Alaska. Onhan täällä upeaa.
Olen jo melkein suunnittelemassa seuraavaa matkaa tänne <3
Tiedättekö, täällä on tavallaan kuin Suomessa, koska ilmasto, valo ja kasvillisuus muistuttavat niin paljon Suomea. Jopa linnut laulavat "suomeksi". Mutta sitten täällä on nämä vuoret. Ja jäätiköt. Ja amerikkalaiset kosmetiikkamyymälät <3
Ja karhut.
Olin tänä aamuna kaavailemassa blogiin postausta otsikolla "Minä ja karhut". Kirjoitan tätä sunnuntai-iltana paikallista aikaa.
Postauksessa olin ajatellut kertoa, että olen todennut tällä matkalla olevani pahimmanlaatuisesti bearanoid. Kyllä, tälle on ihan oma ilmaisunsa sillä jotkut ihmiset joutuvat Alaskassa rehellisen karhu-paranoian valtaan.
Täällä karhuja nimittäin riittää: Alaskassa asuu yli 130 000 karhua. Alaskassa esiintyy kaikkia kolmea Pohjois-Amerikassa tavattua karhulajia; mustakarhuja, ruskeakarhuja ja jääkarhuja.
Eivätkä nallet suinkaan pysyttele nätisti omilla poluillaan syvissä metsissä - niitä voi kohdata kaupungissakin. Anchoragen alueella on laskettu asuvan ainakin 300 mustakarhua. Ne eivät ole kesyyntyneitä yksilöitä vaan niitä näkee kaupungin alueella koska villi luonto on Alaskassa kaikkialla. Osavaltiossa ei ole olemassa niin urbanisoitunutta aluetta etteikö siellä olisi villieläimiä läsnä. Ne ovat täällä kotonaan kaikkialla.
Asia on oikeammin niin, että ihmiset täällä asuvat karhujen ja muiden eläinten keskellä. Elinympäristö on yhteinen.
Kuultuani paikallisilta tarpeeksi monta tarinaa karhukohtaamisista ja nähtyäni kuvia "Neighbor Bear Alert" -sovelluksessa sekä todettuani, että karhusuihkeen käyttökin vaatii harjoittelua (väärin käytettynä sillä voi sokaista omat silmänsä), masennuin. Karhujen kohtaamisen todennäköisyys täällä ei ole ollenkaan niin pieni kuin olin kuvitellut, päinvastoin. Jos täällä haluaa vaeltaa, on yksinkertaisesti varauduttava karhuihin.
Kun sitten vielä oma mieskin sanoi, ettei häntä nyt ihan hirveästi huvita lähteä vaeltamaan karhujen pariin (nyt selvisi toinen eläin joka vie tämän muuten-niin-kovapintaisen eräilijän epämukavuusalueelle, ensimmäinen on hyttyset), hyväksyin sen että saisin todennäköisesti unohtaa patikkareitit tällä matkalla.
Bearanoid. Tein lauantaina pienen testivaelluksen Winner Creek Traililla joka kuuluu alueen suosituimpiin lyhyisiin päivävaellusreitteihin, eikä kylmä hiki jättänyt minua patikan aikana. Ei hemmetti, eihän tästä tule mitään.
Päätin, että vaelluksen sijaan jatkan Alaskan ulkoilureitteihin tutustumista pyöräillen.
Ja tänään sitten näin pyöräilyreitillä mustakarhun.
Olin pyöräillyt noin puoleen väliin Anchoragen rannikkoa seuraavaa Tony Knowles Coastal Trailia, kun vastaan tuleva mies sanoi, että nyt kannattaisi kääntyä tai ainakin välttää pysähtymistä ja poistumista pyörätieltä metsään sillä läheisellä parkkipaikalla oli juuri nähty karhu. Punnitsin vähän aikaa mitä tekisin, olin kyllä kovasti halunnut pyöräillä Tony Knowles -reitin Kincaid Park'iin saakka.
"Just don't go in the bushes, stay on the bike path", mies sanoi. No, en tosiaan meinannut poistua pyörätieltä ja jatkoin matkaa kun muitakin pyöräilijöitä meni ohitseni. Mutta siinähän se karhu sitten kohta olikin, juoksi pitkin pyörätietä ja sitten autotielle. En ehtinyt edes säikähtää - aloin vain kuumeisesti kaivaa kameraa esiin karhun vaihdettua suuntaa ja käännyttyä pois pyörätieltä.
En saanut aamulla kirjoitettua karhupostaustani. Nyt siitä tuli vähän erilainen. Hyvä yritys välttää karhuja - mutta ei onnistunut.
Voin nyt raksia listalta seuraavat luonnossa nähdyt Alaskan klassikkovillieläimet: hirvi, valkopäämerikotka ja mustakarhu. Toiveissa olisi vielä nähdä valaita Kenai Fjordsin kansallispuistossa tällä viikolla.
*
Hei, tämä täytyy jakaa :) Kävimme viime viikolla ihanassa pienessä kylässä nimeltä Talkeetna, josta minulle tuli välittömästi Villi Pohjola -tv-sarjan vibat. Luulin ihan "itse" keksineeni tämän assosiaation, kunnes luin eräästä esitteestä että Talkeetnaa pidetään laajalti inspiraationa Northern Exposure -sarjan Cicelylle. Ihanaa! Nyt voin siis melkein sanoa käyneeni Cicelyssä ja kokoeneeni Villin Pohjolan "livenä" ^_^
Tämä oli minulle erityisen kiva juttu Alaskassa koska Alaska merkitsee minulle pitkälti juuri tuon tv-sarjan luomia mielikuvia. Villi Pohjola on kaikkien aikojen lempisarjani Twin Peaksin ohella. <3
Alaska on samalla sellainen mitä odotin mutta myös enemmän. Karhuparanoiasta huolimatta tunnen oloni todella hyväksi ja kodikkaaksi. Täällä on samalla isoa ja pientä. On huikean upeita maisemia isossa mittakaavassa ja hurjan sympaattisia nurkkakuntia pienessä mittakaavassa. Pienuus ja vaatimattomuus viehättävät. Alaskan suurimmassa kaupungissa Anchoragessa ei edes ole viiden tähden hotellia, täällä luksus on jotain ihan muuta. Se on kalaretki eräkämpälle. Koirarekiajelu jäätiköllä.
Oikeastaan resepti takuuvarmalle viihtymiselleni tulee jo luonnon myötä: täällä ei tarvitse lähteä minnekään nähdäkseen National Geographic -luokan luontoa kun ympärillä avautuvat kaikkialla 360 asteen mielettömät maisemat. Tarvitsee vain katsoa ikkunasta. Mutta tietysti haluaa lähteä ;)
Tähän kun yhdistää suloiset kylät, paljon mutkatonta hyvää kalaruokaa ja rennon, paikoin sopivan quirkyn tunnelman ja kuorruttaa moderneilla ihanilla turhuuksilla kuten Sephoralla saadaan aika toimiva cocktail jota siemailisin mielelläni vielä pidempään. Alaskan eristyneisyys ja etenkin pienten "puskakylien" kalastukseen ja metsästykseen perustuva elämäntyyli kiehtoo.
Ja täällähän on niin viileää ettei tahmeiden aurinkorasvojenkaan kanssa tarvitse pelata :D
Haavikalastus Alaskassa on luvanvaraista ja sitä voivat harjoittaa vain paikalliset.
Talkeetnasta käsin voi ihailla Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren Denalin komeaa siluettia.
Seward Highway on Alaskan kuvauksellisimpia teitä. Tiellä kuulema sattuu paljon onnettomuuksia pelkästään siksi että näkymistä lumoutuneet turistit unohtavat katsoa tietä ja seurata liikennettä.
Näin tänään "karhureitillä" myös hirviemon poikasineen. Vasta toinen hirvibongaus tällä reissulla, mikä on erikoista sillä täällä on hirviä todella paljon. Jopa hotellimme pihalla oli kyltti jossa varoitetaan hirvistä. 
Hirvien ja karhujen lisäksi kolmas kaupunkialueella "vaaniva" vaara näkyy kuvassa: rannan mutalieju, mud flats. (En ole ihan varma miten tämä suomennetaan.) Erittäin voimakkaan vuorovesivaihtelun takia Cook-lahden vesi laskee niin alas että se paljastaa jopa kilometreittäin mutaliejua. Muta on erittäin vaarallista: se on kuin juoksuhiekkaa ja tarttuu kulkijaan kuin sementti. Mutaan juuttuneen irrottamiseen voi mennä tunteja, mikäli apu ylipäänsä ehtii paikalle ennenkuin vesi jälleen nousee. Juuri viime viikolla joku nainen oli saatu pelastettua kun vettä oli jo kaulaan saakka. Irrottaminen vaatii palokunnan erityiskaluston.
Muta koituu vuosittain monen kohtaloksi.
Etenkin turisteja päätyy mutaan heidän kuvitellessaan että se on kosteaa rantahiekkaa jolla voi kävellä. Mudasta varoitetaan kylteillä hyvin tiheästi rantareiteillä, mutta aina joku silti päätyy kokeilemaan onneaan, joko tarkoituksella tai tietämättään.
Minulla on vielä Alaskaa jäljellä muutama päivä, mutta saan viettää ne itsekseni misterin lähdettyä kiipeämään. Toista kutsuvat Sephorat, toista vuoret...
Huomenna minulla olisi mahdollisuus patikoida Anchoragen klassisin patikkareitti Flattop Mountainille "paikallisoppaan" kanssa - tutustuimme täällä mukavaan perheeseen mieheni ystävän kautta ja perheen tytär tarjoutui lähtemään minulle patikkaseuraksi kun kerroin karhupelostani. Jos sää on hyvä niin taidan lähteäkin, kai täällä täytyy yksi kunnollinen hike edes tehdä... Ja voisiko ajatella, että kun nyt olen jo kohdannut karhun, ei toinen enää voi osua kohdalle...? ;p
19 comments on “In Bear Country”
Alaska vaikuttaa ihanalta! Jo aiemminkin olen haaveillut joskus matkustavani sinne, eikä postauksesi yhtään lievennä tätä haavetta, päinvastoin :D Onko siellä paljon turisteja? Ja jos saa udella, että miten sinulla on aikaa ja varaa matkustella noin paljon? :)
Hei Päivi!
Ei täällä ainakaan vielä toukokuussa ole paljon turisteja. Alaskan turistikausi on lyhyt, kesäkuusta elokuuhun, ja silloinkin valtaosa turisteista on risteilymatkustajia. Yli 60% Alaskassa vierailevista turisteista tulee risteilyaluksilla, luin tämän tiedon opaskirjastani ja olin tosi yllättynyt. Tiesin kyllä että USAn länsirannikolta tehdään risteilyjä Alaskaan mutta en arvannut että ne muodostavat niin suuren osan Alaskan turismista.
Miten minulla on varaa ja aikaa matkustella? Vastasin tähän viimeksi tässä postauksessa, jossa kerroin Alaskan ja Islannin matkastani:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/northern-exposure/
Lyhyesti: teen kahta työtä jotka kummatkin sallivat hyvin vapaan ajan suunnittelun. En ole sidottu ns. normityöaikoihin ja lomakausiin.
Matkapostauksesi ovat aina ❤. Reissasit missä vain.
<3 :)
Ja täällä päin jotkut turistit ovat pettyneitä, jos eivät luonnonpuistossa näekään karhua...!
Ymmärrän kyllä huolen, onhan ne grizzly bearit varsinkin aika vaarallisia... YouTube on pullollaan videoita 'karhuihmisistä', jotka elävät nallekarhujen kanssa ja osaavat niitä kouluttaa (usein on kyse orvoiksi jääneistä poikasista, jotka sitten tottuvat ihmiseen).. Venäjällä jopa kuuluu olevan yleistä nallen pitäminen lemmikkinä. Silti, puolikesyn karhun läimäykseen on moni taitava nallenkasvattaja kuollut.. Villieläin on villieläin. Itse haluan välttää kohtaamiset niiden kanssa.. ellei nalle ole aivan pieni :)
Hahah, niinpä ^_^
Meillä päin on hirvet pyörineet http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805282200973879_u0.shtml
Ihanan näköistä! Minkälaiset lämpötilat?
Voi jestas..!
Lämpötilat ja sää ylipäänsäkin täällä Alaskassa on ainakin parempi kuin Islannissa :) Joka päivä on ollut puolipilvistä mukavalla auringonpaisteella ja sade on jäänyt parin minuutin kevyisiin kuuroihin joita on toistaiseksi ollut vain kaksi. Asteita 12-19, arvioisin. Aamuisin on aina kylmempi.
Todella kaunista. Kiva kun jaat kuvia sieltà, Alaska onkin vàhàn vieraampi paikka. Kuvissa nàkee samaa "valoa" kuin Suomessa, varmaan tosiaan ilmastoltaan samantyylinen. Pidà hauskaa ja ole varovainen niiden karhujen kanssa.
Kiitos :) Onhan tämä ainakin vähän erilainen luontokokemus kuin mikään aikaisempi....
Niin. Tai seuraava ei enää niin tunnu missään;) Toki tuo mustakarhu on hiukka eri asia, kuin kotoinen karhumme saati joku grizzlie (vaikka ne nyt periaatteessa "sama" asia ovatkin lajillisesti). Mitenkään kokemustasi väheksymättä...
Mä tiedän Amerikoissa tavattavista karhuista vain seuraavan:
If t's black, fight back. If it's brown, lay down. If it's white, say goodnight.
https://satwcomic.com/bear-whisperer
Täällä varmasti kyllä siedättyisi kun viettäisi enemmän aikaa metsissä ja kokisi useampia karhuja, sehän on tilanne paikallisillakin. Valtaosa karhukohtaamisistahan on lopulta vaarattomia suurimman osan karhuista välttäessä ihmistä ja lähtiessä mieluummin pois päin kuin ihmistä kohti. Silti, kun tietää että se vaarallisenkin kohtaamisen mahdollisuus ONolemassa, ja joka vuosi jokunen ihminen menettää henkensä karhun takia patikkapoluilla, niin kyllähän se väkisin luo tietynlaisen jännitteen ja huolen tunteen ainakin meille ei-siedättyneille turisteille. Ei voi mitään...
Joo, tämän ohjeen olen saanut täälläkin... kiinnostaisi kuulla kuinka moni on todella saanut tapeltua vastaan mustakarhulle.... :P
Jokin aika sitten oli YLEn uutisissa juttu rajavartioston miehistä, jotka näkivät polulla vastaantulevan karhun. Siis Itä-Suomessa.....
Eipä siinä auttanut kuin huutaa kovaa, että mesikämmen tajuaisi ihmisen läheisyyden ja kääntyisi pakoon...!
Henkiin jäivät, kun ennättivät ladata tapahtumasta ottamansa kännyvideonkin nettiin.
Kovaa huutaminen ja huitominen on kuulemma paljon parempi tapa toimia, kuin se perinteinen 'teeskentele kuollutta'...
Joo, ensin pitää huutaa ja nostaa kädet ylös = tekeytyä isoksi, ja vasta jos karhu hyökkää niin play dead. Mutta vain jos kyseessä on ruskea karhu, ei toimi mustan kanssa... :P
Vissiin se tarkoittaa enemmänkin sitä, että mustakarhu on säikyteltävissä pois? Ei niinkään varsinaista käsirysyä karhun kanssa. Siinähän ihminen ei kyllä pärjää. Juuri millekään villieläimelle.
Onpa ihanan näköiset maisemat! :) Olisipa kiva käydä joskus Alaskassa. Olin pari viikkoa sitten Mammoth Lakesilla, jossa varoiteltiin myös kovasti karhuista (tosin juurikin mustakarhuista, jotka eivät taida olla vaarallisimmasta päästä). Olisikin ollut hienoa nähdä karhu, vaikkakin olisin varmaan säikähtänyt sitä melkoisesti!
Olen vain huokaillen katsellut näitä sun Alaska-kuvia. Kaunista! <3 Twin Peaks oli mulle aina liian ufo-sarja, mutta Villiä Pohjolaa rakastin.
On upeaa, että villiluonto ja ihmiset voivat elää sulassa sovussa, minusta me suomalaiset olemme vähän irtaantumassa tästä, mikä on todella ikävää. Jaksetaan vöyhkätä jostain susista, joita on moni innokkaana ampumassa pois jaloista. :( Ihan toista, kun itselle korven keskellä asuvalle jo lapsena mummo opetti, miten käyttäytyä, jos karhu/susi/hirvi tulee tiellä vastaan. Meillä päin niitä liikkui jonkin verran. Menin neljän kilometrin metsätien pätkän yksin pyöräillen kouluun, niin pakko oli opettaa toimintamalli. Ampumisesta ei puhuttu vaan miten menetellä, jos eläin tulee vastaan. Kukaan ei pelotellut asialla, nykyään tuntuu, että ihmiset on irtaantuneet luonnosta ja ovat ihan hysteerisiä. Tästä näkökulmasta mihin itseni kasvatettiin nykyajan susihysteria tuntuu todella naurettavalta.
Mitä kirjoitit on varmasti erittäin totta, olemme monella tapaa vieraantuneet luonnosta ja asiat joiden pitäisi olla luonnollisia herättävät meissä pelkoa ja epävarmuutta. Se on harmillista mutta toki sen voi ymmärtää, elämä kaupungeissa on täysin erilaista kuin lähellä luontoa eikä kaupunkien ihmisillä ole edes mahdollisuutta kokea millaista on elää ns. luonnon ehdoilla. Se on kai kehitystä jota ei voi estää. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Onhan se aika absurdia että eläimet, joiden kanssa olemme eläneet "rinta rinnan" vuosituhansia, aiheuttavat nyt hysteriaa emmekä tiedä miten toimia niiden kanssa. :/
Upean näköistä! Alkoi kyllä Alaskaan matkustaminen kiinnostamaan todella paljon! :)