Toukokuun Kreikan reissuni majoituskatsaukset jatkuvat tänään Chalkin ja Tiloksen tunnelmissa.
Tähän alkuun sopii myös pieni "tietoisku" siitä, mitä kautta varaan majoitukseni. Tästä on tullut paljon kyselyitä etenkin Instagramissa. Ajat ovat muuttuneet siitä, kun kahdeksan vuotta sitten kirjoitin perusoppaani Kreikan saarihyppelyyn, ja kerroin domatia-majoituksesta. (Domatia = yksityinen vuokrahuone.) Tuohon aikaan majoituksen sai vielä kätevimmin suoraan satamassa, jossa huoneiden vuokraajat olivat armeijana vastassa laivalta saapuvia. Nyt heitä ei enää näy, vaan domatiatkin ovat siirtyneet nettiin, ennen kaikkea Booking.comiin. Airbnb'stäkin niitä löytää. Itse varaan aina Bookingin kautta.
Domatiat tunnistaa Bookingissa termeistä "Rooms" tai joskus "Studios". Domatia-majoitus ei käytännössä eroa yksinkertaisesta huoneistohotellimajoituksesta millään muulla tavoin, kuin että domatiassa ei ole respaa eikä aamiaista. Ja domatia on edullisempi.
Jos haluaa parhaan diilin, suosittelen tekemään näin: etsi Bookingista sinua kiinnostava majapaikka, ja jos matkaan on vielä aikaa, etsi majapaikan yhteystiedot netistä ja laita heille suoraan tarjouskysely huoneen hinnasta. Saat käytännössä aina paremman hinnan. Tai, jos olet varaamassa majoitusta vasta edellisenä iltana, kuten mä usein teen, varaa Bookingin kautta yksi yö ja kysy sitten paikan päällä parempi diili pidemmälle oleskelulle, jos haluat viipyä useamman yön.
Ajat ovat myös muuttuneet hintojen suhteen, ja vielä kahdeksan vuotta sitten vallinnut hintataso tuntuu tänä päivänä päiväunelta. Kahdeksan vuotta ei edes ole pitkä aika, mutta sen jälkeen on tapahtunut pandemia ja muuan sota. Siinä missä ennen vuokrahuoneen sai helposti off- tai shoulder-sesongilla 20 eurolla, hinta tänään on tyypillisesti tuplat tai ylikin. 40-50€ on aika standardi, ja tällä hinnalla saa hyvin perustason huoneen. Ilahduttavia poikkeuksiakin on - Tilokselta löytyi toukokuussa 20€ hintainen huone. (Itse tosin valitsin kalliimman, koska halusin näköalan. 🙏🏻 Ja oli hintansa arvoinen!)
Hotellihuoneesta saa maksaa mitä vain noin 45€ ylöspäin. Jos hakee majoitukseltaan korkeampaa tasoa tai vaikkapa erityisen kaunista maisemaa, alkaen-hinnat nousevat 80€ tuntumaan. Saarilla majoitus on onneksi vielä kohtuuhintaista, mutta Ateenassa hinnat ovat riistäytyneet käsistä ja hotellit ovat yhtä kalliita tai kalliimpia kuin Suomessa.
Sitten tämän päivän kohteisiimme. :)
Värikkäiden talojen Chalki & valkoisten talojen Tilos
Kumpikin saari oli minulle uusi tuttavuus. Tilokselle yritin päästä ensimmäisen kerran keväällä 2018, mutta tuolloin myrsky esti suunnitelmat ja jäin jumiin Lerokselle. (Ihan miellyttävä jumi kyllä, ei siinä mitään.) Chalkille puolestaan olin menossa viime syksynä, mutta tuolloinkin sää esti suunnitelman.
Nyt oli viimein näiden saarten vuoro, ja miten antoisia saaria ne ovatkaan! 😍 Chalki ja Tilos kuuluvat Dodekanesian saariryhmään, sijaitsevat lähellä Rhodosta ja lähellä toisiaan, ja ovat aivan erilaiset. Muutamaan lauseeseen tiivistettynä: Chalki on äärimmäisen kuvauksellinen ja todella rauhallinen, ja sen ainoassa kylässä yhdistyy neoklassisen kylän eleganssi perinteisen kalastajakylän tunnelmaan. Tilos on vaeltajan paratiisi, erittäin luonnonkaunis ja ilmapiiriltään poikkeuksellisen lämmin ja ystävällinen. Tiloksen arkiset kylät ja moderni satama ovat esteettinen vastakohta Chalkin upealle arkkitehtuurille, mutta missä Tilos häviää estetiikassa, se voittaa vastustamattomassa tunnelmassa.
Chalkilla asuu ympärivuotisesti noin 200 ihmistä, Tiloksella 800. Tilos on näistä turistillisempi ja saarelle järjestetään jonkin verran myös pakettimatkoja. Tiloksesta puhutaan hiljaisena ja uneliaana paikkana, mutta Chalkiin verrattuna Tiloksen satamakylä Livadia suorastaan sykkii urbaania elämää. Jos taas referenssinä ovat Rhodoksen, Kreetan ja Santorinin kaltaiset paikat, niin silloin Tiloskin on hiljainen. :)
Chalkin ainoa kylä Nimborio on niin pieni, että täällä et ole koskaan kaukana satamasta ja rantakadusta, jonne kylän elämä keskittyy. Missä tahansa täällä majoittuu, olet parin askeleen päässä postikorttimaisemista - tai ikkunastasi avautuu sellainen.
Majoitus Chalkilla on yllättävän kallista, ja valitsin oman majapaikkani Villa Klytian hinta-perusteisesti. Paikan kuvatkin kyllä vakuuttivat, ja toinen samanhintainen vuokrahuoneisto hävisi Klytialle tunnelmansa puolesta. Villa Klytian sijainti on erinomainen: se sijaitsee aivan Agios Nikolaoksen kuvankauniin kirkon tornin vieressä, ja torni puolestaan on kylän tunnetuin maamerkki.
Ei ainakaan vaikea muistaa, missä asuu, kun maamerkkinä on tällainen..! 😍
Näkymä Villa Klytialta satamaan päin.
Ah, tämä oli niin viehättävä näkymä aina kun astui ulos asunnosta.
Villa Klytian sisäänkäynti.
Vuokraamani huone oli kaksikerroksinen ja siellä oli vuoteet kolmelle (tarvittaessa neljälle) hengelle. Kaikki Villa Klytian huoneet ovat aika suuria. Kokoonsa nähden hinta (60€, jonka sain neuvoteltua seuraaville öille viiteen kymppiin) ei ollut paha. Jos täällä yöpyisi isompi porukka, kulu olisi mitätön.
Ylhäällä on parvi, jossa yksi parivuode ja yksi yhden hengen vuode. Näköjään en ottanut ollenkaan kuvaa parvesta.
Tykkäsin valtavasti asunnon pastellinvihreästä väriteemasta ja vaaleasta puusta. Huoneisto oli todella freesi ja kodikas ja edustaa ihan toisenlaista tyyppiä, kuin perinteiset domatiat. Kuten aiemmassa Chalki-postauksessani kirjoitin, sain vaikutelman, että huoneistomajoitus Chalkilla on kautta linjan keskimääräistä tasokkaampaa.
Autenttinen Sanni-näkymä: mihin tahansa menenkin, kohta on vaate- ja tavarakasoja sekä kosmetiikkaröykkiöitä leviteltynä erinäisillä tasoilla. Olen todella sotkuinen ihminen, siitä ei pääse mihinkään.
Mulla on joku neuroosi (?) vaatekaappien suhteen matkoilla, en halua laittaa vaatteitani hotellien tai vuokrahuoneistojen kaappeihin tai piironkien laatikoihin. Ne tuntuvat epämääräisiltä ja tunkkaisilta. Takit voin sentään ripustaa kaappiin, mutta muut vaatteet pinoan (tai levittelen )🙈 sängylle, sohvalle tai muille avoimille pinnoille.
Tykkäsin Villa Klytiasta niin paljon, että jäin Chalkille neljäksi yöksi. Voisin mielelläni palata Klytiaan ihan vain jo keskeisen sijainnin puolesta, mutta toisaalta merinäköalatkin houkuttavat.
Se ainakin on varmaa, että palaan Chalkille. ❤️
Poikkeuksellinen majoitus: Tiloksella asuin klassisessa lomahotellissa
Tilos oli minulle suuri kuriositeetti. Tein paljon taustatyötä ennen matkaa, ennen kaikkea perheviikon takia, kun halusin löytää meille kivat perhekohteet. Tilos oli pitkään yksi potentiaalinen perhekohde, mutta saari ei kerta kaikkiaan tuntunut tulevan netin kuvissa edukseen.
Kirjoituksissa Tiloksesta puhutaan pelkkää hyvää (poislukien kreikkalaisen ystäväni Mariannan kommentti), mutta kun saaren suurin kylä ja turismin keskus Livadia näytti kuvissa niin tylsältä, - ja Mariannakin totesi Livadian olevan suorastaan ruma - en lopulta halunnut viedä perhettäni Tilokselle. Menisin itse selvittämään, mikä saari oli saariaan! :)
Nyt Tiloksella käytyäni todellakin veisin perheeni ja ystäväni tänne! ☺️
Majapaikan ratkaisi tämä maisema. Se avautuu hotellista nimeltä Ilidi Rock, joka on myös pakettimatkafirmojen suosiossa. Suomessa toimivista matkanjärjestäjistä ainakin Apollo vie asiakkaitaan tänne.
Ilidi Rock on klassinen lomahotelli, jonka puitteisiin on kiinnitetty paljon huomiota: kalliolle porrasmaisesti rakennetun hotellin miljöö on todella kaunis ja pelkästään eri tasojen välillä kävely tai useilla eri terasseilla bougainvilleoiden alla istuskelu on nautinto. Hotellilla on oma yksityinen uimaranta palveluineen ja snack-baarista voi tilata juotavaa ja simppeleitä ruoka-annoksia. (Kunnon ravintolaa ehkä vielä kaipaisin sinne...)
Ilidi Rock sijaitsee omassa rauhassaan pari sataa metriä Livadian kylän keskustasta. Pientä meren rantaa seuraavaa polkua pitkin pääsee parissa minuutissa satamaan ja kylän keskustaan.
Taisin jo aiemmin kirjoitella, että minulle tuli Ilidi Rockista mieleen "arkisempi" versio Amorgoksen hätkähdyttävän upeasta Aegialis Hotel & Spa'sta. Ilidin sijainti ja näköalat eivät ihan peittoa Amorgoksen helmeä, mutta tunnelmassa on paljon samaa. Ilidi Rock on myös selvästi haluttu rakentaa kykladiseen tyyliin, joten ei ihmekään, että se vie ajatukset Kykladeille.
Romanttiseksikin tätä hotellia voi kutsua..!
Ylellinen se ei kuitenkaan ole, vaan huoneet ja yleiset tilat henkivät rakennusvuotensa (1998) hieman patinoitunutta tunnelmaa.
Ei ysäristä niin pitkä aika ole, mutta huoneet ovat jo hieman kuluneet ja tyyli kevyesti vanhanaikainen. Se ei kuitenkaan millään lailla vähennä hotellin charmia, ja viihdyin huoneessani valtavan hyvin.
Siirsin pöydän ikkunan äärelle, jotta saatoin töitä tehdessä katsella ikonista maisemaa.
Auringonnousut parvekkeellani olivat runollista juhlaa. ❤️
Viimeisenä päivänä hotellin siivoojat olivat jättäneet huoneeseeni kukkia. 🙏🏻
Ilidi Rock on perheomisteinen hotelli ja tunnelma poikkeuksellisen lämmin ja henkilökohtainen, ollakseen näin suuri hotelli. Ero ketjuhotellin ja tällaisen paikan välillä on kuin päivä ja yö.
Sekin Ilidi Rockissa on yhteistä Amorgoksen Aegialis-hotellin kanssa, että tämä on sellainen majapaikka, jonne tulisi vain majapaikan tähden. Rakastan näköaloja ja rakastan aivan erityisesti olla jossain korkealla - tai ainakin lähiympäristöä korkeammalla, josta avautuu esteetön näkymä ympäristöön. Hyvin harva majapaikka on sellainen, jossa viihdyn ihan vain oleilemassa, mutta kun näköala on riittävän upea, olen jo perillä maisemassa.
Ilidissä voisin helposti viettää päivän vain rentoilemassa hyvän kirjan kanssa terassilla tai rannalla aurinkotuolissa. Ilidin ranta oli muuten ainoa, jossa kävin uimassa koko matkalla!
Tilos saarenakin osoittautui todella mukavaksi - eikä Livadiakaan lopulta ollut ruma tai tylsä..!
Seuraavassa osassa majoitukset Ikarialla ja Fournilla.
Olen nyt käynyt loppuun Silta Educationin keskittymisvalmennuksen. Se oli erittäin hyvä.
Kuulin valmennuksesta Hesarin artikkelissa aiemmin keväällä ja totesin, että tämähän oli kuin tilauksesta mulle tehty ohjelma. Valmennus on suunnattu nykypäivän ylistimuloivassa ympäristössä kuormittuville ja sitä kautta keskittymis-, tarkkaavaisuus- ja muistihäiriöistä kärsiville. Check. ✔️
Olen ihminen, joka todennäköisesti saattaisi kuormittaa itsensä ylivirikkeellisyyteen ilman nettiä ja älylaitteitakin, siitä pitää huolen erityisherkkyyteni sekä ylikiinnostuneisuuteni. En ole eläissäni ollut tylsistynyt enkä tiedä, mitä sellainen tila olisi. Minulla on koko ajan tekemistä. Mulle on jo pienestä pitäen aiheuttanut enemmän harmia kaiken kiinnostavan tekemisen välillä valitseminen kuin se, että ei keksisi tekemistä.
Olen ennen kaikkea tietofriikki sekä äärimmäisen kiinnostunut vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Tykkään jutella muiden kanssa, oppia heiltä, jakaa kokemuksia, tutustua ihmisiin.
Kun tällaisen ihmisen käsiin antaa asian nimeltä Internet, seuraukset ovat ne, joita kannan tänä päivänä. Monet puhuvat some- ja älypuhelinaddiktiosta, mutta mä olen puhdas Internet-addikti. Olen ollut jo toistakymmentä vuotta ennen ensimmäistä älypuhelintani tai Instagramia. Jälkimmäiset ovat toki yhä vain syventäneet tiedon ahmimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvää netin käyttöäni.
Olen tiennyt tasan tarkkaan, mistä keskittymisvaikeuteni ja muut kognitiiviset haasteeni johtuvat, ja Sillan valmennus käytännössä vahvisti sen. Toisaalta, opin jotain uuttakin. Erityisesti dopamiinin merkityksestä.
Asia on niin, että meitä jatkuvasti ympäröivä stimulaatio uuvuttaa aivomme.
Kuvaa hyvin paljon tätä päivää, että Silta Educationin kaltaiselle yritykselle ja heidän tarjoamilleen valmennuksille on tarvetta. Älyteknologian haittavaikutuksista puhutaan paljon, mutta ei edelleenkään riittävästi. Fakta on, että älyteknologia on kaiken hyödyn ja tehokkuuden ohella tuonut meille myös paljon vaikeuksia. Älyaika on yhä niin uutta, että ongelmien laajuus tulee selviämään kunnolla vasta vuosikymmenten kuluttua.
(En yllättyisi, vaikka tulevaisuudessa someapplikaatioiden kylkeen tulisi pakolliseksi disclaimer: "aiheuttaa riippuvuutta ja voi johtaa kognitiivisiin haittoihin.")
On ironista, että meillä on kaikki tämä älykkyys ja taito kehittää hienoja älylaitteita, mutta samalla, puhtaasti evolutiivisesti, aivomme eivät ole kehittyneet vastaanottamaan sitä virikkeiden määrää, jonka nyky-ympäristö ja älyteknologia tarjoavat. Onhan se hassua, että kehitämme älylaitteita avuksemme helpottamaan elämäämme, ja sitten käykin näin. Kun koko ajan on tarjolla uutta viihdyttävää ja nautinnollista virikettä, aivomme tilttaavat. Aivomme eivät ole kehittyneet siihen multi-havainnointiin ja ärsyketulvaan, jota älylaiteympäristö tarjoaa ja edellyttää.
Aivot väsyvät siitä, että jatkuvasti siirretään huomio paikasta toiseen. Sitä on multitaskaus yksinkertaisimmillaan. Multitasking ei ole pelkästään sitä, että osallistut Teams-palaveriin ja chattaat kaverin kanssa samalla kun viimeistelet projektilausuntoa, vaan myös sitä, että katsot Netflixiä ja selaat samaan aikaan Instagramia. Kuvittelemme, että rentoudumme ja viihdytämme itseämme tällaisella toiminnalla, mutta aivot eivät rentoudu – ne väsyvät. Jo se, että tietokoneen selaimella on auki monta välilehteä ja hypit niiden välillä lukien yhden jutun Hesarista ja kohta toisen aiheen jutun Tiede-palstalta, kuormittaa päätä.
Allekirjoittanut viittaa ja tunnustaa.
Tämä on sitä, mitä olen tehnyt omalle päälleni viimeiset runsaat 15 vuotta.
Sillan valmennuksessa lähestytään keskittymisvaikeuksia tieteen näkökulmasta, selittäen, millä mekanismeilla nyky-ympäristön ärsyketulva tekee meistä levottomia ja luo keskittymisvaikeuksia. Kaikki avataan helppotajuisesti, kiinnostavasti ja havainnollisesti tieteen kautta. Myös biologiaa sivuten, evoluutio kun liittyy aivojemme kehitykseen.
Vaikka valmennuksessa nousee ongelmien juurisyissä keskeisenä esiin älylaitteiden kulutus, valmennus ei syyllistä ja ohjelma pyrkii päinvastoin tarjoamaan fiksuja tapoja käyttää älylaitteita. Valmennuksen sanoma ei siis ole: lopeta somen käyttö äläkä katso Netflixiä. Valmennus haluaa pikemminkin tehdä osallistujan tietoiseksi omasta suhteestaan ympäristön virikkeisiin, älylaitteet mukaan luettuna, ja antaa työkaluja tämän ympäristön hallitsemiseen ja omien tapojen muuttamiseen siten, että keskittymiskyky palaa ja vaelteleva mieli rauhoittuu. Että osaisimme olla kunnolla läsnä, yhdessä asiassa ja hetkessä kerrallaan.
Kuten sanottua, pidin valmennuksesta todella paljon. Se toi tiedon ohella lohtua, koska pystyn nyt vielä paremmin ymmärtämään, kuinka nyky-ympäristön virikkeellisyys aiheuttaa meille lähes väkisin uupumusta.
On lohdullista tajuta, että aivot eivät oikeasti ole kehittyneet jaksamaan tällaista tykitystä. (Ja kyllä, ihan itse olen valinnut aivojani tykittää tarjolla olevin keinoin.) Kunkin resilienssi on yksilöllinen ja toiset kestävät ärsyketulvaa paremmin kuin toiset. Tosiasia on kuitenkin se, että uupumus- ja ahdistusoireet sekä keskittymisvaikeudet ovat lisääntyneet merkittävästi käsi kädessä älyteknologian myötä. Tämä näkyy niin kouluissa kuin työpaikoilla.
Sillan kaltaiset valmennukset alkavat varmaan tulevaisuudessa olla yhtä yleisiä kuin salilla käynti tai psykoterapia.
Sillan perusvalmennus kestää neljä viikkoa ja kullekin viikolle on oma teema. Teemat ovat Dopamiini ja aivot, Ympäristö, Tavat ja motivaatio sekä Stressi ja tunteet. Kullakin viikolla käydään teeman kautta perusteellisesti läpi, mitkä asiat vaikuttavat keskittymiseen ja annetaan konkreettisia, helppoja työkaluja, joilla voi parantaa keskittymiskykyä – ja koko elämänlaatua, yleisesti.
Minulle oli uutta, miten laajasti dopamiini vaikuttaa. Tiesin, että se vaikuttaa motivaatioon mielihyvän kokemusten kautta, mutta en ollut aiemmin ymmärtänyt, että se on avainroolissa myös oppimisessa ja keskittymisessä.
Tällaisia asioita opin itsestäni ja ongelmistani valmennuksessa:
1. Multitasking ja ylivirikkeellisyys on tärkein syy hajonneeseen keskittymiskykyyni. Ilman muuta. Pompitutan aivojani hullun lailla, koska olen tieto-junkie. Jollekulle toiselle some voi olla ongelma, minulle jo pelkkä netti on ongelma. Rakastan ahmia netissä tietoa. Ja samalla minulla olisi myös töitä, koti ja ihmissuhteita hoidettavana. Valitettavasti hyvin usein netti vetää mut magneetin lailla puoleensa vaikka pitäisi olla tekemässä muuta. Voin rynnätä tarkistamaan jotain random-asiaa netistä vaikka kesken imuroinnin. Ja kun tarkistan yhtä asiaa, yhtäkkiä olen jo viidennellä uudella sivulla - ja tekemässä kolmesta asiasta muistiinpanoja.
2. Laskenut dopamiinitaso on toinen tärkeä vaikuttava tekijä. Normaali dopamiinitaso auttaa meitä pysymään motivoituneina ja parantaa keskittymistä, mutta jatkuvat netistä (ja somesta) haetut dopamiinipiikit laskevat pitkään jatkuessaan dopamiinin normaalitason alapuolelle. Tämä johtaa keskittymisvaikeuksiin ja pahimmillaan masennukseen, kun dopamiini on laskenut riittävän alas.
Minusta tuntuu, että dopamiinitasoni on pysyvästi laskenut alle normaalitason. Tämä voisi selittää myös taipumustani ahdistukseen ja huolen tunteisiin.
3. Ymmärsin (vielä aiempaa paremmin), miksi liikunta on mulle niin suuri henkireikä. Miksi koen liikunnan niin auttavana. Käyn salilla aina keskellä päivää, se on paras aika mulle. Toki on tunnettua, että fyysinen aktiivisuus lievittää ahdistuksen ja levottomuuden tunteita, mutta nyt opin, että liikunta myös parantaa keskittymistä ja oppimiskykyä. Tämäkin liittyy dopamiiniin. Liikunta lisää aivoissa dopamiinia, ja dopamiini tehostaa kognitiivisia toimintoja. Simppelisti: kun vedät puolen tunnin treenin, omaksut sen jälkeen asioita paremmin ja pystyt paremmin tekemään tietotyötä. Ja myös muistat oppimasi asiat paremmin! 💎
Liikunta on mulle se lääke, jota ilman mun pää olisi kai muusautunut totaalisesti jo aikoja sitten.
Tämäkin rutiineihin liittyvä asia oli hauska oivallus. Rutiinien suoritus vie meiltä vähemmän energiaa eikä kuormita meitä juuri lainkaan, ja siksi totutut tavat ovat niin helppoja ja mukavia. Uudet asiat taas vaativat paljon energiaa ja niitä käsitellään eri osassa aivoja. Tajusin tämän valossa paremmin, miksi viihdyn nykyään niin paljon rutiineissa ja miksi ne rentouttavat. Kreikka on yksi tällainen rutiini.
Voisin mennä uuteenkin maahan, mutta uuden asian haltuunottoon liittyvä stressi, vaikka positiivinen, on vähemmän mieluisaa kuin tutun ja turvallisen rutiinin toistaminen. Kreikka on turvallinen rutiini.
Koenko saaneeni valmennuksesta apua?
Kyllä, sanoisin näin. Vaikka moni asia oli tuttua, sain niille nyt tieteellisen selityksen. Ja se on todella lohdullista.
Sain myös paljon hyviä konkreettisia työkaluja. Mainitsen yhden suosikeistani: vaeltavien ajatusten parkkipaikka. Tietokoneen viereen asetetaan kynä ja paperia. Kun ajatukset vaeltavat työtehtävää tehdessä muihin asioihin, tulee vaikka jokin idea mistä haluan kirjoittaa tai halu tarkistaa työtehtävään liittymätön asia, nämä kirjoitetaan eli parkkeerataan paperille. Kun työtehtävä on saatu loppuun, tai kun on seuraava tauko, parkkeeratut asiat saa käydä läpi. (Valmennuksessa suositellaan taukoa työnteosta kerran tunnissa, vähintään 90 minuutin välein.)
Valmennus oli rakennettu taitavasti ja kunkin teemaviikon aiheesta oli sopivasti toistoa niin, että käsiteltävä asia todella ”meni jakeluun”. Videot olivat sopivan mittaisia (tyypillisesti noin 3-5 minuuttia) ja kaiken kaikkiaan asiat esitettiin selkeästi, kiinnostavasti ja kannustavasti. Aivan erityisen paljon tykkäsin aivotutkija ja psykologian tohtori Mona Moisalan haastatteluista. Monan kertoma multitaskingista ja aivoista sai minut näkemään multitaskingin vielä hieman eri silmin ja todella sisäistämään huomion pompottelun haitallisuuden.
Sillan perustajat ja valmentajat, Johanna ja Veera
Kritiikkiä valmennus saa englannin kielestä, josta ei ollut mainintaa Silta Educationin kotisivulla. Yritys ja valmentajat ovat suomalaisia, ja vaikka kotisivun kieli on englanti, odotin silti saavani suomalaiselta valmennusyritykseltä suomenkielisen materiaalin. Kaikki materiaali on kuitenkin englanniksi. Itselläni on ihan sujuva englannin kielen taito, mutta kaikilla valmennuksesta kiinnostuneilla välttämättä ei.
Annoin tästä Sillan valmentajille, Veera Virintielle ja Johanna Vilmille, palautetta. He kertoivat, että yrityksen kieli on englanti, mutta materiaali on saatavilla myös suomeksi. Vastaisuudessa kielivaihtoehto tullaan lisäämään ilmoittautumiskaavakkeeseen. Valmennus on vielä pilottivaiheessa ja jotkin asiat hioutuvat vielä.
Kysyn Veeralta ja Johannalta, eikö heitä aiheensa asiantuntijoina turhauta se yhä vain enemmän älysovelluksia ja erilaisia laitteita pursuava ympäristö, jossa elämme. Heidän työnsä voi varmaan jossain määrin joskus tuntua taistelulta tuulimyllyjä vastaan.
Naiset toteavat, että turhauttaahan se vähän, mutta eivät vaikuta lannistuneilta. He esimerkiksi itse eivät vaikuta paljon somessa, vaikka yrityksellä somekanava onkin.
”Pitäisi saada enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun sitä, mitä some ja digilaitteet tekevät meille”, naiset sanovat.
Itselleni jäi mieleen tohtori Moisalan repliikki: älylaitteista ja jatkuvasta viihdyttämisestä on tullut sosiaalinen normi, jota pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa.
Olen täsmälleen samaa mieltä.
(Ja mun pitäisi vähentää netin käyttöä. Aamen.)
Seuraava Focus-keskittymisvalmennus alkaa 30.8.
Tässä meni paljon kauemmin kun olin kaavaillut, mutta huhtikuussa etsimäni anti-age-tuotetestaajat on vihdoin valittu, ja heille on tänään lähetetty sähköpostia. :)
Hain kolmea henkilöä leikkimieliseen testiin kokeilemaan kolmen eri luonnollisen anti-age-tehoaineen vaikutusta: bakuchiol, spilanthol (parakrassiuute) sekä kastepapu-uute. Sain enemmän hakemuksia kuin osasin odottaa, enkä ehtinyt käydä kaikkia läpi ennen Kreikan matkaa - taisin rehellisesti laittaa haun päälle vähän huonosti harkittuun aikaan, vain kaksi viikkoa ennen reissuun lähtöä.
Kiitän kaikkia hakemuksen lähettäneitä ja on surku, että en voi lähettää kaikille testituotetta. Oli paljon ihania ja kiinnostavia hakemuksia! Kiitos mielenkiinnostanne testimahdollisuutta kohtaan, ehkä joskus tulee toinenkin tilaisuus.
Lisäksi testin aloitusta viivästytti huomioni Santen Smooth Operator -seerumin väristä. Googlaillessani taustatietoa kyseisestä seerumista huomasin, että netin kuvissa seerumi on kirkas, ja mun Saksasta ostama seerumi on punertavaa, ja pullo vieläpä aavistuksen vajaa. Huolestuin, josko ostamani kappale olikin viallinen tai hapettunut pilalle, ja tilasin hädissäni uuden kappaleen Ecco Verdeltä. En halunnut lähettää testaajalle mahdollisesti pilaantunutta seerumia.
Seerumitilaus ei ehtinyt saapua ennen Kreikkaan lähtöäni ja paketti odotti minua täällä kun palasin. No, myös tämä Smooth Operator on väriltään punertava ja pullo samalla lailla hieman vajaa, eli kai sen kuuluu olla tällainen.
Valitsin sitten kaksi testaajaa Smooth Operatorille.
Palataan testaajien kokemuksiin loppukesästä tai todennäköisesti syksyllä. Toiveena on vähintään 30 päivän sitoutuminen tuotteen käyttöön, mutta toki tuotetta saa käyttää pidempäänkin ennen raportointia tuloksista.
Kiitos vielä kerran kaikille osallistuneille! ❤️
Katsaus ihon vointiin.
Ajankohtaista nyt, kun ihoni on kuluneen puolen vuoden aikana "seonnut" ja on viime syksystä saakka ollut enemmän tai vähemmän hankala silmäluomi-ihottuman, punoituksen, kuumotuksen ja yleisesti kaikenlaisten herkkyysoireiden muodossa.
No, mun iho voi Kreikan matkalla ja sen jälkeen oikein hyvin! 😍
Ihan ensimmäisellä viikolla minusta näytti siltä, että iho jälleen punoitteli - ja tämä ei johtunut siitä, että olisin polttanut ihoni auringossa, sillä olin erittäin huolellinen aurinkovoiteen suhteen eikä iho palanut kertaakaan. Luulen, että iho reagoi Kreikan erilaiseen veteen sekä aurinkovoiteeseen, ja ihan varmasti ylipäänsä voimistuneeseen UV-säteilyyn, vaikkei palanutkaan.
Ekan viikon jälkeen iho rauhoittui ja tuntui, että viikko viikolta ihon sävy tasoittui ja olemus jotenkin rauhoittui. Auringollahan on tunnetusti myös ihon kremppoja parantava vaikutus, ja eikös atopiakin yleensä jonkin verran rauhoitu auringossa...?
Iho maaliskuun lopulla.
Iho Kreikan matkan viimeisellä viikolla. Iho on kuvassa meikkaamaton.
Aloitetaan ihonhoitokatsaus tärkeimmistä: aurinkovoiteet.
Matkakosmetiikkapostauksessa kerroin ottavani mukaan ACOn kasvoaurinkovoiteen, mutta viime tingassa ujutin mukaan myös Korresin, kun tajusin, että voin menomatkan lennolla hyödyntää seurueen 4-vuotiaan nestekiintiön. (😊)
Ja onneksi Korres tuli mukaan..!
Kun ACOn Ultra Light Sun Face Fluid pääsi tehokäyttöön, kävi ilmi, että en oikein tykkääkään siitä.
Kotona olin ehtinyt testata koostumusta 2-3 kertaa ja se oli tuntunut ihanan ohuelta ja iholla "olemattomalta". No, Kreikan olosuhteet osoittivat voiteen todellisen luonteen. Kotona en tietenkään lisäillyt voidetta enää pitkin päivää, sillä huhtikuun UV-indeksi ei tällaisia vaadi. Kreikassa lisään kasvoaurinkovoidetta päivän aikana 2-3 kertaa, ja laitan sitä aamuisinkin kaksi kunnon kerrosta.
Osoittautui, että ACOn koostumus toimii hyvin yhdellä kerroksella, mutta kerrostaminen tuo esiin ongelmia. Heti kun ACOn Fluidia alkaa kerrostaa, se alkaa muuttua iholla vaaleaksi ja levittyvyys on notkean sijaan nahkeaa. Ihoon alkaa ilmestyä vaaleita läikkiä ja viiruja, ihan niinkuin korkean suojakertoimen mineraaliaurinkovoiteilla. Mitäs ihmettä, eihän tämä ole mineraaliaurinkovoide?
Ei olekaan, mutta myös jotkin kemialliset UV-suojafiltterit käyttäytyvät näin, erityisesti Tinosorb-perheen M- ja A2B-filtterit. ACOssa on Tinosorb A2B-UV-suodatin Enpähän tiennyt, että efekti voi olla näin voimakas, mutta nyt tiedän. (Instagramissa eräs farmaseutti vahvisti asian ja kertoi ohjeistavansa asiakkaita aina vaalean efektin suhteen.)
Kaiken lisäksi ACOn koostumus oli iholleni liian kuiva. Toisaalta, ei kai sitä pitäisi ihmetellä - koostumus on "Mattifying" ja minulla taas on kuivuuteen taipuvainen kosteusköyhä iho. ACO ei siis saanut minulta rakkautta ensi-innostuksen jälkeen.
Korresin Yoghurt-linjan Tinted-kasvoaurinkovoide sen sijaan on täydellisyyttä iholleni. 💖
Hehkutin voidetta jo sen ilmestyessä pari vuotta sitten, ja nyt kun se viimein pääsi kuukauden mittaiseen tehokäyttöön, voin vain todeta sen olevan iholleni kutakuinkin täydellinen aurinkovoide. Sävyttämätönkin koostumus on ihan hyvä, mutta mä tykkään enemmän sävytetystä. Sen lämmin beige, läpikuultava sävy on iholleni täydellinen ja vaikka se ei juuri peitä, se kaunistaa ihon.
Yoghurt Tinted Sunscreen tuntuu iholla kosteuttavalta ja sen koostumus on sopivan emollienttinen eli pehmentävä. Iho jää tosi mukavan tuntuiseksi ja kauniin näköiseksi. UV-filtteriteknologia on erinomainen ja kaikki tässä voiteessa on "törkeän hyvää".
Korresin voiteessa on myös Tinosorb A2B-filtteri (ja todellakin haluat nähdä Tinosorb-filttereitä aurinkovoiteessasi, sillä ne ovat suoritukseltaan todella hyviä), mutta koska voide on sävytetty, mahdollinen vaalea kajo ei näy iholla.
Harmillisesti, sävytetty versio on ollut pitkään lopussa Suomen Korresilta. Jos olette kesällä reissaamassa Kreikkaan, käykää ihmeessä tsekkaamassa tämä paikallisessa apteekissa! :)
Vartalolla käytin Dermosilin tänä keväänä uudistuneita Sensitive-aurinkovoiteita. Kyllä, käytin myös tuota kasvoaurinkovoidetta vartalolla. Mulla on niin älyttömästi aurinkovoiteita, että osa kasvoauringoista menee vartalokäyttöön. :)
Kummatkin näistä ovat oikein hyviä, mutta yllättävää kyllä, korkeamman suojakertoimen vartaloaurinkovoide SPF 30 (Go-pussissa) on näistä kahdesta vielä miellyttävämmän tuntuinen. Yleensä alemmat suojakertoimet ovat ohuemman tuntuisia ja paremmin levittyviä, mutta jostain syystä Dermosilin SPF 30 levittyy vielä notkeammin kuin SPF 25. Ainakin mun iholla.
Myös näissä on hyvät UV-filtterit ja suorituksensa perusteella käyttäisin toisen ja kolmannenkin tuubin tuota kroppa-aurinkorasvaa koska vain. Todella miellyttävän tuntuinen, ja suojasi ihoa ensiluokkaisesti. Teho tuli testattua hyvin mm. Lindos-päivänä, jolloin oli reissun eka kunnolla aurinkoinen ja kuuma päivä. Käppäilin Lindoksen Akropolilla monta tuntia keskipäivän kuumimmassa porotuksessa hartiat paljastavassa narutopissa (ja tällä kertaa en lisännyt voidetta 🙈), ja iho ei illalla edes punoittanut. 👏
Entäs anti-pigmenttiseerumi?
Mulla oli mukana Novexpertin uutta Polyphenols-seerumia, joka mainostaa olevansa luonnonkosmetiikan tehokkain apu kaikkiin mahdollisiin pigmenttimuutoksiin. Koska alkuperäinen pakkaus vie liikaa tilaa käsimatkatavaran nestekiintiöstä, laitoin seerumia pieneen matkapurkkiin.
No, tajusin hyvin nopeasti, että tämä oli oikeastaan tyhmä idea. Polyphenols-seerumin teho perustuu ennen kaikkea antioksidantteihin, ja nehän hapettuvat vähäsen joka kerta, kun avaa kannellisen purkin. Kuten on tullut monesti todettua, purkki ei ole hyvä pakkaus antioksidanttiselle ihonhoitotuotteelle.
Huomasin jo viikon kuluttua, että Polyphenols-seerumin koostumus oli muuttunut purkissa paksummaksi kuin se on omassa pumppupullossaan. Siitä siis haihtui myös vettä. Tuli olo, että onkohan matkapurkin seerumista enää mitään hyötyä viikon availun jälkeen.
Joka tapauksessa, käytin seerumia tunnollisesti aamuin illoin. Epäilemättä teho oli matkan viimeisellä viikolla kaukana tuoreen ja hapettoman pullon sisällöstä.
Kuitenkin:
Mun iho on pysynyt hyvin tasaisen sävyisenä, eivätkä pigmenttiläiskät ole "ryöpsähdelleet".
Jopa huulten viiksialue on tasaisen sävyinen.
Olettaisin Polyphenols-seerumin siis tehneen jotain..? Totta kai käytin päivittäin myös Darphinin SPF 50 -voidetta ylähuulen hyperpigmentaatioalueella.
Nyt kun kotona käytän taas alkuperäisen pullon seerumia niin kylläpä tuntuu raikkaalta ja erilaiselta... Lesson learned: älä laita seerumia kannelliseen matkapurkkiin. MUJIssa on pikkuisia pumppupulloja, täytyy ostaa sellainen.
Putsarina matkassa oli Taigan öljyputsari. Tuttu tuote hoitaa hommansa aina hyvin, mutta Kreikassa huomasin, että öljy ei huuhtoutunutkaan iholta ihan yhtä hyvin kuin Suomessa. Olen käyttänyt Taigan putsaria jo vuoden ja se oli mulla mm. viime kesänä lomareissuputsarina, tunnen koostumuksen erittäin hyvin. Siksi huomasin Kreikassa niin selvästi erilaisen huuhtoutuvuuden.
En keksi tälle muuta syytä kuin Kreikan kovan, mineraalipitoisen veden. Kreikassahan vesijohtovesi on todella kovaa. Jos siis huomaatte esim. shampoon ja hoitoaineen käyttäytyvän hiuksissa eri lailla Kreikan lomalla, se johtuu vedestä.
Koska öljyputsari ei täysin tuntunut jättävän ihoa puhtaaksi, ostin Rhodoksen Sephorasta kakkosputsarin: jauhemaisen Super Glow Cleansing Powder -vaahtoputsarin.
En ensin tullut oikein kaveriksi tämän kanssa: tuntui, että vaahto oli todella pliisua eikä lopulta edes huuhtoutunut iholta kunnolla. Ihoon jäi outo tunne. Sitten tajusin alkaa annostella jauhetta enemmän, ja johan alkoi toimia. Tuli kunnolla vaahtoa ja se huuhtoutui hyvin. Tämä osoittautui lopulta oikein hyväksi reissuputsariksi - vedetön koostumus säästää vieläpä nestekiintiötä :)
KASVOVESI
Mulla oli mukana Essen Sensitive -kasvovettä Juice Beautyn pulloon pakattuna. (Erinomaisia matkapakkauksia tuollaiset kapeat!) Heti ekalla viikolla selvisi, ettei 30 ml pullo riittäisi kuukaudeksi ensinkään, ja mun oli ostettava Esselle kaveri. Sephorasta mukaan tarttui Mario Badescun Aloe, Herbs & Rosewater -kasvovesi.
Esse on ollut mulle ihan ehdoton sen jälkeen, kun iho alkoi punoittaa ja tuli herkkyysoireita, enkä ole uskaltanut lopettaa sen käyttöä kun se tuntuu rauhoittavan ihoa paremmin kuin mikään toinen kasvovesi. Reissussa venytin sen kestoa käyttämällä sitä lopulta vain iltaisin ja Mario Badescua aamuisin.
Marion kasvovesi on ihan OK ja kosteuttavuudeltaan kieltämättä jopa erinomainen, mutta vedessä on jo niin paljon humektantteja, että iho jää vähän tahmeaksi. Hyvä tietysti kosteuttavuuden kannalta, mutta ei välttämättä kosmeettisesti niin miellyttävää.
Keksinkin Marion kasvovedelle lopulta toisenkin käyttökohteen, jossa se toimi loistavasti!
Kun mun matkavartalovoide, seuraavana esiteltävä c/o Gerdin Blueberry Vanilla Fudge, loppui, tuunasin vartalolle sopivan kosteusvoiteen sekoittamalla kämmenellä Marion kasvovettä ja Kreikasta ostamaani erittäin tuhtia Echo-käsivoidetta. Echon voide olisi ollut liian paksua vartalolle, mutta kun sen ohensi kasvovedellä, näistä syntyi vallan mainio vartalon kosteusemulsio! 😍
C/o Gerdin Blueberry Vanilla Fudge Body Lotion hämärtää luonnonkosmetiikan ja normikosmetiikan rajan. Sokkotestissä tätä voisi erehdyttävästi luulla tuoksuvista tuotteistaan tunnetun Bath & Body Worksin kroppavoiteeksi! Voiteen makean karkkimainen tuoksu on hyvin poikkeuksellinen luonnonkosmetiikassa, ja olisikin kiinnostava tietää, millä ruotsalainen c/o Gerd on tuoksun luonut (incissä lukee vain 'parfum', mutta onko se todella luonnollinen).
En tykkäisi kaiken aikaa käyttää näin makeita ja karamellimaisia tuoksuja ihonhoidossa, mutta silloin tällöin käytettynä, just vaikka matkalla, tämä on aika ihana! ☺️
Viimeisenä - heitän vielä kommentin silmänympärysvoiteesta.
Olen nyt käyttänyt Medik8'n arvokasta R-Retinoate-silmänympärysvoidetta aamuin illoin kolme kuukautta, eli nyt pitäisi jo jotain vaikutusta näkyä, jos sellaisia olisi odotettavissa.
En kuitenkaan voi sanoa huomaavani ihossani mitään muutosta. Juonteet silmien ympärillä ovat muuttumattomat.
Toisaalta - tätä voidetta koskee sama "moka" kuin Novexpertin Polyphenols-seerumia. Retinoidit ovat hyvin herkästi hapettuvia, ja tämäkin voide oli reissussa pakattu kannelliseen matkapurkkiin. Oletettavasti voiteen teho heikkeni matkan aikana viikko viikolta.
En nyt siis tiedä, voidaanko minun laskea käyttäneen tuotetta täydet kolme kuukautta.
Joka tapauksessa - en osta toiste. Tulipahan testattua tämä retinoidien "Rolls Royce". Minulla odottaa kaapissa muita Medik8'n retinoidi-perheen tuotteita, jatketaan niillä :) (Niissä on eri A-vitamiinijohdannaiset kuin tässä.)
