Valmista kastike ja mausteseos. Sekoita yhteen porkkanat, kikherneet, minttu, persilja ja kastike. Asettele tarjoiluvadille (tai vihreän salaattipedin päälle), murustele päälle feta ja mausteseos. Nauti!
Kaupallinen yhteistyö: Oslo Skin Lab
Palataan ryppyjen maailmaan.
Kirjoitin teille kuun alussa päässeeni testaamaan Oslo Skin Lab The Solution -kollageenivalmistetta. Se on puhdasta hydrolysoitua kollageenijauhetta sisältäen tyypin 1 kollageenia jossa kollageeniproteiini on pilkottu peptideksi.
Vaikka sisäisesti nautittujen peptidien vaikutus juonteisiin voi kuulostaa äkkiseltään hokkuspokkukselta, tutkimustulokset näyttäisivät puoltavan, että peptideillä todella voi olla ihon kollageenin tuotantoa stimuloiva ja tätä kautta juonteita madaltava vaikutus. Edellisessä jutussani linkkasin myös muihin tutkimustuloksia vahvistaviin lähteisiin.
Mekanismi on siis olemassa, mutta vaikuttivatko peptidit näkyvästi juuri minun ihooni?
Jos oma kokeilu kiinnostaa, The Solution -valmistetta saa nyt 50% kampanjatarjoushintaan Oslo Skin Labin sivulta.
Olen nyt käyttänyt Oslo Skin Lab -valmistetta kahdeksan viikkoa, jolloin tuloksia pitäisi alkaa näkyä.
Kokemus: todella selkeää eroa en huomaa. Silmäkulmien syvemmät juonteet ovat ehkä miedontuneet, mutta ohuempien juonteiden verkko silmien alla näyttää samalta kuin ennen kuurin aloitusta.
Vaikutusten arviointia vaikeuttaa se, että juonteet erottuvat iholla hyvin eri lailla valosta, kasvojen ilmeestä ja jopa vuorokauden ajasta riippuen. Esimerkiksi aamulla, kun kasvot ovat levänneet ja iho rento ja yövoiteen pehmentämä, juonteet erottuvat paljon lievemmin kuin illalla, jolloin iholla on takanaan koko pitkä päivä ilmehdintää ja ilman sekä auringon pintakuivattavaa vaikutusta.
Hymy on kaikkein voimakkaimmin juonteiden erottuvuuteen vaikuttava tekijä; mitä leveämmin hymyilen, sitä selvemmin juonteet näkyvät.
Pystyn tarkastelemaan eroja oikeastaan vain valokuvien kautta, jolloin kasvonsa näkee paremmin ikäänkuin "ulkopuolisen" näkökulmasta peilikuvaan verrattuna. On vaikeaa, ellei mahdotonta saada otettua kuvia ihan samanlaisissa olosuhteissa joissa valo tulee samasta kulmasta ja hymy on täsmälleen yhtä mairea.
Näissä vertailukuvissa ilmeet ja kasvojen kulma kameraan ovat kutakuinkin samat:
Kuva toukokuulta, kun olin käyttänyt valmistetta noin kaksi viikkoa.
Kuva kesäkuun lopulta, kun olen käyttänyt valmistetta kahdeksan viikkoa.
Lähikuvat silmien alueelta:
Toukokuun puoliväli
Kesäkuun loppu
Kuvia ei ole käsitelty muuten kuin rajaamalla.
Silmäkulmien vekkien ja otsan sibelius-ryppyjen erottuvuus on ollut viime viikkojen kuvissa miedompaa "normaaliin" verrattuna, ja kyllä ne peilikuvassakin näyttävät jotenkin aiempaan pehmeämmiltä. Mutta lopulta totean, että jo valaistus vaikuttaa niin paljon, että kunnollisten arvioiden tekeminen pelkästään visuaalisen mittarin pohjalta on vaikeaa.
Summa summarum: ei valtavan selkeää muutosta lähtötilanteeseen juonteiden osalta.
Yhden konkreettisen muutoksen saatoin kuitenkin kokeilun aikana todeta, ja se on jo aiemmassa postauksessani mainitsemani ihon kosteuspitoisuuden lisääntyminen. Sitä todistaa käsieni iho jonka voisin sanoa kahden kuukauden aikana lähestulkoon normalisoituneen. Ihon kuivuuden väheneminen on huomattava.
Tietenkään en voi täydellä varmuudella tietää, että muutokseen olisi vaikuttanut juuri Oslo Skin Labin kollageenivalmiste, mutta se mahdollisuus on olemassa. Mikään muu kauneudenhoitorutiineissani tai ruokavaliossani ei muuttunut kollageenikuurin aikana. Ihon kosteuspitoisuuden paraneminen kuuluu myös peptidien dokumentoituihin vaikutuksiin ihossa. Viimeistään sitten, kun kokeilukuurin päättymisestä on kulunut aikaa, voin kenties tehdä päätelmiä, mikäli ihon kuivuus palaa.
Kollageeniravintolisän vaikutusmahdollisuus on olemassa, joten jos ei-kirurgiset keinot juonteiden madaltamiseen kiinnostavat, ei tuotteen kokeilulla ainakaan häviä mitään. Vaikutukset tulevat esiin säännöllisessä pitkäaikaiskäytössä.
Oslo Skin Lab The Solution -valmisteen edut:
Oslo Skin Labin kampanjatarjos: kuukauden pakkaus hintaan 14,95€ (normaali hinta 29,95€) + toimituskulut 4,95€. Tarjoukseen voi tarttua Oslo Skin Labin sivulla.
Ajattelin taas jakaa pari hittireseptiä juhannukselta :)
Toista jo kyseltiinkin Instassa, ja sen olen itse asiassa jakanut blogissa aiemminkin koska kyseessä on yksi kestosuosikkejani. Mutta ainahan tulee uusia lukijoita joten ei varmasti haittaa laittaa lempparireseptejään jakoon uudemmankin kerran. :)
Voisin muutenkin postailla kuvia värikkäästä kasvisruoasta jo pelkäksi omaksi ilokseni mutta ehkä näistä muutkin tykkäävät :)
Olen "erikoistunut" uudelleentulkitsemaan ja välittämään etenkin Pirkan (nykyinen K-Ruoka) ja Alkon mainion Etiketti-lehden reseptejä, ja tämän jussin hitit ovat myöskin niistä peräisin.
Kuten surf'n'-turf-salaatti romesco-kastikkeella, kun tämän alla olevan reseptin kerran löysin ja testasin, olen tehnyt sitä aina uudestaan ja uudestaan. Törkeän hyvän makuinen, toimiva salaatti arkisten perussalaattien yläpuolella. Tutut vieraat ovat aina yhtä innoissaan kun pöytään kannetaan mintun ja paahdetun, makean porkkanan tuoksuinen salaatti :)
Marokkolainen porkkanasalaatti
neljälle hengelle, alkuperäinen resepti Alkon Etiketti-lehti kesä 2015
itse teen tästä aina suuremman satsin ja laitan melkein kilon porkkanoita ja teen useimmiten alle vihreän salaattipedin
300 g porkkanaa (jos mahdollista, mieluiten uuden sadon hoikkia porkkanoita)
1 prk (n. 2 dl) keitettyjä kikherneitä
3 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
3 rkl tuoretta (lehti)persiljaa hienonnettuna
200 g fetaa
Paahda porkkanoita 225 asteisessa uunissa kunnes ovat saaneet väriä. Minä käytän tavallisia porkkanoita kalliiden uuden sadon porkkanoiden sijaan ja viipaloin ne pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Anna porkkanoiden jäähtyä.
*
Dukkah-mausteseos:
1 dl kuorellista mantelia rouhittuna
1 rkl seesaminsiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria (tai muuta kidemäistä makeutusta kuten erytritolia)
Paahda manteleita kuivalla pannulla kunnes saavat vähän väriä. Lisää pannulle seesamin- ja korianterinsiement ja paahda vielä pannun kuumuudesta riippuen noin 30 sekuntia, varoen etteivät siemenet pala. Anna mantelisiemenseoksen jäähtyä ja lisää mausteet.
*
Harissa-sitruunakastike:
0,75 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl juoksevaa hunajaa
0,5 tl suolaa
1 tl harissatahnaa (tai muutama kierros chiliä myllystä)
(1 säilötty pieni sitruuna pilkottuna, esim. Al Fez - minä en ole näitä koskaan löytänyt niin teen kastikkeen ilman, maistuu ilmankin :))
Tämä on siis niin NAM että teidän täytyy vain maistaa tämä..! ^_^
*
Juhannus on minulle oikea salaattien juhla ja kokeilen suosikkivakkarien lisäksi aina myös uutuuksia. Viime vuoden onnistuneita kokeiluja olivat hedelmäisen makeat mansikka-bataatti-salaatti ja kvinoa-persikka-salaatti (kuvissa yllä), tänä vuonna olin vähemmän makealla kaalisalaattilinjalla ja pyöräytin hasselpähkinäisen punakaali-parsakaalisalaatin jogurttikastikkeella ja raikkaan punajuuri-ruusukaali-omenasalaatin limellä ja balsamicolla terästettynä. Nämäkin olivat oikein hyviä, etenkin pähkinäinen punakaaliparsakaali, mutta eivät ihan nousseet kestohitti-gourmet-salaattien kastiin.
*
Juhannuksen toinen hittiresepti, jonka kaikki halusivat itselleen, oli suloinen feta-kasvispiirakka. Reseptin juju ovat söpöt ruusukkeet ja täyteläistä makua tuo erittäin juustoinen, tanakka täyte.
Bongasin reseptin kesän K-Ruoka-lehdestä (joka minulle on aina Ruoka-Pirkka, en ikinä osaa kutsua lehteä muulla nimellä ^_^) ja täältä välitämme kuorossa kiitokset sille kuka ikinä "Pirkassa" on reseptin luonut sillä piirakka vei totisesti kielen mennessään.
Feta-kasvispiirakka
Pohja:
(alkuperäinen resepti K-Ruoasta, itse tein viljattoman version manteli-, kookos- ja soijajauhoilla sekä rukiista makua antavilla Fibrex-hiutaleilla)
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
100 g voita
2 rkl vettä
Sekoita keskenään jauhot, suola ja pehmeä voi. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (läpimitta n. 25 cm) pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 15 minuutiksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
Täyte:
1 (n. 340 g) kesäkurpitsa
300 g porkkanaa
1 pkt (200 g) fetaa
0,5 dl maitoa (minä käytin mantelimaitoa)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 pussi (150 g) emmental-mozzarellajuustoraastetta
ripaus mustapippuria
Kuori porkkanat ja leikkaa pitkittäin ohuiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä. Höylää kesäkurpitsasta juustohöylällä ohuita viipaleita ja halkaise viipaleet pitkittäin kahtia.
Soseuta fetajuusto ja maito sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita joukkoon valkosipuli, juustoraaste ja pippuri. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Rullaa kasvissuikaleita tiukiksi rulliksi ja paina täytteen päälle pystyyn ruusukkeiksi.
Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Nosta piirakka ylätasolle ja paista vielä 5-10 minuuttia kunnes pinta on saanut väriä (minun uunissani pinta sai värin jo alatasolla ensimmäisen 30 minuutin aikana ja otin piirakan sen jälkeen pois).
*
Yrttiöljy
0,5 dl oliiviöljyä
1 ruukku tuoretta basilikaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
ripaus mustapippuria
Valmista yrttiöljy soseuttamalla öljy ja basilikanlehdet sauvasekoittimella, sekoita joukkoon valkosipuli ja pippuri. Valuta öljy piirakan päälle ennen tarjoilua.
Ruoka :) <3
* Sis. mainoslinkkejä
Esittelyssä ja vertailussa tänään kaksi uutta hyvin samankaltaista mutta brändiltään ja raaka-ainepohjaltaan täysin erilaista seerumia; toinen on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, toinen markettien normikosmetiikkaa. Kummankin ykkösfunktio on kosteutus eli nämä ovat kaikenikäisten seerumeita.
Seerumit ovat Laveran Hydro Effect ja L'Oreal Parisin Hydra Genius.
Nimissä on samaa ja pullotkin ovat samaa sävymaailmaa. :) Hauska sattuma että nämä "kaksoset" tulivat markkinoille suunnilleen samaan aikaan, Lavera hitusen etunenässä aiemmin kevättalvella.
Yhtäläisyydet eivät lopu tähän vaan seerumeiden pääaktiiviaineetkin ovat samoja. L'Orealin tarjokkaan aktiiviaineet ovat aloevesi ja hyaluronihappo ja samat ainesosat löytyvät myös Laveran seerumista, aloe melkein kärjestä. Laveran markkinointiteksti nostaa esiin myös leväuutteen ja luomusakkaridit.
Jos tarkkoja ollaan, L'Orealin tuote ei nimensä puolesta ole seerumi vaan liquid care, suomeksi hoitoneste, mutta näitähän käytetään ihan samalla lailla. Nestemäisten kosteustuotteiden käyttöbuumi tulee Aasiasta ja nyt markkinat täyttyvät pikkuhiljaa kaiken maailman liquid-sitä ja liquid-tätä kosteustuotteista. Kyseessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan seerumin tapaan käytettävä, päivävoiteen alle levitettävä lisäkosteustuote.
Katsotaanpa vielä vähän syvemmälle pullojen "konepellin alle". Iholla nämä kaksoset tuntuvat yllättävän samantapaisilta, mutta ainesosiensa puolesta ne poikkeavat täysin. Teidän ei varmaan tarvitse arvailla kumpi näistä on minun suosikkini.
L'Oreal Hydra Genius 10,90€ / 70 ml
L'orealin hoitonesteen sisältö on odotetusti synteettisvoittoinen. Pakkauksen kyljessä esiinnostetut aktiiviaineet aloevesi ja hyaluronihappo sijottuvat ainesosaluettelon keskivaiheen yläpuolelle, ja niitä suurempana pitoisuutena tuotteesta löytää nesteen koostumukseen ja ihofiilikseen vaikuttavia ainesosia kuten emulgaattoreita, pH-arvon tasapainottajaa, tahmeuden tunteen vähentäjää ja silottajaa (mm. tuttu silikoniyhdiste dimetikoni).
Seerumi tuntuu iholla silikonin ansiosta liukkaammalta kuin Laveran seerumi, mutta lopulta Laverakin on yllättävän liukas.
Toiset kuluttajat rakastavat silikonista liukkautta, minä en, mutta Hydra Genius on ihollani kuitenkin ihan mukavan tuntuinen. Se on raikas ja toimii ilman muuta hyvänä lisäkosteuden tuojana päivävoiteen alla, ja on hinnaltaan Lidl-tasoa, tsekatkaapa pullon koko: 70 milliä...!!
Superedullinen hinta kertoo tietysti jotain tuotteeseen käytetyistä raaka-aineista jotka eivät tähän hintaan voi olla kovin arvokkaita, ja esimerkiksi Lavera-siskoa ei pystyisi tähän litrahintaan myymään sillä kasviuutteet, -rasvat ja -öljyt ovat yleisesti arvokkaampia ainesosia kuin synteettiset. (Eivät kaikki, mutta keskimäärin.)
Huvittava yksityiskohta; pakkausteksti kertoo, että "älykäs koostumus mukautuu kuhunkin ihotyyppiin", mutta seerumia on kuitenkin tarjolla kolmena eri versiona; kuivalle ja herkälle, normaalille ja kuivalle ja normaalille ja sekaiholle.
Ei siis näytä kuitenkaan mukautuvan kaikkiin ihotyyppeihin..? :D
Lavera Hydro Effect Serum n. 19,95€ / 30 ml
Hydro Effect on ihana. Mahtavaa, että Laverakin viimein lanseerasi kosteuttavan seerumin - tai seerumin ylipäänsä. Seerumin puuttuminen Laveran kaltaiselta valtavan laajan valikoiman omaavalta merkiltä on ollut vähän erikoista. My Age (nyk. Firming) -linjassa oli jonkun aikaa seerumi, mutta sen jäätyä pois Lavera on ollut pitkään vailla seerumia. Hydro Effect saapui viimein paikkaamaan tilannetta.
Hydro Effectin ainesosaluettelo on Hydra Geniuksen heprean kuuloisia synteettisiä kemikaaleja vilisevään inciin verrattuna kuin kasvimaa. (Huom, en sano että "kasvimaa" on yksiselitteisesti parempi formulointi vain koska itse pidän enemmän luonnonkosmetiikasta, kummatkin näistä kosteuttavat mutta eri lailla rakennetulla pohjalla.) Laveran reseptissä on synteettisten koostumuksen muokkaajien sijaan kasvipohjaisia kosteuttajia, pehmentäjiä ja antioksidantteja kuten jo mainitut aloevesi ja leväuute sekä skvalaani, sodium pca, sheavoi, auringonkukansiemenöljy, joukko sokeriyhdisteitä sekä e-vitamiini.
Mistä joku ehkä ei tykkää Hydro Effectissä on etanolin sijoittuminen korkealle, heti veden jälkeen (L'Orealin seerumissa se on kolmantena). Alkoholilla saadaan tehokkaasti minimoitua muiden ainesosien mahdollista tahmeuden tunnetta iholla ja vaikutetaan tuotteen imeytyvyyteen, minkä lisäksi se toimii luonnonkosmetiikan tuotteissa myös säilöntäaineena. Laveran seerumin alkoholipitoisuus ei kuitenkaan mitenkään "läjähdä" kasvoille, tuotetta levittäessä ei tunnu alkoholin tuoksua eivätkä silmänikään reagoi, niinkuin joidenkin alkoholipitoisten tuotteiden kuten silmänympärysvoiteiden kohdalla.
Myös hajuste on incissä korkealla, mikä ei ole kaikkien mieleen. Itse tykkään Hydro Effectin tuoksusta eikä se ole makuuni liian voimakas. Siinä on jotain tosi jännää josta olen yrittänyt saada kiinni, mieleen tulee jostain syystä lakritsi mutta en löydä incistä mitään siihen viittaavaa.
Seerumi on koostumukseltaan ohutta, lähes nestemäistä geeliä ja jättää ihon miellyttävän sileän ja kosteutetun tuntuiseksi. Hydro Effect ei ehkä tunnu yhtä, voisiko sanoa ylelliseltä kuin vaikkapa Mádaran SOS-seerumi tai Supermoodin Egoboost Moisture Kick, joiden rinnalle se nyt kohosi lemppari-kosteusseerumieni rivissä, mutta brändikin on "arkisempi" ja hinta sen mukainen - huomattavasti Mádaraa ja etenkin Supermoodia edullisempi.
Olen aina erityisen iloinen löytäessäni edullisia helmiä, ja Laveran Hydro Effect on yksi sellainen. Etenkin seerumien maailmassa alle kahden kympin tuotteet ovat harvinaisuuksia. Aiemmin keväällä vinkkasin teille vieläkin edullisemmasta Lué Balance -hyaluronihapposeerumista, mutta Laveran Hydro Effect on enemmän meidän mieleen jotka kaipaavat seerumilta myös pehmentävyyttä.
Tässä meillä olisi nyt siis kaksi omassa lajissaan edullista, pätevää kaikenikäisten kosteusseerumia. Oma suosikkini on luonnonkosmetiikan ja pidän sitä henkilökohtaisesti tehokkaampana vähintään korkeamman antioksidanttipitoisuutensa perusteella, mutta en dissaa L'Orealiakaan vaan näen sen potentiaalin normikosmetiikan käyttäjien joukossa. Ja onhan sen hinta kerrassaan lyömätön.
Tässä ei olla minkään rakettitieteen kysymysten äärellä vaan tuodaan ihoon vain lisäkosteutta kevyellä, tahmaamattomalla koostumuksella. :) Sen tekevät kumpikin näistä tuotteista.
Kumpiko olisi sinun juttusi? :)
L'Orealin Hydra Genius -hoitonestettä myydään tavarataloissa ja marketeissa, Laveraa myyvät eko- ja luontaistuotekaupat sekä tavarataloista ainakin Sokos.
Edullisin hinta Laveran Hydro Effect -seerumilla on tällä hetkellä Biodellyssä* (19,95€).
Minulla on tarjota Biodellyyn* myös kesäinen alennuskoodi, jolla saa Biodellyn koko valikoiman normaalihintaisista tuotteista -15% alennusta. Koodi on SANNIKESÄ ja se on voimassa 16.7. saakka. (Biodellyllä on muuten ilmaiset toimituksetkin heinäkuun loppuun saakka.)
Huomenta ja hyvää juhannuspäivää Ahvenanmaalta!
Vieraideni vielä nukkuessa saan käyttää aamun hiljaisen hetken blogin parissa :)
Juhannusaattoa saimme viettää aurinkoisessa, joskin paikoin tuulisessa säässä Maarianhaminassa, jossa vietämme vaihteeksi cityjuhannusta. Kävimme katsomassa juhannussalon pystystä, rentoilimme mökkirannan sijaan aurinkoisella parvekkeelle ja illalla oli käytävä toteamassa omin silmin, kun täälläkin osallistuttiin Hulahula Suomi -maailmanennätykseen.
Emännän ohjelmaan kuului lisäksi paljon mielekästä värikkään kasvisruoan valmistelua. :) <3 Uhmasin tuulta vielä senkin jälkeen kun muut olivat luovuttaneet ja poistuneet hytisten sisätiloihin, ja raastoin iloisena parvekkeella punajuurta fleecetakin lämmössä ^_^
Ihan valtavan sankoin joukoin ei Maarianhaminan torilla ollut hulahulaajia, mutta yllättävän kiitettävästi kuitenkin ottaen huomioon, että varmaan 90% kaupungista tyhjenee juhannusviikonloppuna ihmisten suunnatessa niemennokkiinsa mökeilleen.
Törmäsin torilla yllättäen myös Tampereen blogipiirien kautta tuntemaani Optimismia ja energiaa -blogin pirteään Katjaan, jonka kysymykseen, "Mitenkäs sinä olet täällä Ahvenanmaalla hulahulailemassa?" oli hauskaa yrittää koota tiivistetty vastaus. "No, kaikki alkoi vuonna 2003...." ^_^
.
Sitten arvontaan. :) Olen parina vuonna järjestänyt blogissa juhannusarvonnan ja tänä vuonna tuntui taas olevan paikka sellaiselle.
Tarjolla olisi L'Orealin uusi hempeän vaaleanpunainen setti kasvojen puhdistukseen, Rare Flowers. Arvon koko sarjan miinus geelimäinen putsari, jonka pidätin itselläni osaksi tulevaa vaahtoavien putsareiden vertailua.
Rare Flowers -sarja on tarkoitettu kuivalle ja herkälle iholle ja siihen kuuluu neljä eri tyyppistä puhdistustuotetta (maitomainen, voidemainen, geelimäinen ja puhdistusliinat) sekä kasvovesi. Puhdistusliinoista on myös versio normaalille ja sekaiholle.
Kukkainen nimi viittaa tuotteiden sisältämään yhdisteeseen ruusu- ja jasmiiniuutteita. Sitä en tiedä miksi niitä nimitetään 'harvinaisiksi', sillä eivät ruusu ja jasmiini mitenkään harvinaisia raaka-aineita ole kosmetiikassa. Ehkäpä näissä on sitten käytetty jotain harvinaislaatuisempaa lajiketta? ^_^
Juhannusarvonnan palkintosetissä:
Rare Flowers -puhdistusmaito 400 ml
Rare Flowers -kasvovesi 400 ml
Rare Flowers -meikinpuhdistusvoide 200 ml
Rare Flowers -meikinpoistoliinat 25 kpl
(liinoista normaalin ja sekaihon versio)
*
Osallistut arvontaan kertomalla, missä vietät juhannusta :) (Tai vietit, jos osallistut vasta jussin jälkeen.) Osoitetta ja tarkkoja koordinaatteja ei kuitenkaan tarvitse jakaa ^_^ :D
Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 28.6. kello 24.00 saakka.
P.S. Tänään sataa. Trivial Pursuit esiin...
*
Arvonta suoritettu, onni suosi nimimerkkiä A-K. Onnea :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
Tanskalainen "halpis"luonnonkosmetiikkamerkki Urtekram on tänä keväänä jälleen laajentanut valikoimaansa parillakin uudella sarjalla. Toinen on Nordic Berries ja toinen Morning Haze. Jälkimmäinen pyrkii olemaan Urtekramin standardeissa hieman ylellisemmän designin omaava sarja jota myydään myös apteekeissa. (En tosin ole ihan varma miten ylellisyys ja apteekit liittyvät luontevasti toisiinsa, mutta tällainen yhdistelmä Morning Hazessa kuitenkin toteutuu.)
Sain testiin "Aamu-usvasta" kolme tuotetta; suihkugeelin, vartalovoiteen ja käsisaippuan. Sarjaan kuuluu myös shampoo ja hoitoaine, hoitosuihke, käsivoide ja deodorantti.
Morning Haze tuoksu on vaikeasti kuvailtava; ensimmäiset mieleen tulevat sanat ovat mieto, erikoinen ja voikukkaisuus. Ilmeisesti tuotteiden tuoksu kuitenkin tulee niissä käytetystä seljankukasta. (En tiedä miltä seljankukka tuoksuu, en ole koskaan haistanut.)
Tuoksu on kevyt mutta siinä on ihan aavistus jotain pippurista ja pistävää, kuten voikukan tuoksussakin, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kun tuoksun antaa kehittyä iholla, olen erottavanani siinä seuraavaksi karvasmantelia. Minuutissa tuoksu pehmenee ja puuterisoituu ja lievä pistävyys katoaa.
Pitkällinen testijakso vahvisti, että en kaverustunut tuoksun kanssa ja pidän sitä kaiken kaikkiaan jotenkin omituisena. Tuoksu ei mielestäni yhtään korreloi sarjan usvaisen nimen kanssa.
Käsisaippua n. 8,80 € / 380 ml
Morning Haze -saippua on ylellisen tuntuinen verrattuna aiemmin kokeilemiini Urtekramin nestemäisiin saippuoihin. Kookos-sarjan käsisaippua esimerkiksi on minusta elämyksellisesti jopa aika kaamea, se on niin lirua, ruman väristä (!), laiskasti vaahtoavaa ja epämääräisen tuoksuista.
Morning Hazen koostumus on eri luokkaa, ohutta tämäkin on mutta koko koostumus on selvästi tsiljoona kertaa harkitumpi; se on miellyttävän väristä, siinä on helmiäistä, se ei ole yhtään hyytelömäistä ja se vaahtoaa miellyttävän pehmeästi (mutta ei runsaasti, kuten eivät juuri mitkään luonnonkosmetiikan nestemäiset saippuat).
Suihkusaippua n. 7,20 € / 245 ml
Suihkusaippuasta on vaikea keksiä muuta sanottavaa kuin että se tuoksuu samalta kuin käsisaippua ja on elämyksellisesti vaisu. Perustavaraa; ohut, miedosti vaahtoava geeli joka pesee hellävaraisesti herättämättä sen kummempia fiiliksiä.
Viimeisenä kolmikon tähti. Olen jo aiemmin ylistänyt Urtekramin pari vuotta sitten uudistetun vartalovoidekoostumuksen laatua eikä Morning Haze tee poikkeusta tässä todella helposti levittyvien ja ihanasti kosteuttavien, nopeakäyttöisten vartalovoiteiden kimarassa.
Body Lotion n. 7,80 € / 245 ml
Tässä vartalovoide niille luonnonkosmetiikan käyttäjille, jotka eivät pidä monille luonnonkosmetiikan voiteille ominaisesta pidemmästä työstöajasta; Urtekramin uutuus imeytyy hetkessä. Olen pitänyt Urtekramin muitakin kroppavoiteita uudistumisen jälkeen luonnonkosmetiikan parhaimmin imeytyviin ja levittyviin kuuluvina, mutta Morning Haze hakkaa nekin imeytymisnopeudessa.
Voide on koostumukseltaan ohutta mutta ei ihan maitomaista, ei niin vetistä kuin esimerkiksi Nafhan tositosiohut vartaloemulsio. Morning Hazen kosteustehot ovat yllättävän tehokkaat koostumuksen ohuuden huomioon ottaen, tämä voide kosteuttaa jopa paremmin kuin muutamat paljon täyteläisemmät viime aikoina testailemani voiteet. Todella kuivalle iholle en tätä kuitenkaan tarjoaisi, kuiva iho vaatii reilummin rasvapohjaisen koostumuksen.
Tämä puteli jatkoon! :)
Miksi kuvassa on kivi? Laitoin sen siihen hetken mielijohteesta, kun pullot näyttivät kuvissa yksinään niin tylsiltä. Ei ollut kotona kukkiakaan Urtekramin kuvaushetkellä.
Kivellä on itse asiassa tarina. Se on minun kiveni Kreikasta. Otin sen mukaani Kosin kaupungin rannalta huhtikuussa.
Vietin viimeisen saaripäivän iltaa yksin Kos Townin rannalla. Kävelin rantaa niin pitkälle kuin pääsin, melkein Turkkiin saakka, siltä se tuntui. (Turkki alkoi näkyä jossain vaiheessa selvemmin kuin taakse jäävä kaupunki.) Oli aurinkoinen ja ihana ilta.
Istuin pitkäksi aikaa kiville. Ne olivat lämpimiä. Mietiskelin kuukauttani Kreikassa ja mitä kaikkea olin nähnyt ja kokenut, miten kiitollinen olin siitä, että olin taas saanut viettää aikaa tämän kauneuden keskellä. Ajattelin kotona odottavia rakkaitani.
Käteni hakeutui ympärillä oleviin kiviin. Ne olivat kiehtovia erilaisine muotoineen, kuvioineen ja väreineen.
Poimin joukon kauniita ja persoonallisia kiviä ja annoin kullekin läheiseni nimen. Näin sain heidät hetkeksi kanssani siihen rannalle. Pidin kiviä kädessäni yksi kerrallaan ja lähetin rakkaalleni terveisiä. Mietin, mitä kukin heistä oli nyt tekemässä. Tunsivatko he minun läsnäoloni.
Yksi kivistä olin minä itse. Kuin tylpän nuolenkärjen muotoinen, yksi kärki valkoinen. Se näytti siltä kuin se olisi joskus ollut osa asfalttitien reunaa. Ehkä se olikin. Nyt vesi oli pyöristänyt ja pehmentänyt sen. Ties mistä kaukaa se oli tullut.
Ajattelin ensin ottaa kivet mukaani Suomeen. Nopeasti kiintyvänä ja kaikenlaisia asioita inhimillistävänä muodostin kiviin suhteen sen lyhyen hetken aikana rannalla. Sitten tunsin, että kivet haluavat mieluummin jäädä rannalle missä niiden koti on. Niiden myötä ankkuroin rannalle myös osan perheestäni.
Mutta oman kiveni halusin tuoda Suomeen. Jotta voisin aina muistaa tämän lämpimän hetken Kosilla, keväällä 2017.
Pois kävellessäni hymyilin ajatukselle, että merivesi huuhtoo näitä kiviä; äitiäni, sisariani, miestäni, vielä sadan ja tuhannenkin vuoden kuluttua.
*
Ihanaa juhannusta kaikille <3
Muistatte, kun esittelin tammikuussa hypetetyn Foreo Luna -kasvoharjan. No joku ainakin muistaa.
Jos tuote ei vielä ole jollekin tuttu: kyseessä on elektroninen, värähtelyyn perustuva silikoninen, erittäin pehmeä harja joka syväpuhdistaa ja kirkastaa ihoa. Käytetään meikinpoiston jälkeen yhdessä kasvoputsarin kanssa. Se on kuin kasvohieronta, kuorinta ja puhdistus yhdessä.
Daviia vs. Foreo Luna
Helmikuussa sain testiin "halpisversion", Daviian.
Olisin voinut kirjoittaa vertailun jo saman tien, mutta noh, juttu on jäänyt moneksi kuukaudeksi lojumaan luonnoksiin kun... rehellisesti sanottuna kasvoharjat eivät ole itselleni niin huippukiinnostavia gadgetteja ja koko ajan on jotain kiinnostavampaa kirjoitettavaa :) Koska moni muu kuitenkin on rakastunut elektronisiin kasvoharjoihin, ja jättäväthän ne kieltämättä ihon todella hyvän tuntuiseksi, niin kampean nyt viimein ulos kokemukseni edullisemmasta versiosta.
Kokemus on lopulta aika lyhyesti kerrottu: Daviia tuntuu ihan samalta kuin Foreo Luna. Näin ainakin minun ihollani. Lunastahan on olemassa useampia versioita erilaisilla harjaksilla soveltuen eri ihotyypeille, kun taas Daviia on saatavilla vain yhtenä perusversiona. Minusta se vastaa aika lailla täysin testiin saamaani Foreo Luna 2:sta.
"Halpis"versiokaan ei tosin ole mikään huippuhalpa, Daviia maksaa 79 euroa. On se kuitenkin 50 euroa halvempi kuin Luna 2.
Daviian ja Lunan yhtäläisyydet:
Daviian ja Lunan erot:
Kummanko ostaisin?
No halvemman tietysti :) Ellei sitten erityisesti halua tukea ruotsalaista teknologiaa, eikä siinäkään mitään vikaa. Ruotsalaista tehdastyöllisyyttä et Lunan ostamalla kuitenkaan tue, sillä niin Daviia kuin Lunakin valmistetaan Kiinassa.
Daviian (ihan selvästi kiinalaisten keksimä ^_^) tehdasnimi on Super Cool Washing Machine. :)
"Coolia kasvopesukonetta" Suomessa myy Kauneuskauppa. (Ei ole mainoslinkki ;))
China Glaze lanseeraa 17. heinäkuuta My Little Pony Color Is Magic -kynsilakkakokoelman ^_^ Iiik!
Ei mulla muuta tähdellistä ^_^ Vähän vain kuolakuvia ponifaneille <3
Kokoelmassa on 14 sävyä joista kaksi myydään vain omassa special-pakkauksessaan, tuo musta-kultainen Songbird Serenade.
Minun suosikit ovat odotetusti tätä osastoa... ^_^ Oih, tuo Let Your Twilight Sparkle...! <3 Se ja mielenkiintoinen haaleanvaalea liila I Sea Ponies vaikuttaisivat hologrammilakoilta. Olen muuten ostanut ensimmäiset hologrammikynsilakkani muinoin nimenomaan China Glazelta :) China Glaze oli minulle vähän niinkuin kynsilakkojen Urban Decay, netin kynsilakkamaailman löydettyäni hurahdin ensimmäisenä China Glazeen jota ei silloin vielä saanut Suomesta. Voi millä jännityksellä niitä tilauksia odoteltiin...
Swatch-kuvia näistä lakoista on vielä vaikea löytää netistä koska ilmeisesti medianäytteetkin ovat vasta landautuneet jenkkibloggarien näppeihin, mutta muutaman muovikynsi-swatchin perusteella violetit MLP-lakat ovat ihania, etenkin nuo kaksi hologrammi-laatuista :)
Jutun kuvat: China Glaze.
Kyselin jo Eleveniltä olisiko MLP-kokoelma tulossa heille, ja asiaan luvattiin palata. Suomessa China Glazea myyvät ainakin Kicksit, mutta Kickseissä on (ainakin ennen) ollut aika huonosti CG:n kokoelmia. Edit. Korjaus: Kicks ei enää myy China Glazea.
Kieli pitkällä jään odottamaan mistä saisin näitä käsiini, kyllähän nyt ponityttö aina ponilakan tarvitsee ^_^
P.S. Vastaan myöhäisillan (ja varmaan vielä huomisenkin aikana) eilisen postauksen kommentteihin, siellä on tosi kiinnostavaa keskustelua ja haluan vastata kaikille kun vain ehdin. Aika on kortilla ja tänä iltana osa siitä menee niinkin hauskaan aktiviteettiin kuin roadtrippailuun Jomalan S-Markettiin kaverin kyydillä :) Pääsen täyttämään ruokavarastopuutteita ^_^ Täällä Maarianhaminan keskustan ruokakaupoissa on niin kallista ja niin suppeat valikoimat, että on aina hartaasti odotettu juhlahetki päästä "automarkettiin" Jomalan Varubodeniin megashoppailemaan asioita kuten soijajogurttia, juustoa, vihanneksia ja soijamaitoa ^_^ Kerralla kun ostaa 10 soijamaitoa niin säästää jo kympin keskustan kauppoihin verrattuna ;)
Jälleen aihe, josta on tehnyt mieli kirjoittaa pitkään.
Suomessa on jo jonkin kokoinen liuta ammattibloggaajia, mutta mitä lopulta on ammattibloggaus? Miten se eroaa harrastelijabloggauksesta - kun miettii, että bloggaus (blog = weblog, nettipäiväkirja) ylipäänsä on saanut alkunsa harrastusmaisesta toiminnasta?
Tänä päivänä on varmasti ihmisiä, jotka aloittavat blogin puhtaasti tai osittain tienaamismotivaatiolla, mutta kun weblog-tyyppinen julkaisumuoto joskus 2000-luvun alussa yleistyi, ei mukana ollut kaupallista aspektia. Hyvin moni tänä päivänä blogillaan tienaava on aloittanut sen harrastuksena vailla kuvitelmaakaan siitä että "nettipäiväkirjalla" jonain päivänä voisi tienata rahaa, kokonaisesta toimeentulosta puhumattakaan.
Miten ammattibloggaus siis määritellään? Onko se sitä, että on perustanut blogin alun alkujaankin ansaintamielessä, vai vain sitä, että kirjoittaja ylipäänsä tienaa blogillaan? Jos tienausnäkökulma ratkaisee, riittääkö ammatti-titteliin, että tienaa jonkinlaista karkkirahaa vai sen verran, että blogitulolla voi täysin elää?
Entä laatu? Voiko se määrittää bloggaustyylin ammatilaistasolle? Onko kirjallisesti tai journalistisesti laadukasta, taidokkaasti koostettua ja kuvitettua blogia pitävä henkilö ammattibloggaaja, vaikka ei saisi sisällöstään penniäkään?
Jätän nämä kysymykset ilmaan. Ehkä ne eivät edes ole relevantteja. En tiedä, onko ammattibloggaaja lopulta kovin hyvä ilmaisu ylipäänsä - voiko tehdä ammatikseen asiaa, jonka idea on (alkujaan ollut) harrastuksellinen..? Jostain syystä nämä ovat minusta kiinnostavia juttuja.
Siirryn eteenpäin pohtimaan sitä, milloin blogista tulee työtä. Ja miten siihen suhtautua.
Sillä blogi on monelle ihmiselle Suomessakin työtä.
Moni tuntuu mieltävän, että ansiotyö on enemmän tai vähemmän toimintaa, jonka luonteeseen kuuluu puurtaminen ja myös epämielekkäitä tehtäviä. Työ on suorittamista, jota tehdessä useimmiten odotetaan sen loppumista ja vapaa-aikaa; viikonloppua tai lomaa. Jos työ onkin niin kivaa, että vapaa-ajan kaipuu hämärtyy, voiko se edes olla työtä..? 'Työ' ajatellaan perinteisesti jonain muuna tekemisenä kuin sellaisena, jonka pariin ihminen hakeutuu vapaa-ajallaan puhtaasta harrastuksen ilosta. Työt erikseen, huvit erikseen, eikös niin.
Mutta työ on lopulta vain toimintaa, jonka kautta henkilö hankkii toimeentulonsa. Voit elää vaikka paperiliidokkien taittelulla tai huonekalufirman sänkyjen koenukkumisella, jos joku taho on siitä valmis maksamaan.
Tässä mielessä bloggaus on monelle työtä. Myös blogiin käytetty aika vastaa monen kohdalla tavanomaiseen työviikkoon käytettyä aikaa, mikä erottaa sen harrastuksesta.
Blogien kaupallistuminen on tapahtunut nopeasti. Bloggaajan näkökulmasta voin todeta, että samalla se kuitenkin on tapahtunut niin vaivihkaa ja asteittain, että bloggaajalle voi itselleenkin tuottaa vaikeuksia hahmottaa, milloin blogi on liukunut harrastuksesta työksi ja milloin bloggaajaidentiteetti pitäisi päivittää ammattilaisbloggaajaksi.
Jos työn määritelmänä pitää sitä, että se on mitä tahansa toimintaa jolla tienaa leivän pöytään, niin itse toiminnan ei välttämättä tarvitse muuttua muuttuakseen harrastuksesta työksi. Siitä vain alkaa saada rahaa. Juuri tämän vuoksi bloggaus on edelleen vaikea nähdä työnä, niin muille kuin jopa joillekin bloggaajille itselleenkin. "Onko tämä työtä kun teen samaa mitä eilenkin, mutta nyt saan siitä rahaa? Ja se on niin kivaa? Eikö työn kuulu olla jotain joka on lähtökohtaisesti vähemmän kivaa kuin vapaa-ajan jutut?"
Kyllä ensimmäiseen, ei jälkimmäiseen.
Hauskoillakin jutuilla voi tienata toimeentulon. Aiheesta on juuri kirjoitettu mielenkiintoinen kirjakin, maaliskuussa ilmestynyt "Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät" (Hanne Valtari ja Satu Rämö).
Tämä on monille jo aika selvää, mutta toisaalta yhtä monelle edelleen vähän arvoituksellinen asia (keskustelupalstojen ja omaan blogiinikin tulleiden kommenttien perusteella). Joka tapauksessa, aihe nauttii jatkuvaa kiinnostusta eikä tulojen ympärillä pyörivä salamyhkäisyys ainakaan vähennä kiinnostusta. Monien bloggaajien kohdalla sopimus kieltää palkkioden tarkoista summista puhumisen, mutta yksityisellä alustalla bloggaavatkin harvoin puhuvat tuloistaan. Eikä kenenkään tietysti tarvitsekaan, tulot ovat jokaisen oma asia. Mutta blogi- ja yleisesti koko sosiaalisen median ollessa niin uusi ala vailla referenssejä tämän tyyppisen työn keskiansioista, voi yleisön uteliaisuuden ymmärtää. Hell, myönnän itsekin olevani utelias bloggaajien tulojen suhteen :)
Yleisimmät tulojen lähteet ovat blogeissa näytettävät mainokset, sisältöyhteistyöt sekä kumppanuusmarkkinointi. Kumppanuusmarkkinoinnissa bloggaaja tienaa komissiota, kun joku klikkaa hänen blogistaan kumppanin sivustolle ja ostaa jotain (pelkistä klikeistä ei tienaa, vain ostotapahtumasta).
Portaalien tai muunlaisen katto-organisaation alla bloggaavat voivat saada lisäksi myös julkaisupalkkiota, ns. "kuukausipalkkaa tai -palkkiota" joka perustuu usein sivunäyttöihin tai muihin blogin arvoon liittyviin tekijöihin.
Viime vuosina sisältöyhteistöiden merkitys tulon lähteenä on korostunut verrattuna mainosbannereihin.
Markkinointitrendit muuttuvat, ja trendi on siirtynyt passiivisesta, "epähenkilökohtaisesta" display-mainonnasta aktiiviseen, osallistuvaan sisältöyhteistyömainonnan muotoon jossa some-vaikuttajat henkilökohtaisesti kertovat tuotteesta tai palvelusta. ('Some-vaikuttaja' on termi johon minun on edelleen vaikea suhtaututa vakavalla naamalla vaikka termi on ihan kuvaava - ja Elysia-joogareriitissäkin muutama tyyppi esittäytyi ihan lunkisti olevansa ammatiltaan social media influencer :p).
Siinä missä mainosbannerit saattoivat ennen tuottaa merkittävän osan blogin tai blogiyhteisön tuloista, ovat ne nykyään tuottavuudeltaan murto-osa entiseen. Bannerit eivät enää ole se hotein mainostuksen muoto. Tämä näkyy myös teille lukijoille mainosbannerien vähenemisenä blogien sivupalkissa, tai niiden laadun ja tyylin muuttumisena.
Minulle itselleni on ollut vaikeaa määritellä bloggausidentiteetti työ-harrastusakselilla.
Aloin tienata blogillani sen toisena vuonna, kun liityin Indiedays-portaaliin. Alussa tulot olivat taskurahan luokkaa, pientä kivaa extraa. Pikku hiljaa blogi kasvoi ja tulot sitä mukaa. En tehnyt mitään erityisiä toimenpiteitä blogini kaupallistamiseksi - vaikka kosmetiikkablogihan on kaupallinen jo syntyjään - ja tuloni koostuivat portaalilta saamastani julkaisupalkkiosta. Olin blogannut nelisen vuotta kun olin sillä tasolla, että huomasin pystyväni elämään pelkästään blogista saamallani tulolla.
Olenko siis ollut siitä saakka ammattibloggaaja? En tiedä, enkä vieläkään osaa edes sanoa, että blogi on TYÖNI. Sitähän se on, jos kerran sillä voin elää, mutta yhtä lailla se tuntuu myös harrastukselta.
Minäkin olen tuon yllä kirjoittamani asenteen "uhri"; voiko joku näin kiva juttu olla työtä..? Aikaahan siihen menee ja se vaatii säännöllisyyttä ja sitoutuneisuutta niinkuin mikä tahansa työ, mutta kun se on niin pirun kivaa..?
Lopulta voin kai kuitenkin sanoa, että näen blogini sekä harrastuksena että työnä. Panostan siihen työn luonteisesti ja olen luonnollisesti ylpeä ja iloinen, että olen omalla tekemiselläni voinut luoda jotain, jolla saatan työllistää itseni.
Jos joku väittää, ettei ole hieno asia saada toimeentuloa intohimonsa toteuttamisesta, puhuu kukkua. Onko joku eri mieltä? Paperilennokeista kiinnostunut ei varmaan pane pahakseen, jos lennokkien taittelulla voi samalla maksaa laskunsa.
Mutta samalla Karkkipäivä on edelleen myös harrastukseni ja haluan pitää tyylin sen henkisenä; rennon vapaana ja ryntäilevän rönsyilevänä. En halua blogistani liian sliipattua ja sisällöstä viilatun harkittua, täällä saa aina näkyä alkuaikojen weblog-nettipäiväkirjoille ominainen kotikutoisuus ja rosoisuus. Vaikka teen kaupallisia yhteistöitä, haluan pystyä yhtä lailla kirjoittelemaan ihan hassuista päähänpistoista ja epäsuunnitelmallisesti. Ja kriittisesti, kritiikitön Karkkipäivä olisi jonkun toisen Karkkipäivä.
Kuten tämän vuoden alussa viimeistään ymmärsin, bloggaus ei kuitenkaan sovi minulle ainoaksi työksi. Kaipaan yksinäisen koneen ja valoboksin äärellä istumisen vastapainoksi ihan tavallisen työpaikan rutiineja 30 minuutin lounastaukoineen, kollegoineen ja työtehtävineen. Oman itsensä pomona ja ainoana työkaverina oleminen täyspäiväisesti ei ole minun juttuni, tarvitsen myös perinteisen työympäristön tarjoamia virikkeitä ja jonkun muun minulle antamia työtehtäviä - "lomaa" omasta päästä.
Bloggaus on niin kokonaisvaltainen elämäntapa että siihen on helppo kadota ja se ottaa elämästä huomaamatta liiankin suuren vallan, joka toisilla yksilöillä johtaa elämänhallinnallisiin ongelmiin. Minä olen heitä. Olen ymmärtänyt, että säilyttääkseni tasapainon ja "tolkun" elämässä, tarvitsen ihan muitakin juttuja jotka irrottavat minut blogielämästä - juttuja, joista en voi olla jatkuvasti kehittämässä blogisisältöä ^_^
Olen siinä onnellisessa asemassa, että voin säännöllisesti tehdä niin pidempiä kuin lyhyempiä työpätkiä vanhalla työpaikallani, ja nyt iloitsen sydämestäni kun saan taas tehdä toimistoduunia ja osallistua tavallisiin työpaikkarutiineihin koko kesän. :) Se tekee niin hyvää, ja kosmehöperöhommiinkin säilyy tuoreempi fiilis kun saa välillä työntää päänsä ihan eri pensaaseen.
Bloggauksen työ- eli tienauspuoleen liittyy asia, jota olen pyöritellyt päässäni jonkin aikaa ja miettinyt minkä liikkeen asian suhteen tekisin. Koska harrastan Karkkipäivässä läpinäkyvyyttä enkä oikein osaakaan muunlaista toimintatapaa, kerron avoimesti tästäkin. Muutos ikäänkuin "kaikessa hiljaisuudessa" tuntuisi vilpilliseltä, vaikkei kukaan bloggaaja valinnoistaan lukijoille tilivelvollinen olekaan. Arvostan kuitenkin lukijoitani sen verran että haluan avata heille tähän liittyviä taustoja. Haluan yksinkertaisesti olla läpinäkyvä, haluan lukijoiden tietävän miksi teen näin.
Entisenlainen display-mainontaan perustuva passiivinen tulo bannerimainosten kultaisena aikana hyödytti etenkin suurten kävijämäärien blogeja, minua mukaan lukien. Suuret blogit saattoivat iloisesti levätä jopa tuon pelkän bannerimainonnan kautta saadun tulon varassa. Se oli luksusta; bloggaaja ei ollut riippuvainen sovituista sisältöyhteistöistä vaan kirjoittaja saattoi ylläpitää tulojaan kirjoittamalla joka päivä vaikka kiiltomatojen migraatiosta Kuolan niemimaalla, kunhan se vain houkutti sivulle suuret määrät kiinnostuneita lukijoita.
Bannereitakaan ei tarvinnut itse hoitaa vaan portaalibloggaajalla kattosivusto vastaa mainoksista. (Tämä on portaalien ja kaupallisten blogiyhteisöjen idea; he hoitavat sivuillaan julkaistavien blogien mainospaikat ja -kampanjat, ja perivät tietysti välistä oman voittonsa.)
Bannerimainonnan arvon romahdettua muuttuivat myös siihen pohjautuvat palkkiot.
Sen seurauksena tilanne on nykyään se, että bloggaajan on käytännössä nojattava muihin tulon lähteisiin, ainakin jos tavoitteena on entisen kaltaisen tulotason ylläpito.
Klassisin tapa on aikojen alusta ollut affiliate- eli kumppanuusmarkkinointi. Suomalaisista suuremmista blogeista Karkkipäivä on todennäköisesti ollut ainoa tai ainakin yksi hyvin harvoja, joka ei ole tätä tienaustapaa hyödyntänyt.
En ole kokenut affiliate-tyylin sopivan blogiini ennen kaikkea siksi, koska olen ollut huolissani sen vaikutuksesta siihen, millä motiiveilla minun ajatellaan blogia pitävän. Minulle on tärkeää, että blogissani säilyy luotettava ja riippumaton henki, ja mainoslinkit teksteissä luonnollisestikin vähentävät riippumattomuuden vaikutelmaa. En pidä siitä, ja olen kokenut, että mainoslinkeillä on aina jotenkin negatiivinen vaikutus vaikka ne liittyisivät bloggaajan aihealueisiin ja suosituksiin mitä luonnollisimmin.
Yhtenä esimerkkinä voisi heittää Lily Lolon. Olen käyttänyt merkin tuotteita jo vuosia ennen blogini perustamista ja suositukseni ovat selvästi perustuneet omaan autenttiseen innostukseeni ja luottooni sarjaa kohtaan. Näihin kirjoituksiin olisi mitä luontevimmin voinut liittää minua hyödyttäviä mainoslinkkejä, sillä intoiluni hyödytti myös Lily Loloa jälleenmyyvää tahoa Suomessa. Jos kaupallinen taho hyötyy minun henkilökohtaisesta innostuksestani, miksi minäkin en olisi voinut hyötyä? Eihän siinä olisi ollut mitään väärää. Koin mainoslinkit kuitenkin blogiini epäsopivana lisänä koska halusin säilyttää riippumattoman selkärankani. Mainoslinkkien näin vääjäämättä notkahduttavan tätä selkärankaa. Enhän voisi olla uskottava kosmetiikkaintoilija jos lukija joutuisi kyseenalaistamaan, miksi intoilen tuotteesta x tai y..?
Voi ajatella, että minulla oli tähän asenteeseen myös "varaa", koska entinen display-mainontaa suosiva markkinointitrendi mahdollisti tulot muista lähteistä. Nyt kun ajat muuttuvat, joudun minäkin tarkistamaan asennettani enkä enää näe vääränä sitä, että hyödyn jos yhteistyökumppani tai kaupallinen toimija ylipäänsä hyötyy minun kauttani.
On siis mahdollista, jopa todennäköistä, että Karkkipäivässä tullaan tulevaisuudessa näkemään mainoslinkkejä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joihinkin tuote-esittelyihini tulee linkki yhteistyökumppanin tai jälleenmyyjän sivulle ja mikäli joku sattuisi tuotteen tuon linkin kautta ostamaan, minä saisin ostoksesta provisiota. Blogin sisältöä affiliate-linkkien mahdollisuus ei ohjaa, mutta sen oletuksen riskiä ei tietenkään voi poistaa. Se "tappio" on otettava tämän askeleen myötä.
Tällaisista jutuista halusin teille tänään kirjoittaa.
Arvaan, että osa lukijoista pettyy kuullessaan että minunkin, "viimeisen anti-affiliate-barrikadeilla" seisoneen bloggaajan asenne muuttuu. Osalle sillä ei varmasti ole merkitystä, osa ehkä pitää uutta linjausta reilunakin. Osaa ei kiinnosta tippaakaan, kunhan blogissa jatkuu sama meininki ja tyyli :) Ja niinhän täällä jatkuu.
Ja hei, eihän kenenkään tarvitse klikata sitä linkkiä ;)
*
Mitä ajatuksia aihe herättää teissä?
Onko teille väliä, tienaako lukemanne blogin kirjoittaja sivustollaan? Tekeekö tienaaminen bloggaajasta "ammattibloggaajan"? Erotteletteko ylipäänsä "ammatti"- ja "harrastelija"blogin?
Postauksen kuvat: Unsplash.com
Lidl-teemaviikon päättävät naamiot.
Yhdessä Cien-naamion annospussissa on "taskut" kahteen käyttökertaan, mutta yhdestä taskusta riittää kahteen tai kolmeenkin käyttökertaan. Eurolla saa siis noin 4-6 naamiollisen verran tavaraa.
Q10 Anti Wrinkle -naamio 0,99€ / 2 x 8 ml
Erittäin täyteläinen, paksusti levittyvä naamio. Levitin naamion saunasta tulleelle iholle jonka voisi odottaa imevän naamiota kaikkein janoisimmin. Naamio ei kuitenkaan imeytynyt kovin merkittävästi, mikä ei tullut aiempien naamiokokeilujen pohjalta ja ihotyyppini tuntien yllätyksenä. Vaikka ihoni on lähtenyt kuivumaan viime vuosina, se ei edelleenkään ole erityisen kuiva eikä jaksa imeä paksumpia voidekoostumuksia. Etenkään kesäaikaan.
Annoin naamion vaikuttaa 15 minuuttia ja pyyhin ohjeen mukaan iholle jääneet voiteet kasvopyyhkeellä. Iho tuntui... no, aika lailla siltä miltä sen voisi odottaa tuntuvan minkä tahansa paksun kosteusvoidekerroksen vaikutettua pidemmän. :) Pehmeältä ja kosteudella "saturoituneelta". Mutta ihotyyppini normaali kunto huomioon ottaen tunne ei ole mitenkään mullistavan erilainen.
Iho oli seuraavana aamuna kenties vähän tavallista pehmeämpi, mutta toisaalta, siltä se tuntuu myös tehokkaan kuorinnan jälkeen. Joku lukija totesi aiemmin naamioita koskevassa kommentissa, että kosteuttavien naamioiden vaikutuksen (ryppyihin) näkee vasta pidemmällä käytöllä. Näin se varmasti onkin. Näin yksittäiskertoina kosteuttavien naamioiden vaikutus ihooni tuntuu olevan plus-miinus-nolla - ainakin kesäaikaan.
Minulla on tosin nyt vireillä erään naamion pitkäjänteisempi, kuuriluonteinen testaus, palataan siihen tässä kesän aikana :)
Naamion vaikuttavia eli pehmentäviä ja kosteuttavia aineita ovat glyseroli, caprylic/capric triglyceride, rypäleensiemenöljy, biosakkaridi gum-1, sheavoi, avocadoöljy, octyldodecanol, pantenoli, hyaluronihappo ja lesitiini. Lisäksi naamiossa on tietysti nimiainesosaansa eli Q10-koentsyymiä (ubikinoni) joka suojaa soluja hapettumisstressiltä.
Cleansing Mask 0,99€ / 2 x 8 ml
Kaoliinipohjainen puhdistava naamio, joka Lumenen Sisu-naamion tapaan ei kuitenkaan jähmety iholla (Sisukin on kaoliinipohjainen). Koostumus on voidemainen mutta ei yhtä täyteläinen kuin Q1. Naamion annetaan vaikuttaa kasvoilla 10-15 minuuttia ja huuhdellaan pois.
Naamio kihelmöi iholla kevyesti. En keksi mikä ainesosa incissä saa aikaan kihelmöinnin, odotin näkeväni jonkun mentolyhdisteen mutta sellaista ei ole. Iho ei kuitenkaan jää naamion jäljiltä punoittavaksi, eli kihelmöintiä aiheuttavat ainesosat eivät ainakaan minun ihollani aikaansaaneet mitään ärsytystä.
Iho tuntuu Cleansing Maskin jälkeen oikein miellyttävältä ja sileältä. Vaikutus esimerkiksi huokosiin ei kuitenkaan ole niin selvä kuin syväpuhdistavien savi/turve/mutanaamioiden jälkeen yleensä. Edelleen rankkaan Sosarin naamiot ykkösiksi sillä saralla, ja Mádarankin mutanaamio on oikein tehokas huokosten supistaja. Ne tietysti ovat paljon Cien-naamiota kalliimpia.
Vaikuttavina puhdistavina aineina naamiossa on kaoliinin lisäksi kookos-glukosidia ja sinkkiä, lisäksi kosteuttajina glyserolia ja pantenolia ja rauhoittavina ainesosina hamamelis-uutetta ja allantoiinia.
Toivottavasti viihdyitte Lidl-teemaviikon parissa :)
Ainakin tämä oli itselleni hauska ja kiinnostava projekti. :)
Olisipa mahdollisuus toteuttaa joskus vastaavanlainen teemapläjäys ihan päinvastaisen brändityypin eli superluksusta edustavan selektiivisen merkin tuotteilla :) Olisi hurjan kiinnostavaa verrata kokemuksia superhalvan ja ylellisyysbrändin välillä. Superluksukseen vain en kyllä itse välttämättä viitsisi sijoittaa eikä mikään merkki epäilemättä olisi innostunut lahjoittamaan kalliita tuotteitaan projektiin, jossa tuotteet eivät välttämättä nauti kautta linjan pelkästään myönteisestä esilletuonnista.
Lidl-viikon postaukset:
Maanantai: Päivävoiteet
Tiistai: Repair-shampoo ja -tehohoito
Keskiviikko: Hittituote - silmänympärysvoide
Torstai: Meikit
Perjantai: Käsivoide
Lauantai: Kasvoputsarit
