Kauneudesta ja kosmetiikasta bloggaaminen on ihanaa. Mutta minulla on muutama kesto-ongelma.
Tämän seikan haastavuus on tuttu varmasti melkein kaikille kosmetiikkabloggaajille. Jotta voisi tuottaa uutta sisältöä blogiin ja kasvattaa myös omaa tuotetuntemustaan on testattava koko ajan uutta, ja uuden testaaminen on tietysti myös kivaa. Se tunne kun avaat ihan uuden merkin purkin ja odotat jännityksellä millainen tuoksumaailma sieltä avautuu, millainen koostumuskäsiala on juuri tämän merkin tuotekehittelijöillä.... Ahh, se on ihanaa!
Ja samalla - haluat myös käyttää niitä tuotteita jotka jo seisovat hyllyssäsi, joilla on jo suhde ihosi kanssa, joiden tiedät toimivan. Joita jäisit käyttämään jos et bloggaisi. Välillä oikein kaipaat niiden tuoksuja. Sitä ihan tiettyä tunnetta jonka tietty seerumi tai voide tuo ihollesi.... Kuitenkaan et voi säännöllisesti käyttää kuin murto-osaa lemppareistasi. Samalla menetät myös mahdollisuuden todeta tuotteiden pitkäaikaisvaikutukset. Kierre, josta ei voi päästä eroon mikäli haluaa tuottaa jatkuvasti tuoretta sisältöä blogiin.
Tällaiselle satojen purkkien "koostumuskirjastolle" ei yksinkertaisesti ole tilaa tavallisen ihmisen tavallisessa asunnossa. Lisäksi tuotteet eivät ylipäänsä kestäisi vertailukelpoisina montakaan vuotta koostumusten pilaantuessa. Mutta voihh, miten haluaisin tällaisen kirjaston.... Minulle on kauneuskirjoittajana jo henkilökohtaisen koostumushifistely-tendenssin pohjalta tärkeää pystyä kuvailemaan eri tuotteiden ihotuntumaa mahdollisimman tarkasti ja koostumuskirjasto olisi täydellinen työkalu siihen...
Olisi mukavaa kirjoittaa enemmän hiustuotteista, mutta koska pesuvälini on 2-3 päivää, ja haluan testata shampoota ja hoitoainetta mieluusti vähintään 4-5 pesun verran ennen kuin teen arvioni, on yhden shampoo/hoitoainepariskunnan testaus lopulta useamman viikon projekti.
Ja kun kohdan 1 mukaisesti haluaa käyttää myös vanhoja, jo hyviksi havaittuja suosikkituotteitaan, päästään siihen, että uusia hiustenhoitotuotteita tulee testattua todella paljon harvemmin kuin ihonhoitotuotteita. Se harmittaa. Ei vain ehdi. Kerran pyysin "ahneuksissani" viiden shampoon ja hoitoaineen + kolmen naamion (!!) testisatsin superkiinnostavalta brändiltä. Koko homma kaatui lopulta siihen, että mielenkiinto testaukseen lopahti parin kuukauden jälkeen kun en veläkään ollut saanut testattua kaikkia riittävästi. Voi hyvänen aika Sanni.
First world problems todellakin.
Ei tarvitse ottaa vakavasti. ^_^
Kivaa viikonloppua kaikille :)
Benecosin maahantuojan vaihtuessa sain pitkästä aikaa merkin meikkejä kokeiltavaksi. Benecos on minulle tuttu jo ennestään, mutta blogiarkistoja selaillessa huomasin että en ole kirjoittanut Benecosin meikeistä mitään - - neljään vuoteen...!! Ei siinä että joka merkistä pitäisikään jatkuvasti kirjoittaa, mutta Benecosin ollessa tunnetuimpia Suomessa myytäviä budjetti-luonnonkosmetiikkamerkkejä tuntui näin pitkä tauko erikoiselta.
Korjataanpa se nyt :) Benecosin valikoima on tässä välissä hieman ehtinyt elääkin ja tutustuin vanhojen suosikkien ohella muutamiin uudempiin tuotteisiin, kuten Natural Light -meikkivoiteeseen.
Pink Rose -huulipuna
BENECOS-MEIKKIEN VAHVUUDET JA HEIKKOUDET (Sannin mielestä :))
+ Hinta
+ Laaja valikoima erilaisia meikkituotteita kynsilakoista silmämeikinpohjustajaan
+ Kuusi erilaista maskaraa josta löytyy muutama oikein hyvä yksilö
+ Hinta-laadultaan erittäin hyvät huulipunat
+ Kauniit poskipunasävyt (mutta samalla pieni miinus hieman liian vahvasta pigmentistä)
+ Hyvä nude-kajal, näitä ei ole monilla merkeillä!
- Meikkivoiteiden ongelmana sävyt (Natural Fluid) ja koostumus (Natural Creamy)
- Luomiväreissä saisi olla enemmän rohkeutta
Natural Light Fluid Foundation 9,90 € / 30 ml
Benecosin alkuperäinen ja ensimmäinen meikkivoide, Natural Creamy Make-Up, ei vakuuttanut minua koostumuksellaan joka on todella paksu ja kuivahko. Sen jälkeen valikoima on kasvanut niin BB-voiteella kuin nyt esiteltävällä kevyemmällä Natural Light -meikkivoiteella.
Natural Light -meikkivoidetta on kolmessa sävyssä; Dune, Sahara ja Mocca. Light-meikkivoide on todella ohut ja läpikuultava ja aivan eri tuntuinen kuin paksu ja peittävä Creamy.
Koostumus on ihan miellyttävän tuntuinen ja toimiva, mutta ongelmaksi muodostuvat sävyt, jotka ovat suomalaiselle iholle aika lailla oranssisia. Tumminta sävyä en kokeillut, mutta ainakin Dune ja Sahara ovat hyvin persikkaisia.
Jälleen voi todeta, että ei Lumikki-ihoiselle asiakkaalle. Merkeillä, joiden valikoimassa on vain muutama meikkipohjasävy, ei käytännössä koskaan ole sävyjä ihan vaaleaihoiselle.
Ennen - jälkeen Natural Light -meikkivoiteen, sävy Sahara
Minun iholleni kumpikaan testisävyistä ei ollut ihan sopiva mutta Sahara osuu lähemmäksi. Levittäessä se näyttää liian persikkaiselta mutta koostumuksen ollessa niin läpikuultava, ei tulos ole lopulta ihan hullun näköinen.
Natural Concealer 8,49 € / 5 ml
Peiteainettakaan en ollut aiemmin kokeillut. Sävyjä on kaksi, Light ja Beige, joista minulle sopii paremmin Beige.
Peitevoiteesta voi sanoa, että se on tyyppiä "ihan ok, tyypillinen luonnonkosmetiikan nestemäisen peiteaineen koostumus". Ei mikään erityisen hyvä, ei huonokaan. Kokemukseni mukaan useimmat luonnonkosmetiikan peiteaineet häviävät suorituksessa selvästi synteettisille, mutta kun reseptiikan rakennekin on niin erilainen, ehkä näitä ei pitäisi edes vertailla vaan arvioida omassa luonnollisten meikkien kategoriassaan. Odotuksiakaan ei siis voi oikein laittaa samalle tasolle kuin synteettisen värikosmetiikan puolella.
Benecosin peiteaine muistuttaa paljon Laveran nestemäistä peiteainetta, mutta Lavera on mielestäni vähän parempi. Kumpikaan ei ole kovin peittävä ja saattaa levittyä epätasaisesti etenkin jos iho on yhtään kuiva, mutta Benecosin tuotteen sävy tummuu paljon enemmän hapettuessaan eli sen jälkeen kun sen on levittänyt iholle. Näin ollen lopullinen sävy on erilainen kuin se minkä ensin näkee kun laittaa tuotetta iholle.
Sekä Laveran että Benecosin peiteaineiden sävyt ovat kuitenkin hyvät ja toimivat (etenkin ne vaaleat vaaleaihoiselle), ja riittänevät henkilölle joka suosii luonnollista ja jolla ei ole paljon peitettävää.
First Love ja Pink Rose
Huulipuna 8€ / 4,5 g
Huulipuna kuuluu ehdottomiin suosikkituotteisiini Benecosilta ja yhden sellaisen, kuvassa oikealla näkyvän Pink Rose -sävyn, olen jo käyttänyt loppuun. Nyt sain uuden kuvattavaksi :) Teki muutenkin mieli kokeilla vieläkö se on niin hyvä kuin aikoinaan (ihastuin siihen vuonna 2011 jolloin rinnastin sen edullisemmaksi versioksi Diorin Pink Baiser -punasta.)
Pink Rose vuoden 2011 meikkikuvassa
Ja kyllä se on :) Pink Rosessa ei miellytä pelkästään raikkaan marjainen sävy (jep, taikasana minun huulipunasuosikkien kohdalla...! Aina joko "raikas marja/vadelma" tai "puuterinen creme-malva/roosa"....) vaan myös ihanan kermaisen tuntuinen koostumus joka ei kuivata huulia. Kuten paljon huulipunia käyttävät tietävät, saman sarjan sisällä voi olla hyvin eri tuntuisia huulipunakoostumuksia toisten ollessa kovempia ja vahamaisempia, toisten pehmeämpiä ja rasvaisempia.
Pink Rosen ohella olen käyttänyt Benecosilta tosi paljon Pink Honey- ja Peach -huulipunia.
Murrettu, hieman beigellä taitettu pinkki First Love on todella kaunis sekin, mutta koostumus on aavistuksen kovempi kuin Pink Rosessa. Tai voisiko asian muotoilla niin, että Pink Rose tuntuu kermaisemmalta ja kosteuttavammalta. :)
Benecos-look:
(Mallow Rose näyttää kuvassa jotenkin oranssiselle vaikka on viileä roosa, voisikohan pohjalla oleva meikkivoide vaikuttaa asiaan...)
Natural Kajal 4€ / 1,3 g
Vaikka kynän nimi on "kajal", ei Benecosin rajauskynän koostumus ole kajal'maisen pehmeä ja se toimii myös yläluomella. (Nimi 'kajal' tarkoittaa alun perin pehmeää, rasvaisehkoa kynää jota käytetään erityisesti sisäluomella.)
Sävyjä on tällä hetkellä yhdeksän, joista testasin nyt kolme: mustan, harmaan ja violetin. Valikoimaan kuuluu myös tosi hyvä vaalea kajal, luonnonkosmetiikan vastine IsaDoran nudekajal-suosikilleni.
Musta ja harmaa kynä ovat laadultaan oikein hyviä ja jälki levittyy kauniisti, koostumus ei ole rasvaisen pehmeä mutta ei kovakaan. Näitä voi käyttää myös sisäluomella vaikkakaan niiden tarttuvuus limakalvolle ei ole yhtä hyvä kuin "oikean" kajalin. Violetti kynä taas on aika kova eikä näin ollen sovi ihanteellisesti ainakaan löystyneelle, ikääntyneelle iholle, mutta sävy on ihan kaunis ja violetin ystävä tykkää. Itse kuitenkin pidän enemmän liukuvammasta rajauskynän koostumuksesta.
Luomivärinapit 5€ / 2g
Violetilla jatkaen, tässä on Benecos-luomivärien liilat: mattainen, hempeä roosaliila Hey Girl!, aavistuksen helmiäinen tumma violetti Amethyst sekä mattainen malva-taupe Mauve Me.
Benecos-luomiväreistä voi sanoa, että ne eivät ole näyttävän ja värikkään meikkailijan tyyppiä. (Toisaalta, harvat luonnonkosmetiikan meikit ovat...) Sävyt ovat hyvin hillittyjä ja pigmentti korkeintaan medium-tasoa, poislukien neljän sävyn ruskea ja musta-harmaa paletit, niillä saa vähän näyttävämpää jälkeä.
Tumma Amethyst on iholla tummuusasteeltaan vain häivähdyksen siitä miltä se näyttää hylsyssä. Mattasävyt Hey Girl! ja Mauve Me ovat parempilaatuisia ja levittyvän kauniimmin ja peittävämmin.
Benecosilla on myös violetti neljän sävyn paletti, mutta myös se on liian mieto ja murrettu minun makuuni ja tyyliini. Vaikka en enää papukaijameikkejä teekään, haluan silmämeikkiini kunnon reilua violettia joka näyttää violetilta :) Ei tarvitse olla tummaa kunhan on violettia ^_^ :D
Tärppini luomiväreistä: Apricot Glow. Kauniin persikkainen sävy toimii myös poskipunana. Pigmentti on tässäkin mieto eli tuote sopii erityisen hyvin poskipunia arasteleville.
Rakastan tuplata luomivärejä myös poskilla, toinen supersuosikki siihen käyttöön on Laveran Pearly Rose. (Kuvia täällä.)
Poskipuna 7€ / 5,5g
Benecosin poskipunat kokivat muutama vuosi sitten totaalimuutoksen; alun perin keveät ja hohtavat baked-koostumukset päivitettiin mattaiseen ja voimakaspigmenttiseen, tavalliseen kiinteään laatuun. Vanhoista sävyistä etenkin Coral oli suuri lempparini.
Uudet sävyt Sassy Salmon, Mallow Rose (kuvassa) ja Toasted Toffee ovat tosi kauniita nekin, ja vahvan poskipunan käyttäjät iloitsevat, mutta mielestäni pigmentti on hitusen liian voimakas luonnollista lookkia hakevalle "normimeikkailijalle". Näitä saa laittaa varoen, sillä jälki on hyvin näkyvää. Vinkki: jos koet että poskpunasi on liian voimakkaan värinen, kokeile levittää se ns. skunkkisiveltimellä, jonka vaaleat, harvat kärkiharjakset nappaavat sävyä mukaan vain kevyesti.
Multi-Effect Mascara 8€ / 8 ml
Suosikkini Benecosin maskaroista. Harjan tyyppi ei ole ihan mieleeni, mutta ripsari tekee oikein kaunista, siistiä jälkeä ja myös kerrostuu ihan mukavasti. Koostumus on nestemäinen. Yhtä hyvä tämä ei ole kuin Avrilin maskarat, mutta ehdottomasti keskivertoa parempi luonnonkosmetiikan maskaroiden maailmassa.
Benecosilla on tosi monta erilaista maskaraa, joista voisin tehdä myöhemmin oman vertailupostauksen. Osa niistä ei toiminut minulla lainkaan, oli mielenkiintoista huomata miten suuria eroja niillä oli. Multi-Effectin ohella tykkään eniten Adorable Lashes -maskarasta jonka kaareva harja on minusta parempi kuin Multi-Effectissä, mutta Multi tekee vähän paksumman tuloksen.
Multi-Effect Mascara
*
Benecosin tuotteita saa lähes kaikista luonnonkosmetiikan myymälöistä ja verkkokaupoista, paras saatavuus on Hyvinvoinnin Tavaratalossa. Saatavuus tulee laajentumaan syksyllä myös luonnonkosmetiikkaliikkeiden ulkopuolelle. Uusi kotisivu benecos.fi aukeaa pian.
Onko teillä suosikkeja merkin meikeissä?
Tilastoteema jatkuu vielä tänään :) Kuinka paljon erilaisia kosmetiikkatuotteita sitä tuleekaan käytettyä päivän aikana?
Kirjasin eilen ylös kaikki vuorokauden aikana käyttämäni kosmetiikkatuotteet ja saldoksi tuli 40. Edellisen kerran tein vastaavan laskelman 8 vuotta sitten jolloin lukema oli 38.
Ihonhoito:
1 Deodorantti-wipes (testaan parhaillaan Dermosilin kesäuutuutta)
2 Flow Kosmetiikka Ruusuvesi
3 Naturativ Ecoampoule -seerumi
4 Clarins -silmänympärysseerumi
5 Madara Smart Antioxidants -päivävoide
6 Carmex-huulirasva (jota toki käytin myös pitkin päivää)
7 Clinique Dark Spot Defense -UV-suojavoide (vain huulten ympärillä hyperpigmentaatioalueella)
Meikkituotteet:
8 Anastasia-kulmageeli
9 Urban Decay Eyeshadow Primer Potion
10 Urban Decay Vice XX -luomiväripaletti (käytin kolmea luomiväriä)
11 L300-silmänympärysvoide, jota käytin puhdistaakseni silmänalusiholta sinne varissutta luomiväriä. Kosteusemulsio on erittäin hyvä väline tähän hommaan - luomivärihippuset irtoavat samalla kun iho jää hoidetuksi ja kosteutetuksi. Jos varisseet meikit poistaa meikinpoistoaineella, on iho joka tapauksessa sen jälkeen taas kosteutettava voiteella.
(Off topic mutta peiteaine toimii hyvänä indikaattorina sille, onko silmänympärysiholla käytetty voide tai seerumi tarpeeksi kosteuttava - jos ihon pinta jää janoiseksi ei peiteaine levity hyvin vaan takertuu kuiviin kohtiin ja jää läikikkääksi.)
12 Dermosil-rajauskynä vihreä
13 Dermosil-rajauskynä vaalea
Kuva viime kesältä
14 Avril-maskara
(ehm, ehdottomasti "älä tee näin" -osastoa... juuri kun juteltiin säilöntäaineista ja kuinka kauan avattua tuotetta on turvallista käyttää... Olen saanut ja avannut Avrilin maskaran vuosi sitten kesällä ja halusin testata vieläkö se pelittää... ja se oli kuin uusi ;))
15 Maybelline-peiteaine
16 Alima-mineraalimeikkipohja
17 Lavera-poskipuna
Viimeisenä ennen ovesta ulos lähtöä (en tiedä miksi minulle on vakiintunut tapa laittaa hiukset kasaan vasta juuri ennen lähtöä, olen aina tehnyt niin):
18 Chanel Chance -hajuvesi
19 Tigi Oh Bee Hive! -kuivashampoo
Sananen tästä tuotteesta: Oh Bee Hive! -kuivashampoo on toimivuudeltaan tosi hyvä, sen tärkkelysrakenne on juuri minun makuni mukainen, mutta tuoksu… Sääliksi käy niitä hajusteherkkiä jotka joutuvat Bedhead-kuivashampoon käyttäjän lähelle, pari suihkausta tätä überimelää suihketta luo koko päivän kestävän lemun joka alkaa välillä särkeä jopa minun tuoksuihin tottunutta päätäni. Pullo on ollut minulla ikuisuuden koska en oikeastaan tykkää käyttää sitä hajunsa takia, mutta koska olen hemmetin huono heittämään mitään käyttökelpoista menemään, käytän tätäkin "hampaat irvessä".
20 Aussie-hiuskiinne - tämäkin on muuten ollut minulla vuosikaupalla. Vaikka käytän hiuskiinnettä lähes päivittäin, kulutus on silti niin vähäistä että yksi kiinnepullo kestää 2-3 vuotta.
(eli töissä)
21 NYX Butter Gloss -huulikiilto (laitan huulikiillon vasta töissä koska sitä ei ole järkeä laittaa kotona kun vielä syö aamiaista…. :)
22 Käsisaippua 1 (WC-tiloissa)
23 Käsisaippua 2 (taukotiloissa)
24 Dermosil Salvia -käsivoide
25 Keittiökäsisaippua
26 Kylppärin käsisaippua - jonka virkaa toimittaa nyt Ceralan-puhdistusöljy. Ostin Ceralanin viime vuonna testatakseni sitä odotusteni mukaan hellävaraisena, rasvapitoisena kasvoputsarina mutta metsään meni… Ceralan on liian tujua kasvojen iholle ja nyt kokeilen sitä käsisaippuan roolissa.
27 Kuntosalin käsisaippua (kylläpä sitä muuten tuleekin käytettyä päivän aikana montaa eri saippuaa…)
28 Urtekram Laventeli -suihkugeeli
29 Dermosil Puolukka -puhdistusöljy
30 L300-puhdistusvaahto
31 3ina-silmämeikinpoistoaine
32 Flow Kosmetiikka Ruusuvesi
33 Dermosil Anti-Stress-seerumi
34 Clarins Extra Firming -silmänympärysvoide
35 Vintner's Daughter -kasvoöljy
36 Ecodenta -hammastahna (joo, myönnän että pesin hampaat vain illalla… joskus olen liian laiska harjaamaan hampaita aamulla, shame on me...)
Hiilikäsittelyä leegoille
Ecodentasta - se on mustaa, hiilipitoista hammastahnaa jonka olisi tarkoitus toimia samalla periaatteella kuin puhdas hiilijauhe, mutta en ole huomannut minkäänlaisia vaikutuksia. Tietysti hiiltä on tässä huomattavasti vähemmän kuin jos hampaita harjaa pelkällä jauheella. Aiemmin testaamani Black & White -hampaanvalkaisujauhe toi mielestäni selvän eron. Jälleen kerran on myönnettävä että jauheen sotkuisuuden takia olen ollut liian laiska käyttämään sitä. Ecodentan tyyppinen tahna on helpompi ja siistimpi - mutta ei tuo tuloksia. (Onko kellään muulla kokemusta hiilitahnoista…?)
37 Ekopharma Hilla -vartalovoide
38 Dermosil -jalkavoide
39 Nurme-aprikoosiöljy (jota käytän kynsinauhoille)
...sain viimeksi kynsihuollossa sellaisen läksytyksen kynsinauhaöljyn käyttämättömyydestäni että palasin kotiin korvat punoittaen ja siirsin aprikoosiöljypullon sukkelaakin sukkelammin yöpöydälle. Minulla on historia kynsinauhaöljyn suurimpana puolestapuhujana ja TIEDÄN että se on ihan tautisen hyvää hoitoa kynsinauhoille. Silti olen pikkuhiljaa lopettanut sen käytön, nojaten sellaisiin typeriin selityksiin kuin "Luen iltaisin sängyssä enkä voi rasvata tai öljytä käsiäni niin kauan kuin luen kun kirjahan menee ihan rasvaan ja sitten olenkin jo kohta puoliunessa enkä enää jaksa alkaa öljytä kynsiä ja-ja-ja....."
Just. "Et kertakaikkiaan voi kuvitella saavasi kauniita kynsiä ja terveennäköisiä kynsinauhoja jos luistat öljyn käytöstä. Teet miten haluat mutta öljy on välttämättömyys." Nämä sanat korvissa soiden en enää uskalla palata uuden (tai väliaikaisen - tämä kesälaittaja on sentään miljoona kertaa parempi kuin tämä oli) kynsihuoltajani luokse jos en noudata määräystä :D Topakka mutta pirun hyvää työtä tekevä täti.
Päivän viimeinen kosmetiikkatuote ennen nukahtamista oli:
40 Madara Supreme Hydration -käsivoide
Oli hauska verrata tämän postauksen sisältöä myös tähän viiden vuoden takaiseen juttuun, jossa listaan mitä kaikkia tuotteita käytän ihonhoitoruutiiniini päivittäin. Tuolloin käytössä oli 17 tuotetta sisältäen myös parhaillaan testissä olleen kulma- ja ripsiseerumin (en huomannut vaikutuksia).
Nyt jokapäiväiseen minimirutiiniin kuuluu 13 tuotetta: kasvoille kasvovesi, vaahtoava putsari, seerumi, silmänympärysvoide, kosteusvoide, kasvoöljy, huulirasva ja kesällä UV-suojavoide. Vartalolle deodorantti, käsisaippua, suihkugeeli, käsivoide, jalkavoide (ja nyt yrityksenä kovasti integroida takaisin kynsinauhaöljy). Meikkipäivä kasvattaa tuotemäärää meikkien lisäksi öljyputsarilla ja silmämeikinpoistoaineella. 14. tuote on hammastahna, sekin lasketaan kosmetiikaksi.
Aikamoisessa kosmetiikan kemikaalikuormassa sitä tosiaan elää…. Ja kyllä - myös luonnonkosmetiikan ainesosat ovat kemikaaleja siinä missä synteettisenkin.
Olen jo vuosia pitänyt kirjaa kaikista menoistani, ja kuukausitaulukossa on omat sarakkeet ruokakauppamenoille. Vakiintunut ruokaostoksiin menevä summa on 50-60 euroa viikossa ja kuukauden saldo on yleensä 200 euron tienoilla. Joinain kuukausina menee vähemmänkin, joskus vähän enemmän, mutta ellen erityisesti "irrottele" tuoreella kalalla tai erikoiselintarvikkeilla, pärjään 50 eurolla per viikko erittäin hyvin. Minulla on hyvin vakiintuneet ruokaostostottumukset ja ostan samoja peruselintarvikkeita kasviksista purkkitonnikalaan ja juustosta jogurttiin.
Missä rahaa menee aina vähän enemmän on Ahvenanmaa.
Kesäkuu oli tänä vuonna ensimmäinen kuukausi jonka vietin paria päivää vaille kokonaisuudessaan Ahvenanmaalla ja hätkähdin, kun ruokaostosten saldo kesäkuun ajalta oli yli 360 euroa. En ole kertaakaan kesäkuussa edes käynyt tuorekalatiskillä - "hienoin" kala jota olen ostanut on vakuumipakattua lämminsavulohta.
Pyrin säästämään kuukauden kuitit (heitän ne menemään seuraavan kuun vaihteessa), ja päätin laskea mihin elintarvikkeisiin oikein olen saanut tämän summan menemään kesäkuun aikana. Johtuuko summan suuruus vain Ahvenanmaan korkeammasta hintatasosta vai olenko alkanut tiedostamattani kuluttaa rahaa johonkin uuteen rahareikään.
Suoraan sanottuna epäilin korkeamman saldon syyksi yhä vain salakavalasti kasvavaa kuplavesirippuvuuttani, josta kirjoittelin viime vuonna. Olen tänä keväänä ja kesänä havainnut sellaisen muutoksen tottumuksissani, että olen töissä alkanut korvata iltapäiväkahvin limpparilla - kipitän lähikauppaan hakemaan Pepsi Maxin tai Jaffa Lightin.... (Ja ei - en pidä light-limppareita yhtään terveellisempinä kuin sokerilimuja. Kummatkin aika turhia mutta harmittomia kohtuu- ja satunnaiskäytöllä.) Aiemmin kuplajuoma-addiktioni on koskenut lähinnä kivennäisvesiä.
Laskelma ei kuitenkaan lopulta kertonut mitään uutta tai poikkeavaa ostoskäytöksessäni. Odotin sihinäjuomien muodostavan huomattavasti korkeamman osuuden ostoksista, mutta ne jäävät kuitenkin alle 10 prosenttiin. 
Kolme kuiteista ei ollut tallella, mutta niiden sisältö oletettavasti korreloi eri ruoka-aineryhmien osilta koko kuun jakauman kanssa. Puuttuneissa kuiteissa on ainakin ollut mifua, kahvia ja tonnikalaa, sen tedän :)
Kasvikset ovat odotetusti suurin menoerä muodostaen kolmanneksen kuluista. Ostan paljon pakasteita muihin kuin aamiais- ja salaattiruokiin käytettäväksi, pakasteilla saan kulut pysymään kohtuullisina. Pelkkien tuorekasvisten osto on kalleuden lisäksi mielestäni myös hieman epäkäytännöllistä, sillä jos kaikki on tuoretta, osa ehtii usein mennä pahaksi ennenkuin ne saa syötyä.
Kuittilaskelman proteiini viittaa proteiinin lähteinä toimiviin elintarvikkeisiin kuten kalaan, tofuun ja erilaisiin lihattomiin proteiinivalmisteisiin. Ostan kaikkein eniten kalaa, josta pakasteet ja säilyketonnikala vastaavat yli puolesta. Pakasteseiti on edelleen ykkönen pakastekalasta, edullista ja taipuu monenlaiseksi oikein hyväksi arkiruoaksi. Kasviproteiinista ostan eniten tofua koska se on halvinta, mutta myös oumph ja nyhtis viihtyvät tasaiseen tahtiin lautasellani. Mifu-suikaleetkin ovat hyviä, mutta oumph on parasta näistä uudemmista lihattomista proteiinivaihtoehdoista.
Juusto ja kananmunat ovat nekin proteiinia mutta taulukoin ne erikseen. Kananmunien kuittilukema vaikuttaa kesäkuussa epätavallisen alhaiselta verrattuna kulutukseeni (syön 2-3 munaa päivittäin), mutta toisaalta kananmunat ovat hyvin edullisia ja kesäkuussa juhannusvieraani ostivat yhden ison boksin munia.
"Jogurtti" tarkoittaa soijajogurttia ja raejuustoa, sekoitan niitä aina yhteen. Aamiaisiini kuuluvat jogurttisekoitukset vaihtelevat kausittain, ja esimerkiksi nyt olen jättänyt rahkan kokonaan pois ja miksaan soijajogurttia, raejuustoa ja chiansiemeniä.
"Muut"-kohta muodostuu harvemmin ostamistani ruoka-aineista kuten kermasta, oliiviöljystä, voimariinista, kahvista ja juhannusvieraille ostamistani leivästä ja maidosta.
Menoerä, joka on ostoksissani ehkä eniten turhaa "luksusta" ovat kasvimaidot. Käytän niitä lähes yksinomaan kahviin, ja tässä kuussa kulutus oli 9 litraa. Toisaalta 20 euroa kuussa ei ole mikään järkyttävä hinta, mutta jos joisin kasvimaitojen tilalla tavallista maitoa menisi kahvimaitoon alle puolet tuosta summasta.
Soijamaito oli minulle pitkään maun ohella myös hiilihydraattitietoinen valinta, mutta nyt rennommassa ruokailutavassani merkittävin soijamaidon puolestapuhuja on maku. Minusta soijamaito, ja nimenomaan Alpron Light -soijamaito, ei mikään muu, on kaikkein parhaan makuinen kahvimaito. Sitä täytyy aina olla kaapissa.
Käytän myös mantelimaitoa mutta en enää kahvissa vaan esimerkiksi kuuman kaakaon pohjana sekä ruoanlaitossa.
Olin käynyt kuukauden aikana ruokakaupassa kokonaista 24 kertaa mikä on valtavan paljon enemmän kuin minkä verran asioin ruokakaupoissa Tampereen kodissani.
Selitys tähän on selvä: Tampereella käymme mieheni kanssa autolla isoissa marketeissa ja teen yleensä koko viikon ostokset kerralla, täydentäen vain joitain tuorejuttuja ehkä kerran tai kaksi viikolla. Maarianhaminassa minulla ei ole autoa ja olen riippuvainen keskustan pienemmistä lähikaupoista. Kävellen saa kerralla tuotua vähemmän ruokaa - ja keskustan kaupat ovat kalliimpiakin, mikä osaltaan selittää kesäkuun saldon korkeutta. Käyn Ahvenanmaalla ruokakaupassa melkein joka toinen päivä, joinain päivinä kaksikin kertaa.
Voi hyvin todeta, että kertaviikkoiset suurostokset isoissa marketeissa ovat paljon taloudellisempi tapa hoitaa ruokahankinnat.
Kesäkuun kuittien sisältäessä niin tavallisia ja normaaliin ostosrutiiniini kuuluvia elintarvikkeita, jää ostosten saldon selitykseksi kaiketi vain Ahvenanmaan - sekä pienten lähikauppojen - hintataso.
Täytyy ehkä tehdä vastaava vertailu kun syksyn tullen olen taas kokonaisen kalenterikuukauden Tampereella.
Mukavaa sunnuntaita toivotellen,
Your friendly neighborhood-tilastofriikki.... ^_^
Aiheesta aiemmin: Jääkaappi tyhjä! Mitä ruokakaupasta?
Kirjoitin joulukuussa epäonnistuneesta verisuonten laserhoidostani, josta muodostui yksi viime vuosien ikävimpiä kokemuksiani. Hoidatin sairaala Siluetissa Helsingissä reisieni teleangiektasiaa eli hämähäkkisuonia, ja operaatiossa asiakaspalvelusta itse hoidon tuloksiin meni moni asia pieleen.
Koko jutun voi lukea täältä.
Tilanne joulukuussa oli se, että tavallista pidemmäksi venyneen paranemisajan jälkeen mustelmat olivat vihdoin kadonneet ja suonet näyttivät häivyttyneen, mutta oikeaan reiteen jäi ihon alle kova, kipeä patti. Jälkitarkastuksessa patti todettiin liian voimakkaan käsittelyn aiheuttamaksi verihyytymäksi. Hoitaja oli arvoinut hoitoon käytettävät laserarvot väärin.
Joulukuussa jäin jännittämään, mitä patille tapahtuu. Lääkärin mukaan oli hyvät mahdollisuudet, että hyytymä paranee ajan kanssa; kehon makrofagit syövät sen pois. Kahden kuukauden aikana hoidon jälkeen patti oli kuitenkin vain kovettunut lisää ja alue sen ympärillä oli kipeä ja kosketusarka.
Kuten aiemmassa jutussani kirjoitin, saamani kudosvaurio on pieni juttu verrattuna oikeasti vakaviin komplikaatioihin joiden riskejä tietyt kauneuskirurgiset toimenpiteet sisältävät, mutta kaikki tyynni siitä jäi minulle tietysti todella paha mieli.
Olinhan maksanut 355 euroa jostain, joka meni mönkään ja juuri se pieni inhimillisen virheen riski, joka tämäntyyppisiin hoitoihin liittyy (ja jonka mahdollisuuden asiakas hyväksyy allekirjoituksellaan ennen hoitoomenoa), toteutui juuri minun kohdallani.
Oikea reisi
Nyt 8 kuukauden jälkeen hyytymä on poissa. <3 Paksuin käsitelty verisuoni, joka oli vielä useita kuukausia mustelmaisen näköinen ja erottui iholla tummana alueena, on sekin häivyttynyt lähes olemattomiin.
Nyt viimein voi sanoa, että tulos on onnistunut. Mutta tie sinne oli kaikkea muuta kuin mukava. Patti oli kipeä vielä pitkään talvellakin, ja aina kun siihen painoi kädellä, sai muistutuksen omasta turhamaisesta tyhmyydestään. Että otin riskin jonkin niin vähäpätöisen esteettisen jutun kuin reisien verisuonten takia.... "Ongelma", joka on suurimman osan ajasta vaatteiden peitossa. Olivatko nätimmät uikkarikauden reidet tämän arvoiset? Eivät todellakaan.
Patista muodostui niin ikävä psykologinen mörkö että kevään aikana lakkasin kokonaan koskemasta siihen kohtaan ihoa. Ihan hullua, mutta niin pahalta koko asia tuntui. Halusin vain unohtaa sen.
Viimeinen havainto patista on maalis- tai huhtikuulta, ja eilen uskalsin vihdoin taas koskea ihoon. Patti oli poissa. Painelin ihoa melkein epäuskoisena, mutta kaikki arkuuskin on nyt kadonnut.
Helpotuksen tunne on valtava.
Vasen reisi
Opin läksyni ja kiitos tämän kokemuksen, peruin mm. tammikuulle sovitun kulmakarvojen micro-blading aikani. Siihenkin käsittelyyn tunnetusti liittyy riskinsä, ja olivat ne kuinka vähäiset hyvänsä, en enää halua ottaa pienintäkään riskiä kokea tällaista vain estetiikan tähden. Pidän mieluummin haaleat, tylsät kulmakarvani.
Laadukas hyaluronihapoilla ja keramideilla ladattu hoitovoide alle 15 eurolla? Miellyttävällä kosmeettisella koostumuksella? Vailla hajusteita, parabeeneja ja mineraaliöljyjä? Kyllä, sellainen löytyy!
Sain tilaisuuden tutustua jälleen yhteen kiinnostavaan herkän ihon sarjaan yhteistyön merkeissä. Ruotsalainen L300-sarja on kotimaassaan apteekkisarja ja kuuluu maan luotetuimpiin merkkeihin. Suomen markkinoille L300 tuli neljä vuotta sitten ja on meilläkin jo löytänyt uskollisia asiakkaita. Suomessa L300-sarjaa saa päivittäistavarakaupoista.
Nimi L300 tulee sanoista "Läkemedelsprojekt 30". Ruotsalainen professori ja dermatologi Gunnar Swanbeck tutki 1960-luvulla kuivaa ihoa ja löysi ensimmäisten joukossa yhteyden kuivan ihotyypin ja niin sanottujen NMF-ainesosien puutteen välillä. Kroonisesti kuivan ihotyypin soluista puuttuu NMF-ainesosia jotka ovat ihossa luonnostaan olevia kosteuden sitojia kuten rasvoja, aminohappoja ja suoloja.
Swanbeck loi tutkimusten pohjalta hoitovoiteen, jossa käytettiin NMF-ainesosia karbamidia ja suolaa. Tähän saakka kuivan ihon hoitovoiteiden teknologia oli perustunut enimmäkseen okklusiivisiin eli iholle kosteutta lukitseviin aineosiin. 70-luvulla lanseerattiin klassinen HTH-voide ja 80-luvulla L300-sarja, jotka perustuivat suoraan Swanbeckin löytöihin. L300-tuotteet sisälsivät karbamidin ja suolan lisäksi myös muita luontaisia kosteuttajia kuten maitohappoa, betaiinia ja hyaluronihappoa. Näihin tutkittuihin ainesosiin perustuu L300-sarjan teho tänäkin päivänä.
Nämä ovat varmasti monille Karkkipäivän kosmetiikka"hörhö"lukijoillekin tuttuja kosteuttavia ainesosia joiden tehoon nojaa moni kalliimpikin kosmetiikkasarja. Etenkin AHA-happoihin kuuluva maitohappo sekä hyaluronihappo ovat viime vuosien suuria trendiainesosia kauneusmarkkinoilla.
Miksi lähdin erityisen mielelläni mukaan esittelemään L300-sarjaa on miellyttävien koostumusten lisäksi sen varsin mukava hintaprofiili. Anti-age-voiteet ja etenkin seerumit ovat tunnetusti usein kalliita, mutta L300-sarjasta löysin erittäin hintaystävällisen vaihtoehdon hyaluronihappopohjaisille kalliille sarjoille. Sarja on vieläpä hajusteeton, toinen monen herkkäihoisen suomalaiskuluttajan peräänkuuluttama ominaisuus.
L300-sarjan tuotteet eivät myöskään sisällä parabeeneja ja mineraaliöljyjä.
L300 on kehitelty erityisesti herkälle ja kuivalle iholle. Sarjaan kuuluu neljä eri kasvojen hoitolinjaa oikein herkästä ihosta ikääntyneen ihon hoitoon sekä vartalonhoitosarja.
Valitsin tutustua hyaluronihappoihin perustuvaan Hyaluronic Renewal -linjaan. Sarjan tuotteissa käytetään kahta eri molekyylikoon hyaluronihappoa parhaan vaikutuksen ja imeytymisen takaamiseksi. Hyaluronihappoa on ihossa luonnostaan mutta sen tuotanto hidastuu merkittävästi ikääntyessämme. Ulkoisesti käytetty hyaluronihappo toimii kuin kosteustyyny; se täyteläistää ihoa, silottaa juonteita ja ryppyjä ja osallistuu ihon kosteustasapainon ja suojavaipan ylläpitoon. Ei oikeastaan ole ihotyyppiä joka ei hyötyisi hyaluronihaposta.
HYALURONIC RENEWAL -SARJA
Sarjassa on päivä- ja yövoide, suojakertoimellinen päivävoide, seerumi ja silmänympärysvoide. Suositushinta Hyaluronic Renewal -sarjan tuotteille on 14,90€ mutta esimerkiksi Sokoksella sarjan tuotteet maksavat 13,90€. Pidin kaikista sarjan tuotteista mutta erityisiksi suosikeikseni muodostuivat silmänympärysvoide ja yövoide. Kaikki Hyaluronic Renewal -sarjan tuotteet ovat myös vailla kuivattavaa alkoholia.
Hyaluronic Renewal Day Cream 14,90 € / 50 ml
Hyaluronic Renewal Night Cream 14,90 € / 50 ml
Kosmeettisesti erittäin miellyttävän tuntuiset, helposti imeytyvät ja tahmaamattovat voiteet ovat sitä tyyppiä, johon itse olisin epäilemättä mieltynyt apteekkikosmetiikkavuosinani. Nämä voiteet eivät kikkaile parfymoidulla tuoksulla, sorbettikoostumuksilla tai ylellisen näköisillä mutta säilönnällisesti epäkäytännöllisillä purkkipakkauksilla (katso eilinen postaus ;)) vaan ovat rehtiä hoitavaa ja kosteuttavaa kosmetiikkaa joka toimii vailla luksuslisiä. Luksukselle on paikkansa, ja niin on toimivalle peruskosmetiikallekin. L300 on sitä.
Sekä päivä- että yövoiteessa on käytetty kahden eri molekyylikoon hyaluronihappoa. Päivävoide on ihastuttavan kevyt ja jopa raikkaan tuntuinen. Hyaluronihapon ohella sen hoitaviin ainesosiin lukeutuvat pantenoli, sodium pca sekä pehmentävät rapsiöljy ja oliivin glyseridit.
Yövoide on täyteläisempi mutta ei rasvainen, vain runsaampi ja hoitavampi koostumukseltaan. Vaikka itse olen raikkaampien päivävoidekoostumusten suurkuluttaja, on pakko huomioida Hyaluronic Renewal -yövoiteen hintaansa nähden todella kosteuttava ainesosaprofiili; voiteessa on nimikkoainesosan lisäksi peräti viittä eri keramidia ja kolesterolia (= kuivan ihon ystävät) sekä sheavoita ja rapsiöljyä pehmentämässä ja pantenolia ja sodium pca:ta sitomassa kosteutta. Kuivaihoiselle suosittelisin tätä ilomielin päivävoiteeksi. Minullekaan tämä ei kuitenkaan ole liian raskas.
Hyaluronic Renewal Day Cream SPF 15 14,90 € / 50 ml
Suojakertoimellinen päivävoide on ehtinyt olla kesäkuun aikana jo niin ahkerassa käytössä että se on kohta lopussa :D Käsilaukkuystävällinen kapea 50 millin pakkaus on kulkenut mukana ulkoillessa ja miellyttävää koostumusta on ollut mukava hieraista käsivarsiin ja dekolteellekin.
Voide sisältää sekä UVA- että UVB-suojan sekä hoitavin ainesosina hyaluronihappoa (totta kai), NMF-ainesosiin lukeutuvaa fytosphingosinea sekä tetrapeptidejä, jotka lupaavat häivyttää pigmenttimuutoksia.
Hyaluronic Renewal Anti-Age Eye Cream 14,90€ / 15 ml
Suosikkini! En tiedä johtuuko kookosöljystä vai mistä, mutta tämä voide on ihollani kaikkein omimman tuntuinen. Päivävoiteeseen verrattuna silmänympärysvoide on hieman ravitsevampi, sillä se sisältää korkean pitoisuuden kookosöljyä ja erittäin ravitsevaa skvalaania (jep, tämä on myös NMF-ainesosia). Tietysti koostumuksessa on myös päivä- ja yövoiteen tapaan kahden eri molekyylikoon hyaluronihappoa.
Tykkään tästä voiteesta ihan valtavasti ja käytän sitä myös koko kasvoilla. Paljon matkustavana käytän usein silmänympärysvoiteita kasvovoiteena, sillä 15-millin pakkaukset ovat oikein reissuystävällisiä.
Hyaluronic Renewal Anti-Age Face Serum 14,90 € / 30 ml
Tässäpä olisi harvinaisen hyvän hinnan hyaluronihapposeerumi. Monissa hyaluronihappohoitotuotteissa, myös seerumeissa, käytetään vain yhtä hyaluronihappoa (edullisimmissa usein vain 'hyaluronic acid' -nimellä kulkevaa joka isompimolekyylisenä jää ihon pintaan), mutta L300:n seerumissa on myös natriumhyaluronaattia joka imeytyy syvemmälle. Kummatkin tyypit ovat iholle hyödyllisiä mutta luonnollisestikin parhaimman kosteutustehon saa aikaan käyttämällä kumpaakin.
L300:n seerumi on koostumukseltaan sitä allekirjoittaneelle mieluisinta eli maitomaista, tai sanoisinko maito-fluidimaista. Seerumi ei jätä tahmeaa pintaa. Jos haet hyvän hinta-laatusuhteen hyaluronihapposeerumia, tässä on etsimäsi.
Hyaluronic Renewal -sarjan lisäksi sain myös läjän muita L300-tuotteita joista poimin esiteltäviksi seuraavat tuotteet. Puhdistustuotteet osoittautuivat ihan mielettömän hyviksi ja näistä Cleansing Mousse on jo kuukauden testijakson jälkeen puoliksi tyhjä.
PUHDISTUSTUOTTEET
Intensive Moisture Cleansing Mousse 6,90€ / 150 ml
Oli vaikea päättää kumpiko sarjan vaahtoavista putsareista on parempi, mutta ainakin tämä pumppuvaahto on tyhjentynyt rivakammin :D Pehmeän liukkaat nesteestä-vaahdoksi -tyyppiset pumpattavat vaahtoputsarit ovat pitkään olleet suosikkejani ja arvostelen niiden vaahdon rakennetta aika armottomasti. Minullahan on ollut suunnitteilla jopa oma "vaahto-corner" -osio blogiin koska olen ehkäpä poikkeuksellisen intohimoinen ja tarkka vaahtotuotteiden aficionado.
L300 Intensive Moisture Cleansing Mousse muodostaa mahdottoman pehmeän ja kermaisen liukkaan, kestävän vaahdon ja puhdistaa ihon sellaisella hellävaraisuudella ettei todisteeksi jää minkäänlaista nitinää ja natinaa. Arvelin ensin sarjan Ultra Senstive -cleanserin olevan vielä hellävaraisempi mutta enpäs tiedä, kyllä tämä tuntuu hoitavuudeltaan yhtä hyvältä. Hoitavuus = ihon omaa suojavaippaa ei pestä kokonaan pois ja puhdistusaine jättää iholle myös kosteutta sitovia aineita. L300-vaahdossa on lista ainesosia joita odottaisi näkevänsä jonkin selektiivisen anti-age-hoitotuotteen kyljessä: karbamidi, niasiiniamidi, maitohappo, betaiini ja pantenoli. pH on oman mittaukseni mukaan vitosen luokkaa Löytö!!
Ultra Sensitive Foaming Cleanser 6,90 € / 150 ml
Ultra Sensitive -putsari edustaa toista vaahtoavien putsarikoostumusten lemppariani; maitomaista geeliä joka ei käyttäydy geelien omaisesti eli ei tunnu niljaiselta, vaahtoaa hyvin maltillisesti ja huuhtoutuu iholta helposti. Voisin kirjoittaa esseen monisyisestä suhteestani geeleihin, mutta jätetään se toiseen kertaan. :) Iholla tämä geelimaito muodostaa miedon vaahdon ja tuntuu äärimmäisen mukavalta. Välillä tykkään hillitymmästä vaahdosta ja silloin valitsen tämän tyyppisen putsarin.
Ultra Sensitive -linjan tuotteet on tarkoitettu aivan erityisen herkälle iholle. Foaming Cleanser on sulfaatiton ja sen pH oman mittaukseni mukaan on noin 6.
Intensive Moisture 3 in 1 Micellar Cleansing Water 6,90 € / 200 ml
Voi todeta että nimi todellakin pitää paikkansa; kosteuttavaan koostumukseen on pakattu kolmea eri sokeria, karbamidia ja aminohappoja. (Sokeriyhdisteet kosmetiikassa kuuluvat kosteutta sitoviin ainesosiin, samoin aminohapot.)
Vaikka misellivesi myös puhdistaa, tahtoisin nimetä tämän L300-veden melkein hoitovedeksi, niin kosteuttavalta se tuntuu. Vesi jättää iholle tunteen hoitavista ainesosista - tunne, jota ennen välttelin kasvovesissä mutta johon suhtaudun nyt eri asenteella. Erityisen hoitavan koostumuksen kuuluukin jättää iholle jälkitunnetta, sillä kosteutta sitovat ainesosat eivät haihdu iholta vaan jäävät sen pintaan.
L300-miselliveden pH on kotimittaukseni mukaan alle 4, eli ihoystävällisen hapan.
Alle seitsemän euron hinnallaan nämä putsarit ovat myös sangen kukkaroystävällisiä :)
Olipa mukavaa tutustua tähän sarjaan. Yhtä edullisia markettibrändien tuotteitakin kokeilleena koin, että näiden kosmeettiset koostumukset sekä vaikuttavien ainesosien laatu ovat tämän hintaluokan päivittäiskosmetiikkamerkeissä parempaa kastia. Ja kerrankin kokonaan hajusteeton sarja! Itselleni tuoksut kyllä kelpaavat, mutta kaikki eivät voi tuoksuvaa kosmetiikkaa käyttää ja on mukavaa kertoa myös hyvistä hajusteettomista vaihtoehdoista. Ultra Sensitive -linjan tuotteet on lisäksi kehitetty yhteistyössä Allergia- ja Astmaliiton kanssa ja niillä on Allergia-tunnus.
L300-sarjan tuotteita saa Suomessa päivittäistavarakaupoista sekä erityisliikkeistä kuten Hehku.
Olin viime viikon tiistaina Teknokemian yhdistyksen järjestämässä kosmetiikan workshopissa, jonka aiheena olivat säilöntäaineet.
Valtaosa luennon asioista oli minulle jo ennestään tuttuja, mutta opin jotain uuttakin.
Workshopissa valmistettiin myös oma saippua
Säilöntäaineita tarvitaan jotta kosmetiikkaa olisi turvallista käyttää. Ilman säilöntäaineita vesipitoinen tuote pilaantuu jo viikoissa.
Säilöntäainekemikaaleja, etenkin synteettisiä sellaisia, tunnutaan monesti pitävän jonkinlaisina kosmetiikan pahisainesosina. Kaikki tuntevat nimeltä vähintään parabeenit, jotka ovat silikonien ohella saneet nauttia viime vuosikymmenen aikana kosmetiikan parjatuimman rosvon osasta. Tosiasiassa me oikeasti tarvitsemme tehokkaita säilöntäaineita jotta käyttämämme kosmetiikka säilyisi mahdollisimman turvallisena, pilaantunut tuote on terveydelle paljon pahempi uhka kuin incistä löytyvä parabeeni.
Vasemmanpuoleinen, säilömätön kasvovesi oli kerännyt kolmen viikon aikana itseensä jo aika inhan näköisen kasvuston... Tältä näyttäisivät kasvovetemme ilman säilöntäaineita.
Vesi on käytännössä tuotteen pilaantumisen suurin syntipukki, sillä mikrobit elävät ja lisääntyvät kosteassa ympäristössä. Myös vedetön tuote voi pilaantua, esimerkiksi härskiintyä, mutta riski on kuitenkin vähäisempi ja reaktio hitaampi.
Tuotteen pilaantumisen voi havaita aistinvaraisesti: se tuoksuu epämiellyttävälle, koostumus voi muuttua kiinteästä nestemäiseksi, rasva- ja vesifaasit eroavat ja väri muuttuu erilaiseksi. Säilytysolosuhteet vaikuttavat suuressa määrin säilyvyyteen; lämpimässä ja valoisassa paikassa tuote pilaantuu nopeammin kuin viileässä ja valolta suojassa. Kun puhutaan "asianmukaisesta säilytyksestä", sillä tarkoitetaan normaalia huoneenlämpöä ja tilaa, jossa tuote on suojattu suoralta valolta - ja tietysti korkki kiinni ;)
Terveellä iholla ei välttämättä tapahdu mitään, mutta rikkoontuneella iholla tai silmien alueella on tulehdusvaara.
Tältä pohjalta esimerkiksi vanhentuneen ripsivärin käyttö on aina kyseenalaista, eikä yli puoli vuotta meikkipussissa puolikäytettynä pyörinyttä ripsaria kannattaisi todellakaan käyttää, ja silti moni meistä tekee niin. Allekirjoittanut mukaan luettuna.
Onko tuttua monelle Karkkipäivän lukijallekin..? Minkä ikäinen on vanhin käyttämänne avattu ripsari, kuka kehtaa tunnustaa...? Itse olen teininä käyttänyt - jopa kaverilta perittyjä heidän käyttämiään vanhoja ripsareita vielä vuosi korkkauksen jälkeen.... **APUA**
Tavallisen (eli ei luonnon)kosmetiikan säilyvyysaika avaamattomana on yleensä valmistushetkestä noin kolme vuotta. Kun siihen laskee päälle tuotteen varsinaisen käyttöajan kuluttajalla, tulee tuoteen säilyä tehtaalta lähdettyään jopa viisi vuotta. Se on aika pitkä aika.
Tuotteiden säilyvyys ilmoitetaan joko parasta ennen päivämäärällä ja tiimalasilogolla tai purkkisymbolilla.
Avattu purkki -logoa käytetään tuotteille jotka säilyvät avaamattomina yli 30 kk. Logon vieressä tai sisällä oleva kuukausiluku, esim. 6M tai 12M, kertovat kuinka pitkään valmistaja takaa tuotteen turvallisen käytön pakkauksen avaamisen jälkeen (sillä edellytyksellä että pakkausta säilytetään asianmukaisesti). Usein tuote säilyy käyttökelpoisena pidempäänkin, mutta valmistajien ilmoittama aika perustuu heidän suorittamiinsa stabiiliustesteihin.
Tiimalasi-logoa ja parasta ennen päivämäärä -merkintää käytetään tuotteille, jotka säilyvät avaamattomina alle 30 kk. Valtaosa luonnonkosmetiikasta kuuluu tähän säilyvyyskategoriaan.
Pakkaustekniikka - valitaan pakkaus johon eivät pääse sormet eikä ilma. Parhaita ovat vakuumipumppupullot. Myös pakkauksen valonläpäisevyys vaikuttaa, läpinäkyvä pullo on aina huonompi kuin valoaläpäisemätön.
Raaka-aineiden puhtaus - varmistetaan niin raaka-aineiden kuin valmistustilojen puhtaus.
Mikrobeille epäsuotuisa ympäristö; kuten vedettömyys ja hapan pH. (Happaman ympäristön epäsuotuisuus mikrobeille on muuten yksi niistä syistä miksi hapan putsarikin on suositeltavampi kuin emäksinen.)
Säilöntäaineet, joihin lukeutuvat:
Luonnonkosmetiikassa, jossa synteettiset säilöntöaineet ovat kiellettyjä, käytetään pääsääntöisesti pakkausteknisiä keinoja sekä luontaisen kaltaisia ja luonnostaan antimikrobisia aineita. Tämä on yksi syistä miksi niin monissa luonnonkosmetiikan tuotteissa on eteerisiä öljyjä ja alkoholia.
Parabeeneista workshopissa ei harmikseni paljon ehditty keskustella (itse olisin voinut tilata vaikka kahden tunnin luennon pelkästään niistä), mutta sen verran aihetta sivuttiin, että jälleen todettiin niiden vaarallisuuden olevan monelta osin liioiteltu. Parabeenit kuuluvat edelleen kosmetiikkateollisuuden turvallisimpiin ja tehokkaimpiin säilöntöaineisiin. (Kiinnostuneille kosmetiikan "kemianörteille" juttuvinkkinä vaikkapa tämä ja tämä Incimix-Anninan kirjoittama juttu.
Mutta, kaikki parabeenit eivät ole samanlaisia ja joukossa on myös vähemmän hyviä tyyppejä. Koko ryhmä leimaantui huonomaineisten pitkäketjuisten parabeenien vuoksi, lyhytketjuiset parabeenit ovat turvallisia. Osa ennen käytetyistä pitkäketjuisista parabeeneista on jo kielletty EU:ssa, ja osa edelleen sallituista on sellaisia jotka ovat turvallisia säädettyjen pitoisuuksien puitteissa.
Toisaalta - ja tällaisia ajatuksia minulla heräsi ihan hiljattain: kun parabeeneja on käytetty jo 1920-luvulta saakka, ja niitä on tutkimusmenetelmien kehittyessä viimeisimmän tiedon valossa alettu kieltää ja rajoittaa vasta ihan viime vuosina, niin mitähän tulevaisuuden tutkimusdata tuo tullessaan..? Eli tavallaan, saatan jollain lailla ymmärtää parabeenien välttelijöiden perusteet. Ennakoivaa suojautumista.
Teknokemian Yhistyksen sivulta:
"Kuluttajien turvallisuuden takaamiseksi hyväksyttyjen säilöntäaineiden listaa päivitetään jatkuvasti. Parabeenit ovat ryhmä aineita, ja jos jonkin parabeenin turvallisuus herättää kysymyksiä, teollisuudesta riippumaton Euroopan komission riippumaton tiedekomitea SCCS ottaa ainesosan uudelleen arvioitavaksi. Kuluttajat voivat luottaa siihen, että kaikki sallitut säilöntäaineet ja muut kosmetiikan ainesosat on nykytiedon valossa todettu turvallisiksi." Nykytiedon valossa, aivan. Kun nykytieto vielä 10 vuotta sitten salli nyt kielletyt isopropyyli- ja isobutyyliparabeenin, ei kai mikään sano etteivätkö tällä hetkellä sallitut parabeenit ole 10 vuoden kuluttua kiellettyjä.
Tuotevalikoima markkinoilla pienenisi merkittävästi, se olisi varmasti näkyvin seuraus.
Kosmetiikan hinnat nousisivat.
Ja itsestäänselvästi, kosmetiikan käyttöikä lyhenisi kauttaaltaan.
Yksi seuraus, jota moni ei varmasti tule ajatelleeksi, on jätteen lisääntynyt määrä. Kun tuotteiden säilyvyysaika lyhenee tai tuotteet muuttuvat jopa kertakäyttöisiksi, joudutaan käyttämään paljon enemmän pakkauksia verrattuna tilanteeseen, jossa tuote voi seistä myyjän tai asiakkaan hyllyllä käyttökelpoisena vuosia. Kestävän kehityksen kannalta kertakäyttökulutus ei ole positiivinen trendi.
Kaikkein luontoystävällisintä varmaan olisi, jos jokainen kokkailisi kotonaan omat tuorekosmetiikkansa omiin purkkeihinsa, mutta tiedämme että se on aika epärealistinen skenaario. :P
*
Niin paljon kuin ajatus jääkaapissa säilytettävästä tuorekosmetiikasta kiehtookin, en olisi itse siihen edes näin kosmetiikkafriikkinä valmis ryhtymään. Mieluummin käytän tuotteita, jotka voin ottaa mukaan kuukauden reppureissulle, varastoida käsilaukkuun ja unohtaa kaapin perukoille - ja ottaa turvallisesti uudelleen käyttöön kun löydän sen puolen vuoden tai vuoden kuluttua. :)
Kuten vaikka tämän itse valmistamani nestemäisen käsisaippuan ^_^
.
Kiitokset Teknokemian Yhdistykselle ja tilaisuudessa puhuneille asiantuntijoille farmaseutti-estenomi Päivi Kousalle, Teknokemian Yhdistyksen Sari Karjomaalle ja Eeva-Mari Karinelle, Kiilto-Cleanin Juha Issakaiselle ja Bernerin Laura Martikaiselle.
Kuvat: Sanni ja Unsplash
Naamioi itsesi ponilla! :) Pian ei taida olla mitään tuoteryhmää jota ei olisi jossain vaiheessa saanut My Little Pony -teemaisena, ja tällä kertaa pastellinvärisillä pikkuvesseleillä tuotteitaan piristää amerikkalainen Glamglow. Skincare is magic..!
Oh - ja suokaa anteeksi, mun kulmakarvat on tässä postauksessa harvinaisen anti-magic, sillä olin juuri kestovärjännyt ne edellisenä päivänä. Parin päivän lakupötkö-efekti.
Kun sain nämä purkit pari viikkoa sitten PR-toimistolta, kirjoittelin insta-päivityksessä miten ajat ovatkaan muuttuneet. "20 vuotta sitten olin pieneen ja epätrendikkääseen harrastajaryhmään kuuluva ihme friikki keräillessäni My Little Ponyja. Erilaisia ponituotteita sai metsästää netistä ja kirppareilta ja oli huippulöytö bongata vaikka ponilakanat tai seinäkello. Nyt vastaanotan luksusihonhoitosarjan My Little Pony -mutanaamioita ja se on ihan arkea..."
Ja enpähän olisi parikymppisenä poni-intoilijana h*mmettiläinen vieköön myöskään ikinä uskonut, että jonain päivänä minulla on blogi jonka bannerissa heiluttelen jaloissani suomalaisen design-kenkäsuunnittelijan ponikorkkareita.... ^_^ Sarjassamme asioita joita on vaikea ennustaa.
Glamglow'n My Little Pony -naamiot eivät sinällään ole mikään uusi Glamglow-naamio vaan kimaltavaan ja karkin tuoksuiseen kuosiin puettu versio merkin kiinteyttävästä Gravitymud-naamiosta.
Ainesosat ovat samat poninaamioiden sisältämät glitterhiput, hajusteet ja väripigmentti poislukien.
Poninaamioita on kolme, joiden ero on vain värissä ja pakkauksen kuvituksessa. Värimieltymyksen tai oman lempiponihahmon mukaan voi valita pinkin Pinkie Pie -naamion, liilan Twilight Sparklen tai mustan Princess Lunan.
Naamiot ovat geelimäisiä peel-off-naamioita. Geeli levitetään kasvoille pakkauksen mukana tulevalla minispaattelilla ja annetaan kuivua täysin. Tähän menee aikaa geelikerroksen paksuudesta riippuen 20-30 minuuttia. Minä sudin "namitahnaa" kasvoille paikoin ehkä vähän liiankin paksulti ja nämä kohdat olivat kosteita vielä puolen tunnin kuluttuakin. Kannattaa siis levittää maltillisesti :)
Naamio poistetaan vetämällä se iholta yhtenä kalvona.
Geeli alkaa jähmettyä kasvoilla hyvin nopeasti ja jos edellisen kerroksen päälle vetää uutta, menee pinta vähän paakkuiseksi. Tämä ei tokikaan haittaa tuotteen vaikutusta, mutta on hyvä tietää jos haluaa vaikka ottaa coolin selfien mahdollisimman sileällä glitter-pinnalla :D Minä en siinä onnistunut... :P ^_^
Glitterit ovat mukana luonnollisestikin vain hauskuuden vuoksi. Ne eivät raavi ihoa, mutta en siltikään olisi suosittelemassa MLP-naamiota ihan ensmmäiseksi herkälle iholle, jo voimakkaan tuoksunsa takia.
Edit. Kommenteissa esitettiin aiheellinen kysymys koskien glitterien raaka-ainetta, seikka, jota en itse tullut huomioineeksi. Glitter on valmistettu PET-muovista ja on siis juuri sitä mikromuovia jota ollaan kieltämässä kosmetiikassa laajemminkin. Tässä valossa naamion söpöysaspekti saa toisen sävyn. Kuten alempana kirjoitan, en raaka-ainevalveutuneisuudestani huolimatta ole söpön hassuttelukosmetiikan yläpuolella ja minusta vähemmän vakavallekin kosmetiikalle on paikkansa, mutta mikromuovit on sellainen raaka-aine jonka käyttöön en rohkaise ketään. (Vaikka olen fleece-takeissani kaukana parhaasta esimerkistä.)
USAssa mikromuovit on jo kielletty joissain osavaltioissa poishuuhdeltavien hygienia- ja kosmetiikkatuotteiden osalta, eli mm. suihkugeeleissä ja kuorintatuotteissa. Kuuluvatko peel-off-naamiot tämän tuoteryhmän piiriin jää avoimeksi, ne irrotetaan iholta mutta ei huuhdella eli ne päätyvät sekajätteen joukkoon, eivät veteen.
Kirjottelin jo kerran aiemmin Glamglow'n hassusta politiikasta nimetä tuotteitaan mud-sitä-ja-tätä -nimellä, kun tuotteissa ei itse asiassa käytetä mutaa vaan savea. Aineilla on ihonhoidossa yhtäläisyyksiä, mutta myös selviä eroja - mudan eduksi. Muta, turve ja savi ovat kaikki ihoa syväpuhdistavia maaperäisiä ainesosia, mutta hoitavuudessa muta ja turve ovat savea monipuolisempia ja niin sanotusti aktiivisempia.
Ilmeisesti Glamglow'n porukka on todennut mudan kuulostavan kiinnostavammalta ja kenties media-seksikkäämmältä kuin savi?
Kurkataanpa vähän Gravitymud-naamion sisään, mitä se on syönyt.
Kalvon tuovat ainesosat:
polyvinyl alcohol, polyethylene terephthalate (tuttavallisemmin PET-muovi, mm. virvoitusjuomapulloista tuttu), polyurethane-11, acrylates copolymer
Vaikuttavat eli hoitavat ainesosat:
"Feature"- eli saviainesosat: montmorillonite, illite, canadian colloidal clay. Näiden vaikutus on ihoa puhdistava ja huokosia supistava.
Hoitavat ja kosteuttavat: rohtosalkoruusu-uute, kolme eri levää, hyaluronihappo ja lesitiini.
Gravitymud-hoidettu iho
Naamio lupaa kiinteyttää, liftata, kiristää ja raikastaa ihoa sekä luoda seksikkäät piirteet. Viimeisen voimme kenties jättää jokaisen oman mielikuvituksen varaan, mutta jos ensin mainitut vaikutukset voi summata termiin napakoittaa, niin sen allekirjoitan. Vaikutus etenkin huokosiin on mielestäni erinomainen.
Naamion ulkonäöstä päätellen siinä ei voi olla ihan hurjan paljon savea, ja veikkaan että naamion ainesosista valtaosa on ns. teknisiä ainesosia jotka vastaavat jähmettyvästä peel off -koostumuksesta, tuoksusta ja väristä. Hoitavat ainesosatkin selvästi kuitenkin tekevät osuutensa.
En suhtautuisi Glamglow'n MLP-naamioon (edes siihen normi-Gravitymudiin) minään tuhkimohoitotuotteena, sillä yhtä napakan ja kuulaan ihon saa halvemmilla ja ainesosiltaan - minun mielestäni - laadukkaammillakin tuotteilla. Mutta kosmetiikkaa ei aina tarvitsekaan ottaa vakavasti - niin vakava kosmetiikkatiukkis en sentään minäkään ole ettenkö toivottaisi vähän kimaltavaa, karkin tuoksuista ponimaailmaa ihollenikin...! :)
Hinta on tietysti toinen juttu - haluaako tästä söpöilystä maksaa 45 euroa. Ponifanit kenties haluavat, ja heillehän tuote on suunnattu. Come to where the magic is...
Glamglow My Little Pony Gravitymud -naamioiden suositushinta on 44,90€ (50 ml). Glamglow-tuotteita myyvät ainakin Kicksit, Stockmannit ja Sokokset.
Sää ei ehkä ole tänä vuonna parhain, mutta seura ja oma mieli tekevät juhlan :) Tai seurattomuus. Miten kullekin sopii.
Postauksen kuvat ovat aiempien vuosien juhannuksilta. Tänään näkyy vain sadepisaroita. Kyllä nekin voivat olla kauniita. :)
Kirjoitin aiemmin tällä viikolla laivalla istuessani tekstin onnellisuudesta. Liitän sen nyt tähän.
Onnellisuuden ja ilon tunteista
Olen ihminen joka tulee helposti iloiseksi pienistä asioista tavallisessa arkielämässä. Tätä kirjoittaessani olen älyttömän hyvällä mielellä siitä, että näen ikkunasta rauhallisesti aaltoilevan meren ja sen yllä hitaasti laskevan auringon. Olen seurannut tätä kahden elementin "spektaakkelia" viimeiset kaksi tuntia ja ollut hurjan iloinen siitä että sain merimatkalle seuraksi näin kauniin sään lähdettyäni tummapilvisestä Helsingistä.
Yksi ihan suosikkiasioitani arjessa on aamukahvi. Se on minusta niin mukava hetki päivässä että odotan sitä jo edellisenä iltana. Se ei ole vain hyvänmakuinen juoma vaan kokonainen hyvän olon saareke päivässä. Keitän veden, mittaan kahvinpurut pressopannuun, ja kun kahvikello soi painan männän alas. Lämmitän soijamaidon ja vaahdotan sen. Kaadan kahvin maidon päälle ja lisään usein tilkan kermaa. Istun mukin kanssa keittiön pöydän ääreen ja täytyn lämmöstä maistaessani höyryävää juomaani. Rakastan näitä aamuhetkiä. Ja saan kokea sen jokainen päivä.
Olen myös älyttömän onnellinen siitä että on olemassa koiria. Muitakin eläimiä, mutta erityisesti koiria. Perheeni koirat ovat minulle maailman rakkaimpia mutta tulen onnelliseksi myös muista koirista. Hymyilen niille kadulla ja luen aina koirista kertovia hyviä uutisia ja tarinoita ja minulle tulee lämmin olo. Luin juuri Suomen Kuvalehdestä Seppo-nimisestä shetlanninlammankoirasta joka on osakkaana viestintätoimistossa ja sitten menin Sepon kotisivulle ja minulle tuli vielä parempi mieli.
Ilahdun kun läheiseni lähettää minulle iMessagella koiran kuvan ja lähetän niitä itsekin. Iltaisin ennen nukahtamista katson usein Instagramissa @Harlowandsagen kuvavirtaa.
Kauniit rakennukset tuovat minulle hyvää mieltä. Tulen kamalan onnelliseksi kun pääsen paikkaan jossa on viehättäviä rakennuksia ja tunnelmallisia katuja ja aukioita. Mutta etenkin taloja. Voin katsella monta tuntia rivistöä auringon haalistamia, värikkäiksi maalattuja puutaloja tai vanhan kaupungin muurin kupeessa seisovaa vanhaa kirkkoa.
Tulen iloiseksi lasillisesta hyvää viiniä. Ei siksi että päihtyisin, vaikka sitäkin saattaa tapahtua, vaan koska olen oppinut arvostamaan viiniä ja makuaistini on kehittynyt erottamaan viineissä nyansseja joista en tiennyt 18-vuotiaana mitään.
Hyvä viini on kuin lauantain karkkipussi lapsena. Lasillisen sellaista voi välillä nauttia vaikka keskiviikkoiltana Yle Areenan äärellä.
Minulle tulee hyvä mieli kun näen hyväntuulisia ihmisiä. Ihmisiä jotka hymyilevät ja katsovat toisia silmiin.
Hymy on maailman helpoin positiivinen käyntikortti. Yritän itsekin muistaa hymyillä enemmän.
Olen iloinen kun syön hyvää ruokaa. Se voi olla yksinkertainen ja halpa kotiruoka tyyppiä paistettuja sieniä, parsakaalia, fetaa ja tonnikalaa tai rapeat bataattiranskalaiset ketjuravintolassa tai huolellisesti koottu taideannos gastropubissa.
Värikäs ruoka tekee minut erityisen iloiseksi :)
Kun mietin, millaisista asioista iloitsin ja millaisia asioita odotin teini-ikäisenä tai parikymppisenä, ne olivat monessa mielessä hyvin eri laatuisia kuin nyt. Toki moni sama asia ilostuttaa 39-vuotiaana yhtä paljon kuin 15-kesäisenäkin, kuten ystävien tapaaminen, hyvä kirja, kiinnostava taidenäyttely tai koskettava musiikkiesitys. Mutta 15-vuotiaana tavallinen perusarki tavallisine rutiineineen oli tylsää. En huomannut tai arvostanut pieniä asioita samalla tavalla kuin nyt.
Koulu, läksyt, Rice Krispies -lautasellinen aamulla, ne eivät olleet asioita joihin olisi liittynyt erityisen tunteellista iloa ja onnea. Arkipäivän asiat hampaan harjaamisineen ja ystävineen olivat itsestäänselvyyksiä, tasaista virtaa. Ei arkea odotettu, ei siihen liittynyt erityisiä kiitollisuuden tunteita. Auringonlaskun kuuluu olla kaunis, miksi sitä pitäisi erikseen huomioida tai mietiskellä.
(Kiitollisuuskin alkaa nyt olla vähän puhkikulunut termi kun joka paikassa neuvotaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta miten totta se onkaan - kyllä aamukahvistakin voi olla kiitollinen.)
Nuorempana tavallisten asioiden hienous jäi minulta piiloon. Jännittävät elämykset, "se oikea elämä", olivat koko ajan jossain edessä päin, sitten-kun, asioita joita tavoitella. Tavaroita joita ostaa. Nykyhetki oli jotain joka johtaisi siihen millaista elämää oikeasti halusi elää. Sitten kun jonain päivänä asun Helsingissä tai Tampereella niin kyllä sitten..! Onni tuntui enimmäkseen liittyvän sellaiseen, mitä minulla ei (vielä) ollut.
Nyt onni on tässä hetkessä. Tässä kahvikupillisessa joka on kädessäni, tässä sadepisarassa ikkunalasissa, tässä mahdollisuudessa kävellä rantaan ja katsoa kun laivat suuntaavat meren selälle.
Hyvää juhannusta kaikille.
