Jälleen aihe, josta on tehnyt mieli kirjoittaa pitkään.
Suomessa on jo jonkin kokoinen liuta ammattibloggaajia, mutta mitä lopulta on ammattibloggaus? Miten se eroaa harrastelijabloggauksesta - kun miettii, että bloggaus (blog = weblog, nettipäiväkirja) ylipäänsä on saanut alkunsa harrastusmaisesta toiminnasta?
Tänä päivänä on varmasti ihmisiä, jotka aloittavat blogin puhtaasti tai osittain tienaamismotivaatiolla, mutta kun weblog-tyyppinen julkaisumuoto joskus 2000-luvun alussa yleistyi, ei mukana ollut kaupallista aspektia. Hyvin moni tänä päivänä blogillaan tienaava on aloittanut sen harrastuksena vailla kuvitelmaakaan siitä että "nettipäiväkirjalla" jonain päivänä voisi tienata rahaa, kokonaisesta toimeentulosta puhumattakaan.
Miten ammattibloggaus siis määritellään? Onko se sitä, että on perustanut blogin alun alkujaankin ansaintamielessä, vai vain sitä, että kirjoittaja ylipäänsä tienaa blogillaan? Jos tienausnäkökulma ratkaisee, riittääkö ammatti-titteliin, että tienaa jonkinlaista karkkirahaa vai sen verran, että blogitulolla voi täysin elää?
Entä laatu? Voiko se määrittää bloggaustyylin ammatilaistasolle? Onko kirjallisesti tai journalistisesti laadukasta, taidokkaasti koostettua ja kuvitettua blogia pitävä henkilö ammattibloggaaja, vaikka ei saisi sisällöstään penniäkään?
Jätän nämä kysymykset ilmaan. Ehkä ne eivät edes ole relevantteja. En tiedä, onko ammattibloggaaja lopulta kovin hyvä ilmaisu ylipäänsä - voiko tehdä ammatikseen asiaa, jonka idea on (alkujaan ollut) harrastuksellinen..? Jostain syystä nämä ovat minusta kiinnostavia juttuja.
Siirryn eteenpäin pohtimaan sitä, milloin blogista tulee työtä. Ja miten siihen suhtautua.
Sillä blogi on monelle ihmiselle Suomessakin työtä.
Moni tuntuu mieltävän, että ansiotyö on enemmän tai vähemmän toimintaa, jonka luonteeseen kuuluu puurtaminen ja myös epämielekkäitä tehtäviä. Työ on suorittamista, jota tehdessä useimmiten odotetaan sen loppumista ja vapaa-aikaa; viikonloppua tai lomaa. Jos työ onkin niin kivaa, että vapaa-ajan kaipuu hämärtyy, voiko se edes olla työtä..? 'Työ' ajatellaan perinteisesti jonain muuna tekemisenä kuin sellaisena, jonka pariin ihminen hakeutuu vapaa-ajallaan puhtaasta harrastuksen ilosta. Työt erikseen, huvit erikseen, eikös niin.
Mutta työ on lopulta vain toimintaa, jonka kautta henkilö hankkii toimeentulonsa. Voit elää vaikka paperiliidokkien taittelulla tai huonekalufirman sänkyjen koenukkumisella, jos joku taho on siitä valmis maksamaan.
Tässä mielessä bloggaus on monelle työtä. Myös blogiin käytetty aika vastaa monen kohdalla tavanomaiseen työviikkoon käytettyä aikaa, mikä erottaa sen harrastuksesta.
Blogien kaupallistuminen on tapahtunut nopeasti. Bloggaajan näkökulmasta voin todeta, että samalla se kuitenkin on tapahtunut niin vaivihkaa ja asteittain, että bloggaajalle voi itselleenkin tuottaa vaikeuksia hahmottaa, milloin blogi on liukunut harrastuksesta työksi ja milloin bloggaajaidentiteetti pitäisi päivittää ammattilaisbloggaajaksi.
Jos työn määritelmänä pitää sitä, että se on mitä tahansa toimintaa jolla tienaa leivän pöytään, niin itse toiminnan ei välttämättä tarvitse muuttua muuttuakseen harrastuksesta työksi. Siitä vain alkaa saada rahaa. Juuri tämän vuoksi bloggaus on edelleen vaikea nähdä työnä, niin muille kuin jopa joillekin bloggaajille itselleenkin. "Onko tämä työtä kun teen samaa mitä eilenkin, mutta nyt saan siitä rahaa? Ja se on niin kivaa? Eikö työn kuulu olla jotain joka on lähtökohtaisesti vähemmän kivaa kuin vapaa-ajan jutut?"
Kyllä ensimmäiseen, ei jälkimmäiseen.
Hauskoillakin jutuilla voi tienata toimeentulon. Aiheesta on juuri kirjoitettu mielenkiintoinen kirjakin, maaliskuussa ilmestynyt "Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät" (Hanne Valtari ja Satu Rämö).
Tämä on monille jo aika selvää, mutta toisaalta yhtä monelle edelleen vähän arvoituksellinen asia (keskustelupalstojen ja omaan blogiinikin tulleiden kommenttien perusteella). Joka tapauksessa, aihe nauttii jatkuvaa kiinnostusta eikä tulojen ympärillä pyörivä salamyhkäisyys ainakaan vähennä kiinnostusta. Monien bloggaajien kohdalla sopimus kieltää palkkioden tarkoista summista puhumisen, mutta yksityisellä alustalla bloggaavatkin harvoin puhuvat tuloistaan. Eikä kenenkään tietysti tarvitsekaan, tulot ovat jokaisen oma asia. Mutta blogi- ja yleisesti koko sosiaalisen median ollessa niin uusi ala vailla referenssejä tämän tyyppisen työn keskiansioista, voi yleisön uteliaisuuden ymmärtää. Hell, myönnän itsekin olevani utelias bloggaajien tulojen suhteen :)
Yleisimmät tulojen lähteet ovat blogeissa näytettävät mainokset, sisältöyhteistyöt sekä kumppanuusmarkkinointi. Kumppanuusmarkkinoinnissa bloggaaja tienaa komissiota, kun joku klikkaa hänen blogistaan kumppanin sivustolle ja ostaa jotain (pelkistä klikeistä ei tienaa, vain ostotapahtumasta).
Portaalien tai muunlaisen katto-organisaation alla bloggaavat voivat saada lisäksi myös julkaisupalkkiota, ns. "kuukausipalkkaa tai -palkkiota" joka perustuu usein sivunäyttöihin tai muihin blogin arvoon liittyviin tekijöihin.
Viime vuosina sisältöyhteistöiden merkitys tulon lähteenä on korostunut verrattuna mainosbannereihin.
Markkinointitrendit muuttuvat, ja trendi on siirtynyt passiivisesta, "epähenkilökohtaisesta" display-mainonnasta aktiiviseen, osallistuvaan sisältöyhteistyömainonnan muotoon jossa some-vaikuttajat henkilökohtaisesti kertovat tuotteesta tai palvelusta. ('Some-vaikuttaja' on termi johon minun on edelleen vaikea suhtaututa vakavalla naamalla vaikka termi on ihan kuvaava - ja Elysia-joogareriitissäkin muutama tyyppi esittäytyi ihan lunkisti olevansa ammatiltaan social media influencer :p).
Siinä missä mainosbannerit saattoivat ennen tuottaa merkittävän osan blogin tai blogiyhteisön tuloista, ovat ne nykyään tuottavuudeltaan murto-osa entiseen. Bannerit eivät enää ole se hotein mainostuksen muoto. Tämä näkyy myös teille lukijoille mainosbannerien vähenemisenä blogien sivupalkissa, tai niiden laadun ja tyylin muuttumisena.
Minulle itselleni on ollut vaikeaa määritellä bloggausidentiteetti työ-harrastusakselilla.
Aloin tienata blogillani sen toisena vuonna, kun liityin Indiedays-portaaliin. Alussa tulot olivat taskurahan luokkaa, pientä kivaa extraa. Pikku hiljaa blogi kasvoi ja tulot sitä mukaa. En tehnyt mitään erityisiä toimenpiteitä blogini kaupallistamiseksi - vaikka kosmetiikkablogihan on kaupallinen jo syntyjään - ja tuloni koostuivat portaalilta saamastani julkaisupalkkiosta. Olin blogannut nelisen vuotta kun olin sillä tasolla, että huomasin pystyväni elämään pelkästään blogista saamallani tulolla.
Olenko siis ollut siitä saakka ammattibloggaaja? En tiedä, enkä vieläkään osaa edes sanoa, että blogi on TYÖNI. Sitähän se on, jos kerran sillä voin elää, mutta yhtä lailla se tuntuu myös harrastukselta.
Minäkin olen tuon yllä kirjoittamani asenteen "uhri"; voiko joku näin kiva juttu olla työtä..? Aikaahan siihen menee ja se vaatii säännöllisyyttä ja sitoutuneisuutta niinkuin mikä tahansa työ, mutta kun se on niin pirun kivaa..?
Lopulta voin kai kuitenkin sanoa, että näen blogini sekä harrastuksena että työnä. Panostan siihen työn luonteisesti ja olen luonnollisesti ylpeä ja iloinen, että olen omalla tekemiselläni voinut luoda jotain, jolla saatan työllistää itseni.
Jos joku väittää, ettei ole hieno asia saada toimeentuloa intohimonsa toteuttamisesta, puhuu kukkua. Onko joku eri mieltä? Paperilennokeista kiinnostunut ei varmaan pane pahakseen, jos lennokkien taittelulla voi samalla maksaa laskunsa.
Mutta samalla Karkkipäivä on edelleen myös harrastukseni ja haluan pitää tyylin sen henkisenä; rennon vapaana ja ryntäilevän rönsyilevänä. En halua blogistani liian sliipattua ja sisällöstä viilatun harkittua, täällä saa aina näkyä alkuaikojen weblog-nettipäiväkirjoille ominainen kotikutoisuus ja rosoisuus. Vaikka teen kaupallisia yhteistöitä, haluan pystyä yhtä lailla kirjoittelemaan ihan hassuista päähänpistoista ja epäsuunnitelmallisesti. Ja kriittisesti, kritiikitön Karkkipäivä olisi jonkun toisen Karkkipäivä.
Kuten tämän vuoden alussa viimeistään ymmärsin, bloggaus ei kuitenkaan sovi minulle ainoaksi työksi. Kaipaan yksinäisen koneen ja valoboksin äärellä istumisen vastapainoksi ihan tavallisen työpaikan rutiineja 30 minuutin lounastaukoineen, kollegoineen ja työtehtävineen. Oman itsensä pomona ja ainoana työkaverina oleminen täyspäiväisesti ei ole minun juttuni, tarvitsen myös perinteisen työympäristön tarjoamia virikkeitä ja jonkun muun minulle antamia työtehtäviä - "lomaa" omasta päästä.
Bloggaus on niin kokonaisvaltainen elämäntapa että siihen on helppo kadota ja se ottaa elämästä huomaamatta liiankin suuren vallan, joka toisilla yksilöillä johtaa elämänhallinnallisiin ongelmiin. Minä olen heitä. Olen ymmärtänyt, että säilyttääkseni tasapainon ja "tolkun" elämässä, tarvitsen ihan muitakin juttuja jotka irrottavat minut blogielämästä - juttuja, joista en voi olla jatkuvasti kehittämässä blogisisältöä ^_^
Olen siinä onnellisessa asemassa, että voin säännöllisesti tehdä niin pidempiä kuin lyhyempiä työpätkiä vanhalla työpaikallani, ja nyt iloitsen sydämestäni kun saan taas tehdä toimistoduunia ja osallistua tavallisiin työpaikkarutiineihin koko kesän. :) Se tekee niin hyvää, ja kosmehöperöhommiinkin säilyy tuoreempi fiilis kun saa välillä työntää päänsä ihan eri pensaaseen.
Bloggauksen työ- eli tienauspuoleen liittyy asia, jota olen pyöritellyt päässäni jonkin aikaa ja miettinyt minkä liikkeen asian suhteen tekisin. Koska harrastan Karkkipäivässä läpinäkyvyyttä enkä oikein osaakaan muunlaista toimintatapaa, kerron avoimesti tästäkin. Muutos ikäänkuin "kaikessa hiljaisuudessa" tuntuisi vilpilliseltä, vaikkei kukaan bloggaaja valinnoistaan lukijoille tilivelvollinen olekaan. Arvostan kuitenkin lukijoitani sen verran että haluan avata heille tähän liittyviä taustoja. Haluan yksinkertaisesti olla läpinäkyvä, haluan lukijoiden tietävän miksi teen näin.
Entisenlainen display-mainontaan perustuva passiivinen tulo bannerimainosten kultaisena aikana hyödytti etenkin suurten kävijämäärien blogeja, minua mukaan lukien. Suuret blogit saattoivat iloisesti levätä jopa tuon pelkän bannerimainonnan kautta saadun tulon varassa. Se oli luksusta; bloggaaja ei ollut riippuvainen sovituista sisältöyhteistöistä vaan kirjoittaja saattoi ylläpitää tulojaan kirjoittamalla joka päivä vaikka kiiltomatojen migraatiosta Kuolan niemimaalla, kunhan se vain houkutti sivulle suuret määrät kiinnostuneita lukijoita.
Bannereitakaan ei tarvinnut itse hoitaa vaan portaalibloggaajalla kattosivusto vastaa mainoksista. (Tämä on portaalien ja kaupallisten blogiyhteisöjen idea; he hoitavat sivuillaan julkaistavien blogien mainospaikat ja -kampanjat, ja perivät tietysti välistä oman voittonsa.)
Bannerimainonnan arvon romahdettua muuttuivat myös siihen pohjautuvat palkkiot.
Sen seurauksena tilanne on nykyään se, että bloggaajan on käytännössä nojattava muihin tulon lähteisiin, ainakin jos tavoitteena on entisen kaltaisen tulotason ylläpito.
Klassisin tapa on aikojen alusta ollut affiliate- eli kumppanuusmarkkinointi. Suomalaisista suuremmista blogeista Karkkipäivä on todennäköisesti ollut ainoa tai ainakin yksi hyvin harvoja, joka ei ole tätä tienaustapaa hyödyntänyt.
En ole kokenut affiliate-tyylin sopivan blogiini ennen kaikkea siksi, koska olen ollut huolissani sen vaikutuksesta siihen, millä motiiveilla minun ajatellaan blogia pitävän. Minulle on tärkeää, että blogissani säilyy luotettava ja riippumaton henki, ja mainoslinkit teksteissä luonnollisestikin vähentävät riippumattomuuden vaikutelmaa. En pidä siitä, ja olen kokenut, että mainoslinkeillä on aina jotenkin negatiivinen vaikutus vaikka ne liittyisivät bloggaajan aihealueisiin ja suosituksiin mitä luonnollisimmin.
Yhtenä esimerkkinä voisi heittää Lily Lolon. Olen käyttänyt merkin tuotteita jo vuosia ennen blogini perustamista ja suositukseni ovat selvästi perustuneet omaan autenttiseen innostukseeni ja luottooni sarjaa kohtaan. Näihin kirjoituksiin olisi mitä luontevimmin voinut liittää minua hyödyttäviä mainoslinkkejä, sillä intoiluni hyödytti myös Lily Loloa jälleenmyyvää tahoa Suomessa. Jos kaupallinen taho hyötyy minun henkilökohtaisesta innostuksestani, miksi minäkin en olisi voinut hyötyä? Eihän siinä olisi ollut mitään väärää. Koin mainoslinkit kuitenkin blogiini epäsopivana lisänä koska halusin säilyttää riippumattoman selkärankani. Mainoslinkkien näin vääjäämättä notkahduttavan tätä selkärankaa. Enhän voisi olla uskottava kosmetiikkaintoilija jos lukija joutuisi kyseenalaistamaan, miksi intoilen tuotteesta x tai y..?
Voi ajatella, että minulla oli tähän asenteeseen myös "varaa", koska entinen display-mainontaa suosiva markkinointitrendi mahdollisti tulot muista lähteistä. Nyt kun ajat muuttuvat, joudun minäkin tarkistamaan asennettani enkä enää näe vääränä sitä, että hyödyn jos yhteistyökumppani tai kaupallinen toimija ylipäänsä hyötyy minun kauttani.
On siis mahdollista, jopa todennäköistä, että Karkkipäivässä tullaan tulevaisuudessa näkemään mainoslinkkejä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joihinkin tuote-esittelyihini tulee linkki yhteistyökumppanin tai jälleenmyyjän sivulle ja mikäli joku sattuisi tuotteen tuon linkin kautta ostamaan, minä saisin ostoksesta provisiota. Blogin sisältöä affiliate-linkkien mahdollisuus ei ohjaa, mutta sen oletuksen riskiä ei tietenkään voi poistaa. Se "tappio" on otettava tämän askeleen myötä.
Tällaisista jutuista halusin teille tänään kirjoittaa.
Arvaan, että osa lukijoista pettyy kuullessaan että minunkin, "viimeisen anti-affiliate-barrikadeilla" seisoneen bloggaajan asenne muuttuu. Osalle sillä ei varmasti ole merkitystä, osa ehkä pitää uutta linjausta reilunakin. Osaa ei kiinnosta tippaakaan, kunhan blogissa jatkuu sama meininki ja tyyli :) Ja niinhän täällä jatkuu.
Ja hei, eihän kenenkään tarvitse klikata sitä linkkiä ;)
*
Mitä ajatuksia aihe herättää teissä?
Onko teille väliä, tienaako lukemanne blogin kirjoittaja sivustollaan? Tekeekö tienaaminen bloggaajasta "ammattibloggaajan"? Erotteletteko ylipäänsä "ammatti"- ja "harrastelija"blogin?
Postauksen kuvat: Unsplash.com
94 comments on “Bloggaus, työ vai harrastus?”
Tää on tosi kiinnostava aihe! Mä tavallaan mielessäni erottelen "ammattibloggaajat" ihan laadun perusteella - kuviin ja postauksiin on selvästi käytetty enemmän aikaa ja vaivaa, kuin mitä harrastelija olisi ehkä valmis käyttään. Laatu on toisaalta tosi subjektiivinen käsite, jota en osaa ees ite muotoilla sanoiks - tiedän itse, kun joku blogi on mun silmiin riittävän laadukas. :D
Bloggaajien tuloista mulla ei oo hajuakaan, joten sen perusteella mitään jakoa on vaikea tehdä. Ja tekeväthän monet päivätöitä bloggaamisen ohella, eli blogi ei ole ainoa tulonlähde.
Bloggaamiseen liittyy mun mielestä myös aika vahva sukupuolitettu näkökulma, koska monet näkyvimmät blogityypit (esim. kauneus- ja lifestyle-blogit) ovat usein naisten kirjoittamia, ja lukijakunta koostuu myös naisista. Bloggaaminen työnä mun mielestä kärsii samanlaisesta arvostuksen puutteesta, kuin monet muutkin "mimmien juttuina" pidetyt asiat, kuten esimerkiks kosmetiikka tai romanttiset viihteen muodot, ts. pidetään hömppänä, jolla ei oo samanlaista arvoa kuin esimerkiksi tekniikalla.
Naisten tekemästä ja naisille suunnatusta bloggaamisesta kiinnostava alalaji on perhe-/lapsiblogit, jotka mahdollistavat äideille tosi uudentyyppistä työskentelyä ja mikroyrittäjyyttä, mikä on tosi siistiä! Työelämä on aika kovassa myllerryksessä, ja bloggaaminen (niin, että saa siitä myös tuloja) on mun mielestä tosi hyvä esimerkki siitä.
Minunkin mielestä tämä on tosi kiinnostava aihe, ja olisi vaikka en itse bloggaisi :) Kuten tuohon loppuun kirjoitit, ja tätä sanomaa välittää vahvasti myös Hanne Valtarin ja Satu Rämön kirja, työelämä on myllerryksessä ja nykyään on mahdollista tehdä työkseen asioita joista ei olisi 20 vuotta sitten oikein voinut kuvitella saavansa palkkiota. Digitalisaatio ja kaikki sen mukanaan tuomat jutut ovat tietysti yksi merkittävimmin tähän vaikuttanut asia, internet on luonut kokonaan uudenlaisten palveluiden maailman jotka eivät ole kytköksissä aikaan ja paikkaan.
Olen ajatellut, että harrastuksestasi on tullut kiva työ. Hyvin yksinkertaista. Ja minulle on aivan yksi lysti saatko rahaa. Mutta koska ajattelen, että teet työtä, niin aika selvää lienee, että siitä maksetaan. Ja kyllä sinun pitää hyötyä, jos joku toinen hyötyy sinusta.
Pääasia on, ettei Karkkipäivän tyyli muutu.
En seuraa muita blogeja, koska tähän asti kaikki seuraamani ovat olleet joko jonkin brändin mainoksia tai siellä on oltu vailla jotain tavaraa tms., mitä on blogin kautta tavoiteltu.
En voi sietää myöskään elokuvia, joissa on selkeitä mainoksia. Esim. autoa kuvataan joka kulmasta tai tietokoneen merkki sattuu ihan vahingossa kameraan... Tällainen on katsojan aliarvioimista. Ja blogissa lukijan.
Juuri näinhän se yksinkertaisimmillaan on.
Karkkipäivän tyyli ei muutu, sillä jos se olisi muun tyylinen, en haluaisi enää kirjoittaa sitä. Jos tienaan blogillani, niin tienaan tekemällä blogia tavalla joka säilyttää sen minulle mieleisenä ja kivana juttuna. Jos blogilla tienauksen ehto olisi sellainen, että ulkopuoliset tahot sanelisivat valtaosan tuottamastani sisällöstä (--> täällä alkaisi olla pelkkiä kaupallisia yhteistöitä) enkä voisi kirjoittaa tuotteista, asioista tai kokemuksistani vapaasti, siirtyisin tekemään muita hommia. Joihin minulla on myös mahdollisuus, blogi ei ole ainoa työni josta minun pitäisi kynsin hampain pitää kiinni vain että olisi jotain millä maksaa laskut :) On hemmetin mahtavaa pystyä ansaitsemaan intohimollaan, mutta siinä vaiheessa jos ansainta alkaa liittyä vain toisten määrittelemiin asioihin, eli blogissa sen sisältöön, ei se enää ole "intohimollaan ansaitsemista". Karkkipäivä on minun juttuni, minun ihanuuspaikkani, jota teen minun innostusteni lähtökohdista.
Mun mielestäni affiliate linkkeihin siirtyminen on vain reilua sulle Sanni. Olen vuosien varrella ostanut lukemattomia tuotteita sun suositusten ja intoilun perusteella, ja mä näen sen niin että yritykset saa siinä "ilmaiseksi" asiakkaita (eri asia tietysti jos ostettu yhteistyöpostausten seurauksena...) On siis pelkästään reilua että saat siitä rahasta osuutesi, ja eihän se meille lukijoille kuitenkaan aiheuta mitään lisäkustannuksia :)
Kiitos Elsa :)
Olen ostanut monta tuotetta blogikirjoitusten perusteella ja koen kyllä, että tuotteen myyjä on hyötynyt bloggaajan tekemästä työstä. Siksipä pieni palkkio olisi paikallaan bloggaajallekin.
Mainoslinkkien esiintyminen ei ainakaan minua haittaa. Ajattelisin, että tekstissä voi olla mainoslinkkejä vaikka teksti ei täyttä tuotteen hehkutusta olisikaan ja sen ei tarvitse olla kritiikitöntä. Esiteltyjen ominaisuuksien perusteella silti joku voi kiinnostua. Eli tyyli varmasti säilyy ennallaan vaikka linkit ilmaantusivatkin blogiin, näin uskon satavarmasti ainakin sinun kohdallasi :)
:) Jep :) Näin se tulee menemään.
Saatan hyvinkin liittää linkin jälleenmyyjän sivuille sellaisenkin tuotteen kohdalla, josta minulla oli kritiikkiä. Kumppanuus-linkkien olemassaolo ei vaikuta sisällön sävyyn, vaikkakin ymmärrän ja tajuan täysin, että tällaisen sanominen on turhaa koska eihän kukaan ikinä voi tietää mitä mieltä oikeasti olen tuotteista. Tienausmahdollisuus muuttaa väkisin näkökulmaa. Kokemus on lukijoiden luottamuksen varassa. Ja tietysti toivon, että lukijani luottavat minuun jatkossakin. Se on heidän arvioitavissaan jos ja kun mainoslinkkejä alkaa teksteissä näkymään.
Mun mielestä ammattibloggaaja on se, joka pystyy elämään bloginsa tuloilla. Oli se kivaa tai ei :D
Mainokset, yhteistyöpostaukset ja linkit ei häiritse, kun sisältö on muutenkin sujuvaa ja mainokset sopii siihen. Se mikä mua häiritsee on postauksiin liittymätön mainostus. Esim. Fitfashionin blogeissa näkee monesti sitä, että postauksen lopussa on ei mihinkään liittyen kappale tyyliin " btw elloksella vielä ale, klikkaa tästä". Ymmärtäisin jos postaus olisi käsitellyt vaikka vaatteita, mut kun ei.
Haha ^_^
No mun "ammatti"bloggaus päättyisi kyllä siihen, jos homma ei olisi enää kivaa.
En ole bannereitasi nähnyt, koska seuraan blogeja apilla. Linkityksen voi tehdä tyylikkäästi tai sitten todella tyrkysti. Tyrkyt kyllä vähän käyvät ärsyttämään. Siis jos jokainen postaus sisältää jotenkin todella näyttävästi linkin. Olen kuitenkin sitä mieltä että pitäähän bloggaajankin elää, että linkit vaan kehiin. Tykkään blogistasi ja iloitsen aina kun postaus tulee.
Voitte tulevina kuukausina sitten arvioida, jos linkkejä tulee, että kuinka tyrkkyjä ne ovat. :) Lopulta linkkien mahdollisuus ylipäänsä koskee vain murto-osaa tuote-esittelyjä, sillä eiväthän kaikki esittelemäni tuotteet ole kumppanuusmarkkinointihojelman piirissä.
Ihan järkevä uudistus, josta ei pitäisi kenenkään pahoittaa mieltään. Sä olet epäilemättä Suomen läpinäkyvin ja avoimin bloggaaja, joten en näe syytä miksi tämä uudistus (varsinkaan tällaisen esittelyn jälkeen) kirpeyttäisi kenenkään aamumuroja. :)
Aurinkoa kesääsi, Sanni! :)
Kiitos Petra <3 Mutta tiedätkö mitä, nämä blogilla tienausjutut "kirpeyttävät joidenkin muroja", harmillista kyllä. Tieto siitä, että bloggaaja tienaa kirjoituksillaan, vaikuttaa joidenkin lukijoiden lukukokemukseen sen verran negatiivisesti, että he mieluummin ovat lukematta blogia johon liittyy ansaintaa. Olen saanut tämän kuvan toisissa blogeissa käydyistä aiheeseen liittyvistä keskusteluista ja olen sen saattanut omassa blogissanikin todeta.
Kun helmikuussa kirjoitin ensimmäistä kertaa siitä, että blogista on tullut minulle harrastuksen ohella myös elinkeino, menetin kirjoituksen jälkeen kertarysäyksellä suuren määrän seuraajia (ainakin mitä Facebook- ja Bloglovin'-seuraajien luvuista saattoi päätellä). Minkään muun postauksen jälkeen ei ole tullut vastaavaa joukkopoistumista. Osalle selvästikin oli siis ratkaisevasti epämieluisa ajatus, että tienaan blogillani, eivätkä he halua seurata sellaista blogia. :/ Se kyllä suretti, mutta eihän sille voi mitään. Tuntuu hassulta, että jos blogin tyylistä ja jutuista muuten tykkää, niin lopettaisi sen lukemisen vain kun selviää, että kirjoittaja saa blogistaan tuloja.
Tämän eilisenkin postauksen jälkeen on jo lähtenyt seuraajia Facebookista.
Mun mielestä on vähän jännä, että lukijoita lähti sitten kun Suomen suosituin kauneusbloggaaja kertoo tienaavansa blogilla. Tai, voisihan sitä päätellä että tienausta on "tapahtunut" jo ennen tätä blogikirjoitustasi (onhan blogi nyt ollut esim. portaaleissa) mutta jostain syystä nämä lukijat ovat ajatelleet että olet tehnyt blogia vain harrastuksena? Mulle on ollut ainakin aika selviö, että isot kosmetiikkablogit tienaavat ja that's fine. Aika absurdia kyllä että lukijoita lähti, kun on aivan päivänselvää että myös vaikka kaupantädille tai fysioterapeutille tulee palkkaa eikä kukaan boikotoi heitä tämän vuoksi. :D Suomessa on myös valtava määrä työttömiä enkä ymmärrä ketä se auttaa jos pahoittaa mielensä siitä että toinen on keksinyt tavan elättää itseään.
Eipä se linkin klikkaaminen ole lukijaltakaan mitään pois:) Musta on hassua ajatella, että "menenpä nyt ostamaan tämän tuotteen muuta kautta ettei kukaan vaan hyödy ostoksestani killinkiäkään". Mutta joo, saan mä kiinni tosta kelasta ja omassa blogissanikin alkoi olla mainoslinkkejä vasta siinä vaiheessa, kun jouduin itse kustantamaan palvelinkulut.
Minusta on hassua, että on kutsumusammatteja ja kutsumusammatteja. On ihan yleisesti hyväksyttyä, että joku hevoshullu perustaa ravitallin ja elättää itsensä sillä. Puhumattakaan esimerkiksi jääkiekkoilijoista, osa elää lätkällä melkoisen leveästi. On erittäin arvostettua, että esimerkiksi keksijä perustaa yrityksen oman innovaationsa pohjalle tai insinööri perustaa insinööritoimiston. Kaikissa tapauksissa on tehty enemmän tai vähemmän harrastuksesta tai intohimon kohteesta itselleen ammatti. Tätä taustaa vasten minun on todella vaikea ymmärtää, miksi bloggaamisella eläminen on usein huonossa huudossa. Miksi jostain harrastuksesta "saa" tehdä työn, mutta toisesta ei?
Mitä taas tulee ansaintalogiikkaan ja komissioihin... Minun päässäni synty lukiessa vertaus perinteiseen painettuun lehteen. Niiden tulojen muodostushan perustuu käsittääkseni pääasiassa tilausmaksuihin ja mainoksiin. Heillä on joku määrä palkattuja toimittajia, jotka esimerkiksi tekevät kosmetiikka-arvosteluita. He saavat tuotteet arvioitaviksi valmistajilta/maahantuojilta ja kirjoittavat niistä mitä kirjoittavat. Jos he kirjoittavat pääasiassa huonoja arvosteluita, ei varmaan tarvitse samaan tyyppisiä tuotteita paljoa arvioida ja kenkäkin voi heilahtaa. Näiden arvioiden puolueellisuudesta ei puhuta mitään, mutta bloggaaja on puolueellinen, jos saa komissiota lukijoidensa ostoksista...
Tarviiko minun kertoa, että minusta on täysin OK elättää itsensä blogilla ja käyttää mainoslinkkejä. Minusta blogimaailmassa mainonta on paljon läpinäkyvämpää kuin vaikka painetuissa lehdissä. Karkkipäivässä välillä tuntuu, että läpinäkyvyys jopa häiritsee. Siis positiivisella tavalla.
Ei pidä paikkaansa, ettei piilomainonnasta ja puolueellisesta tuotteiden käsittelystä eri medioissa käytäisi keskustelua. Julkisen sanan neuvosto on moneen kertaan ottanut kantaa edellä mainittuihin aiheisiin ja muun muassa politiikan toimittaja Sanna Ukkola on käsitellyt asiaa useissa viestimissä jo vuosia.
Asiasta siis kyllä keskustellaan, mutta mainonnan muuttuessa valvonta käy vaikeammaksi. Lopulta kaikki pohjaa toimittajan ja toimituksen ammatilliseen integriteettiin.
Totta turiset, hyvää asiaa. Monet eläimiin ja liikuntaan liittyvät ammatit jos mitkä pohjautuvat henkilön vapaa-ajan harrastukseen ja intohimoon, eikä näillä ammateilla tienaamista "unelmahommana" ihmettele kukaan, tai pidä niitä "vähemmän oikeana" työnä vain koska työ on sen tekijälle myös elämäntapa.
Liittyisiköhän sosiaalisen median ja muiden digitalisaation ilmiöiden mukanaan tuomien ammattien jonkinlainen vähättely niiden uutuuteen ja verrattaiseen epätunnettuuteen verrattuna ylempänä mainittuihin perinteisempiin kutsumusammatteihin... 'Bloggaaja' tai 'sosiaalisen median sisällön tuottaja' on niin nuori käsite että niihin ei olla vielä "totuttu", ne ovat harrastuksinakin tosi uusia juttuja verrattuna luontoon, eläimiin tai liikuntaan liittyvään vapaa-ajan viettoon. Töitä noiden muiden parissa on tehty niin pitkään että niihin liittyvät ammatit ovat aikaa sitten nivoutuneet kulttuuriimme, kun taas digiajan luomat työt ovat uusia ja täysin eri tyyppisiä, yhtenä ominaisuutena vapaus ja aikaan ja paikkaan epäsidonnaisuus, mikä erottaa ne noista "perinteisemmän" tyyppisistä kutsumusammateista, tai perinteisistä ammateista ylipäänsä. Voisiko olla, että esimerkiksi juuri tuo vapaus tehdä työtään missä ja milloin vain on yksi tekijöitä joka aikaansaa "onko tuo nyt oikeaa työtä" -suhtautumista... En tiedä mutta näitä on kiinnostavaa pohtia.
Mun mielestä on kiva, jos voit blogillasi tienata. Toki se voi vetää vähän kateelliseksi, kun voit blogilla tienata :). Jaat kuitenkin niin paljon aikaasi blogin kautta meille lukijoille, etten voi muuta kuin kiittää että jaksat ja tykkäät kirjoittaa. Itsellä ei ole affiliate linkkeihin mitään vastaansanomista (etenkin jos jotain on alennuksessa). Ne voi myös parhaassa tapauksessa helpottaa sun hehkuttaman tuotteen hommaamista. Toivottavasti ensisijaisesti hehkutat niillä tuotteita, joita oikeasti rakastat ja annat mahdollisimman hyvät tuotetiedot, että voi arvioida sopivuutta itelle.
Kiitos kiitoksista, Tuikku :)
Kysymys siitä, hehkutanko oikeasti niitä tuotteita joista oikeasti pidän, on oikeutettu ja perusteltu ansainnan mahdollisuuden liittyessä tuotearvion sävyyn, mutta vastaus on itselleni itsestäänselvä. Ei teille, koska vain minä itse tunnen pääni sisällön, ja teidän täytyy vain päättää luotatteko minuun, mutta minä tiedän että haluan toimia oikein koska se on oman arvomaailmani mukaista. Ei olisi oikein kirjoittaa tuotteista ja palveluista myönteisemmin kuin mikä aito kokemukseni on, jotta voisin ansaita. Se voi olla jonkun muun juttu ja tapa toimia, mutta ei minun.
Toisaalta tossa luin noita aiempia viestejä, niin siitä tuli mieleen, että myös jaalemman hyvältä vaikuttavan mainostaminenkaan ei olisi pahaksi. Esimerkiksi itse suosin kevyempiä putsareita ja paksumpia voiteita, jolloin ne sun parhaat lempparit on hiukan voimakkaita ja kevyitä mulle. Joten tasapaino omien lemppareiden ja todennäköisesti muille hyvin sopivien välistä täytyy noissakin omalla tavallaan löytää.
En niinkään epäillyt että et seisoisi jokaisen affiliate linkki hehkutuksen takana, vaan tavallaan toivoisin että linkkejä olisi kuitenkin harkiten ja että ne erottuisivat ainakin joltain ominaisuudeltaan niin, että uskot sen tuovan arvoa meille lukijoille :).
Hankala selittää omia ajatuksia, mutta kiitos että kerroit avoimesti. Tulevaisuudessa tiedän sitten klikata näiden affiliate linkkien kautta, jos jotain ostan. Yleensä pitkään harkitsen mitä ostan, ja parin päivän päästä asiaan palatessa, en todennäköisesti enään avaa blogin kautta. Tulevaisuudessa tiedän miten nämä toimivat ja voin noin ottaa huomioon blogin tukemisen.
Tähän taisi tulla typo...? Eli minkä tyyppisten tuotteiden mainostaminen ei olisi pahaksi..? Piti ihan kysyä koska se kiinnostaa minua :)
Affi-linkkien käyttö ei ajatukseni mukaan tule liittymään pelkästään "hehkutus-tuotteisiin", vaan voin liittää affi-linkin jälleenmyyjän tai yhteistyökumppanini sivulle silloinkin, kun esittelen jonkun ihan neutraalin perustuotteen tai itselleni sopimattoman tuotteen, jos koen linkityksen sopivan postaukseen. Juuri kuten kirjoitit, jos koen sen tuovan arvoa lukijalle. Voihan minulle sopimaton tuote, kuten totesitkin, olla sopiva jolle kulle toiselle. Linkkejä tulee harkiten, on tietysti minun etuni mukaista etteivät postaukseni ala näyttää myyntikatalogilta. :) Sillä nimittäin ei olisi positiivista vaikutusta niin blogilleni kuin tuloihinikaan ;)
Täytyy myöntää että petyin, että olet lähtenyt mukaan tuohon samaan kun kaikki muutkin. Olet ainut luotettava blogi (kosme) jota arvostan suuresti. Mielelläni annan sinulle provisiota, jos ostan suosittelemasi tuotteen siitä ei ole kyse, mutta pelkona on että vääjäämättä se varmasti vaikuttaa blogin sisältöön, etkä välttämättä ole enää niin rehellinen tuotearvosteluissa. Niihin olen tähän asti luottanut suuresti.
Kiitos palautteesta (ja symbolisesta provisiosta, arvostan <3). Ymmärrän huolesi hyvin, mutta toivon, että voit tulevaisuudessa todeta ja kokea, että mainoslinkkien mahdollisuus ei muuta blogini tuotearvioiden sävyä ja luotettavuutta. :)
En luota niihin, jotka tuntuu vain mainostavan. Onko tuote oikeasti hyvä vai sanooko vain..?
Olen huomannut, että sinulla on viime aikoina ollut paljon kaupallinen yhteistyö-juttuja. Olen miettinyt, että onko tyylisi muuttumassa..
Tyylini ei ole muuttumassa, mutta uudella blogikodillani A-Lehdillä on ollut (ihan rehellisesti ilokseni) tarjota paljon enemmän minua kiinnostavia kaupallisia yhteistöitä kuin mitä edellisellä portaalillani oli tarjota.
No nyt tuli selvitys tällekin. Olin myös kiinnittänyt huomiota hieman entistä useammin esiintyviin kaupallisiin yhteistöihin. Yhdistin asian blogikodin vaihdokseen, mutten ollut enempiä miettinyt. Ei ole sen kummemmin haitannut tai häirinnyt minua lukijana, kun juttujen tyyli on aikalailla ennallaan. Affiliate-linkit ovat tavallaan hieman näkyvämpiä, mutta eiköhän niihinkin totu, mikäli aiheiden käsittely pysyy sannimaisena. Hyvää juhannusta!
Minua ei haittaa kaupallisuus.
Tosin pidän enemmän blogeista, joissa se kaupallisuus on verhottu vinkkeihin ja jonkun ihmisen mielipiteisiin. Blogit ovat korvanneet minulle naistenlehdet, joissa myös tykkäsin aikoinaan tuotesuosituksita ja uutuusesittelyistä muiden juttujen hyvänä lisänä.
Luen myös ihan selkeitä kaupan markkinointiblogeja, koska joissakin niissä on ihan asiallisia vinkkejä ja se markkinointiosuus pääsisällöstään huolimatta ei ole fiilis, luen mainoskatalogia (hyvä esim. vaatelemppariblogistani: http://www.doppwoman.fi/).
Myös puutahapuolen blogeja luen, mutta niissä harvemmin on mainostusta. Okei osalla kirjoittajia, on myös työnantajapuutrahansa blogi henkilökohtaisen lisäksi ja välillä jutut on molemmissa sama.
Vaikka blogeissakin (etenkin viime vuosina) kaupalliset jutut ovat varmasti vähintään jonkun verran vaikuttaneet bloggaajien antamiin tuotesuosituksiin, niin naistenlehtien suosituksia en ole koskaan pitänyt muuna kuin kaupallisina viesteinä. Ehkäpä jossain artikkelissa tyylistä riippuen voi joskus olla toimittajan oma henkilökohtainen pitkäaikainen suosikki, mutta vähintään kaikkia "Parhaat tuotteet kauden uutuuksista" -tyylisiä juttuja olen aina pitänyt mainoksen kaltaisina, joissa suositaan tiettyjen tärkeiden mainostajien tuotteita.
Minusta on aina hienoa, jos joku pystyy harrastuksellaan ja mielenkiinnonkohteellaan tienaamaan elantonsa. Mielestäni koko konsepti siitä, että työn kuuluisi olla ikävää puurtamista ja vapaa-ajan sitä iloa, on täysin vanhentunut. Jos voi tehdä jotain, mistä nauttii ja tienata sillä elantonsa, niin hyvähän se vain on :) en siis näe siinä mitään väärää, että sinä hyötyisit blogstasi myös affiliate linkkien kautta. En usko, että se mitenkään vaikuttaa itse sisältöön sinun.blogisi kohdalla!
Amen :)
Jälleen loistava postaus. En oikein tiedä missä raja harrastelijan tai ammattilaisen välillä menee, ehkä se on juurikin tuo laatu, jonka kautta usein tulee myös se, että blogillaan tienaakin sen verran, että voi jopa toimeentulla pelkästään sen avulla. Sinut siis heittäisin sinne ammattilaisluokkaan, sun blogisi sisältää aina niin mielettömän määrän tietoa ja taitoa - jos joskus edes promillen verran sitä omaankin blogiinsa saisi :D
Tässä tienausasiassa tulee vastaan sitten taas tämä perisuomalainen kateus, jota itse en muuten ymmärrä.. Kuten joku taisikin jo kommentoida niin mitä se sinulta on pois jos toinen vaikka blogillaan tienaakin? Miksei sitä voisi ennemminkin pitää tsempparina itselleen ja tähdätä samaan sillä tai jollekin toisella elämänalueella? Kaikki aivan taatusti huomaavat esim. sun blogista ettei se todellakaan ole huitaisemalla tehty vaan siihen on käytetty aikaa ja vaivaa - mikset siis saisi saada korvausta työstä mitä olet meidän lukijoiden eteen tehnyt?
Itse en myöskään näe, että blogisi luotettavuus kärsisi affliate-linkkien tms. tulon myötä. Jotenkin sinusta on tullut vuosien varrella blogiasi seuratessa fiilis ettet ylistä tuotetta jos todellakaan et ole sitä mieltä. :)
Täysin samaa mieltä! Pitkäaikaiset lukijat kyllä tuntevat Sannin tyylin :)
Kiitos Mira ja Marie :) <3
Niinku "oikeissa" töissä on myös ammatikseen bloggaavissa niitä jotka tekevät työnsä hyvin ja niitä jotka eivät.
Monet blogit ovat jääneet lukulistalta pois siitä syystä, että A)mainontaa/yhteistyö-juttuja on liikaa, B) kaikki muut paitsi ne yhteistyöpostaukset on hätäisesti tehty, C) yhteistyöt eivät "istu" blogiin luontevasti ja ne on tehty kopsaamalla firma saatu info tekstiin, D) osa jutuista on naamioituja tavaran- tai yhteistyökumppaninkerjäyksiä, E) blogista katoaa oma persoona ja koko homma henkii sitä, että ei ehkä kiinnosta mutta ei voi lopettaakaan koska merkittävä tulon lähde lähtisi.
Ja näin on käynyt valtaosalle blogeista, kun mainonta niihin tuli ja sen jälkeen aloittaneista vain niin monesta paistaa se, että se aloitettu ansaintamielessä.
Hyviäkin on! Kauneusblogeista esim Karkkipäivä ja Katja Kokon blogit ovat oikeasti informatiivisia ja mainonta ei häiritse pätkääkään. Lifestyle blogeista pupulandia, Stella Harasekin ja Nelliinan blogit ovat edelleen lukulistalla. Vaikka huomaan, että itsellä alkaa olla sellaista lifestyle-blogien kyllästymistä ilmassa ja näitäkin käyn ehkä kerran-kaksi viikossa kurkkaamassa. Loput lukemani blogit ovatkin sitten sellaisia, että ne ovat vain tekstiä ja niitä kirjoitetaan rakkaudesta lajiin, enkä voi sanoa tietäväni itse bloggaajista mitään.
Nythän tämä Uusimuusa-julkaisu yrittää tuoda hieman pölyttyneeseen blogiskeneen uutta olemalla vähän kuin blogin ja naistenlehden yhdistelmä. Jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä Jennan ja Eevan jutusta kehkeytyy.
Kiitos Tiinanen, olen otettu päästessäni samaan rankingiin huipputaitavan kauneuden ammattilaisen Katja Kokon kanssa :)
Tuo kaupallisten yhteistöiden ylivalta tai epäsopivuus blogiin tai jopa sekä että on tosiaan ilmiö, jota voi joissain blogeissa havainnoida. Joskus näkee niin epäluontevasti blogiin istuvia kampanjapostauksia että tulee melkein kiusaantunut olo niitä lukiessa. Henkilön motiivina ei ole voinut olla muu kuin "laskujen maksaminen", mikä sekin on tietysti ihan perusteltu motiivi siinä missä innosta ja intohimosta kirjoittaminenkin, mutta tällaisia tapauksia nähdessäni en voi olla ihmettelemättä, eivätkö tällaisiin kaupallisiin juttuihin mukaan lähtevät näe huonosti brändiinsä sopivan yhteistyön vaikutuksia pitkällä tähtäimellä? Jos blogilla haluaa elää, eikö kannattaisi miettiä pitkäjänteisesti miten säilyttää lukijansa ja miten ylläpitää sitä henkeä ja luonnetta joka blogista on alunperin tehnyt suositun? Miksi joku haluaa ehdoin tahdoin romuttaa brändiään ja uskottavuttaan valitsemalla yhteistyökumppaneita jotka eivät istu omaan blogiin ja vääjäämättä heikentävät blogin arvoa lukijoiden silmissä? Mitä hyödyttää kampanjasta saatu raha, jos huonosti harkitut yhteistyöt johtavat lopulta siihen, ettei enää ole lukijoita ja blogia, jonka kautta saada yhteistöitä joilla maksaa ne laskunsa...?
Uudesta Muusasta, se on tosiaan mielenkiintoinen projekti ja tykkään sivusta paljon, no oikeastaan kaikki missä ihana Eeva on mukava tuntuu olevan <3 <3
Tämä oli mielestäni hyvä kommentti. Itseäkään ei mainoslinkit häiritse, jos ne istuvat tekstiin ja onhan se nyt oikeus ja kohtuus, että bloggaaja saa osansa, kun antaa tietylle tuotteelle näkyvyyttä. Kuitenkin juuri tuo, että blogi koostuu pelkistä yhteistyöpostauksista (Karkkipäivässä en kyllä ole laittanut merkille näiden lisääntymistä, ovat vissiin uponneet niin hyvin aiheisiin :D) ja kirjoittajasta paistaa läpi, että jotain tuotetta suorastaa pyydetään blogin kautta, on minulle myös sellainen asia, että saatan lopettaa lukemisen.
Mielestäni on hienoa, jos harrastuksesta ja omasta intohimosta voi tehdä työn ja jos joku vielä epäilee, että bloggaaminen on vain 15min koneella näpyttelyä päivässä ja rahaa tippuu tilille, niin se on hänen häpeänsä. Ei muidenkaan tarvitse pyydellä anteeksi, jos omalla työllään ansaitsee elantonsa, vaikka ymmärrän myös kateuskortin, koska kukapa ei haluaisi nauttia työstään. Kuitenkin tuo tietynlainen joissakin blogeissa näkyvä "tässä treenissä voisi toimia kuntolaite y, mutta minulla ei sitä valitettavasti ole.. Ehkä joku maahantuoja bongaa tämän postauksen vinkvink" - meininki on kyllä aika paksua. Toisaalta taas on siinäkin eroa, että bloggaaja vaikka pyytää yhteistyötä matkatoimiston kanssa, koska haluaa lähteä Kroatiaan viettämään kesälomaa sen sijaan, että hän pyytää yhteistyötä, koska monet lukijat ovat toivoneet hänen kokemuksiaan Kroatiasta. Puhumattakaan, että matkatoimisto itse tarjoaisi yhteistyötä jolloin se tietysti otetaan vastaan. Mutta kaikki ruinaaminen on jotenkin..eih.
Valitettavasti osassa blogeista huomaa myös sen, että on aloitettu ns. Edullisesti ja kun maine ja yhteistyökumppanit kasvavat, niin tuotteet muuttuvat aina vain kalliimiksi ja lopulta tavan tallaaja ei enää juuri hyödy blogin teksteistä, joissa mainostetaan usean sadan euron tuotteita. Onhan niitä kiva katsella ja ajatella, että olisi jees, mutta samalla tietää ettei koskaan olisi moisiin varaa, joten lopulta ei enää edes kiinnosta niistä niin lukeakaan. Karkkipäivän "budjetti-tyyli" on kyllä aina ollut tosi ihana. Ei tarvitse miettiä alkaessa lukea postausta uudesta tuotteesta, että tuskin mulla kuitenkaan on tähän varaa :)
Minulle tuo budjettityyli on niin luontainen, koska itse tulen vähävaraisemmista oloista ja oma kiinnostus on tältä pohjalta aina suuntautunut edullisempiin tuotteisiin (minullehan mm. The Body Shop edusti nuorempana kallista ja selektiivistä merkkiä ;)) Jotenkin luksustuotteet eivät ole koskaan houkuttaneet minua, joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Syvempi, ja, köh, analyyttisempi kiinnostus niitä kohtaan heräsi vasta kun menin kauneudenhoitoalalle töihin. Sen myötä aloin ymmärtää laajemmin mistä kaikesta selektiivisen kosmetiikan asiakas itse asiassa maksaa (mikä ei suinkaan ole paremmasta performanssista), ja nyt näen selektiiviset tuotteet ehkä vähän eri valossa. Niillä on oma perusteltu paikkansa kauneuden maailmassa, ja koko niiden ympärille liittyvä markkinointimaailma on valtavan kiehtova alue. Oma henkilökohtainen kiinnostus käyttäjän roolissa ei kuitenkaan ole vahvistunut vuosien myötä, ja mieluiten käytän ja promoan itse edullista tai ns. keskihintaista kosmetiikkaa.
Satunnaiset linkit eivät haittaa minua, kunhan ne on merkitty reilusti. Tärkeintä on, että luottamus säilyy. Sinun blogissasi olen aina voinut luottaa tuotearvosteluihin, toisin kuin suurimmassa osassa muissa blogeissa, joissa tunnutaan aina pelkästään hehkutettavan kaikkia mahdollisia tuotteita. Tästä syystä olen myös ostanut monia tuotteita suositustesi perusteella, kiitos siitä!
On täysin ok, että bloggaajat tienaa tuottaessaan meille lukijoille sisältöä, josta voimme nauttia ilmaiseksi. On kuitenkin ollut surullista huomata, miten monesta vanhasta suosikkiblogistani on tullut niin läppeensä kaupallisia, että persoonallisuus ja ne syyt miksi on alunperin kyseisiä blogeja seurannut ovat karisseet. Erityisesti ärsyttää jatkuvat yhteistyöpostaukset, joissa sitten kehutaan estotta ja kritiikittömästi tuotteita/palveluita, pahimmassa tapauksessa useammassa blogissa yhtä aikaa. Tästä syystä luenkin blogeja huomattavasti vähemmän kuin ennen.
Linkit merkitään ehdottomasti ja A-Lehtien käytäntö vaatii myös niistä maininnan heti postausten alussa.
Minua ei todellakaan haittaa affiliate-linkit! Siitä vaan Sanni, kyllä sinäkin palkkasi ansaitset! Se ei ole minulta pois. :) Blogiasi lukevat varmasti tietävät rehellisyytesi ja luotettavuutesi, joten ei meillä ole mitään syytä epäillä että kirjoittaisit jotain vain koska saatat saada rahaa.
Oot niin raikas tuulahdus tässä koko blogimaailmassa, että siksi jaksan lukea (ja löydän aikaa lukemiselle) vaikka pikkulapsiperhearki meinaa nielaista :)
Kiitos Shu <3 <3
Tässäpä mielenkiintoinen aihe! Oon ollut mukana yhdessä yhteisössä, jossa on pyöritelty just näitä juttuja: toisaalta meille on ollut tärkeää, että kiinnostuksen herättämiseksi löydetään yhteistyökumppaneita joista jokainen yhteisössä hyötyy, toisaalta tuntuu, että mainostetaanko me omalle yhteisöllemme liikaa ja epätoivoisesti että tyypit, tässä on tosi hieno tilaisuus, ottakaapa kiinni tästä että saadaan lisää muitakin yhteistyökumppaneita, joista kaikki hyötyisivät. Se on tosi moniulotteinen sosiaalinen sokkelo. Yksi itselle hankalimmista asioista on se, että voinko kritiikittä mainita yhteisön jäsenille, että hei tässä olis nyt testiin sitä sun tätä, vaikka itse olisin suhteellisen skeptinen tuotteen toimivuudesta tai tapahtuman luonteesta: syökö se yhteisöä, että seassa on siellä täällä ei-niin-hyviä tilaisuuksia, ja toisaalta, pakkohan mun on olla reilu kaikille yhteistyökumppaneille, ja toimia sen päälle vielä niin, etteivät yhteistyökumppanit säikähdä. Ja mitäs jos joku onkin kiinnostunut jostain, mitä itse katson epäluuloisesti - mitä jos vahingossa torppaan jonkin yhteistyön, joka olisi muille kiinnostava, koska olen itse niin kriittinen? Mikä on se tasapaino, jolla oman yhteisön etu - yhteistyökumppani - mainonta on juuri sopivassa suhteessa, jotta uskottavuus ja yhteisön mielekkyys pysyy yllä ilman, että yhteistyökumppanit kyllästyvät, eikä yhteisöstä silti tule pelkkä mainonta-alusta?
Ei varmastikaan helppoja juttuja joissa kompromisseitta löytää kaikkia miellyttäviä ratkaisuja. Voisin kuvitella etten itse ehkä osaisi olla jäsen yhteisössä, jossa yhteistöiden ja mainoskumppaneiden täytyisi vähän niinkuin sopia kaikille, jos nyt siis oikein tulkitsin tuota tekstiäsi. Että yhteisön yhteistyökumppanit ovat kaikille yhteisiä eikä kampanjoita esimerkiksi kohdisteta vain tietyille jäsenille? (En tiedä onko kyseessä blogi- vai joku ihan muu yhteisö.)
Kaikki yhteisön aihealueet pyörivät hyvinvoinnin ja liikunnan ympärillä, niin se on silleen aika rajattu genre ja yhteistyöt pyörivät sitten sen ympärillä.
Niin joo, se lopullinen pointti on, että mun mielestä sun pitää saada osuutesi siitä, että "mainostat" toisia, mutta joku kriittisempi tai uudempi lukija, joka ei vielä tunne Karkkipäivää, saattaa pitää sitä ns. roskapostina.
Ei haittaa affiliate-linkit, eihän se multa ole mitään pois :) Ja voisin kuvitella että sinä et niitä kuitenkaan viljele joka ikisessä postauksessa vaan harkitusti.
Ja rakastan sun paneutumista tuotearvosteluihin (tuoksu, koostumus, toimivuus, elämyksellisyys..) ja siihen että osaat antaa kritiikkiä jos tuote ei ole sinulla toimiva ja pohdit että kenelle se mahdollisesti sopisi vaikka ei olisikaan juuri sinulla toimiva. Harmillisesti monissa blogeissa on nykyään hirveästi yhteistyöpostauksia joissa hehkutetaan maasta taivaisiin vailla minkäänlaista kritiikkiä ikinä, sellaisten on vaikea luottaa.. Voihan tietty olla että he kirjoittavat vain niistä tuotteista joista pitävät ja tuotteet joissa on jotain kritisoitavaa jäävät kokonaan blogin ulkopuolelle, mistäpä sitä tietää?
Jep, ja eihän mulla (harvinaiset teemaviikot poislukien) aina ole tuotearvosteluita edes viikottain. Koska blogissani on myös niin paljon kosmetiikkaan liittymätöntä sisältöä, ei senkään pohjalta ole vaarana että linkkejä voisi alkaa näkyä "joka ikisessä" postauksessa. Ainakaan en heti keksi, miten saisin mainoslinkkejä luontevasti upotettua ei-kosmetiikkaan liittyviin lifestyle-tyyppisiin postauksiin. En juurikaan testaa mitään kumppanuusmarkkinointiohjelmissa mainostettavia palveluita jotka eivät liity kosmetiikkaan.
Näin jotkut bloggaajat ovat asiaa selittäneet, he eivät halua antaa huonoksi tai itselleen sopimattomiksi kokemilleen tuotteille näkyvyyttä blogissaan. Itse olen sitä mieltä että kritiikki on mielenkiintoista ja kuuluu elämään koska asioilla on aina puolensa, ja netistä tietoa etsivää kuluttajaa ilman muuta kiinnostaa saada hakemastaan asiasta monipuolista informaatiota kaikilta kanteilta. Siksi koen kritiikkiäkin sisältävien tuotearvioiden olevan kuluttajille palvelus ja sitä, mitä he haluavat lukea. Totta kai voi jättää kritiikkipuolen oman mediansa ulkopuolelle, sehän on jokaisen valinta, mutta itse pidän yksipuolista esitystapaa missä tahansa yhteydessä tylsänä. On paljon kiinnostavampaa sekä kirjoittaa että lukea monipuolisia tuotearvioita yksipuolisen hehkutuksen sijaan. Ja eihän kritiikki (aina) tarkoita että tuote tai palvelu on huono.
Minuakaan ei todellakaan haittaa affiliate-linkit!
Päinvastoin, joskus on ärsyttävää kun joissakin blogessa hehkutetaan kiinnostavia tuottetta ja sitten ei kerrota mistä ne voi hankkia! Linkki jälleenmyyjälle helpottaa asiaa huomattavasti. Monestihan näihin linkkeihin liittyy myös lukijalle jokin etu, esim. pieni ale tuotteesta kun mainitseen ostaessaan blogin jonka perusteella tuotteen ostaa... tms.
Ja hei, sehän on aivan lukijan päätettävissä klikkaako linkkiä vai ei tai uskooko arvosteluun ja testaako tuotetta vai ei... eihän kaikki tuotteet toimi kaikilla samalla lailla vaikka Sanni kuinka kehuisi tai moittisi tuotetta ... ite pitää testata :)
Olen myös varma, että Sannilla riittää arvostelukykyä siihen nähden millaisiin yhteistöihin lähtee mukaan... tuskin on pelkoa, että jokun päivä Karkkipäivässä mainostetaan moottoriöljyn tehoa silmänympärysvoiteena vaikka joku "Teboil" maksais väitteestä miljoonan :D
Ei muuta kuin linnkkejä kehiin vaan, olen varma että Karkkipäivän luonne ei muutu vaikka Sanni jonkin korvauksen työstään saaki :)
:D XD No se olisi kyllä päivä... ^_^
Ajankohtainen kirjoitus monessakin mielessä.
Työn ja harrastuksen määritelmällinen erottaminen toisistaan ei aina ole helppoa, eikä välttämättä edes tarpeellista. Lähtökohtaisesti (palkka)työtä kuitenkin tehdään ansaintamielessä, kun taas harrastuksesta ei odoteta saatavan rahallista korvausta. Näin ajatellen blogaaminen on sinulle työtä, koska saat sekä odotat saavasi siitä riittävän suuren korvauksen, jolla elätät itsesi. Blogaamisen kohdalla harrastusmielessä tehdyn ja ammattimaisen toimeentulon hankkimiseen tähtäävän sisällön tuottamisen erottaminen toisistaan on olennaista, jotta lukija osaa suhtautua blogin sisältöön oikealla tavalla. Nimittäin ansainnan logiikka vaikuttaa vääjäämättä asenteisiimme ja toimintaamme. Kärjistäen: Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Ansainnan ja moraalin keskinäinen suhde käy selvästi ilmi etenkin kirjoituksesi loppupuolella, kun pohdit sitä miten suhtautumisesi mainontaan on muuttunut toimeentulon ansaitsemisen muuttuessa vaikeammaksi riippumattomammalla tavalla:
"Voi ajatella, että minulla oli tähän asenteeseen myös ”varaa”, koska entinen display-mainontaa suosiva markkinointitrendi mahdollisti tulot muista lähteistä. Nyt kun ajat muuttuvat, joudun minäkin tarkistamaan asennettani enkä enää näe vääränä sitä, että hyödyn jos yhteistyökumppani tai kaupallinen toimija ylipäänsä hyötyy minun kauttani."
Blogaamisella elannon hankkimisessa ei ole mitään väärää tai halpahintaisempaa kuin monissa muissakaan ansainnan tavoissa. Blogaajan on kuitenkin tiedostettava, että ansaintamielessä tehtävä blogaaminen ja affiliate-linkkien käyttö muuttaa vääjämättä blogin luonnetta, koska blogaajasta tulee riippuvainen sisällön, ja nimenomaan tietynlaisen sisällön tuottamisesta. Myös blogien lukijan olisi hyvä tiedostaa asetelmaan liittyvä problematiikka. Viihdearvoa mainontaratkaisut tuskin laskevat, mutta puolueettomuuteen niillä on välitön ja vääjäämätön vaikutus. Siinäkin teoreettisessa tilanteessa, ettei ansaintamenetelmän muutos millään tavalla vaikuttaisi blogistiin itseensä, se välttämättä vaikuttaa blogin sisällön uskottavuuteen lukijoiden silmissä. Ainakin niiden kriittisempien ja tiedostavampien lukijoiden.
Kysymys on siis sekä eettinen että lukijoiden ja blogistin välistä luottamusta koskeva. Blogistille eväitä tasapainoiluun voi antaa Julkisen sanan neuvoston lausumat ja periaatelausumat. Käy vilkaisemassa jos kiinnostaa: http://www.jsn.fi/periaatelausumat/piilomainonta-2013/
Hei Mari!
Kiitos kommentistasi jossa oli paljon validia asiaa. Oikeastaanhan siinä tuotiin esiin (hienommin sanoitettuna) ihan niitä samoja affiliate-linkkeihin liittyviä huolinäkökulmia joista itse kirjoitin postauksessani. Olen samaa mieltä ja täysin tietoinen siitä, että jos jonkun tuotteen tai palvelun myönteisestä esittelystä voi hyötyä taloudellisesti, se luonnollisestikin asettaa sanoman erilaisten tulkintojen alaiseksi kuin ilman hyötymismahdollisuutta. Tästä olen nimenomaan ollut huolissani. Totta kai lukija voi ja saa kyseenalaistaa, esittelenkö tuotteen siksi, että saatan ansaita sen kautta komissiota, vai olisinko esitellyt tuotteen joka tapauksessa. Kumppanuusmarkkinointia käyttävän bloggaajan motiivien ja mielipiteen aitouden arviointi on aina lukijan kädessä.
Yhden asian tai varmaankin väärinkäsityksen haluan korjata. Kirjoitit, että "affiliate-linkkien käyttö muuttaa vääjämättä blogin luonnetta, koska blogaajasta tulee riippuvainen sisällön, ja nimenomaan tietynlaisen sisällön tuottamisesta." Poistaisin ainakin tämän blogin kohdalta tuon riippuvaisuuden. Vaikka affiliate-linkeillä alkaisinkin tienata, en ole niistä riippuvainen. Ei affiliate-tulo, mikäli sellaista alkaisin saada, ole ainoa blogituloni ja "ansaintamenetelmäni". Se on yksi lisä, ja oletettavasti suhteellisen pieni sellainen. Myynneistä saatavat komissiot ovat pieniä (noin 7-10%) ja blogissani esittelemät tuotteet edullisia (keskimäärin jossain 20 euron tienoilla, ja jos nyt vaikka 50 ihmistä ostaisi linkin kautta 15 euron puuterin, saisin siitä 52 euroa. Pienetkin uudet purot ovat tervetulleita bannerimainontatulon laskettua, mutta en sanoisi, että olisin riippuvainen juuri affiliate-tulosta.
Luullakseni, jos joku mielisi elää pelkillä affiliate-linkkien tuomilla komissioilla, linkkejä kera houkuttavien myyntitekstien täytyisi viljellä käytännössä joka päivä tai ainakin useita joka viikko. (Tällaisia blogeja on olemassa.) Tämän näen aika vaikeana toteuttaa omassa blogissani, jossa en halua tai edes jaksa kirjoittaa tuotearvosteluja joka päivä, puhumattakaan siitä miltä tuntuisi "joutua" kirjoittamaan pelkkiä hehkutuspostauksia ja jättää kaikki herkulliset analyysit kamalista tuoksuista tai heikosta vaahdonmuodostuksesta pois arvioista.
Tämä on blogi jonka kirjoittaja nauttii siitä, että saa vapaasti ruotia tuotteita kaikkine aspekteineen ihanuuksista outouksiin - ja myös olla ruotimatta niitä ja höpötellä ihan muusta sisällöstä kuten maitorahkan proteiinipitoisuudesta tai Ahvenanmaan vanhoista kirkoista.
Ei aamukahvimukien volyymiin liittyvien arvoitusten pähkäilyllä varmaankaan tienaa, eikä todennäköisesti silläkään, että kirjoittaa pöllöjen hellyttävyydestä tai Villin Pohjolan Shellyn villapaidoista, mutta juuri sen tyyppisestä sisällöstä en luopuisi koskaan. Jos kaupalliset sisällöt ottaisivat ylivallan pöllöistä ja villapaidoista, Karkkipäivä ei olisi enää Karkkipäivä ja voisin siirtyä muihin hommiin.
Mua ei henkilökohtaisesti häiritse yhteistyöpostaukset tai affiliate-linkit. Mun mielestä on mahtavaa, jos joku pystyy elättämään itsensä intohimollaan, ja toivon itsekin jonain päivänä työelämään palatessa, että voin nauttia työstäni täysin rinnoin, oli se sitten mitä tahansa.
Itse en ole vielä omissa suosikeissani törmännyt blogiin, joka selkeästi olisi pelkkää rahanahnetta mainosta. Kun tasapaino ja laatu säilyy, bloggaajan intohimo näkyy ja yhteistyöt sopivat blogin ilmeeseen, olen tyytyväinen. Mun mielestä on hienoa, jos bloggaaja saa tehdä yhteistyötä firman/tuotteen kanssa, josta oikeasti pitää. Tällöin hyötyy kaikki: firma mainoksesta, bloggaaja tuloista ja lukija syvällisestä tuote-esittelystä, jonka kautta voi löytää omia suosikkeja. Henkilökohtaisesti ajattelen bloggaajista positiivisesti, enkä esimerkiksi ymmärrä sitä ajatusta, joka täälläkin on parissa kommentissa, että mainokset/yhteistyöt vääjämättä muuttaisivat blogin/bloggaajan rahanahneeksi tyrkyttäjäksi ja valehtelijaksi. Ehkä on naivia ajatella, että hyvä bloggaaja kykenee kyllä säilyttämään oman itsenäisyytensä ja rehellisyytensä rahallisesta korvauksesta huolimatta, mutta niin olen kuitenkin tähän asti kokenut :)
Näin se menisi juuri ihanteellisesti. Ja näin se mielestäni meneekin monessa blogissa.
Toivottavasti kokemus säilyy minunkin blogissani tästä eteenpäin. :)
Ymmärrän, että taloudellisen hyödyn tavoittelu (kauniimpi ilmaisu rahanahneudelle) mielletään niin voimakkaasti ihmistä ohjaavaksi motiiviksi, että voi olla mahdotonkin uskoa, etteikö henkilö taloudellisen hyödyn mahdollisuuden tarjoutuessa käyttäisi sitä vaikka moraalinsakin kustannuksella. Mutta on ihmisiä, joille myös arvoilla ja tuolla aiemmin mainitulla selkärangalla on merkitystä. Kaikelle ei ole hintaa eikä kaikkea voi ostaa, sellaisia ovat mm. uskottavuus ja luotettavuus. Ainakaan minä en voi enkä halua toimia arvojeni vastaisesti tai osallistua toimintaan, jonka takana en voi seistä tai jonka koen moraalisesti kyseenalaiseksi. Olen vuosien varrella kieltäytynyt useammasta yhteistyökampanjasta, mukaanlukien 4-numeroisen palkkion sisältävästä, koska en kokenut niiden sopivan blogiini tai liittyvän luontaisiin kiinnostuksen kohteisiini. Nämä kampanjat olisivat verottaneet uskottavuuttani ja vahingoittaneet omanarvon tuntoani tavalla, jota yhteistöistä saadut rahalliset palkkiot eivät olisi korvanneet.
Vaikka mielelläni blogillani ansaitsenkin (päinvastaisen väittämistä ei uskoisi kukaan), se ei tarkoita että tekisin sitä keinoilla, jotka sotivat arvomaailmaani vastaan. Vaikka kaikilla meillä on laskut maksettavina ja perustoimeentulon tarve, raha ei todellakaan ole motivaatio kaikkeen ja ohjaa kaikkia valintoja. Ansaitsemiseen ei kaikilla liity voiton maksimoinnin tavoittelu.
Sie olet ainuu blogisti jota luen. Ja tulen myös jatkossakin lukemaan.
Sekoitus Kreikkaa ja muita asioita piristää miun päivää. Semminkin nuo kuvapostaukset Kreikasta on hienoja.
Ihana kuulla Pauliinas :)
Mun mielestä mainoslinkit eivät kyllä ole kynnyskysymys miksi luen tai en lue blogia. Lähinnä blogien lukemiseen on muu syy, tykkään esimerkiksi blogin visuaalisesta ilmeestä, sen aihealueesta tai sitten bloggari vain on jotenkin symppis :) mun mielestä on todella hienoa, että joku on pystynyt luomaan itselleen unelmaduunin blogillaan. Kiitos myös kirjavinkistä, aion todellakin lukea sen ja miettiä miten teen luonnossa samoilemisesta, meressä uimisesta ja syreenin kukkien nuuhkimisesta itselleni unelmaduunin :D
Ihana..! ^_^ Toivottavasti löydät keinon - mieleen tulee heti ainakin luonto- ja teemamatkaopas ;)
En usko olevani ainoa suomalainen, joka on lähtenyt tutustumaan luonnonkosmetiikan maailmaan juuri sinun kirjoitusten perusteella... :)
Olet yksi harvoista bloggaajista, joiden tuotearvosteluja en koe tarvitsevani lukea erityisen mediakriittisesti, vaan voin luottaa sanaasi. Kirjoitustyylisi on avoin ja selkeä; vaikka minulla on täysin erilaiset iho- ja hiustyypit kuin sinulla, pystyn hahmottamaan onko esittelemäsi tuote minulle sopiva.
Minusta olisi ihana pystyä "palkitsemaan" sinua siitä kaikesta työstä, jota olet tehnyt tämän blogin eteen. Jos olisin säästänyt lapsuuteni my little ponyt, olisin voinut postittaa ne :D
Kiitos ihana Minna <3 <3
"Olen vuosien varrella kieltäytynyt useammasta yhteistyökampanjasta, mukaanlukien 4-numeroisen palkkion sisältävästä, koska en kokenut niiden sopivan blogiini tai liittyvän luontaisiin kiinnostuksen kohteisiini..."
Luulen tuon asenteen olevan syynä siihen, että olet ehdottomasti yksi parhaita ja suosituimpia (?) suomalaisia blogeja edelleen. Kaikilla aloilla näkee kahta eri tyyliä toimia; joko pitkäjänteinen tietyn autenttisuuden säilyttävä asenne, tai sitten nopeasti rahoiksi asenne, jolla menettää mahdollisuuden pitkäaikaiseen etenemiseen.
Itse olen seurannut blogiasi alusta asti, olit silloin vielä Inkivääri, jos muistan oikein.
Olet nykyään ainoa suomalainen blogi, jota edelleen seuraan, pidän erityisesti sisällön vaihtelevuudesta, suosikkeja esim. matkajutut ja vähiten suosikkeja karppausjutut. Edelleen sisältösi on mielestäni mielenkiintoista, kaikki muut suomalaiset blogit ovat pikkuhiljaa jääneet pois lukulistaltani syystä tai toisesta.
Kiitos trmrgld <3 <3
Tämäpä juuri. Olen blogi"urallani" ollut useammankin kerran tilanteessa, jossa minun on pitänyt perustella miksi kieltäydyn yhteistyöstä ja saanut kuulla ihmettelyä miksi, sanalla sanoen, raha ei kelpaa. Minulle asia taas on niin itsestäänselvä että olen puolestani vastaihmetellyt äänettömästi pääni sisällä, eikö markkinoinnin maailmassa tunneta pitkäjänteiseen brändin rakennukseen liittyviä tekijöitä. Niin mainostajan kuin julkaisijan (tässä tapauksessa blogi) on sovittava yhteen jotta yhteistyö hyödyttäisi kumpaakaan. Mainostettavan asian täytyy sopia julkaisijan brändiin. Muutama huonosti harkittu sisältö voi merkitä pitkässä juoksussa suurempia tappioita kuin muhevasta palkkiosta kieltäytyminen. Kuten ylempänä kirjoitin, kaikkea ei saa rahalla. Menetettyä uskottavuutta ei noin vain saa takaisin.
Musta on tosi hassua, jos joku lopettaa sun blogin lukemisen sen takia että tienaat sillä. Oothan kuitenkin ollut Indiedaysissa jo juurikin siitä toisesta blogivuodesta asti, ja sieltä on tullut sulle tuloja. Eli olet "salaa" lukijoilta voinut tienata vaikka kuinka kauan jo, ja nyt mainoslinkit sitten ovat se viimeinen turmion airut joka sut vie pahalle puolelle :D Jotenkin hassu käsitys.
Olin itse bloggaajana mainoslinkkejä vastaan tosi pitkään. Mieli kuitenkin muuttui, kun tajusin olennaisen osan millä se eroaa esim. portaalien display-mainonnasta: saan itse päättää, milloin linkin lykkään postaukseen ja milloin en. Jopa sen, mille toimijalle ohjaan linkin kautta. Display-mainonnassa voi toki asettaa rajoituksia (esim. ei uhkapelejä, politiikkaa, uskontoa), mutta en kasvissyöjänä kokisi jotain Atrian broiskumainosta kovin mukavana blogini yläbannerissa. Display-mainonnasta puuttuu siis juuri se henkilökohtaisuus ja täytyy myöntää, että ID-aikoina mua häiritsi, kun jossain vaiheessa kasvissyöjä-Sannin blogissa on isolla pihvimainokset :D Se oli jotenkin niiiiiin in your face -mainontaa mainonnan vuoksi, että tuli heti huono fiilis.
Ei ole väliä tienaako seuraamani bloggaaja jtn kunhan sisältö on itseään kiinnostavaa :) Tosin, en näe siinäkään mitään väärää jos tienaa, kun itse ainakin löytänyt tuotteita juuri bloggaajan postauksen ansiosta, niin toisaalta se bloggaaja "ansaitsee" ehkä edes jonkin pienen palkkion siitä.
Omasta mielestäni kaikki bloggaajat on bloggaajia, enkä määrittele mielessäni ammatti-bloggaajaksi ketään, toisaalta terminäkin se on vähän outo.. :D Toisaalta ne jotka tekevät työkseen bloggaamista varmasti (ehkä) jossain kohtaa menettävät sen pelkän kirjoitus ilon jos on vaikka pakko kirjoittaa joka päivä jotain vaikkei olisikaan inspiraatiota.
Itsekin kirjoittelen blogia enkä missään vaiheessa ole edes ajatellut että siitä saisi tuloja, koska se on vain harrastus, mutta jos siitä tulisi tuloja niin en mä vastaankaan pistäisi.
Luulin hetken klikanneeni itseni epähuomiossa johonkin pari vuotta vanhaan juttuun, kun tämä aihepiiri tuntuu niin kuluneelta ja itsestäänselvältä. En sano tätä kritiikkinä sua kohtaan, jotenkin hellyyttävää että velvollisuudentuntoisesti väännät rautalangasta blogimainonnan perusteita niille (varmasti lukuisille) lukijoillesi, jotka eivät ole vieläKÄÄN sisäistäneet nykymaailman menoa. Olet arvostettu blogiammattilainen ja totta helkutissa on ihan normaalia, että saat työstäsi palkkaa.
Itse roikun blogeja enemmän Youtuben beauty- ja fashion -yhteisöissä, joissa kaupallinen meno on aivan eri sfääreissä kuin suomalaisessa blogiskenessä ja osa suosituimmista guruista elää yhteistyö- ja tuotesijoittelutuloillaan Hollywood-julkkiksen luksuselämää. Onhan se toki ihan kreisiä, mutta itse vaan lajittelen nämä jutut Nykyaika-lokeroon sen suuremmin pahastumatta - se tuntuisi vain tuulimyllyjä vastaan taistelulta.
Näissä mainonta- ja ansaintajutuissa ei siis pänni mikään muu kuin se, että pieni äänekäs vähemmistö jaksaa edelleen mussuttaa blogien kaupallistumisesta. Minulle se on sama kuin haikailisi vielä markka-aikaan.
Tässäkin vastauksessa kyllä hyviä pointteja. Itsekin hetken mietin, että eikö tämmöinen postaus ole jo karkkipäivässä nähty ja todellako porukka lähtee kävelemään, kun bloggaaja (jestas sentään) ansaitsee työllään.
Olisiko siinä sitten joku sellainen aspekti, että asiat muuttuvat. Jos joku pitää blogia, joka alusta asti perustui sille, että pyydetään tuotteita testiin, yhteistyökumppaneilta ja mainonta on osa blogia alusta lähtien niin se jotenkin kuuluu asiaan. Mutta harrastuksena alkanut bloggailu, joka siirtyy tienaamiseen ja pahimmillaan juuri tuohon tuotteiden suoranaiseen pyytämiseen blogin kautta nähdäänkin pahana syystä tai toisesta.
supermielenkiintoisia pohdintoja!! olet ainoa jonkin kuluttamisen ympärille rakentunut blogi, jota enää seuraan.
ihailen todella suuresti sitä, että et ole halunnut ottaa blogiin mainoslinkkejä. itselläni skeptisyyteen taipuvaisena luonteena ne nostavat AINA karvat pystyyn, vaikka miten bloggaaja vakuuttaisi, että mielipiteet ovat aitoja. mun elanto oli yhdessä vaiheessa provikoiden muodossa kiinni siitä, että sain tuotetta X myytyä. silloin oikeasti fanitin X:ää, se teki myös elannon hankkimisesta helpompaa. nyt kun en enää myy X:ää, ovat silmäni ikäänkuin auenneet ja pidän sitä ihan huonona tuotteena. :D niin ihmeellisesti se ihmismieli toimii, enkä yhtään epäilisi, vaikka samanlainen ilmiö olisi bloggaajillakin. saattaa itse vilpittömästi ajatella tykkäävänsä jostain, mutta tykkäämisen motivaatio ei ole selvillä. se ei välttämättä olekaan tuotteen hyvyys vaan rahat... Tämän takia olen lopettanut monien tuotteisiin keskittyneiden blogien lukemisen: en vain ole osannut enää luottaa bloggaajien mielipiteisiin.
Toisaalta musta on reilua, että työstä maksetaan palkkio. varmaan patreonit ja muut olisivat yksi vaihtoehto sille, että rahoittaa ja pysyy silti mielipiteissään rehellisenä. tai ehkä se, että pienellä kuukausimaksulla saa enemmän sisältöä? mielestäni on kyllä reilua, että jos joku taho hyötyy tekemästäsi työstä rahallisesti (kuten vaikka jonkin tuotteen maahantuoja), että säkin saat siitä korvauksen. mutta tosiaan mielipiteen aitous voi olla tällöin eri asia. kunhan pidät kiinni rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä, rahoita bloggauksesi miten parhaaksi katsot. mielestäni on aivan oikein, että laadukasta sisältöä tuottava saa korvausta ajankäytöstään muodossa tai toisessa. itse esimerkiksi tuen pienillä summilla yhteisörahoituksen kautta bloggaajia yms. jotka tuottavat mielestäni tärkeää sisältöä. ajattelen, että pienet lahjoitukseni ovat omalta osaltaan mahdollistamassa sen, että he tuottavat ainutlaatuisen, tavalla tai toiselle mielestäni tärkeän sisällön. Karkkipäivääkin tukisin juuri sen ainutlaatuisuuden ja laadukkuuden tähden. :)
Mielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin pohtinut paljon. Minulle ammattibloggaaja on kuin journalisti, joka myy kirjoittamiaan juttuja niitä julkaiseville ja niistä maksaville tahoille - journalisteistakin joku saa kuukausipalkkaa, kun taas joku myy juttunsa freelancerina eri lehdille ja palkka koostuu pienistä puroista . Ammattibloggajalla on ammattitaitoa kirjoittaa asioista hyvin ja mielenkiintoisista näkökulmista, huoliteltua kieltä käyttäen, ja hyvillä kuvilla höystettynä, ja tämä tekee jutuista myyntikelpoista tavaraa. Miksei ammattimaisesta työstä "saisi" saada palkkaa, jos samasta työstä esim. jonkun Anna-lehden sivuilla "saa" saada palkkaa? Ja miksi sillä, että tykkää työstään ja kirjoittaa itseään kiinnostavista aiheista, pitäisi olla merkitystä, "saako" työstä saada palkkaa.
Kuten journalisteilla, bloggaajilla on toki ongelma paitsi kaupallisuuden / mainonnan myös yhteistyötahojen sidosten ja intressien kanssa, eli kyse ei ole ihan pelkästä mainoslinkkien klikkailusta / klikkaamatta jättämisestä. Lehtitalo saattaa sanella, mitä lehdessä X saa kirjoittaa asiasta Y, koska lehtitalon omistaa taho W, jonka intresseissä on olla luomatta negatiivista kuvaa asiasta. Tunnettu esimerkki lienee se, mitä tietyt (amerikkalaiset) uutiskanavat "saivat" aikoinaan sanoa Irakin sodasta, koska uutiskanavan omistajilla oli kytköksiä tahoihin, jota valmistivat myös aseita armeijan tarpeisiin. Blogi, joka tekee kaupallista yhteistyötä ison kosmetiikkafirman kanssa, saattaa ehkä jättää julkaisematta jutun, jossa paljastetaan ökymerkin kalliin seerumin olevan samaa kamaa kuin joku halpismerkin seerumi, jos yhteistyötaho antaa ymmärtää, ettei sellaiset paljastukset ole suotavia. Mutta onko se väärin? Jos bloggaa "ammatikseen" ja saa sillä leivän pöytään (eh, sun tapauksessa leipä on huono sana :) miksi bloggaajan oletetaan olevan lukijoiden kollektiivisen "yhteisen hyvän" puolella ja toimivan työnantajansa, ja sitä kautta myös omien, etujensa vastaisesti? Jokainen bloggaaja päättää itse, missä raja menee ja millainen sisältö tuntuu itsestä hyväksyttävältä; joka ammatissa joutuu tekemään kompromisseja omien ja työnantajan intressien välillä ja sen kanssa on vain opittava elämään.
Kiinnostava aihe!
”Onko tämä työtä kun teen samaa mitä eilenkin, mutta nyt saan siitä rahaa? Ja se on niin kivaa? Eikö työn kuulu olla jotain joka on lähtökohtaisesti vähemmän kivaa kuin vapaa-ajan jutut?”
En ole bloggaaja, mutta minulla on viimeaikoina ollut samanlaisia ajatuksia omaan työhöni liittyen. Aloitin alkuvuodesta työskentelyn järjestössä, jossa olen tehnyt vapaaehtoishommia melkein kymmenen vuotta ihan harrastuksena. Nyt teen samantyyppisiä juttuja, mutta yhtäkkiä siitä saakin palkkaa. Teen hyvin paljon yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa, ja aina välillä tuntuu melkein kiusalliselta, että minä olen ainoa, jolle maksetaan. Työnantajan luonteen vuoksi myös koen, että (järjestön ulkopuolisilta) tulee jonkin verran pahaa silmää palkatuille työntekijöille, koska järjestö myös kerää rahaa lahjoituksina, ja siitä syystä joidenkin mielestä kaiken tulisi pelata vapaaehtoisvoimin.
Toisaalta taas työntekijänä asioita lähestyy vähän eri kulmasta. Vapaaehtoisena vaikkapa leiriä suunnitellessa tehtäviini kuului mm. ohjelman suunittelua ja leikittämistä, nyt hoidan vakuutukset, turvallisuusjutut ja budjettiseurannan. Vastuun määrä on radikaalisti suurempi. Vapaaehtoisena pääsi valitsemaan just ne itseä eniten kiinnostavat jutut, nyt joutuu usein tekemään myös ne kaikkein tylsimmät ja vaikeimmat.
Tykkään työstäni hirveästi, ja musta on ihanaa olla töissä näin tutussa ja rakkaassa järjestössä. Silti rooliristiriita aina välillä vähän hämmentää, ja oman paikan löytäminen harrastuksen ja työn välillä on ollut ajoittain haastavaa.
Toki tässä on paljon eroa bloggaamiseen, olen ihan selkeässä työsuhteessa, eikä muutos ole tapahtunut vähitellen. Jotenkin vaan tunnistin itseni tuosta työn ja harrastamisen rajanvedon vaikeudesta ja siihen liittyvästä lievästä identiteettikriisistä :---D
Itse olen jo muutaman vuoden tehnyt enemmän ja vähemmän päivätyökseni sosiaalisen median sisällöntuottoa, omana alueenani erilaiset tapahtumat. Pystyn siis ymmärtämään ammattimaisen bloggauksen, kun sisältö on sellaista, millaisesta asiakkaat tai työnantaja maksaisivat silloinkin, kun bloggaaja eli sisällöntuottaja olisi jonkin yrityksen palkkalistoilla. Tämä tarkoittaa laadukasta sisältöä kaikilta osin, vaikkakaan ei ehkä niin "kliinistä" kuin itse vaikkapa päivittäin someen tuotan.
En kuitenkaan jaksa ymmärtää blogeja, jotka ratsastavat kauan sitten hankitulla suosiollaan tuottamatta mitään kummoisempaa uutta, informatiivista ja inspiroivaa sisältöä. Erityisesti minua kielen ammattilaisena häiritsevät huono kieli, koherentiton teksti ja räikeät kirjoitusvirheet – omassa työssäni niitä pidetään asiakkaan eli lukijan törkeänä aliarvioimisena.
Tätä kommenttia ei varmaan kukaan näe ja menee aiheen ohi viuhuen, mutta jäi hämmentämään kun kielen ammattilaiseksi itseään kuvaava henkilö käyttää (vieläpä samassa lauseessa) sanaa "koherentiton". Koherentin vastakohta on epäkoherentti. Yhtään Google-tulostakaan sanalle ei löytynyt. Noh, eipä mulla muuta :)
Ehkä some ja blogit ovat sitten kuitenkin sen verran uusi juttu, ettei niihin vielä ole kovin yhtenevää suhtautumista. Tai ei ainakaan luontevaa sellaista, jos some on jonkun ammatti. Kaikki kai ymmärtää, että lehteen juttuja kirjoittava toimittaja tekee sitä työnantajalleen työkseen ja saa siitä palkkaa. Blogit instatilit ymv taas usein henkilöityvät siihen yhteen ihmiseen. Sellaiseen, jonka moni seuraaja/lukija vieläpä tuntee vähän "kaverikseen". Joten ehkä se mainostaminen tuntuu vähän henkilökohtaiselta petokselta...
Ehkä ihmisiä häiritsee myös se, että mistään ei tavallaan saa tietää sitä toista puolta. Että kuinka paljon ja pimeitä juttuja / yhteistyökuvioita bloggareille tarjotaan ja kuinka iso osa niistä tulee torpatuiksi? Pahansuovasti on helppo ajatella, että kirjoittaja tarttuu kaikkeen tarjottuun kolikon kuvat silmissä. Se perisuomalainen kateus on jotain ihan käsittämätöntä...
Pikkuhiljaa on ollut juttua bloggaajien ja vloggaajien tuloista. Ja yleensä vain niiden, joiden vuositulot ovat kuusinumeroisia. Ymmärrän, että kulujakin on paljon, mutta on se silti aika naurettavaa väittää, ettei moisista summista jäisi aika kivasti takataskuunkin.
Mä näen yhden ongelman siinä, että intohimosta tulee työtä. Nimittäin loppuun palaminen. Ei osaa pitää rehellisesti vapaata, kun on liian innoissaan. Tylsässsä pakkopulla työssä ainakin sitä vapaata arvostanee eri tavalla. Mä tykkään työstäni. Olen siinä hyvä ja mulla on intoakin sitä kohtaan. Silti se on minulle vain työ, jota teen vain rahan takia. Vapaa-ajalla en mietii tai stressaa työn vuoksi. Kuinka moni blogi ymv on lähiaikoina lopettanut ja moniko bloggaaja on julkisestikin pohtinut, että blogi vie liian ison osan elämästä...
Todella hienoa, että olet onnistunut saamaan harrastuksesta työn :) Ihan käsittämätön ajatus, ettei ihminen saisi nauttia työstään. Eikö juuri siihen pitäisi pyrkiä? Siksi mäkin opiskelen alaa joka kiinnostaa.
Mainoslinkit esiin niin saat sinäkin "osasi". Ties kuinka monesti ostanut tuotteita suosituksestasi :)
Minä ilahduin tästä uutisesta! Ihan itsekkäistä syistä - Karkkipäivä on ehdottomasti suosikkiblogini, ja toivon sille pitkää ikää. Olen lukijana todella nirso, enkä edes miettimällä keksi Karkkipäivästä yhtään negatiivista postausta, ja olen seurannut blogia aktiivisesti sen ensimmäisestä vuodesta lähtien. Luotan Sanni sinuun kirjoittajana niin paljon, etten usko affiliate-linkkien saapumisen vaikuttavan sisältöön ratkaisevalla tavalla.
Ostan tällä hetkellä jo suuren osan kosmetiikastani siten, että googlaan vaikkapa "meikkivoide Karkkipäivä", ja etsin kirjoituksiasi aiheesta - jos en siis jo valmiiksi ole sattunut kirjoittamaan ylös suosittelujasi. (En osaa käyttää blogien sisäisiä hakutoimintoja, joten hoidan nämä etsinnät vähän old school -tyylillä :D ) Äärimmäisen mielelläni klikkaan jatkossa nettiostokseni blogisi kautta.
Ihanaa kesää! :)
Kiitos Ylva :) <3 Ihanaa kesää ja juhannusta sinnekin :)
Luen Karkkipäivää, koska: kosmetiikkablogistin pitää mielestäni osata meikata ja blogistin pitää osata kirjoittaa suomea oikein. Karkkipäivässä on kaikki niin kohillaan!
En jaksa lukea yhtään kosmetiikkablogia, jossa bloggaaja on liian harrastelija meikatakseen hyvin. Enkä voi sietää sitä, että blogisti ei osaa kirjoittaa omaa äidinkieltään oikein! On tosi raskasta lukea, jos yhdyssanat kirjoitetaan jatkuvasti väärin, eikä alkeellisiakaan kielioppiasioita tunneta.
Terveisin Kielipoliisi : )
Hahah, tähän on pakko todeta että mä olen kyllä mielestäni niin harrastelija moniin YouTube-guruihin verrattuna ^_^ Mutta kiitos joka tapauksessa :) "Hyvin-meikkaamisen" tasojakin on monia :)
Tämä keskustelu tyhjentää pajatson kolikoista, joita en tiennyt siellä olevankaan. :) Minua kun on kiinnostanut eniten se, mikä ensimmäisenä juolahti mieleeni, eli että minkäslaisen leiman, merkin tai otsikon Sanni keksii affiliatelle? Mikä kirjasin, väri, muoto, onko siinä jokin kuva...?
Ja itse asiaan: hyvä juttu. Ansaitset joka killingin, jonka blogityölläsi ansaitset.
Hahah, voi Teija... ^_^ Mä luulen että se jää tylsään, A-Lehtien sanelemaan "Sis. mainoslinkin" -tekstiin postauksen alussa. Mutta toisihan se tietysti persoonallisen tatsin jos kehittäisin itse oman päheän sateenkaarenvärisen "TÄÄ ON MAINOSLINKKI" -logon ^_^
Se, mikä nyt tuli mieleen, kun sellainen tarkan markan nainen itsekin olet, niin tuleeko blogiin suosituksia esim. edullisimmista paikoista vai linkataanko vain ne kaupat, joihin saa ujutettua affiliate linkin? Se noissa juuri ärsyttää, kun sitä Ellosta ja Nellyä pursuaa joka paikasta , sopi postaukseen tai ei.
Koen että vakituiset yhteistyökumppanini (esim. Biodelly, Natural Goods Company, Lavera) edustavat jo valmiiksi kohtuullista ja jopa edullista hintatasoa, jolloin tuotteet jo itsessään määrittävät hintatason. Luonnonkosmetiikan, josta eniten kirjoittelen, hinnat eivät Suomessa niin valtavasti vaihtele jälleenmyyjien välillä. Toki pieniä eroja on mutta yleensä puhutaan alle euron vaihteluista, ja tietysti kauppojen omat tarjoukset vaikuttavat. Jos otetaan esimerkki, jossa esittelemääni ihanaa tuotetta myy kaksi verkkokauppaa, niin totta kai katson kummassako tuote sattuisi olemaan halvempaan hintaan ja linkkaan sinne. Poikkeuksena tapaukset, jolloin esitellyn tuotteen on lähettänyt suoraan jälleenmyyjä itse, ei PR-toimisto tai maahantuoja.
En mieti "Haa, tuosta paikasta saisin paremmat komissiot", vaan ilman muuta ajattelen lukijan eli ostajan etua. Tiedän että tämä ei ole bisnes-henkistä eikä tällä asenteella ainakaan pääse rikastumaan, koska tulojen maksimoinnissa pitää aina ajatella omaa etuaan. Minun luonteeseeni ja arvomaailmaan se ei kuitenkaan sovi ja mieluummin annan asiakkailleni (jos ajatellaan lukijat blogin asiakkaina :)) sellaista palvelua kuin itse haluaisin saada. Uskon, että hyvä luo hyvää, ja toimin aina siten kuin toivoisin minua kohtaan toimittavan. :) Jos itse blogin lukijana luen vinkin hyvästä tuotteesta, haluan totta kai kuulla mistä sen saa edullisimmin.
Kiitos vastauksesta. :) Kuulostaa oikein fiksulta ajattelutavalta.
itse en anna arvoa pelkille kuvakollaaseille mainoslinkkeineen. niistä saa kyllä sen kuvan, että ne on pelkkiä tuoteluetteloita, jotka on hätäisesti kyhätty ansaintamielessä.
mutta sinun blogisihan on aivan eri tyylinen! sellaista asioihin paneutumista harvoin näkee. kaikesta paistaa intohimosi ja aito kiinnostus aiheisiin mistä kirjoitat. ja rehellisyyttäsi en epäilisi hetkeäkään. ei olisi ollenkaan sannia kehua jotain tuotetta vilpillisesti. ja tokihan mainoslinkki voi olla myös tuotteeseen, mikä ei ole juuri sinun makuusi tai tarpeisiisi vastaava mutta jollekin toiselle juuri se oikea.
itse olen löytänyt monta ihanuutta blogisi kautta ja olisi vain hyvä, että saisit palkkion vaivannäöstäsi. kateutta tässä asiassa en ymmärrä ollenkaan.
ihanaa kesää!
Kiitos pauliina! :) <3 Olen ollut tosi iloinen lukiessani niin monen kommentoijan luottavan rehellisyyteeni ja siihen, että tulen olemaan tyylilleni uskollinen.
Ihanaa kesää sinnekin. :)
Minulle on ihan se ja sama tienaako joku blogillaan vai ei. Luen itseäni kiinnostavia blogeja, eikä se ole minulta pois, jos bloggaaja siitä hyötyy. Mitä tulee noihin affiliate-linkkeihin, niin ne ovat ok niin kauan, kun bloggaaja ei yritä saada lukijoita tekemään ostoksia linkin kautta jopa valehtelemalla tuotteesta. Tarkoitan siis sitä, että kehutaan mainostettavat tuotteet maasta taivaisiin, vaikka oikeasti ne eivät ehkä miellyttäneet tai niitä ei ole edes testattu. Karkkipäivässä en usko tästä muodostuvan ongelmaa, koska olet aina kirjoittanut tosi rehellisiä kokemuksia tuotteista ja tuonut esille niin plussat kuin miinuksetkin. Eli mainoslinkit on ok, kunhan muuten meno pysyisi blogissa samana :)
Mielenkiintoista pohdintaa. Karkkipäivä on ollut jotenkin todella raikas, koska aina on tiennyt että täällä ei mainoslinkkejä upoteta joka väliin, etkä julkaise mitään väkinäisiä yhteistyöpostauksia. (En siis epäile että sellaisia tulisi jatkossakaan!) Olen kovasti ihaillut periaatteellisuuttasi ja myös avoimuuttasi tässä asiassa. Kuten monelle muullekin, myös minulle tämä on ainut kosmetiikkablogi - ja suurilta osin ylipäätään ainut blogi - jota enää seuraan.
Jännä että tällainen postaus tuntuu fiilistasolla olevan itselle joku "end of an era", dramaattinen virstanpylväs. Järjellä tottakai tajuan ettei mikään merkittävä muutu.
End of an era.... Niin, sitähän tämä tavallaan on. Toivon kuitenkin, että voin "uuden aikakauden" myötä näyttää, ettei täällä mikään merkittävä muutu, kuten kirjoititkin. Läpeensä kaupallisten vaikuttimien ympärille kietoutuva Karkkipäivä ei kerta kaikkiaan enää olisi se Karkkipäivä jota itse haluan tuottaa.
Tuntuu olevan vaikea korostaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on saada kirjoittaa juuri sitä Karkkipäivää, jota olen alusta saakka kirjoittanut. Luoda sisältöä, joka säilyy uskollisena omille arvoille ja heijastaa niitä intohimoja joiden äänitorveksi blogi on syntynyt. En näe mitään toimivaa tai kestävää sellaisessa suunnassa, jossa oma, monta vuotta rakennettu ja menestynyt, iloa niin itselle kuin kanssaihmisille tuova juttu muutetaan pelkän rahan vuoksi joksikin muuksi. Eihän se silloin enää ole "se juttu".
Kuten jossain kommentissa ylempänä totesin, tietysti ansaitsen mielelläni Karkkipäivällä, sehän on mahtavaa. Olisi aikamoista soopaa väittää muuta. Mutta jos ansainnan mahdollisuudet muuttuvat sellaisiksi, että ne muuttavat ja ohjaavat blogin sisältöä ja tyyliä, henkeä, ratkaisevasti, sitten on aika jättää blogi harrastukseksi ja siirtyä muuhun työhön.
"Valitse työ jota rakastat eikä sinun tarvitse tehdä töitä ollenkaan"
Mua aina ihmetyttää ihmiset, jotka vääntää väkisin sitä päivätyötään, johon ei ole mitään intohimoa. Sunnuntai-iltana aletaan jo postailla Facebookiin hassunhauskoja maanantaimeemejä ja maanantaina valitus jatkuu. Ja tiistaina ja keskiviikkona, torstaina jo kaivetaan perjantaimeemit esiin, kunnes lopulta perjantaina vihdoin voi vähän nauttia jo olostaan. Sitä sitten kestää kaksi (2) päivää ja valitusvirsi alkaa alusta. Toki aina ei voi valita työtään, mutta itse teen mieluummin miellyttävää duunia pienemmällä palkalla kuin tappotylsää työtä parisataa euroa isommalla liksalla. Onneksi saan olla työpaikassa, johon on aina kiva lähteä aamuisin. :)
<3
Mulla ei ole juurikaan väliä tienaako bloggaaja blogista jotain, vai tekeekö hän sitä ihan omaksi ilokseen. Kunhan blogin postaukset on hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia, se on minulle tärkeitä. Ja pitäähän kunnollisen bloggaajankin jostain rahaa saada. Oon huomannut, että yleensä ammattibloggaajien postaukset on laadukkaampiakin, kuin sellaisten jotka kirjoittelevat vain omaksi huvikseen postauksia. Ja affiliate-linkitään ei haittaa. Kuitenkin noista affiliate-linkkijutuista saa itse hyviä vinkkejä itselleen ja jos ei tunnu siltä, niin tosiaan ei ole pakko klikata niitä linkkejä :) Jokainen tekee omat juttunsa omalla tavallaan ^_^
hei kiitos kun kirjoitit tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Minä muuten luin itse kirjoituksen ja kaikki komentint - voin kertoa että siinä meni hetki. :D Kirjoituksen herättämä keskustelu oli myös kiinostavaa, ja kiva että porukka heräsi näin hienosti keskustelemaan aiheesta. Itse olen blogini kanssa varmaan juuri siinä harrastelijan ja ammattilaisen rajalla, mutta se mihin raja vedetään onkin epäselvää. Blogiin kuluu huomattavasti aikaa, mutta omalla kohdallani tulot ovat sitä karkkirahaa. On se muuten jännä miten Suomessa on niin vaikea puhua rahasta! Ja sitten se jonkun keskustelijan mainitsema suomalainen perikateus vai mikä sitten lieneekään syynä siihen että bloggaajaa ruvetaan pitämään pahiksena heti kun on riski että bloggaaja tienaa jotain. Itsekin olen saanut kuulla tästä kritiikkiä kun aloitin nykyisellä alustalla vaikka 99 % blogini luetuimmista reseptipostauksista on täysin ilman mitään kaupallista yhteyttä. En mainosta mitään, mutta siitäkin saa kritiikkiä että sivupohjaan kuuluu mainokset. Toivoisinkin avoimempaa keskustelua bloggaajien tulorakenteista ettei ihmisten tarvitsisi olla niin epäluuloisia...
Toivoisinkin avoimempaa keskustelua bloggaajien tulorakenteista ettei ihmisten tarvitsisi olla niin epäluuloisia…
Jep. Lähiömutsi-blogin Hanne on kirjoittanut aiheesta fantastisen selkeän postauksen, tosin hän tekeekin blogia systemaattisesti päätyökseen yrittäjänä eli ihan kaikkien blogillaan tienaavien kohdalla kulut tai palkkiotkaan eivät ole tätä tasoa ja tällä mallilla. Mutta Hannen postaus avaa erittäin selkeästi mistä kaikesta bloggaajan tulot kuin kulutkin muodostuvat, ja kertoo mm. paljonko hän veloittaa kaupallisista sisältöyhteistöistä.
Mä uskon että asenteisiin blogilla (tai muullakin kivalla työllä jota voisi tehdä muutenkin vapaa-ajallaan) tienaamiseen liittyy lopulta paljonkin tuo sinunkin mainitsemasi kateus. Se on jotenkin niin luonnollinen tunne meissä (niin surullista kuin se on, mutta sekin tekee meistä ihmisiä.) Oli asia mikä hyvänsä; ulkonäkö, puoliso, taloudellinen tilanne, elämäntyyli, äly... kun koemme, että jollain toisella on joku näistä mieleisemmällä tolalla kuin itsellä, ja jos toinen on vielä näkökulmastamme saanut näitä asioita elämäänsä helpommalla kuin mitä itse koemme saaneemme, on helppo tuntea kateutta. Itse myönnän esimerkiksi kadehtivani älykkäitä, laajan sivistystason omaavia ihmisiä. Ehkä parempi ja mukavamman sävyn omaava sana olisi ihailla, mutta kun tunteeseen liittyy se minäkin haluaisin tuon ominaisuuden, ja kokemus siitä että olen huonompi ilman näitä ominaisuuksia, niin ehkä se on jotain vahvempaa kuin ihailu.
Hieno postaus, Sanni! Lueskelen näitä taas vähän jälkijunassa kun kesäkuu oli niin kiireinen... Niin, Mauri on valmis maksamaan satasen, ettei naapurin Kalle saa viittäkymppiä. Jotenkin tuo perisuomalainen "ollaan yhdessä ankeita" paistaa näistä affi-kiukutteluista läpi.
Oma suhtautumiseni kyseisiin linkkeihin on aika neutraali. Itse asiassa olisi reilua, jos pelkät klikkauksetkit toisivat bloggaajalle sentin tai pari, koska ainakaan itse en yleensä säntää heti ostoksille kun jonkun tuotteen blogista löydän enkä todellakaan muista myöhemmin käydä klikkautumassa verkkokauppaan kyseisen blogin kautta. Varsinkin kun nykyisin pitää muistaa käyttää Bonuswayta :D
Hahah ^_^ Mäkin muuten käytän Bonuswayta :D