Tiedättekö mikä on maailman suosituin lentoreitti?
Yllätytte: se on eteläkorealainen kotimaan reitti Soulin Gimposta Jejun saarelle.
Tiheimmillään lentoja Soulista Jejulle lähtee kymmenen minuutin välein ja reittiä liikennöi viisi korealaista lentoyhtiötä. Kyseessä on siis sanalla sanoen pirun suosittu kohde. Ja speksit kuulostavatkin fantastisilta; vulkaaninen, trooppinen paratiisisaari, "Korean Havaiji", maisemat niin ainutlaatuiset että osa saaresta on nimetty UNESCOn luonnonperintökohteeksi. Traveller.comin mukaan "puhdasta Instagram-kultaa"; dramaattisia tulivuorimaisemia, maanalaisia luolia, upeita vaellusreittejä ja kuvankauniita rantoja.
Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Jeju island Biosphere Reserve
Tällä pohjalla voi sanoa, että odotukset ovat korkealla.
Mutta - jo majapaikkaa etsiessä hämmennyin. Selailin kuvia Bookingissa, Hotels.comissa ja Airbnb'ssä ja majoitusilmoitusten kuvat saaren eri alueista olivat sanalla sanoen vähemmän pittoreskeja. Halusin majoittua johonkin kivaan, viehättävään kylään tai tunnelmalliseen pikkukaupunkiin kahden viikon miljoonakaupunkioleskeluni jälkeen, ja kuvittelin tehtävän olevan helppo nakki Jejun kaltaisella saarella. Majoitushakupalveluiden kuvat maalasivatkin ihan erilaista kuvaa.
Lonely Planetin oppaasta olin lukenut suosituksen majoittua Jejun eteläpuolelle Seogwipoon joka on saaren toiseksi suurin asutuskeskus pääkaupunki Jeju-si'n jälkeen. Lounarin mukaan Jeju-si ei ole erityisen viehättävä ja kuvailee pienempää Seogwipoa kuvauksellisemmaksi vaihtoehdoksi jonka sijainti on parempi vaellusreittienkin kannalta. Lopulta valitsin Seogwipon epämairittelevista kuvista huolimatta ja buukkasin vaeltajien suosiossa olevan hostellin. Kyllä todellisuus maisemien puolesta varmasti olisi paikan päällä jotain muuta.
Mutta ei se ollut. Puolentoista tunnin bussimatkan aikana Jeju-si'n lentokentältä Seogwipoon ikkunoiden ohi lipui arkisia maisemia jotka eivät saaneet kättä hapuilemaan kameraa kohti kertaakaan. No, ehkä tämä bussi vain ei kulje sellaista reittiä, joka näyttäisi saaren parhaita puolia..?
Kuva: Wikimedia Commons
Viimeistään kyydin saavuttaessa saaren suosituimman ja eksklusiivisimman resort-kylän Jungmunin aloin miettiä, onko minussa matkailijana jotain ihan pielessä tai kemiat täysin vinksallaan korealaisten lomasaarten kanssa, kun paikka kitscheine viihdemuseoineen ja geneerisine hotellikomplekseineen vailla aidon kylän tunnelmaa näytti minusta aivan kamalalta. Vai onko aasialaisilla turisteilla vain erilainen maku ja mieltymys lomasaarten suhteen kuin eurooppalaisilla...? Tai - ehkä täällä ei ylipäänsä ole viehättäviä "postikorttikyliä", jospa aasialaiset saaret ovat kaiken kaikkiaan tyyliltään ja rakennusarkkitehtuuriltaan niin erilaisia, ettei täällä voi odottakaan kohtaavansa Välimeren saarten tyyppistä idylliä...? En tokikaan odottanut samanlaisia kyliä, mutta en kuitenkaan tällaista epätunnelmallisuutta.
(Kuulisin todella mielelläni kokemuksia jos lukijoiden joukossa on aasialaisilla saarilla tai maaseudulla matkustelleita, kertokaa minulle että täällä on myös niitä postikorttikyliä... :))
Vien teidät nyt mukanani kierrokselle Seogwipon suosituimmille ja vierailijan kannalta kiinnostavimmille alueille; satamaan, vesiputouksille, ravintolakaduille ja ostoskaduille.
Seogwipon keskustaa halkova pääkatu on nimetty saarella 50-luvulla vaikuttaneen, Korean merkittävimpiin taidemaalareihin kuuluvan Lee Jung Seopin mukaan.
Lee Jung Seop näkyy täällä kaikkialla; hän on selvästikin hyvin rakastettu Jejulla vaikka ei ollut syntyjään saarelta ja asui täällä vain muutamia vuosia ennen kuolemaansa.
Seogwipon keskusta on jyrkkää. Osa Lee Jung Seop -kadusta muutamine sivukatuineen on autotonta kävelykatualuetta.
Taidetta Taepyong-ro-kadun varrella, takana nousee kävelykatualue.
Ostoskatu Jungjeong-ro. Tämän kadun varrella ovat mm. kaikki kosmetiikkaliikkeet.
Toinen ostoskatu Jungang-ro.
Tässä on majapaikkani, Gudeok Guest House, Hiking Inn (vaalea kerrostalo kuvan keskellä).
Yläkeskustan ravintolakatu.
Vilkkain ruokapaikka kaupungissa on Olle Market -kauppahalli, olin tosi iloinen kun putkahdin tänne eilen illalla nälkäisenä. Oli kivaa löytää paikka täynnä elämää vähän aavemaisen hiljaisten katujen jälkeen.
Satamakatu, tämä on osa kaupungin pisintä "food specialized street" -aluetta nimeltään Chilshimni Food Street.
Satamaa ilta- ja yövalaistuksessaan kehutaan Seogwipon turistiesitteissä "not to be missed" -materiaaliksi.
En tiedä olenko minä sitten joku esteettisen matkailun snobi vai ovatko Kreikan tai Sveitsin kameraa rakastavat kyläidyllit yksinkertaisesti vain hemmotelleet minut piloille, kun en kertakaikkiaan voinut yhtyä esitteiden ylistykseen, ja minusta koko Seogwipo vaikutti tuikitavalliselta tai jopa tylsältä kaupungilta vailla erityistä charmia.
Eilisen kohokohta oli ehdottomasti auringonlasku, joka piirsi taivaalle todella kauniin valonäytöksen. Kuin Jejun versio revontulista...
Katselin näytöstä melkein tunnin ja värien kirjo tuntui muuttuvan intensiivisemmäksi minuutti minuutilta. Seisoin Saeyengyon sillalla ja minut valtasi tuttu, maailmaan rakastunut tunne ja harmitus Seogwipon epätunnelmallisuudesta valui hetkellisesti pois.
Kyllä se varmasti on luonto joka Jejulla on se juttu, urbaanit ympäristöt voin jättää omaan arvoonsa. (Jungmun? Valitsen Santorinin, kiitos.) Mutta näyttää pahasti siltä, että luontokokemukset tässä UNESCON maailmanperintökohteessa ovat vaarassa jäädä väliin Jeju-visiitilläni.... :( Nyyh.
Syy?
Nohh, arvatkaas mikä pälähti tänään jälleen puhelimen näytölle:
Käännös: "Älä käytä tänään kello 10:stä eteenpäin laivayhteyksiä äläkä lähde kalastamaan".
Soul-emäntäni Ellaynakin oli viivalla; hyvin pian tämän hätätiedotteen jälkeen sain häneltä viestin, jossa hän kertoi Japanista päin tulevan taifuunin tuovan Jejulle rankkoja sateita viikonlopuksi.
(Ellayna on kuin mun "Etelä-Korean äiti", huolehtii koko ajan että onhan minulla kaikki kunnossa <3)
Tällaista tiedossa. Möööö...
Tänään aamupäivällä sää oli vielä aurinkoinen ja puolipilvinen. Turisti-infossa suositeltiin siirtymään sisätiloihin viimeistään kello 15.00 jolloin sateen oli määrä alkaa.
Käytin rajallisen ajan tehokkaasti hyödyksi ja vierailin Seogwipon kahdella vesiputouksella joista toinen on UNESCOn listalla.
Jeongbang-putous.
No, se näytti vesiputoukselta. :) Pieneltä sellaiselta.
Matkalla toiselle putoukselle kuljin tunnetun Chilshimni-ruokakadun kautta.
...mutta... missäs täällä nyt sitten on niitä ravintoloita..? Ilman kylttiä en osaisi heti arvata tätä katua ruokaan erikoistuneeksi. Chilshimnin varrella on Seogwipon tihein ravintolakeskittymä - ainakin kaikkien esitteiden ja kadun varrella olevien karttojen mukaan...
Whoa, on täällä ainakin yksi - - - terassi...! ^_^
...mutta muuten ravintolatarjonta jäi hyvin vaatimattomaksi. En tiedä missä ne sitten piileskelevät.. Kuljin katua lounasaikaan eikä yksikään silmiin osunut ravintola näyttänyt edes olevan auki.
Toisella puolella katua maisemat eivät myöskään tenhonneet...
Joo, hemmetti. Taidan olla muutaman muun saaren pilalle hemmottelema. :(
Tai maisemasnobi. :(
Satama-alue on nimeltään Songsang-dong, ja täälläkin maisemiin yhdistetään hartaasti Lee Jung Seop. Kaikissa turistikävelyreittien opastekylteissä mainitaan, miltä alue on näyttänyt juuri taiteilija Leen silmin. :)
Täältä ei varmaankaan voi lähteä käymättä vielä hänelle omistetussa museossa.
Songsang-dongin "keskusta"; parin ravintolan ja matkustajakodin luoma keskittymä.
Tästä on 15 minuutin kävelymatka Seogwipon tärkeimmälle nähtävyydelle, UNESCOn kohteisiin kuuluvaan Cheonjiyeonin vesiputoukselle.
Se näyttää tältä.
Eli... aika lailla samanlaiselta kuin edellinenkin vesiputous.
Kaunis, mutta pääsymaksun arvoinen..? No... Onhan noita putouksia nähty. Mutta nyt on rastittu listalta kaikki Seogwipon tärkeimmät alueet ja nähtävyydet. :)
Ja... minulla on Jejulla vielä kolme päivää jäljellä. Jos säätiedotukseen on luottaminen, istun niistä suuren osan sisätiloissa sateen ropinaa ja tuulen ulvontaa kuunnellen. Turisti-infosta sanottiin, että sunnuntaina saattaa olla selkeämpää. Voin kuitenkin ilmeisesti unohtaa niin kovasti odottamani vaellussuunnitelmat. :´-( Odotin Hallasanin vuoren patikan olevan Etelä-Korean matkani kohokohtia.
No, säälle ei mitään voi. Ja joka tapauksessa, olen iloinen että pääsen kokemaan myös toisenlaista Koreaa vastapainona Soulin ja Busanin kuhinalle. Jejulla on ainakin hyvin erilaista.
Kuva: Visit Korea
Hallasanin huipulta.
*
Loppupäivä kuluikin sitten koneen äärellä, ja samaa puuhaa on varmaan luvassa huomenna ja ylihuomenna. Aamulla se sitten selviää - piippaako puhelin taas hätätiedotettaan. Ainakin nyt on aikaa syventyä perusteellisesti K-Beautyn maailmaan :) <3
(Kuva on hostellini katolta jossa on yhteinen keittiö ja chillailu-alue, ja taustalla omistajapariskunta kiinnittää pressuja kattoterassin oviin myrskyn varalle.)
Täytyy sanoa, että K-Beauty-genren arvostetuimpiin blogeihin kuuluva Snow White And The Asian Pear on niin hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettua kosmetiikkafiilistelyä ja tihkuu niin harrasta perehtyneisyyttä, että tätä lukisi vaikka ei a) olisi kiinnostunut tippaakaan aasialaisesta kosmetiikasta tai b) kosmetiikasta ylipäänsä. Olen valtavan iloinen tästä löydöstä.
Että tervetuloa vain, taifuuni. :) Sunnuntaihin mennessä tiedän ehkä kaiken korealaisesta kauneusfilosofiasta ^_^
20 comments on “Maisemasnobi Jejun paratiisisaarella”
Mun mielestä Thaimaassa on paljon ihania paikkoja, esim Ko Phi Phi -saari on todellakin paratiisisaari, jos ei lasketa saaren keskustakaupunkia, joka on hyvin pieni kyllä sekin, mutta siis turismin valtaama, kuten koko saari, mutta syrjemmällä on bungalow-majoitusta paratiisimaisemilla. Tosin en tiedä, onko toi ihan sitä mitä tarkoitat, mutta ainakin itellä oli sellanen wow-fiilis tuolla. :) Ja uskoisin, että Aasiasta löytyy muutoinkin paljon upeita luontokohteita.
Järkyttävät "maisemat". Olen mykistynyt.
Hyvää matkaa kaikesta huolimatta!
No eipä kyllä kovin "hehkeelle" näytä! :DD
Heh. Olin kerran viikon Jejulla konferenssireissulla ja allekirjoitan kyllä kokemuksesi täysin ?
Mun sydän sykkii noille sun ottamille maisemakuville. :D Kun taas esimerkiks Kreikkakuvat, niin "postikorttimaisen" kauniita kuin ovatkin, eivät vaan aiheuta mulle samanlaista Tunnetta, ja tuntuvat kaikessa kauneudessaan silti sieluttomalta.
Yksittäisten ihmisten estetiikantaju on kuitenkin monen palasen muodostama kokonaisuus, jonka kaikkia osasia ei välttämättä pysty itekään hahmottamaan - ja joskus taas syyt voi suurella varmuudella tietää. Mä rakastan esimerkiks joitain monen mielestä ankeita venäläismaisemia, suurilta osin varmaan koska mun juuret on sieltä. Ehkä noissa Jeju-kuvissa on samaa: ankeen betonin ja rehevän luonnon yhdistelmää, joka miellyttää mun silmää.
Ymmärrän tosi hyvin mitä kuvailet, ihan totta että estetiikan taju on erilainen eri yksilöillä, ja jonkun paikan kokemiseen liittyy vahvasti myös muita tekijöitä kuten yleinen ilmapiiri ja tunnelma, jotka voivat vaikuttaa siihen, että paikka näyttäytyy erityisen kauniina ja puoleensavetävänä. Minuun vetoaa myös karu "betonikauneus", Berliini on hyvä esimerkki siitä, pidin kaupungista valtavasti vaikkei se ehkä ole Euroopan pääkaupungeista se postikorttimaisin. Ja Ateenakin on tosi rähjäinen ja kaukana idyllistä :D Mutta kaupungin sielu on lämmin ja meidän kemiamme kohtaavat, varmasti siksikin näen Ateenan paljon kauniimpana kuin moni muu.
Jejulla ja minulla taas ei ole "kemiaa", vai miten sen sanoisi, täällä (tai oikeastaan koko Etelä-Koreassa) ei ole tullut sellaista tunnetta että tämä on minun paikkani, vaikka matka aivan mahtava onkin. Ihailen ja koen Etelä-Koreaa suurella kiinnostuksella mutta täällä ei tule sellaista sydänalassa läikähtelevää "aaawww"-tunnetta. Se on jännä miten joskus joissain ihan uusissakin paikoissa ja ympäristöissä tuntee heti olevansa kuin kotona, täällä olen selvästi vain turisti.
No se on ehkä just toi "kemia", se selittämätön tunne, joka vaan saa toiset paikat tuntumaan enemmän kuin toiset. :) Ihan sama pätee ihmistenkin välisiin suhteisiin - toisten kanssa vaan klikkaa vaivatta, ja toisten ei.
Maisemistaan Jejuhan on tunnettu. Monet kdramat on kuvattu siellä. Vuoret meren rannalla ja merimaisemat on varmaan ne tunnetuimmat. Mutta onhan siellä teddykarhu museokin: http://english.visitkorea.or.kr/enu/ATR/SI_EN_3_1_1_1.jsp?cid=268082
jos taas meikit kiinnostaa niin on Innisfree Jeju talo: http://english.visitkorea.or.kr/enu/ATR/SI_EN_3_1_1_1.jsp?cid=2504292
Ooo, suurkiitos Innisfree Jeju House -vinkistä, tuollahan pitäisi ehdottomasti päästä käymään :) Täytyy käydä kysymässä Seogwipon pääturisti-infosta miten sinne pääsisi, bussiyhteydet täällä ovat todella sekavat koska koko bussisysteemi on kuulema juuri viikko sitten laitettu uusiksi (ensimmäisessä, pienemmässä turisti-infossa jossa kävin eilen sanottiin, että heilläkään ei ole tällä hetkellä kunnollista tietoa millä yhteyksillä pääsee mihinkin....)
Harmi että he lähettelevät herkästi niitä hätätiedotteita, sitten kun on tosipaikka kukaan ei ota tosissaan. Sieltä on nimittäin tulossa iso myräkkä kohti Japania, ja saaresi on reunatuulien vaikutusalueella jos reitti pysyy tuollaisena.
Tässä ennustekartta reitistä:
https://www.accuweather.com/en/weather-news/talim-to-strike-taiwan-eastern-china-with-damaging-winds-and-flooding/70002697
Hurrikaani-tasoilla mitattuna ne kolmoseksi tuota kaveria kutsuvat pyörteen keski-osa alueilla.
Stay safe!
Tästä linkistä voit seurata muutaman tunnin viiveellä sen liikkeitä:
https://earth.nullschool.net/#current/wind/surface/level/orthographic=-223.20,28.98,805/loc=124.689,28.042
Joo, hätätiedote tuli tänä aamuna kahdeksan jälkeen ja kun kysyin hostellin omistajalta mitä se tarkoittaa, hän vain viittasi kädellään "ei mitään hätää" -tyyliin ja hymyili, "It taifuun, taifuun". Kai täällä on nämä myräkät niin yleisiä että paikalliset ovat tottuneet harva se viikko tuleviin hätätiedotteisiin, mutta juttuhan voi olla niinkuin sanoit, että sitten kun on oikeasti todella vaarallinen tilanne niin ottavatko ihmiset ilmoitukset tarpeeksi vakavasti kun niitä tulee koko ajan..?
:) Tästä jutusta löytää myös positiivista, kun oikein yrittää... Aasialainen näennäinen tyyneys ehkäisee paniikkia ja siitä johtuvia virhearviointeja/ylilyöntejä. Pystyt itse tosipaikan tullen syöksymään tehokkaasti takavasemmalle, kun ei ole paniikissa häröileviä ihmismassoja edessä. ;) Eihän luonnonvoimien edessä voi muuta kuin nöyrästi pyrkiä varautumaan/suojautumaan parhaansa mukaan.
Tuossa tuore video Talim myrskystä Englanniksi.
https://www.youtube.com/watch?v=HGz-8yUZEQ0
"Korea's Ministry of the Interior and Safety has issued a high-level warning as of 8 A.M. Friday,... as Typhoon Talim approaches.
It urged local authorities to monitor the situation closely,... asking them to double check that outdoor signage and greenhouses won't be damaged by the typhoon's strong gusts.
It added that people should stay out of dangerous areas including coastal roads and seawalls.
Typhoon Talim is bringing maximum sustained winds of 162 kilometers per hour and is expected to bring heavy rain to Jeju Island and the nation's southeastern coastal region. "
Täällä on nyt kello 23.18 torstai-iltana ja sade on edelleen pysytellyt vuorilla (näin kuulin hostellin parilta muulta asukilta), Seogwipon alueella on tullut vain pari pisaraa. Huomisaamuna kenties sitten Talim herättelee.... Puhelin on uskollisesti huutanut aamusta saakka hätävaroituksiaan mutta tänään oli Seogwipon ja Jungmunin alueella koko päivän ihan siedettävä keli, aika puuskaista tuulta ja esim. Hallim-vuoren patikkareiti oli suljettu, mutta ei mitään mikä estäisi tavallisen ulkona liikuskelun.
Jään odottamaan huomista mahdollisesti harmitellen, etten käynyt tänään kaupassa täyttämässä jääkaapin sisältöä...
Tuo Snow White and Asian Pear on yksi lemppareitani asian beauty-blogien puolelta, pari muuta joita voin myös suositella ovat Fifty Shades of Snail sekä Skin&Tonics.
Nekin lukulistalla :)
Itse en lähtisi Aasiaan sadekauden aikaan juuri siksi, etten haluaisi vähiä lomapäiviäni viettää sisätiloissa. :) Mieluummin joskus tammi-maaliskuussa.
Etelä-Korean kohdalla kevättä (huhti-toukokuuta kesäkuun alkuun) ja syksyä (syys-lokakuuta marraskuun alkuun) nimenomaan suositellaan parhaana matkustussesonkina, sadekausi täällä on jo päättynyt syyskuussa. Korean talvet ovat todella kylmät, ihan samaa luokkaa kuin Suomessa kuulema ellei rankempiakin viimassaan.
Asuin vuoden Soulissa, ja ehdin kayda Jejullakin kahdesti. Minulla on aikalailla samat fiilikset paikan suhteen. Ensimmaisella kerralla meillakin oli ulkonaliikkumiskielto sen Japanin ydinvoimalaonnettomuuden takia. Jejulla satoi silloin radioaktiivista vetta. Onneksi saa ehti kirkastua ja paasimme kiipeamaan Hallasanille, se oli upea kokemus! Onneksi sinakin sinne lopulta paasit. Muutoin saari onkin melko mitaansanomaton.
Huh... :-o
Mutta joo, on se kyllä jännä miten eri lailla paikat voikaan kokea ja nähdä. Korealaisille (ja ilmeisesti myös monille matkailutoimittajille) Jeju näyttäytyy paratiisisaarena, minusta saari oli sinun sanaasi lainaten aika mitäänsanomaton verrattuna moniin muihin paikkoihin joissa olen käynyt. Hallasanin luonnonpuisto on toki upea mutta ei tavallaan mielestäni yksin riitä Jejun maineen perusteeksi. Etenkin kun upeita luonnonpuistoja on Koreassa muuallakin, ja kauneimmaksi tituleeratut eivät ole Jejulla.