Kokemus keskittymisvalmennuksesta

Olen nyt käynyt loppuun Silta Educationin keskittymisvalmennuksen. Se oli erittäin hyvä.

Kuulin valmennuksesta Hesarin artikkelissa aiemmin keväällä ja totesin, että tämähän oli kuin tilauksesta mulle tehty ohjelma. Valmennus on suunnattu nykypäivän ylistimuloivassa ympäristössä kuormittuville ja sitä kautta keskittymis-, tarkkaavaisuus- ja muistihäiriöistä kärsiville. Check. ✔️

Olen ihminen, joka todennäköisesti saattaisi kuormittaa itsensä ylivirikkeellisyyteen ilman nettiä ja älylaitteitakin, siitä pitää huolen erityisherkkyyteni sekä ylikiinnostuneisuuteni. En ole eläissäni ollut tylsistynyt enkä tiedä, mitä sellainen tila olisi. Minulla on koko ajan tekemistä. Mulle on jo pienestä pitäen aiheuttanut enemmän harmia kaiken kiinnostavan tekemisen välillä valitseminen kuin se, että ei keksisi tekemistä.

Olen ennen kaikkea tietofriikki sekä äärimmäisen kiinnostunut vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Tykkään jutella muiden kanssa, oppia heiltä, jakaa kokemuksia, tutustua ihmisiin.

Kun tällaisen ihmisen käsiin antaa asian nimeltä Internet, seuraukset ovat ne, joita kannan tänä päivänä. Monet puhuvat some- ja älypuhelinaddiktiosta, mutta mä olen puhdas Internet-addikti. Olen ollut jo toistakymmentä vuotta ennen ensimmäistä älypuhelintani tai Instagramia. Jälkimmäiset ovat toki yhä vain syventäneet tiedon ahmimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvää netin käyttöäni.

Olen tiennyt tasan tarkkaan, mistä keskittymisvaikeuteni ja muut kognitiiviset haasteeni johtuvat, ja Sillan valmennus käytännössä vahvisti sen. Toisaalta, opin jotain uuttakin. Erityisesti dopamiinin merkityksestä.

Asia on niin, että meitä jatkuvasti ympäröivä stimulaatio uuvuttaa aivomme.

Kuvaa hyvin paljon tätä päivää, että Silta Educationin kaltaiselle yritykselle ja heidän tarjoamilleen valmennuksille on tarvetta. Älyteknologian haittavaikutuksista puhutaan paljon, mutta ei edelleenkään riittävästi. Fakta on, että älyteknologia on kaiken hyödyn ja tehokkuuden ohella tuonut meille myös paljon vaikeuksia. Älyaika on yhä niin uutta, että ongelmien laajuus tulee selviämään kunnolla vasta vuosikymmenten kuluttua.

(En yllättyisi, vaikka tulevaisuudessa someapplikaatioiden kylkeen tulisi pakolliseksi disclaimer: "aiheuttaa riippuvuutta ja voi johtaa kognitiivisiin haittoihin.")

On ironista, että meillä on kaikki tämä älykkyys ja taito kehittää hienoja älylaitteita, mutta samalla, puhtaasti evolutiivisesti, aivomme eivät ole kehittyneet vastaanottamaan sitä virikkeiden määrää, jonka nyky-ympäristö ja älyteknologia tarjoavat. Onhan se hassua, että kehitämme älylaitteita avuksemme helpottamaan elämäämme, ja sitten käykin näin. Kun koko ajan on tarjolla uutta viihdyttävää ja nautinnollista virikettä, aivomme tilttaavat. Aivomme eivät ole kehittyneet siihen multi-havainnointiin ja ärsyketulvaan, jota älylaiteympäristö tarjoaa ja edellyttää.

Aivot väsyvät siitä, että jatkuvasti siirretään huomio paikasta toiseen. Sitä on multitaskaus yksinkertaisimmillaan. Multitasking ei ole pelkästään sitä, että osallistut Teams-palaveriin ja chattaat kaverin kanssa samalla kun viimeistelet projektilausuntoa, vaan myös sitä, että katsot Netflixiä ja selaat samaan aikaan Instagramia. Kuvittelemme, että rentoudumme ja viihdytämme itseämme tällaisella toiminnalla, mutta aivot eivät rentoudu – ne väsyvät. Jo se, että tietokoneen selaimella on auki monta välilehteä ja hypit niiden välillä lukien yhden jutun Hesarista ja kohta toisen aiheen jutun Tiede-palstalta, kuormittaa päätä.

Allekirjoittanut viittaa ja tunnustaa.

Tämä on sitä, mitä olen tehnyt omalle päälleni viimeiset runsaat 15 vuotta.

Sillan valmennuksessa lähestytään keskittymisvaikeuksia tieteen näkökulmasta, selittäen, millä mekanismeilla nyky-ympäristön ärsyketulva tekee meistä levottomia ja luo keskittymisvaikeuksia. Kaikki avataan helppotajuisesti, kiinnostavasti ja havainnollisesti tieteen kautta. Myös biologiaa sivuten, evoluutio kun liittyy aivojemme kehitykseen.

Vaikka valmennuksessa nousee ongelmien juurisyissä keskeisenä esiin älylaitteiden kulutus, valmennus ei syyllistä ja ohjelma pyrkii päinvastoin tarjoamaan fiksuja tapoja käyttää älylaitteita. Valmennuksen sanoma ei siis ole: lopeta somen käyttö äläkä katso Netflixiä. Valmennus haluaa pikemminkin tehdä osallistujan tietoiseksi omasta suhteestaan ympäristön virikkeisiin, älylaitteet mukaan luettuna, ja antaa työkaluja tämän ympäristön hallitsemiseen ja omien tapojen muuttamiseen siten, että keskittymiskyky palaa ja vaelteleva mieli rauhoittuu. Että osaisimme olla kunnolla läsnä, yhdessä asiassa ja hetkessä kerrallaan.

Kuten sanottua, pidin valmennuksesta todella paljon. Se toi tiedon ohella lohtua, koska pystyn nyt vielä paremmin ymmärtämään, kuinka nyky-ympäristön virikkeellisyys aiheuttaa meille lähes väkisin uupumusta.

On lohdullista tajuta, että aivot eivät oikeasti ole kehittyneet jaksamaan tällaista tykitystä. (Ja kyllä, ihan itse olen valinnut aivojani tykittää tarjolla olevin keinoin.) Kunkin resilienssi on yksilöllinen ja toiset kestävät ärsyketulvaa paremmin kuin toiset. Tosiasia on kuitenkin se, että uupumus- ja ahdistusoireet sekä keskittymisvaikeudet ovat lisääntyneet merkittävästi käsi kädessä älyteknologian myötä. Tämä näkyy niin kouluissa kuin työpaikoilla.

Sillan kaltaiset valmennukset alkavat varmaan tulevaisuudessa olla yhtä yleisiä kuin salilla käynti tai psykoterapia.

Sillan perusvalmennus kestää neljä viikkoa ja kullekin viikolle on oma teema. Teemat ovat Dopamiini ja aivot, Ympäristö, Tavat ja motivaatio sekä Stressi ja tunteet. Kullakin viikolla käydään teeman kautta perusteellisesti läpi, mitkä asiat vaikuttavat keskittymiseen ja annetaan konkreettisia, helppoja työkaluja, joilla voi parantaa keskittymiskykyä – ja koko elämänlaatua, yleisesti.

Minulle oli uutta, miten laajasti dopamiini vaikuttaa. Tiesin, että se vaikuttaa motivaatioon mielihyvän kokemusten kautta, mutta en ollut aiemmin ymmärtänyt, että se on avainroolissa myös oppimisessa ja keskittymisessä.

Tällaisia asioita opin itsestäni ja ongelmistani valmennuksessa:

1. Multitasking ja ylivirikkeellisyys on tärkein syy hajonneeseen keskittymiskykyyni. Ilman muuta. Pompitutan aivojani hullun lailla, koska olen tieto-junkie. Jollekulle toiselle some voi olla ongelma, minulle jo pelkkä netti on ongelma. Rakastan ahmia netissä tietoa. Ja samalla minulla olisi myös töitä, koti ja ihmissuhteita hoidettavana. Valitettavasti hyvin usein netti vetää mut magneetin lailla puoleensa vaikka pitäisi olla tekemässä muuta. Voin rynnätä tarkistamaan jotain random-asiaa netistä vaikka kesken imuroinnin. Ja kun tarkistan yhtä asiaa, yhtäkkiä olen jo viidennellä uudella sivulla - ja tekemässä kolmesta asiasta muistiinpanoja.

2. Laskenut dopamiinitaso on toinen tärkeä vaikuttava tekijä. Normaali dopamiinitaso auttaa meitä pysymään motivoituneina ja parantaa keskittymistä, mutta jatkuvat netistä (ja somesta) haetut dopamiinipiikit laskevat pitkään jatkuessaan dopamiinin normaalitason alapuolelle. Tämä johtaa keskittymisvaikeuksiin ja pahimmillaan masennukseen, kun dopamiini on laskenut riittävän alas.

Minusta tuntuu, että dopamiinitasoni on pysyvästi laskenut alle normaalitason. Tämä voisi selittää myös taipumustani ahdistukseen ja huolen tunteisiin.

3. Ymmärsin (vielä aiempaa paremmin), miksi liikunta on mulle niin suuri henkireikä. Miksi koen liikunnan niin auttavana. Käyn salilla aina keskellä päivää, se on paras aika mulle. Toki on tunnettua, että fyysinen aktiivisuus lievittää ahdistuksen ja levottomuuden tunteita, mutta nyt opin, että liikunta myös parantaa keskittymistä ja oppimiskykyä. Tämäkin liittyy dopamiiniin. Liikunta lisää aivoissa dopamiinia, ja dopamiini tehostaa kognitiivisia toimintoja. Simppelisti: kun vedät puolen tunnin treenin, omaksut sen jälkeen asioita paremmin ja pystyt paremmin tekemään tietotyötä. Ja myös muistat oppimasi asiat paremmin! 💎

Liikunta on mulle se lääke, jota ilman mun pää olisi kai muusautunut totaalisesti jo aikoja sitten.

Tämäkin rutiineihin liittyvä asia oli hauska oivallus. Rutiinien suoritus vie meiltä vähemmän energiaa eikä kuormita meitä juuri lainkaan, ja siksi totutut tavat ovat niin helppoja ja mukavia. Uudet asiat taas vaativat paljon energiaa ja niitä käsitellään eri osassa aivoja. Tajusin tämän valossa paremmin, miksi viihdyn nykyään niin paljon rutiineissa ja miksi ne rentouttavat. Kreikka on yksi tällainen rutiini.

Voisin mennä uuteenkin maahan, mutta uuden asian haltuunottoon liittyvä stressi, vaikka positiivinen, on vähemmän mieluisaa kuin tutun ja turvallisen rutiinin toistaminen. Kreikka on turvallinen rutiini. 

Koenko saaneeni valmennuksesta apua?

Kyllä, sanoisin näin. Vaikka moni asia oli tuttua, sain niille nyt tieteellisen selityksen. Ja se on todella lohdullista.

Sain myös paljon hyviä konkreettisia työkaluja. Mainitsen yhden suosikeistani: vaeltavien ajatusten parkkipaikka. Tietokoneen viereen asetetaan kynä ja paperia. Kun ajatukset vaeltavat työtehtävää tehdessä muihin asioihin, tulee vaikka jokin idea mistä haluan kirjoittaa tai halu tarkistaa työtehtävään liittymätön asia, nämä kirjoitetaan eli parkkeerataan paperille. Kun työtehtävä on saatu loppuun, tai kun on seuraava tauko, parkkeeratut asiat saa käydä läpi. (Valmennuksessa suositellaan taukoa työnteosta kerran tunnissa, vähintään 90 minuutin välein.)

Valmennus oli rakennettu taitavasti ja kunkin teemaviikon aiheesta oli sopivasti toistoa niin, että käsiteltävä asia todella ”meni jakeluun”. Videot olivat sopivan mittaisia (tyypillisesti noin 3-5 minuuttia) ja kaiken kaikkiaan asiat esitettiin selkeästi, kiinnostavasti ja kannustavasti. Aivan erityisen paljon tykkäsin aivotutkija ja psykologian tohtori Mona Moisalan haastatteluista. Monan kertoma multitaskingista ja aivoista sai minut näkemään multitaskingin vielä hieman eri silmin ja todella sisäistämään huomion pompottelun haitallisuuden.

Sillan perustajat ja valmentajat, Johanna ja Veera

Kritiikkiä valmennus saa englannin kielestä, josta ei ollut mainintaa Silta Educationin kotisivulla. Yritys ja valmentajat ovat suomalaisia, ja vaikka kotisivun kieli on englanti, odotin silti saavani suomalaiselta valmennusyritykseltä suomenkielisen materiaalin. Kaikki materiaali on kuitenkin englanniksi. Itselläni on ihan sujuva englannin kielen taito, mutta kaikilla valmennuksesta kiinnostuneilla välttämättä ei.

Annoin tästä Sillan valmentajille, Veera Virintielle ja Johanna Vilmille, palautetta. He kertoivat, että yrityksen kieli on englanti, mutta materiaali on saatavilla myös suomeksi. Vastaisuudessa kielivaihtoehto tullaan lisäämään ilmoittautumiskaavakkeeseen. Valmennus on vielä pilottivaiheessa ja jotkin asiat hioutuvat vielä.

Kysyn Veeralta ja Johannalta, eikö heitä aiheensa asiantuntijoina turhauta se yhä vain enemmän älysovelluksia ja erilaisia laitteita pursuava ympäristö, jossa elämme. Heidän työnsä voi varmaan jossain määrin joskus tuntua taistelulta tuulimyllyjä vastaan.

Naiset toteavat, että turhauttaahan se vähän, mutta eivät vaikuta lannistuneilta. He esimerkiksi itse eivät vaikuta paljon somessa, vaikka yrityksellä somekanava onkin.

”Pitäisi saada enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun sitä, mitä some ja digilaitteet tekevät meille”, naiset sanovat.

Itselleni jäi mieleen tohtori Moisalan repliikki: älylaitteista ja jatkuvasta viihdyttämisestä on tullut sosiaalinen normi, jota pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa.

Olen täsmälleen samaa mieltä.

(Ja mun pitäisi vähentää netin käyttöä. Aamen.)

Seuraava Focus-keskittymisvalmennus alkaa 30.8.