26.08.2021

Saariston matkakertomus: välimerellinen Nauvo, jännittävä Seili ja tuntematon Vanha Malmi

Tervetuloa matkalle halki Saaristomeren saarten :) Alkusyksyn harmaassa säässä näitä aurinkoisia päiviä saaristossa on erityisen mukava muistella. (Ainakin Tampereella sataa tänä aamuna kuin saavista...)

Tässä osassa vieraillaan vilkkaassa ja etten sanoisi välimerellisessä Nauvossa, synkän menneisyyden Seilissä ja Paraisten hurmaavassa vanhassakaupungissa.

Kökarin ihastuttavassa Brudhäll-hotellissa asut käytännössä laiturilla <3

ETAPPI 2: KÖKAR – GALTBY – NAUVO - SEILI - PARAINEN

Heräsin Kökarin Brudhällissa kauniiseen aamuun. Vaikka olen vieraillut Kökarilla kymmeniä kertoja, nyt olin siellä ensimmäistä kertaa lomalla..! Oli ihana avata verhot joiden takaa avautuu maisema suoraan laiturille ja leppoisasti kelluvien purjeveneiden rivistöön. Tähän maisemaan en voi kyllästyä. Brudhäll on maaginen!

Nautin hyvän aamupalan ja rentoilin aamupäivän laituriterassilla, kunnes taksi vei minut puolen päivän aikaan laivasatamaan. Lauttamatka Kökarilta manner-Suomen Korppooseen kestää 2,5 tuntia. Koska matkustin ilman kulkuneuvoa, matka oli ilmainen.

Ahvenanmaan lautta vie Korppoossa Galtbyn satamaan jossa itsessään ei ole mitään nähtävää. Tästä matka jatkuu valinnan mukaan joko Korppoon muihin kyliin, Houtskariin tai Nauvoon.

Ahvenanmaan lauttojen aikataulut löydät täältä. Korppooseen vie Södra Linjen.

Saavuttuasi Korppooseen, oma menopeli kuten auto tai polkupyörä antaa laajemmat etenemismahdollisuudet. Jos liikkuu ilman omaa kulkuneuvoa, kuten minä, on tässä vaiheessa saarihyppelyä riippuvainen Saaristobussin aikatauluista.

Saaristobussi on loistava tapa "maakravuille" päästä saaristoon! Bussi kulkee Turun keskustasta vuoden ympäri Paraisten ja Korppoon kautta aina Houtskarin saarelle asti. Vesiylitysten kohdalla bussi lastataan losseihin ja lauttoihin. Saaristobussin aikataulut löydät täältä.

Jos olet saapumassa Ahvenanmaalta, on hyvä huomioida, että Saaristobussin yhteys on ajoitettu vain osalle laivoista. Esimerkiksi illalla Kökarista saapuvalle laivalle ei ole Korppoossa bussiyhteyttä eteenpäin.

Galtby'n satama-alueella oli laivan saapuessa aikamoinen härdelli, kun autoja ja pyöräilijöitä ajoi ulos laivasta ja pitkä jono tulijoita odotti pääsevänsä sisään. Ahvenanmaan lautan lisäksi satamasta liikennöivät myös Houtskariin ja Norrskataan menevät lautat.  Bussillakin oli vaikeuksia päästä ryysiksessä pysäkilleen, mutta lopulta pääsin kyytiin.

NAUVO

Minun matkani jatkui Nauvoon. Paikka oli minulle entuudestaan tuttu vain nimenä, ja purjehdusihmisten puheiden kautta olin myös ymmärtänyt, että Nauvon vierassatama on erittäin vilkas ja suosittu. Bilesatamaksikin sitä kutsutaan.

Perillä odotti jännittävä yhdistelmä perinteistä saaristolaiskylää historiallisine kirkkoineen sekä modernia, viimeisen päälle kehitettyä välimerellistä resorttia.

Minulle, jolle purjehduskohteet ja Suomen vierasvenesatamat ovat vielä verrattain uusi laajennus elämään, Nauvon satama oli jopa eksoottinen ja Suomen mittakaavassa uudenlainen elämys.

Nauvon satamaan ja ranta-alueelle on rakennettu tunnelmaltaan hyvin välimerellinen kokonaisuus koostuen ravintoloista, terasseista, rantabaareista ja pikkuputiikeista. Hienohiekkainen, kultainen ranta sekä uljaina laiturissa seisovat purjeveneiden rivistöt ruskettuneine, rentoine miehistöineen viimeistelevät lomafiiliksen. Todellakin; kuin olisit tupsahtanut johonkin pieneen rantakylään Kreetalla tai Rhodoksella..!

Vaikka tunnelma tuntui jollain tapaa keinotekoiselta, tykkäsin Nauvosta.

Rakennetussa resort-fiiliksessäänkin Nauvon ihmisvilkkaus oli virkistävää, ja etelän lomatunnelmia kaipaavalle sielulle sataman rennot rantabaarit riippumattoineen ja merimaisemineen olivat balsamia koronan viiltämille haavoille. Täällä saattoi oikeasti hetkellisesti kuvitella olevansa Egeanmerellä… Etenkin tämän kesän helteessä. ☀️

Ihana Martta lämmittää vieläkin

MAJATALO MARTTA

Nauvon kohokohtiin kuului myös ehdottomasti majapaikkani. Minulla kävi tuuri, kun peruutuksen kautta sain yösijan kahdeksi yöksi Majatalo Martasta. Tämä Nauvon vanhan kirkon vieressä sijaitseva romanttinen ja vanhan ajan tunnelmaa henkivä majatalo on sielultaan jotain ihan muuta kuin sataman ”Suomi goes St. Tropez”.

Martan kaikki huoneet ovat erilaisia ja yksilöllisesti sisustettuja. Minä sain sinisävyisen yhden hengen huoneen. WC:t ja suihku ovat käytävillä.

Kesän paras sauna koettiin Nauvossa

Huikein juttu Martassa on sen sauna – näin uniikissa saunassa en ole vielä ennen löylyjä heittänyt..! Ihan mieletön..! Vanha kaksikerroksinen parvisauna on rakennettu 150 vuotta vanhoista torpan hirsistä. Se on alkujaan kotoisin Hämeen Hattulasta, ja siirrettiin Nauvoon Martan pihaan 10 vuotta sitten. Aijjai miten pehmeät ja tunnelmalliset löylyt saikaan parven pimeydessä…

Lauteilla tapasin naisen, joka oli palannut Nauvoon ja Majatalo Marttaan kahdeksan vuoden jälkeen vain päästäkseen taas parvisaunan lauteille. Luulen, että minäkin tulen kuulumaan palaavien joukkoon.

NAUVON RAVINTOLAT

Vilkas ja suosittu paikka kun on, Nauvossa on myös paljon ravintoloita. Foodie minussa olisi mieluusti jäänyt Nauvoon testaamaan vaikka kaikki :) Ehkä seuraavassa elämässä...

Ravintola Båthusetilla (kuvassa) on paras sijainti aivan vierasvenelaiturin edessä sekä suurin ja tunnelmallisin terassi nurmikolle levittäytyvine aurinkotuoleineen ja beach-baareineen. Båthusetissa tiivistyy koko Nauvon rantalomatunnelma.

Söin Båthusetissa yhden koko kesän parhaista ruoista. Alkuruokalistalta löytynyt lohipastrami oli lähes luvattoman hyvän makuinen - olisin voinut tilata kaksi annosta lisää pääruoaksi..! Suolamanteleilla, granaattiomenan siemenillä ja gremolatakastikkeella aateloitu feta-melonisalaatti ilahdutti niin värikylläisellä ulkonäöllään kuin erittäin herkullisella ja monia tekstuureja sisältäneellä koostumuksellaan. Kyllä kelpasi..!

L'Escale jätti toivomisen varaa

Perinteikäs ravintola L'Escale on huseerannut Nauvon satamassa jo yli 30 vuotta. Ranskalaishenkinen ravintola on niin suosittu, että kesäaikaan varaus on tarpeen. Tätähän ei meikäläinen tiennyt, vaan käveli ravintolaan muina naisina kysyen, "Voinko valita itse pöydän vai onko täällä pöytiin ohjaus?" Yllättyneen näköinen baarimikko vastasi, "Joo, valitse vain itse pöytä, jos löydät vapaan sellaisen..!"

Vasta tässä vaiheessa tulin katsoneeksi tarkemmin tyhjiä pöytiä, joista jokaisessa oli Varattu-lappu. 🙈

Lopulta sain paikan baarin puolelta. Tilasin uunipaahdettua kukkakaalia kera pähkinäpyreen ja pääruoaksi ranskalaisen kalakeittoklassikon, bouillabaissen.

Ikävä kyllä ruoat eivät ihan vakuuttaneet. Kukkakaali oli jäänyt raa'aksi ja annoksen ainoa maku tuli lusikallisesta pähkinäpyreetä. Bouillabaisse tarjoiltiin hämmentävää kyllä ilman aiolia. Majoneesikastikkeella on minusta täysin olennainen merkitys bouillabaissen kokonaisuudessa, ja vaikka annos saa kiitosta runsaasta kalaisuudestaan (en meinannut jaksaa syödä kaikkea..!), aiolin puute jätti makukokemuksen vajaaksi.

SEILI

Nauvosta käsin pääsee helposti kahdellakin eri aluksella päivävierailulle läheiselle Seilin saarelle. Omistin yhden päivän tälle kiinnostavalle, erityislaatuisen historian omaavalle saarelle.

Aiemmin Seili on merkinnyt minulle vain Jenni Vartiaisen albumin ja biisin nimeä. Nyt sain ”kasvot” paikalle, josta Jenni laulaa.

Seilin saarella toimi 1600- ja 1700 -luvuilla leprasairaala, jonne joutuneilla potilailla ei enää ollut paluuta saarelta. Kun Seilille joutui, sinne myös päätti päivänsä. Sairaalan menehtyneistä asukkaista muistuttavat Seilin kirkkomaan puiset ristit. 1700-luvun lopulla spitaalitaudin kadottua Suomesta Seiliin alettiin sijoittaa mielisairaita. Seilin hospitaali toimi naisten mielisairaalana vuoteen 1962 asti, jolloin se lakkautettiin.

Tänä päivänä sairaalan vanhat rakennukset ovat Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käytössä. Saarella voi myös majoittua ja siellä on ravintola sekä vierasvenesatama.

Seilillä (tai Seilissä, aargh, oikeasta taivutuksesta käytiin IG:ssä keskustelua...!) on jännä tunnelma. Kauniin saaristolaisidyllin yllä lepää jotain haikeaa ja suruisaa. Vakavaa.

Sairaalarakennuksiin ja -ympäristöihin tallettuu aivan omansalainen energia. Uskon siihen, että kipu ja hätä ovat niin voimakkaita tunteita, että niiden sisältämä energia tallettuu ympäristöihin, joissa niitä koetaan paljon. Seilillä on koettu kipua, sairautta ja eristyneisyyttä parin sadan vuoden ajan. Olisi outoa, jos jotain siitä ei olisi tiivistynyt osaksi saaren sielua.

Paraisten satama

Kävelykatu Paraisten keskustassa

PARAINEN

Kun puhutaan Paraisista, täytyy nykyään erottaa Paraisten kaupunki ja siihen kuntaliitoksessa liitetyt kunnat. Korppoo ja Nauvokin ovat osa Paraisia, mutta Paraisten kaupunki on se alkuperäinen Parainen. (Kuulun niihin, joita kevyesti ärsyttää, kun kuntaliitoksissa kaikki liitetyt kylät ja kunnat niputetaan yhden nimen alle.)

Tämä etappi vei minut siis Paraisten kaupunkiin. Wikipedia tietää kertoa, että se on Kaskisten ohella Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki. Nauvon kirkonkylältä Paraisiin on matkaa bussilla 50 minuuttia.

Mielenkiintoni kohde Paraisilla oli erityisesti Vanha Malmi eli Paraisten vanhakaupunki. Sain vinkin tästä paikasta kysellessäni Instagramissa alkukesästä vinkkejä viehättävistä puutalokaupungeista.

Parainen ei tosiaan olisi tullut ihan heti mieleen puutalokaupunkina, ja Vanha Malmi oli minulle aivan uusi paljastus suomalaisten puutaloidyllien scenessä. Ei se näytä kaikille muillekaan olevan tuttu.

Vanha Malmi sijaitsee aivan Paraisten keskustassa. Alueen puutalot ovat pääosin 1800-luvulta, vanhimmat 1700-luvulta.

Vanha Malmi on alueena pienempi kuin esimerkiksi Vanha Rauma tai Loviisan vanhakaupunki, mutta se on uskomattoman viehättävä ja kävely alueen pienillä kujilla alkuperäisessä asussaan säilyneiden talojen keskellä on kuin aikamatka historiaan.

Kujilla tapaa ystävällisiä asukkaita, jotka kertovat sydämellisesti kotikaupunginosastaan. Eräältä asukkaalta sain ohjeet kuinka löytää piilossa oleva viehättävä kävelyreitti erään talon nurkalta puoliksi sortuneita kivirappuja pitkin polulle, joka näytti kulkevan suoraan ihmisten takapihoille..!

Vanha Malmi on ihastuttava ja Paraisten 1300-luvulla rakennettu harmaakivikirkko kaunis ja ylväs, mutta Paraisten modernissa kaupungissa ei ollut mitään, mikä saisi minut palaamaan sinne uudestaan.

(Paitsi, köh, satama, josta miesystäväni noukki minut purjeveneeseen vain paria päivää myöhemmin…)

Paraisten keskustaa halkoo kanava, jonka puistomainen varsi periaatteessa voisi olla hyvinkin viehättävä, mutta jostain syystä tunnelma Malmin alueen ulkopuolella jäi viileäksi ja etäiseksi.

Kaupungin vierassatama, joka toisen näköisenä voisi mukavasti lämmittää alueen tunnelmaa, on arkisuudessaan ja teollisine kalkkitehdas-backdroppeineen jopa karu.

Keskustassa kävellessäni saatoin ymmärtää Nauvossa tapaamani naisreissaajaporukan kokemuksen; "älä ihmeessä uhraa aikaa Paraisten keskustalle, siellä ei ole mitään." Minä kuitenkin sanon: jos päädyt tänne, suuntaa kanavan toiselle puolelle Malmille! ❤️

*

Matkakertomuksen seuraavassa osassa ihastellaan Taalintehtaan ruukkikylää ja hurmioidutaan Högsåran naurettavan suloisesta idyllistä.

Osassa 1 käytiin Kökarilla.

4 comments on “Saariston matkakertomus: välimerellinen Nauvo, jännittävä Seili ja tuntematon Vanha Malmi”

  1. Kas. Juuri kuukausi sitten myin pois vapaa-ajan asuntoni Korppoosta. Noilla saarilla tuli paljon oleiltua 10 vuoden ajan.
    Harmi, ettei Seilissä tullut koskaan käytyä!
    Tuttuja maisemia. Kivaa, kun laitoit runsaasti kuvia. :)

    Vastaa

    0
    1. Hei, sinultahan voi sitten kysyä top-Korppoo-vinkit..! 😍 Mitä paikkoja/kyliä suosittelisit Korppoon kävijälle? :) Lukemani perusteella Korpoström olisi se saaren vilkkain/eniten palveluja tarjoava paikka.

      Vastaa

      0
  2. Sanojen - asutusnimienkään - taivutuksesta ei tarvitse Instassa kiistellä, jos tarkistaa oikean muodon Kotuksen (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) sivuilta. "Seili : Seilissä", kertoo sivusto. Ja Själö på svenska.

    Vastaa

    0
    1. 👍

      Mulle vain on teroittunut päähän kouluajoilta, että valtaosa saarista taipuu lla/llä. Englanniksi ja ruotsiksi on myös sama; på / on, ei i / in. Poikkeuksiakin on, mutta mun pää on juuttunut tähän "oppiin" :D :D Mulle "Seilissä" kuulostaa ihan kummalliselta, sama kuin sanoisi "Ahvenanmaassa", "Kreetassa" tai "Mallorcassa".

      Ja ruotsiksihan kyllä sanotaan på Själö, ei i Själö... 🤷‍♀️

      Vastaa

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


  • Sanni

  • Arkisto

    • 2025 (39)
    • 2024 (124)
    • 2023 (149)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)
  • Avainsanat