Matkan tähän saakka paras ruokaelämys koettiin Colmarissa Ranskassa.

Kuulostan varmaan ruokasnobilta (vaikka kaiken maailman eväsvirityksineni olen toisaalta myös kaikkea muuta :D), mutta uskaltaisin sanoa tämän: tähden kyllä huomaa. Hyvää ja vallan loistavaa ruokaa tarjoaa monikin ravintola, mutta jotain erityistä Michelin-tähden saaneissa paikoissa täytyy olla. Jotain, joka nostaa ne omaan luokkaansa. Joka kerta sen huomaa.

Ja hei – tähtiateriasta ei tarvitse maksaa maltaita! Michelin-tason ravintoloissa on usein mahdollista syödä lounasmenu vähintäänkin kohtuulliseen hintaan – vai mitä sanotte esimerkiksi L’Atelier du Peintren kolmen (+ keittiön tervehdys) ruokalajin lounaasta, joka keventää kukkaroa 29 eurolla? Kaksi ruokalajia maksaa 24 euroa. Viinit päälle jos niitä halajaa.

Minulla on esitellä teille kaksi alsacelaista ruokaelämystä, kumpikin maksoi 40 euroa. Kummatkin olivat hyviä omalla tavallaan; toinen perinteistä, maukasta kotiruokaa, toinen gastronomiaa, joka saa ruokailijan hämmästymään joka haarukallisella.

Kysyin paikallisen viinintuottajan maistelukellarissa vinkkiä hyvään, rehellistä alsacelaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Minut ohjattiin ravintola Koifhusiin, jonka menusta löysinkin ilokseni hapankaalia ja kalaa. Chocroute eli hapankaali on perialsacelaista ruokaa, mikä tuli itselleni vähän yllätyksenä. Toisaalta historia selittää; Alsacehan kuului pitkään Saksalle, joten ruokakulttuuri täälläpäin Ranskaa on vahvasti saksalaisvaikutteista. Liha ja makkarat ovat yleisesti hapankaalin tunnetumpi seuralainen, mutta joistain paikoista saattaa löytää kalaisankin hapankaalilautasen.

Alkuruoaksi tilasin periranskalaisen sipulipiirakan. Quiche-piiraat lienevät yleisiä koko Ranskassa. Joka puolella kahviloiden, leipomoiden ja delicatessen-myymälöiden ikkunoissa lepäävät värikkäät quichet ovat kieltämättä saaneet tämän leivonnaisaddiktin suupielet kuolaantumaan. Rakastan piirakoita. Kotona leipoisin saman tien viljattoman version…

Koifhusissa tilaamastani piiraasta söin vain täytteen. Sehän siinä on se herkullisin osa. ;) Juuri niin ihanan makeaa sipulia kuin saatoin odottaa.

Pääruoan saapuessa petyin hieman. Olisihan se pitänyt arvata. Ruokalistalla ei leivityksiä juuri mainita, joten aina pitäisi muistaa erikseen varmistaa onko kala paneroitua vai peräti taikinakuoressa kypsennettyä. Annokseni oli nimeltään ”Hapankaalia ja kolmea kalaa”. (Kyllä, hapankaali on tässä se The Elementti ja mainitaan ensin, kala ja liha ovat ikään kuin vain sen lisukkeita ;)) Yksi kaloista oli paksulti paneroitu, toinen filotaikinan sisällä.

Riisuin kalat viljakuorrutteistaan. Annos oli vielä tämänkin toimenpiteen jälkeen hervoton. Kuka tällaista jaksaisi leipäkuorrutteiden – ja erillisen leivän – kanssa edes syödäkään… Hapankaali oli erinomaista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun söin hapankaalia lämpimänä. Olen mieltänyt sen kylmäksi ruoaksi, mutta se maistuikin paremmalta kypsennettynä. Maku oli pehmeämpi ja happamuus lempeämpi kuin raa'assa hapankaalissa.

”Tosi hyvä illallinen!” viestitin Mr. Karkkipäivälle iloisena, vaikkakin aavistuksen liian kylläisenä.

Seuraavan päivän lounaalla sain muistutuksen siitä, mitä on 'tosi hyvä' ja 'tosi hyvä' ruoka.

Airbnb-emäntäni halusi ehdottomasti varata minulle pöydän L’Atelier du Peintreen kuultuaan, että olen jonkin sortin kulinaristi. Colmarissa on kaksi yhden Michelin-tähden ravintolaa ja tämä on toinen niistä, modernimpi. Kun lounasmenu irtoaa alkaen 24 eurolla, on minullakin varaa Michelin-elämykseen tällä reissulla.

Paikan päällä päädyin kuitenkin ottamaan kolmen ruokalajin version, kun ne juustot…

Säästän teidät kömpelöiltä yrityksiltä löytää oikeutta tekevää verbaliikkaa kuvaamaan ruokien makuja. Riittää varmasti, kun sanon vain, että ruoka oli aivan taivaallista. Jos haarukka voisi sulaa suuhun niin sekin oli lähellä tapahtua nyt.

Ei tällaista ruokaa oikein edes haluaisi syödä päivittäin (vaikka kotona asuisi se Michelin-kokki :)), nämä hetket säästää mielellään harvoin ja antaumuksella  koettavaksi hemmotteluksi joka tuo pienen kultareunan arkeen. Jollekulle se on ihana laukku tai kaunis koru, minulle ravintola. <3

Keittiön tervehdys: kurkku-inkiväärijuoma, macaron-leivos raparperitäytteellä, turska-cevicheä ja avokadojäätä.

Alkuruoka: simpukkasalaattia ja kylmäsavukoljaa, parsa-pannacottaa ja -moussea ja rakuunajäätelöä.

Pääruoka: tonnikalan sukuista kalaa (bonite) ja vihreää munakoisocurrya. Basilikaöljyssä marinoituja vihanneksia. Kalan päällä pudre d'olive eli oliivipuuteria? :D En tiedä miten tuo suomentuu, mutta kuivaa ja rapeaa se oli. En olisi itse tunnistanut oliiviksi, lunttasin menusta.

Annosten koot evät varmaankaan hahmotu kunnolla kuvista, mutta ne olivat reiluja. Kalaa oli arvioni mukaan ainakin 200 g, ei mikään piperrystaideannos niinkuin gourmet-paikkojen ruoista usein odottaa. Juustot olivat jo liikaa, alkuruoka ja pääruoka riittivät enemmän kuin hyvin hoitamaan tämän asiakkaan kylläisyystilaan.

Ruokajuomana join lasillisen tarjoilijan suosittelemaa rieslingiä. Aivan eri maailmasta kuin  edellisillan pöytävalkkari.

*

Gastronomia on äärimmäisen kiehtova taiteen laji. Minulla ei ole taitoa tai edellytyksiä ymmärtää, miten mauista saadaan sellaisia kuin ne huippukokkien loihtimina ovat, mutta onneksi riittää, että voin nauttia lopputuloksesta aisteillani. Se on kuin taikuutta.

Kun vertaan lounaskokemustani du Peintressä vaikkapa Tallinnan Ribeen, on Ribe vain kalpea aavistus.

Keittiön tervehdys, kolme ruokalajia, lasi erinomaista valkoviiniä ja puolikas lasi yhtä lailla täydellisesti mätsättyä punaviiniä (juustojen kanssa) maksoivat Michelin-tähden ravintolassa 40 euroa.

Sipulipiiras, annos kalaa ja hapankaalia, lasi (pahaa) valkoviiniä ja lasi kuohuviiniä maksoivat tavallisessa kotiruokaravintolassa 40 euroa.

Ihan mielenkiintoista. Suosittelen tsekkailemaan tähti-ravintoloiden lounasmenuja, mikäli edullinen ruokamatka makujen nirvanaan kiinnostaa yhtään. :)

Missä te olette kokeneet parhaimman ja mieleenpainuvimman ruokaelämyksen?

Onko aterian loihtinut kenties poikaystävä tai kummitäti tai onko se nautittu korealaisessa pikaruokabaarissa, picnicillä vai hienostuneessa gourmet-paikassa? :)

Kaikenlaisia "murheita" sitä voikin olla.

Minä rakastan bloggaamista ja tarinoiden jakamista niin paljon, että juttuideoiden jonolle ei näy loppua. Sen sijaan, että koskaan joutuisin miettimään, että mitähän sitä tänään kirjoittaisi, on ongelmana päinvastoin ajan kuluttaminen koneella ja julkaistavien juttujen pakollinen karsiminen. Haluaisin jakaa niin hurjasti kaikkia ihania, kiinnostavia ja ihmetyttäviä asioita, että kaikki eivät vain mahdu ulos ja on pakko jättää osa ikuiselle standby-listalle.

Jos julkaisisin kaikki luonnoksiin päätyvät aiheet, tulisi postauksia päivittäin ainakin kolme eikä siinä tietenkään ole mitään järkeä. Miksi käyttää enemmän aikaa vuorokaudesta asioiden jakamiseen koneen äärellä kuin niiden varsinaiseen kokemiseen? ^_^ Hullu noidankehä. Mutta tunne on vahvasti se, että haluaisin pystyä kirjoittamaan blogiin niin paljon enemmän kuin minkä järkevä koneella vietettävä aika päivässä sallii.

Tosiaan, ongelmansa kullakin. :)

Etenkin reissussa juttuideoita pulppuaa suunnilleen joka kadun kulmauksessa.

Tällä hetkellä jonossa odottavat...

Sofién iki-ihana vhh-kakkuyllätys Pariisissa.

Lisää Colmarista. Suuri kiitos sille lukijalle joka vinkkasi paikasta! :) Ilman lukijaa en olisi paikasta kuullutkaan.

Matkakosmetiikkahöpinää. Reissujen vakiojuttuja. :)

Vierailu hajuvesien erikoisliikkeessä Nosessa, jossa minulle ja Sofiélle tehtiin olfaktorinen analyysi. Niiiin mielenkiintoista..!

Ruokaelämyksiä Alsacessa.

Natashan häät. Ahh, niin ihana päivä!

...ja vaikka kuinka monta jo Suomessa luonnosteltua tuotearvostelua.

Todennäköisesti en ehdi kirjoittamaan ja julkaisemaan näitä kaikkia reissun aikana, vaikka ne tietysti olisi kaikkein kivointa julkaista tuoreeltaan (ja usein joku vielä spontaanimpi impulssipostaus ajaa jonossa olevien ohi).

Toivotaan, että Suomessa on palattuani niin tylsää niin että näitä voi postailla rauhassa ilman että tulee muita "pakko-jakaa" juttuja väliin ^_^

Piti käydä vain äkkiä lähikaupassa mutta hämärtyvä kaupunki imaisi minut kaduilleen.

Tämänkertainen majapaikka. Vanhan kaupungin sydämessä linnan kupeessa. Alle 40 eukkaa yö, koko asunto käytössäni.

Kynttilöistä suuri lisäplussa! Ja jääkaapissa kulhollinen kananmunia jotka saan kuulema syödä :)

Täällä on  jopa tuoksuöljykynttilä...

Maisema parvekkeelta.

Mun piti ottaa tämä ilta iisisti ja mennä ajoissa nukkumaan kun eilisyö meni miten meni.

No, ei tänäänkään.

On muuten hassua, kun Ranskassa alkoi hämärtää pikkuhiljaa vasta kymmenen aikoihin ja pimeä tuli joskus puoli yhdentoista aikoihin, kun taas Ljubljanassa pimentyi nopeasti jo yhdeksän jälkeen. Menin ruokakauppaan valoisassa varttia vaille yhdeksän, ja kun tulin ulos, oli jo selvästi hämärää.

Todella viehättävä kaupunki. Muistot Ljubljanasta 15 vuoden takaa ovat yhtä hämäriä kuin Tallinnan edellisen vierailun kohdalla, ja taas sai yllättyä mitä positiivisimmin. Joen varren tunnelma on kuin pienen skaalan Seine konsanaan, ja jyrkän kukkulan päällä kohoava linna kruunaa maiseman. Keskustasta tuli ehkä vähän mieleen sellainen "Praha kohtaa Pariisin" taskukoossa <3

Okei, mua ei saa enää päästää Sephoraan.

Olen nyt ostanut rajauskyniä tällä reissulla satasella.

Tuli sentään säästettyä kolme kymppiä kiitos myyjän, joka pudotti ja rikkoi kassalla Bare Mineralsin Ready-puuterin, jota olin ostamassa kynäsaaliini yhteydessä. Viimeinen kappale sitä mun sävyä. Vähän *itutti.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla BM:n kiinteää mineraalipuuteria, ja täällä se maksaa melkein puolet vähemmän kuin Suomessa. Olin hiplannut puuteria Pariisin Sephoroissa useaan otteeseen, ja nyt kun vihdoin päätin sen ostaa, sitä on Colmarissa jäljellä yksi ainoa kappale jonka myyjä rikkoo nenäni edessä.

*liitä kirosana*

No, ehkä tämä oli merkki siitä että nyt saa kosmetiikkaostokset riittää. Monellehan sadan euron shoppailu on pikkurahaa, mutta minulla ei varsinaisesti ollut ihan tuollaista budjettia varattuna pelkkiin eyelinereihin. Olin ajatellut riehaantuvani kosmetiikan suhteen vasta Berliinin luonnonkosmetiikkataivaassa, mutta Essence ja Sephora mielettömine waterproof-kynä-valikoimineen tulivat väliin.

Näissä merkeissä eilen.

Kirjoitan tätä puolen yön jälkeen, pitäisi olla jo nukkumassa että ehtii vähän levätä ennen junaan lähtöä. En vain malttanut olla jakamatta tätä.

Vietin melkein koko illan keittiössä valmistamassa junaeväitä. Pesin ja kuorin kasviksia, höyrytin parsakaalia, paistoin lohta... Talon emäntä taisi vähän ihmetellä että mitä tuo vieras puuhaa, onko se valmistautumassa sotaan ja nälänhätään vai junamatkaan...

Noo, saattoi tulla vähän ylilyöntiä.... Vai luuletteko että pärjään näillä 13 tuntia:

Puolen kilon rasia kylmäsavulohi-tonnikala-salaattia

Rasiallinen hummusta

Rasiallinen munakoisotahnaa

Keitettyjä kananmunia

Porkkanoita

Paprikaa

Parsakaalia

Kirsikkatomaatteja

Oliiveja

Juustoja

Raejuustoa

Ricottaa ja soijajogurttia (jäi yli aamiaisista, täytyyhän nekin ottaa mukaan :P)

.

Ehkä noilla ei nälkä ehdi tulla ennen Sloveniaa :D

Nopeat terveiset kuvankauniista Colmarista.

Tämä jos mikä oli oikea osoite! <3

Luulin ehtiväni tehdä tänään kunnon postauksen reilulla kuvasadolla eilisestä päivästäni, mutta enpä ehtinytkään. Nyt on jo kiire lounaalle - Airbnb-emäntäni varasi minulle pöydän toisesta Colmarin Michelin-tähden ravintolasta. :)

Halusin kuitenkin laittaa nopeat kuvaterveiset, sillä en tiedä ehdinkö enää tehdä tänään illallakaan postausta, tai huomenna. Aamuyöllä on herätys kello 4, ja koko perjantain vietän junassa. Juna lähtee Colmarista 5.21, ja kolmen junanvaihdon jälkeen saavun illalla 18.31 Ljulbljanaan.

Minulla oli eilen niin mukava päivä että kelpasi hymyillä! :) Olin liikenteessä 10.30-21.30 ja päivään sisältyi viininmaistelua, kosmetiikkashoppailua, hyvää ruokaa ihanilla maisemilla ja nukkekotimaisen kaupungin ihastelua.

Kävin Sephorassa ja Yves Rocherilla.

Sephorasta tarttui mukaan jälleen kaksi eyelineria... Tällä kertaa vähän kalliimmat kuin Essencen, mutta en voinut vastustaa.... Rakastan värikkäitä eyelinereita! Mun suosikkimeikki kesäisin, mitä muuta sitä tarvitsee? :)

Mutta nyt on riennettävä, kuvan ravintola odottaa...!

Halein,

Iloinen Ranskan matkaaja :)

Näiden eyelinerien takana on hauska tarina.

Tai no, hauskuus on tietysti lukijan määriteltävissä. :)

Matkatessani viime viikon maanantaina Hampurista Amsterdamiin, nousi Amersfoortin asemalla junaan nainen, joka istuutui minua vastapäätä samaan junaosastoon. Nainen oli täysin meikitön ja vähän räjähtäneen näköinen, jos sallitte ilmaisun, ja kaivoi saman tien laukustaan meikkipussin. Junan nytkähtäessä liikkeelle hän aloitti perusteellisen ehostustoimenpiteen.

Ensimmäisenä en voinut välttää kiinnittämästä huomiota oranssiin, tutunnäköiseen maskarahylsyyn – naisen meikkipussista putkahti esiin Lumenen Cloudberry Length Serum –maskara. Seuraavaksi pussista nousi Bourjoisin poskipuna samassa sävyssä, jonka itse ostin Ranskasta viime kesänä. Nainen käytti poskipunan kannessa olevaa pikkuruista peiliä meikatessaan.

Seurasi antaumuksellisin ripsien maskarointi jota olen koskaan todistanut. Nainen rullasi maskaraa ripsiinsä arviolta 7 minuutin ajan, ja seurasin, kuinka kymmenien ja kymmenien vetojen jälkeenkään ripset eivät muuttuneet paksuiksi klimpeiksi. Myös alaripsille suoritettiin sama käsittely. En ole koskaan nähnyt kenenkään vetävän noin paljon maskaraa kerralla – omat ripseni olisivat yksi valtava yhteen liimautunut tumppu vastaavan käsittelyn jäljiltä.

Seuraavaksi vuorossa oli vaalea sisärajaus alaluomelle, jota seurasi musta eyeliner-rajaus yläluomelle. Vaikuttuneena seurasin, miten nainen sai liikkuvassa junassa pikkuruisen peilin avulla luomilleen täysin tasaisen nestemäisen rajauksen.

Sitten seurasi erikoisin osuus. Nainen kaivoi meikkipussistaan purkin, jonka päättelin sisältävän silmänympärysvoidetta. Nainen annosteli purkin sisältöä silmänympäryksilleen monta ronskia sormellista hieroen ja taputellen voidetta rutiininomaisella huolella – myös liikkuvalle luomelle. Voidetta kului saman verran kuin itselläni kahdessa viikossa.

En voinut lakata tuijottamasta naisen rituaalia. Olisi ihan älyttömästi tehnyt mieli kysyä, mitä voidetta nainen ihoonsa hieroi. Ennen kaikkea tuntui hullulta, että joku laittaisi silmänympäryksilleen kosteusvoidetta sen jälkeen, kun on jo meikannut. Eikö siinä rajaukset ja ripsarit liukene rasvattuun ihoon..?

Voitelun jälkeen seurasi peiteainekynän pilkuttelu alaluomen sisänurkkaan, ja sitten – vaikka luomet kiilsivät rasvasta, nainen kaivoi pussistaan toisen eyelinerin ja suoritti uuden rajaustoimenpiteen.

Tämän eyelinerin kohdalla en malttanut enää olla hiljaa. Hylsy hohteli kiinnostavan shimmerisenä, ja seurasin, kuinka nainen piirsi siveltimellä kullan ja vaalean pinkin välillä shiftaavan paksumman rajauksen mustan rajan päälle.

”Anteeksi, mutta mikähän tuo ihana eyeliner mahtaa olla merkiltään?” kysyin.

Ja selvisi, että se oli Essencen Crystal Eyeliner.

Tuon minä ostan.

Puhkesimme juttelemaan meikeistä. Kysyin naiselta myydäänkö Hollannissakin Lumenea, vai miten hänellä sattui olemaan Lumenen Cloudberry-maskara. Kävi ilmi, että nainen oli saanut ripsivärin tuliaisena Ruotsissa opiskelevalta ystävältään, eikä hänellä ollut aavistustakaan että kyseessä on suomalainen merkki.

Saatuaan eyeliner-operaation päätökseen, nainen lisäsi vielä muutaman kymmentä kerrosta lisää ripsiväriä. Kauankohan hänellä kestää käytössä yksi maskara..? ^_^

Meikkisessio päättyi poskipunaan, jonka nainen levitti puhtaalle, meikkipohjattomalle iholle. Tässä vaiheessa saavuimmekin Amsterdamiin, ja nainen toivotti minulle mukavaa päivää.

Ja nyt sitten minullakin on Crystal Eyeliner. Kahdessa sävyssä. :) Ihanat!

Hillityn hauska kameleonttirajaus yksinään tai supermakea efekti tumman rajauksen päällä.

Essenceä taitaa saada myös joistain harvoista valituista kaupoista Suomessakin...? Hintaa eyelinerilla oli Belgiassa huimat 2,40€.

Tulin eilen vahingossa nauttineeksi reissun kalleimman lounaan.

Oppitunti: älä luota sokeasti opaskirjojen suosituksiin.

Halusin hakea simppelin takeaway-lounaan syötäväksi picnic-tyyliin.

Lonely Planet -oppaastani olin bongannut suosituksen JSFP Traiteur -nimisestä delicatessen-myymälästä St-Germain des Présissä. Loistavaa! Sijainti lähellä Luxemburgin puistoa ja Seineä, voi valita mennäkö herkkuineen istuskelemaan joen varteen vai puistoon.

"Lounarin" luokituksen mukaan JSFP Traiteur on edullinen, ja annosten hintahaarukaksi mainitaan 3,40-5,70€. Kuulostaa just mun paikalta!

Marssin sisään. Hintoja ei ollut missään esillä, mutta enpä niitä kaivannutkaan. Opaskirjani on uusin mahdollinen painos (tältä vuodelta) ja luotan tietenkin suosituksiin.

Sitten vain tilaamaan salaattia ja kalapateeta.

Lasku: 28 euroa....!!!

Whaaat? Kaksi pientä rasiaa takeaway-salaattia, kalaa ja kasviksia? Ravintolastakin saa suuremman ruoka-annoksen halvemmalla! Lonely Planet - mitä hemmettiä?!!

Lounasbudjettini tällä reissulla on noin 15 euroa. Pariisin bistrojen kolmen ruokalajin lounasmenut maksavat keskimäärin 15-20 euroa. Eilen olin ajatellut säästää lounaassa ja panostaa illalliseen ja siksi hakea takeawayn. Just. Se oli sitten kallein ateria koko reissulla.

Menin kalleine eväineni Luxemburgin puistoon. No, ainakin upea maisema oli ilmainen ^_^

Ja kuulkaa - salaatti oli vieläpä pahaa...! :D Oikeasti. Sienissä oli joku kitkerän makuinen vinegrette ja munakoisossa palaneen maku. Kyllä nauratti.

Eipä sitten jäänyt suurta budjettia illallistapaamiseen.

Minulla oli treffit Pariisissa opiskelevan lukijani Noran kanssa.

Päädyimme lopulta Seinen varressa lähellä St-Michelin siltaa sijaitsevaan Bistro des Augustins'iin, joka osoittautui mitä opiskelijakukkarolle ystävällisimmäksi paikaksi. Ruokalista on pieni mutta tyydyttää ainakin juuston ystävän mieliteot - bistro on tunnettu  juustogratiiniruoistaan. (Luin tämän myöhemmin  TripAdvisorista, ja vaikka paikka on ulkoisesti hyvin vaatimaton ja menu todellakin rajallinen, se on saanut tosi hyvät arvostelut.)

Myös palvelu oli mitä parhainta - täydellistä englantia puhuva tarjoilija oli enemmän kuin altis muokkaamaan minulle ruokavaliooni sopivan annoksen. Minulle valmistettiin ihan oma "special-gratiini" jossa oli ratatouillea, kermaa, kylmäsavulohta ja kananmunaa mozzarellakuorrutuksella. Höyryävän kuuma uuniruoka oli aivan täydellinen annos viilenevässä illassa. Naaa-amm! Annos oli menun kallein (12 euroa). Noran salaattiannos paahdetulla tomaattimozzarella-leivällä maksoi 8 euroa.

Illallisen jälkeen oli ihana kävellä kotia (tai kotiin vievää metrolinjaa :)) kohti seurana Seine tunnelmallisessa iltavalaistuksessaan.

Kaunista. :)

Nyt puhutaan jälleen onnistuneesta pakkausuudistuksesta! Eikä tuoteuutuuksissakaan vikaa ole, päinvastoin!

Sisarsarjat Sante ja Logona käyvät läpi pakkausuudistusta, joka on näkynyt talvesta saakka kaupoissa. Näiden sarjojen pakkaus-design on jo vuosia pysynyt kummallisen vanhanaikaisena ja epähoukuttavana (ainakin minun mielestäni), enkä pitänyt Santen edellistäkään uudistusta muutaman vuoden takaa erityisen onnistuneena.

Logonan pakkaukset eivät ole uudistuneet ainakaan sinä aikana kun olen käyttänyt luonnonkosmetiikkaa. Todellakin aika päivittää! Miltä vuodelta nämä ovat, 1983? :D

Logonan uutta ilmettä.

Suuri osa Logonan pakkauksista on edelleen vanhaa "kuosia". Uusi kroppasarja näyttää siltä kuin olisi ihan jonkun eri merkin  valikoimaa :) Oletettavasti uuden ilmeen on tarkoitus pikkuhiljaa kattaa koko sarja.

Eikö ole herkkuja?

Sain valita maahantuojalta minua kiinnostavan testisetin. Tuoksuvaihtoehdoista ei ollut helppo valita, mutta lopulta päädyin Santen Sitrus-Papaijaan ja Logonan Kvitten-Vaniljaan. Lisäksi sain Santen uuden Sheavoi-suihkuvartalovoiteen ja -käsivoiteen.

Tuoksuvalinnat menivät nappiin.

Sitrus-Papaija on juuri niin mehukkaan hedelmäinen kuin toivoin, olematta imelä. En tiedä juuri parempaa vartalotuotteen tuoksua kuin veden kielelle herauttavat sitrushedelmät…

Suihkugeelin koostumus on mukavan jämäkkä vaikkakin kuitenkin luonnonkosmetiikalle tyypillisesti hieman hyytelömäinen. Vaahto on runsaudessaan medium-tasoa.

Vartalovoide on yllättävän täyteläistä, sopii kuivallekin iholle. Tätä saa hieroa ihoon tovin ennen kuin se imeytyy täysin, koostumus on kaukana esimerkiksi edellisenä testaamani Nafhan nestemäisestä express-imeytyvästä laadusta.

Inceistä kiinnostuneet löytävät ne maahantuojan sivulta. Alkoholitietoisille; suihkugeeli on 'holiton, vartalovoide 'holillinen.

In-shower-vartalovoiteet eli märälle iholle käytetyttävät, suihkussa huuhdeltavat vartaloemulsiot ovat tämän hetken ”se” juttu. Näitä pulpahtelee nyt melkein kaikilta merkeiltä. Paras testaamani on edelleen Lushin.

Santen in-shower tuntuu mukavalta levittäessä eikä jätä suihkun lattiaa niljakkaan liukkaaksi niin kuin Lushin (jonka kanssa on paha liukastumisvaara). Kosteustehot eivät kuitenkaan riitä. Iho on pyyhekuivauksen jälkeen miellyttävän tuntuinen enkä tunne välitöntä rasvanlevitystarvetta. Muutaman tunnin kuluttua ihon pinta on kuitenkin jo suomuilla ja vaatii rehellistä, iholle jäävää voidekerrosta.

En ehkä välttämättä ymmärrä täysin in-shower-voiteiden kohdeyleisöä, mutta innokkaita käyttäjiä näyttäisi riittävän ottaen huomioon tuotetyypin kasvavan suosion. Tämän kaltaiset kosteustuotteet sopinevat heille, joiden iho ei ole kuiva ja vain kevyt kosteutus riittää. Lushin Body Conditioner tosin on selvästi kosteuttavampi edustaja tässä tuoteryhmässä.

Käsivoide on suurta rakkautta! Ihanan pehmeä ja täyteläinen, sopii parhaiten yövoiteeksi. Päiväkäyttöön voide jättää hitusen liian rasvaisen pinnan ihoon, ei siis voi heti voidetta laitettuaan jatkaa vaikka koneen naputtelua tai papereiden käsittelyä.

Tuoksu on omalaatuinen. In-shower-tuotteessa on sama tuoksu, mutta miedompana. Ensin tuoksu esittäytyy ihan miellyttävänä mutta sitten se jotenkin raskautuu. Vaikea kuvailla. Ei makea, ei kukkainen, ei mausteinen, ei raikas. Ehkä jotenkin pähkinäinen..?

Logonan Kvitten-Vanilja-tuoteduo on koostumuksiltaan aivan kuin Santen, erona käytännössä siis vain tuoksu. Kvitten-Vaniljan tuoksu on hienostuneempi kuin Sitrus-Papaijan, kevyen makea ja puuterinen. Pakkaus-design’kin on asteen elegantimpi. Sante on nuorekas, Logona klassisempi.

.

Hintatietoja:

Logonan suihkugeeli 9,90 € / 200 ml ja vartaloemulsio 13,90-19,00 € / 200 ml (Granaattiomena-tuoksu on jostain syystä kalliimpi).

Santen suihkugeeli 8,40€ / 200 ml ja vartaloemulsio 8,40 € / 150 ml.

Santen in-shower –vartalovoide 9,35 € / 200 ml ja käsivoide 4,35€ / 50 ml.

Minulla oli eilen ilo viettää päivää avec Sofié.

Pariisilaistunut bloggaajakollegani sopii Pariisin katukuvaan kuin aito ranskatar, vai mitä tuumaatte? :)

Aurinkokin helli eilen täydeltä teholta, ja Hollannin & Belgian kylmyys oli enää muisto vain... Taisin eilen jopa vähän ruskettua! ^_^

Sofién kotikatu kuhisee elämää.

Mitä ruoka-aineita et täältä löydä, sitä et tarvitse :) Ihania juusto-, hedelmä, kala-, mauste-, jne -kauppoja vieri vieressä.

Sofién koti on ihastuttava ja valoisa. Mitä muuta saattaisi odottaa... ;)

Sofién blogi on aina ollut suosikkejani. Meitä yhdistää rakkaus kauniisiin asioihin ja halu jakaa niitä. Ihan tavallisesta arjesta löytyy niin paljon kauneutta jota emme aina huomaa.

Myös ruoka ja matkailu ovat Sofiélle lähellä sydäntä. Yksi asia, mikä meitä Sofién sanoin ei yhdistä, on kosmetiikka ja meikkaus. Sofié ei kuulema osaa meikata.

Ja tänä iltana minun  pitäisi lähteä Sofién kanssa meikkiostoksille ja opettaa häntä kaunistautumaan :D

Aika hullu tehtävä. ^_^ Miten tällainen nainen enää muuttuu kosmetiikan avulla kauniimmaksi?

Less is definitely more Sofién piirteillä.

.

Iltaa vietettiin latinalaisessa korttelissa.

Ei lainkaan huono päivä! :)