut ovat parhaimmillaan juuri kylmästä otettuna, ja tämän kakun rakenne oli ehtinyt menettää eleganssinsa matkalla kekkereille.
Siskoni löysi ohjeen jostain ruokalehdestä ja kokeili reseptiä nyt ensimmäistä kertaa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun itse maistoin raakakakkua. Oijjoijjoi mitä herkkua.... Basilika toi kakkuun yllättävän twistin, toimii loistavasti mustikoiden kanssa. Tähän kakkulajiin ei kannata hurahtaa jos laskee kaloreita, energiatiheämpää herkkua saa juuri hakea :D Raakakakuissa sekä pohja että täyte valmistuvat pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä.
Omenapaistos murukuorrutteella on toisen siskoni bravuureita. Supersimppeli herkku valmistuu käden käänteessä.
Lohko omenat ja levitä ne uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle kanelia ja makeutusta. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään. Määrillä ei ole niin väliä, tee sen verran kuin tarvitset peittämään omenat :) Kaikkia aineksia suunnilleen saman verran suhteessa toisiinsa, mausteita maun mukaan ja öljyä vain sen verran että seos vähän kostuu. Kuorrutuksen tulee jäädä murumaiseksi.
Levitä crumble omenoiden päälle ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta ruskistuu.
Kääk - unohdin ohjeesta Fibrex-hiutaleet...!! Ne ovat tärkeä osa viljatonta kuorrutusta.
Vähähiilihydraattinen täytekakku taas on minun bravuurini. Tämä on niiiiin hyvää! Täytteet vaihtelevat, mutta mukana on aina pähkinää, vaniljaa ja ricottaa.
Pohja valmistuu mikrossa vain minuutissa. Kakku on pieni, juuri sopiva 3-4 hengelle.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja makeutus. Sekoita yhteen kananmuna ja rypsiöljy (voit myös käyttää saman verran sulatettua voita). Yhdistä seokset ja mausta halutessasi vaniljalla. Kaada seos murokulhoon ja mikrota täydellä teholla 1 minuutti. Ota ulos. (Jos näyttää vielä kostealta niin mikrota 10-15 sekuntia lisää, mutta älä pidempään.)
Anna jäähtyä. Kumoa kakku kulhosta ja leikkaa kahdeksi kerrokseksi. Täytä.
(Samalla tekniikalla valmistuu myös maailman nopein suklaakakku!)
Ihan kuin täytteestä ei olisi saanut yksinkertaisempaa selostusta, mutta eräs tykkää tehdä näitä kuvakollaaseja :D ^_^
Vähähiilihydraattinen kirsikka-makadamiatäyte:
Ksantaanikumi on muuten uusin löytöni. Vähänkö näppärä! Toimii samalla periaatteella kuin psyllium, mutta on vieläkin neutraalimman makuista (käytännössä vailla makua) ja sopii myös kylmien nesteiden saostukseen, toisin kuin psyllium.
Kun huomasin kermavaahtoni menneen pilalle (se vain lässähti ja meni löysäksi), lisäsin siihen ripaus kerrallaan ksantaanikumia, ja vaahto saostui hetkessä kreemimäiseksi. :) Aivan loistavaa. Ksantaanikumia (samoin kuin guarkumia) voi käyttää vaikkapa vhh-vanukkaiden tai -kiisseleiden sakeuttamiseen samaan tapaan kuin maissitärkkelystä normiruokavaliossa.
Hyviä herkkuhetkiä taas kaikille! :)
Olen testaillut australialaisen Zuii Organicin kukkaismeikkejä jo useasti aiemminkin, ja merkiltä on löytynyt mm. yksi ehdottomia lemppariposkipuniani, Mango. Tällä kertaa pääsin pureutumaan Zuiin meikkipohjiin ja tulipa samalla testattua sarjan kiitelty maskarakin (johon palaan myöhemmin omassa postauksessaan).
Olen saanut tuotteet Zuiin maahantuojalta.
Kertaus on opintojen äiti: Zuii'n meikkien kukkaisuus tulee siitä, että sarjan puuterimaisissa tuotteissa talkki on korvattu jauhetuilla kukkien terälehdillä. Sarjaa voi myös ihan oikeasti kutsua luomuksi, sillä Zuii-meikkien luomu-tuotettujen ainesosien pitoisuus on yli 90%, jopa 99% kun pois lasketaan vesi ja mineraalit. Puhekielessä luonnon- ja luomukosmetiikka menevät monella sekaisin, mutta valtaosa sertifioidusta luonnonkosmetiikasta ei ole pitoisuuksiltaan luomuksi määriteltävää kosmetiikkaa.
Zuiilla on kahdenlaista meikkipohjaa; nestemäistä ja puuterimaista. Tässä osassa esittelyssä meikkipuuteri. Sen ainesosaluettelo näyttää tältä:
ruusun, jasmiinin ja kamomillan murskatut terälehdet
aloe-vesi
jojobaöljy
mica (kiille-mineraali)
triglyseridit
kamomillauute, peltokorteuute, nokkosuute
magnesiumstearaatti eli magnesiumsuola (paakkuuntumisenestoaine)
tokoferoli eli e-vitamiini (hajua peittävä aine, hapettumisenestoaine)
askorbyylipalmitaatti eli yksi c-vitamiinin muoto (hajua peittävä aine, hapettumisenestoaine)
mineraalipigmenttejä (rautaoksideja)
Zuiin meikkipuuteri ei siis ole varsinainen mineraalimeikkipohja, vaikka mineraalit siihen väriä ja peittävyyttä tuovatkin.
Taas tuttua ennen/jälkeen -kuvamatskua. Jälkeen-kuvassa aurinko oli mennyt pilveen, siksi se on harmaasävyinen.
Sain testiin meikkipuuterin sävyssä Creme. Maahantuojan tuotekuvauksen mukaan Creme on "vaalea, keltapohjainen sävy ja sopii erityisen hyvin skandinaavisen vaalealle ihonsävylle". Itse luokittelisin sävyn kutakuinkin neutraaliksi, enemmän beigeen kuin keltaiseen meneväksi. Oikein toimiva sävy keskivaalealle iholle joka ei ole ihan kalpea.
Olen käyttänyt meikkipuuterin levitykseen kabukia, joka on toiminut hommasssa oikein hyvin. Puuteri suositellaan levitettävän kasvoille siveltimellä pyöritellen, ei sienellä sivellen niinkuin meikkipuuterit perinteisesti. Puuterin mukana ei tule sivellintä tai vippaa, eli se ei siinä mielessä ole ns. käsilaukkuystävällinen eikä sovellu meikin korjailuun päivän mittaan, ellei kanna mukana erikseen vippaa tai vastaavaa.
Zuii-meikkipuuteri näyttää kasvoillani kuivemmalta kuin esimerkiksi mineraalimeikkipohja, mikä on mielenkiintoista kun ottaa huomioon, että mineraalipohjassa on vain pelkkää jauhettua mineraalia eikä mitään rasvaista tai kosteaa ainesosaa niinkuin testattavassa meikkipuuterissa. Micaa Zuiin puuterissa on runsaasti, ja pinta on sangen hohtava. En suosittele isohuokoiselle iholle - minkä postauksen viimeinen kuva demonstroi parhaiten. ;) Samea ja pienihuokoinen iho taas kaunistuu ihanteellisesti tämän tyyppisellä valoaheijastavalla meikkipohjalla.
Zuiin Volume-maskara, Satin Lip Colour -huulipuna sävyssä Orchid sekä luomiväri sävyssä Mermaid.
Pohja: Zuii-meikkipuuteri, sävy Creme.
Silmänalusilla Estee Lauderin Double Wear -peiteaine, sävy Light Medium.
Yläkuomen rajaus Dr. Hauschkan harmaa kajal jonka päällä Zuiin Mermaid-luomiväri, sisärajaus IsaDora Inliner Kajal Satin White, maskara Zuii Volume. Kulmaväri Lumenen puuterimainen, kulmaluulla Benecosin highlighter.
Poskipäillä: Benecosin highlighter (ei poskipunaa).
Huulilla: Zuii Flora Satin Lip Colour, sävy Orchid
Huultenrajaus: Yves Rocherin vanha Couleurs Nature -rajauskynä.
Mermaid-luomiväri on tosi jännä sävy; harmaanvihreä jossa aavistus kultaista hohtoa. Kultainen hohto tulee esiin erityisen hyvin kun sen laittaa tumman rajauksen päälle.
Satin Lip Colour -huulipunan koostumus on kuin maalia ja se levitetään vaahtomuoviapplikaattorilla huulikiillon tapaan. Peittävyys on kuitenkin ihan eri luokkaa kuin huulikiillon. Sävyä pystyy myös loistavasti kerrostamaan. Pinta jää kosteaksi ja miellyttävän tuntuiseksi toisin kuin tämän tyyppiset peittävät ja nestemäiset huulipunat minulla yleensä. Tosin Zuiin Satin'issa ei ole kestoteknologiaa, jonka yleensä yhdistän tämän tyyppiseen koostumukseen, ja juuri tuo kesto-ominaisuus saa koostumuksen tuntumaan kuivalta.
Sävy kestää kuitenkin yllättävän hyvin eikä kasaudu rumasti huulten uurteisiin. Ruokailusta pinta ei kuitenkaan odotetusti selviä vaan puna on liuennut murkinan mukana.
Ja sitten se totuus illalla -kuva....
Zuiin meikkipuuteri ei kestä iholla koko päivää, ja voimakkaan hohtava koostumus vielä edesauttaa ihohuokosten esiinpiirtymistä meikin sulaessa kasvoilla. Iho kiiltää iltaan mennessä kuin diskopallo.
Summa summarum: reseptiikaltaan kiinnostava ja varsin miellyttävä meikkituote, jonka luomupitoisuus ja sävyvalikoima (10 kpl!) saa kiitosta. Kiilteen määrää tuotteessa olisi kuitenkin voitu harkita, sillä tällaisenaan meikkipuuteri ei mielestäni sovi ihanteellisesti kaikille ihotyypeille. Kestoltaan tuote on heikohko, meikkipohjaksi tarkoitetulta tuotteelta odottaisi parempaa pysyvyyttä. Parhaiten Zuii-meikkipuuteri soveltuukin tämän testaajan mielestä varsinaisen meikkipohjan, esimerkiksi meikkivoiteen, päälle kiinnittämään ja tuomaan kuultoa. Myös peittävyytensä (kevyt/läpikuultava) puolesta tuote sopii paremmin kiinnittämään kuin tekemään itse varsinaista pohjatyötä.
Hintatietoja:
Meikkipuuteri 36,50€ / 10 g
Satin Colour -huulipuna 28,50€ / 6,8 g
Solo-luomiväri 24,80€ / 1,5 g
Kuvassa on ihan paras silmämeikinpohjustaja.
Tähän saakka en ole Urban Decayn Primer Potionia parempaa pohjustajaa halunnut tai osannut julistaa, mutta nyt eräs muina miehinä Suomen markkinoilla koko ajan ollut tuote on vetänyt pidemmän korren.
Kuva: Beautyarmy.com
Elizabeth Ardenin Advanced Eye-Fix Primer.
Tuote ei suinkaan esiinny blogissa nyt ensimmäistä kertaa, eijei. Ardenin Eye-Fix tuli tutuksi jo neljä-viisi vuotta sitten käyttäessäni sitä töissä asiakasmeikkauksissa, ja se on saanut Karkkipäivässä random-mainintoja tyyliin "Lähes UDPP:n veroinen helmi" ja "yksi parhaita silmämeikinpohjustajia" jne. Tuskin tuote on jäänyt monellekaan mieleen tekstien seassa.
Olisi pitänyt nostaa Eye-Fix vielä kultareunaisemmalle jalustalle!
Millä ja miksi tuote nyt sitten yhtäkkiä, kaikkien näiden vuosien jälkeen, hakkaa mielestäni Urban Decayn klassikon?
Työssään silmäluomella kummatkin ovat aivan yhtä hyviä. Luomen sävy tasoittuu, tuotteen koostumus on miellyttävä ja levittyy tasaisesti ja notkeasti (niitä kuivia ja rullaaviakin pohjustajia kun on....), luomivärin sävyt toistuvat intensiivisinä, meikki tarttuu napakasti ja pysyy aamusta iltaan. Ardenin koostumus on pigmenttisempi ja se peittää UD:ta paremmin.
Asian ratkaisi kuitenkin koostumuksen säilyvyys. :)
Kun pohjustajaa sisältävä tuubi tai muu hylsy tyhjenee tiettyyn pisteeseen, ei tuotetta enää saa sieltä kunnolla ulos - vaikka sitä on jäljellä vaikka kuinka. Pohjustajathan ovat tunnetusti riittoisia, ja kun tuubi alkaa tuntua tyhjältä, on sisällä tosiasiassa vielä tavaraa monen kuukauden tarpeisiin. UDPP:n vanha, superepäkäytännöllinen hylsy kätki sisälleen jopa puolet voiteen määrästä siinä vaiheessa, kun applikaattori ei enää yltänyt sitä annostelemaan ja purkin luuli tyhjentyneen.
Saadakseen loput tuotteesta hyödynnettyä, on monella (minä mukaan lukien) tapana leikata pakkaus auki ja siirtää loput tuotteesta pieneen purkkiin. Mitä UDPP:n kohdalla harmillisesti kuitenkin aina tapahtui, oli sen suhteellisen nopea kuivahtaminen uudessa purkissaan. Niinpä tuotetta ei käytännössä koskaan saanut hyödynnettyä loppuun ennenkuin se oli kuivunut käyttökelvottomaksi.
Ardenin Eye-Fix Primer ei kuivu purkkiin. 7,5 millin tuubi on ollut minulla käytössä kolmatta vuotta (!!), ja nyt talvella se saavutti tilan jossa tuotetta oli vaikea enää puristaa ulos. Tuubi auki saksilla naks, ja loppu-Eye-Fix purkkiin tammikuussa. Nyt ollaan toukokuussa. Eye-Fix on edelleen yhtä notkeaa kuin purkkiin siirtäessä. Ja TÄMÄ, ystäväni, kertoo aika hemmetin hyvästä ja laadukkaasta koostumuksesta.
Katsokaa nyt tätä! Voide on ostettu joskus keväällä 2012..! Yhä riittää, ja yhä on notkeaa!
Vielä hetken aikaa Ardenin pohjustaja peittoaa Urban Decayn myös saatavuudellaan. UD:tahan ei ole saanut Suomesta - mutta elokuun lopussa tämäkin muuttuu (kuten moni teistä, ainakin kosmetiikkalukijoista, varmaan kuulikin Virveltä tuossa pari viikkoa takaperin. Jee!!). Tosin alkuun Urban Decayta myydään vain Helsingissä. Myyntipiste ei ole vielä selvillä.
Elizabeth Ardenia myyvät ainakin Kicksit ja Stockmannit (Sokoksista en ole varma), ja 7,5 millin tuubi maksaa 33 euroa (piti ihan soittaa ja kysyä hinta, on kallistunut vitosella siitä kun itse sen ostin.. :P). Eye-Fix on siis litrahinnaltaan UDPP:ta kalliimpi - mutta kukapa vielä tietää minkä hinnan Primer Potion Suomen markkinoilla saa... 33 euroa kuulostaa kalliilta hinnalta luomenpohjustajasta, mutta tuotteen kestäessä vuosia ei summa ole sijoitus eikä mikään. Esimerkiksi Lumenen silmämeikinpohjustaja maksaa 12,50€ / 5 ml, eikä sen laadusta voi puhua samassa lauseessakaan Ardenin ja UD:n kanssa.
Myös blogikollega Heidi omisti Eye-Fixille oman hehkutuksen helmikuussa. Heidillä Arden toimii jopa paremmin kuin UDPP.
Hyvä silmämeikinpohjustaja on yksi toistuvimpia kysymyksen aiheita blogissani. Minua pyydetään suosittelemaan hyvää ja mieluiten tietysti edullista sellaista. Tässä on tuotealue, josta on pakko todeta, että kalliimmat valitettavasti todellakin ovat parempia kuin halvat. En voi vilpittömästi suositella mitään muuta halpaa ja samalla hyvää pohjustajaa kuin Indeliblen voidemainen luomiväri, mutta sitäkään ei saa Suomesta. Niissä hyvissä (ja halvoissa) voidemaisissa luomiväreissä joita Suomesta saa, ei ole sopivaa universaalia nude-sävyä.
Ottakaa siis ihmeessä Arden-vinkki talteen. :) Tai sitten kipin kapin Helsingin UD:lle elokuussa! ^_^
RATASKAEVU 16
(Tämä postaus oli ajastettu ilmestymään lauantaina kello 9.00, mutta ei näköjään ilmestynyt. Murr. Terveiset Kurjenrahkan kansallispuistosta, on ollut taas mainio vaellus :))
Rataskaevu-kadulla, Tallinnan vanhankaupungin Toompea-mäen juurella, on rivissä kiinnostava ravintola jos toinenkin. Vain korttelin mittaisella alueella on niin monta ravintolaa, että täällä voisi viettää viikon syöden joka päivä eri paikoissa.
Suosituin, ainakin TripAdvisorin käyttäjien mielestä, on rento ja kodikas Rataskaevu 16. (Minua muuten jostain syystä ärsyttää jos jonkun yrityksen ainoa virallinen sivu on Facebook...)
Kuulimme paikallisiltakin kovasti ylistäviä sanoja Rataskaevusta, joten eipä muuta kuin varaamaan pöytää. Ja pöytävaraus tänne todellakin kannattaa tehdä, jos mielii sisään illallisaikaan. Lounaalle voi päästä drop-in-tyyliinkin, etenkin kolmen jälkeen.
Ravintolassa on "eteisen" ja salin lisäksi myös hieman intiimimpi yläkerta/parvi, johon mahtuu vain neljä pöytää. Me saimme pöydän parvelta, ja ihastuin välittömästi paikan lämpimään, hobittikolomaiseen tunnelmaan. Suosittelen pyytämään pöydän tänne, jos haluaa extra-tunnelmaa :)
Rataskaevu 16 on hinnoiltaan eilen esitellyn F-Hooneen tasoa, joskin muutama pääruoka on hinnakkaampi. Kallein annos maksaa 14,90€.
Jaoimme kolme alkuruokaa; uunipaistetun vuohenjuuston (6,80€), savukalasalaatin (5,20€) sekä juustolautasen (8,50€).
Annokset olivat reilun kokoisia, kauniisti esillepantuja sekä ennen kaikkea todella maukkaita. Ruoassa oli selvästi fine dining light -henkeä, vaikka hinnat ja konsepti edustavat rennompa tyyppiä.
Juuri tämän vuoksi Rataskaevusta tuli suosikkini: kodikas, edullinen ja tunnelmallinen ravintola joka samalla kuitenkin edustaa jotain perusravintolaa fiinimpää ja tarjoaa perusrestoraania laadukkaampaa ruokaa, jossa maun lisäksi panostetaan myös esteettiseen puoleen. Täydellinen paketti!
En tiedä mikä tuo ilme on :D
Mies tilasi pääruoaksi naudan sisäfileen paahdettujen kasvisten kera (14,70€) ja minä "Kokin valinnan valkoista kalaa" kera kukkakaalipyreen ja tillikapriskastikkeen (12,60€).
Kala-annokseni oli yksi parhaita kalaruokia mitä olen syönyt todella pitkään aikaan. Kaikella kunnioituksella, Ribe, mutta kyllä tämä hakkasi teidän pottumuusin kanssa tarjoillun turskan :D
Annokset olivat sen verran kookkaita että vatsassa oli hädin tuskin tilaa enää edes kahville, mutta niin vain tulimme tilanneeksi jälkiruoaksi viinissä haudutettua päärynää kyljessään kardemummamaskarpone-vaahtoa (3,90€). Tarjoilija lupaili, ettei annos olisi liian makea, eikä se ollutkaan.
Kevyestä jälkkäriannoksesta ei jaettuna jäänyt edes ähkyä, ja poistuimme vallan täydellisen kylläisyys- ja tyytyväisyystilan vallassa.
Kasvispääruoka raejuusto-pinaatti-ruukku jäi houkuttelemaan minua sen verran, että palasin Rataskaevuun jo seuraavana päivänä lounaalle.
Pinaattivuoka (5,90€) sai seuraa raikkaasta lime-hunajaisesta lohisalaatista (5,70€). Hyvää oli, ei mitään huomauttamista :) Vietin ravintolassa ihanan rentouttavan hetken pitkän Vanhankaupungin kävelyn jälkeen naisten hömppälehdestä, hyvästä ruoasta ja viinilasillisesta nauttien. Luulenpa, että samaan tyyliin kuin Kreikassa, ravintoloiden edulliset hinnat ja hyvä ruoka alkaisivat pian tuntumaan vetoketjussa jos täällä viettäisi aikaa pidempään :D
Yleisarvosana ravintola Rataskaevu 16: ruoka 4,5/5, palvelu ja tunnelma 5/5, hinta-laatu 5/5.
Oivallinen paikka, kun fine dining -mestat tuntuvat tunnelmaltaan liian virallisilta, mutta hakee kuitenkin jotain persoonallisempaa ja elegantimpaa paikkaa kuin perustason grilliravintolat. Vähän niinkuin Kuopion Rustik, tavallaan :)
*
LIDO
Tähän väliin on pakko heittää verrokkikuva budjettiravintola Lidon annoksesta, jolla on hintaa suunnilleen saman verran (11,05€) kuin tuolla Rataskaevu 16:n hurmaavalla lounaallani:
Lido on Latviasta tuttu noutopöytä-ravintola, jossa jokainen tuote on erikseen hinnoiteltu. Tallinnan Lido sijaitsee Solaris-ostoskeskuksessa. Hinnat tuntuvat ensi kokemalta hullun halvoilta, mutta lopulta hintataso on sama kuin kaupungin paljon paremmissa ravintoloissa.
Ostoskeskuksessa nautitun, suhteellisen mauttoman, haalean ja ylikypsän lohivartaan & löysäksi höyrytetyn pakastekukkakaalin hinnalla voi myös saada kauniin ja kunnon makuja tarjoavan annoksen "oikeassa" ravintolassa, tunnelmallisessa miljöössä. Lido voi olla kiinnostava vierailukohde ihan vaikka kuriositeettina, tai jos sattuu olemaan Solariksen kulmilla ja ruokaa täytyy saada todella nopeasti.
Täytyy kyllä todeta, että Riikan Lidossa ruoka oli monipuolisempaa ja paremman makuista autenttisella latvialaisella leimalla. Tallinnan Lido on vähän niinkuin yksinkertaistettu ja massapäistetty versio alkuperäisestä latvialaisesta.
*
DOMINIC
Viimeisenä iltanamme olimme jo päättäneet suunnata kiiteltyyn ravintola MEKKiin, kunnes allekirjoittaneen ruokavamma tuli väliin. (Tästä saa ihan repiä huumoria ja pyöritellä silmiään, en loukkaannu :))
MEKKin alkuruokalistalta; suolattua turskaa kera kuivatun lihan, silliä ja perunavaahtoa kera ruisleipäkuutioiden, kylmäsavulohikeitto suolatulla perunalla, vasikanmaksaa, savustettua possua... Pääruokia: Uuniperunaa, kuhaa pekonisalaatin ja perunamuusin kera, ankkaa ankanrasvassa paistetuilla perunoilla, pihviä, lammasta...
Ehkäpä ensimmäinen kerta, kun kohtaan ravintolan, jonka menu riitelee näin paljon ruokavalioni kanssa. Koko ruokalistalla oli vain yksi annos, jonka olisin voinut tilata ilman modifiointia: hitaasti kypsennettyä tomaattia ja endiiviä paahdettujen hasselpähkinöiden, persiljaöljyn ja tattikerman kanssa. Niinpä päätimme mennä muualle.
Koska nälkä oli kova, 'muualle' valikoitui nopeasti. Olin jo aiemmin googlaillut erityisesti viineihin erikoistuneita ravintoloita, ja Dominic on yksi sellainen. Ravintola on Eestimaitsedin listalla, mutta ei sijoitu ihan top-kymppiin.
Keittiön tervehdyksenä sain lusikallisen vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Oikein hyvä.
Ensin meille tuotiin kummallekin lihaa sisältävä tervehdys. Tämä oli minusta hieman kummallista, sillä lihansyömättömyys on suhteellisen yleistä ja siksi keittiön tervehdykset ovat useimmiten aina kasvispohjaisia. Lihaa sisältävään keittiön tervehdykseen en ole vielä Dominicia ennen törmännyt.
Otimme yhden alkuruoan jaettavaksi ja toiset henkilökohtaiset. Jaettavaksi tilasimme vihreän salaatin mustekalalla, retiisillä, melonilla ja oliiveilla (8€).
Salaatin esillepano oli kenties hieman arkinen ravintolan tyyliin nähden, Dominic on sisustukseltaan lähes barokkinen ^_^ Paikan hintatasokin sijoittaa ravintola keskimääräistä ylempään skaalaan, ja 8 euron salaatti Tallinnassa on kallis salaatti. Näin ollen sen esillepanollekin voi asettaa odotuksia :)
Kakkosalkuruokani, kermainen purjokesäkurpitsakeitto sinismpukoilla (6€) taas oli oikein kaunis katsella, ja vielä parempaa syödä. :)
Purjo ei kuulu lempparikasviksiini enkä itse käytä purjoa juuri koskaan, mutta tämä keitto oli todella herkullinen. Annoskoko oli suuri verrattuna Suomen ravintoloiden alkuruokiin, olen joskus saanut tämän kokoisen keiton Suomessa pääruokanakin.
Alkuruokien jälkeen saimme pienen suunraikastuksen karpalosorbetin muodossa. Sekin oli aika suuri, ja lisäksi sen verran makea että se ei oikein ollut mieleeni. Mies taisi saada syödä mun sorbetin.
Kuvassa vasemmalla miehen pääruoka, burgundinpihvi maa-artisokkapyreellä ja paahdetuilla porkkanoilla (15€). Oli kuulema erinomainen. Mies tarjosi minulle pyrettä kun sekin oli niin maukasta. Me muuten ollaan niin epähienostuneita, että maistellaan ihan tyynesti toistemme lautasilta paremmissakin ravintoloissa. Itse pidän sellaisesta ruokakulttuurista, jossa jakaminen kuuluu asiaan ja on luonnollista. Olen joskus ollut Suomessa sellaisissa ravintoloissa, joissa ylimääräisen lautasen pyytämiselle todellakin nostellaan kulmia. Tavallaan ymmärrän, että ruoan jakaminen ei kuulu tietynlaisten ravintoloiden konseptiin kun se "ei näytä hienolta", mutta sitten taas toisaalta ärsyynnyn tällaisesta asenteesta. Ruoka on ennen kaikkea sosiaalinen asia, ja hyvän ruoan jakamisen pitäisi olla mitä luonnollisinta.
Mitä mieltä te olette? Maisteletteko ronskisti toisten lautasilta? (Luvan kanssa tietysti, heh :D)
Pääruoaksi tilasin turskaa (jep, turska oli jälleen listan ainoa kalaruoka, turskaa ei pääse Virossa pakoon :)) ja tiikerirapua hummerikastikkeessa (16€). Lisukkeena kukkakaalipyrettä, purjoa ja parsakaalia. Erittäin hyvänmakuinen setti eikä tuo rumaltakaan näyttänyt :D Annoksen koko ei tule hyvin esiin kuvassa, mutta kyllä tässäkin oli syötävää sen verran että vatsa oli kahden ja puolen ruokalajin jälkeen aivan pinkeänä.
Kun Dominicin sommelieeri tuli tiedustelemaan jälkiruokakiinnostuksestamme, jouduin toteamaan, että teillä on ihan liian suuret annokset jotta asiakkaille enää jää tilaa jälkkärille. :) Siellä se juustolautanen taas kutsui minua, mutta tällä kertaa ei olisi mahtunut muruakaan.
Viinisuositukset ruoille toimivat erinomaisesti, ja Dominicissa nautin reissun parhaat viinilasilliset. Keiton kanssa suositeltiin Pinot Grisiä Luxemburgista ja kalan kanssa (halusin punaista) Morellinoa Italiasta.
Yleisarvosana ravintola Dominic: ruoka 4/5, palvelu ja tunnelma 4/5, hinta-laatu 5/5.
*
Paikkoja, joissa olisin vielä todella kovasti halunnut käydä syömässä, jäi pitkä liuta. Leib Resto & Aed, Vegaaniravintola V, Noa ja Kohvik Moon ensimmäisten joukossa. Ja Horisont upeilla maisemillaan, vaikka tunnelmallisesti vanhankaupungin paikat viehättävät enemmän.
Jos teillä on vinkkejä Tallinnan kätketyistä tai ei-niin-kätketyistä ruokahelmistä, niin kommenttiboksiin vain! :) Aion epäilemättä lähitulevaisuudessa tehdä uudet treffit Tallinnan kanssa, ja varata mukaan vähän löysemmät housut :D
