Analytiikasta näen, kuinka vhh/keto-ruokavalioon liittyvät postaukseni ovat jälleen kerran luetuimpien kärjessä näin vuoden alussa. Uusi vuosi, uudet ruokavaliostartit- ja elämäntaparemontit, tämä on sitä aikaa.
Nyt vähähiilihydraattisuuden kysyntä näkyy ihan erityisen vahvasti, kun vuonna 2019 hiilareita oli jälleen trendikästä ja ikäänkuin 'sallittua karsia' - tällä kertaa hienomman soundin omaavalla termillä ketogeeninen ruokavalio. Karppausta pidettiin jotenkin junttina trendinä, ja keto taas kuulostaa hienommalta ja terapeuttiselta - kun itse asiassa keto on karppausta tiukimmillaan ;)
Itse jäin vähähiilihydraattiselle tielle kahdeksan vuotta sitten enkä kuuntele meneviä ja tulevia trendejä tai ”paremmin-tietäjiä”, kuuntelen kehoani. Minulle sopii runsashiilihydraattisen ruoan välttäminen, eikä siinä mitään sen kummempaa. Kehossani on parempi olo, kun syön leivän sijaan juustoa tai pastan sijaan parsaa.
Kun vähähiilihydraattisuus taas kiinnostaa, ja ihmisten jääkaapit aina kiinnostavat (ja itse tykkään myös ruoasta jutella!), niin ajattelin kirjoittaa siitä miten tällä hetkellä syön, mitä hyötyä joku ylipäänsä saattaa vhh-ruokavaliolla saavuttaa - ja mitä mieltä olen markkinoiden uusimmista vhh-valmennuksista.
Runsaammin hiilaria; Fitfarm-kokeilu talvella 2016
Valintani hiilihydraattien suhteen on vaihdellut vhh-vuosieni aikana, ja olen testannut pari jaksoa myös syödä runsaammin hiilareita. Näin olen saanut aika hyvän kuvan siitä, miten kehoni reagoi ja millaisiin hiilareihin se reagoi huonosti. Vehnä, ruis, peruna ja sokeri ovat pahimmat. Kaura taas tuntuu sopivan, ja Korean matkalla huomasin, ettei riisikään aiheuttanut turvotusta. Riisi on kuitenkin niin tylsän makuista, että mieluummin syön kasviksia :D
Ihan yksinkertaisimmillaan runsas nopeiden hiilarien syönti kerryttää kehoon nestettä ja kaasuja, ja saa olon raskaan turpeaksi. Mieluummin olen ilman tällaista oloa.
Koreassa tuli syötyä riisiä päivittäin
Tiukin linjani hiilareihin jäi Fitfarm-kokeilun myötä, enkä ole enää vuosiin syönyt lähelläkään ketoosi-tasoa.
Rakastan esimerkiksi luonnonjogurttia, tuorejuustoa ja porkkanaa, ja ne eivät kuulu ketoosin mahdollistavaan ruokavalioon. - Ellei sitten tavoittele ketoosia energiavajeella ja syö tyyliin yhden porkkanan ja jogurtin päivässä, mutta se on ihan toinen juttu kuin elämäntapa-ketoilu, jossa ei kituuteta vaan syödään normaalilla energiatasolla.
MITÄ JÄÄKAAPISTANI LÖYTYY?Jääkaapissani on aina seuraavia ruokia:
monia eri juustoja, mutta vähintään leipäjuustoa, fetaa ja emmentalia
kananmunia
kurkkua
tomaattia
paprikaa
kukkakaalia
raejuustoa
THE vähähiilihydraattinen jogurtti: 0%
No Sugars -soijajogurttia
majoneesia
pestoa
voimariinia
rypsiöljyä
Soya Light -maitoa
kermaa
tofua
PAKKASESSA ON:
kalapakasteita kuten seitiä ja kalapihvejä (helpppja reseptejäni täällä)
vihannespakasteita kuten parsaa, kukkakaalia ja pilkottua sipulia (tuo nopeasti makua ruokaan!)
Ahvenanmaalta tuotua VHH-leipää (käytän mm. retkieväänä)
puolukoita
vadelmia
KUIVA-AINEKAAPISSA ON:
oliiviöljyä
tonnikalasälykkeitä
herkkusienisäilykkeitä
oliiveja
kaprista
kookosmaitoa ja -kermaa
pähkinöitä (saksan-, hassel- ja pekaanipähkinät ovat suosikkejani)
siemennäkkäriä (joko itsetehtyä tai viime aikoina useammin kaupasta ostettua, kun ei ole jaksanut leipoa)
AAMIAINEN
Aamiaisen kulmakivi ovat yhä kananmuna, kasvikset ja juusto. Rakastan tätä aamiaista niin paljon että siinä jäävät jogurtitkin toiseksi. Haluan joka aamu kananmunia. Ne maistuvat aina yhtä älyttömän hyvältä.
Kananmunissa parasta on niiden täyttävyys ja ruokaisuus – pari kananmunaa tuo nopeasti kylläisyyden tunteen, joka kestää. Soijajogurtti ei pidä nälkää, ja aamulla haluan syödä hyvin energiatiheää ruokaa.
Klassinen aamiaiseni:
puoli litraa kahvia ja 3 dl soijamaitoa (+kermaa!)
2-3 kananmunaa
muutama reilu juustoviipale (Koskenlaskija toimi erityisen hyvin aamupalalla! :)
pieni salaatti, jossa pilkottua kurkkua, tomaattia, kukkakaalia, paprikaa ja oliiviöljyä
Arkirealistinen kuva keittiöstä: illalla on valmistunut seuraavan päivän lounas (mifurouhetta) sekä saman päivän illallinen (salaatti)
LOUNAS
Olen yksinkertaistanut lounasruokailuni samana toistuvaan kaavaan, joka toimii. Tällainen yksinkertaistaminen on ollut myös tarpeen, kun olen voinut huonosti ja ollut stressin uuvuttama.
Lounaani kaava: (pakaste)vihanneksia + proteiinin lähde + kastike (kuten majoneesi, pesto, oliiviöljy, ranskankerma, tomaattimurska).
Valmistan lounaan edellisenä iltana:
Laitan kasvikset huoneenlämpöön sulamaan pari tuntia aikaisemmin. Sitten rasva ja kasvikset pannuun ja kasviksiin mukavasti ruskeaa paistopintaa. Sekaan perusmausteet suola, pippuri ja grillimauste. Siirrän kasvikset sivuun.
Sitten pannuun proteiinin lähde kuten tofu, kalapihvi, lohisuikaleet tai mifu. Taas paistetaan.
Paistetut kasvikset ja proteiini ikkunan ääreen jäähtymään. Sitten eväsrasiaan ja jääkaappiin. Saken är klar.
VÄLIPALA
Syön välipalaa aika harvoin, kolmen aterian ruokailurytmi on minulle vakiintunut ja toimiva.
Kun välipalalle on tarvetta, se on yleensä jogurtti-raejuustosekoitus pähkinöillä tai vaikkapa runsas viipale leipäjuustoa, jonka nykyään tykkään paistaa kevyesti pannulla ennen syömistä. Leipäjuusto on parhaimmillaan lämpimänä!
Myös siemennäkkäri kera juusto- ja kylmäsavulohitäytteen on hyvä välipala.
ILLALLINEN
Ennen söin usein illallakin lämpimän ruoan, nyt illallinen on melkein aina jokin salaatti tai juustolautanen kasvisten kera.
Monilla nämä menevät ihan päällekkäin, mutta ne eivät ole sama asia.
VHH eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on tapa syödä, jossa suositaan ravinnetiheitä ja vältetään runsashiilihydraattisia ruokia, mutta ei pyritä (ainakaan jatkuvasti) ketoosiin. VHH:lla syödään yleisesti juureksia, hapanmaitotuotteita, kohtuudella hedelmiäkin sekä mahdollisesti pieniä määriä itselle sopivia ravinteikkaita viljatuotteita kuten ohraa ja kauraa. Näitä ei nautita keto-ruokavalossa.
KETO- eli ketogeenisellä ruokavaliolla tavoitellaan elimistön pysyvää ketoositilaa, eli aineenvaihdunnan tilaa, jossa elimistö käyttää energianlähteenä rasvanpolton sivutuotteena syntyviä ketoaineita.
Elimistö siirtyy ketoosiin, kun hiilihydraattien määrä ravinnossa on tarpeeksi alhainen. Raja on yksilöllinen, ja asettuu yleensä välille 20-50 g hiilihydraattia vuorokaudessa.
Ketoosi ei ole epäluonnollinen tila, vaan vaihtoehtoinen aineenvaihdunnan järjestelmä glukoosin poltolle. Muinoin ihmiselimistö on ollut säännöllisesti ketoosissa, kun hiilihydraattien saatavuus ravinnossa on vaihdellut. Ravintomme on alkujaan perustunut niukemmalle hiilihydraatin saannille kuten lihalle, kalalle, marjoille ja kasviksille.
Vasta viljelyn myötä ihminen on alkanut pikkuhiljaa hyödyntää ravinnossaan enemmän runsashiilihydraattisia lähteitä. Vilja- ja sokerituotteiden siirryttyä ravintomme pääasiallisiksi energianlähteiksi, glukoosipoltosta tuli nykyihmisen pääsääntöinen aineenvaihdunnan muoto.
Kulttuureissa (kuten esimerkiksi Grönlanti ja muut arktiset ympäristöt), joissa ravinto edelleen perustuu pääsääntöisesti muulle kuin viljoille ja tärkkelyspitoisille kasviksille, ketoosi on yhä elimistön normaali aineenvaihdunnan tila.
On siis huvittavaa, että ketoosista välillä kuulee puhuttavan ”epänormaalina” tilana. Joo, sitä se on ehkä länsimaiselle ihmiselle, joka leipomotuotteineen ja sokerikuorrutettuine Risi-frutteineen on kaukana metsästyksellä ja kalastuksella elävästä ihmisestä, mutta biologisesti ketoosi ei ole epänormaalia.
Kaikille ei ole tarpeen kokeilla minkään sortin "erityis"ruokavaliota. Suuri osa ihmisistä voi oikein hyvin syömällä tasapainoisesti kaikkea. Toisille taas ruokavalion hienosäätäminen tuo hyötyä. Jokainen tuntee itse, voiko keho hyvin vai voisiko ruokavalion muutoksella saavuttaa paremman olotilan.
Hyötyjä normaalipainoiselle:
Hyötyjä painonhallintaan:
Keto-tason aloitus voi auttaa monia suuresta ylipainosta pois pyrkiviä erityisen hyvin, sillä tulokset alkavat näkyä nopeasti ja makean mielitekojen luontainen hiipuminen auttaa merkittävästi hallitsemaan sokeriherkkuihin lankeamista.
Kaikille keto ei sovi, ja silloin myös lempeämpi vhh auttaa yhtä lailla, mutta tulokset alkavat näkyä hitaammin. Hitaampi tapa toisaalta voi myös olla osalle se paras tapa omaksua pysyvä elämäntapamuutos.
Moni aloittaa ketolla ja siirtyy siitä pikku hiljaa vhh:n puolelle, jos selviää, että vähähiilihydraattisuus sopii itselle. Jokaiselle löytyy lopulta oma sopiva hiilihydraattien taso, se voi olla täysin viljaton ja maidoton tai sisältää pienessä määrin ihan kaikkia ruoka-aineita.
ALLE 100 G HIILARIA = VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN
Kun vuorokausittainen hiilihydraatin saanti jää alle 100 gramman, puhutaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. 100 grammaan mahtuu jo kohtuudella myös perinteisiä hiilarilisukkeita kuten pastaa ja perunaa, eikä ole mitään syytä jättää niitä pois, jos ne itselle sopivat ja niitä haluaa syödä - eivätkä ne vähennä kasvisten määrää ruokavaliossa. Terveellisellä VHH:lla kasvikset ovat aina lautasen pääasiallinen sisältö, puolet lautasesta tulisi olla (mielellään maan päällä kasvavia) kasviksia.
Jos haluat pitää lautasella VHH:n myötä myös perinteiset hiilarilisukkeet, valitse kuitenkin ravinnerikkaampi vaihtoehto kuten täysjyvävilja tai villiriisi, tai perunan sijaan bataatti.
Tyypillisesti VHH-ruokavaliota noudattavan hiilarimäärä jää vuorokaudessa kuitenkin keskimäärin alle 50 grammaan, sillä ateriointivälin luontaisesti pidentyessä myös ruokailukerrat vähenevät, eikä 3-4 kasvisrikkaaseen ateriakertaan päivässä lopulta usein saa edes mahtumaan 100 g hiilaria.
Kuva: Fitfarm.fi
Ostin itselleni ihan silkasta mielenkiinnosta Fitfarmin keto- ja vhh-valmennukset. Halusin nähdä, millä lailla ne on koostettu. Valmennusten tarkkaa sisältöä ei ole lupa avata julkisesti, enkä sitä tässä teekään, mutta kommentoin yleisesti valmennusten lähestymistapaa ja mitä mieltä itse niistä olen:
KETO49
Tämä valmennus perustuu ketoosin saavutukseen energiavajeella ja on suunnattu painonhallinnan ja rasvanpolton starttityökaluksi. Se ei ole paras valinta, jos on kiinnostunut ketoilusta elämäntapana. Tätä dieettiä en esimerkiksi itse voisi kuuna päivänä noudattaa, riutuisin pois näillä kaloreilla.
En tykästynyt KETO49-valmennukseen yhtään, tosin en ole sen kohderyhmääkään. Eri ihmisillä totta kai toimii eri jutut, ja kenties monille sopii tämän tyyppinen niukkaenerginen dieetti jossa on siedettävä nälän tunteita. Tuloksia varmasti tulee, mutta nälkä on seuralaisena.
Jos itse lähtisin kokeilemaan painonhallintaa ketolla, valitsisin ilman muuta normaalikalorisen keton, jossa ketoosi saavutetaan hiilihydraattien rajoituksella, ei energiavajeella.
FITFARM VHH
Tämä valmennus on selvästi parempi, ja siinä korostuu kestävän elämäntavan omaksuminen terveellisen, kasvisrikkaan ruokavalion keinoin. Hiilihydraatteja rajoitetaan, mutta mitään hiilarin lähteitä ei varsinaisesti suljeta pois.
Tämä voi sopia tueksi monelle VHH:n sopivuutta pohtivalle, joka tuntee ettei ole valmis jättämään sokeriherkkujakaan pois.
Oma mielipiteeni? Minusta rajatumpi vhh-startti, jossa kaikki viljat ja sokeripitoiset ruoat jätetään pois, on mielekkäämpi siinä mielessä, että henkilö saa kunnollisen kokemuksen siitä, miltä kehossa tuntuu, kun runsaat hiilihydraatin lähteet ja kaasuja ja nesteitä keräävät ruoka-aineet jätetään pois.
Etuna on tulosten nopeampi näkyminen, ja kun on kokeillut rajatumpaa vhh:ta, on helppo oman kehon palautteen mukaan lisätä eri hiilhydraatteja. Näin löytää mielestäni helpoimmin oman hiilihydraattien sietokyvyn ja balanssin.
Kaikille rajatumpi vhh ei kuitenkaan sovi, joten yleisesti Fitfarmin VHH -valmennus antaa oikein hyvät eväät monipuoliseen ja terveyttä edistävään ruokailuun sekä tiedostavampaan hiilihydraattien käyttöön.
Kuva: Hätälä
LOPUKSI
Vinkkini VHH-ystävällisiin valmisruokiin.
Valmistan valtaosan ruoasta jalostamattomista ruoka-aineista kuten käsittelemättömistä kasviksista ja kalasta, joihin ei ole lisätty mitään ylimääräistä, mutta toki arkeani helpottavat – ja monipuolistavat – myös jotkin valmisruoat.
Anamma Vegobullar-soijaproteiinipyörykät
Tällaisia VHH:n mukaisia (eli noin. max 5% hh sisältäviä) valmisruokia ovat:
SUOSIKKINI: HÄTÄLÄN ONKIMIEHEN KALAPIHVIT (2,9% hh)
APETIT KASVISJAUHIS-PYÖRYKÄT (4,6% hh)
ANAMMA VEGOBULLAR (3,9% hh)
MIFU -SUIKALEET JA -ROUHE (1,7 – 2,4% hh)
JA IHAN VIIMEINEN LOPPUKEVENNYS:
”Soijamaitotakinkääntäjä” 😄
Käytän yhä soijamaitoa kahvissani, mutta on pakko myöntää KAURAN voittaneen! Kauramaito ei sovi perinteisen linjan VHH:ruokavalioon, sillä se sisältää vielä lehmänmaitoakin enemmän hiilihydraatteja (6,6%), mutta *rhana, on se vain hyvää! Erityisesti Oatlyn iKaffe, ei ole sen parempaa kahvimaitoa. 😋
Olen kahvinautiskelija, ja iKaffella pehmennetty latte on jotain ihan tajutonta herkkua. iKaffe myös maistuu hämmentävän täyteläiselle ja rasvaisemmalle kuin sen 3% rasvapitoisuus antaa odottaa, se maistuu paljon täyteläisemmälle kuin esimerkiksi 3,5-prossainen täysmaito.
Nautiskelijana olen antanut myöten kauramaidolle, ja tätä nykyä vähintään toinen aamun kahvimukeistani on täytetty puoliksi Oatlylla. Aijjai.
Ihanaa, nautiskeltavaa sunnuntaita kaikille! :)
20 comments on “Mites ne hiilarit?”
Mä aloitin viime kesänä Fitfarmin Keto49llä. Rankka dietti, mutta tuloksia tuli ja sen avulla sai hyvin jatkettua ketodiettiä, nyt tosin siirtynyt enemmän VVH-puolelle. Kiloja tippui 20kg puolen vuoden aikana. 😮Loppujen lopuksi toi VVH-dietin ylläpito on tosi helppoa ja yksinkertaista,ja itselle toimii. Mä en jotenkin osaa kaivata esim riisiä tai pastaa, kun tosi maukasta ruokaa saa yksinkertaisesti jostain proteiininlähteestä ja kasasta kasviksia 🤷♀️
👍 Hienoa kuulla että toimiva suunta löytyi rankallakin alulla :)
Ei mulla muuta kuin että hyvää syntymäpäivää <3
Kiitos Kukka ❤️
Kauramaidosta tuli mieleeni, että söin joulun alla kauramaitoon tehtyä riisipuuroa ja miten kermaisen, täyteläisen herkullista se olikaan. Ehottomasti maukkaampaa kuin lehmänmaitoon ja jopa parempaa kuin entiseen suosikkiini kookosmaitoon valmistettu.
👍 Slurps..!
Hipulta synttäripusuja ja minulta lämmin hali <3
Kiitos raksut! <3
Olen kokeillut myös Keto49 dieettiä. Hyvä asia oli että kiloja lähti, niin kuin pitikin. Mutta.... teen raskasta työtä hoitoalalla. Pyörrytti, pahoinvointia jne. Oli pakko lopettaa ja lisätä hiilihydraatteja mukaan. Kyllä niitä kiloja lähti silti. Tosin mieliteosta suklaata ja pullaa kohtaan en ole päässyt. En tiedä mihin se perustuu, että siitä sokerikoukusta pääsee eroon. Voisin syödä edelleen sokeriherkkuja ja kokoajan tekee mieli, tahdonvoimalla mennään eteenpäin.
Juustot ovat erityistä herkkua. En kuitenkaan niitä uskalla syödä kuin erityisinä päivinä, sillä ne sisältävät niin paljon kovia rasvoja, että kolestroli arvoni huutaa hoosiannaa. Eli käytän pääsääntöisesti vain pehmeitä hyviä rasvoja.
Sokerikoukusta eroon pääsemiseen voi ketollakin mennä kuukausia, jopa vuosi. Se on tosi yksilöllistä, kyllä sokerikoukku istuu tosi tiukassa jos se on jo alkujaankin ollut henkilöllä tosi vahva. En tiedä miten kauan sitten kävit Keto49:n, ja oletko siitä lähtien noudattanut ruokavaliota tarkasti..? Monilla makean mieliteot vähenevät huomattavasti 2-4 viikossa ja vaimeneat pikku hiljaa siitä eteenpäin. Minäkin leivoin vhh-pullia ja -kakkuja varmaan pari-kolme vuotta ja söin tummaa suklaata joka viikko. Toki leivonnaisia ja suklaata teki mieli paljon vähemmän kuin ennen, mutta joka viikko joka tapauksessa. Makean mieliteot katosivat kokonaan vasta kun olin ollut vhh:lla nelisen vuotta.
Mulle on vuosien saatossa parhaaksi osoittautunut rv jossa hiilaria on noin 100-200g päivässä, riippuen vähän päivästä. Kaipa sitä voisi kutsua, vaikka hiilaritietoiseksi syömiseksi 🙂
Itseasiassa inuiiteilla on geneettinen mutaatio, joka saa aikaan sen, että heidän kehonsa ei mene ketoosiin perinteisellä paljon rasvaa ja proteiinia sisältävällä ruokavaliolla.
https://www.dietdoctor.com/the-inuit-are-genetically-adapted-to-a-high-fat-diet-study-says
Tuo Dietdoctorin artikkeli ei mun nähdäkseni suoraan puhunut siitä etteikö inuiittien keho menisi ketoosiin, ja osa kommentoijista kritisoi tohtorin tulkinneen alkuperäisen Science-lehden artikkelin vähän väärin, kun siinä puhuttiin vain inuiittien adaptoituneen korkeaan omega-3-pitoiseen ravintoon.
Mutta joo, ei ihmisen varmasti "kuulukaan" olla jatkuvasti ketoosissa. Ennen viljan ja sokerin marssia elämäämme, ihmiselimistö vaihteli sujuvasti glukoosi- ja rasvapolton välillä, ollen todennäköisesti kuitenkin enemmän adaptoitunut rasvapolttoon ja ketoaineiden hyödyntämiseen, sillä ilman viljaa ja puhdasta sokeria ravinnosta on saanut paljon vähemmän hiilihydraatteja.
Aloin viime elokuussa noudattamaan VHH:ta ihan kunnolla, eikä takaisin ole kääntymistä. Paino tippui normaalipainon sisällä 4 kiloa yhden viikon aikana, eikä takaisin ole tullut, eikä myöskään tuosta laskenut - tosin peilikuvasta näkee, että kehonkoostumus on vielä muuttunut näiden kuukausien. Erityisen ihanaa on se, kuinka paljon tämä on auttanut 1-tyypin diabeteksen hoidossa - insuliinia tarvitsee paljon vähemmän, eikä verensokeri heittele, vaan pysyy tasaisesti hyvin samoissa lukemissa.
Moikka Sanni!
Olen seurannut blogiasi pitkään ja pidän tavastasi kirjoittaa eri asioista, oli se sitten kosmetiikasta, ruuasta tai tunnepuolen asioista. Perehtyneisyytesi esimerkiksi kosmetiikan kemiaan tai erilaisiin vhh-ruokavalioihin on mittavaa. Minulle edustat ikään kuin syvällisesti asioihin perehtynyttä "tavallista tallaajaa", jonka tekstejä on kiva lukea juuri siksi.
Tämän postauksen luettuani minua kuitenkin alkoi hieman mietityttää.
Nykyään on niin valtavasti kokemusasiantuntijoita, pseudotiedettä ja blogeja, jotka näyttäytyvät hyvin asiantuntevina, vaikka puhujalla/kirjoittajalla ei varsinaista alan koulutusta olisikaan. Enkä siis todellakaan ole sitä mieltä, että ihan kaikkeen pitäisi saada tieteellinen koulutus tai edes koulutusta voidakseen käsitellä aihetta.
Ruokavalioon liittyvät asiat ovat kuitenkin sellainen alue, joka kiinnostaa ihmisiä valtavasti ja jonka yhteydessä liikkuu aivan mieletön määrä ei-tutkittua tietoa ja "fiilispohjalta" tehtyjä ratkaisuja. Sinäkin toki tuot aina esiin, että kaikki ruokavaliot ei sovi kaikille ja nämä asiat ovat täysin yksilöllisiä. Mietin kuitenkin, että mitä ajatuksia sinussa herättää se, että moni lukija voi ottaa sinun kirjoituksesi ruokavalioista enemmän totena kuin vaikkapa lääkärin tai ravitsemusterapeutin, joka tuntee henkilön kokonaistilanteen ja kaikki ruokavalion ulkopuoliset asiat, jotka siihen vaikuttavat? Tuot melko voimakkaasti esiin vhh-ruokavalioiden hyötyjä ja tämä edelleen vahvistaa kuvaa siitä, että esiinnyt aiheen asiantuntijana (niin kuin varmasti omalla kohdallasi oletkin.
Hei Hanna!
Kiitos kommentistasi ja ajatusten jakamisesta. Olet ihan oikeassa siinä, että ravitsemusasioista ja etenkin ääriruokavalioista puhuttaessa tulee olla varovainen. Kirjoittaessani ketoositason ruokavaliosta vuosia sitten, oivalsin myöhemmin etten noudattanut riittävää harkintaa sanomaani välittäessä ja käytin liian voimakkaita ilmaisuja ja yleistyksiä. Sittemmin korjasin näitä tekstejä. Vaikka en alun perinkään pyrkinyt esiintymään aiheen asiantuntijana, pyrin korostamaan tätä vielä entisestään ja kehotin aiheesta kiinnostuneita konsultoimaan ravitsemuksen ammattilaista varmistuakseen erikoisruokavalion sopivuudesta itselleen.
Nykyinen vähähiilihydraattinen ruokavalioni on kuitenkin kaukana rajoittavasta ääriruokavaliosta. Jos sitä väkisin haluaa verrata ns. virallisten suositusten ruokavalioon, on erona oikeastaan vain perinteisten hiilihydraattien lähteiden kuten vehnän, perunan ja riisin vähäisyys tai korvaaminen toisilla hiilihydraatin lähteillä kuten kauralla, bataatilla, kvinoalla tai ohralla.
Yleisesti suositellaan punaisen lihan vähentämistä tai pois jättämistä - ruokavalioni on vapaa punaisesta lihasta.
Yleisesti suositellaan kasvisten lisäämistä ruokavalioon - ruokavalioni sisältää runsaasti kasviksia.
Yleisesti suositellaan teollisten, valkoiseen sokeriin ja lisäaineisiin pohjautuvien makeisten ja herkkujen korvaamista hedelmillä, marjoilla, pähkinöillä ja muilla luonnon "makeisilla" - ruokavalioni herkkuja ovat juuri nämä.
Yleisesti suositellaan säännöllisiä ruoka-aikoja ja pitkin päivää tapahtuvan napostelun välttämistä - ruokavalioni rakentuu säännölliseen ruokarytmiin eikä siihen kuulu jatkuvaa napostelua.
Vaikkei juuri vähähiilihydraattisuus varmasti sovi kaikille, en näe ruokavaliossani paljokaan sellaista mistä tulisi huolestua yleisten suositustenkaan puitteissa. Jos joku inspiroituu minun juttujeni valossa lisäämään lautaselleen kasviksia tai tarttumaan välillä omenaan suklaapatukan sijaan - kiva juttu :)
Kysyt, "mitä ajatuksia minussa herättää, että moni lukija voi ottaa sinun kirjoitukseni ruokavalioista enemmän totena kuin vaikkapa lääkärin tai ravitsemusterapeutin". Ei se oikeastaan herätä mitään ajatuksia, ainakaan sellaisia joihin liittyisi huolta. Tuon selkeästi esiin sen, että vähähiilihydraattisuus ei ole kaikille ideaalinen tapa syödä, ja niinikään tuon esiin sen, etten "vastusta" mitään tapaa syödä vaan rohkaisen kaikkia syömään sen mukaan mikä tuo hyvän olon kehoon ja oman arkeen. :) Jollekin hyvä ruokavalio sisäältää lihaa, toiselle päivittäin makeisia, kolmas ehkä herkuttelee pikaruokaravintoloissa joka lauantai. En pidä mitään tapaa syödä toista huonompana - hyvä tapa on se tapa joka omassa kehossa tuntuu hyvältä :) Sen voi tietää vain syöjä itse.
Nautitaan kaikki ruoasta omalla tavallamme :) Inspiraatio ja vinkkien jakaminen ei kuitenkaan ole huono asia - jos missään ei olisi koskaan kerrottu vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista minun(kin) ongelmiini, en olisi ehkä koskaan löytänyt syömisen iloa ja laajemmin kiinnostusta kulinarismin kiehtovaan maailmaan.
Kiitos vastauksesta :) Olen pääosin kanssasi samaa mieltä. Huomaan että tässä aiheessa minulle vaikeaa hyväksyä on se, että ruokavalio olisi pelkästään jokaisen omaan tuntumaan tai fiilikseen perustuva asia. Tuntuu, että moni diagnosoi nykyään itselleen jonkun ruoka-aineeseen liittyvän yliherkkyyden ilman asian tutkimista ja sen seurauksena aletaan rajoittaa syömistä. Voisiko olla, että aiempaa parempi ja seesteisempi olo johtuu siitä että syö yksinkertaisesti aiempaa vähemmän tai energiatiheydeltään pienempää ruokaa? Enkä väitä, että suolistosairaudet tai ruoka-aineyliherkkyydet olisivat puppua, todellakaan. Olen kanssasi siitä samaa mieltä, että ruoka ja syöminen on iloinen asia, mutta rajoittamisen sijaan kohtuus voisi monesti toimia vastauksena sellaiseen ongelmaan, jota yritetään ratkaista yksittäisten ruokien kieltämisellä. Mutta tästä varmaan päästäänkin filosofiseen keskusteluun siitä, onko ihmisen oma tunne vai tutkimus "enemmän oikeassa" ja onko sillä mitään väliä :D Siitä, miten tiettyjen ravintoaineiden yleisiä suosituksia pienempien tai suurempien määrien saaminen vaikuttaa ihmiseen pitkällä tähtäimellä ei liene paljoa tutkimusta.
Tämä on ihan varmasti totta :) Toisaalta - jos jokin ruokavalion (kestävä) muutos kohentaa oloa ratkaisevasti, miksi asiaa pitäisi sen kummemmin lääketieteellisesti ryhtyä tutkimaan? Erikoislääkärit ja labrakokeet maksavat. Voin ymmärtää oikein hyvin, että monelle riittää ruokavalion koostamiseen oman kehon välittämä tieto hyvästä ja tasapainoisesta olosta.
Minua yleisesti hämmentää "rajoittamisen" korostaminen hurjan negatiivisena asiana joidenkin ihmisten puheissa. Onko se lopulta niin vakavaa rajoittamista, jos joku jättää pois vaikkapa makeiset ja vehnän? Kun miettii, miten paljon valtavasti ruokaa jää jäljelle mitä syödä :D Päin vastoin, epäilen, että joidenkin helppojen ja aina saatavilla olevien (ja vähemmän ravinteikkaiden) ruoka-aineiden rajoitus voi johtaa siihen, että henkilö alkaa syödä paljon monipuolisemmin eli vähemmän rajoitetusti kuin ennen. Ei pastaa? No, alan sitten syödä enemmän juureksia, munakoisoa ja tomaattia :)
Juurikin näin :) Minun mielestäni sillä ei ole mitään väliä. Minusta intuition ja oman maalaisjärjen seuraaminen ei ole millään lailla pöhköä, minusta ihminen on vähän liikaakin vieraantunut oman kehon viestien kuuntelulta ja kääntyy turhan usein ulkoisten auktoriteettien puoleen löytääksen hyvinvoinnin ja tasapainon.
Totta kai on tapauksia ja tapauksia, enkä sano, että keho aina on oikeassa - joskus myös mieli ja sen terveys sabotoivat signaaleja. Kun syömishäiriöisen keho "muka" viestittää, että ei saa syödä kuin omenan päivässä, ei tuolloin tietenkään ole kyse terveistä kehon viesteistä. Mutta jos jonkun keho kertoo voivansa paremmin vaikkapa ilman vehnää, no, en nyt tiedä onko vehnän poisjättäminen yleisellä tasolla huolestuttava asia jota olisi syytä kyseenalaistaa maksullisin tutkimuksin ja lääkärikäynnein. Jos siihen on varaa ja kiinnostusta niin miksi ei :)
Ihan varmasti tämäkin voi olla totta, ja monen kohdalla onkin :) Tässä tullaan sitten eri yksilöiden persoonallisuus- ja elämäntyylieroihin, tai mitä ilmaisua tästä sitten voikaan käyttää.
Itse esimerkiksi olen luonteeltani sellainen, että viihdyn lähellä ääripäitä. Toinen vahva ominaisuuteni on herkkä koukuttuminen. Minulle on helppoa ja luontaista olla "all-in" tai "out", en ole "jotain-siltä-väliltä". Siksi ketoositason vhh-ruokavaliokin oli minulle niin helppoa toteuttaa.
VHH-kokeiluun lähtiessäni olin alun perin ajatellut, että vieroitettuani itseni entisistä addiktioista kuten pastasta ja pullasta ja opeteltuani terveellisempää aterian koostamista, siirryn "kaikkea kohtuudella" -ravintoelämäntapaan. Kun kuitenkin huomasin, etten itse asiassa yhtään kaivannut entisiä addiktioruokia takaisin, en enää keksinyt syytä miksi palauttaisin ne lautaselleni edes kohtuudella. Jos mun tekee makaronia enemmän mieli parsakaalia, niin kyllä mä haluan sen parsakaalin ottaa kun se maistuu hyvältä, enkä pastaa vain sen takia, että sitä saa ottaa kohtuudella :D Ymmärrätkö mitä tarkoitan? En siis periaatteessa kiellä itseltäni mitään, en vain keksi syytä miksi söisin jotain sellaista, jota ei tee mieli. Kun siihen lisää vehnän ja sokerin tyyppisten ruoka-aineiden sisältämän potentiaalisen huonon olon vatsassa, vähenee "kohtuudella kaikkea" -syömisen perustepohja entisestään.
Syön sitä mitä tekee mieli :) Ja kyllä, joskus voi tehdä mieli maistaa rapeaa maalaisleipää. Silloin syön sitä :)
Ravintolassa maistan aina kaikkea, kun monen ruokalajin menuun kuuluu vaikka risottoa tai pastaa. Syön suklaakakkuakin. Joskus minun tekee Kuopiossa käydessä mieli erään kahvilan törkeän hyvää karjalanpiirakkaa munavoilla, silloin syön sen hyvällä mielellä ja nauttien!
Mutta kotona ei ole mitään syytä alkaa erikseen säilyttää ja valmistaa tällaisia ruokia vain, jotta voisin kertoa kaikille että "En muuten rajoita mitään, syön ihan kaikkea kohtuudella". :)
Ymmärrän hyvin kaiken mitä sanot,enkä missään nimessä tarkoittanut kritisoida juuri sinun ruokavaliotasi tai yksittäisiä valintoja,vaan teksti herätti pohtimaan sitä, miten ihmiset ruokaan liittyviä valintoja tekevät. Olen täysin samaa mieltä siitä, että senhetkisen ruokavalion kriittinen tarkasteleminen (jos huomaa, että kaikki ei ole kunnossa) voi nimenomaan monipuolistaa ruokavaliota ja sehän varmaan on myös kaikkien ravitsemusasiantuntijoiden allekirjoittama asia. Ja olet varmasti oikeassa siinä, että ihmisissä on eroja siinä suhteessa, onko joillekin helpompi mennä "kohtuus kaikessa" -linjalla vai all in -tyylillä.
Minua kiinnostaa ylipäätään se, millä tavalla vaikkapa ruuasta keskustellaan, ketkä näyttäytyvät asiantuntijoina ja ruokaan liittyvät uskomukset yleisemmin. Ja laajemminkin murros siinä, miten ns. perinteisten asiantuntijoiden auktoriteetin mureneminen ja individualismin kasvu näkyy keskustelussa ja ihmisten toiminnassa :) Olen sen verran tiedeuskovainen, että uskon massiivisen pitkittäisen tutkimusdatan sekä kyvyn huomioida kokonaiskuva antavan heidän puheilleen jonkinlaista painoarvoa, vaikka toki viime kädessä jokainen on oman kehonsa paras asiantuntija.
Jes, luulen että meidän kiinnostuksessa ravitsemusta kohtaa on paljon samaakin lopulta :)
Mä luulen että ihminen kokee asiantuntijaksi herkästi henkilön, joka puhuu jostain aiheesta itsevarmasti, perusteellisesti ja syvempää kiinnostusta osoittaen. Tällainen henkilö on usein jonkin alan harrastaja, mutta tavallisen ihmisen mielessä omistautunut harrastaja ja asiantuntija liukuvat helposti yhteen nippuun. Moni tietyn asian harrastaja tietää harrastuksensa kohteesta todella paljon ja pystyy puhumaan aiheesta hyvinkin vakuuttavasti - mutta mikä sitten erottaa hänet asiantuntijasta? (Tieteellisen) koulutustaustan ja tämän tuoman objektiivisuuden puute? Ilmeisesti juuri se :) Tai no - ainakin asioissa, joihin liittyy tiede!
Ole innostunut, hyvä puhumaan ja vakuuttava = saat helposti asiantuntijan leiman otsaasi. Halusit tai et, hyvässä ja pahassa :)
Enkä tarkoittanut, että ihan kaikki pitäisikään tutkia erikoislääkärin toimesta, mutta jos ihmisen syöminen on jollakin lailla epätasapainossa ja epäsäännöllistä, niin mietin, kuinka moni tsekkaa ensin yleiset ravitsemussuositukset ja korjaa ruokavalionsa niiden suosittelemaksi. Säännöllisyys, monipuolisuus jne. :) Ja kuinka moni lukee esimerkiksi blogista jostakin ruokavaliosta ja päättää kokeilla sitä. Sille on olemassa joku syy, että vaikkapa rasvaa suositellaan saatavaksi tietty prosentuaalinen osuus ruokavaliosta, eikä ole varmaan hyvin tutkittu, mitä pitkällä aikavälillä ihmiselle aiheuttaa suuri rasvansaanti, vaikka muuten olo olisikin loistava. Voin olla väärässä, en ole ravitsemusasiantuntija.