Joulukalenteri, luukku 12.
Kuinka ihastuin ruotsin kieleen.
Aloitin ruotsin kielen opiskelun B-kielenä yläasteella, kuten niin moni muukin. En muista, että minulla tuohon aikaan oli erityisiä tuntemuksia ruotsin kieltä kohtaan, se oli kieli jota "kuului" opiskella ja jota kaikki muutkin lukivat koulussa. Kielet kiinnostivat minua yleisesti ja ruotsi oli kieli muiden joukossa.
Yläasteelta mieleen on jäänyt sympaattinen ruotsin kielen opettaja ja Muumit, joita katsottiin tunneilla suomenruotsiksi. Menestys ruotsissa oli hyvä, 8-9 tasoa.
Lukion tokalla luokalla tapahtui jotain kummallista. Yhtäkkiä ruotsi alkoi takkuamaan ja tuntui vaikealta. Saatuani tokan luokan ensimmäisestä ruotsin kurssista seiskan, en kestänyt huonoa menestystä (perfektionisti....😔) ja suutuin koko ruotsille. En ollut tätä aiemmin koskaan saanut seiskaa mistään aineesta. Peruutin osallistumiseni kaikille loppuvuoden ruotsin kursseille välttääkseni jatkoepäonnistumiset. Harkitsin, etten enää jatka koko paskan kielen opiskelua. (Tosiasiassa en vain voinut hyväksyä sitä, etten yltänyt normaaliin standardiini.)
Lukion kolmannella päätin tarttua härkää sarvista ja aloittaa ruotsin ja minun suhteen uudelta pohjalta. Ilmoittauduin uudelleen tokalla luokalla "mokaamalleni" kurssille. Vuoden tauko kielestä oli selvästi tehnyt hyvää, tai olin kypsynyt muulla tavoin, sillä nyt ruotsi tuntui helpolta ja hauskalta. Se tuntui kiinnostavalta.
Nyt menestys ylitti kaiken aiemman, ja yhtäkkiä ruotsi oli kieli, jolla osasin ilmaista itseäni. Olen tykännyt kirjoittaa lapsesta saakka, ja yhtäkkiä opin kirjoittamaan aineita myös ruotsiksi, tekstejä, joissa oli tolkkua, juonta ja rikasta sanavarastoa. Olin itsekin todella hämmentynyt, enkä tänäkään päivänä keksi syytä, miksi kaikki muuttui. Vapaa-ajallani en edelleenkään ollut tekemisissä ruotsin kanssa enkä esimerkiksi katsonut ruotsinkielisiä tv-ohjelmia tai lukenut ruotsinkielisiä kirjoja. Silti kieli sujui.
Kirjoitin ruotsista ylioppilaskirjoituksissa E:n ja se nousi englannin rinnalle suosikkikielekseni.
Kuitenkin... minun ja ruotsin suhteessa oli yksi perustavanlaatuinen heikkous. Osasin kyllä kirjoittaa ruotsiksi hienoja aineita, mutta en osannut puhua sitä. Tämä liittyi varmasti paljon opetukseen ja sen fokukseen; koulussa opetetaan taivuttamaan sanat oikein, mutta ei aloittamaan rentoa juttutuokiota ruotsinkielisen tuttavuuden kanssa. Painoarvo on/oli kieliopissa, ei puheen tuottamisessa.
Opiskellessani matkailualalla päätin, että haluan oppia myös puhumaan ruotsia. Hain kesätöitä Ahvenanmaalta, ja laajentaakseni sanavarastoani aloin lukea ruotsinkielisiä kirjoja. Ensimmäinen lukemani ruotsinkielinen kirja oli Mikael Niemen Populärmusik från Vittula (suomeksi Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä), jossa käytetty kieli oli niin hemmetin vaikeatajuista, että luin kirjan läpi elektronisen Linguatutor-sanakirjan avulla suunnilleen joka sivua kiroten.... En todellakaan tykännyt kirjasta, mutta luin sen loppuun hammasta purren.
Kesällä 2003 aloitin kesätyöt Ahvenanmaalla, ja loppu on historiaa. Opin ruotsin - ja jäin Ahvenanmaalle. ❤️
Pienet lapset ovat muuten ihan paras opettaja mitä tulee perfektionistiseen ja virheitä pelkäävään kielen oppijaan. Puolivuotiseksi venyneessä kesätyössäni toimin lastenhoitajana, ja pienimmät lapset eivät itsekään osanneet taivuttaa kaikkia sanoja oikein - ett hus saattoi olla en hus. He tuskin huomasivat, jos minä sanoin jotain väärin. Lasten kanssa touhutessa rentouduin ja uskalsin puhua. Ja niin puhuminen alkoi pikku hiljaa sujua. :) Avainsana on se, että unohtaa pelätä virheitä..!
Kamalan Populärmusik-kirjan jälkeen löysin parempaa ruotsinkielistä luettavaa. Sain äidiltäni lahjaksi Henning Mankellin Pyramiden -kirjan, jossa on joukko komisario Wallanderin nuoruusvuosista kertovia novelleja. Jäin saman tien koukkuun Wallanderin maailmaan, ja olen lukenut paria vaille kaikki Wallander-kirjat. ❤️ Jos vielä koskaan saan keskittymiskykyni takaisin ja pystyn taas lukemaan, aion lukea Wallanderit jälleen läpi ensimmäisenä!
P.S. Paras kohteliaisuus, jonka olen ikinä olen saanut ruotsin kielestä tuli André Wickströmiltä! :) Olin ystävieni kanssa kauan sitten katsomassa Wickströmin stand-up-show'ta Maarianhaminan Arkenissa, ja syystä jota en enää muista, Wickström liittyi seuraamme myöhemmin samana iltana. Siinä jutellessamme Wickström yllättyi siitä, että olenkin itse asiassa suomen kielinen ja sanoi, että puheeni nuotti kuulostaa ihan ahvenanmaalaiselta..! Olin niin ylpeä! 😌
Tänä päivänä en puhu ruotsia enää läheskään niin sujuvasti, koska en ole vuosiin käyttänyt kieltä päivittäin. Tampereella ei hurjasti ole tarvetta prata på svenska. Mutta ymmärrykseltäni koen olevani lähes kaksikielinen, enkä juuri huomaa eroa, jos joku puhuu minulle suomea tai ruotsia. 🇫🇮🇦🇽🇸🇪
Kaikkein ihaninta on tietysti ahvenanmaan murre. 🥰
26 comments on “Sunnuntai 12.12.2021 - minä ja ruotsi”
Oo, ruotsia! -> Mutta hei, Lucian päivähän olisi ollut tulossa huomenna. -> Täähän ois ollut hyvä postaus huomiselle. -> Eiku niin, oman mielen mukaisia luukkuja sille päivälle kun sattuu tulemaan. -> Ai vitsit tää on hyvä joulukalenteri, kun kaikki luukut ovat hyviä ja yllättäviä ja aukeavat sopivaan aikaan! 😀👍
Heh, en muistanut koko Luciaa... :D
Kiva kuulla, että tykkäät kalenterista :) Joinain aamuina on kyllä ollut vaikeampaa keksiä aihetta, mutta on tämä kyllä ihanan suoritus-vapaa kalenteri..! <3
Hassua, että meitä yhdistää myös rakkaus ruotsinkieleen :D Olen tuosta sun Ahvenanmaa kokemuksesta melkein kade, silleen "olisinpa minäkin ollut nuorempana rohkeampi"- tyylisesti.
Olen täysin suomenkielisestä suvusta, eikä täällä Oulussakaan kovin paljon ruotsia puhuta.. Oma ruotsin opiskeluni sujui tosin aina ilman kompastuskiviä, mutta samaan E-lopputulokseen päädyin minäkin yo-kokeessa. Oma matkani suuntautui lukion jälkeen Vaasaan, opiskeluaikana en hirveästi törmännyt ruotsin kieleen, mutta sitten työelämässä se olikin lähes tärkein vaatimus alallani. Työskentelin asiakaspalvelutehtävissä, luetun, kirjoitetun ja puhutun ruotsin ymmärtäminen oli päivittäistä. Minulle kielen kuin kielen puhuminen on sujuvaa, mutta minun haasteeni taas on toisten ymmärtäminen!! Kirjoitan myös suht sujuvasti ruotsiksi, mutta en ole esim. pystynyt koskaan lukemaan kokonaista ruotsinkielistä kirjaa..
Oma suhteeni ruotsiin muuttui Vaasa aikoinani kahtiajakoiseksi, edelleen rakastin kieltä (näen joskus uniakin ruotsiksi), mutta paine sen täydelliselle osaamiselle oli suuri ja kun muutimme takaisin Ouluun, huomasin, että tietty painolasti katosi harteilta. Silti rakkauteni ruotsin kieleen on säilynyt ja harmittavan harvoin pääsen sitä käyttämään, ainoastaan käydessäni Haaparannan Ikeassa puhun aina myyjille ruotsia vaikka heillä olisikin suomen ja ruotsin kielen osaamiskyltit rinnassa. Omille lapsille olen höpötellyt ruotsinkielisiä fraaseja ihan pienestä pitäen asti, mutta jostain syystä kumpikaan ei ole innostunut kielestä, molemmilla on kyllä kielipäätä ja ovat suht hyviä ruotsissa, tytär enemmän kirjallisissa tehtävissä ja poika puhumisessa (jotain hyötyä ruotsinkielisen räpin kuuntelemisesta..)
Tämän olin muuten unohtanutkin - jos siitä joskus on ollut aiemmin puhetta :) ("Om det har nämnts förut, alltså!" 😁)
Onpa jännä..! En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että voi olla myös näin päin.
:) 👍
Mä luulen, että näissä jutuissa innostuksen pitää useimmiten tulla itsestä,. Lapsilla taitaa olla melkein myötäsyntyinen ominaisuus vastustaa ainakin nuorella iällä mitä tahansa mitä vanhemmat koettavat "vaivihkaa" heihin istuttaa... :D
Olipa kiva lukea taustoja sinusta ja ruotsista. Olen itse kaksikielinen. Tai no, puolitoistakieliseksi itseäni usein kutsun, koska olen tietysti itseni tiukin arvostelija kielitaidossani. Suomeksi kävin koulut ruotsin ollessa isänkieleni. Kotoisin Pohjanmaalta, joten ruotsini on myös toisinaan sitä österbottniskaa, mutta murteethan ovat rikkaus. Nyt on ruotsi hiukan ruostunut, koska en enää työssäni päivittäin sitä käytä. Luen kyllä ruotsiksi juurikin dekkareita. Kurssikaverini takkusivat ruotsin kanssa, niin suosittelin heitä katsomaan esim. Beckejä tai Wallandereita ja laittamaan ruotsiksi tekstityksen. Siinä oppii uusia sanoja vahingossa ja helposti.
😍 Kaksikielisyys on rikkaus!
...kuten myös murteet..! Minusta on ihana kuulla eri murteita, ja Suomen sisällä oleva ruotsin murteiden kirjo on tosi kiehtova, vaikka monet niputtavat suomenruotsin usein vain tv:stä tutuksi "muumiruotsiksi". Mulla oli ekana Ahvenanmaan kesänä kesätyökavereita Pohjanmaalta (ainakin muistelen heidän olleen jostain päin sieltä), ja murre (tai puhekieli?) jota he puhuivat, oli kaikkein eksoottisinta mitä olen Suomessa kuullut. Esim. "det" ääntyi "he" ja "långt" oli "langt" ja "du" oli "tu". Se oli tosi veikeän kuuloista! :)
Juurikin tuttua murretta ♥️
☺️
Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa 😊
Suomalaisilla tosiaan on aika usein kova itsekritiikki etenkin ruotsinkielen suhteen ja aivan turhaan. Ruotsissa on niin paljon kaikenkielisiä, että siellä ei oman kokemukseni mukaan juurikaan kiinnitetä huomiota pieniin kielioppivirheisiin: keskustella voi sujuvasti, vaikkei ihan virheetöntä kieltä osaisikaan tuottaa. Muutenkin on jotenkin hauskempaa, ettei aina ja joka paikassa oman kieliympäristön ulkopuolella käytä vain englantia. Ahvenanmaalla kyllä kieliympäristö on sillä tavoin muuttunut, että varsinkin kesällä palveluja saa yleisesti myös suomeksi. Tämä oli aika harvinaista vielä parikymmentä vuotta sitten.
Eri puolilla Ruotsia paljon reissanneena siellä ehkä suurin kielihaaste on harjaannuttaa ’korva ymmärtämään’ paikallisia murteita, jotka eivät aina ole siitä helpoimmasta päästä. Oman viestin kyllä saa yleensä perille ihan kouluruotsillakin, joten useimmiten asiat saa hoidettua, vaikkei keskustelukieltä vaihtaisikaan englantiin…. ’Övning ger färdighet’ 🤓
Voin vain kuvitella..! Mä en aina meinaa pystyä seuraamaan "tukholmaakaan", on niin joikaava ja kohoileva & laskeva se aksentti. Me täällä Suomessa puhutaan ruotsia paljon tasaisemmalla intonaatiolla, mun korva ei koskaan ehdi harjaantua Ruotsin sointiin 😄 Kun olin vielä töissä Ahvenanmaalla oli ihan painajaismaista, kun välillä jouduin puhumaan puhelimessa Ruotsin ruotsia puhuvien kanssa... Vielä vaikeampaa seurata, kun ei näe toisen kasvoja..!
Sant sant! 😌
Kuulin muinoin koulussa jutun seurueesta jolla iski nälkä Ruotsin reissulta. Nälkä jäi, koska eivät muistaneet miten banaani taipuu XD
Ps. Aivan ihana tämä kalenteri, tykkään hurjasti :)
🤣 🙏🏻
Mua luultiin kerran yhdellä risteilyllä ja sitten Kålmordenissa ruotsalaiseksi. Olin todella otettu, koska ruotsalaiset naiset on jätte snygg 😊 En siis puhunut mitään, koska kielitaitoni on kapea (lähinnä jonkin verran kuullun ja luetun ymmärrystä) mutta olemuksella jotenkin vahingossa hämäsin 🙊 Musta on myös hauska kuunnella suomenruotsalaisia, heillä on sympaattisia uudissanoja ja kieli kuulostaa jotenkin helposti lähestyttävälle.
😁👌
Jep - vaikka pakko sanoa, näin - heh, ahvenanmaalaistaustalla, että joidenkin suomenruotsalaisten tapa viljellä suomea joka toisessa lauseessa kuulostaa välillä myös ärsyttävältä "epäruotsilta". Ahvenanmaalla ei tätä kuule. Mutta enimmäkseen se on ihan söpöä. :)
Minun opiskeluintoani vähensi koulussa tuntuvasti se, että opetettu aksentti oli suomenruotsi. Kuunteluissa oli kyllä joskus satunnaisesti riikinruotsia, mutta sitä oli vaikeampi ymmärtää - mutta sitä olisin halunnut oppia.
Nykyisin minua kiinnostavat kyllä enemmän Suomen ruotsinkielisetkin alueet, mutta suomenruotsi kuulostaa edelleen korvaani hieman tönköltä, vähän samalla lailla kuin latinankieliset uutiset. Pitäisi kuunnella jostain tuota ahvenanmaan murretta (en ole käynyt). :)
Tuo on erikoista, sillä kouluissa kyllä opetetaan juuri riikinruotsia. Sanoja myöten. Ei suomenruotsia. Voisiko olla, että sekoitat ns. ruotsinruotsin / standardiruotsin ja esimerkiksi Tukholmassa runsaasti käytetyn tukholmanmurteen?
Mun täytyy sanoa, että minullekin on jäänyt mieleen, että opettajat koulussa puhuivat (= äänsivät) ruotsia suomenruotsalaisittain. Eli minäkin opin suomenruotsalaisen ääntämyksen koulussa. Esimerkiksi "sj"-äänne opetettiin meille ääntyvän "sh", ei "hhj", jollaisena sitä riikinruotsissa kuulee. Siis sju = "shuu", kun se Ruotsissa ääntyy kutakuinkin "hhjyyy".
Tuo opettajien ääntäminen voi hyvinkin olla totta, mutta sanasto ja jotkut ilmaisutavat ja fraasit ovat riikinruotsia ja teoriassa myös opettajien pitäisi lausua standardiruotsin mukaisesti. Esimerkiksi kuullunymmärtämiset ovat pääosin standardiruotsia. Tämän huomaa selkeämmin, jos itse on ruotsinkielinen tai kaksikielinen. Ne suomenruotsakaiset, jotka ovat käyneet suomalaisessa ruotsinkielinen kielen tunnilla kerran tai useammin huomaavat kuulemma eron.
Mä myönnän, että en muista kuullunymmärtämisistä juuri enää mitään... 🙈 Vain sen, että välillä saattoi olla pätkä riikinruotsiksi ja se oli ihan hirveää...! Koska intonaatio on niin erilainen kuin suomenruotsissa, niistä oli tosi vaikea saada selvää. Mutta miltä ne ei-riikinruotsalaiset pätkät kuulostivat, siitä ei ole mitään muistoa.
Minunkin korvaan se kuulostaa vähemmän ruotsilta kuin esim. Ahvenanmaan ruotsi, koska manner-Suomessa ruotsia puhutaan suomalaisella intonaatiolla ja "kulmikkaammalla" ääntämyksellä kuin Ruotsissa ja Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan ruotsi on hyvin pehmeää ja muistuttaa riikinruotsia, tosin se on selkeämpää eikä niin "suhisevaa" tai joikaavaa kuin riikinruotsi, ainakin Tukholman seudulla puhuttava ruotsi. Ahvenanmaalla 'r' ääntyy usein lähes yhtä pehmeänä kuin englannissa.
Aika jännä, miten sisämaassa syntyneestä ja Tampereella asuneesta voikin kasvaa noin kaksikielinen! Itselleni ruotsi oli jo koulussa suht kivaa ja helppoa, ruotsin kieli kun on aina vaikuttanut melko loogiselta. Reissatessa, esimerkiksi Ahvenanmaalla tai saaristossa, olen mielelläni sitä käyttänytkin, jos tilaisuus siihen on tullut. Sittemmin työpaikoissani pääkielenä on ollut usein englanti ja ruotsi on käytön puuttesta alkanut rapistua :( Nyt sote-alan yrittäjänä sitä olisi taas kiva osata ja esimerkiksi sairaalaharjoitteluissakin olisi ollut vahva ruotsi tarpeen. Hieman harmillisesti siellä kaikki eivät ole aina niin suopeita virheille kuin lapset, kollegalleni oli kuulemma yksi kaksikielinen potilas todennut, että mieluummin puhutaan suomeksi kuin på dåligt svenska. Taidan kumminkin napata kirjoituksestasi vinkin ja lukea jonkin kirjan joululomalla ruotsiksi!
Sanopa muuta :) Ja itsehän en uskaltanut edes Tukholmassa kahvia tilata ruotsiksi (vaikka plakkarissa oli 10:n arvosanat koulusta), ennenkuin muutin Ahvenanmaalle. Niin tiukassa oli uskallus puhua ruotsia.
Olipa ikävästi sanottu - taisi olla potilaalla huono päivä ☹️ Tällaiset kommentit eivät ainakaan ole omiaan rohkaisemaan ketään verryttelemään uinuvia kielitaitojaan.
☺️ ...kerro sitten, jos toteutui...! :)
On todella sääli, että Suomessa tuntuu edelleen olevan huonoja kokemuksia ja asenteita ruotsin kieltä ja varsinkin kouluruotsia kohtaan. Itseäni harmittaa todella paljon, että nämä asenteet olivat vielä vahvemmat kun itse olin peruskoulussa. Puhun useampaa kieltä, ja olen saanut aina hyviä arvosanoja kielistä - paitsi ruotsin kielestä. Ja olen vakuuttunut, että kyse oli nimenomaan ennakkoasenteesta. Ruotsi on helpohko ja looginen kieli, jonka alkeiden oppiminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Verrattuna haastavampiin kieliin, kuten esimerkiksi ranska tai japani. Ainakin omasta mielestäni. Silti ruotsin kielen tunnit tuntuivat koulussa pakkopullalta. Olen itse oppinut ruotsin kielen vasta lukion jälkeen. Silloin oma ajattelu oli jo kehittyneempää ja osasin erottaa asenteet todellisuudesta hieman paremmin.
Tällä hetkellä ruotsin kielen taitoni on ihan hyvä ja nautin suunnattomasti kielitaidon mukanaan tuomista lisäeduista niin työn kuin vapaa-ajan suhteen. Niinkin yksinkertainen asia kuin ruotsinkieliset sarjat ja elokuvat. Kun kieltä ymmärtää, eikä tarvitse lukea tekstitystä, niin kielestä erottaa ihania vivahteita ja sellaista huumoria, joka ei ikinä välity käännöksenä.
Se täytyy myöntää, että ruotsin kielen lukeminen rajoittuu osaltani edelleen vain sanomalehtiin, mutta voisikin ottaa ensi vuoden agendaksi laajentaa sitä kaunokirjallisuuteen. :)
Puhut asiaa. Varmasti hyvin monella nämä asenteet vaikuttavat kouluiässä, minäkin muistan yläasteelta luokkakavereita jotka olivat täysin kategorisesti ruotsia vastaan koska "se nyt vain on perseestä että meidät pakotetaan lukemaan tätä". Toisaalta voin ymmärtääkin nihkeyden johonkin, joka tuodaan eteen ilman mahdollisuutta valita, mutta jos uuden kielen "pakko"-opiskelua yhtään miettii kypsemmin, niin näkee siinä enemmän hyötyä kuin haittaa. Oppivelvollisuus meillä on joka tapauksessa ja koulussa on siis joka tapauksessa pakko opiskella - voisi siellä olla paljon huonompiakin ja epäkehittävämpiä pakollisia aineita kuin ruotsi tai jokin kieli yleisesti.
Tällä hetkellä ruotsin kieltähän ei ole enää pakko opiskella. Sen voi jättää pois. Mutta toisaalta ruotsinkielisille alkaa "pakkosuomi" jo toisella luokalla. ;) Sitä ei moni ajattele pakkokielenä, mutta onhan se sitä, koska asumme maassa, jossa on kaksi virallista kieltä.
Mutta jos pakko-sanan jättäisi edes puhekieletä pois, niin sekin varmastai auttaisi asenteissa. Emmehän tosiaan puhu pakko-matematiikasta tai pakko-historiastakaan. :)
Aa, tämä uutinen on mennyt multa ohi - tai muistan, kun "pakon" lopettamisesta keskusteltiin, mutta lopullinen päätös oli mennyt multa ohi. Kuinkahan paljon tämä muutos vaikuttanut ruotsin kielen opiskeluvalintoihin..? Eli seurasiko tästä ruotsin kielen valinnan "romahdus..?
Mielenkiintoisesti: Ahvenanmaan kouluissa ei ole pakko-suomea, mutta noin 90% opiskelijoista valitsee sen joka tapauksessa, vaikkei moni edes tykkää suomen kielestä. He valitsevat sen, koska se vain tuntuu järkevältä maassa, jossa suomi on vallitseva kieli.
Niinpä.