Uusimmassa Kauneudessa & Terveydessä on juttu kolmesta eri ruokavaliosta, ja minun ruokavalioni on yksi niistä. Ravitsemusasiantuntija antaa kustakin ruokailutyylistä omat kommenttinsa ja kertoo, mikä ruokavaliossa on hänen mielestään hyvää ja missä olisi parannettavaa.
Ketogeenisen dieetin ollessa nyt niin trendikäs, oli minun ruokavalioni valittu juttuun edustamaan tätä suuntausta, vaikka ruokavalioni ei ole puhtaasti ketogeeninen vaan vähähiilihydraattinen. Toisina päivinä ruokieni ravintojakauma menee yksiin ketogeenisen tyylin kanssa, toisina ei.
Ketogeeninen ruokavalio on vain yksi monista vähähiilihydraattisista suuntauksista, ja vastaa Atkinsin induktio-vaiheen erittäin niukkahiilihydraattista tapaa syödä. Esimerkiksi juurekset, hedelmät ja hitaat ”hyvät” hiilarilähteet kuten kvinoa ja palkokasvit eivät kuulu ketogeeniseen suuntaukseen, mutta minä syön näitäkin vaihtelevasti.
Juttua varten annoin toimittajalle haastattelua edeltäneen päivän ruokapäiväkirjan.
Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen arvioi ruokavalioni tuon päiväkirjan perusteella, ja ”tuomion” mukaan voisin vähän vähentää juuston kulutustani. Se ei yllätä, sillä syön juustoa melkoisesti. Muuten ruokavalioni oli Laatikaisen mielestä ”melko terveellisesti koostettu”.
Tietenkään Laatikainen ei tunne ruokavalioni kokonaisuutta, vaan hänen arvioitavakseen sattui hiilihydraattiptoisempi päivä. Juuri tuona päivänä söin mm. kvinoaa, bataattisosekeittoa ja puolikkaan hedelmän. Jonain toisena päivänä olisin syönyt hiilihydraatin lähteenä vain parsakaalia, kurkkua ja vihreää salaattia. Silloin olisin todennäköisesti kuullut kehotuksen lisätä lautaselle enemmän hiilaria, sillä sellainen on virallinen näkemys.
Kiitos K&T:n ruokavaliojutun, inspiroiduin kirjoittamaan pitkästä aikaa arkiruokailustani.
Vaihdettuani ruokavalioni olin monta vuotta kekseliäs kokki ja jaksoin viritellä vaikka minkälaisia aikaavieviä luomuksia, kuten kuvan täytettyjä kaalikääryleitä. Pastasta ja leivästä luopuminen avasi luovuuden hanat, ja reseptivihkoni täyttyivät uusista ideoista joka viikko. Blogin runsas reseptiosio kertoo tästä vaiheesta omaa hauskaa tarinaansa.
Nyt kun olen syönyt vähähiilihydraattisesti jo kahdeksan vuotta, olen aika lailla rutinoitunut ja valmistan simppeleitä ruokia jotka noudattavat samaa kaavaa.
Olen jättänyt luovan puolen ilottelun lähes yksinomaan ravintoloiden puolelle; hemmotelkoot taitavat kokit minua upeilla luomuksillaan, kotona luotan helppoon ja nopeaan arkiruokaan.
Kaavani on seuraava: pääosin vihreistä kasviksista koostuva pohja (parsakaali, kukkakaali, vihreä salaatti, kurkku, tomaatti) ja siihen päälle proteiinin lähde (kala, tofu, juusto, mifu, oumph).
Nämä maistuvat tällaisenaankin hyvän oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa, mutta minulla on muutama vakkariksi muodostunut makulisuke aina kaapissa.
Näillä neljällä ainesosalla tuon arkiseen pöperöön ratkaisevan kivan makuextran:
Etenkin viimeksi mainittu on jotain todella uutta lautasellani, olen löytänyt majoneesin vasta viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmin en ole tykännyt majoneesista juuri lainkaan, mutta huomasin, että merkillä on paljon väliä. Hellmansin majoneesi on kaikkein parhaimman makuista, siitä puuttuu se vähän tympeän tunkkainen, ikään kuin keinotekoinen maku jonka olen majoneesiin tottunut yhdistämään.
Mifu-jauhis ja kasvikset ovat saaneet majo-viimeistelyn
Parhaimmillaan pieni tujaus majoneesia tuo ruokaan juuri sopivaa täyteläisyyttä ja korostaa muiden raaka-aineiden makua tuomatta omaa makuaan liikaa läpi. Jos ette ole tykänneet majosta, kokeilkaapa Hellmansin alkuperäistä!
Oliivit ja kaprikset jakavat mielipiteitä, toiset rakastavat niitä, toiset eivät voi sietää. Minullakin meni pitkään ennen kuin ystävystyin etenkin kapristen kanssa, mutta ihastuin niihin pikkuhiljaa kreikkalaisen ruoan kautta.
Oliivit ja kaprikset tuovat ruokaan suolaisuutta ja täyteläisyyttä. Oliiveissa on paljon rasvaa ja rasva korostaa aina ruoan makua. Ne sopivat yllättävän moneen ruokaan, melkein mihin vain; salaattien lisäksi myös lämpimiin pataruokiin, uuniruokiin ja juustolautaselle. Jos kyllästyy yhteen oliivilaatuun, voi vaihtaa seuraavaan. Oliivien variantit eivät ihan heti lopu kesken..!
Vaikka tietyt lajit kuten Kalamata- ja Halkidiki-oliivit tunnetaan erityisen hyvästä maustaan, käytän ihan sujuvasti myös kaupan halvimpia ”nimettömiä” oliiveja - kunhan ovat vihreitä, mustat halvat oliivit ovat kamalia..!
Paprikatäytteiset halpasarjojen oliivit ovat ihan klassikkokamaa joita heitän ilolla etenkin parsakaalin sekaan ja salaatteihin.
Feta tai edullisempi variantti salaattijuusto on parhaita ”mausteita” joita tiedän. Pienikin määrä fetamurua tuo ruokaan hapokasta särmää ja suolaisuutta. Fetaa käyttäessä ruokaan ei välttämättä tarvitse enää lisätä erikseen suolaa.
Pannuun heitetty, hieman paistunut feta tuo ruokaan aivan taivaallisen muhevan, aromikkaan ja luonteikkaan makuvivahteen. Aijjai, feta on kyllä yksi Kreikan keittiön parhaita lahjoja maailmalle..!
Muita kaapeistani usein löytyviä vakkarlisukkeita ovat säilötty, grillattu paprika, minikurkut sekä erilaiset kypsennetyt munakoisovalmisteet.
Paprikat ja munakoisot ovat ”oikaise”-osastoa – nämä voi valmistaa itsekin mutta koska kummankin kypsennys vaatii aikaa (etenkin täydellinen munakoiso), oikaisen mielelläni kun haluan ruokaa nopeasti. Ja useimmiten haluan..!
Pikkukurkut toimivat salaateissa pirteänä ja suussa napsahtavaa tekstuuria tuovana komponenttina. Maustetuissa kurkuissa on aina vähän sokeria, mutta valitsen vähäsokerisimmat (5 g). Felixillä on sokeroimattomia viipale-makukurkkuja (keinotekoisesti makeutettuja), mutta niiden lötkö rakenne ei aja samaa asiaa kuin rapsakoiden minikurkkujen.
Uskokaa pois, ollakseen säilyke grillatut paprikat ovat yllättävän maukkaita..! Ainakin Royalin ja VegOnTablen joita olen käyttänyt. Grillattu paprika sujahtaa värittämään salaattia ja toimii loistavasti myös tapas-lautasella tuorejuuston kaverina (rullaan tuorejuustoa paprikasiivujen sisään). Grillatun paprikan paahteinen, makea maku on aivan ihana. <3 Parhaat paprikat saa tietysti tuoreeltaan grillistä ja mielellään mökillä! ^_^
Vihreä salaattipohja plus lisukkeet = taattua herkkua!
Fetaan, parsakaaliin ja raikkaisiin kasviksiin ei voi kyllästyä. (Kuten ei ilmeisesti vähemmän raikkaaseen kananmuna-aamiaiseenkaan, heh...)
Lopulta syön nykyään melkein yhtä rutiininomaisesti kuin 15 tai 25 vuotta sitten, mutta yksipuolisen ravintojakauman voileivät, pastat ja uunipatongit ovat vaihtuneet terveellisempään ja värikkäämpään "kaavaan".
Näin minä syön. Nam.
*
Blogin kaikkien aikojen ensimmäisessä ruokapostauksessa vuonna 2009 söin vielä hyvin eri tavalla:
Ajatuksia elämäntapamuutoksesta vuodelta 2014, miksi vhh jäi elämäntavaksi:
20 comments on “Näin minä syön”
Jaksaako kokemuksesi mukaan vähä-/matalahiilihydraattisella ruokavaliolla treenata kuntosalilla?
Jaksaa kyllä, etenkin jos tekee lyhyempiä sarjoja. Hiilareiden osuus polttoaineena korostuu kestävyyssuorituksissa kuten juostessa, ja aerobisissa lajeissa. Tavallinen punttitreeni sujuu ihan hyvin vhh:llakin - vaikka yhtä suurta kehitystä ei voi odottaa kuin hiilariruokavaliolla.
Tykkään hirvittävästi tästä ruokavaliostasi ja näistä ruokapostauksistasi :). Kiitos taas kerran, taidan kokeilla näitä salaattejasi.
Onpa kiva kuulla, kiitos RL :)
(En oo piiiitkään aikaan kommentoinu mut aina postaukset luen! :D)
Mä aloitin vhh-ruokavalion sun innoittamana tuossa vuoden vaihteessa. Voin kertoa, että olo on ehdottomasti parempi kuin ennen. Lisäksi maidonjuonnin lopettaminen on vaikuttanut positiivisesti. Tuntuu että ihokin on ollut paremmassa kunnossa, samoin hiukset. Varmaan eka asia mikä oikein pisti silmiin vhh-sapuskojen aloituksen jälkeen oli turvotuksen lähteminen. Siinä oikein vasta tajusin kuinka ne jäätävät päivittäiset leipämäärät on vaikuttanu koko olemukseen. :D leipää en ole syönyt enää ruokavaliomuutoksen jälkeen kuin pari satunnaista kertaa.
Harrastan kuntosalin lisäksi juoksua, joten lenkkipäivinä tulee syötyä enemmän hiilaria että jaksaa. Kuntosalilla käymisen tarkoitus mulla oikeastaan on vaan ylläpitää lihaskuntoa ja kiinteyttä. Olen siis havainnut hyväksi senkin puolesta vhh ruokavalion itselläni. :)
Herkuttelen edelleen 1-2 krt viikossa varsinkin suklaalla mutta sekin on iso muutos entiseen kun jotain hyväskää meni joka päivä. :D kivoja vinkkejä saanut vhh herkkuihin täältä sunkin blogista. :)
Kiitos mahtavasta blogistasi, tätä on aina ilo lukea! <3
Mahtavaa kuulla Sartsu :) Kiva kun laitoit kokemuksia ja tunnelmia :)
Kaikille hiilarien vähentäminen ei sovi, mutta niille joille sopii, en keksi ihanteellisempaa tapaa päästä eroon raskaasta olosta ja kestoturvotuksesta, muiden hyötyjen ohella 👍 :)
Tämä oli mulle hyvä vahvistus, että kannattaa maksaa vähän enemmän Hellmann'sin majoneesista. Mietin parilla viime reissulla kaupassa, että onko tästä järkeä maksaa, kun puolet halvemmallakin saisi majoneesia. Mutta kun tuo on hyväksi havaittu, olen hinnasta huolimatta pitäytynyt siinä. Jotenkin oon itekin viime aikoina herännyt majoneesin hyvyyteen. Esim. keksin tuunata tonnikalatomaattisipulicousvousmössöäni majoneesilla enkä kyllä enää suostu syömään sitä ilman :D
"Esim. keksin tuunata tonnikalatomaattisipulicousvousmössöäni majoneesilla enkä kyllä enää suostu syömään sitä ilman :D"
I hear you ^_^ Jo pienellä tujauksella majoneesia saa merkittävän eron ruoan makuun :)
Ootko maistanut paikallisen Pimeäpullon Sinihomejuusto-majoneesia? Se on namia 😋
Mä niin haluaisin noudattaa jotain järkevämpää ruokavaliota kuin tää nykyinen "liikaa sokeria"-ruokavalio, mutta itsekuri ei vaan riitä...
En ole maistanut mutta kuulostaa hyvältä...! :)
Syön paljon just tällaisia aterioita, kun teen itselleni ruokaa, mutta en ole tiukka, muutoin syön aika sekalaisesti. Se vaan tuli mieleen, että ite tarttisin varmaan tupla-annoksen jokaisesta noista. Oon 173cm/60kg ja tällä hetkellä liikun melko kevyesti, mutta silti nuo annokset näyttää kamalan pieniltä. Syön helposti puoli pakettia fetaa tai koko purkin tonnikalaa kerralla, heh! Mietin vaan, että pärjäiskö sitä vähemmälläkin..
Ei "huolta" - näissä kuvissa on yksi lautasellinen, mutta se ei useinkaan jää ateriani ainoaksi lautaselliseksi ;)
Mulle on myös vakkari syödä kerralla koko tonnikalapurkki. :)
Itseasiassa ketogeeninen ainakin soveltuu tosi hyvin kestävyyslajien ruokavalioksi. Monet maratoonarit ovat ketogeenisellä läpi kisakauden. Kun keho käyttää rasvaa energiana, ei hiilaritankkauksia tarvita matkallakaan paljon jos ollenkaan. Mutta tämä toki vaatii kehon rasva-adaptaation, joka voi kestää kuukausia. Vähähiilarisella (jolloin ei vältämättä olla ketoosissa ainakaan kokoaikaa) tämä ei välttämättä toimi, koska keho kuitenkin on tottunut käyttämään myös glukoosia energiana ja näin ollen sitä tasaisesti kaipailee. Lajit, joissa hiilareista voi olla hyötyä tulosten kannalta, ovat sellaiset, joissa tarvitaan nopea energiapiikki, kuten sprintit tms. Näissäkin treenikauden voi vetää ketoosissa ja käyttää sitten glukoosipiikkiä lähinnä "douppauksena" ennen kisasuoritusta, jolloin sitä saa kunnolla tehot irti. Voimalajeissa ketoosi on oivallinen olotila. Tekipä salilla sitten pidempää tai lyhyempää sarjaa. Mutta tosiaan vhh ilman ketoosia ei välttämättä toimi ihan samalla tavalla, ja silloin voi tietyntyyppisessä treenissä hiilarit tehdä terää.
Kiitos tietoiskusta nik :) Tästä olen lukenut itsekin kun muinoin perehdyin oikein perusteellisesti vhh & juoksu -aiheeseen, mutta kaiken lukemani ja asiantuntijahaastatteluiden pohjalta päädyin lopulta muodostamaan sen käsityksen, että ketoruokavalion sopivuutta kestävyyslajien parissa olisi huono lähteä yleistämään vaan sen toimivuus on todella yksilöllistä. Toisilla se toimii fantastisen hyvin, toisilla ei.
Syöttekö miehen kanssa samoja ruokia kotona? Itsellä välillä tuntuu, että kompromissien löytäminen ruokailussa on tosi haastavaa, kun meillä kotona poikaystävän kanssa niin erilaiset ruokavaliot.
Meillä on kyllä myös tosi erilaiset ruokavaliot mutta syötiin pitkälle samoja lisukkeita ja kalaruokapäivinä koko ruoka. Mutta useimmiten homma toimi niin, että mies valmisti itselleen oman lihaosuuden ja minä oman kalaosuuden.
Se on kyllä mahtava juttu, kun löytää oman ruokavalionsa, josta saa hyvän olon ja suosittelenkin aina kaikkia vatsaongelmaisia kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Itselläni esim on refluksi, ärtyneen suolen oireyhtymä ja lievä sammas ja turvotus on tullut liiankin tutuksi vuosien varrella.
Mun vatsa tykkää parhaiten täysjyväkaurasta ja -rukiista ilman hiivoja ja marjoja ja kreikkalaista jogurttia menee litrakaupalla viikoittain. Sen sijaan vatsa ei kestä pienissäkään määrin kaaleja, sipuleita, mitään papuja tai herneitä, vehnää tai edes pelkkää kananmunaa. Luopuminen on tehnyt tiukkaa, varsinkin sipulin osalta, mutta hyvä olo voittaa :)
"mutta hyvä olo voittaa :)"
Juuri näin :) Kananmunasta ja juustosta luopuminen olisi minullekin tosi vaikeaa mutta jos saisin niistä samoja vatsaoireita kuin leivästä ja etenkin vehnästä ja sokerista, luopuisin kyllä.
Inspiroiduin tästä ostamaan grillattuja paprikoita. Olivat sopivasti vielä tarjouksessa. Oli kiva lisä kanasalaattiin. Peukku tälle :)
🙂🙂👍