Olen ihastunut aitoon omenasiideriin.
Ensimmäinen muistoni Oikeasti Hyvänmakuisesta Siideristä tulee niinkin läheltä kuin viiden vuoden takaa. Olimme Ranskan Normandiassa ystäväni häissä. Normandian alue tunnetaan siidereistään, ja siellä kuiva omenasiideri on suunnilleen samassa asemassa kuin "kylmä Karhu" Suomessa. Se on household-juoma ja laadukasta siideriä saa kaikista lähikaupoista edullisesti.
Se hetki Normandian kesän lämmössä, kun saavuimme häiden juhlapaikkana toimivaan pieneen linnaan, ja sain käteeni lasillisen raikasta, syvän omenaista ja tyylikästä aitoa siideriä, oli sinetöivä tulevan rakkauteni juomaa kohtaan. ❤️ Nautin tuon helmeilevän juoman kauneimman ranskalaisen maaseudun keskellä, katsoin lasia kädessäni ja koin ihan uuden juomaelämyksen. "Voiko siideri maistua tältä..?"
Suomalaisiin "siidereihin" tottuneelle aito siideri oli odotetustikin uusi kokemus. Jostain syystä joissain maissa, kuten Suomessa, siideriksi kutsutaan myös hedelmäviinipohjaisia, maustettuja juomia, mutta aidon siiderin kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
The real stuff
Aidon siiderin ainesosaluettelo: tuorepuristettu omenamehu.
Suomalaisen esimerkkisiiderin (Golden Cap) ainesosaluettelo: vesi, hedelmäviini, sokeri, päärynämehutiiviste, hiilidioksidi, happamuudensäätöaine (sitruunahappo), aromit, säilöntäaineet (kaliumsorbaatti ja natriumdisulfiitti), väri (sokerikulööri).
Ero on aika selvä. Aito siideri valmistetaan puristetusta omenamehusta, jonka annetaan käydä itsekseen hyvin hitaasti, puolisen vuottakin. Makuun vaikuttavat omenalajikkeet, joita on makeita, happamia ja katkeria, sekä mm. omenan sisältämät tanniinit.
Kirkkaasti valtaosa Suomessa myytävistä "siidereistä" on käytännössä sokerilla ja joskus omenamehulla maustettua, hiilihapotettua viiniä. Somersby, Crowmoor, Upcider, Fizz, Golden Cap, Happy Joe, Strongbow, Kopparberg... kaikki ovat viinipohjaisia sekoitteita. Monille meistä siideri on juuri tätä, ei mitään muuta.
Tuon Normandiassa koetun autuaan hetken jälkeen aloin avata Suomessakin silmiäni aidolle siiderille - (ja käytännössä hylkäsin esanssiset "limusiiderit" kokonaan). Tuohon aikaan aitoja siidereitä oli saatavilla lähinnä Alkossa, mutta marketeista löytyi helmi, joka on säilynyt suosikkinani tähän päivään saakka: Pirkka Parhaat Cidre Brut Val de Rance -siideri.
Pirkan ranskalaista siideriä on saatavilla tavallisena ja Roséna, ja kummatkin ovat erittäin mukiin (tai lasiin) meneviä. Niissä on ainoastaan fermentoitua omenamehua, ei lisättyä sokeria. Aitoon siideriinkin voi lisätä sokeria, eli sokeri ei tee siideristä "epäaitoa", mutta itse tykkään kuivasta siideristä joten valitsen ne kaikkein vähäsokerisimmat. Mieluiten toki sellaiset, joissa on vain hedelmän omaa sokeria. :)
Perataanpa sitten vähän eri siidreitä. Mukana suosikkejani ja kokeiluja suomalaisten tuottajien tarjonnasta. Aloitetaan suomalaisista.
SAIMAA BREWING CO. YES YES APPLE DRY CIDER, 5,5%
Ennen kuin päästän siideriarvostelukoneeni irti, on hyvä kertoa suomalaisen siiderin makuun vaikuttavista tekijöistä. Suomessa kasvaa hyvin, hyvin paljon vähemmän siideriomenalajikkeita kuin perinteisissä siiderimaissa kuten Ranskassa, Espanjassa ja Iso-Britanniassa. Suomalaiset omenat ovat myös paljon miedomman makuisia ja niistä puuttuu tanniineja, jotka tuovat siideriin luonnetta ja kiinnostavia makunyansseja. Siksi on tavallaan väärin yrittää verrata suomalaista siideriä maailman tunnettujen siiderimaiden tähtiin. Suomalainen siideri on kilttiä ja mehumaista.
Näillä sanoilla voi kuvata myös Saimaa Brewingin Yes Yes -siideriä. Se on kuin omenamehua, ja erittäin mehukasta sellaista. Alkoholi ei maistu käytännössä lainkaan.
Parilla sanalla: kuin kevyesti kuplivaa tuoremehua.
MAKU BREWING SINNEPPÄI OMENASIIDERI 5%
Kuin omenamehua, vol.2. Sinneppäi-omenasiideri muistuttaa Yes Yes -siideriä, ollen ehkä hieman syvemmän ja kuivemman makuinen. Siideriltä tämä ei kuitenkaan oikein maistu, siitä puuttuu tarvittava hapokkuus, luonteikkuus ja vivahteikkuus. Sekä: alkoholin maku (joka itselleni on kuitenkin olennainen makuun vaikuttava tekijä). Alkoholi ei maistu tuotteessa yhtään.
Parilla sanalla: oikein hyvänmakuinen ja raikas omenajuoma. Mutta ei maistu siideriltä. Kallis.
(Tämä alkoholin ei-maistuvuus toistuu melkein kaikissa suomalaisissa omenasiidereissä joita olen maistanut. Ahvenanmaalla maistoin paikallisen Open Water Brewery -panimon yli 7% alkoholipitoisuuden omenasiideriä, ja se oli kuin mehua. Melkein pelottavaa. Miten ihmeessä alkoholin maku jää niin piiloon näissä mehusiidereissä...)
HENRY WESTONS MEDIUM DRY VINTAGE CIDER 8,2%
Mennään sitten Englantiin. Henry Westonsin Vintage-siiderin syvässä ja runsaassa maussa on metsämansikkaista makeutta ja korkeamman alkoholipitoisuuden tuomaa jämäkkyyttä. Jo siiderin tuoksussa on mukavaa mesimäisyttä. Makea tämä ei kylläkään sokereidensa puolesta ole, Alkon tiedoissa sokereita kerrotaan olevan 3% ja Henry Westonsin omissa tiedoissa 2%.
Kysyin muuten kerran Alkossa, miksi he joskus luokittelevat korkeamman sokeripitoisuuden juoman 'kuivaksi' ja vähemmän sokereita sisältävän 'puolikuivaksi'. Tätä epäloogisuutta näkee Alkon siiderikuvauksissa jonkin verran. Esimerkiksi tämän Westonsin siiderin Alko on luokitellut 'kuivaksi', vaikka se valmistajansa mukaan on 'puolikuiva'. Sain vastauksen, että juoman kuivuuteen vaikuttavat sokerien ohella yhtä lailla myös sen hapot, ja niinpä hapokkaampi, 4,5% sokeria sisältävä juoma voi Alkon kuvauksen mukaan olla 'kuiva', kun taas 3% sokeria sisältävä mutta vähemmän hapokas voidaan luokitella 'puolikuivaksi'.
Parilla sanalla: mesimäinen, marjainen omenasiideri. Helppo nautiskelusiideri terassille.
PIRKKA VAL DE RANCE CIDRE BRUT 4,5%
Ranskalainen rutikuiva suosikkini. ❤️ Val de Rance Cidre Brut on erittäin kuiva, hapokas ja "clean" siideri. Maku on uskollisen omenainen, mutta vailla mitään makeaan vivahtaviakaan elementtejä. Pirkan ranskalaisessa sidukassa ei tavallaan ole mitään erityistä, mutta se on kaikessa riisutussa kuivuudessaan ja hapokkaassa omenaisuudessaan tyylikäs siiderijanon sammuttaja sekä takuuvarma ruokajuoma. Sopii valtavan hyvin esimerkiksi rasvaisen lohen seuraksi (ruoka, jota syön erittäin usein).
Parilla sanalla: mun ultimate-suosikki. Hapokas ja tyylikäs.
PIRKKA CIDRE BRUT ROSÉ 4,5%
Rosé-versio ei paljon eroa perus-versiosta, se on hyvin kuiva (sokeria 2,6%), hapokas ja tyylikäs siideri. Maussa on aavistus punaista omenaa, ja Rosé on siis hitusen hedelmäisempi.
Parilla sanalla: toimiva ja tyylikäs kuiva siideri joka näyttää lasissa kauniilta :)
GALIPETTE CIDRE BRUT 4,5%
Jatketaan Ranskassa. Galipeten siideri on esitellyistä ulkomaisista siidereistä neutraalein. Se on kuiva, mutta ei niin superkuiva kuin Pirkka. Miellyttävä ja helppo siideri, mutta vailla mitään erityistä twistiä. Maistuu tasapainoiselta omenalta, mutta ei kuitenkaan yhtään mehumaiselta, kuten suomalaiset tarjokkaat.
Mehumaiseen Suomi-siideriin verrattuna Galipeten (ja muidenkin ulkomaisten aitojen siidereiden) maku on "tummempi", täyteläisempi ja kompleksimpi.
Parilla sanalla: kiltti ja helppo perussiideri.
CIDRE BRETON 5,5%
Nyt mennään Ranskan Bretagneen. Bretonin siideri on Pirkan ohella pitkäaikaisin suosikkini. Se on cloudy eli sakkainen siideri, ja maultaan hyvin rustiikkinen, voi jopa sanoa tallinen. Tulee mieleen maalaissiideri. Maku on runsas, omenainen ja kuiva (sokeria vain 2%). Breton on siidereistä vähiten raikas, se on tavallaan "hyvällä tavalla tunkkainen" :D
Breton sopii erinomaisesti esimerkiksi kovien, kypsytettyjen juustojen kaveriksi, tai ihan vain itsekseen nautiskeltavaksi. Kannattaa nauttia erittäin viileäksi jäähdytettynä.
Minua huvitta, kun Breton taitaa olla Alkon halvin siideri (litra maksaa 7,89€), ja baareissa lasillisesta saa maksaa vaikkapa 13,90€, kuten taisin maksaa kuopiolaisessa ruokaravintolassa helmikuussa....
Parilla sanalla: runsas ja rustiikkinen maalaissiideri. Halpa.
HENRY WESTONS MEDIUM DRY ORGANIC CIDER 6%
Palataan Britteihin. Henry Westonsin luomu-siiderissä on täyteläinen ja syvä omenan maku, pyöreämpi kuin muissa. Maku on edelleen kuiva, mutta runsaampi, hedelmäisempi ja hunajaisempi kuin muissa tässä esitellyissä kuivissa siidereissä.
Alko luokittelee tämänkin Westonsin 'kuivaksi', niin tekisin minäkin, ja valmistaja puolikuivaksi. Sokereita on 3%. Maussa ei kuitenkaan ole "makeutettua" makeutta. Hyvin tyylikäs ja miellyttävä siideri.
Parilla sanalla: toisen Westonsin tapaan mukava nautiskelusiideri vaikka terassille.
Huomio sokerista: Westons ei jostain syystä kerro, onko heidän juomissaan lisättyä sokeria vai pelkästään omenan omaa sokeria. Sokerin pitoisuudet kyllä avataan firman kotisivulla, ja pitoisuudet Medium Dry -siidereissä ovat hyvin alhaiset ja rutikuivan siiderin tasoa. Silti, makuaistini sanoo, että näissä todennäköisesti on pieni määrä lisättyä sokeria. Ilman sokeria makuun tuskin saataisiin näin hunajaisia vivahteita. :)
CIDRE BOUCHÉ LA BRIQUE BRUT 5%
Jälleen Ranskassa. (Ranskalaiset siiderit ovat Suomessa parhaiten edustettuina.) La Brique Brut on miellyttävä ja neutraali perussiideri, sellainen, jonka voi kuvitella menevän moneen makuun. Ei erityisen hapokas, ei yhtään makea, ei "säpäkkä". Lagom, sanottaisiin ruotsiksi.
Kiltti ja neutraali siideri, mutta aidolla ja rehevällä omenan maulla. Maistuu aidolta siideriltä.
Parilla sanalla: buffet-pöydän siideri.
.
Viimeisenä, joukon erikoisin siideri. Ja yllättäen - se tulee Suomesta! Meiltäkin siis voi oikein etsiessään löytää persoonallisia ja maullaan todellakin suun täyttäviä siidereitä.
BRINKHALL SPARKLING CRAFT SIDER SAARISTON OMENA 5,6%
Upean erikoinen siideri - raikas, kirpeä ja todella hapokas. Paino sanalla kirpeä, ja kirpeys on laadultaan makeaa. "Sweet & sour" -osastoa, ehdottomasti. Kuitenkaan Saariston Omena -siiderissä ei ole grammaakaan lisättyä sokeria, vaan kaikki makeus (3% sokeria) tulee omenista. Luokitus on 'kuiva'.
Tästä siideristä minä tykkään! Todella erikoinen, persoonallinen ja luonteikas. Ei mikään joka tilanteen arkisiideri, eikä tätä halua montaa lasia kerralla juoda, mutta silloin tällöin nautittuna upean jännittävä juomaelämys!
Mutta, mitäs ihmettä - siiderin ainesosalistassa lukee omenaviini. Hetkinen, eikö tämä siis olekaan aitoa siideriä?
Kiinnostuin luonteikkaan kaverin taustasta niin paljon, että otin yhteyttä valmistajaan, Brinkhall Sparklingiin. (Joka muuten on juuri yhdistynyt toisen suomalaisen siiderinvalmistajan, Kuuran kanssa.) Sain kuulla, että 'omenaviini' on käännöskukkanen yrityksen ranskalaisen viinintekijän kynästä, ja Saariston Omena pohjautuu omenamehuun kuten muutkin Brinkhallin siiderit.
"Saariston Omenaan käytetystä mehuerästä piti alunperin tulla kuohuviiniä ja näin omenaviini-termi jäi elämään täällä päässä", Brinkhallilta kerrotaan.
Entä siiderin mielenkiintoinen kirpeys? "Se on ammattisalaisuus", vastataan. :)
Parilla sanalla: juhlava, persoonallinen ja erittäin säpäkkä siideri. Upean erilainen!
Mistä saa hyvää, aitoa siideriä?
Alkossa on tietysti paras valikoima, ja tilausvalikoimassa on kokonaista 153 siideriä (kaikki tosin eivät aitoja, osa viini-pohjaisia).
Markettiketjuista Kesko on panostanut siideriin, ja K-kaupoista löytää huikean paljon laajemman valikoiman siidereitä kuin S-ryhmän kaupoista. (Tästä vähän nootttia S-ryhmälle, skarpatkaa... aito siideri on nyt trendikäs juoma! Monissa K-Marketeissa ja K-Citymarketeissa on ihan ällistyttävän hyvä valikoima aitoa siideriä, vinkkinä vaikkapa Espoon Ison Omenan Citymarket ja Tampereella Ratinan K-Supermarket. K-kaupoista löytää ilahduttavan usein kotimaisiakin siidereitä.
Nyt kaikki aidon siiderin fanit ääneen! :) Kertokaa suosikeistanne! :) Paljastakaa parhaat siiderikuppilat! (Tampereella sellainen on muuten erityisesti Tapas Bar & Sidreria Inez.)
75 comments on “Aitoon siideriin hurahtanut”
Helsingissä sijaitsevassa Pien Brewpubissa (eli se Pienen uudempi mesta, ei pidä sekoittaa siihen alkuperäiseen Pien Shoppiin) olis just tällä viikolla ollut virolaista, aitoa siideriä! Voi ollapa Helsingissä.
Tampereella erikoisolutpaikoissa (Konttori ja Nordic omat lempparit) on satunnaisesti myös hyviä siideritärppejä, mutta niissä valikoima tyypillisesti vaihtelee, joten ei voi varmuudella tietää, mikä on tilanne milläkin hetkellä. Mut se on osa jännitystä! Kuivien ja hapokkaiden siidereiden ystävänä erityisesti sour-oluet ovat mun mieleen - suosittelen testaamaan, jos et ole jo! Niissä kun on paljon sellaisia, jotka eivät maistu oluelle käytännössä lainkaan. :D
Suomenlinnan panimon Tin Soldier's-siiderit on kans hyviä, kotimaisia ja omenamehusta tehtyjä.
Suuri kiitos vinkeistä..! 🙏🏻 Sour-olut kuulostaa kiinnostavalta..! Itse en ole lainkaan oluen ystävä, mutta kuvauksesi perusteella nuo voisivat siis sopia minullekin..!
Kiitos tästä postauksessa.Olen epätoivoisesti etsinyt hyvää siideriä, lähikaupan valikoimiin ei enää kuulu tuo Rustiikkinen Normandialainen mistä tykkään kovasti.
Nyt ei tarvitse käydä koko valikoimaa läpi🙂
:) 👍
Samuel Smiths Organic Cider on suosikkini. Puolikuiva, maku aidon omenainen, hieman makeutta, ei kovin hapokas, luomu brittiläinen. Saatavilla ainakin joistain K-kaupoista ja Alkosta.
Kuulostaa hyvältä :) 😋
Tuo Iso-Britannian siiderikulttuuri on muuten siitä erikoinen, että maassa tuntuu olevan yhtä paljon aitoa kuin viinipohjaistakin siideriä. Tai siis lähinnä ihmettelen noita Strongbow'n ja Crowmoorin tyyppisiä "valesiidereitä" maassa, jossa myös sen aidon siiderin perinteet ovat erittäin pitkät. 🤷♀️ Voihan tietysti olla, että mulla on väärä mielikuva ja Strongbow'n ja Crowmoorin kaltaiset merkit on kehitetty ennen kaikkea export-markkinaan, ja britit itse juovat mieluummin aitoa. :)
Moi! Sen verran täsmennettävä, että Crowmoor on ihan supisuomalaista kamaa: "Crowmoor on kuiva englantilaistyyppinen Sinebrychoffin siiderin tuotemerkki, joka on kehitetty Suomessa ja jota valmistetaan Sinebrychoffin Keravan panimolla."Tässä menee ravintolahenkilökuntakin välillä sekaisin. Joskus reklamoin Samuel Smithin lopettamisesta, että jäljelle ei jäänyt mitään brittisiideriä, niin vastaus oli, että onhan meillä Crowmooria...
Jes, toinenkin lukija huomautti tästä, ja tuli ihan uutena tietona :) Oppia ikä kaikki 😅 Hullua, etten näköjään ole koskaan tullut tutkineeksi Crowmoor-purkkeja tarkemmin... Kun etiketin tekstit ovat englanniksi ja silmiin on osunut sana 'English', olen ilman muuta tulkinnut, että kyseessä on brittisiideri. Ehkä ei-niin-epätarkoituksellista Sinebrychoffilta...? ;)
Jep sopivan imagon luomisessa on kyllä mielestäni onnistuttu :D Sellainen sopiva kopio Strongbown ja Bulmersin maailmasta ja nimikin on kiva vaikka itse tuote ei oikein enää omaan makuun ole.
Mä olen joskus "sortunut" ostamaan Crowmoorin Extra Dry'ta sauna- tai picnic-juomaksi jos kaupassa ei ole ollut aitoa siideriä (hyvin yleinen tilanne S-ketjun kaupoissa, valitettavasti), ja on se kyllä tylsän makuista. :/ Lähinnä siksi valitsen sen ei-hyvien vaihtoehtojen joukosta, kun siinä kuitenkin on vähiten sokeria noista viinipohjaisista kuivista siidereistä.
Tulen vieläkin jatkamaan siideriturinointia, tästä tuntuu riittävän juttua. En tiedä myydäänkö enää "tavallista" Crowmooria, mutta kerran ostin paremman puutteessa samaisesta kauppaketjusta uudempia lintuteemaisia, olisiko ollut Jackdaw kyseessä. Olihan se ihan juotava verrattuna makeisiin mansikkasiidereihin (tulee vähän paha olo kun muistelen, että nuorena baarissa meni useampi tarjouksessa ollut Golden Cap light mansikka...), mutta pliisu taas itselle jo silloin tutuksi tulleisiin brittisiidereihin nähden.
Tuli vielä tuolta kommenteista poimittua suositus Old Rosie siideristä. Täältä Briteistä lähtisi näköjään lähimarkeista 2 litran hyvänkokoinen pullo £5 hinnalla matkaan mukaan :D
Mä olen tänään menossa ostamaan Old Rosieta..! :D Jopas on hintaeroa Britteihin....!
On niitä, nuo teemamaut (Jackdaw, Magpie, Rebel Raven) ovat vain tulleet siihen rinnalle. :)
Hintaero on kieltämättä melkoinen, selittyy toki verotuksella ja kotimaisuudella jne. Viimeksi kun kävin Suomessa ennen koronaa (saapa nyt nähdä miten käy tämän kesän kanssa...) ostin illanistujaisiin Citymarketista Thatchersia. Suomessa puolen litran lasipullo maksoi viitisen euroa ja täällä maksan yhdestä pullosta noin £1.60 tarjouksesta riippuen. Kyllä siinä tarkan markan (tai siis euron tai punnan) vartijan vähän sydäntä kivisti :D
Ja aivan, noita uutuuksia muistankin nähneeni vielä Suomessa asuessa. Menneistä siidereistä tuli mieleen myös Woodpecker, jota muistan äitini aina juoneen ja kovasti harmitelleen kun tuote poistui hyllyiltä. Sitä en kyllä muista oliko se ns. aitoa siideriä ja tuontitavaraa vai tällainen Crowmoorin tyyppinen hyvin brändätty "kopio".
Arvaas mitä, Old Rosie on jäänyt pois mun lähi-Alkosta ja enpäs saanutkaan sitä..! 😅 No, mulla on tilauslista kasvamassa... 😀
Wodpeckerin olin unohtanut täysin... mutta kuka muistaa Linda Lampenius -siiderin..? 😂
Löysin muuten netin ihmemaailmasta tällaisen helmibloggauksen:
http://nuoruusdisko.blogspot.com/2019/06/kun-siideri-loi-lapi-ysari-suomessa.html
Ahh, nostalgiaa..! Jutusta selviää mm., että Golden Cap -siideriä on ollut Alkossa jo 60-luvulla..! Varmaankin vanhin suomalainen siiderimerkki. :)
Pakko tulla taas kommentoimaan siiderimuistoja :D. Hitsit tuota Woodpeckerii en minäkään muistanut! Ja kyllä ehdottomasti muistan Linda Lampenius -siiderin ja sen maun.
Muistaakseni markkinoilla oli ensiksi (tarkoitan siis 90-lukua kun siiderit alkoivat yleistymään) Golden Capin omena, sitten päärynä, ja sitten tuli tuo Linda-siideri, joka myös oli päärynän makuinen ja tosi makea.
Joo näköjään Golden Cap on ollut pitkään markkinoilla, mutta 90-luvulla ilmeisesti tuli tuo nykyisenlainen prosentti ja laajempi myynti, aiemmin oli joko vahvaa tai mietoa ja sai lähinnä Alkosta. Pitää lukaista tuo juttu tarkemmin vielä :).
Mitä tulee Crowmooriin tai olikohan Strongbow, joitain vuosia sitten kun tuli enemmän liikuttua baareissa, niin ostin usein sielläkin kuivaa omenasiideriä. Jompikumpi (tai molemmat) noista oli usein hanamyynnissä ja ihan kamalaa kuraa.
Sittemmin kun Happy Joe tuli markkinoille, on se mun ehdoton lemppari (jos ei nyt aitoja siduja oteta). Niissä oli vielä ne hauskat tekstit korkeissa. No onpa niiden juomisestakin kyllä aikaa,liekö pulloversioita enää markkinoilla(?)
Mulla on Golden Capista sellainen muisto (Marli-ajoilta), että sitä myytiin hyvin miedolla alkoholipitoisuudella, tyyliin 2-3%, ja meillä oli sitä kotona mun lapsuudessa juhlajuomana. Mun vanhemmat ei olleet viini-ihmisiä, joten ehkä he ostivat mietoa siideriä ikäänkuin viinin asemasta..? Muistelen, että lapsena tai kenties varhaismurrosikäisenä katselin siiderpulloja meillä kotona ja mietin, voisiko niistä tulla humalaan... 😅
Happy Joesta - mä luulen, että en ole koskaan (!!) maistanut sitä...! Nyt kun googlaan, niin ymmärrän miksi: Happyn Joen valmistus on aloitettu vuonna 2012, ja mä olen silloin jo ollut vhh-ruokavaliolla, eli en ole juonut mitään, missä on lisättyä sokeria..! 😀 Dry'ssakin on sen verran sokeria, että ei ole tullut ikinä maistettua, edes nytkään, kun en enää totaalisesti välttele lisättyä sokeria.
Mitä niissä korkeissa muuten lukee..? 🙂
Korkeissa oli joitain hauskoja mietelauseita englanniksi muistaakseni.Happy Joe oli myös maultaan silloin parhaita perussiidereitä. Onko kaupoissa ollut tai onko nyt siidereitä, joissa ei olisi lisättyä sokeria? Koskeeko se ainoastaan noita ns. aitoja siidereitä? Tiedätkö onko noissa markettien siidereissä vähäsokerisia?
Viinipohjaisissa light-siidereissä on monia, jotka on makeutettu pelkästään makeutusaineilla. Mutta eivätpä ne kyllä kovin hyviltä maistu, onhan ne aspartaamit sun muut keinotekoiset makeuttajat aika karun makuisia...! 😛 Oma suosikkini makunsa puolesta oli Golden Capin (heh!) Green Apple Light, se oli kaikkein siedettävimmän makuinen light-siideri ja siinä oli sellaista vihreän raikkauden yritystä. :D
Ennen kun löysin aidot siiderit, myönnän, että ykkössiiderini oli kuitenkin Raibow'n Apple Light, ihan vain siksi että siinä on kaikkein vähiten hiilareita 🙈 (0,3g / 100 ml), ja koska se on halpaa. Se oli ihan hirveän makuista esanssia... Jostain syystä itsepintaisesti tykkäsin juoda sitä saunajuomana, tosin tuunasin sitä vissyllä, sitruunalla ja limellä :D
Nyt ei tulisi enää kuuloonkaan että koskisin noihin aspartaamisiidereihin, hyi hemmetti... Sokerit pidän edelleen niin alhaisina kuin mahdollista, mutta hedelmien sisältämää luontaista sokeria en välttele.
Edit. Ainiin, ja piti lisätä, että Suomessa muuten on ainakin yksi light-siideri, jossa ei ole lisättyä sokeria eikä myöskään makeutusaineita..! Fizz Original Dry. Se on todellakin kuivan makuinen. Olen sitä joskus maistanut terassiolosuhteissa, kun saatavilla ei ole ollut aitoa siideriä. Sokereita tuossa on vain 2,2%. Ei se mitään herkkua ole viinipohjaisena, mutta ainakin oikeasti kuivan makuista! :)
Voi Linda! Olin toki vasta kymmenen vuoden kieppeillä niiden tullessa myyntiin, mutta muistan kyllä kuinka pullo erottui kaupan hyllyllä sattuneista syistä 😂
Ja mikä harmi Alkon valikoiman kanssa. Täällä Englannissakin kauppojen valikoimat poikkeavat tosistaan (esimerkiksi ihan massasuihkugeeleistäkin on kauppaketjukohtaisia limited edition tuotteita) mutta helpompaa toki kun saa samalla reissulla ruoat ja vahvemmatkin alkoholit. Toivottavasti pääset pian testaamaan Old Rosieta.
Oi ysäri ilmiöineen... <3
Kokemusta on lähinnä vain Lidlin myymästä perinteisestä ranskalaisesta siideristä, jota saa sieltä kausituotteena.
(Kuulin itse asiassa myyjältä, että se ei mene juuri kaupaksi.. ilmeisesti on liian 'aito' omenasiideri kelvatakseen suomalaiseen makuun!!)
Noita muita en ole ikinä nähnytkään, koska en markettien juomahyllyjä ole katsellut sillä silmällä. Pirkka-sellaiset kuulostavat lupaavilta, nam <3
Täytyykin suunnistaa K-kauppaan tutkimaan valikoimaa. Kiitos vinkkauksesta!
Onpa hullua..! 😦 Itse olen hamstrannut sitä sieltä pullokaupalla, kun oli niin hyvää ja halpaa...! Nyt ei ole näkynyt taas pitkään aikaan...
Myös Lidlin Iberia-viikolla myytävä espanjalainen siideri on varsin kelvollista. Minäkin hamstraan näitä teemaviikkojen siidereitä.
👍
Todella mukava postaus! Itse rakastuin aitoon ranskalaiseen siideriin kolme vuotta sitten, kun kävin ystäväni luona Bretagnessa. Se oli myös ensimmäinen Ranskan matkani ja ennen matkaa oletin, että kun kerran Ranskassa ollaan, niin kai sitten juodaan viiniä koko ajan. Erehdys! Ystävä tutustutti minut paikalliseen siideriin (sitä sai kaupasta kahdella eurolla 1,5 litran muovipullossa) enkä sillä matkalla sitten muuta alkoholia juonutkaan. Kun palasin kotimaahani, kaipasin aitoa siideriä kauheasti. Muutama kuukausi sen jälkeen lähdin opiskelumatkalle Helsinkiin ja olin todella iloinen, kun löysin kaupasta Pirkan siiderin - siinä on mielestäni erittäin hyvä hinta-laatusuhde, ja ostinkin sitä usein. Helsingissä ollessani kaveri vei minut kerran Fiskarsin ruukille, jossa oli juuri meneillään (hyvin pienimuotoinen) "siiderifestivaali". Paikalla oli muutamia pieniä suomalaisia siiderinvalmistajia, maistoin monta eri lasillista, oli erittäin mukava meno, mutta muistiini ei jäänyt muita kuin Panimoinen & Lemmesin Fauni-niminen siideri.
Mukavaa siiderien metsästystä jatkoonkin!
Olipa mukava kuulla siideritarinasi! :) Kippis..! Ranskassa kyllä siideri saa ihan uuden merkityksen, etenkin jos on ennen maistellut vain "apsaidereita" :D
Minäkin kävin toissa vuonna Tampereella pienellä siiderifestivaalilla ja olin onneni kukkuloilla..! Kaikki siellä maistamani suomalaiset siiderit tosin olivat tätä hyvin kilttiä mehu-tyyppiä, mutta oli silti hurjan antoisaa osallistua ensimmäistä kertaa siiderille omistettuun tapahtumaan ja oppia kaikkea paikallisilta tuottajilta :) Tuolloin mm. kuulin, että syy sille, ettei suomalaista aitoa siideriä juuri näy Alkossa on suomalaisten siideriomenien pienet sadot ja tätä myöten myös pienet ja epävarmat tuotantoerät. Paras paikka ostaa kotimaista siideriä on edelleen tuottajan oma suoramyynti. Tai siiderifestivaalit. Seuraavaa odotellessa.... <3
Ecusson on paras siideri! Sitä viimeiset 20 vuotta juoneena tulee ihan vesi kielelle, kun ajatteleekin <3
Ecusson on kyllä hyvää...! Mun lähin Alko vain on tylsää kyllä jättänyt sen valikoimastaan, niin ei tule enää ostettua. Täytyisi joskus vaivautua tilaamaan Alkon verkkokaupasta. :)
Täällä myös yksi, joka on kuivien omenasiidereiden ystävä ja tykkäisi "aidoista" siidereistä, jos niitä olisi helpommin saatavilla. Juon kuitenkin sen verran vähän ja lähinnä kesäisin, että usein mökille päätyy lähimarketin upcider tai vastaava. Terasseilla tai ravintolassa tykkään kokeilla sitten joitain erikoisuuksia/pienpanimotuotteita ja aitoja makuja, jos niitä on tarjolla.
Mutta apua Golden Cap, vieläkö se on markkinoilla? Tulee kultaiset nuoruusvuodet mieleen, tulin täysi-ikäiseksi juuri silloin, kun nämä Suomen ensimmäiset siiderit (ainakin laajuudessaan) tulivat markkinoille. Muuten tuo Henry Westonsin medium dry vintage on tosi tujua kamaa, eikä siten ole kauhean helppo juotava perussiideriin tottuneelle. Tämä oli vielä joitain vuosia sitten suuremmassa pullokoossa ja ns. shamppanjamenetelmällä(?) valmistettu, jolloin siinä oli myös aito korkki. Onko näin edelleen?
Joo, kolmen tuotteen voimin..! 😅
https://www.sinebrychoff.fi/juomamme/?term=&brand=10057
Ihan totta. Onhan se selvästi väkevämpi. Mä tykkään siitä väkevyydestä vaihtelumielessä, välillä on kiva maistella "tujumpaakin" siideriä, mutta ei tämä ruokajuomaksi sovi samaan tapaan kuin nuo miedommat. Eikä välttämättä muutenkaan, minusta se on parhaimmillaan kesäisellä terassilla hyvässä seurassa :)
Tätä en tiennytkään, enkä muista nähneeni sellaista versiota. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta..!
Olipa niin kiinnostava postaus, että piti heti hakea Alkosta pari siideriä testiin; Thatchers Rosè ja esittelemäsi Westons.
Tutustuin Matildedalissa Lepolan siidereihin, tykkäsin. https://lepoladrinks.fi/, niitä onneksi saa Tampereeltakin.
Toivottavasti saamme jatkossakin lukea siiderijuttuja!
Kiitos Lepola-vinkistä..! 😍 Täytyy käydä maistelemassa Tuulensuussa (mun lempparipaikka Tampereella <3), ja näitä voi näköjään tilata Alkostakin :) Ihania kyllä nuo pienet valmistajat tarinoineen ja henkilöineen, tulee ihan erilainen fiilis maistella tuotteita kun näkee kasvot ja tarinan tuotteiden takana :)
Mun täytyykin oikein paneutua tuohon Alkon tilausvalikoimaan ja järjestää kesällä sarja siideri-tastingeja..! 😋
Olipa jotenkin sivistävä postaus, kiitos siitä 😊 En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että muunlaisiakin siidereitä on, joten olen pysytellyt viinissä. Oli pakko hakea Pirkka testiin, ja hyväähän tämä on. Tulee ostettua tulevaisuudessakin.
Mahtavaa! 👍😊 Pirkka on kyllä takuuvarma, niin hyvää ja vielä edullistakin..!
Old Rosie on ollut vuosia suosikkisiiderini. Se on sakkainen kuiva siideri, joka on todella maukas jääkylmänä. Ainoa huono puoli on sen korkeahko alkoholipitoisuus. Täytyy maistaa joitain noita sinun mainitsemiasi siidereitä. Kiitos tästä kirjoituksesta:)
En olekaan maistanut Old Rosieta, vaikka muuten on tullut testattua useampia Westonsin siidereitä. Täytyypä ottaa Rosiekin lasiin kesän aikana :)
(Ei sillä etten epäilisi siiderin kuivuutta, mutta jännä kyllä tuo ero valmistajan oman sekä Alkon informaation välillä; Alko ilmoittaa kaikkien Westonsin siiderien kohdalla korkeamman sokerimäärän kuin Westons itse; Rosiessa on Westonsin mukaan vain 1,75% sokeria, Alkon mukaan sokeria on 3%. Täytyy varmaan kysyä tästäkin Alkolta - kun olen tyyppi, jota tällaiset epälogisuudet jäävät vaivaamaan..! :D)
On kieltämättä erikoista, että ilmoittavat eri sokerimäärän. Alko on yleensä hyvin tarkka tällaisissa asioissa, mutta ei kai valmistajakaan voi oikein ilmoittaa vääriä lukuja. Voisiko kyse olla jostain eri tulkintatavasta? Lähinnä koskien sitä mitä lasketaan sokereiksi?
Mun täytyy laittaa tästä Alkolle kysely koska jää muuten vaivaamaan :D
Mä huikkaan tähän väliin, että olen koko viikonlopun purjehduskurssilla ja vastailen kommentteihin sunnuntai-illan aikana :)
Ihanaa nähdä, että teitä siideri-innostujia on muitakin..! <3
Mäkin olen löytänyt aidot siiderit viime vuosina. Juuri viikko sitten maistoin tuota Galipetteä ja oli ihanan omeinaista ja virkistävää grilliruoan kanssa. Vähitellen alkaa makuaisti resetoitumaan ja teini-iän esanssisiiderin muisto kaikkoaa :D
Jep, aikamoinen ero on viini-"siiderin" ja omenamehusiiderin välillä :) Aidon siiderin mehukas omenaisuus koukuttaa..! 😍
Olet kyllä vaarallisen vakuuttava kirjoittaja. En ole juonut alkoholia noin kymmeneen vuoteen, olen niin herkkä maistelija että kevyetkin alkoholijuomat menevät kurkusta alas irvistyksen kera ja nautin siksi enemmän alkoholittomista juomista. Oli kuitenkin pakko laittaa pari esittelemääsi siideriä ostoslistalle, kuulostavat niin herkullisilta! Näen jo itseni nauttimassa kauniista kesäpäivästä juustolautanen toisessa kädessä ja aito siideri nätissä lasissa toisessa kädessä :D
😍🧀🥂
Vaikkakin... en kyllä missään tapauksessa haluaisi kannustaa ketään nimenomaan alkoholin kulutukseen. Siideri on alkoholipitoinen juoma, mutta tarkoitukseni ei ole tuoda alkoholia esiin herkkuna, jota rohkaisen ihmisiä nauttimaan "kevyesti". Toivon, ettei kirjoitukseni kannusta ketään alkoholin pariin väärällä tavalla. Siideri on kohtuudella nautittuna mielestäni kuitenkin parempi vaihtoehto korkeampialkoholiselle viinille, jos jotain alkoholia haluaa nautiskella :)
Kiitos, hyviä vinkkejä! Pirkan siideri on hyvää, samoin Lidlin ranskalainen. Muhun vetoavat cloudy-tyyppiset tai sitten rutikuivat, joten tästä postauksesta ja kommenteista sain monta vinkkiä kokeiltavaksi 👍🏻
👍👍 :) Lidlin ranskalainen on tosiaan hyvää, harmi että sitä on saatavilla niin harvoin.
Huomasin Pirkka Parhaat sarjassa useitakin eri omenasiidereitä.. mukaan lähti tuollainen lasipulloinen :)
Joo, Parhaat-sarjassa on myös suomalainen siideri "Aito Omena". :) Se on Saimaa Brewingin valmistama ja muistuttaa maultaan Saimaa Brewingin omaa Yes Yes -siideriä.
Omia suosikkejani ovat Thatchers,Westons ja Aspall siiderit. Mielestäni näiden valmistajien tuotteissa on samankaltaisuuksia ja esimerkiksi Thatchersin Green Goblin ja Rascal siidereissä on samantyyppinen makumaailma. Yksi suosikeistani on Thatchers Katy 7.4%, joka on kuitenkin omaan makuuni kevyempi kuin vastaavat vahvempiprosenttiset Westons siiderit.
Crowmoor taitaa olla täysin suomalainen keksintö,mutta Strongbowta myydään Briteissäkin ja hyllyistä löytyy myös esimerkiksi Kopparbergia ja Rekordeligia. Itse siirryn kylläkin suoraan ruotsisiidereistä eteenpäin - vältellen myös englantilaista tuotantoa olevia ällömäkeita Brothers siidereitä :D
Ai kappas, luulin ilman muuta että Crowmoor on britti-siideri..! 😅 Niin vain "British-style-cider" -ilmaisu huijaa... (Ei toisaalta myöskään tullut mieleenkään, että Suomessa lähdettäisiin kehittämään brittiläisyyttä imitoivaa siideribrändiä.. 😀 - vielä vähemmän ei-aitoa brittiläistä siideriä...! Oppia ikä kaikki :))
aidot siiderit olivat kyllä lemppareita laatuviinien ohella kun join vielä alkoholia. joskus olen kaipaillut hyvää aitoa siideriä ja viime kesänä päätin vähän irrotella ja kävin juomassa old rosien tai jonkun vastaavan. yähhh mikä olo! onneksi hyvällä omppumehulla ja vissyllä pääsee oikeastaan yhtä hyvään tulokseen, suosittelen! :D
en tarkoita olla ilonpilaaja sulle tärkeää asiaa fiilistelevässä postauksessa, mutta... :D tietämättä ollenkaan kuinka paljon juot alkoholia, oletko koskaan kokeillut olla pidempää aikaa ilman? Siis useampaa kuukautta tai vaikka vuotta? Voisi auttaa todella positiivisesti hitauteen, kognition tahmeuteen, uupumukseen yms. juttuihin, joista olet kirjoittanut. vaikka omat käyttömäärät mieltäisi hyvinkin pieniksi, niillä voi olla paljonkin merkitystä omaan oloon, johon on vain turtunut ja luulee sitä normaaliksi. mutta hih, en tarkoita tuputtaa mitään raittiusaatetta mutta oman käytön tarkastelu olisi näin alkoholisoituneessa kulttuurissa mikä meillä Suomessa on varmasti itse kullekin ihan hyvästä :)
äh, meniköhän tämä kommentti väärään postaukseen? voi siirtää tonne oikeaan jos se pomppasi jostain syystä väärään. :)
Meni oikeaan :)
En ole ollut, mutta taukoilu on välillä käynyt kyllä mielessä. :) Sellainen "vakava" tauon tarve ei ole noussut esiin, kun pidän alkoholin käyttöäni kohtuullisena ja 90-prosenttisesti ruokaan ja makuelämyksiin yhdistyvänä - viini tai siiderilasillinen on minulle ykköstarkoitukseltaan ruoan seuraan kuuluva juoma. Nautin alkoholia ennen kaikkea maun vuoksi, en alkoholin. (Harmillisesti en ole vielä löytänyt alkoholitonta viiniä tai siideriä, joka maistuisi hyvältä.)
Tästä ruoka & alkoholi -nautinnosta on "syyttäminen" entistä puolisoani, joka johdatti minut ruoan ja juoman liiton maailmaan. ❤️
Ihan varmasti, ja olen tästä aivan samaa mieltä :) Totta kai olen itsekin pohdiskellut sitä, onko aterioita joka viikko "pakko" maustaa viinillä tai siiderillä. Välillä on myös ollut kausia, erityisesti loma-aikaan, kun alkoholin käyttö on tihentynyt turhankin tiheäksi. Se on saanut minut miettimään kulutustani, vaikka en päihtymyshakuisesti juokaan. Päivittäinen alkoholi ei kuitenkaan ole sellaista kulutusta, johon itse haluaisin "totuttautua", ja huomaan heti, kun kulutus menee yli sen rajan, jota pidän itselleni sopivana.
Oman kiinnostavan lisänsä keskusteluun tuovat myös kulttuurilliset erot. On maita, joissa jokapäiväinen viinilasillinen on yhtä arkista kuin hampaiden pesu. (Enkä sano, että meilläkin pitäisi olla. Kulttuuri vain vaikuttaa voimakkaasti näkemyksiin kohtuukäytöstä..)
Aihe on tosi mielenkiintoinen, ja olen siitä muinoin blogiinkin kirjoittanut:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/tissuttelusta/
En ole löytänyt helposti saatavia tarpeeksi kuivia oikeita siidereitä. Siksi mukaan tarttuu yleensä ei-oikeita extra dry:na, niitäkin lantraan joskus vichyllä tai selzerillä. Kun ei jaksa mennä johonkin kauppaan vain siiderin perässä. Alkon valikoima ja Lidlin ranskis aivan liian makeita. Teerenpelissä olen juonut jotain heidän omaa siideriä, joka oli tarpeeksi kuivaa. Ja Virossa. Ja oispa mukavaa jos löytyisi joku vähäalkoholinen siideri. Onkohan sellaisia?
Luulen, että aitoa omenasiideriä on jopa mahdoton saada yhtä kuivan makuiseksi kuin viinipohjaista ihan jo siitä syystä, että omena on hedelmä, jossa on luontaista makeutta. Viini on helpompi saada kuivemman makuiseksi, kun siinä ei ole omenamehun luontaista makeutta.
Mielenkiintoisesti, konkreettiselta sokerimäärältään nuo "epäaitojen" siidereiden Extra Dry't ovat makeampia, kuin suuri osa kuivista aidoista siidereistä. (Hiilaritietoisena nämä on tullut tarkkaan syynättyä..! 😅😁) Suussa maku vain tuntuu omenamehupohjaisessa juomassa helposti makeammalta kuin viinipohjaisessa.
Vähäalkoholisiin siidereihin en ole vielä törmännyt, ja alkoholittomat taitavat olla makeamman puoleisia... (Muuten olisin ehdottanut alkoholittoman ja kuivan normisiiderin sekoittamista.)
Kuivimpia siidereitä olen maistellut Espanjan Asturiasin alueella, joka on tunnettu siideristään. Suosittelen siis kuivasta tykkäävälle! En osaa kyllä verrata niitä vaikkapa ranskalaisiin kuiviin siidereihin. Näitä ei vaan juurikaan ole Suomesta saatavilla:/
Joo, se on harmi että espanjalaisia ei täältä juuri saa kuin harvoista valituista kuppiloista. (Tampereella onneksi on sellainen <3 Täytyy käydä nauttimassa espanjalaisensa siellä....)
Kai tiedät, että Galipetten takaa löytyy tamperelaisomistus:) https://www.aamulehti.fi/talous/art-2000007566592.html?share=567cda5f80b4f529ee8ef74dff4bdf90
Alkoholittomista siidereistä Yes Yes on suosikkini. Vähiten makea. Vinkkaan Helsingistä myös Hakaniemen kauppahallin juustoliikkeen. Siellä on ainakin ollut myynnissä ranskalaisia siidereitä.
En, onpa mielenkiintoista..! :)
Aamulehden juttua en päässyt lukemaan kun en ole tilaaja, mutta tässä linkki Cityn artikkeliin jos joku toinenkin kiinnostuu:
https://www.city.fi/opas/galipette+cidre+kun+aito+ranskalainen+siideri+yhdistyy+suomalaiseen+markkinointiin/11400
Yes Yes ja Makun Sinnepäi ovat molemmat viinipohjaisia :/ Tehdään siis keskieurooppalaisesta omenamehutiivisteestä. Näin kaikkien suomalaisten pienpanimoiden osalta. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että jos tekevät olutta, niin siideri on tiivisteestä, eikä siinä siis ole suomalaista raaka-ainetta. Sitten on näitä pieniä siiderifirmoja, joilta saa sitä aitoa tavaraa.
Ymmärrän, että on hämäävää. Pienpanimot käyttävät taitavasti hyväksi "artesaani" imagoaan myös siidereissä, mutta tosiasiassa ovat yhtä bulkkiraaaka-aineista tehtyä, kuin mikä tahansa ison panimon viinipohjainen.
Itselleni tämä oli taannoin jonkinsortin järkytys, kun selvittelin asiaa tarkemmin. Tämä kuitenkin selittää monia juttuja, mm. maun geneerisyyden. Siksipä nykyisin tykkään nautiskella pientuottajien aitoja siidereitä ja panimoilta sitten vain oluita.
Eivät ole, ainesosaluettelossa lukee omenamehu. Eiväthän 'omenamehutiiviste' ja 'viini' ole sama asia.
Yes Yes -siiderin ainesosaluettelo: vesi, omenamehu, tuorepuristettu omenamehu, säilöntäaine (kaliumsorbaatti), hiiva.
Sinneppäi -siiderin ainesosaluettelo: vesi, omenamehutiiviste, hiiva.
Yes Yes'issä ei siis edes vaikuta olevan tiivistettä, vaan täysmehua. Netistä löytyy artikkeli, jossa kerrotaan, että Yes Yes -siideriin käytetyt omenat poimitan käsin Puolassa, ja että "maun salaisuus on siiderin käymiseen käytetyn omenamehun ja tuorepuristetun omenamehun yhdistelmä."
Tiivistemehusta tehty siideri ei tietenkään ole yhtä perinteitä noudattavaa ja siinä mielessä 100% aidon siiderin määritelmän täyttävää kuin tuorepuristetusta mehusta tehty, mutta ei tiiviste kuitenkaan tee siitä viinipohjaista. Tunnistaahan eron myös mausta. Viinipohjainen siideri ei maistu omenamehulta, Yes Yes ja kumppanit maistuvat. :)
Noniin, nyt olet Sanni asiassa. :D Ja voi kurja, jos oot herännyt tähän asiaan vasta niinkin myöhään ja kärsinyt "siideristä" siihen saakka!
Vallan hyviä vaihtoehtoja oot listannut, vaikka kaikki noista esittelemistäsi ei pääse kyllä itselläni jatkoon vaan listalle "muista vältellä". Makuja kuitenkin on monia. :D
Pari mainintaa maistamisen arvoisista:
- Yllä mainittu Suomenlinnan Panimon tinasotilas, etenkin musta versio ja hanasta, jos mahdollista. Tätä saa etenkin oluttapahtumista, pullokamana oli ainakin joskus myös alkon valikoimissa sekä Helsingissä parissa baarissa, jotka taitaa olla molemmat jo kuopattu.
- Myös mainittu Old Rosie, joka on myös parhaimmillaan hanasta. Ainakin "kalaravintoloissa" ja Bruuverissa saattaa olla 10l hanapakkauksessa tarjolla, mutta ehdottomasti paras tapa on suunnata esim. Espooseen Tapiolan Gallows Birdiin tai Matinkylään Captain Corvukseen, jossa tätä taitaa edelleen olla usein hanassa. Jos hanassa ei heillä ole tätä, niin löytynee jotain muuta real cideria, jotka yleensä ovat vähintään yhtä hyviä. Jos Old rosieta (tai muuta real cideria) ostaa pullossa, saa tietysti valita haluaako sakat mukaan vai mieluummin ilman, eli makuun pystyy vaikuttamaan siten.
S-ryhmällä oli aikoinaan näihin aikoihin vuodesta aina siideripäivät, jolloin siiderivalikoima oli normaalia suurempi ja sieltä saattoi löytää joukosta herkkuja joita ei muutoin ollut saatavilla Suomessa. Ikävä kyllä ne päivät loppuivat jo jokunen vuosi sitten ja erikoisuuksia pystyy hakemaan lähinnä oluttapahtumista, jos niissä on mukana tahoja joita kiinnostaa myös siidereiden genre. :)
🤗🙏🏻
Katsoin, että Suomenlinnan Panimon Tinasotilasta saa Alkosta, täytyypä tilata sitä tai tehdä joskus retki Tammelan Alkoon (joka on lähin Alko Treella mistä sitä saa..)
Kiitos vinkistä :) Sattumoisin tulee tasaisin väliajoin liikuttua Matinkylässä, niin voisi vaikka joskus piipahtaa Corvukseen :)
Hmmm, mielenkiintoista..! Ja samalla täytyy taas todeta, miten erikoista on, että S-Ryhmä on tällä hetkellä käytännössä kokonaan sivuuttanut aidon siiderin trendin. Voiko S- ja K-ketjun asiakas olla niin erilainen kulutustottumuksiltaan, että K-asiakkaalle maistuu siideri ja S-asiakkaalle ei..? :D
Käy ihmeessä testaamassa hanatavaraa, jos olet jo pullossa Rosieta maistanut! Tykkäsitkö muuten?
Hei sanoin epäselvästi - nuo viikot oli nimenomaan s-ryhmien ravintoloissa, tai olutkuppiloissa! Helsingissä esim. Kampin Rotterdamissa ja Ruoholahden Amsterdamissa jne. :)
En päässyt maistamaan, sillä Rosieta ei enää ollutkaan Tampereen Sokoksen Alkon valikoimassa, joka on mun lähi-Alko. Täytyy siis joko tilata tai tehdä retki kauempaan Alkoon..! :D
Mutta nuo tiivisteet juuri tulevat muualta Euroopasta, pahimmillaan Kiinasta saakka. Suomessa ei tuoteta tiivistettä. Eli silloin ei kyseessä myöskään ole suomalainen omena tai sen maku, vaan vaikkapa yes yesin kohdalla puolalaisen. Toki tiiviste ei tarkoita aina viinipohjaista, mutta taas viinipohjainen on aina tiivisteestä tehty. Pienpanimoiden prosessi eroo isoista lähinnä siinä, että he tekevät tiivisteestä ja vedestä sopivan sekoituksen alussa, jolla saadaan haluttu alkoholiprosentti. Isommat tekevät alussa väkevämmän (eli sen viinin), joka sitten laimennetaan vasta myöhemmin alkoholiltaan sopivaksi.
Tässä ko firmojen tapauksessa olen itse jutellut panimoiden väen kanssa ja kuullut näitä asioita, siksi kirjoittelin itsevarmana. Ei kukaan näitä isoon ääneen huutele ilmeisen imagoriskin vuoksi, mutta eivät asiaa panimoissa tuntevat myöskään valehtele kysyttäessä. Itse olen siis kova kotiharrastaja ja aidon siiderin ystävä, siksi on aina kiinnostanut miten nämä olutpanimot siiderinsä tekevät. Tuontitiivisteestä yo. firmoja, Suomenlinnan Tin Soldierseja myöden kaikki. Etiketissä se voi olla vaikka omenamehuksi kirjattu se raaka-aine.
Helpoiten sen erottaa mausta. Noissa tiivistesiidereissä esim. hapokkuus ei ole ollenkaan sellaista eläväistä, raikasta, mitä kotimaisesta omenasta tehdyissä aidoissa. Myös aromimaailmassa on paljon eroja. Itse erottelenkin siiderit ihan vain sen mukaan onko tehty tuorepuristetusta omenamehusta, vai tiivisteestä ( on se sitten viiniksi ensin tehtynä tai ei).
Ymmärrän :)
Tämä postaukseni kuitenkin pyrkii yleisesti valottamaan eroa fermentoituun omenamehuun pohjautuvan ja muiden siiderien nimellä myytävien, ei-omenamehupohjaisten juomien välillä. Tähän käytetyn omenan kansallisuus ei vaikuta. Ymmärrän, että kotimaisen merkin käyttäessä ulkomaista omenaa se on omiaan herättämään tunteita, mutta siiderin aitouteen omenamehun näkökulmasta se ei vaikuta. Minun postaukseni ei pyrkinyt mitenkään erityisesti puhumaan juuri suomalaisen siiderin puolesta. Nostin vain esiin erilaisia siideriesimerkkejä Suomesta ja maailmalta.
(Ja YesYesin kohdalla on vain osuva sattuma, että puolalaiset, tähän siideriin valitut omenat ovat yhtä mietoja ja vähätanniinisia kuin suomalaiset omenat.)
Esiin nostamasi aihe tiivisteen käytöstä ja ulkomaisista raaka-aineista kotimaisessa tuotteessa olisi varmasti ihan oman erillisen juttunsa arvoinen :) Toisaalta, itselläni kyllä riittää ymmärrystäkin sille, että esimerkiksi siiderin kohdalla kotimaisen raaka-aineen saatavuus on rajallista, ja jotkin ei-niin-intohimoisesti-siiderin-alusta-loppuun-itse-valmistamiseen suhtautuvat panimot ostavat omenaa ulkomailta. Eihän se millään lailla väärin ole tai tee siideristä vähemmän aitoa. Kuluttaja voi arvojensa mukaan valita, haluaako hän alusta loppuun Suomessa suomalaisista omenoista valmistetun siiderin, vai "vain" suomalaisen yrityksen valmistaman siiderin. Jos hän siis ylipäänsä haluaa valita suomalaisen brändin siiderin :) Käsittääkseni kotimaisen oluenkin valmistuksessa raaka-aineita kuten humalaa ostetaan ulkomailta.
Saisko muuten asiasanaksi siiderin, niin löytyis vinkit myöhemmin helposti? 🤗
Laitetaan 🤗 :)
Kestipä kauan törmätä tähän blogiin, hyvin kirjoitettu juttu.
Kannattaa käydä tutustumassa SASS Suomalaisen Aidon Siiderin Seuran toimintaan ja aidon siiderin määritelmään. Noista jutuissa olleista siidereistä vain nuo muutamat ranskalaiset ja Brinkhall täyttää lähtökohtaisesti aidon määritelmän. Muut ovat tiivisteistä tehtyjä ja eivät näin ollen ole aitoja, tämän huomaa aina hapokkuuden puutteena jolloin jää jäljelle makea mehumainen maku. Kunnollinen aitosiideri on aivan eri tavaraa kuin jokin tuontitiivisteestä lantrattu.
Kiitos näistä tiedoista/valaisusta. SASSin sivut ovat tutut, olen siellä paljon lueskellut.
Siiderin ainesosaluettelo ei valitettavasti paljasta, onko omenamehu tiivisteestä vai ei. Näissä lukee kaikissa 'omenamehu'. Mistä kuluttaja siis voisi tietää, että osan kohdalla on kyse tiivisteestä?
Kävin eilen lähikaupassa ja sinne oli ilmestynyt Pirkan Cidre de Brut'ia ja muistin että olit kehunut sitä. Sivistyksessäni on ollut selkeä aukko siidereiden suhteen. Suosin aiemmin kuivia siidereitä, mutta niissä oleva etikkainen maku ei ollut mieleeni. Niiden juominen jäi kun mitään hyvää ei tuntunut löytyvän ja lähes kaikissa oli se sama maku. Mutta enpä ollut koskaan maistanut aitoa siideriä. Kokeilin Pirkan, Westonin Medium Dry organicin ja Bretonin. Ei yhtään pettymystä vaan just sellaisia kuin olen kaivannut. Etikkainen maku loistaa poissaolollaan.
🙏🏻👌
Aito siideri on niin eri juttu että ihmettelen yhä, miksi noita viinisekoitussiidereitä saa ylipäänsä kutsua siideriksi 🤷♀️ Nehän ovat ihan eri juoma.
Pirkka best! 😙
Aitoudesta en mitään tiedä, mutta Suomenlinnan Panimon valmistama Tin Soldier´s on ihan ehdottomasti parasta siideriä, mitä olen koskaan juonut. Valitettavasti tuo ei kuulu Alkon valikoimaan; jonkin aikaa on ilmeisesti saanut muutamasta Alkosta ostettua ja verkkosivuilta tilattuakin, mutta ei enää.
Täytyisi tehdä retki Suomenlinnaan pelkän siiderin takia. Ehkä ensi kesänä. Mustaa siideriä, voi mikä herkku.
Kuulostaa houkuttavalta..! 🙂