Appelsiini ja kananmuna? Voiko nämä kaksi yhdistää?
Kyllä, ja vieläpä oikein hyvänmakuisella lopputulemalla. :)
Appelsiinimunakokkeli
3 kananmunaa
0,5 dl kermaa
1/2 appelsiinin mehu
Purista appelsiinista mehu ja sekoita aineet yhteen. Lisää halutessasi ruoho- tai kevätsipulia. Lämmitä pannu miedolla lämmöllä (munakokkelipannu ei saa olla liian kuuma jotta kokkeliin ei tule paistopintaa ja se säilyy mehevänä) ja sulata 1 rkl voita. Kaada seos pannulle ja sekoittele koko ajan puuhaarukalla kunnes seos alkaa hyytyä. Ota pannu pois levyltä kun seos on sopivan sakeaa. Kokkelin kuuluu jäädä kosteaksi ja mehukkaaksi.
Tarjoile viipaloidun avokadon kanssa.
Resepti on Ulrika Davidssonin LCHF På Mitt Sätt -kirjasta. Appelsiinilla maustettu munakokkeli kuulosti niin omituiselta makuyhdistelmältä että sitähän oli pakko kokeilla, ja kappas, sehän toimii! Vastapuristettu appelsiinimehu tuo kermaiseen kokkeliin miellyttävän hienovaraisen makuvivahteen joka yllättää. On tullut valmistettua jo useamman kerran. Myös mozzarella sopii sekaan ihan törkeän hyvin! :) (Ei kannata laittaa liikaa mehua, ruoasta ei ole tarkoitus tulla makeaa.)
Kuva Kostdoktorn.se
Luen paljon ruoanlaittokirjoja, ja ruotsalaisen Ulrika Davidssonin kirja löytyi viimeisimmällä kirjastoreissulla. Ruotsissa vhh- eli LCHF-keittokirjoja julkaistaan todella runsaasti.
Davidssonin kirjassa on ihastuttavia kuvia ja olen löytänyt sieltä monia inspiroivia reseptejä, mutta pikku-pedantti minussa nosti jälleen päätään... (Ja näköjään kirja oli ilmestyessään saanut Ruotsissakin kritiikkiä samasta asiasta.)
(Seuraava ei liity enää otsikkoon, mutta saanko vaikka ihan viihteen kannalta inistä asiasta pikkuisen... :D)
Kirjassa nimittäin viljellään ahkerasti ja ilmeisen väljällä käsityksellä ilmaisua "ilman hiilihydraatteja" tai "lähes täysin hiilihydraatiton". Davidsson on ammatiltaan ravitsemusneuvoja, mikä panee lukijan vähän ihmettelemään hänen ammattitaitoaan ja tietämystään ruoka-aineiden ravintoarvoista. Minusta tällaiset "ilman hiilihydraatteja" -ilmaisut ovat varomattomia siksikin, että juuri sen kaltainen vhh-ruokavalion "markkinointi" saa monen asiaa paremmin tuntemattoman vetämään sen väärän johtopäätöksen, että ruokavalion tarkoituksena ja tavoitteena on jättää kaikki hiilihydraatit pois ja suosia täysin hiilihydraatittomia ruoka-aineita. Sehän ei pidä paikkaansa, ja juuri tätä väärinkäsitystä vastaan moni vhh-ruokailija joutuu puolustautumaan.
Soo-soo Ulrika.
Ulrikan vohvelit "ilman hiilihydraatteja". Pelkästään manteli tuo reseptiin 26 g hiilihydraattia. Munan, maidon ja kerman kanssa koko taikinan hiilihydraattimäärä on 32,6 g. Sen kun jakaa viidelle vohvelille niin hiilareita näissä "hiilihydraatittomissa vohveleissa" on 6,5 g per plätty.
Ihan perus-vhh-ohje, mutta miksi väittää lettuja hiilarittomiksi?
Ulrikan marjaleivos "ilman hiilihydraatteja". Pohjassa hiilareita on mantelin, pekaanipähkinöiden, hunajan ja munan muodossa 42,5 g. Täytteen hh-pitoisuus on vähintään 15 g, fysaliksen hiilareita en tiedä mutta hedelmissä luonnollisestikin on hiilihydraatteja.
Yhdelle hiilarittomalle leivokselle tulee hiilaria sellaiset vähintään 12 grammaa. :)
Sananen olisi vielä sanottavaa Ulrikan "rapeasta pizzapohjasta", mutta sen jätän toiseen kertaan..! ^_^
16 comments on “Mitä aamiaiseksi? Kokeile appelsiinimunakokkelia!”
Ei liity aiheeseen (ruokajutut ovat toki myös kiinnostavia), mutta lähtevätkö Lumenen uudet, vedenkestävät Intense-linerit hyvin pois meikinpuhdistusaineella? Itselläni vain poistoaine vesiliukoiselle meikille.
Mulla on ollut hankaluuksia saada Lumenen Intense-lainereita irtoamaan, loput lähtee mekaanisesti eli vain hankaamalla. Minulla on sekä vedenkestävän että vesiliukoisen silmämeikin putsarit, enkä ole kokenut näillä eroa Intense-lainerin poistossa, kummallakin lähtee yhtä "hyvin". Suurimman osan rajauksesta saan siis irti putsarilla mutta ihan ripsen tyveen jää aina itsepäinen jäännös joka lähtee vain topsipuikolla hankaamalla.
Ok, hyvä tietää. Inhoan juurikin sitä, jos joutuu hankaamaan silmän läheltä. :(
Suosittelen marketista löytyviä Vivalin silmämeikinpoisto-öljylappuja, kaikki mahdollinen lähtee parilla pyyhkäisyllä :)
mutta eihän se olisi yhtään niin myyvää sanoo että on tässä oikeesti tän verran hiilaria, jos joku (ehkäpä juuri hiilarien välttelyn aloittanut?) on päättänyt sitten kanssa olla mahdollisimman vähällä hiilarilla ;)
Ulrikan omalta kotisivulta yritin etsiä että minkä sortin ravitsemus"asiantuntija" tässä on kyseessä. tämän jokunen vuosi sitten räjähtäneen terveysbuumin myötä kun kaikenmaailman kotikutoisia, netissä itsensä kouluttaneita "asiantuntijoita" kun on ruvennut olemaan vähän joka oksalla. eipä sivuilla sanottu muuta kuin "trained as dietician" joka jättää aika paljon kysymysmerkin alle. on ehkä vähän eri asia käydä joku viikonloppukurssi smoothieiden ja salaatin teosta kuin vaikkapa opiskella akateeminen tutkinto ravitsemustieteestä... no siis tän avautumisen pointtina oli, että nykyään näyttäisi kaikenlaisia itsekruunattuja asiantuntijoita olevan siellä sun täällä, ja mun mielestä se on jokseenkin ärsyttävä trendi. on kiva että ihmiset on innoissaan ja jakaa tietoa muillekin, mutta eikö voisi olla rehellinen ja yrittää olla esittämättä mitään "asiantuntijaa"? näin akateemista koulutusta käyvänä voin sanoa, että lähestulkoon kaikki asiat on niin monimutkaisia, että mitä enemmän niistä tietää, sen paremmin tajuaa oman tiedon vajavaisuuden. jos alkaa oman harrastuneisuuden pohjalta väittää olevansa asiantuntija, voi alkaa epäillä ja jättää kyseisten henkilöiden horinat omaan arvoonsa, kuten mä tekisin varmaan kyseisen kirjailijan neuvoille. no reseptejä itsessäänhän ei onneksi tiedon vajavaisuus tai virheelliset väittämät huononna :)
heh, sori taas pitkä avautuminen, mutta tää kysymys vaan raastaa mua, kun niin moni tuntuu uskovan mieluummin iskulauseilla höystettyä helppojen totuuksien horinaa kuin oikeasti objektiivisuuteen pyrkivää tietoa. enkä sano että tieteeseen pitäisi uskoa kuin uskontoon... mutta mieluummin tieteeseen kuin jonkun puolivillaisen kotiekspertin väitteisiin :D olipa kyse sitten ravitsemuksesta, taloudesta tai ihan mistä tahansa muusta.. ärsyttää nyt toikin että tuommoisia täysin valheellisia väittämiä ruvetaan painamaan kirjoihin ja kansiin!
Olen ihan samaa mieltä. Minulle itselleni 'asiantuntija' on niinkin "korkea" ilmaisu, että en siksi esimerkiksi missään nimessä halua kutsua itseänikään ihonhoidon asiantuntijaksi, vaikka kosmetiikkamyyjä olenkin ammatiltani ja työhöni kuuluu kosmetiikan tuntemus. Enkä myöskään "meikkauksen asiantuntijaksi", vaikka omaankin asiassa suhteellisen hyvät perustiedot ja -taidot. Kosmetologi on ihonhoidon asiantuntija, ja meikkitaiteilija tai meikkaaja-maskeeraaja meikkauksen asiantuntija. :)
Joo, jaan ärsytyksesi. Miksi puhua hiilihydraatittomasta, kun kyse on vähähiilihydraattisesta? No, ehkä se myy paremmin? :)
Suomessakin kaikenmaailman ravintoterapeutteja riittää. Tuolla nimityksellä voi kutsua itseään kuka vaan, mutta pidän asiantuntijoina lähinnä yliopistotutkinnon opiskelleita ravitsemusterapeutteja. Erilaisia opistoja joissa jonkinlaisen tutkinnon ravitsemukseen liittyen riittää Suomessakin, ja niiden taso taitaa vaihdella aikalailla. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta eräs ystäväni opiskeli opistossa, josta tiedän aika monen blogimaailmassa tunnetun ravintoterapeutin opiskelleen. Hänen saamansa opetuksen perusteella homma ei kyllä tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa pohjaa ollut nähnytkään. Lisäksi vielä opettajaa tuntui aina hirveästi ärsyttävän kysely lähdemateriaalien perään.. Sitten tietysti päälle vielä kaikki itseoppineet gurut. ;D
Näin Ulrikakin on varmaan resonoinut, mutta se on tosi väärin. Nolottaisi itseä kirjoittaa noin harhaanjohtavaa tietoa vain markkinointimielessä kun onhan hänen täytynyt tietää että asia pannaan heti merkille. Luulisi sitä paitsi jokaisen vähänkään ravinnosta ymmärtävän tietävän, että kaikissa kasvikunnan tuotteissa ja maitotuotteissa (kypsytettyjä juustoja lukuunottamatta) on hiilihydraatteja. Mikäli resepti ei koostu pelkästä lihasta, kalasta, juustosta ja öljystä niin eihän sitä voi kutsua hiilihydraatittomaksi! :P
Tämä nyt ei liity suoraan oikein mihinkään, mutta anonyymi yllä sanoo hyvin tuosta asioiden monimutkaisuudesta ja tiedon vajavaisuudesta. Mua on häirinnyt monen kosmetiikkakeskustelunkin kohdalla se, miten pahasti kaikki pseudotieteelliset markkinointipuheet johtavat ihmisiä harhaan. On ihan ymmärrettävää, että ihmisillä on halu löytää ymmärrettäviä syy-seuraus-suhteita, mutta niitä on harvoin oikeasti olemassa niin yksinkertaisina kuin haluttaisiin tai annetaan ymmärtää. Mitä enemmän joutuu johonkin tieteelliseen syvällisesti perehtymään, sen vähemmän tietää mistään oikeasti ymmärtävänsä. Oikea asiantuntija ei koskaan ole se, jonka vastaukset ovat aina varmoja ja yksiselitteisiä ja vailla epäröintiä. Kaikenlaiset absoluuttiset määreet, superlatiivit ja "ehdottomat nou-nout" vihjaavat päinvastaisesta... :)
Apua kuullosti niin omituiselta yhdistelmältä tuo appelsiini ja munakas että pakko varmaan kokeilla :D
http://vaatevaras.blogspot.fi/
Ravintoneuvoja, ravitsemusneuvoja, ravintoterapeutti... Nämä ovat niitä titteleitä, joita ns. kuka vaan voi hankkia. Niitä opiskellaan erilaisilla kursseilla (saattaa kestää viikonlopun tai joitakin viikkoja, ehkä muutaman kuukauden) ja paikkoja on niin yksityisiä kuin julkisiakin, mutta yhteistä niille on se, että niistä valmistuu juurikin niitä, joita tässäkin keskustelussa jotkut pitää puolivillaisina ja itse itsensä kruunanneina. Monet terveys- ja kuntoklinikat mielellään omivat nimiinsä ravintokoulutuksen, ja personal trainerit sitten lisäävät CV:een, että "toimin myös ravintoneuvojana". Koulutus perustuu virallisterveellisiin ruokasuosituksiin.
Mitä erilaisimmat yksityiset/avoimet koulutuskeskukset järjestävät ravintokoulutusta, niistä on mahdoton edes pysyä kärryillä, kuinka monta suomessa toimii. Usein ne ovat maksullisia.
Sitten on Helsingin YO sekä Kuopion YO. Niissä koulutus perustuu tietenkin samaan virallisterveelliseen dogmiin, mutta koulutuksesta tieteellisen tekee sen pituus, proffat ja opinahjo. Valmistuneita kutsutaan sitten ravitsemusterapeuteiksi. Tittelit ovat lähellä toisiaan, ja se sekoittaa ihmiset.
Varmaankin YO-koulutus on perusteellisempi ja laajempi, jos verrataan viikonloppukurssiin, mutta mikä on lopputulema? Molemmat suosittelevat tismalleen samaa rasvattomuuden ja kuitupitoisen ruokavalion sanomaa.
Personal trainerit käskevät syömään rasvatonta raejuustoa, rahkaa, kasviksia ja kalkkunaa, ravitsemusterapeutit käskevät syömään ruisleipää, margariinia, marjoja ja vain vähän punaista lihaa. Tämä nyt kärjistettynä, mutta osapuileeen homma menee näin.
Virallisterveelliset ruokasuositukset ovat poliittisten päätösten tuloksia, niitä eivät ohjaa halu tervehdyttää ihmiset, vaan se, miten saadaan maksimoitua tulot. Kannattaa muistaa, että ruokateollisuus, maatalous ja lääketeollisuus ovat naimisissa keskenään. Jollei usko, niin pengo asioita tarpeeksi syvältä. Oikein olisi sanoa, että se, mitä suositellaan, sairastuttaa ihmiset, ja sitten sairauksia hoidetaan lääkkein, kun yksinkertaisesti pelkästään luonnollisella ruokavaliolla voitaisiin ehkäistä ja jopa parantaa suurin osa ns. elintasosairauksista ja siis ilman lääkkeitä. Mutta kun näin sanoo, useimmat kieltäytyvät uskomasta..
Ulrikalla joo on kirjassaan termien löyhyyttä, mutta se on kuin hiekanjyvä saharassa, kun ajatellaan, kuinka isosta ja korruptoituneesta asiasta lopulta on kyse.
mm, näyttää hyvältä toi appelsiinimunakokkeli! Mutta pakko myöntää että sana "munakokkeli" On (minun mielestä) yksi suomen kielen hassuimmista sanoista :D
Aivan samaa mieltä! :) Äggröra ja scrambled eggs on paljon kivempia ^_^
Nyt olisi tapahtumaa Sannille, olethan menossa? :)
http://nyt.fi/a1305843823538
http://www.crystalfair.fi/fi
Muuten menisin, mutta en pääse tapahtuman aikana Helsinkiin :/
Reseptiä kokeiltu aamulla. Kivan pirteä oli ja toi vaihtelua :) Kiitokset näistä ruokapostauksistakin