Tiedättekö, kuinka moni asia painaa nykyään vaakakupissa kun bloggaaja kirjoittaa postaustaan?
Kaiholla muistelen blogitaipaleen alkuvuosia kirjoittajana.
Silloin ei mietitty kuin sitä, mistä kivasta jutusta tänään haluaisi kirjoittaa, laitettiin sanaa ruudulla toisen perään. Kuvitus oli toki myös tärkeä mutta kuvat otettiin asettamalla tuotteet jollekin tasolle jossa ne joten kuten erottuivat, ja sitten vain painettiin kameran laukaisinta.
Osa bloggaajista varmasti koosti juttujaan tuolloinkin paljon harkitummin, meitähän on erilaisia.
Itse kuitenkin kuuluin - ja kuulun monelta osin vieläkin - niihin bloggaajiin, jotka vain kirjoittelivat menemään ja painoivat "Julkaise" -nappia kun juttu oli valmis. En viilaillut otsikkoja, en omistanut studiovaloja tai kuvaustaustoja, enkä todellakaan miettinyt mihin aikaan vuorokaudesta lukijani mahdollisesti istuvat päätteidensä äärellä optimoidakseni julkaisuajan. Puhumattakaan hakukoneoptimoinnista, ei herran jestas.
Silti juttuni tavoittivat paljon ihmisiä ja niitä luettiin ja löydettiin.
Tänä päivänä samalla tyylillä, jolla pidin blogia vuonna 2010, olisi todennäköisesti hyvin vaikeaa tavoittaa samanlaisia yleisömääriä.
En puhu pelkästään blogisisällön laadun yleisestä paranemisesta ja ammattimaistumisesta tai kilpailun räjähdysmäisestä kasvusta, tai somekentän laajenemisesta video- ja podcast-formaattien suosion myötä. Nämä totta kai vaikuttavat, mutta on myös paljon muita näkymättömiä juttuja jotka vaikuttavat todella paljon, ja joita moni lukija ei kenties ikinä tule ajatelleeksi blogipostauksia lukiessaan. Tänä päivänä jokaista postausta on työstettävä monien parametrien mukaisesti mikäli sen toivoo tavoittavan mahdollisimman paljon lukijoita - tai edes, helkkari, ne omat lukijansa. "Hyvä teksti" ei enää yksinään riitä.
Minua henkilökohtaisesti nämä seikat uuvuttavat.
Luovana ja impulsiivisena kirjoittajana ja helposti kaiken maailman rajoittavista tekijöistä stressaantuvana haluaisin, että asiat voisivat vielä olla niinkuin ennen. Tämä kalkkisten virsi, you know, "Ennen oli kaikki paremmin".... Mutta maailma kehittyy ja sen kuuluukin kehittyä, eikä kaikki kehitys ole aina mieluisaa. Viimeksi valitin inhimillisen kohtaamisen hiipumisesta tekniikan korvatessa ihmisen antamaa palvelua. Sallittehan minulle tänään valituksen blogimaailman vitsauksista.
Esimerkki blogipostauksen synnystä vuodelta 2009:
Idea kello 9 - Kuvituksen toteutus (tuote/meikkikuvat) kello 10-12 - Jutun kirjoitus ja kuvien käsittely kello 13-15 - Postaus ulos kun viimeinen piste on saatu paikalleen kello 15.30. Otsikko: "Kiva keltainen meikki".
That's it.
Vuonna 2019 prosessissa on mukana valtavasti muita tekijöitä.
SEO eli internet-sivujen sisällön hakukoneoptimointi on ollut olemassa yhtä kauan kuin hakukoneet, mutta nyt sen merkitys on moninkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana. SEO-puuhastelu on melkein välttämätön pakko jos haluaa yleisön löytävän sisältönsä netin uumenista.
Minun kuten monen muunkin aikalaiseni blogin sisältö oli pitkään helposti löydettävissä Googlessa, vailla mitään harkittuja toimenpiteitä. "Päädyin blogiisi kun googlasin sitä-ja-tätä", kuului usein. Informaatioarvoltaan vähäpätöisemmätkin random-aiheen postaukset nauttivat näkyvyydestä. Nyt on toisin. Jengi käy SEO-optimointi-kursseja ja somevaikuttajia ohjeistetaan optimoimaan jokainen postaus - jopa käymään läpi vanhoja postauksia ja muokkaamaan niitä uudelleen hakukoneystävällisemmiksi.
Kun siis ennen olisin otsikoinut: "Kiva keltainen meikki", tulisi nyt SEO:n taiteen sääntöjen mukaan valita mieluummin "MACin Chrome Yellow -luomivärillä upea meikki" -tyyppinen otsikko, ja tietysti avainsanaa "MAC Chrome Yellow" tulee viljellä tekstissä mahdollisimman paljon. Nämä ovat vasta SEO-jäävuoren huippu. Todelliset velhot miettivät lauserakenteetkin sellaisiksi, että niillä vastataan Google-käyttäjien potentiaalisiin kysymyksiin keltaisesta luomiväristä.
Postausta ei kannata julkaista "milloin sattuu". Ei, se on paras ajoittaa niihin kellonaikoihin kun tavoittelemasi yleisö muutenkin viettää aikaa sosiaalisessa mediassa. Hyviksi tunnettuja julkaisuaikoja Suomessa ovat kello 19-20 ja aamupäivällä kello 11, näinä aikoina lifestyle-blogien tyyppinen sisältö tavoittaa yleisönsä tehokkaimmin. Muuan bloggaajakollegani oli tehnyt aiheesta pitkään empiiristä tutkimusta ja jopa kyennyt päättelemään lukijoiden ostoskäyttäytymistä analytiikkaa seuraamalla.
Jos kellonaikojen optimoinnista olisi koe, minä reputtaisin sen. Myönnän auliisti olevani se oppilas joka pyörittelee silmiään takapulpetissa ja sanoo että "Mä teen mieluummin näin", vaikka se "näin" olisi väärin. Ilmeisesti menetän satoja tai jopa tuhansia lukukertoja pelkästään sillä, että julkaisen valtaosan postauksistani edelleen silloin kun ne ovat valmiita, en silloin kun kello on "oikein". Karkkipäivän sisältö voi päivittyä kello 6 aamulla, kello 16 tai kello 21.30. En minä jaksa valmiin postauksen synnyttyä jäädä odottamaan optimaalisen yleisötavoittavuuden mahdollistavaa kellonaikaa. Jos olen innoissani uudesta silmänympärysvoiteesta, haluan vapauttaa intoilun sillä hetkellä kun sanat ovat valmiit.
Sovitut yhteistyöt pyrin kuitenkin julkaisemaan prime time -aikaan. Näissä asioissa ammattilainen jyrää spontaanin "Halusin kertoo teille tän kahvikupin herättämistä ajatuksista" -Sannin.
Toisaalta, koen ammattillisen ja spontaanin tavis-intoilijan roolien luonnollisen rinnakkaisuuden myös vahvuutenani. Minussa on kumpikin puoli, ja kumpikin saa näkyä bloggaustyylissäni.
Siinä missä bloggaaja oli ennen 'bloggaaja', on hän nykyään 'vaikuttaja'. Vaikuttajan kannattaa maksimaalisen tavoittavuuden kannalta näkyä monissa kanavissa, ja harva rajoittaa sisältönsä nykyään vain yhteen platformiin.
Tämä saattaa olla luontevaa yhdelle, mutta omiaan tuomaan paineita niille (kenties "vanhan koulukunnan" ihmisille), jotka mielellään keskittyisivät vain yhteen kanavaan. Nykyään ammatillisella blog- - korjaan vaikuttajuustasolla useamman kanavan hallinta on oletusarvo, ja esimerkiksi kaupallisissa yhteistöissä Instagram kuuluu usein itsestäänselvästi pakettiin.
Entinen "bloggaaja" ei enää pädekään pääasiallisen kanavansa luvuilla ja sisällöllä, vaan yhteistyökumppanin pöytään on pystyttävä lyömään myös vakuuttavat IG-seuraajaluvut - ja tietysti aina parempi jos vetää hihasta vielä kivasti menestyneen YouTube-kanavan. 'Bloggaaja'-termi on todella tekemässä kuolemaa yhä useampien somevaikuttajien ollessa nyt multimedia-ammattilaisia valokuvauksesta videotuotantoon ja esiintymiseen.
Sitten ovat vielä ne tekijät joihin bloggaaja itse ei voi vaikuttaa:
Algoritmit sanelevat, miten Googlen hakutulokset järjestyvät ja mitkä sisällöt sijoittuvat parhaiten. Pienempiä algoritmimuutoksia tehdään kaiken aikaa, välillä suurempia. Viime elokuussa Google teki merkittävän algoritmimuutoksen joka koskee terveys-, hyvinvointi- ja sporttisisältöjä. Kun ns. kevyempi ja viihteellisempi sisältö nousi ennen paremmin esiin, painottaa Google nyt asiantuntijoiden tuottamaa sisältöä kuten pitkiä asia-artikkeleita. Muutos on vaikuttanut olennaisesti monien blogien ja kauneus- ja terveysaiheisten sivujen näkyvyyteen hakutuloksissa, ja blogimedian piirissä puhuttiin portaalien "romahtaneista kävijämääristä".
Oma juttunsa ovat somepalvelujen algoritmit, Facebookin ja Instagramin algoritmit alkavat jo olla kirosana. Algoritmi määrittää, mitä sisältöä sosiaalisessa mediassa näet. Algoritmiin taas vaikuttavat monimutkaiset tekijät liittyen mm. henkilökohtaiseen aktiivisuuteen. Kiitos algoritmin et enää välttämättä näe ystäviesi uutisia tai seuraamasi blogien tai sivustojen päivityksiä. Algoritmi ikäänkuin päättää puolestasi, mitä näet.
Moni some-käyttäjä on tästä käärmeissään, eikä suotta. Algoritmit ovat tavallaan tehneet tyhjäksi koko sosiaalisen median alkuperäisen tarkoituksen, kun käyttäjät eivät enää itse saakaan määrittää mitä ja ketä he seuraavat. Sen, käykö henkilö aktiivisesti kommentoimassa kaverinsa profiilia, ei pitäisi vaikuttaa siihen näkeekö hän ystävänsä uutiset. Näin kuitenkin on. Eikä aktiivisuuskaan välttämättä takaa että näet seuraamasi kohteen päivitykset. Itse olen jo ajat sitten menettänyt toivoni etenkin Facebookissa.
Jos blogilla vuonna 2010 oli Facebookissa 1200 tykkääjää, todennäköisesti ainakin 1100 heistä näki feedissään blogin viimeisimmän päivityksen. Nyt on hyvä jos päivitys tavoittaa 30% seuraajista.
Pelkästään blogit eivät ole kaupallistuneet, kaikki somesisältö on kaupallistunut. Entisenlainen näkyvyys täytyy nykyään ostaa. Haluanko, että valtaosa Face- tai Instagram-seuraajistani edelleen näkee päivitykseni? Joo, se onnistuu: jos maksan tämän verran.
Vuonna 2009 näkyvyys oli ansaittua ja pääosin orgaanista. Sivu saattoi jopa ihan vahingossa ja suunnittelematta nousta suosituksi. Vaikka kello 16 postauksilla.
2019?
Harva some-toimija, edes SEO-viilattu ammattilainen, enää maksutta tavoittaa sitä yleisöä mikä vielä 10 vuotta sitten oli mahdollista
Oi niitä aikoja.
Saanhan sanoa niin.
Oi niitä aikoja <3 "Kiva keltainen meikki".
Kello on nyt 19.18 ja julkaisen postauksen. Lupaan että se on sattuma. :p
.
Kuvat: Sanni ja Unsplash
51 comments on “"Miksei asiat vois olla niinkuin ennen"”
Oi aikoja, oi tapoja. Itselläni on melkoisia vastarannankiiskiasenteita tätä meininkiä kohtaan, mutta pidän parempana pitää nyt vaahdot sisällä ja odotan että asiasta oikeasti perillä olevat avaavat sanaisen arkkunsa täällä kommenttilootassa :)
Mielenkiintoista asiaa. Kyllä minäkin sinuna kiroaisin algoritmejä ja nykyaikaa. Jotenkin inhottavaa laskelmointia, tuntuu että spontaanius ja aitous häviävät kun kaikki on niin tarkkaan suunniteltua.
Vähän kyllä hämmentää, miksi blogipostaustenkin julkaisuaika on tärkeä. Instassa ja Facebookissa sopivaan aikaan julkaisemalla varmasti saa enemmän tykkäyksiä saman tien ja sitä kautta näkyvyyttäkin, mutta eikö blogipostaukset lueta joka tapauksessa sitten kun ehditään? Minulle on ainakin yhdentekevää, mihin aikaan seuraamani blogit julkaisevat postauksia, sillä luen ne kuitenkin jossain välissä. Samoin seuraamieni Youtube-kanavien videot katson heti ehtiessäni.
Varmasti tähänkin liittyy jotain, mitä en ymmärrä, mutta itse näen blogit ja muut somekanavat jotenkin erilaisina tässä mielessä. Vaikka kai on sitten niitäkin, jotka kuluttavat somesisältöjä pääasiassa tiettyihin aikoihin ja katsovat sitten silloin ne jutut, jotka tulevat uunituoreina feediin.
Monet seuraavat blogeja pelkästään syötteenlukijoiden tai somepalvelujen kuten Bloglovin, Feedly ja Facebook kautta, he eivät siis käy säännöllisesti suoraan blogissa katsomassa onko sinne tullut päivitystä vaan "muistavat" blogin vain nähdessään uusimman päivityksen käyttämässään palvelussa. Näitä palveluja käytetään eniten siihen aikaan, kun ihmiset ovat muutenkin internetin äärellä, siksi julkaisuaika on tärkeä.
Otetaan esimerkki: julkaisen postauksen kello 15.00 (ja samalla julkaisen postauksen linkin Facebookissa, ja postaus tulee näkyviin myös syötteenlukijasovelluksissa). Lukija X ei ole juuri kolmen aikaan internetissä, eikä näe päivitystä Facebookissa. Kun hän kello 19 menee nettiin, ei päivitys enää näy Facebookin tuoreimmissa uutisissa (tai näkyy paljon pienemmällä todennäköisyydellä kuin julkaisuaikaan), eikä päivitys myöskään enää näy ylimpänä mikäli henkilö seuraa blogeja syötteenlukijan kautta. Näin hän ei tule koskaan lukeneeksi postausta, tai edes nähneeksi sen ilmestymistä. Monia blogeja ja sivustoja seuraava ei jaksa päivittäin lukea kaikkia seuraamiaan sivuja vaan lukee vain viimeisimmät ja ylimpänä näkyvät.
Se, että julkaisee sisältöä juuri siihen aikaan kun tavoiteltu yleisö on myös "linjoilla", on olennaisen tärkeää. Myös kilpailun takia. Yleisön huomiosta kilpailee tänä päivänä valtavan paljon enemmän sisältöä kuin 10 vuotta sitten. Ihmiset myös kuluttavat enemmän some-sisältöä, mutta koska kukaan ei ehdi lukea kaikkea, valitaan some-"buffetin" tarjonnasta kiinnostavimmat ja maukkaimmat makupalat. Tällöin sillä, onko juuri sinun tuottamasi "makupala" pöydässä samaan aikaan kuin kuluttaja/asiakas, on ratkaisevaa.
Ahaa, en tullut ajatelleeksikaan tuota sisällön määrää. Käytän itsekin Bloglovinia ja juuri sen takia muistankin lukea aina kaikki postaukset riippumatta niiden ilmestymisajasta, mutta en toisaalta seuraakaan kuin muutamia blogeja. Kiitos selvennyksestä!
Olipa kiva todella mielenkiintoinen postaus oikeastaan siksikin, että itsehän olen aloittanut bloggaamaan ammattimaisemmin vasta viime vuosina ja "joutunut" perehtymään kaikkeen tähän uuteen jo ihan alusta asti. Tosin aivan blogini alkuvuosina en kyllä yhtään ajatellut milloin julkaisen ja mitä. Tänä päivänä suunnittelen sisällön noin viikoksi eteenpäin. Sellaiset postaukset, joiden arvelen eniten kiinnostavan julkaisen vilkkaimpina päivinä. SEO optimoinnissa en ole vielä kovinkaan hyvä vaikka nettisivujeni tekijä on koittanut mua siinä patistaa ja Google-liikenne onkin jo ihan jees (mutta sehän ei riitä). Aion kuitenkin seuraavina viikkoina perehtyä maksulliseen some-markkinointiin, koska jokaisen yirtyksenhän pitäisi markkinoida itseään. Tällä hetkellä markkinointibudjettini on pyöreä nolla. Eli onhan tämän blogimaailma muuttunut todella paljon, kun tällaistakin miettii.
Vaikka omasta mielestäni sisältö on edelleen kunkku ja teenkin sen eteen paljon töitä niin silti kaikista suosituimmat postaukset usein ovat juuri sun suosimat tajunnan virta postaukset. Varsinkin siinä vaiheessa se toimii, kun bloggaaja on jo "joku". Jos haaveilee blogin aloittamisesta, niin blogimaailmassa uuden ihmisen elämää ei kukaan jaksa seurata. Eli aloittaminen on yhä vaikeampaa ja jos tästä työn haluaa, niin sen on oltava todella ammattimaista jo alusta asti halliten valokuvauksen, kirjoituksen, SEO:n, some-koukerot ja vaikka mitä. Huh, ihan hengästyttää kirjottaakin tämä.
Mielenkiintoista kuulla toisen ammattibloggaajan ajatuksia. Itse suhtaudun vähän kaksijakoisesti tarkasti suunniteltuun ja jo viikoiksi etukäteen kirjoitettuun sisältöön. Yhtäällä olen vähän kateellinen tehokkuudesta joka liittyy ennalta kirjoitettuun juttuvarastoon ja sen luomaan tiettyyn vapauteen, mutta toisaalta se ei tyylillisesti ole yhtään minua, spontaanit jutut ovat minulle kaikkein mieluisimpia kirjoittaa ja tuovat blogiin sen "äänen" joka tekee siitä juuri Karkkipäivän, haluan että sisällössäni ja blogin hengessä näkyy tietty välittömyys ja jopa suunnittelemattomuus. Onhan minullakin totta kai luonnosvarasto ja vireillä olevia juttuja jopa 3-numeroinen määrä (!), mutta en osaa, ehdi tai halua kirjoittaa niitä valmiiksi kokonaisiksi postauksiksi ennen kuin tulee se tunne että nyt on tämän jutun vuoro :)
Ihan totta. Vaikka informaatio ja hyötyarvo ovat sisällössä kovaa valuuttaa, ja hyvin kirjoitettu asiapitoinen juttu voi vetää lukijoita tasaiseen tahtiin vielä vuosienkin jälkeen, on ne omakohtaisemmat "tajunnanvirta"jutut tosiaan yleensä ainakin julkaisuhetkellään suositumpia. Kyllä mä uskon että moni lukija haluaa lukea myös näitä höpötysosaston henkilökohtaisempia juttuja joissa kuuluu kirjoittajan ääni kaikkine rosoineen.
Kun ensin on tutustuttu kirjoittajan yhteen puoleen, olkoon se sitten genrestä riippuen ruoanlaittotaito, sisustustyyli tai suhde kosmetiikkaan, on virkistävää nähdä ja kuulla jotain muutakin. Toisaalta tämän "muun" mukaantuonti voi myös olla riskialtis liike, sillä henkilökohtaiset pohdinnat ja mielipiteet ovat tunnetusti aina alttimpia väärintulkinnoille ja kritiikille. Minusta tuntuu, että kirjoittaisin itse vielä paljon enemmän henkilökohtaisemman osaston mietiskelyjä, mutta minussa ei ole lopulta tarpeeksi kovaa nahkaa kohtaamaan mahdollisia väärintulkintoja tai spin-off-keskusteluja.
Wow. En kyllä itse ainakaan lue juttua sen perusteella, mihin kellonaikaan se on julkaistu..! Istun netin äärellä varmaan liikaa, mutta kiinnostavien bloggaajien kirjoituksia luen silloin, kun ne ilmestyvät :) Uskon niin toimivan myös monen muun lukijasi.
Vähän sama, paino sanalla ”kiinnostava”. Kummallista toisaalta seurata kauneusblogia, kun kauneusjutut ei kiinnosta. Niiden sijaan tykkään lukea matkajuttuja, ruokajuttuja, vaellusjuttuja, ravintolajuttuja ja jopa hitto soikoon mies- tai äitijuttuja, koska tyyli kirjoittaa on mukava. Kaupalliset yhteistyöt skippaan aina, kaikkien blogien kohdalla. Enää en jaksa lukea kymmenestä blogista kymmentä eri tarinaa samalla viikolla jostain juuri lanseeratusta loistokkaasta tuotteesta. Mua kiinnostaa enemmän elämä ja kuulumiset ja nykyisin on aika vaikea löytää ”aitoja” kirjoituksia. Varmaan juuri ylikorostuneen kaupallisiuden takia. Mutta se on tietenkin aina oma valinta, mitä sisältöä mistäkin lukee. :)
Tosi moni lukee. Tai siis lukee ylipäänsä vain jos sattuu näkemään jutun uutisvirrassaan, käsitykseni mukaan yhä harvempi lukee blogia käymällä henkilökohtaisesti blogin osoitteessa katsomassa onko tullut päivityksiä. Jos juttu ei näy omassa uutisvirrassa, se jää lukematta.
Tämä ilmiö tuli harvinaisen selväksi vielä joitain vuosia sitten jolloin Facebookin merkitys oli suurempi kuin nyt, ja päivitykset näkyivät useimmille seuraajille maksutta. Jos Facebook-julkaisu blogin postauksesta ei syystä tai toisesta toiminut, kyseistä postausta luettiin tuhansia kertoja vähemmän kuin FB-julkaistun. Ero kävijätilastossa oli todella huomattava.
Jos olet "vanhan liiton bloggaaja", niin itse olen sitten varmaan se vanhanaikainen lukija :D En ole kiinnostunut vlogeista, haluan lukea blogia. Mulla ei ole instagramia, haluan lukea blogia. Seuraamieni blogien fb-sivuista tykkään, mutta se ei taida olla edes kovin tärkeä kanava. Ja niille seuraamilleni blogeille kuljen klikkaamalla osoitepalkkia ja kirjoittamalla pari ekaa kirjainta osoitteesta, sieltä ne tulevat koneen/puhelimen ehdotuksiin... En ole koskaan kokenut tarpeelliseksi bloggeria tms kanavaa jolla seurata sen kummemmin. Onneksi mun ei ole tarvinnut mukautua nykypäivän hömpötyksiin, mutta ymmärrän että bloggaajan on pakko mukautua ja se voi olla vähän tuskaista :) Oi niitä aikoja, tosiaan!
Mä olen ihan samanlainen lukijana kuin sinä. :) En käytä mitään seurantapalveluita vaan käyn pari kertaa viikossa katsomassa seuraamieni blogien viimeisimmät meiningit kirjoittamalla osoitteen osoiteriville :) Seuraan säännöllisesti niin harvoja blogeja että en tarvitse mitään applikaatiota muistuttamaan mitä blogeja käydä kurkkaamassa, muistan ne ihan itse :D
Itse olen tallentanut suosikki-blogini tabletin "suosikkeihin", ja sieltä käyn järjestyksessä niitä aina kurkkimassa. En siis seuraa minkään seurantapalvelun kautta mitään.
Sama! :D Ja välillä tuntuu, että on ihanaa olla vähän vanhanaikainen. Mua alkais hengästyttää, jos jossain koko ajan ilmestyis uusia juttuja sinkoilis silmille, että nytnytnyt on taas jotain uutta! Musta on ihanan rauhottavaa, että voin omalla tahdillani kurkkia ja lueskella. Mä olen vielä työssänikin koneen äärellä, niin alkaa ahdistamaan se jatkuva tiedon tulva, mihin pitäisi koko ajan olla kykenevä reagoimaan. Ei mun vanha pääni ainakaan enää jaksa ottaa kaikkea vastaan koko ajan!
Voin samaistua niiiiiin paljon :) Tiedän täsmälleen mistä puhut. Jatkuvasti slmille tulviva tiedon ja viihdeärsykkeiden tulva ei sovi jokaiselle.
Voi, just tämmösistä asioista tykkään sun blogissa. Jotain aitoa ja luonnollista edelleen jäljellä, ei pelkkää lukijoiden maksimointia ja hakukoneoptimointia. Monet blogit on nykyään pelkkää yhteistyöpostausta toisen perään.
❤️
Sama tunne. ❤️ Karkkipäivä on osa sitä viimeistä wild frontieria, jossa sisältö ei tunnu hakuoptimointioksulta. Luen kaikkein mieluiten näitä spontaaneja postauksia. Ennen OLI paremmin. (Tämän suhteen, ei hammashoidon).
Pidän siitä, kun ihmisen persoonasta saa oikeasti kiinni, eikä aivan kaikkea ole chailattestailattu täydelliseksi. Joka himskatin kosmetiikkapurnukkakuvaa varten on nykyään lahdattu viisi miljoonaa ruusua, eikä kukaan näytä enää symppaattisia, prötöisiä meikkipussukoitaan ja laarejaan. Niitä, joissa lymyää uutuuksien mukana se rakas Pierre Robertin ärjynsininen luomari vuodelta miekka ja kivi ja äglönvärisiä, repsahtaneita hiusdonitseja ja räjähtäneitä Tokmannin vanupuikkoja.
Kaipaan tavallisuutta ja sitä kautta vähän jokaisessa ihmisessä olevaa outoutta. Se voisi manifestoitua juuri jossakin äglöhiusdonitsissa, joka raasu ei enää koskaan pääse esille, kun chailattekuvaa on ährätty viisi viikkoa kellonlyömää X varten, jotta sponsorit ja yhteistyökuvioposset varmasti tykkää. Pöh.
Seuraan nykyään enää muutamaa blogia, surffaan ulkomuistista niihin ja skrollaan sisältöä alaspäin, oli kello sitten yhdeksän aamulla tai 23.10 kuten nyt. Nimimerkillä Wanha Rihma-Aivo 😂
Ihanaa, Badis ❤️❤️ sellaista ”äglöhiusdonitsi-blogia” minäkin haluaisin vielä pitää, tai siis toivoisin että ihmisetkin vielä lukisivat..! Ei tarvitsisi niin kauheasti stressata siitä että kuvassa on kulmat, taustat ja valaistukset aina kohdallaan. Totta kai kauniille ja harkitummillekin kuville on paikkansa mutta olisi niin kiva jos _jokaista_ kuvaa ei tarvitsisi miettiä tarkasti vaan voisi vain räpsäistä ja välittää asian 🙂. Kuitenkaan oma typerä perfektionismi ei enää salli näitä ”hämärämpiä” kuvia kuin satunnaisesti.
Itsehän luen blogejä lähinnä vain sen joka-aamuisen Bloglovinin sähköpostin kautta, joten mulle se on ihan yks hailee mihin kellonaikaan postaus on tehty. Asia joka mua tälleen vanhana kalkkiksena (35 v ;) hämmentää, on tää mitä hoetaan joka paikassa, että blogit ovat kuolemassa ja Youtube/vloggaaminen on se tulevaisuus, kun itseä ei voisi vähempää videot kiinnostaa, mielummin luen blogipostauksen tai artikkelin ihan omaan tahtiini, kuin että tuijottaisin 15 minuuttia kun joku horisee videolla (ja yleensä ärsyyntyisin jostain sivuseikasta jonka takia luovutan videon puolivälissä :D)
Sama homma täällä, saman ikäluokan vanhana kalkkiksena :D mä luen blogeja (niitä muutamia jota seuraan) sillon kun mulla on aikaa, joten ihan sama millon jutut on julkaistu, en seuraa minkään listan kautta, joten kurkkaan sivuilta suoraan onko uutta luettavaa tullut. Facessa en seuraa yhtään blogia, koska sen typerä optimointi ei kuitenkaan näytä uusia postauksia. Youtubesta katson tutoriaaleja eri aiheista, mutta ei mua kiinnosta yksikään vlogi, mä tykkään lukea, en jaksa kuunnella jonkun höpötystä omasta päivästä tai ostoksista, ja tosiaan joku täysin turha sivuseikka alkaisi häiritä kuitenkin :D saman syyn takia en voi seurata blogeja jotka vilisevät kirjoitusvirheitä, tämän takia en esim. Virven blogia jaksa lukea.
Tiedän että kaikki tuo mitä Sanni tässä postauksessa kirjoitti, on nykypäivän meininkiä, mutta sama kun Niinalla tuolla aiemmin, mulla nousee karvat pystyyn tuosta ”väkisin tekemisestä” ja siitä ajatuksesta, että kaikki pitäisi tehdä mahdollisimman iso tuotto mielessä ja lukijat/katsojat yritetään koko ajan saada ostamaan ja kuluttamaan lisää.
En tiedä kuinka monelle tämä Fyre-festivaali keissi oli tuttu, mutta Netflixissä on juuri nähtävillä siitä tehty dokumentti. Se on minusta loistava esimerkki siitä, miten ”asiansa osaavat” ja riittävän röyhkeät ihmiset käyttävät somen voimaa markkinoimaan sellaista, jota ei edes ole olemassa ja millaisia rahoja yhdestä postauksesta voidaan maksaa. Tämä nyt oli vähän ohi postauksen aiheen, mutta tuli tästä mieleen.
Harmittaa että asenne on nyt se, että nämä Karkkipäivän kaltaiset hyvin kirjoitetut blogit ovat ”vanhanaikaisia” ja että ketään ei kohta enää kiinnosta. Toivottavasti meille vastarannan kiiskillekin kuitenkin vielä riittää luettavaa jatkossakin 😊
Tästä aiheesta voisin kirjoittaa novellin verran omia ajatuksia. Ehkä joskus kirjoitankin. Tämä on tosi monisyinen juttu.
Bloggaajana se ahdistaa myös minua. Nude-blogin Erika itse asiassa kirjoitti tästä jokin aika sitten tosi hyvän postauksen jonka monille kohdille saatoin nyökytellä samaistuen. Ehkä rohkaistun joskus kirjoittamaan oman vastineen aiheeseen.
En muuten ollut kuullut tuosta Fyre-festivaali-jutusta. Huhhuh mikä keissi...!
Mun suhde sosiaalisen median sisältökenttään on hyvin samanlainen kuin sulla, minua kiinnostaa edelleen eniten perinteinen blogiformaatti enkä jaksa katsoa videoita kuin hyvin satunnaisesti. Videot ovat myös selvästi paljon suurempia aikasyöppöjä kuin blogit, olen huomannut, ja juuri ajanhallinta on suurimpia ongelmiani netin käytössä. Kun joskus päädyn YouTubeen katsoakseni jonkun keskustelun aiheeksi nousseen "kohuvideon", saatan pari tuntia myöhemmin havahtua siihen että olen katsonut myös 15 muuta videota. Ei hyvä - ainakaan minulle.
Teen työkseni hakukoneoptimointia yrityksille, joten katson asiaa vähän erilaisesta vinkkelistä. :) Toivottavasti voin tarjota keskusteluun sellaista näkökulmaa, josta olisi muille lukijoille hyötyä.
Monet mainitsemistasi asioista ovat sellaisia, että ne huomioimalla voi edesauttaa merkittävästi tekstin löydettävyyttä ja luettavuutta. Tekstin luettavuuden kehittämisessä, julkaisuajassa yms. seikoissa on tärkeintä ottaa huomioon se, mitä lukijat blogilta haluavat: mihin aikaan he tykkäävät blogia lukea, millaisista aiheista he haluavat tietää, millä tavalla he etsivät tietoa hakukoneista jne. Näin siis ainakin siinä tapauksessa, jos blogillaan haluaa tehdä rahaa tai jos jostain muusta syystä haluaa kerätä mahdollisimman suuria lukijamääriä. Jos sillä, kuinka moni blogia lukee, ei ole ihmeemmin merkitystä, eivät nämä seikat ole järin tärkeitä.
Asiaa voisi verrata melkein mihin tahansa sellaiseen asiaan, jota voi tehdä joko työkseen tai huvikseen. Jos bloggaamista tai jotakin urheilulajia harrastaa vain omaksi ilokseen, ei tällaisia "hankalia" asioita tarvitse ottaa huomioon (näin esimerkiksi minä teen oman blogini suhteen :D). Mutta jos bloggauksesta tai urheilusta haluaa tehdä itselleen ammattia tai suhtautuu asiaan muutoin tavoitteellisesti, on tiettyä epämukavuutta pakko sietää.
Lukijoita on entistä vaikeampi saada somesta ja hakukoneista sen vuoksi, että aiemmin sisällöissä oli paljon vähemmän tarjontaa. (Toki somepalveluiden algoritmimuutoksillakin on oma merkityksensä, sitä en kiistä.) Kymmenen vuotta sitten vaikkapa silmän rajausta koskevia, suomenkielisiä tekstejä saattoi olla tarjolla tasan yksi, joten Googlessa oli helppo saavuttaa ykkössija. Nyt vastaavia sisältöjä on kymmeniä. Niiden joukosta voittajaksi nousee se, joka pystyy miellyttämään hakukoneita ja hakukoneiden käyttäjiä eniten.
Hakukoneet pyrkivät tarjoamaan tiedonhakijalle sisältöä, joka vastaa mahdollisimman hyvin tiedonhakijan käyttämää hakulauseketta (toki monet muutkin tekijät vaikuttavat - ei mennä nyt siihen, koska se keskustelu olisi loputon :) ). Avainsanojen käyttötiheyttä yms. tärkeämpänä pidän sitä, että bloggaaja miettisi, mitä tiedonhakijat hakukoneista hakevat. Etsitäänkö arvosteluja tietystä tuotesarjasta tai tietystä brändistä? Millaisia tutoriaaleja ihmiset etsivät? Millaisiin ongelmiin ihmiset etsivät ratkaisuja, ja miten bloggaaja voisi noissa ongelmatilanteissa auttaa? Mahdollisuuksia on valtavasti.
Siitä, miten verkkosisältöjä pitäisi tarkalleen ottaen kirjoittaa, on seoyhteisön sisällä erilaisia näkemyksiä. Osa noudattaa hyvinkin orjallisesti tiettyjä vaatimuksia sanamäärän, avainsanatiheyden ja muiden speksien suhteen. Toiset taas kirjoittavat sen periaatteen mukaan, että hakukone pyrkii aina nostamaan esille sitä sisältöä, joka palvelee tiedonhakijaa. Jos teksti palvelee ja kiinnostaa tiedonhakijaa, myös hakukone ennemmin tai myöhemmin kyllä löytää tekstin ja oppii arvostamaan sitä. - Minun nähdäkseni totuus löytyy jostain näiden ääripäiden väliltä. Aiheesta ilmestyi juuri eilen kiinnostava teksti ammattijulkaisussa, suosittelen lukemaan jos kiinnostaa: https://www.searchenginejournal.com/write-content-people-search-engines/292409/
Summa summarum: Ymmärrän hyvin, että bloggaaja, joka haluaisi "vain blogata", voi tuskastua hakukoneiden (ja somepalveluiden) algoritmien äärellä. Hakukoneet eivät kuitenkaan kiusallaan haasta sisällöntuottajia, vaan ne toimivat siten kuin toimivat, jotta ne voisivat tarjota tiedonhakijoille parasta mahdollista sisältöä. Ja kun asiaa ajattelee näin, tähän voi suhtautua positiivisena haasteena. :)
Joo, no meille moduajan kasvateille tuollainen haaste ei näyttäydy positiivisena, vaan ihan turhana bullshittinä. :) Minä pärjään ilman somea ja olen lukenut Karkkipäivää jo silloin, kun se oli "ihan vaan kiva keltainen silmämeikki -blogi". Olen aika varma, että jossain vaiheessa tilanne kääntyy taas kohti aitouden arvostamista ja kukin saa seurata niitä ihmisiä ja asioita, joista on oikeasti kiinnostunut. En halua algoritmien tutkivan elämääni ja päättävän asioita puolestani. Ei ole kyse mistään hauskasta haasteesta, vaan tavasta jolla yhteiskunta tällä hetkellä toimii. Ja se tapa on ihan kertakaikkisen hanurista. Piste.
Aivan totta. Juuri näinhän se on. Minun kohdallani kävi salakavalasti niin, että en suunnitellut blogista ammattia tai työtä (herranjestas, eihän sellaista voinut kuvitellakaan 10 vuotta sitten), mutta blogi kasvoi itsestään, vailla suunnitelmallisia toimenpiteitä, niin suureksi että minulle haluttiin alkaa maksaa sen pitämisestä päivätyötä vastaavaa korvausta. Varmasti niillä bloggaajilla, jotka jo lähtökohtaisesti suunnittelevat tekevänsä blogilla rahaa, on ihan erilainen suhtautuminen SEO-hifistelyyn sun muihin "epämukavuuksiin".
Minulle blogista tuli työ sattuman ja onnen kautta, ja totta kai olen pirun iloinen että niin kävi. Tämän hetken tilanne, jossa bloggaus työnä vaatii niin paljon muutakin kuin kiinnostavaa sisältöä, aiheuttaa minussa tosi paljon ristiriitaisia tunteita, mikä näkyy mm. tässä postauksessa esiin tuomissani asioissa. Vaikka olen iloinen ja ylpeä blogini saavuttamasta asemasta, ja ymmärrän myös sen että kehitys kuuluu asiaan, niin hyvässä kuin pahassa, en kuitenkaan pysty persoonani puolesta täysin mukautumaan oman alani kaikkeen kehitykseen. Seuraukset jäävät nähtäviksi. Ehkä blogillani ei viiden vuoden kuluttua ole lukijoita. Jos näin käy, hyväksyn sen, sillä se laskelmointi ja viilaus joka blogin kävijämäärien säilyttämiseen (kasvattamisesta puhumattakaan) ilmeisesti tänä päivänä kuuluu, on niin paljon vastoin minun tapaani olla ja elää, että en vain jaksa toimia ns. täysipäiväisesti sellaisten periaatteiden mukaisesti. Totta kai hallitsen perus-SEO-jutut, mutta juuri nuo kellonaikaseikat ja sisällön superharkittu etukäteinen suunnittelu kysynnän mukaan ("Ihmiset ovat nyt kiinnostuneet kangasnaamioista, kirjoitanpa siis niistä vaikka itseä ei yhtään kiinnosta"), eivät yksinkertaisesti ole minua.
Usein oma kiinnostukseni ja innostukseni luontaisesti kohtaa myös yleisön kiinnostuksen, ja monesti julkaisen juttuja jopa "oikeaan" kellonaikaan :D Jess! :) Mutta jos minun pitäisi alkaa pitää blogia niin, että taulukon kanssa miettisin mitä aiheita jengi nyt googlaa ja mikä on pinnalla ja mistä kirjoitan keväällä 2020 ja mihin kellon aikaan, eih, not gonna happen. Jos/kun lukijakunta tämän vuoksi kaikkoaa hyväksyn seuraukset, sillä bloggauksen täytyy olla minulle mieluisaa ja haluan tehdä sitä omalla tavallani ja omalla äänelläni. Omien arvojeni mukaisesti.
Googlen hakukone on bloggaajalle armollinen liikenteen väylä siinä mielessä, että se palkitsee pitkäjänteisestä sisältöjen tekemisestä. Eri teemojen hakumäärät vaihtelevat paljon esimerkiksi sesongin mukaan: joulun aikaan blogit saavat paljon lukijoita esimerkiksi joululahjavinkkejä käsitteleviin postauksiin ja keväällä luetaan vaikkapa rusketusta käsitteleviä juttuja - siis myös aiempina vuosina kirjotettuja. Hyvä sisältö ei vanhene, vaan vanhat tekstit nousevat vuosi toisensa jälkeen sesonkina esiin. Itse asiassa vanha sisältö sijoittuu Googlen hakukoneessa tyypillisesti uutta paremmin. (Kaikkein parhaiten sijoittuu kuitenkin vanha sisältö, johon on tehty tuoreeltaan päivityksiä - tässäkin on kikkailun mahdollisuus.) Eli spontaanikin bloggaaja voi saada paljon orgaanista liikennettä blogiinsa.
Somen kautta haalittavan liikenteen kanssa onkin sitten haasteellisempaa, ajan hermolla elämäinen on tärkeämpää kävijävirtojen takaamiseksi. (Osittain tämän vuosksi en itse tee enää somea. :D )
Tuskin blogit mihinkään ovat häviämässä. Video on lyönyt vahvasti läpi ja syönyt varmasti jonkin verran blogien lukijakuntaa, mutta kyllä blogeille oma yleisönsä on edelleen ja jatkossa. Sanomalehtien häviöstäkin on puhuttu jo ties kuinka kauan, ja vielä vain niitä ilmestyy. Puheet blogien katoavasta suosiosta kuulostavat minun korvaani samalta.
Lohdullista kuulla. Tosin silti olen taipuvainen itse uskomaan, että ikäluokkien vanhetessa "blogisukupolvi" tulee ajan myötä väistymään uusia formaatteja kuluttavan sukupolven tieltä. On totta etteivät lehdetkään (vielä) ole kuolleet sukupuuttoon, mutta lukijat ovat vähentyneet tasaiseen tahtiin, ja voi olla vain ajan kysymys koska paperinen lehti on tullut tiensä päähän. Siihen voi mennä vielä pitkäkin aika, ehkä yli kokonainen sukupolvi, mutta näkisin että se on todennäköisesti edessä. Samoin blogit eivät ehkä kuole vielä 10 vuoden sisällä, mutta uskon että niiden kulutus joka tapauksessa vähenee suhteessa yhä vain vaivattomammin kulutettaviin nettiviihteen muotoihin kuten juuri videoihin ja podcasteihin jotka voivat pyöriä taustalla henkilön tehdessä samalla jotain muuta.
Piti vielä sinulle Heini sanoa että kiitos paljon keskusteluun osallistumisesta, oli todellakin kiinnostavaa kuulla myös hakukone-ammattilaisen näkökulmia aiheeseen. Varmasti valaisi asioita etenkin niille, jotka eivät työnsä tai harrastuksenkaan puolesta ole tekemisissä SEO-maailman kanssa. Hakukoneiden toimintaperiaatteet on mielenkiintoinen asia vaikka ei bloggaisikaan - tai lukisi blogeja.
Älyttömän kiinnostavia kommentteja :) Lisää vain kehiin :) Palaan mukaan keskusteluun iltapäivällä kun vapaudun koneelle :)
Hei Sanni! Sain nyt ensimmäiset Ordinaryt ja olisi muutama kysymys, joihin en löytänyt vastausta kirjoituksistasi. Miten Retinoid 2% seerumia ja Magnesium ascorbyl phosphate 10% käytetään yhdessä? Jossain tekstissä maininta, että on tehokaksikko. Samaan aikaan vai eri päivinä? Käytössäni on voiteina Puhdas+ Collagen cream, Madaran sos hydra recharge cream ja L300 anti-age day cream. Sopivatko nämä Ordinaryn seerumien päälle käytettäviksi? Annetaanko seerumien kuivua ennen voidetta? Ja vielä viimeinen kysymys: punaisuutta peittämään minulla on Essencen redness correcting primer, mihin väliin tämä tulee? Primerina Ordinaryn tuote, tuleeko tämä ennen Essenceä? Meikkivoiteena Sensai fluid finish ja Macin studio fix (kiinteä puuteri, en tiedä mikä oikea nimitys). Tuleeko vihreä ennen näitä? Olen ihan noviisi näissä asioissa… Kiitos avustasi!
Moi Pia!
Mikäli käytössä on samanaikaisesti sekä retinoli- että c-vitamiinituotteita, yleinen suositus on laittaa retinoidit iholle illalla ja C-vitamiini aamulla. Mikäli kuitenkin haluaa käyttää näitä päällekkäin, tulee retinoidi tässä tapauksessa ensimmäisenä, koska MAP 10% -seerumissa on paksumpi koostumus (näin ainakin ymmärrän The Ordinaryn kuvauksesta, joka puhuu "light emulsion" -koostumuksesta. Itse en ole tuota kokeillut). Minä tekisin niin että käyttäisin retinoidin illalla ja c-vitamiinin aamulla. :)
Seerumien annetaan imeytyä noin minuutti ja sitten vain muut tuotteet päälle, voit hyvin laittaa kummankin päälle kaikkia noita mainitsemiasi voiteita.
Primereista - käytä vain yhtä, eli jos laitat Essencen primerin, älä käytä The Ordinarya. Jos sinulla taas olisi punoituksen peittoon color correcting -voide, se tulisi The Ordinaryn primerin päälle. En tunne tuota Essencen tuotetta, mutta jos käytät sitä vain paikallisesti color correcting -voiteen tavoin (esim vain poskille), tällöin sen voi mahdollisesti laittaa The Ordinaryn primerin päälle, mutta epäilyttää kyllä kahden primerin päällekkäinen käyttö, voi tulla rullausefektiä. Kokeilemalla selviää :) Color correcting primer ja color correcting cream tai concealer ovat siis eri tyyppisiä tuotteita, primer levitetään koko kasvoille ja pohjautuu yleensä silikoniin, cream/concealer on voidetta jota käytetään paikallisesti vain punoittavan kohdan päällä.
Meikkivoide tulee vasta väriä korjaavan voiteen päälle :)
Toivottavasti tästä oli jotain apua :)
Itse olen oman työni puolesta jo myös hieman kyllästynyt noihin algoritmeihin, asioiden ja sanojen laskelmoituun sijoitteluun jne. Usein mietin, että tuleeko jossain vaiheessa jonkin tapainen vastareaktio kaikelle tälle vai kiihtyykö tahti entisestään. Kuka tietää :)
Olet kyllä niin virkistävä ja ennen kaikkea aito kaiken tuon keskellä, että siksi olen itse pysynyt lukijanasi lähes alkuajoista lähtien!
Kiitos Eliisa ❤️ Ihana kuulla.
Voi, mä toivoisin että tulisi....
Kukas bloggaaja/instagrammaaja/tms. jokin aika sitten kertoi osallistumisestaan "bloggaajaretkelle", eli lauma bloggaajia vietiin bussilla lokaatiosta toiseen, tuupattiin bloggaaja sommitelman keskelle ja kuvattiin. Eli kun bloggaaja roikuskeli rentona riippukeinussa puun latvassa, oli oikeassa tilanteessa jono bloggaajia tikkaiden äärellä, parit bussit puun juurella ja useampi ammattikuvaaja räpsimässä liukuhihnalta edeltäkäsin suunniteltuja kuvia. Ja kuvan kohde kökötti epämukavasti putoamisvaarassa jossain palmunnokassa parin minuutin ajan. Kuka oikeasti jaksaa olla tyhmänä ruudun toisella puolella, prikulleen samoja optimoituja kuvia ja tunnielmia tuijottamassa?
Peräänkuulutan EETTISTÄ BLOGGAAMISTA, jossa oikeasti kerrotaan lukijalle mitä "blogiyhteistyö", hakukoneoptimointi jne. tarkoittavat konkreettisesti juuri tämän blogin kohdalla. Läpinäkyvyys, luotettavuus, aitous - niillä menestytään seuraavaksi. :)
Joo, 'Reilu kauppa' ja 'Luomu' kunniaan tälläkin saralla..!
Ei herranjestas.... Vaikka toisaalta, no, ei tällainen asetelma nyt ihan odottamattomaltakaan kuulosta tänä päivänä :/ Karmealta, mutta odotetulta.
Eli seuraavaksi Karkkipäivään postaus jossa kerron miten optimoin ja mitä tarkoittaa "blogiyhteistyö"? :)
Ainakin yhteistöistä, affi-linkeistä ja bloggauksen työulottuvuudesta olen jo jonkin verran kertonutkin, esimerkiksi näissä postauksissa:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/bloggaus-tyo-vai-harrastus/
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/kaupallisista-yhteistoista/
Ymmärrän tekstistä huokuvan turhaumuksesi. Teen itse töitä sisällöntuotannon ja digimarkkinoinnin parissa, ja niin paljon kuin markkinoinnista ja brändityöskentelystä pidänkin, uskon sen olevan helpompaa, kun teen sitä kahdeksasta neljään asiakkaalle, en jatkuvasti suoraan itselleni. Olen joskus miettinyt, olisiko vaikuttajien parissa markkinaa yritys- ja organisaatiomaailman tapaan ostetuille viestintä- ja mediamarkkinoinnin asiantuntijoille.
No kun tää on just sitä shittiä, mitä en haluaisi ollenkaan. Yäk. Sori.
Mutta kestät sen kaikilta muilta toimijoilta ja medioilta? Tajuan tavallaan, että bloggaamisen joidenkin mielestä pitäisi olla jotenkin "aidompaa" siinä mielessä, etteivät markkinat ja kilpailu markkinointiviestien vastaanottajissa saisi koskea blogeja. Ammattimainen bloggaaminen vain kuitenkin on juuri tätä, ja siinä kilpaillaan kuluttajan ajasta ja huomiosta samassa kehässä muidenkin medioiden kanssa. Toiselta ammattilaiselta ostettjna bloggaaja saisi keskittyä sen lukijoita kiinnostavan sisällön tuottamiseen. Tällä "shitillä" vapautettaisiin bloggaajan työpäivästä aikaa muuhun. Mietin tosiaan, miksi bloggaajan pitäisi olla sen "eettisempi" kuin muidenkaan yritysten – blogeissa kun mielestäni näkyy tänä päivänä usein muita medioita paremmin, mikä sitä maksettua sisältöä on. Toki ehkä yäk-reaktio vain kertoo siitä, ettei media- ja markkinointiala ehkä ole niin hyvin hanskassa.
Bisnes on sellaista. Onhan edelleen blogeja/medoita, jotka toimivat päiväkirjaperiaatteella ja niitä välillä nousee myös viraaleiksi ilmiöiksi, mutta ne eivät lähde siitä, että ollaan tekemässä itselle työpaikkaa. Itse olen pitkälti lopettanut blogien lukemisen, kun vielä kymmenisen vuotta sitten seurasin kymmeniä blogeja. Tähän on sama syy kuin siihen, miksi en koskaan ole lukenut naistenlehtiä: sellainen kaupallinen tekstiformaatti on todella tylsä. Tykkään päiväkirjoista ja siksi luen sun blogia edelleen. :)
Itse seuraan Feedlyn kautta, mutta tosiaan aika pientä määrää blogeja. Luen myös nykyisin niin harvoin, että esim. sun blogin klikkaan siellä erikseen auki ja selaan kaikki (uusimmat, ehkä se kätkee jossain vaiheessa jo vanhempia?) päivitykset. Esim. nyt en ole taas hetkeen lukenut oikein mitään, joten Feedly näyttää sulta 13 lukematonta postausta ja niistä vanhin on 30 päivää vanha. Olen kyllä välissä lukenut osan, joten ihan kaikkea en koskaan edes klikkaa auki, jos en niitä koe niin kiinnostaviksi. Nyt esim. lukematta on "Tyytyväinen mies iloitsee pehmenneestä ihostaan", joka kuulostaa niin hauskalta, että ehdottomasti klikkaan sen auki seuraavaksi.
Pakko nyt avautua, mikä nykyään monissa blogeissa ärsyttää, nimittäin seuraajien houkutteleminen somen puolelle! En osaa oikein edes kuvailla, mikä näissä "tägää 3 ystävääsi blogin instasivuille ja tykkää facesivuista" jutuissa nostattaa niin kovin verenpaineet... Onhan se nykyaikaa, mutta huh onneksi ei ole vielä levinnyt tännekin.
Mua ärsyttää tämä myös. Tätä tehdään myös arvontojen avulla, esim. blogitekstin otsikossa jo kerrotaan että on arvonta, postauksessa kerrotaan tuotteesta/palvelusta x joka arvotaan ja lopussa ilmoitetaan että ai niin tähän arvontaan muuten osallistutaan instassa/snäpissä eikä blogissa. Tässä kyllä ehkä vain näkyy oma kalkkisteluni, kun itse nimenomaan käyn (ihan sen selaimen osoitekentän kautta) lukemassa _blogeja_ enkä edes käytä muuta sosiaalista mediaa kuin facebookia ja sitäkin vain yhteydenpitoon. Tietty sellaiselle, joka klikkailee blogipostauksiin vaikka sieltä instasta, tässä ei varmaankaan ole mitään kummallista tai ärsyttävää :D
Bloggaamisesta on tullut "työpaikka" siinä missä muukin. Jos siitä haluaa rahaa, niin täytyy sopeutua sääntöihin ja tehdä mitä alusta tai asiakas haluaa. Jos taas rahaa ei tarvitse, niin voi kirjoittaa ihan mitä ja milloin haluaa. Itsehän sen vaikuttajan viitan haluaa ottaa. Kuka vain voi myös perustaa oman nettisivuston, johon kirjoittaa sisältöä. Itse asiassa vähän ihmettelenkin sitä, miksi monet runsaasti sisältöä tuottavat ei sitä tee ja kokoa sivuston kautta itselleen tilaajia uutiskirjeille ja vaikka verkkokursseille. Nyt kaikki mahtava sisältö on julkisessa jaossa kaikille, ja tuo lähinnä pysyviä mainostuloja enempi alustalle kuin itse bloggaajalle. Sen sijaan jos tekisi sivustoja, e-kirjoja, verkkokursseja tms, niin kaikki tulot saisi omaan pussiin. Sinunkaltaisella henkilöllä Sanni olisi kaikki mahdollisuudet onnistua tekemään internetiin ihan omakin saitti, jossa on paljon laajemmat monetisointi mahdollisuudet kuin tällaisella blogilla.
Kirjoitat kirjan, parin verran sisältöä vuosittain. Sillä kyllä pitää googlen mukana missä vaan.
Alun perin näin ei ole ollut, minun aloittaessani bloggaajien vaikutusvalta oli vielä ihan marginaalinen juttu ja vain muutaman harvan blogin saattoi nähdä saavuttaneen sellaisen statuksen että kirjoittajan mielipiteet, suositukset ja ajatukset todella vaikuttivat lukijakuntaan. Näin ainakin itse koen. Blogaaja ei automaattisesti saanut päähänsä vaikuttajan hattua. "Vaikuttaja"-termi on tullut mukaan vasta siinä vaiheessa kun blogi- ja muu some-scene saavutti sen pääsääntöisesti kaupallis-vetoisuuden mitä se nykyään on.
Otan tämän kohteliaisuutena ja kenties näin olisi, jos olisin hengeltäni toisenlainen ja enemmän bisnes-orientoitunut. Mutta (harmillisesti) en ole. Mä olen ihan tosi outo tyyppi kun tietysti iloitsen siitä että saan blogin pitämisestä tuloja, mutta samalla ajatus siitä, että koko ajan pitäisi miettiä millä tavalla voisin valjastaa tuottamaani sisältöä tuomaan yhä lisää tuloja, ahdistaa. Vaikea selittää. Joku WTD-Natan tyyppinen henkilö olisi vienyt Karkkipäivän ihan muihin sfääreihin mutta en minä. Minusta on vain tosi kiva pitää blogia. Jos siitä saa myös tuloja, hieno juttu, etenkin kun laitan blogiin valtavasti aikaa. Tulot ovat myös mahdollistaneet sen, että olen voinut omistaa blogille jopa täysipäiväisen duunin verran aikaa. Mutta että alkaisin lähtökohtaisesti miettiä tästä bisnesideaa, siinä olen ihan surkea. Seuraavaa lausetta voi pitää tulomahdollisuuksien kannalta kenties naiivin tyhmyyden huipentumana, mutta haluan, että blogissa säilyy tietty spontaaniuden tuoma viehätys. Jos blogistani tulisi joku kosmetiikan "Kinuskikissa" tai alusta, joka olisi täynnä hinnoiteltuja verkkokursseja, e-kirjoja ja maksullisia ihonhoitopalveluita, se viehätys katoaisi. Se katoaisi kokonaan, sivusto olisi jotain ihan muuta. Ja minä kun niin tykkään tästä blogiformaatista. En tiedä saako tästä kukaan kiinni. Jep, tällä asenteella ei tosiaan rikastu, mutta ainakin olen saanut tehdä jotain josta vilpittömästi tykkään. <3 Vaikka siinä on moni muu tienannut "vilpittömän iloni" kautta enemmän kuin minä.
WTD:n tyyppistä blogia ei tule aktiivisesti seurattua, koska se on niin kliininen. Pari kertaa vuodessa vilkaisen otsikot läpi ja luen muutaman kiinnostavimman jutun, siinä se. Sinun blogisi tulee tsekattua jopa päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa. Sinulla on aito ote, rosoisuutta ja vaihtelevuutta ja sellainen kiinnostaa.
Tubettajia ja vastaavia en todellakaan seuraa, ihan karmii ajatuskin. Tykkään lukea ja katsella juttuun liittyviä kuvia nimenomaan blogista. Sinulla on myös hyvä kommenttiosio, koska lukijasi ovat oikeasti kiinnostuneita vastaamaan käsittelemääsi aiheeseen. Pidän todella paljon siitä, että vastaat kommentteihin. Monella kestää kommentin väsäämisessä aika kauan, jos ei ole kovin hyvä sanoittamaan ajatuksiaan kirjallisesti, joten on hienoa, että jaksat niihin vastata. Se on sitä vastavuoroisuutta. Se saa myös palaamaan jutun pariin uudelleen, kun kommentoija haluaa nähdä, mitä olet vastannut :)
Kiitos "harvoin kommentoiva" <3 Olen erityisesti samaa mieltä siinä, että minulla on ihania, keskustelevia lukijoita jotka pitävät kommenttiosion vilkkaana ja aktiivisena. Olen oppinut, saanut uusia näkökulmia ja inspiroitunut lukijoiden kautta vähintään yhtä paljon kuin he kenties Karkkipäivän jutuista. <3 Ihan mahtavaa kun kommentteihin usein tosiaan muodostuu dialogia ja kommentoijat keskustelevat myös keskenään, itse asiassa usein mehukkaimmat ja informaatiorikkaimmat keskustelut ovat lukijoiden välillä.
Minua harmittaa ja välillä rehellisesti surettaa kun en kuitenkaan ehdi vastata kaikkiin kommentteihin, edes kaikkiin niihin pidempiin, joiden kirjoittamiseen lukija on käyttänyt paljon aikaa ja ajatusta. Koska itsekin kirjoitan tosi hitaasti ja joskus ruudulla yksinkertaisenkin vastauksen sanoitukseen saattaa mennä 20-30 minuuttia, en aina ehdi vastaamaan pidempiin keskustelullisiin kommentteihin. Aika ajoin tulee surullinen olo kun ajattelen, että joku lukija varmaan loukkaantui kun en vastannut mitään hänen kommenttiinsa, mutta on vain pakko rajata omaa digilaitteiden äärellä vietettyä aikaa ja hyväksyä että kaikkeen mitä haluaisi tehdä ei ole aikaa.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Kiitos Sanni vastauksestasi! Ymmärrän täysin sen, ettei digimaailmaan saa hukkua, eikä siihen pidä käyttää aikaa yhtään enempää kuin on ihan pakko. Monille meistä riittää oikein hyvin vaikka vain hymiö tai pari sanaa vastaukseksi, koska se tarkoittaa, että olet huomioinut kommentin.
❤️
Onneksi Bloggerissa ainakin vielä saa kaikki blogipostaukset näkyviin seurantafeediin. En seuraa mitään blogia somessa, koska se on ihan toivotonta touhua.
👍
Tuo on kyllä sellaista, ettei oikein viehätä lukijaakaan. En ainakaan itse halua lukea sellaisia blogeja, jotka on optimoitu minulle, vaan aitoja. Vähän niin kuin somessakin, haluan seurata oikeita ihmisiä, joita tunnen ja joiden elämästä olen kiinnostunut, en vain niitä, joille satun kommentoimaan tai tykkäämään. Tavallaan sen takia tykkäilen niiden tyyppien kuvista ja jutuista, joita tykkään seurata, jotta saisin heitä seurata jatkossakin. Tykkään lukea aitoja bloggaajiakin ja minulle tärkeämpää on teksti kuin kuvat. Ihan sama vaikka kuvat olisivatkin niitä ilman valotusta mietittyjä ja laadultaan huonoja. Olenkin melkoinen vastarannan kiiski, esim. blogeja luen Bloglovinin kautta ja luen niitä usein pari viikkoa myöhässä, eli kieltäydyn muutenkin siitä hypestä ja sellaisesta, että luetaan vain niitä blogeja, jotka julkaistaan "oikeaan" aikaan. Yritän siis pysytellä tästä nykyajan kelkasta poissa. Vähän sekava kommentti, mutta pointtini on se, että tykkään lukea kirjoituksiasi, en mitään mikä on optimoitua tai joka tulee sattumalta minun feediini.
Ihana kuulla Kirsi! <3 On huojentavaa ja mukavaa kuulla että niitäkin lukijoita on yhä olemassa, jotka lukevat blogia "orgaanisesti" koska tosiaan tykkäävät siitä eivätkä vain siksi ja silloin, kun oikeaan aikaan sijoitettu ja oikeaoppisesti optimoitu päivitys pälähtää uutisvirtaan.