03.11.2018

Ruokahaasteita gastronomiafestivaalilla

Olen parhaillaan Amorgoksen saarella paikallista kulttuuria ja matkailua promotoivassa tapahtumassa. Tilaisuus järjestetään vuosittain ja tämän vuoden teemana on Gastronomia. Samaan aikaan järjestetään myös Amorgos Tourism Film Festival. Osanottajia on saapunut 25 eri maasta.

Nelipäiväinen tapahtuma on niin täynnä ohjelmaa että kahden päivän jälkeen alkaa jo selvästi olla väsymystä ilmassa.

Kreikassa kun ollaan, ei ole yllättävää että aikataulut eivät pidä ja suunnitellut lepotauot jäävät pois. Esimerkiksi eilen ohjelmaa oli kello 10.00-24.00; kiersimme lähes koko saaren nähtävyyksiin tutustuen ja retkeltä hotellille saapuessa alkoi puoleen yöhön kestävä ohjelma paneelikeskusteluineen ja filminäytöksineen. Itse nautin täysin palkein sillä saari on aivan upea ja mielelläni ahmin kaiken minkä vain saan :) Täytyy kuitenkin minunkin myöntää - ja tällä kertaa ei ole kyse mistään ruokavaliojutuista - että tapahtuman ruokailut on järjestetty hieman erikoisesti.

Välimeren maissa on totuttu syömään myöhempään kuin pohjois-Euroopassa, ja ohjelman mukainen illallisaika täällä on 21.00. Ensimmäisenä päivänä päästiin illalliselle kymmenen korvilla, kun lounasta oli nautittu kello 12. Kymmenen tunnin väliaikana oli kenties tarkoitus nauttia vain kahvia ja kakkuja. Eilen illallinen venyi alkamaan vasta 23:n jälkeen. Tässä vaiheessa moni oli jo luovuttanut ja lähtenyt nukkumaan. Mm. eräs venäläinen filmintekijä on kumpanakin iltana vaatinut tapahtuman henkilökuntaa järjestämään hänelle mahdollisuuden saada ruokaa aikaisemmin vedoten vatsaoireisiinsa jotka vaatisivat säännöllisempää ruokailua. Ei ole onnistunut.

Tunsin suurta harmia elokuvantekijöiden puolesta eilen filmiosuuden alkaessa kello 21.15 (melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä), kun tässä vaiheessa puolet yleisöstä oli siirtynyt hotellin ravintolaan odottamaan ruokaa.

Lounasta saimme eilen myöskin odottaa kello 16 asti. Kun leipäkorit kannettiin pöytiin vieraat repivät niitä käsiinsä. Tuntuu ironiselta, että gastronomia-teemaisen turismifestivaalin pääpuheenaihe on tuntunut olevan ruokailujen huono järjestäminen.

Toivottavasti tapahtuman järjestäjät ovat kuunnelleet tarpeeksi nälkäisten vieraidensa palautetta ja tilanne petraantuu tänään ja huomenna. Itse olen varustautunut päiväretkelle tuttuun tapaan pähkinöineni ja proteiinipatukoineni. Ne saivat eilen ahnaita katseita osakseen kun avasin eväspussini muiden vatsojen kurniessa...

Ruokahaasteista huolimatta, Amorgos on rakkautta. <3

 

   

[vimeo 298710532 w=640 h=1138]

Aaltojen kohina ja Egialinlahden mystinen valo <3

6 comments on “Ruokahaasteita gastronomiafestivaalilla”

  1. Minulla olisi pari kosmetiikka-aiheista kommenttia.

    Ensinnäkin olen superiloinen, että nyt kauppoihin ovat löytäneet tiensä ensimmäiset maatuvat Sulapac-pakkaukset. Esim. LV ja Murumuru jo käyttävät näitä. Otin tällaisesta pakkauksesta kuvankaappauksen ja laitoin itselleni ylös päivämäärän, jolloin kuulin näiden päätyneen ensimmäisen kerran oikeasti ostettaviksi. Tuntuu historialliselta. Toivottavasti jo parin vuoden kuluttua voimme katsoa taaksepäin ja ihmetellä sitä, että vielä jokin aika sitten kaikki pakkaukset olivat erilaisia. Toivon noille uusille pakkauksille suurta menestystä.

    Toinen kommentti liittyy huulipunatestailuihin. Olin nimittäin jokin aika sitten katselemassa l'Oréalin huulipunien sävyjä, ja tuoksuttelin samassa yhteydessä tuotteen tuoksua nenääni. Tajusin, että l'Oréalin huulipunissa on edelleen sama tuoksu kuin lapsuudessani äidin käyttämässä huulipunassa. Aika kotoista. :)

    Oletko muuten tutustunut ekosertifioituihin EOS:n huulirasvoihin? Ostin itselleni tällaisen kokeiluun, tuoksuna on mansikka. Mielestäni tuotteet ovat hieman epäinformatiivisesti pakattuja, sillä minua olisi tuoksun puolesta kiinnostanut vielä enemmän granaattiomenan tuoksuinen versio mutta en uskaltanut ottaa sitä, koska en tiennyt, onko kyseessä sävyttävä vai normaali huulirasva. Missään nimessä en haluaisi huulistani ainakaan tummemmanpunaisia huulirasvankaan avulla. Tuo mansikka on ainakin tuubissa väritön, mutta en oikein osaa sanoa, antaisiko kuitenkin hieman väriä.

    Vastaa

    0
    1. Ensinnäkin olen superiloinen, että nyt kauppoihin ovat löytäneet tiensä ensimmäiset maatuvat Sulapac-pakkaukset.

      Mahtavaa <3 Ekopharmalla on ollut Sulapac-pakkaus jo viime vuodesta, mutta niitä tietysti saa vain hoitoloista.

      Tajusin, että l’Oréalin huulipunissa on edelleen sama tuoksu kuin lapsuudessani äidin käyttämässä huulipunassa. Aika kotoista. :)

      :) :) Se on kyllä jännä miten jotkin merkit säilyttävät saman tunnustuoksun tuotteissaan vuosikausia. Myös Yves Rocherilla on joissain tuotteissaan tutut tuoksut jotka muistan jo teini-iästä. Tuon L'orealin huulipunatuoksunkin luulen tunnistavani ^_^

      Oletko muuten tutustunut ekosertifioituihin EOS:n huulirasvoihin?

      Joo, niitä oli myynnissä meidän myymälässä jo (melkein) 10 vuotta sitten. En innostunut, kuten en juuri mistään tuon tyyppisistä huulipunasta. Tuo koostumus ei vain toimi minulla :/

      Vastaa

      0
    2. Näitä on ollut myynnissä pallorasioissa, mutta ovat vaikuttaneet aika hankalilta käyttää. Tykkään huulirasvassa peruspuikkomuodosta. Yllätyinkin, kun huomasin näitä Prismassa puikkomuotoisina ja vielä ekosertifioituina. En tiedä, ovatko ne pallopakkaukset luonnonkosmetiikkaa.

      Vastaa

      0
    3. Mä tunnen nimenomaan ne pallopakkaukset. Muistaakseni ne pallotkin ovat luonnonkosmetiikkaa.

      Vastaa

      0
  2. - Ja jälleen uskomattoman upeita maisema- ja tunnelmakuvia Kreikan saarelta! Sinulla on armoitettu kuvasilmä. Ala-arvoiset ruokajärjestelyt isossa GASTRONOMIA-teemaisessa tapahtumassa ovat törkeän huono vitsi. Tai eivät vitsi ollenkaan osanottajille, jotka joutuvat kärvistelemään nälissään päivät pitkät. Ja ohjelma venyy iltamyöhälle, jolloin nukkumatti ottaa niskalenkin kiinnostavastakin tarjonnasta. Huh noita kreikkalaisia... tai etelämaalaisia yleensäkin. Heidän aikakäsityksensä ei ole niin eksakti kuin meidän. Ei kai missään olla niin täsmällisiä kuin Pohjoismaissa. - Onneksi sinulla on ne pähkinä-ja energiapatukkaeväät! Mutta uskon että tapahtumasta jää sinulle pääosin myönteisiä muistoja. Tiedän että otat tilaisuudesta irti kaiken mitä ehdit ja pystyt, ja aika siilaa parhaat annit päällimmäisiksi. Nautinnollisia päiviä sinulle siellä ihanissa maisemissa, auringonpaisteessa ja raikkaissa tuulissa.

    Vastaa

    0
    1. Joo, totta kai tapahtumasta jää positiivisia muistoja, ei nuo ruokailut ole suuressa kuvassa suuri juttu (etenkin kun valmistautuu eväillä) mutta vähän ironista tietenkin tapahtuman teeman huomioon ottaen. Eilen oli edelleen sama tilanne eli ohjelma myöhästyi reilusti ja filminäytökset alkoivat silloin kun olisi ohjelman mukaan ollut illallisaika. Luovutin kymmeneltä kun alkoi jo niin nukuttaa, onneksi sain vatsan täytettyä alkuillan juusto-maistiaisilla :) Sääli erityisesti elokuvantekijöitä, kun näytöksissä on myöhäisen ajankohdan (ja vieraiden nälän) vuoksi niin vähän yleisöä :/ Kun eilen lähdin huoneeseeni salissa oli enää vain kourallinen ihmisiä.

      Vastaa

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


  • Sanni

  • Arkisto

    • 2025 (50)
    • 2024 (124)
    • 2023 (149)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)
  • Avainsanat