Viimeisimpiin testaamiini ihonhoitosarjoihin kuuluu The Body Shopin Drops Of Youth.
Olen muuten viimeiset viisi kuukautta kunnostautunut oikein poikkeuksellisen systemaattisessa ja aikataulutetussa ihonhoitotuotteiden testauksessa :) Kotimaisen kosmetiikan teemaviikko asetti "väkisin" aikataulun jotta ehdin saada kaikki viikolle mukaan haluamani sarjat testattua lokakuun ja joulukuun välillä, ja joulun jälkeen huomasin jääneeni tähän suunnitelmallisesti aikataulutettuun testausmoodiin. Olen ehtinyt vuodenvaihteen jälkeen koeajaa jo parikin sarjaa, mutta niistä kuulette sitten Kotimaisen kosmetiikan teemaviikolla vol. 2 joka on luvassa kevään aikana. :)
Tänään kuitenkin luupin alla Drops Of Youth. Päivän kuuma kysymys kuuluu: montako tuotetta jaksaisit tai olisit valmis kerrostamaan ihollesi ihonhoidon nimissä? Sarjan filosofian mukaan ihonhoidon peruspuhdistus- ja kosteutusrutiiniin voisi kuulua minimissään sellaiset kuusi tuotetta.
Drops Of Youth -sarja kehitettiin TBS:n ekosertifioidusta Nutriganics-sarjasta irrotetun, samannimisen tehotiivisteen ympärille.
Drops Of Youth -sarjaan kuuluu kuusi tuotetta ja se edustaa aasialaisen ihonhoidon kerrostustekniikkaa, eli sarjan tuotteita on tarkoitus käyttää kaikkia päällekkäin. Tuotteet käyttöjärjestyksessä: hoitovesi, tehotiiviste, silmänympärystiiviste, kosteusvoide tai yönaamio ja päiväsaikaan meikinpohjustusvoide.
Sain testiin hoitoveden, tehotiivisteen ja kosteusvoiteen.
Youth Essence-Lotion
"Hoitovesi, joka toimii ensimmäisenä tärkeänä vaiheena ihonpuhdistuksen jälkeen. Ravitsee ja valmistelee ihon kasvojenhoidon seuraavia vaiheita varten. Kosteuttaa ja silottaa huokosia."
Sisältää alppitähden kantasolu-uutetta Italian Alpeilta.
Koostumus: geelivesi.
Tämä on siis niin sanottu "fancy kasvovesi", eli astetta hoitavampi kasvovesi. Sitä on tarkoitus käyttää puhdistusaineen ja kasvoveden jälkeen. Tuotetta voi toki käyttää myös kasvoveden tapaan tai asemasta, mutta tällöin on suositeltavaa annostella sitä kahdesti: ensin vanulappuun jolla viimeistellään puhdistus ja sen jälkeen muutama pisara sormien kautta seerumin tapaan levitettynä.
Sannin kokemus: todella miellyttävän ja kosteuttavan tuntuinen, iho jää siloiseksi, kuulaaksi ja napakaksi. Raikas tuoksu. Silikoniton, mutta sisältää denaturoitua alkoholia jota toiset haluavat välttää. Minulle alkoholi ei ole kynnyskysymys ja tykkään tuotteesta kovasti.
Inci täällä.
Youth-tehotiiviste
Sisältää 99% luonnollisia tai luonnollista alkuperää olevia ainesosia. Kysyin TBS:ltä onko alunperin Ecocert-sertifioidun tiivisteen koostumusta muutettu tuotteen siirryttyä pois Nutriganicsista. Minulle kerrottiin, että raaka-ainepohja on säilynyt samana, mutta tuotteelle ei haluttu enää hakea sertifikaattia. Lisäksi juuri lanseerattu viimeisin versio tiivisteestä sisältää nyt kolmea eri kantasolu-uutetta aiemman yhden sijaan.
TBS:n tuotetietojen mukaan: "Nopeuttaa epidermiksen uusiutumista parantaen ihon kuntoa. Pehmentää ihon välittömästi ja säännöllisessä käytössä elvyttää, kirkastaa ja silottaa ihoa. Imeytyy nopeasti pienimolekyylisen koostumuksensa ansiosta. Sopii kaikille ihotyypeille, erityisesti niille jotka haluavat tehokkaita tuotteita hoitamaan ikääntymisen ensimerkkejä."
Koostumus: geelifluidi.
Tiivistettä suositellaan käytettäväksi aamuin illoin ennen seerumia ja päivävoidetta. Seerumin kaltaiset 'tiivisteet' ovat tehneet tuloaan valtamarkkinoille jo pitkään, rajoittuen ensin selektiiviseen kosmetiikkaan ja nyt niitä alkaa näkyä edullisemmilla päivittäistavarasarjoillakin kuten Lumenella ja The Body Shopilla. Moni kysyy: tarvitseeko tuollaista oikeasti? Eikö seerumi riitä? Eikö kyseessä ole vain lisämyyntikikka?
Minä vastaan omasta puolestani: kyllä ja ei. Ei, et varmastikaan ehdottomasti tarvitse tiivistettä. Ja kyllä, tiivisteet edustavat epäilemättä valmistajille myös lisämyyntimahdollisuutta. Mutta niistä saa oikeastikin lisäkosteutta ja jollekulle se voi olla toimiva lisä ihonhoitorutiiniin. Tuhdimmat voiteet eivät sovi kaikille, ja erilaiset seerumit, hoitovedet ja tiivisteet tarjoavat toisenlaisen, kevyemmän tavan tuoda iholle lisäkosteutta. Lisäksi aasialainen kerrostusrutiini on oma elämyksellinen kokonaisuutensa josta saatava arvo voi olla tärkeää ja sijoittamisen arvoista toisille kosmetiikan kuluttajille.
Sannin kokemus: erittäin miellyttävän ja silottavan tuntuinen. Hoitovesi + tiiviste yhdessä riittävät kosteuttamaan ihoni täysin enkä kaipaa päälle voidetta, ainakaan nyt kun ei ole enää pakkasia. Levittyy iholle liukkaasti ja kuten hoitoveden kanssa, tulee tunne että formulassa voisi olla jotain silikoni- tai polymeeriainesosia tuomassa tätä liukkauden tunnetta. Näin ei kuitenkaan ole.
Inci täällä.
On muuten outoa, että Drops Of Youth -sarjaan ei kuulu seerumia, vaikka tiiviste suositellaan käytettäväksi seerumin alla. Seerumi on siis hankittava toisesta sarjasta.
Youth Cream
"Kevyt, ilmavan kuohkea kasvovoide jättää ihon samettisen pehmeäksi ja kimmoisaksi. Kosteuttaa 24 tunnin ajan, ihohuokoset näyttävät supistuneilta ja juonteet pienemmiltä".
Koostumus: sorbettimainen, raikas voide.
Sannin kokemus: minun makuuni koostumus on liian silikoninen, mutta arvaan, että juuri tällainen ihofiilis on todella monelle normikosmetiikan käyttäjälle mieleen. Mikä minulle on keinotekoisen liukasta ja epäluonnollisen tuntuista, voi monelle muulle olla ihastuttavan sileä ja raikas tunne.
Voide on aika kevyttä kosteusteholtaan, eli ei sovi kuivaihoiselle ainakaan yksinään käytettynä.
Tässä on taas erinomainen verrokkiesimerkki luonnonkosmetiikan ja normikosmetiikan koostumuksista: jos levittää Drops Of Youth -voidetta kasvojen toiselle puolelle ja toiselle puolelle yhtä kevyen koostumuksen luomuvoidetta, eroa ei voi olla huomaamatta. Kummatkin imeytyvät yhtä nopeasti, silikoniversio vain liukuu iholla aivan eri tavalla ja silottaa ihon pinnan kevyellä filmillä. Luonnonkosmetiikan voide voi jättää ihon aavistuksen nahkeaksi ainakin hetkellisesti, Drops Of Youthin kaltainen koostumus taas "kuivuu" ihon pinnalle saman tien mikä on silikoni- ja muoviyhdisteiden aikaansaamaa: ihon pinta tuntuu niiden ansiosta "samettiselta". Jep, Youth-voiteessa on myös muovia.
Inci täällä.
Summa summarum: tykästyin kovasti hoitoveteen ja tehotiivisteeseen, etenkin luonnonkosmetiikaksi laskettavaan tiivisteeseen. Ihanan raikkaita ja tehokkaasti kosteuttavilta tuntuvia tuotteita joiden jäljiltä iho jää kuulaaksi ja napakaksi.
Hintatietoja:
Essence-Lotion 160 ml / 17,90€
Youth-tehotiiviste 50 ml / 38,60€ (litrahinta laskenut vanhasta DOY-tiivisteestä)
Voide 50 ml / 27,50€
.
Ja nyt uudelleen kysymys: montako tuotetta sinä käytät ihonhoitorutiinissasi? Puhutaan siis pelkästä puhdistamisesta ja kosteuttamisesta.
Voisitko kuvitella käyttäväsi esimerkiksi kahdeksaa tuotetta aasiattarien tyyliin? Suomalainen Pirjo hieroo nassuun tyytyväisenä Pirkan päivävoiteen, "Mei Lingin" kosteutusrituaaliin voivat kuulua hoitovesi, tiiviste, seerumi, päivävoide, kasvoöljy ja suojakertoimellinen voide. :) Niitä ennen on suoritettu kaksoispuhdistus ja viimeistelty kasvovedellä. Saldo: yhdeksän tuotetta. En usko että tavalliset pirjot ihan äkkiä omaksuvat Mei Lingin ihonhoitofilosofiaa. ;) En minäkään, vaikka kosmetiikan elämyksellinen puoli minua puhutteleekin. Täällä mennään max. neljällä tuotteella. Ei kun viidellä, silmänympärysvoide unohtui. ^_^
Tänään esittelyssä RMS Beauty, ylellinen ja vähän erilainen luonnollinen meikkisarja. Sarjan kotimaa on Yhdysvalloissa.
Miksi erilainen? Ensinnäkin, RMS:n tuotteet pohjautuvat öljyihin ja rasvoihin. Luomivärit, meikkipohjat, poskipunat, allihopa, ovat rasvaisia. Toisekseen, RMS on "raakakosmetiikkaa" eli käyttää tuotteissaan kuumentamattomia, mahdollisimman vähän prosessoituja raaka-aineita. RMS:n sivulla lukee, "formulated with raw, food grade and organic ingredients in their natural state", jonka tulkitsen niin, että ainesosat ovat niin lähellä sitä tilaa missä ne ovat luonnossa. Tämä tosin ei voi päteä mineraaleihin, jotka luonnollisestikin on puhdistettava ja partikkelit jauhettava jotta niitä voi käyttää kosmetiikassa.
Sain RMS Beautyn tuotteita testattavaksi Eleven.fi-verkkokaupalta. Settiin kuuluu Beauty Oil -kasvoöljy, Un Cover-Up -meikkipohja ja sivellin sen levitykseen, Living Luminizer -kuultovoide ja Eye Polish -luomiväri. Olin toivonut myös poskipunaa mutta toivomani sävy oli varastolta lopussa.
Sarja vaikutti filosofiansa pohjalta erittäin kiinnostavalta (ja tuotteet kieltämättä tyylikkäiltä), mutta olin skeptinen meidän synkkauksesta heti alkuun. Tiedätte miksi: Sanni ja rasvaiset meikit, etenkin rasvainen luomiväri. Voiko toimia...? Aiempi kokemus ei ole ollut juhlien arvoinen.
Täyteläisen voidemaiset meikkipohjat "hikoilevat" usein irti iholtani ja rasvaiset luomivärit kasautuvat luomivakoon. Ja nyt olin testaamassa kookosrasvapohjaan perustuvaa meikkivoidetta ja luomiväriä. Mitähän tästä tulee..?
Jos joku muistaa tammikuisen Pakkassuosikit-postaukseni, niin siitä kävi ilmi että ainakin Beauty Oiliin tykästyin kovasti. Siitä lisää postauksen lopussa. Keskitytään jutussa ennen kaikkea meikkipohjaan ja luomiväriin.
"Un" Cover-Up (kyllä, kirjoitetaan RMS:n mukaan juuri noin, lainausmerkeillä), on sarjan bestseller-tuotteita.
Seokseen ei ole lisätty mitään mikä absorboisi rasvamaisten ainesosien kiiltoa ja toisi sitä synteettisille meikkivoiteille ominaista samettista ihotunnetta. "Un" Cover-Up on rehellisesti rasvainen voide. Se ei kuivu iholla vaan pinta jää juuri sellaiseksi mitä kookosrasvan, risiiniöljyn, mehiläisvahan, kaakaovoin ja jojobaöljyn cocktaililta saattaisi odottaa. Eli tahmeaksi. Ainakin minun ihollani.
Voiteen levittäminen sarjan omalla (söpöllä!) siveltimellä onnistui oikein mallikkaasti. Voide levittyy kauniin tasaisesti ja yllätyin sen peittävyydestä. Ensin kovin kiiltäväksi iholle jäävä voide himmenee imeytyessään, ja tuloksena on lopulta - - - kaunis, hehkuva, tasaisen värinen iho. Siis sanalla sanoen: älyttömän kaunis iho.
Ennen ja jälkeen:
Sävy 22 näyttää kuvissa ehkä aavistuksen kalpealta kasvoillani, mutta livenä se ei näyttänyt siltä.
Ällistyin miten hyvin voide peitti vasemman poskeni punoituksenkin, laajentunut verisuonikin katosi. Käytin voidetta myös silmänalusilla peiteaineen sijaan.
Tulos ansaitsee suuren lähikuvan ;)
Wow, tämähän on.... mahtava meikkipohja! Vai... onko..?
Olen kokeillut RMS:n pohjaa useita kertoja talven aikana, ja jokainen kerta on mennyt samaa rataa: ensin iho näyttää aivan törkeän upealta, sanoinkuvaamattoman kuulaalta, raikkaalta ja tasaiselta. Mutta... ilo on lyhytaikainen. Meikkipohjalle käy juuri niinkuin pelkäsinkin: se ei kestä iholla vaan sulaa jo seuraavan parin tunnin aikana, liukuu paikoiltaan ja ikäänkuin haihtuu. Illalla iho on liejuisen näköinen.
Entä puuteri - voisiko se auttaa? "Un" Cover-Up on kehitetty käytettäväksi ihanteellisimmillaan ilman puuteria ja sarjan yhden raaka-aineen "Un" Powder -puuteria (silica) suositellaan vain rasvoittuvalle ihotyypille tai jos henkilö välttämättä haluaa matan lookin. Minun mielestäni "Un" Cover Upin luoma eteerinen kuulaus on koko RMS:n meikkipohjan kauneuden pointti, enkä haluaisi sammuttaa sitä puuterilla. Kokeilin kyllä pari kertaa tuputella päälle mahdollisimman ohuelti Laveran irtopuuteria, mutta tulos ei ollut senkään avulla kestävä. Ja kuulaus todellakin sammui.
Mutta katsellaan vielä pari kuvaa lisää valmiista meikistä ennen illan finaalia.
Poskilla Jemma Kiddin voidemainen Guava-poskipuna (ihana). Poskipäillä ja kulmaluulla RMS:n Living Luminizer -kuultovoide. Poskipunaa ja kuultotuotetta levittäessä meikkipohja alkaa jo haihtua; koska mikään ei varsinaisesti ole kiinnittänyt meikkivoidetta ihoon, sitä tarttuu sormeen kun taputtelen päälle muita tuotteita. Posken verisuoni on taas näkyvissä.
Luomilla RMS:n Eye Polish sävyssä Magnetic. Siitä lisää alempana.
Living Luminizer on makuuni vähän liian jähmeää. Pidän notkeammista koostumuksista kun on kyse kuultovoiteesta. Jähmeät koostumukset vaativat enemmän työstöä iholla = irrottaa alla olevaa meikkipohjaa.
Vielä toinen RMS:n meikkipohjan kestävyyteen liittyvä tekijä: alle laitettu kosteustuote. RMS Beauty suosittelee välttämään synteettisiä normikosteusvoiteita ja käyttämään "Un" Cover-Upin alla luonnollista kasvoöljyä, mieluiten tietysti sarjan omaa Beauty Oilia. Teinkin havainnon, että "Un" Cover-Up levittyy jotenkin tasaisemmin öljyllä kosteutetulle iholle kuin normikosteusvoiteen päälle (kai öljyinen meikkivoide mukautuu helposti öljytylle iholle), mutta kestoon en huomannut alle laitetun kosteustuotteen vaikuttavan. Primereita RMS Beauty ei luonnollisestikaan suosittele, sillä niissä on synteettisiä ainesosia.
Kuulas on iho... Lookista tulee mieleen talvinen versio tästä omiin lempparilookkeihini lukeutuvasta dewy skin -meikistä.
Kas niin. Lähden kaupungille ja kuvaan meikin taas palatessani kotiin.
Miltä nyt näyttää?
Tältä. En tiedä miten hyvin ihon tila välittyy kuvan kautta, mutta "Un" Cover-Up on jo liuennut reilusti ja iho näyttää hikiseltä.
"Un" Cover-Up ei tosin ole ainoa joka on liuennut.... ;) Voidaan havainnoida myös Sephoran Waterproof-kynän levinneen ja liuenneen. Se ei ole kovin yllättävää: wp-koostumukset liukenevat herkästi rasvaan, ja kun sekä ylä- että alaluomella on rasvainen tuote (käytin Un Cover-Uppia myös silmien alla peiteaineena), ei rajaukselta voida odottaakaan kovin hyvää kestävyyttä.
Vessan valossa.
Summa summarum: minulla harmillisesti "Un" Cover-Up ei toimi, mutta tuotteen suosio huomioiden se varmasti kestää paljon paremmin monien muiden iholla. Toisaalta kestävyyden mekanismi jää minulle mysteeriksi: iho tuottaa luonnostaan talia. Terveen ihon pinta on luonnostaan vähän rasvainen. RMS:n meikkipohja on rasvainen. Ja rasvat liukenevat rasvoihin. Millä pelkkiin rasvamaisiin aineisiin + väripigmentteihin perustuva tuote voi kiinnittyä ihoon siten että pinta kestää koko päivän...?
.
Katsotaanpa sitten Eye Polish -luomiväriä.
Kun avasin purkin, oli luomivärin päällä kerros erottunutta kookosöljyä. Imeytin sen paperiin ennen kuin lähdin levittämään tuotetta.
Magnetic on kaunis metallin hohtoinen taupe-sävy.
Luomivärissä on käytetty risiiniöljyä lukuunottamatta samaa rasvapohjaa kuin "Un" Cover-Up -pohjassa.
Tässä Magnetic juuri levitettynä. Luomella voi havaita jo minuutteja levityksen jälkeen vekin, johon rasvainen sävy alkaa kerääntyä.
Ja miltä Magnetic-meikki näytti kaupungilta palattua...
Nnoh.
Illalla sävy oli liuennut ja kadonnut käytännössä kokonaan. Alla oli pohjustuksena Urban Decayn Primer Potion.
Tässä yhden Magnetic-testikerran tulos illalla ilman pohjustajaa...
I rest my case. Eiköhän tämän tyyppisen luomivärin epäsopivuus luomilleni ole tarpeeksi demonstroitu.
.
Minua kiinnostaisi tietää, millaisilla luomilla tällainen luomiväri voi ylipäänsä pysyä...? Miten kuivumaton, rasvainen aine voi millään keinolla pysyä jatkuvassa liikkeessä olevalla ihoalueella..?
Onko jolla kulla onnistuneita kokemuksia RMS:n Eye Polishista?
Lopuksi: suosikkini RMS:n testituotteista.
Beauty Oilia kuvaillaan RMS:n sivuilla kevyeksi, mutta sitä se ei ole. Ei paksuintakaan tahmaa, mutta kaukana kuivaöljymäisestä koostumuksesta. Kyseessä on täyteläinen, iholla selvästi rasvaiselta tuntuva öljysekoitus. Se koostuu jojoba-, ruusunmarja,- buriti- ja tamanuöljyistä. Elevenin sivulla öljyä suositellaan levitettävän kerralla 3 tippaa, mutta tämä on minulle turhan suuri määrä ja iho jää liian rasvaiseksi, yksi tippa riittää.
Öljyn tuoksu voisi täyttää oman postauksen. Se on koukuttava, ihana ja outo. Öljy on hajustettu vaniljauutteella, ja vahva, mausteinen vanilja onkin öljyn päätuoksu. Mutta uskokaa tai älkää, haistan Beauty Oilissa myös jotain hyvin kalanmaksaöljymäistä. Aluksi luulin että kyseessä oli yksittäinen hajureseptorieni "bad smell day", mutta kyllä, haistan kalanmaksan joka kerta kun avaan pullon. Kalaisa aromi ei ole epämiellyttävä, se vain on... kalaisa. ^_^
Hajuherkille tiedoksi: vaniljan tuoksu on niin voimakas että se tuoksuu pullon läpikin. Kun avaan kylppärin kaapin, Beauty Oilin raukea vanilja tervehtii minua.
Vanilja + "Möller" ei kuulosta kovin houkuttavalta yhdistelmältä, mutta minä olen täysin koukuttunut siihen. Rakastan sitä. Sniffailen Beauty Oilia usein ihan vain aromaterapeuttisessa mielessä. :)
Pakkasilla käytin Beauty Oilia yksinään, nyt lauhemmilla säillä sekoitan sitä voiteisiin kuten Laveran hajustamattomaan Neutral Fluidiin, jolloin öljy imeytyy paremmin. Käytän Beauty Oil + voide -komboa yövoiteena.
Olenpahan sekoittanut Beauty Oilia myös Ceridal-voiteeseen, jolloin saan vielä ravitsevamman käsivoiteen.
Kun äsken tarkistin RMS Beautyn hinnat blogijuttua varten, hätkähdin kun näin öljyn hinnan - aika arvokasta ainetta käsivoiteeseen..! ^_^ 30 ml maksaa 81,30€.
Muita hintatietoja:
"Un" Cover-Up 38,70€ / 5,6 g
Living Luminizer 40,70€ / 4,8 g
Eye Polish 27,30€ / 4,2 g
Skin2Skin meikkipohjasivellin 40,70 €
*
Mitä ajatuksia arvokas "rasvameikkisarja" teissä herättää? Onko joukossamme jo RMS:n faneja?
Edit. Nyt on taas aivan valtavasti kommentteja kysymyksien kera jonossa, suurinta osaa vanhempiin postauksiin jätetyistä en ole julkaissut että muistan vastata. Älkää siis ihmetelkö kun kommenttianne ei näy, se odottaa bloginhallinnassa :) Tänään en valitettavasti ehdi vastata kommentteihin, toivottavasti jaksatte odotella.
Tästä onkin jo ollut kommenteissa juttua vuoden vaihteen jälkeen, mutta tehdään asiasta nyt virallinen uutisointi: Yves Rocher sulkee kaikki Suomen kivijalkamyymälänsä Helsingin Forumin liikettä lukuunottamatta maaliskuun loppuun mennessä. Forum jatkaa normaalisti eikä sulje vuoden lopussa niinkuin joku esitti kommenteissa. Paitsi että tämä ei pitänytkään paikkaansa vaikka tarkistin asian Rocherin PR:ltä moneen kertaan, vaan myös Forum lopettaa :(
Tämä on tietysti murheellinen uutinen meille old school Yves Rocher -faneille jotka olemme pyörineet "Kauneuden vihreissä liikkeissä" penskasta saakka. Itse olen mm. käynyt elämässäni ensimmäistä kertaa kosmetologilla juuri Yves Rocherin hoitolassa. Yksi kuopiolaisista ystävistäni on käynyt 20 vuotta (!!) laitattamassa kulmakarvansa Yves Rocherilla, talk about loyalty.
Nettikauppa ja postimyynti jatkavat Suomessa entiseen tapaan.
Uutinen oli itselleni todella yllättävä ja odottamaton, Rocherilla on ollut myymälätoimintaa Suomessa niin kauan. Surullista että he päätyivät tällaiseen päätökseen. Kai ajat ovat huonot ja liikkeiden kannattavuus on huonontunut ratkaisevasti. Toisaalta sitä sitten toivoisi, että nettimyynti olisi sitä vastoin kasvanut.
Uutisen yhteyteen lykkään kuvitukseksi omaksi postauksekseen jo tammikuussa suunnitellun jutun Yves Rocherin joulukalenterin sisällöstä. Sarjassamme postausideoita jotka vain jäävät kun ei ehdi ja jotain muuta kiinnostavampaa/ajankohtaisempaa pukkaa koko ajan päälle... :P
Minusta tämä oli ihan hauska idea: avasin kalenteriluukut eli pussukat ja kirjoitin ylös jokaisen tuotteen herättämän ensimmäisen ajatuksen.
Yhden tuotteista olin onnistunut kadottamaan ennen kuvausta. Ei yllätä :)
Tällä viikolla tuli kuukausi täyteen ruokavaliokokeilua ja on väliraportin aika. Missä mennään ja millaisia vaikutuksia olen havainnut?
Kertauksena: olen läpikäymässä 3 kuukauden mittaista valmennusohjelmaa FitFarmilla. Ohjelmaan kuuluu sekä ruokavalio että treeniohjelma, tavoitteena kohentaa kehitystä ennen kaikkea aerobisen liikunnan parissa.
Yleisesti vaikutuksista kehoon, mieleen ja energiatasoon:
Olotila on pysynyt ensimmäisen viikon energiaromahduksen jälkeen mainiona.
Vireystaso on sama kuin ennen kokeilun aloittamista, mutta herään nykyään entistä aikaisemmin. Useimpina aamuina herään jo viideltä enkä pysty enää nukahtamaan uudelleen. Tämä on selkeä muutos joka ilmeni heti ruokavaliomuutoksen jälkeen. Koska uni-valverytmin säätelyssä on mukana paljon hormonaalisia tekijöitä, voisin päätellä, että ruokavalio on vaikuttanut hormonitasapainooni. (Optimal Performancella osattaisiin varmasti ottaa kantaa tähän puoleen.)
Painoni on laskenut kokeilun aikana kaksi kiloa ja vartalosta on kutistunut senttejä. Laihtuminen ei ole toivottua eikä valmennuksen tavoitteena ja kun painon todettiin laskevan, ruokavalioon lisättiin rasvoja. Paino on kuitenkin edelleen pikkuisen jatkanut tippumista. Ruokavaliooni tehdään siis todennäköisesti jälleen muutoksia, tai ainakin lisään itse kaloreita jos vaaka näyttää edelleen laskevaa suuntaa. Koska nykyiselläänkin syön useimpina päivinä enemmän kaloreita kuin mitä ruokavalio "määrää", tuntuu laihtuminen oudolta. Lopulta selitys on tietysti hyvin yksinkertainen: normaali vhh-ruokavalioni on runsasenergisempää kuin kokeiluruokavalio.
Edelleenkään kehossa ei ole ollut minkäänlaisia turvotuksia. Valitsemani hiilarinlähteet vaikuttaisivat siis sopivan minulle erinomaisesti.
Liikunnasta:
Juoksu: Arvioin jaksavani juoksua nyt jonkun verran paremmin.
Normaalisti suoritan juoksulenkkini siten, että tunnin sisällä hidastan välillä kävelyksi, mutta nyt olen kyennyt vastustamaan hidastamisen mielitekoa ja pystynyt juoksemaan yhtäjaksoisesti 60 minuuttia. Toisaalta oma osuutensa on aivan varmasti myös valmennuksen tuomalla psykologisella motivaatiolla, sitä tsemppaa itseään rankemmin kun on tietoinen meneillään olevasta projektista. Huomaan ajattelevani, "Kun sitä hiilaria nyt on koneessa enemmän niin täytyyhän mun jaksaa". Kevyeltä juoksu ei kuitenkaan ole tuntunut. Valitettavasti ruokavalio ei myöskään poista juoksumatolla juoksemisen tylsyyttä ^_^ :D Odotan että tulee kevät ja pääsen ulos juoksemaan. :)
Painoharjoittelu: Tykkään uudesta saliohjelmastani tosi paljon ja olen selvästi saanut valmennuksen kautta uutta motivaatiota ja inspiraatiota salitreenin puolella. No, punttitreeni onkin aina ollut itselleni se mieluisin liikuntamuoto - se vain ei valitettavasti auta portaissa hengästymiseen ;) Siksi tarvitaan myös aerobinen puoli.
Salilla jeesaa FitFarmin Oskari Aaltonen
Olen oppinut liikuntaharjoitusten järkevästä koostamisesta paljon: millainen setti on mielekäs ja riittävä tavoitteiden saavuttamiseksi. Suoraan sanottuna olen treenannut viimeiset kaksi vuotta ihan päin p:tä. Integroituani juoksun osaksi treeniä, olen tehnyt niin että juoksen ensin tunnin ja teen heti perään tunnin salitreenin. Ja tämä setti 4-6 kertaa viikossa. Kertoessani tästä Mikolle sain vastaukseksi pään puistelua, "Ei noin".
Mikon mukaan ei ole kovinkaan järkevä ja kehittävä strategia väsyttää itseään ensin juoksulla ja lähteä sitten suoraan nostamaan rautaa. Kuulostaahan se pirun loogiselta nyt kun sen kuulee ulkopuoliselta, itse vain ei ollut osannut ajatella asiaa niin. Salitreenille jää juoksun jäljiltä vajaat energiavarastot, eikä treeniä voi mitenkään vetää optimaalisesti kun lihas on jo väsynyt eikä sitä edes ravita välissä lisäenergialla. Kroppa on tällaisen setin jälkeen ihan puhki eikä varmasti ehdi kunnolla palautua seuraavaan päivään mennessä - ja sitten meikä on jo menossa vetämään samaa komboa uudelleen. Tulos: en kehity kunnolla kummassakaan lajissa ja suoritukset jäävät aina vajaiksi. Hyvä Sanni, olenpa vetänyt fiksusti! ^_^
FitFarmin valmennuksessa olen oppinut, että määrä ei todellakaan ole yhtä kuin laatu. Minun ei tarvitse puskea kahta eri treeniä peräjälkeen ja niin monta kertaa viikossa kuin vain jaksaa, että pääsen tavoitteisiin. Siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.
Maltillisempi tahti ja harjoitusten jakaminen eri päiville on paljon viisaampi strategia minun kaltaiseni kuntoliikkujan tavoitteiden kannalta. Olen tosi iloinen ymmärrettyäni tämän, nyt liikunta tuntuu oikeasti paljon kivemmalta. Liikuntaviikkoni näyttää nyt tältä:
Ruoasta:
Aluksi rajoittavilta tuntuvat asiat ruokavaliossa ovat nyt muuttuneet luovuuden lähteeksi, ihan niinkuin kävi vhh:nkin kanssa :) Kun ateriat täytyy koostaa tietyn mallin mukaisesti eikä voi käyttää entisiä lemppareitaan samaan tapaan, tilanne onkin johtanut yksipuolistumisen sijaan siihen, että on hauskaa keksiä millä tavoin aterioille saa sääntöjen puitteissa vaihtelua ja monimuotoisuutta.
Aamiainen ja iltapala toistuvat aina samanlaisina, niitä ei juuri voi varioida, mutta se ei onneksi haittaa sillä olen tähänkin saakka syönyt aamuisin lähes aina samaa ruokaa. En koskaan tunnu kyllästyvän kananmuniin ja rahkajogurttisekoituksiin :) Päivän vaihtelumahdollisuudet tulevat siis lounaalla ja päivällisellä.
Viimeisin löytöni ovat Vaasan Kaurasydän-leivät. Kaura on yksi valitsemistani hiilarin lähteistä, ja muutenhan sitä tulee syötyä vain puuron muodossa. Hoksasin, että 100-prosenttinen kauraleipä ajaa saman asian, ja nyt olen lisännyt aterioille myös lohihampurilaiset kaurapohjalla :)
Hämmästyin kun huomasin, että Kaurasydän-leivissä on yli puolet vähemmän hiilihydraattia kuin muissa leivissä, myös paljon vähemmän kuin Vaasan toisessa 100-prosenttisessa kauraleivässä. Tämä leipähän on siis käytännössä Minihiilari-tuotelinjan tasoa. Vaikka minun ei ruokavaliokokeilun puitteissa tarvitsekaan etsiä juuri niitä vähähiilarisimpia vaihtoehtoja, niin alempihiilihydraattisen kauraleivän käyttäminen hamppariateriassa jättää kiintiötä myös muulle hiilarille --> voin lisätä hampurilaisen kylkeen vähän bataattiranuja :)
Tämäkin päivä on nyt nähty: sorruin "kumijuustojen" maailmaan. Ruoanvalmistus ilman juustoa on todella tylsää, ja tajusin, että välttelen ihan turhaan light-juustoja kun niiden käyttö mahdollistaa esimerkiksi gratiiniruokien valmistuksen siten, että pysyn kuitenkin ruokavaliolleni asetetussa rasvan kokonaismäärässä. Okei, kevytjuustot eivät tietenkään tuo yhtä hyvää makua kuin täysrasvaiset, mutta ne ovat kuitenkin luonnollista, lisäaineetonta ruokaa joissa on hyvät ravintoarvot. Miksi siis hampaat irvessä vältellä niitä. Nyt jääkaapista löytyy Polar 15%, Aamupala Cheddar ja Oltermanni 17%.
Yksi päivä tein mm. kevytversion tonnikalauunipaistoksestani: tonnikalaa, tattaripastaa ja ruusukaalia kera Polar 15%:n. Mukana vielä valkuainen sitomassa. Namskis! Voisin tehdä seuraavaksi samalla idealla tattaritonnikalalaatikon lisäämällä joukkoon mantelimaitoa.
Haasteet:
Vesi ja suola.
Niin hullulta kuin se saattaa tottuneille vedenlitkijöille kuulostaa, toisille veden runsas juominen on vaikeaa. Minun pitäisi juoda vähintään 3 litraa päivässä, enkä ole koko kuukauden aikana päässyt siihen määrään yhtenäkään päivänä. Paras saavutus taitaa olla 2,5 litran tuntumassa, keskimäärin juon ehkä 2 litraa. Ja senkin eteen saa tehdä töitä. Jatkuva vessassa ravauskaan ei ole kivaa.
Suola on vielä haasteellisempi. Eineksiä, muita ruokajalosteita, leipää ja muroja syövä ihminen saa ravinnostaan enemmän kuin tarpeeksi suolaa, minun saantini taas on melkein nolla koska valmistan kaiken ruoan itse. Syömistäni ruoka-aineista ainoastaan feta ja katkaravut sisältävät paljon suolaa, annosta kohden 1,5 - 2 grammaa. Enkä syö niitä päivittäin. Minun pitää siis joka päivä lisätä jokaiselle aterialle suolaa. Mittaan aamuisin määrätyn määrän mittakuppiin, mutta yhtenäkään päivänä en ole saanut kuppia tyhjäksi.
En ollut ennen tiedostanut suolan tärkeyttä. Tiedän kyllä, että suolassa oleva natrium on välttämätön ravintoaine ja ihmisen kuuluu saada sitä ravinnosta, mutta en tiennyt että minulle suositeltu määrä (5-6 g päivässä) on niin ratkaisevan tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Mikon mukaan, jos en saa tarpeeksi suolaa ravinnosta, ei vesikään ylipäänsä nesteytä minua riittävästi koska se ei imeydy kudoksiin vaan menee kropan läpi. Siis juon, mutta en nesteydy. Liian vähäisellä suolamäärällä on kuulema liikuntasuorituksia heikentävä vaikutus.
Mikko on neuvonut minua lisäämään suolaa myös juomaveteen jotta saisin päivän aikana tarvittavan määrän, mutta sekin tuppaa unohtumaan. Tämä asia vaatii siis vielä hurjasti tsemppausta.
*
Tällaisissa tunnelmissa siis valmennusjakson ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Vielä riittäisi paljon kirjoitettavaa havainnoista ruokaan ja energiaan liittyen, mutta säästän teidät siltä tällä erää ja jatketaan sen merkeissä toisen kerran. :)
Päivitin tänään lukijan toiveesta suosikkituotteideni listan blogin yläpalkissa. Olikin hyvä että joku muistutti siitä, en ollut päivittänyt listausta varmaan vuoteen.
Blogista voi löytää suosikkituotteitani kahdella tapaa: joko sivupalkin 'Suosikit' tai 'Löytö' -tunnisteilla, tai sitten yläpalkin Suosikkituotteet-välilehdeltä. Jälkimmäinen on helpoin ja nopein tapa kun tuotteet (mahdollisine blogilinkkeineen) ovat yhdellä sivulla kategorioittain ryhmiteltynä: kasvovoiteet, seerumit, putsarit, meikkipohjat jne.
"Aidoimmat" lempparit ihmiselle ovat tietysti ne, jotka tulevat ensimmäisenä spontaanisti mieleen asiaa sen kummemmin miettimättä. Ryhtyessäni aamupäivällä listan päivityshommaan sainkin idean:
Tuumasta toimeen.
Kipitin ympäri asuntoa kuin pieni orava ja kasasin ruokapöydälle seuraavan joukkion:
Okei, saattoi olla että aikaa meni vähän yli 5 minuuttia mutta alle 10 minuuttia kuitenkin. Täytyy ottaa huomioon että asunnossa on parvi jonne on työlästä kulkea ^_^ :D Kun huomasin että tahti hidastui ja jouduin miettimään mitä seuraavaksi haen, lopetin.
Joukosta jäi uupumaan monikin itsestäänselvä lemppari jota käytän melkein päivittäin, mutta ihan kaikki ei tietenkään ehdi tulla mieleen rajatun ajan sisällä. Esimerkiksi IsaDoran Blonde-kajaali, Urban Decayn kulmakynä ja Indeliblen Bare Necessity -luomiväri/pohjustaja ovat tällaisia.
Mitä tuotteita pöydälle kertyi?
Joukossa on niin vanhoja kestosuosikkeja kuin ihan uusia tämän vuoden puolella korkattuja tuttavuuksia jotka ovat juuri tämän hetken ajankohtaisia lemppareitani.
*) Biozell ei ole erityinen kuivashampoosuosikkini mutta tällä hetkellä käytössä ja ihan ok. Edustaa ryhmässä ylipäänsä kuivashampoita.
**) Olen säästänyt Oliv'in Antioksidanttivoiteen pakkauksen (vaikka muuten pyrinkin turhasta roinasta eroon) koska voide on NIIN muistorikas: ensimmäinen Oooooh!! -elämyksen aikaansaanut luonnonkosmetiikan voide ja edelleen koostumukseltaan paras jota olen koskaan käyttänyt. Surku että se lopetettiin. Kuinka moni muistaa vielä Oliv'in? Itse en ainakaan voi unohtaa kun kuulin että se oli myyty lukuisista paikoista loppuun kirjoitukseni jälkeen, varmasti ensimmäinen kirjoittamani tuote-esittely jolla oli tällainen vaikutus! ^_^ :) - Ja yhä tuo voide tulee kaikkien näiden vuosien jälkeen mieleen kun ajattelen, "Mitkä ovat suosikkivoiteitani?"
Tämä oli hauska tehtävä :)
Kokeilkaapa huviksenne - mitä tuotteita teidän pöydällenne kasaantuu jos saatte 5 minuuttia aikaa hakea lempparit?
Roar! Kaipaatko rouheaa tukkaa? Tällä saat!
Lush Seanik.
Runsaasti merisuolaa sisältävä kiinteä shampoo (eli ei saippua vaan tavalliseen sulfaattitensidiin perustuva, kiinteäksi pressattu shampoo) joka lupaa tuuheutta kutreihin. Lushin brittisivulla käytetään ihanaa adjektiivia buoyant - haluathan sinäkin sellaiset hiukset? ^_^
Varmaan parin vuoden "tää pitäis ostaa ja kokeilla" -jahkailun jälkeen ostin Seanikin vihdoin tammikuussa. Sitä oli minulle suositellut useampikin lukija saippuaooppera-kauhujen jälkimainingeissa (vaikkakaan Lushin shampoopaloilla ei reseptiikaltaan ole mitään tekemistä hiussaippuan kanssa, joten se toimii ilman muuta paremmin kuin saippua).
Seanikin inci: sodium lauryl sulfate, irish moss gel, perfume, nori seaweed, fine sea salt, lemon oil, mimosa absolute, orange flower absolute, jasmine absolute, sodium cocoamphoacetate, limonene, colour 42090.
Hyvin simppeliä kamaa, kuten näkyy. Ainoa vähänkään hoitavaksi luokiteltava ainesosa on irish moss (chondrus crispus, punalevä) -geeli, jolla Lush sanoo olevan "soothing and softening effect". Seanik on itse asiassa melkeinpä yhtä kuin syväpuhdistava shampoo, hoitavuuden tunne hiuksissa on nolla ja pesuteho 10. Ero tavalliseen syväpuhdistavaan shampooseen (ainakin niihin joita itse olen käyttänyt) on Seanikin vaahto, joka liukuu hiuksissa pehmeän kermaisesti ja uskottelee että kyseessä saattaisikin olla hoitava shampoo.
Mutta ei: kun Seanikia lähtee huuhtomaan hiuksista, kuuluu vain nitinää ja natinaa ja sormet takertuvat tyveen hiusten vetäessä aivan nahkeiksi. Tämän jälkeen haluat todellakin käyttää hoitoainetta ;)
Kun hiukset ovat kuivuneet, ne ovat huomattavan ilmavat ja, etten sanoisi: rapeat. Jopa hoitoaineen jäljiltä. Hoitis kyllä silottelee ja pehmentelee kutrit takuttomiksi, mutta Seanikin suolakäsittely on sen verran tanakka ettei hoitoaine pysty sitä ihan täysin kumoamaan. Tulos: merituulen tuivertama rapsakan ilmava tukka. :) Seanik on siis vähän niinkuin suolavesisuihke shampoon muodossa.
Kaikkien näiden nitisevien, natisevien, takertuvien ja rapeiden adjektiivien jälkeen sanon, että tykkään Seanikista tosi paljon. Siis tosi paljon. Ihanan rehellinen shampoo: ei mitään "triplaa hiustesi volyymin superkeratiinikompleksilla, silottaa-vahvistaa-elvyttää ja lisää hiuksen läpimittaa 200% kera 50 tanssivan marakatin-blaablaa." No joo, lupaahan brändi että hiuksista tulee buoyant ;), mutta se ei vetoa erikoisteknologioihin eikä sorru vaivaannuttaviin yli-ilmaisuihin.
Tässä on teille shampoopala joka puhdistaa tehokkaasti natriumlauryylisulfaatilla ja pörröttää tukkasi merisuolalla. Ja on hajustettu miellyttävän miedosti (= anti-lush'maisesti) kukkaisabsoluuteilla. That's it. Tukkasi ei todellakaan jää virumaan päätä pitkin Seanik-käsittelyn jäljiltä. Jos ilmava tyvi ja voimakkaasti pesevä shampoo on sitä mitä etsit, etsiydy Seanikin luo.
Huom: Seanikia ei suositella käytettävän monta pesukertaa peräkkäin etenkään kuiviin ja huonokuntoisiin hiuksiin. Lushin myyjä sanoi käyttävänsä Seanikia pari-kolme kertaa putkeen ja sitten taas taukoa useampi pesu. Hiusten kunto ratkaisee.
* * *
Loppuun off topic päivän paketti-ilostus: Everyday Minerals!
Mä rakastan tällaisia detaljeja: yrityksen pakkausmateriaalikin on persoonallinen ja mietitty asiakkaan elämystä vahvistavaksi. Pienillä asioilla on väliä! Jos nämä olisi pakattu mustaan tai valkoiseen peruspaperiin, ihan eri juttu.
Everyday Minerals -kokemuksia on kyselty minulta suunnilleen koko blogihistorian ajan. Nyt luvassa kevään aikana vihdoin viimein matskua. Tästä satsista luulisi piisaavan kirjoitettavaa :D <3
Sanni on jättänyt museon. Uskotteko.
Viime viikolla tunsin sen. Nyt on viimein aika.
Blogikollegani Maria sen sanoi;
"Hei, älä ajattele sitä puhelimena. Ajattele se kamerana jolla voi myös soittaa puheluita."
Kyllä. Ehkä juuri tämä lause ratkaisi asian minulle. Sillä juuri kamera on se ominaisuus, jonka hyödyllisyyttä älyluureissa en voi kieltää. Näppärin ja pienin taskukamera jolla saa (näemmä) tietyissä tilanteissa parempia kuvia kuin ammattilaisjärkkärillä. Olen ollut sata kertaa hetkessä jossa olen toivonut, että minulla olisi ollut mukana jotain jolla kuvata.
Ja myönnettäköön: myös väline jolta näen reittioppaan.
Nyt on aika: olen kypsynyt.
Kävelin tänään puhelinliikkeeseen.
Tuntia myöhemmin poistuin huojentuneena empaattisen naismyyjän kohtaamisesta ja uuden laitteen omistajana.
Nyt minulla on sellainen: kamera, jolla voi myös soittaa ja etsiä reitin kohteeseen. :) A.k.a. älypuhelin.
Olen päivittynyt 2010-luvulle.
Puhelinteni historiasta voi lukea täältä.
Vasemmanpuoleinen pinkki Nokia 7230, lahjoitus ystävältäni, oli minulla käytössä viime vuoden helmikuusta tähän päivään saakka. Minusta ja 7230:sta ei lupaavan alun jälkeen tullut kovin hyviä ystäviä.
Kehitys ei aina ole mennyt eteenpäin puhelinmallien välillä, sillä 7230:lla on huomattavasti työläämpää kirjoittaa viestejä kuin paljon vanhemmalla, minua 11 vuotta palvelleella Nokia 3510i:lla (kuvassa oikealla). Itse asiassa juuri tekstarinkirjoituksen vaivalloisuus sai minut lopullisesti menettämään hermoni ja tekemään päätöksen uudesta puhelimesta.
3510i oli käytössäni kesästä 2003 kesään 2014. Se on minulle hyvin rakas. Elokuussa 2014 sen korvasi lukijalta (!) saamani beigekuorinen 3510i.
Kun tästäkin 3510:sta jätti aika, pohdin olisiko vihdoin älykkään puhelimen aika. Se aika vaati vielä runsaan vuoden kypsymisen.
Tää uusikin on vähän niinkuin pinkki. <3
Katsotaan mitä meille tapahtuu. Toivon, että huoleni eivät käy toteen. En halua niskakenoiseksi luurintuijottajaksi. En halua ajatusteni harhailevan ja käteni hapuilevan kohti puhelinta istuessani kahvilla ystäväni kanssa. Tai nauttiessani auringonlaskusta Santorinilla. "Onks joku kommentoinu? Onko tullut meiliä? Tykkäskö joku mun kuvasta Facebookissa?" En halua sinne, tuohon tilaan. Eivätkä kaikki sinne joudukaan, tunnen ihmisiä jotka eivät ole yhtään riippuvaisia älyluureistaan.
Tunnistan kuitenkin itsessäni valitettavan vahvan potentiaalin muuttua juuri tuollaiseksi puhelimenräplääjäksi. Siksi en ole älypuhelimeen kaikkina näinä vuosina vaihtanut.
Mutta tällaisen jääräpäänkin on myönnettävä älypuhelinten hyvät puolet ja hyväksyä, että aika menee eteenpäin. Älypuhelinta voi käyttää myös fiksusti. Toivottavasti minulla pysyy homma kasassa ja puhelimesta tulee minulle juuri se näppärä pikku kamera-apulainen ja help center jollaiseksi sen hankin. :)
Tuolla se uusi föne nyt latautuu.
Jännittävissä tunnelmissa uuteen viikkoon ^_^
Nähdäänkö muumio vielä jonain päivänä Instagramissakin..?
P.S. Tunnustan: jouduin katsomaan YouTubesta videon miten saan sim-kortin sisään luuriini... Hyvin alkaa :D
Aloittaessani kevään liikunta/ravinto-projektin, kirjoitin: nyt otetaan selvää perin pohjin mitä kropassa tapahtuu liikuntasuorituksen aikana energian suhteen. Milloin kroppa polttaa rasvaa, milloin hiilareita? Onko vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ylipäänsä mahdollista treenata kunnolla?
Nyt on sitten otettu selvää ja olen niin paljon viisaampi. :)
Nyt minulle on vihdoin kristallisoitunut fysiologinen selitys sille, miksi olen kokenut jaksavani vhh:lla entiseen tahtiin salitreenin eli painoharjoittelun puolella, mutta kehitys juoksun puolella on jäänyt junnaamaan.
Petteri Lindblad, Tytti Koro ja Mikko Korpeinen
Olen haastatellut kolmea erilaisen taustan omaavaa liikunta- ja ravintovalmentajina toimivaa asiantuntijaa: FitFarmin Mikko Korpeista (koulutus: personal trainer), Optimal Performancen Tytti Koroa (koulutus: tradenomi, Biosignature-valmentaja, life coach) sekä ravitsemusterapeutti Petteri Lindbladia (koulutus: terveystieteiden maisteri). Lindblad työskentelee myös Elixialla personal trainerina. Aiemmissa jutuissani kaipailtiin akateemisen koulutuksen saaneen asiantuntijan näkökulmaa – Lindblad tarjoaa sellaisen. Petteri Lindbladin kotisivu löytyy täältä.
Lisäksi olen oppinut valtavan paljon liikuntatieteiden emeritusprofessori Melvin H. Williamsin kirjasta Nutrition for Health, Fitness and Sport, joka on tällaisen tarkan nippelitiedon ystävälle mitä ilahduttavin tietolähde. Williamsin järkälekirja vastaa kaikkiin kysymyksiin mitä minulla on koskaan käynyt mielessä koskien ravintoaineita, elimistön energiankulutusta ja ravinnon ja liikunnan välistä yhteyttä. Käsittääkseni sitä käytetään alan oppikirjana. Kaikki väittämät perustuvat tieteelliselle tutkimukselle ja jokaisen luvun päätteksi on ekstensiivinen lähdeluettelo tutkimuksiin, kirjoihin ja artikkeleihin.
Asiantuntijat olivat muutamia pienempiä yksityiskohtia lukuun ottamatta samoilla linjoilla vastauksissaan. Lindblad vastasi kysymyksiin seikkaperäisimmin ja avasi aihetta tavalla, joka saa blondeimmankin maallikon tajuamaan mistä on kysymys. Lindbladin haastattelusta saisi oman superkiinnostavan artikkelin jonka varmaan julkaisen jossain vaiheessa.
Materiaalia on runsaasti, joten päädyin jakamaan aineiston useamman artikkelin sarjaan. Ensimmäinen juttu keskittyy ydinkysymykseeni:
Mitä energian lähteitä ja miten elimistö käyttää erilaisten liikuntasuoritusten aikana?
Lindblad summaa asian näin: "simppelisti sanottuna hiilihydraattien kulutus kasvaa kun liikunnan teho ja kesto kasvavat".
Levossa ja matalasykkeisessä liikunnassa käytetään energiaksi pääosin rasvaa, tehon kasvaessa hiilihydraattien osuus kasvaa. Korkeasykkeisessä liikunnassa hiilihydraatti, eli lihasten ja maksan glykogeenivarastot, ovat pääasiallinen energian lähde.
Mikko Korpeisen mukaan, kun liikunnan teho on noin 50% maksimaalisesta hapenottokyvystä, kaksi kolmasosaa energiasta saadaan rasvasta. Tehon noustessa 75 prosenttiin on polttoaineena suurimmaksi osaksi glykogeeni. Williamsin kirjassa rasva/hiilarienergiajakauman rajakohdaksi mainitaan noin 65% maksimihapenottokyvystä, tällä teholla elimistö käyttää rasvoja ja glykogeeniä yhtä paljon. Siitä kovatehoisemmassa liikunnassa hiilari nousee tärkeimmäksi lähteeksi, sitä alemmassa tehossa taas rasvat ovat merkittävin polttoaine.
Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä liikuntamuotojen kuten painoharjoittelu ja juoksu kannalta? Hiilihydraatteja tarvitaan kumpaankin, mutta niiden eriluonteinen suoritusrytmi vaikuttaa hiilihydraattivajeen ilmenemiseen kokemustasolla.
Minua kiinnosti valtavasti selitys sille, miksi en vhh:lle vaihdettuani huomannut tehon laskua salitreenissä (päinvastoin, ruokavalion vaikutus oli enemmänkin suorituksia parantava), mutta juoksussa kehitys on jäänyt junnaamaan ja huomaan satunnaisten runsaampihiilihydraattisten aterioiden nostavan juoksutehoa.
Sekä haastateltavat että Williamsin kirja antavat tähän selityksen, jonka tällainen taikina-aivokin vihdoin ymmärtää. Homman ydin on suorituksen kestossa ja siinä, että en ole ymmärtänyt keston ja tehon muodostamaa yhtälöä.
”Salitreeni on ihan oma juttunsa koska kestävyysliikunnassa määrä ja kesto ovat täysin eri maailmasta kuin punttitreenissä”, Lindblad kirjoittaa. ”Esimerkkinä varsinkin yläkropan treeni: hiilihydraattien tarve ja kulutus on aivan eri luokkaa penkkitreenissä kuin 15 km lenkkiä juostessa.”
Mikko Korpeinen vastaa, että painoharjoittelua voi harrastaa vhh-ruokavaliolla ja jopa kehittyä siinä, mutta ilman riittävää hiilihydraattivarastoa ei saada maksimitehoja suorituksiin. ”Salitreeniin tarvitsee myös hiilaria, jos haluaa että lihas kasvaa ja palaudutaan harjoituksesta nopeammin”.
Koska painoharjoittelussa suorituksen kesto on kerralla lyhyt (esim. 3 x 15 toistoa = vie ehkä viisi minuuttia lepotaukoineen), teho ei nouse yli 65% maksimihapenottokyvystä pitkäksi aikaa = glykogeenivarastot eivät tyhjene samaa tahtia kuin harjoituksessa, jossa tämä teho pysyy yllä pidempään. Siksi en ole kokenut erityistä uupumusta salitreenin puolella. Vhh:laisellakin on kuitenkin aina jonkin verran glykogeenia kropan jemmoissa.
(Toki painoharjoitteluakin voi suorittaa löysästi diipaillen niin ettei syke juuri nouse tai hiki pisaroi, mutta nyt puhutaan tehosta joka tuntuu kropassa eli sarjoista, joiden lopussa lihas on väsynyt. ;))
Juoksussa taas ollaan pitkään yhtäjaksoisesti tehoalueella, jossa hiilihydraatit ovat pääsääntöinen energianlähde. Virheeni juoksuharrastukseni suhteen on ollut se, että olen kuvitellut sen olevan matalatehoista. Tämän kuvitelman olen pohjannut sille, että en juokse nopeasti: tahtini on 8 km tuntivauhdin tuntumassa, jos haluan juosta tunnin lenkin. Tätä nopeammalla vauhdilla väsyn liikaa ja joudun keskeyttämään tai hiljentämään kävelyksi ennen kuin tunti on täynnä. Glykogeenivarastoni eivät siis riitä tämän tyyppiseen liikuntaan.
Ehkä uskomustani juoksutehon keveyteen on vahvistanut sekin, että erinomaisen peruskunnon omaava mieheni on lempeästi kuittaillut minulle, ettei alle 10 km:n tuntivauhdilla juokseminen ylipäänsä ole juoksua vaan hölkkäilyä. Ja hölkästähän tulee kaikille mieleen kevyttempoinen liikunta. Kun käymme miehen kanssa yhdessä lenkillä, mies kokee suunnilleen kävelevänsä rinnallani kun itse puuskutan menemään sydän takoen.
Noniin, mutta nyt on siis tullut tämäkin selvitettyä. Ainakin teoriassa – vielä en tiedä, millainen juoksu/hölkkävauhti konkreettisesti on minulle teholtaan yli 65% maksimaalisesta hapenottokyvystä. Pelkkä syke ei kerro sitä, vaikka tietysti antaa osviittaa suorituksen rasittavuudesta. Däämn, minullahan voi olla niin huono peruskunto että jopa ylämäkeen kävely on sen rasitustason liikuntaa jossa glykogeeni rulaa, tätä vahvistaisivat kokemukseni vaelluksilta joissa meno on muuten nohevaa mutta hyydyn aina mäkiin.
Haluan vielä käydä kuntotestissä selvittämässä maksimaalisen hapenottokykyni niin saan asiassa ihan numeraalisen vahvistuksen. (Kun kerran on lähdetty perin pohjin selvittämään…;))
Teho on subjektiivista, ja joku toinen voi totta kai juosta 9 km tunnissa ilman että yhtään hengästyy, ja tällöin hänen suorituksensa on minuun verrattuna matalatehoinen. Tällainen henkilö varmasti pärjää kevyellä lenkillä vajailla hiilareillakin. Lindbladin sanoin, ”Jos pystyy juoksemaan kympin matalatehoisesti niin kyllä, silloin rasvat ovat ensisijaisena energianlähteenä.”
Kaiken oppimani perusteella voin nyt vihdoin heittää romukoppaan myös tämän sitkeässä istuvan myytin: että elimistö alkaa käyttää rasvaa vasta tietyn ajan kuluttua liikuntasuorituksen aloituksesta (usein kuulee puhuttavan 30 minuutin maagisesta rajasta). Olen aiemminkin lukenut että se on kukkua, mutta vasta nyt ymmärrän millä perusteella.
Levossa ja kevyissä arkiaskareissa meistä jokainen käyttää energiaksi pääsääntöisesti rasvaa, noin 60% energiasta tulee rasva-aineenvaihdunnasta. Mitä sitten ylipäänsä tarkoitetaan sillä, että vhh-ruokavalion noudattajan aineenvaihdunta muuttuu ja mukautuu käyttämään rasvoja ensisijaisena energian lähteenä? Onko siinä edes perää?
Kyllä, siinä on fysiologinen perä: mitä suurempi määrä veressä on saatavilla rasvahappoja, sitä suurempi on myös niiden osuus energianlähteenä (Williams, sivu 179). Vhh-ruokavaliolla veren rasvahappopitoisuus on ravinnon koostumuksen vuoksi suurempi kuin ns. sekaruokavaliolaisella. Käytännössä vhh:laisen aineenvaihdunnan mukautuminen rasvaan tarkoittaa sitä, että vhh-tyypin energiantuotannosta suurempi osuus kuin 60% tulee rasvoista ja hän polttaa enemmän rasvaa kuin ns. tasapainotettua sekaruokavaliota syövä.
Mutta tilanne on tämä levossa ja arkiaskareissa, ei liikunnassa. Ja tässä pääsemme toiseen virhepäätelmääni: olen vetänyt yhtäläisyysmerkin kahden toisistaan irrallisen ilmiön välille: kehon tottumiseen korkeaan rasvapolttoon normaaliarjessa ja rasvan käyttämiseen polttoaineena liikuntasuorituksissa. Se, että kehoni on tottunut esimerkiksi käyttämään juustolautasen sisällön paremmin energiaksi kuin korkeahiilarista ravintoa syövän ei tarkoita sitä, että jaksaisin sen paremmin korkeatehoista liikuntaa.
Pähkinänkuoressa: rasvat ovat hiilihydraattia hitaampi energianlähde, ja kun liikunnan teho nousee tarpeeksi, ei elimistö enää yksinkertaisesti ehdi mobilisoida rasvoista riittävästi energiaa jotta kova teho pysyy yllä. Ilman riittäviä glykogeenivarastoja tulos on se, että henkilön täytyy hidastaa tahtia.
On kuitenkin yksi ryhmä, jonka elimistö on harjoituksen kautta muokkautunut käyttämään rasvoja suhteellisen kovatehoisessakin suorituksessa: ultrakestävyysurheilijat. Tutkimusten (Coggan, A. et al. 2000) mukaan ultrakestävyysurheilijat pystyvät käyttämään rasvoja tehokkaasti vielä suorituksissa joiden teho on 75-80% maksimihapenottokyvystä.
Esimerkki tällaisesta urheilijasta on mm. suomalainen Sami Inkinen, joka treenaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Sami ja hänen vaimonsa Meredith Loring soutivat kesällä 2014 Kaliforniasta Havaijille Fat Chance Row –tempauksen nimissä, jolla he halusivat kampanjoida sokerin epäterveellisyydestä ja osoittaa, että sokerittomalla ruokavaliolla vailla mm. urheilujuomabisneksen glukoosiliemiä voi mainiosti suorittaa vaativaa kestävyysurheilua.
Me tavalliset kuntoliikkujat olemme kuitenkin hyvin kaukana Inkisen kaltaisesta ultra-atleettiporukasta, joten voin hyvillä mielin ja täysin perustein viimein luopua kuvitelmistani, että minä vhh:laisena pystyisin jotenkin energisoimaan juoksuharrastustani rasvoilla.
Jos mielin jaksaa juosta, tarvitsen enemmän hiilihydraatteja. Näin se on. :)
Ja sillä tiellä tässä nyt ollaan, selvittämässä mistä kohtaa löytyisi se optimaalinen hiilihydraattitaso ja hiilarien syöntirytmi jolla juoksuharrastuksessa kehittyminen mahdollistuu luopumatta kokonaan itselle muuten mieleisestä vhh-elämäntavasta. Petteri Lindblad kirjoittaa: "Asian ei tarvitse olla mustavalkoinen: hiilihydraatteja täytyy olla paljon tai niitä ei saa olla ollenkaan - määrät voi ja kannattaa säätää suorituksen luonteen mukaan".
Myös Tytti Koro sanoo, että vaikka hiilihydraatit ilman muuta parantavat suoritustehoa liikunnassa, ei ole olemassa tiettyä määrää tai hiilihydraatti"sabluunaa" jota noudattamalla yksilö menestyy liikunnassa. Korolla on ollut asiakkaita jotka ovat päässeet liikuntatavoitteisiinsa suhteellisen alhaisillakin hiilihydraattimäärillä. "Kaikki on yksilöllistä", Koro painottaa.
Petteri Lindbladin mukaan koko kestävyysurheilun ja terveyden kulmakiviä on opettaa kroppaa polttamaan rasvaa. Hän kirjoittaa: "Vhh varmasti opettaa siihen ainakin osittain – jatkuva hiilareiden pumppaaminen kehoon ei ole hyvästä eikä ennen lenkkiä todellakaan kannata aina vetää hedelmää.”
Mielenkiintoista, vai mitäs sanotte?
Hiilihydraattien ajoittaminen ja laatu ovat kysymyksiä, joissa asiantuntijoilla on eniten näkemyseroja. Näistä ja muista ravintoon liittyvistä täsmäseikoista lisää juttusarjan seuraavassa osassa.
Tein eilen superspontaanin hankinnan: olin elämässäni ensimmäistä kertaa Kajaanissa ja bongasin kaupungin Sokoksella alelaarissa Lancômen Erika F -luomivärin aivan älyvapaaseen hintaan - kymmenen euroa (normaali hinta 37€).
Monille hartaille meikkifriikeille nimi sanoo varmasti jotain tai paljonkin. Muille meikkimaailman kulttituotteita vähemmän tunteville kerrottakoon, että Erika F kuuluu luomiväreihin, joilla on Maine. Niihin hypetettyihin, rakastettuihin kauneustuotteisiin joihin meikkifriikit kautta maailman ovat rakastuneet ja antaneet viidakkorummun soida. On tuotteita, joissa on sitä jotain... Jotain, joka tekee niistä legendaarisia.
Erika F. Yksi näitä tuotteita.
Kuulin Erika F:sta ensimmäistä kertaa ehkä 6 vuotta sitten, kenties aikaisemminkin. En tiedä milloin sävy on alkunperin ilmestynyt, mutta aina välillä se on lopetettu Lancômella ja sitten taas tuotu takaisin fanien vaatimuksista. Ehkä jopa suunnitelmallisesti Lancômen taholta - tuotteen myyttistä mainetta on haluttu pitää yllä.
Mikä Erika F:sta sitten tekee niin hypetetyn? Sävy näyttää napissa aika mitäänsanomattomalta. Onko se khaki..? Onko se harmaanvihreä? Onko se sittenkin hopea..? Juuri tämä on Erikan suosion salaisuus: sävyn kameleonttimaisuus ja samalla arkisuus ja neutraalius - se sopii melkein kaikille. Erika F:sta löytyy lukemattomia sävykuvauksia: useille se näyttäytyy taupena, toisille selvästi vihreänä, jotkut sanovat että se on pronssinen, toisten mielestä hopeinen, jotkut näkevät siinä kultaakin ja jopa sinivihreää.
Kuva: Lancôme
MakeUp Alleysta löytyy mm. seuraavanlainen kuvaus joka summaa Erikan monipuolisuuden hyvin: "Gorgeous medium taupe with a very slight olive undertone and is infused with gold AND silver microshimmer."
Kuten viimevuotisesta sinikulta/valkokultamekko-hulabaloosta viimeistään selvisi, ihmiset näkevät värejä hyvinkin eri lailla. Yhdelle Erika on ruskea, toiselle hopea.
Minulle se on vihreä. Upea, voimakkaasti hohtava, välillä enemmän kultaan, välillä hopeaan shiftaava savuinen vihreä. Kuvissa se näyttää viileältä, livenä kultaisemmalta. Uskomaton kameleonttisävy todellakin.
Ja mitä kummaa - vaikka vihreän ei pitäisi värimaailman "lakien" mukaan millään lailla korostaa sinistä, niin Erika tekee senkin. Luulen, että se johtuu kultashimmeristä. Jotkut oliivin sävyiset vihreät saavat silmien sinisyyden pomppaamaan, mikä johtuu oliivisävyjen kultaisesta taitosta.
Jos haluaa tehdä yhden ainoan sävyn smokey-meikin, tässäpä juuri on sävy siihen: Erika F:ää koko luomelle ja se on siinä. Niin helppo, niin kaunis.
Joo sorry - kulahtanut kirkkaanvihreä trikootoppi sopii tosi hyvin smokey-meikin kanssa ^_^ Huuletkin meikkaamatta eikä poskipunaa, kokonaisuus näyttää hassulta. Mun ei pitänyt laittaa tänään kuin ripsaria koska on salipäivä, siksi vajaa meikki, mutta halusin kuvata Erikan teille in-action silmämeikissä.
Kaikki nämä vuodet olen aina aika ajoin harkinnut Erikan F:n ostamista. Työpaikaltanikin muistan lukuisat kerrat kun hypistelin luomiväriä sormissani ja räpläsin taskulaskimella hintaa henkilökunta-alen jälkeen. Joskus se oli muutenkin alennuksessa pakkausuudistusten yhteydessä. Kuitenkin Erika jäi aina hankkimatta.
No, eilen tuli se päivä. Kympillä. Kannatti odottaa :)
En tiedä miksi Sokos myy näitä näin halvalla, onko edessä jälleen pakkausuudistus vai onko Erika F jäämässä pois Suomen markkinoilta. Ranskan Lancômen sivuilla sävy listataan edelleen.
P.S. Jos joku lukijani Kajaanista kiinnostui Erikasta niin Sokokselle jäi vielä kaksi Erika F:ää... ;) Lisäksi siellä oli ruskea versio nimeltään Taupe Erika, se oli myös todella kaunis mutta ilman F:n kulttimainetta.
P.P.S. Ai mitä tein Kajaanissa? :) Olin tapaamisessa Pohjolan Matkan kanssa, odotettavissa on toivon mukaan uusi lukijamatka entistä päheämmällä ohjelmalla... ;)
