Tuli mieleen kirjoittaa tästä aiheesta, kun heinäkuun lomamatkalla tuli jälleen mietiskeltyä eri maiden alkoholinkäyttötapoja. Ja omiakin.
On tiedossa, että Suomessa ja esimerkiksi Venäjällä ja Isossa-Britanniassa alkoholinkäyttö on humalahakuisempaa Keski-Eurooppaan ja Välimeren maihin verrattuna. Ja että meillä alkoholia nautitaan perinteisesti tyylillä ”harvemmin ja kunnolla” kuin lasillinen päivässä pitkin viikkoa.
Keski-ja Etelä-Euroopassa, etenkin tunnetuimmissa viinimaissa kuten Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa, on yleistä että viiniä nautitaan päivittäin. Se on näissä maissa yhtä lailla juhla- kuin arkinen ruokajuomakin, ja pöytäviini voi usein olla ravintoloissa halvempaa kuin limsa.
Näissä maissa on tavallista, että lasi viiniä tai olutta kuuluu jopa työlounaalle. Sitä ei ajatella tällaisissa yhteyksissä päihteenä vaan normaalina osana ateriaa.
Satuin tuossa alkukesästä lukemaan Alkon esitettä alkoholin riskikulutuksen rajoista Suomessa.
Naisten kohdalla raja on 16 alkoholiannosta viikossa tai 5 annosta kerralla nautittuna, miesten kohdalla 24 viikkoannosta tai yli 7 annosta kerralla. Nämä ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatimat rajat. Yksi annos on 0,33 l olutta tai siideriä tai 12 cl viiniä.
Täytyy tunnustaa, että loman aikana taisi riskirajat paukkua reilusti – ilman että sitä edes tajusi. Oli häitä, ravintolaillallisia, aurinkoisia terasseja... No, kyllä te tiedätte. Lomilla varmaan itse kullakin saattaa käydä näin.
Kun juominen ei ole humalahakuista ja tapahtuu ns. sivistyneesti ruoan kanssa tai tyyliin, ”Otetaas yhdet tässä terassilla”, ei käy mielessäkään että käytössä olisi jotain terveyttä uhkaavaa - ja eihän siinä välttämättä olekaan. Eivät THL:n määrittelemät rajat toki kiveen hakattuja ole ja aiheen yhteydessä korostetaan riskikäytön rajojen yksilöllisyyttä, mutta silti huomaan pidemmän ”tissuttelukauden” herättävän lieviä syyllisyyden tunteita. ”Pitäisiköhän sitä nyt edes yksi terassikäynti suorittaa pelkällä soodavedellä…”
Ja sitten tajuaa lomailevansa ympäristössä, jossa on ihan tavanomaista nauttia alkoholia tavalla, joka omassa kotimaassani määritellään terveyttä haittaavaksi.
Pakko muuten tähän väliin mainita, miten hullunkurisena ainakin minulle näyttäytyi se, miten Sveitsissä jopa patikoinnin aikana on tavallista pitää viinilasin tai oluttuopin mittaisia taukoja rinteiden ravintoloissa. Alkoholin nauttiminen on yleistä jopa tällaisen liikunnallisen harrastuksen yhteydessä.
En koe, että minulla olisi normaalin alkoholinkäyttöni puitteissa mitään syytä oikeasti huolestua loman aikaisesta päivittäisestä viinittelystäni, mutta näitä on kiinnostavaa pohtia.
Ranskalaiset esimerkiksi ovat käsittääkseni aika tervettä porukkaa eikä maassa ole korkeita alkoholistitilastoja – eikä muuten ylipainoisiakaan, vaikka viinistä, juustoista ja patongista varmaan ihan kivasti kaloreita kertyykin.
Paljonko ranskalainen saattaisi nauttia alkoholia yhden normiviikon aikana? Lasketaan. En usko että ranskalainen lasillinen juuri koskaan on vain 12 senttilitraa, normikaato lienee lähempänä 16 cl. Lounaalla yksi lasillinen, illallisella kaksi. Vuorokauden annosmäärä olisi noin 48 cl eli 4 annosta. Työviikon alkoholiannoksista kertyy jo 20. Viikonloppuna ranskalainen todennäköisesti ottaa vähän enemmän. Eli päästään reippaasti yli meidän riskirajojen.
Löysin uutisen ranskalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan kohtuullinen alkoholinkäyttö on terveydelle jopa hyödyllisempää kuin täysi alkoholittomuus. Tutkimuksessa kohtuullisena alkoholinkäyttönä pidettiin 10-30 alkoholigrammaa vuorokaudessa, eli noin 1-3 lasia viiniä.
En missään nimessä kannusta ketään päivittäiseen alkoholinkäyttöön, se ei todellakaan ole tämän kirjoituksen tarkoitus. Alkoholilla on tutkitusti terveyshaittoja ja toisille se ei sovi lainkaan edes pieninä annoksina. Toivon siis, ettei kukaan tulkitse tätä kirjoitusta alkoholin juontiin kannustavana.
Minusta vain on kiinnostavaa miettiä, miten eri lailla alkoholia käytetään eri maissa, millainen asema alkoholilla on maan kulttuurissa ja miten käyttö näkyy alueen väestön terveydessä.
Onhan se jotenkin jännää, että yhdessä maassa negatiivisen sävyn saava ”tissuttelu” ja terveysviranomaisten hälyttävänä pitämä kulutustaso on toisen maan kulttuuriin luonnollisesti kuuluva normitapa käyttää alkoholia.
Olisi kiinnostavaa kuulla, ovatko terveysviranomaiset muualla Euroopassa määritelleet terveyttä vaarantavan alkoholinkäytön rajat, ja millaisia ne ovat eri maissa. Välimerenkin maissa juodaan viiniä ”kuin mehua” ja maissa elää tunnetusti maailman terveimpiin kuuluvaa kansaa. Voi olettaa, että myös kansan geeniperimään liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, millaisina määrinä ja miten tiheästi nautittuna alkoholin kulutuksesta muodostuu terveysriski. Maallikkomaisena yleistyksenä voisi heittää, että ehkä alkoholi ylipäänsä sopii paremmin eteläisemmille kuin pohjoisemmille kansoille?
Aasialaiselle väestöryhmälle alkoholi ei muuten sovi nimenomaan geneettisistä syistä, melkein puolelta aasialaisista puuttuu maksasta entsyymi joka pilkkoo alkoholin sisältämää myrkyllistä asetaldehydiä.
Mitenkäs teillä, ja tämä kysymys on osoitettu blogin täysi-ikäisille lukijoille,
tuleeko lomien aikana ”tissuteltua” tai ylipäänsä käytettyä alkoholia eri lailla kuin normaaliarjessa?
Oletteko huomanneet ei-humalahakuisen, lasillinen-tai-kaksi-päivässä -tyylin aiheuttaneen teille terveysseuraamuksia?
Mikä ylipäänsä on suhtautumisenne alkoholiin? Kuuluuko alkoholi kohdallanne enemmän viihteelle vai myös arkeen esimerkiksi ruoan yhteyteen?
Itse saatan välillä olla juomatta lasin lasia vaikka kuukauteen jos ei satu sopivia tilanteita kuten mukavia illallisia miehen kanssa, extrarentoutusta kaipaavia päiviä tai vaikka niitä aurinkoisia terassihetkiä. Välillä on kausia jolloin viinilasillinen voi kuulua joka viikkoon, välillä taas ei tule juotua todella pitkiin aikoihin. Juon hyvin harvoin enempää kuin 2 tai 3 lasia (annosta) kerralla sillä humallun hyvin helposti, minkä vuoksi en myöskään koskaan juo alkoholia tyhjään vatsaan. Pidän viinilasillisen tuomaa rentoutusta miellyttävänä mutta juopumustilaa vastenmielisenä.
Ennen kaikkea lasillisesta hyvää, laadukasta viiniä on muodostunut minulle juustojen kaltainen herkku jota nautiskelen samalla antaumuksella kuin joku toinen suklaalevyään. :)
.
Alkoholi on kiinnostava ja monisyinen aihe niin kulttuurihistoriallisesti kuin puhtaasti gastronomisestikin, joskin samalla tietysti myös vaikea aihe siihen liittyvien tunnettujen ja vakavien ongelmien vuoksi.
95 comments on “Tissuttelusta”
Olen vuosia asunut Pariisissa ja kirjoittelin samasta aiheesta omaan blogiini hetki sitten
http://www.lily.fi/blogit/latinalaisessa-korttelissa/eleganssia-shampanjaa-ja-maksakirroosi
Riskirajat ovat joka maassa samat ja OECD:n mukaan Ranskassa juodaan enemmän kuin Suomessa. Ranksassa on paljon kuvailemaasi piilojuoppoilua.
Olen ihan selvästi joltain osin ranskalainen :D En tykkää olla humalassa enkä tykkää, että muut ovat. Juoda kyllä sopii, mutta ilman humalaa.
Hyvä kirjoitus, kiitos.
Tosi hyvä tuo sun kirjoitus, Sazou..!! Nyt vasta ehdin sen lukea.
Kirjoituksestasi:
"Ranskassa on ihan hulvaton määrä tissuttelua, piilojuopottelua ja muita alkoholiongelmia - tietysti "sivistyneesti". Paha vain, että maksalle ja hermostolle on ihan sama onko alkoholi Le Mauricen aulabaarissa nautittua Krugia, vai Esson baarin kolme keskikaljaa."
- No juurikin näin.
Kyllä tuollaisen alkoholin kulutuksen pitäisi kaiken järjen mukaan näkyä terveydessä. Mutta näkyykö se tilastoissa..? Miksi Suomessa puhutaan näkyvästi alkoholin terveyshaitoista ja Ranskassa (käsittääkseni) ei...?
Minulle ei maistu alkoholi juuri ollenkaan. Suunnilleen irvistän viiniä juodessani, ellei se sitten ole kevyttä kuoharia maksimissaan 12 cl verran, siideristä tai lonkerosta en ole koskaan tykännytkään. Juon alkoholia ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, tai jopa harvemmin. Saunaoluenkin juon mieluummin alkoholittomana, koska en vain tykkää hiprakan tuntemuksesta, enkä kyllä monien alkoholijuomien maustakaan. Drinkkejä ja "limuviinoja" voisin varmaan maun puolesta juodakin, mutta ne on sen verran sokerista tavaraa, ettei sen puolesta huvita, mieluummin syön sitten vaikka suklaata saman kalorimäärän edestä (muutenkin pidän alkoholia vähän turhina kaloreina nimenomaan siksi, että en NAUTI sen juomisesta). Ruuan kanssa juon mieluiten vettä, ja ihanan rentouttavan hetken minulle tarjoaa viinilasillista paremmin kupillinen hyvää kahvia tai vihreää teetä, niin ärsyttävän tervehenkiseltä kuin se kuulostaakin :D Mutta meitä on moneen junaan!
Ihan samoilla linjoilla ollaan täälläkin! Viimeisen vuoden aikana alkoholia on varmaan tullut "nautittua" ihan pari kertaa, nekin varmaankin kaikki alkumaljoja juhlissa. Juomattomuuteni ei ole mikään periaatekysymys tai terveyskysymys tms. En vaan yksinkertaisesti pidä alkoholijuomien mausta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Siideriä joisin alkoholittomana, mutta usein maku on hirveän makea ja esanssinen. Eli ennemmin tulee kulutettua säätilasta (lähinnä lämpötilasta) riippuen kivennäisvesiä, tuoremehuja ja juurikin kahvia ja teetä. =)
Sama juttu täällä. En käytä alkoholia juuri ollenkaan, koska en vaan pidä sen mausta. Enkä myöskään niistä aivan jumalattomista kankkusista, mitä tässä iässä tulee. Ihan parista laillisestakin.
Ja täytyy vielä lisätä: Itsekin ahdistun jo pienistä alkoholin vaikutuksista (jotka taitavat kyllä juomillani määrillä olla enemmänkin kuviteltuja... :D) Senkään vuoksi en juo juuri mitään. Enkä ole ikinä ollut humalassa, en edes pienessä hiprakassa. Terveellistä sinänsä. =)
Jos et ole koskaan ollut edes hiprakassa, et oikeastaan tiedä millaista se on. Etkö koskaan mieti, että jäät jostain paitsi? En nyt tarkoita mitään överikännejä, vaan esimerkiksi sellaista ihanan kevyttä pari kolme lasi viiniä-olotilaa.
Vähän hölmö kysymys sinänsä, kun tuota samaa voisi joku huumeitakin käyttävä kysyä joltain, jolle ne ovat ehdoton ei ja itse lasken kyllä alkon ja huumeet melkolailla samaan kastiin omalla kohdallani, vaikka olen kyllä lähipiirissä nähnyt molempien negatiiviset vaikutukset ja huumeissa ne tietty ovat vahvempia ja näkyvät jo lyhyemmän käytön seurauksesta. Itse olen kyllä teininä niitä kännejä vetänyt ja tiedän myös sen kevyen hiprakan tunteen, mutta näin nuo asiat kokeneena voin sanoa, että itse en ainakaan tuntisi jääväni mistään paitsi varsinkin, kun näkee niin paljon sen alkoholin negatiivisia vaikutuksia ympärillään. Täysi-ikäisenä olen tosiaan käyttänyt alkoholia ihan minimimäärän eli about annos kerran vuodessa ja tässäpä sulle toinen ihmettelyn aihe siitä enkö tunne jääväni jostain paitsi: en ole IKINÄ käynyt baarissa ja ei,en koe jääväni mistään paitsi. Isot ihmisjoukot muutenkin ahdistaa niin siihen päälle vielä kännissä römyävät ihmiset ja kova meteli,ei kuulosta mulle sopivalta paikalta, voisin kuvitella sellaisen perus tanssibaarin olevan kuin festarit, mutta sata kertaa pienemmällä alueella.
Haastava aihe tosiaan, mutta pidin kovasti bloggauksestasi!
Olen lapsuudestani saakka nähnyt kahta hyvin erilaista alkoholin käyttöä. Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholisti. Tämä on monelle surullisen tuttu tarina, mutta myös tarina, joka uskotaan vilpittömästi.
Isäni (asuin äitini luona, vanhempani erosivat kun olin 2-vuotias) otti taas alkoholia silloin tällöin, toisinaan humalaan saakka. Hän oli humalassa supliikki hihittelijä, joka ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään (ei toki selvänäkään). Hänen kanssaan oli mukava pelata korttia ja humalassa häneltä sai hövelimmät karkkirahatkin ;) En koskaan pelännyt isääni. Tätä tarinaani taas ei haluta uskoa. Minulle vakuutetaan usein, että kyllä minä ihan varmasti pelkäsin häntä, mutta en vain muista sitä – tai jopa että olen tiedostamattani unohtanut sen koska psyykeni suojelee minua. Lapsen sanotaan meillä AINA pelkäävän humalaisia aikuisia. Meidän kertomuskulttuuriimme liittyy myös humalassa riitelevät vanhemmat. Kaksi aikuista ei näetsen millään voi olla humalassa tappelematta. Joka muuta väittää, niin valehtelee.
Aikuisena käytän alkoholia, joskus humalaankin asti. Samoin mieheni. Kesä meni tissuttaessa. Meillä on myös lapsi, alakoululainen. Emme koskaan riitele humalassa, vaan olemme enemmän isäni kaltaisia löperöitä hihittelijöitä.
Moni tuomitsee ankarasti, jos lapsen aikana ottaa alkoholia. Meillä on jotenkin tosi nurinkurinen suhtautuminen alkoholiin – joko et ota lainkaan tai otat aina hirveät perseet. Jos väität ottavasi jotain tuolta väliltä, valehtelet tai et vain itse näe totuutta.
Uskon, että tämä suhtautuminen on osa suomalaisten alkoholiongelmaa. Siitä tehdään niin iso numero THL:a myöten.
P.S. Haluan alleviivata vielä sitä, että EN kannusta dokailemaan lapsen läsnäolessa. En halua vain demonisoida sitä, jos joku nauttii alkoholia lapsen nähden. Maalaisjärjen kanssa pääse pitkälle. Jos aikoo ottaa enemmänkin kunnon bilehenkeen, on lapsille syytä hommata lapsenvahti (ja mennä itse muualle bilettämään) tai viedä heidät hoitopaikkaan.
Aihe vanhempien juominen lasten läsnäollessa tai se miten aikuisen humalatila vaikuttaa lapseen on kyllä hyvin monisyinen eikä ihan helppo aihe. En itsekään oikein omaa siihen täysin selkeää mielipidettä, mutta tokihan esimerkiksi juuri noissa viinimaiden kulttuureissa lapset kasvavat siihen, että alkoholi kuuluu arkeen ja vanhemmat nauttivat alkoholia lasten nähden, ja minusta se tuntuu ihan luonnolliselta. Viinikarahvi on siellä ruokapöydässä yhtä yleinen kuin vesikannu. Eikä näistä lapsista suoraan kasva mitään traumatisoituneita yksilöitä - VAIKKA totta kai tilanteita on perheistä riippuen monenlaisia.
Jos vanhemmat eivät juo itseään humalaan saakka, aikuisten alkoholinkäyttö tuskin vaikuttaa lapseen sen kummemmin kuin jos vanhemmat joisivat maitoa. Mutta jos juominen johtaa jatkuvasti humalatilaan, sillä voi käsitykseni mukaan olla vaikutuksia lapseen, olkoon vanhemman humala vaikka sitä "leppoisaa hihittelyäkin". Vaikutus ei välttämättä ole pelkotila, mutta humaltunut aikuinen käyttäytyy kuitenkin eri tavalla kuin normaalisti ja lapsi aistii sen, ja tämä poikkeava käytös ja olotila voi etenkin pienemmissä lapsissa, jotka eivät vielä ymmärrä mitä humala on, aiheuttaa huolta. Vaikka äiti tai iskä olisivat humalassa ihan kivoja ja kilttejä, he ovat silti erilaisia, mitä lapsi ei pysty käsittelemään ja voi kokea tilanteen outona. Tällainen voi jatkuvana aikaansaada lapsessa turvattomuuden tunnetta, kun "iskä muuttuu välillä ihan erilaiseksi".
En kirjoittanut tätä siten että halusin kohdentaa sen juuri teidän perheen tilanteeseen vaan ihan yleisenä pohdiskeluna aiheesta. Uskon, että on vaikka kuinka paljon sellaista vanhempien alkoholinkäyttöä ja jopa humaltumista joka ei vaikuta lapsiin millään lailla negatiivisesti, mutta halusin tuoda esiin sen, että yhtä lailla myös leppoisa juopumustila voi aiheuttaa lapsessa huolta ja hämmennystä.
No ei ainakaan täällä Italiassa puhuta "turvallisista" alkoholimääristä tms, lasillista punaviiniä päivässä pidetään terveellisenä, mutta alkoholiannoksista ei pidetä meteliä, kun täällä se juominen ei ole tosiaan humalahakuista, toki ihmiset humaltuu yhtälailla kuin muuallakin :-) aperitiiviltä illalliselle, jossa viiniä ruoan kanssa jne. Vuosia sitten työpaikkaruokaloissa sai pöytäviiniä lounaan kanssa. Sensijaan jos humalassa ajaa kolarin siitä on kovat seuraukset, pahimmassa tapauksessa auto takavarikoidaan ja joutuu käymään autokoulutunteja sekä yllätysverikokeissa, joissa ei saa näkyä edes 2 päivää sitten juotua olutta.
Kai Suomessakin ollaan menossa vähän eurooppalaisempaan suuntaan, vähemmän vahvoja alkoholijuomia ja enemmän viinejä, vai onko mulla väärä mielikuva:-)
Mulla tuli kesäkuun lopussa täyteen vuosi ilman alkoholia. Ennen sitä alkoholi liittyi sekä juhliin että rentoutumiseen. Viinejä tai olutta en ole koskaan juonut, joten ruokajuomana on mielummin ollut aina holiton vaihtoehto.
Loma-aika ei ole koskaan vaikuttanut mulla alkoholinkäyttöä lisäävästi, koska menot on kuitenkin pääasiassa viikonloppuisin. Kesällä toki töiden jälkeen tuli terassilla istuttua, joten vuodenaika kyllä lisäsi kulutusta.
Korkin sulkeminen on ollut kyllä hyvä valinta. Kypsyttelin ajatusta pitkään, mutta se hajonnut nilkka antoi loppupeleissä sysäyksen tähänkin hommaan. Kovastihan tätä on joutunut selittelemään ja puolitutut kytistelee vyötärönympärystä, koska eihän Suomessa kukaan lopeta ilman syytä.. No, se joka erehtyy kysymään saakin hirmuisen luennon niistä monista päätökseen vaikuttaneista asioista. Yleensä kuulevat liikaakin :D
Harvemmin tulee lomilla alkoholia juotua,mutta join lasillisen roseeta terassilla, maistui muuten ihan saippuavedelle.
Kossu ei oikein tissuttelujuoma ole, enkä muusta oikein tykkää. Muutaman lasillisen juomilla saa hirveen hedarin ja koko päivän krapulan (:
Ei tule tissuteltua, kun en juo koskaan. Tuo kuulosti tosi oudolta korvaani, että jopa urheilun lomassa...huh. En muuten yleensä koskaan käy myöskään terasseilla, kun en osaa viettää aikaa coolisti ja tyylikkäänä istuen.
Onpa taas mielenkiintoinen aihe, toivottavasti lukijat innostuvat kommentoimaan, koska myös itseäni kiinnostaa eri ihmisten suhtautuminen alkoholiin. Itse ainakin koen oman alkoholikäyttäytymisen poikkeavan normaalista suomalaisesta ja olisi kiva löytää muitakin samankaltaisia. :)
Meillä (mieheni kanssa) on jääkaapissa aina valko- ja punaviinitonkat (mikä mahtaa olla virallinen nimi sille laatikolle, meillä se on tonkka! :D ) avattanu. Lähes joka päivä tulee juotua lasillinen ruoan kanssa, max 2 lasillista. Ja lasillinen on varmaankin lähempänä tuota 16cl. Meidän keittiössä hallitsee italialainen ruoka, johon viini kuuluu, joten se taitaa olla suurin syy tähän viinin kulutukseen. Toiseksi, mun (ja mieheni) mielestä viinin nauttiminen on elämänlaatu kysymys. Kuinka ihanaa onkin nimenomaan nauttia lasillinen hyvää viiniä vaikka joka päivä. En humallu siitä, mutta nautin suunnattomasti.
Olen keskustellut asiasta esimerkiksi ystävien kesken ja koen aina, että joudun jotenkin selittelemään viininkulutustani, vaikka mielestäni se on hyvinkin hallittua. Pystyn todellakin olla useamman päivän ilman ns. viiniannostani, nytkin on 3 päivää mennyt ilman. Pidän tällaista "tissuttelua" kuitenkin terveellisempänä vaihtoehtona kuin kuukauden tai pahimmassa tapauksessa viikonlopun kaatokännejä.
Kerrottakoon sekin vielä, että vaikka meillä on lapsia, tämä tapa sopii meille. Lapsille se on aivan normaalia, että vanhemmat juovat viiniä ruoalla. Ja aiheesta on myös keskusteltu, kun lapset esimerkiksi pohtivat miksi viiniä juodaan aina niin hitaasti. Meistä tämä on hyvinkin terve alkoholikasvatustapa ja toivomme sekä uskomme opin menevän perille. :)
Mä sanon kanssa tonkka :)
Minä ja Mr. Karkkipäivä voisimme myös allekirjoittaa tämän, vaikka meillä viiniä ei juoda ihan joka päivä (kotona, lomaolosuhteet sitten asia erikseen). Hyvä, oikein valittu viini täydentää ruoan ja hyvä ruoka & juoma ovat todellakin elämänlaadullinen tekijä :)
Itse olen oppinut arvostamaan viinejä ns. "kunnolla" vasta viimeisen kolmen, neljän vuoden aikana, sitä ennen join viiniä eri asenteella koska en juurikaan ymmärtänyt makuerojen päälle ja viini oli "vain viiniä". Se oli lähinnä seurustelujuoma ja viihdekäytössä, ruoan kanssa join alkoholia vain aniharvoin. Nyt kun viinien maailma ja maut ovat avautuneet minulle paremmin, niistä on tullut ihan uudenlainen nautinnon lähde nimenomaan maun kautta. Jokainen uusi viinilasi on aina kuin pieni jännä seikkailu ^_^ Ja kun saa eteensä täydellisesti paritetun ruoka- & viiniyhdistelmän.... oijoi. Monesti olen toivonut oikein hyvää viiniä juodessani että viinissä olisi puolet vähemmän alkoholia koska en halua päihtyä, mutta todellakin haluaisin juoda useamman lasillisen sitä ihanan makuista eliksiiriä.... :)
Myös meillä lähtötilanne oli joskus tämä; hyvät viinit olivat mun ja (ex-)miehen yhteinen harrastus, kuuluttiin mallasviskiseuraan, vertailtiin calvadoseja, ginejä, kuohuviinejä. Jääkaapissa oli myös aina tonkka, josta otettiin lasi tai kaksi ruuan kanssa. Kukaan ei koskaan ollut humalassa, koska humaltuminen ei vaan sovi nautiskelukuvioon.
Mutta tällainen nautiskelujuominenkin voi tehdä ihmisen totaalisen sokeaksi sille, kuinka paljon juo ja kuinka paljon on liian paljon. Vuosien kuluessa ihan oikeasti en tajunnut, ettei muissa perheissä viinitonkka tyhjene kahdessa päivässä, eikä varsinkaan niin, että olen itse ehtinyt ottaa siitä vain lasillisen. Koska meillä oli aina nautiskelujuotu ja jääkaapissa oli aina se avattu tonkka, en myöskään koskaan kyseenalaistanut jokaviikkoisia 100 euron viinakaupan laskuja, jotka olivat olleet nenän edessä jo usen vuoden ajan. Edes se, kun vaatekaapista löytyi eka viinipullo, ei saanut hälytyskelloja soimaan (haha sä oot aika hajamielinen lol...).
Nautiskelujuominen ei tietenkään aina, tai toivottavasti yleensä, ole tapa peittää omaa ongelmajuomista tai tapa olla näkemättä läheisen ongelmajuomista. Mutta joskus se on, ja siksi jokaiselle tekee hyvää laskeskella, kuinka monta alkoholiannosta viikossa kuluu. Itse "turruin" vuosien kuluessa siihen, että yli 120 alkoholiannosta viikossa olisi muka normaalia tai tapa rentoutua. Näissä lukemissa ollaan jo kaukana nautintojuomisesta, vaikka henkilö itse niin väittäisikin.
Huh :/
Meidän kulutuksemme on tasoa yhdestä kolmeen pulloa viikossa, niinä viikkoina kun viiniä nautiskellaan (ei joka viikko).
>>Toiseksi, mun (ja mieheni) mielestä viinin nauttiminen on elämänlaatu kysymys. Kuinka ihanaa onkin nimenomaan nauttia lasillinen hyvää viiniä vaikka joka päivä. En humallu siitä, mutta nautin suunnattomasti>>
ALLEKIRJOITAN!!
Suomalaisessa kulttuurissa se arki-illan viinilasi tuomitaan juopotteluna. Itse sanoin YTHS:n terveystarkastuksessa suoraan viime syksynä, että kyllä, saatan viikossa nauttia useammankin alkoholiannoksen, mutta se on tosiaan se lasi viiniä perjantai-illan herkkusapuskojen kanssa. Totesin myös suoraan olevani nautiskelija, se viini on siinä pöydässä maun takia, ei humaltumisen. Ja yllättävää kyllä, YTHS:n täti nyökytteli innoissaan :D
Poikaystäväni on puoliksi turkkilainen, ja koen sen myöskin vaikuttaneen ruokakulttuuriimme. Vaikka opiskelijoita ollaan, meillä ei enää hirveästi jauhelihakastiketta ja pastaa syödä, vaan oikeasti lihaa ja kasviksia, runsaasti molempia. Ja mieskin nauttii hyvän oluensa ruuan kanssa.
>>Kerrottakoon sekin vielä, että vaikka meillä on lapsia, tämä tapa sopii meille. Lapsille se on aivan normaalia, että vanhemmat juovat viiniä ruoalla. Ja aiheesta on myös keskusteltu, kun lapset esimerkiksi pohtivat miksi viiniä juodaan aina niin hitaasti. Meistä tämä on hyvinkin terve alkoholikasvatustapa ja toivomme sekä uskomme opin menevän perille. :)>>
Tällaiseen kulttuuriin aion kasvattaa omanikin lapset. Aamen!
Erittäin mielenkiintoinen aihe. Totta puhuen itse en ole koskaan pitänyt suomalaisesta tavasta käyttää alkoholia. Nyt kun työskentelen opintojen ohessa viikonloput yöelämässä, niin arvostan suomalaista alkoholikulttuuria vieläkin vähemmän :D On se vaan surkean näköistä touhua etenkin loppuillasta. Iso osa porukasta on niin kännissä, ettei tajua ympärillä tapahtuvista asioista yhtään mitään. Kuitenkin pahimpia on ne tapaukset, joista tulee alkoholin edesauttamana jopa vaarallisen aggressiivisia. Useamman kerran olen ollut todistamassa, kun porukkaa hakkaa toisistaan ilmat pihalle, ja syynä saattaa olla ihan vaikka se, että toinen on hukannut 2€ kolikon ja kuvittelee vieruskaverin pöllineen sen. Ja juuri luin kuinka Tampereella joku heitti lasin tuntemattoman naisen naamalle ja joku puraisi järjestyksenvalvojaa käteen. Onneksi olin lomalla :D Tosin noihin ääritapauksiin taitaa olla muitakin syitä kuin alkoholi... (Ja lienee syytä huomauttaa, että näistä ääritapauksista huolimatta pidän kyllä työstäni, vaikkakin vilkas loma- ja festarisesonki kiristää kyllä hermoja. Onneksi kohta on syksy :D)
Tosiaan itse olen ollut humalassa vain muutaman hassun kerran, enkä pidä siitä tunteesta ollenkaan. Humalassa tuntuu, että menetän hallinnan itseeni ja ympäristöön, eikä se itselle tunnu lainkaan nautittavalta. Olen siis tissuttelija, tosin hyvin kausittainen sellainen - juurikin lomilla huomaan nautiskelevani viinilasin tai pari ruuan kanssa. Mutta en ole huomannut tissuttelun vaikuttavan olotilaani mitenkään negatiivisesti. Lähinnä jos pohjalla on univelkaa niin saattaa alkaa väsyttää ihan kamalasti :D
Näköjään "tunnistetiedot" jäi kommentistani uupumaan :D
En ole absolutisti, enkä myöskään tissuttelija. En lomalla enkä arkena, en Suomessa enkä ulkomailla.
Jos meen jonkun kanssa 'parille', juon ennemmin limpparia. Jos 'lähden ulos', juon enemmän. Kumpaakin tapahtuu todella harvoin nykyään.
En pidä alkoholin mausta yleisesti. Hyviäkin juomia on, mutta jos juon yhden, saattaa seuraavana päivänä olo olla yhtä väsynyt ja saamaton kuin olisin juonut enemmänkin.
Lukuisten ulkomailla vietettyjen lomien aikana olen juonut ehkä yhden tai kaksi, siksi kun olen halunnut maistaa jotain juomaa.
Joskus esim. ulkomailla on käynyt mielessä, että jos olut tai mikä tahansa alkoholi maistuisi, olisi huomattavasti helpompi pysähtyä tiettyihin paikkoihin. Joskus tuntuu jopa kiusalliselta tilata limpparia :D En vaan koe fiksuksi tilata viiniä kun en sitä pysty kulaustakaan juomaan.
Melkein voisi sanoa, että minulla on alkoholiongelma - juon sitä liian vähän :D
Minä en kovin paljoa juo, ehkä lasillinen kuukaudessa jos sitäkään. Viime vuosina olen huomannut, että jo sen yhden lasillisen jälkeen herään seuraavana aamuna väsyneenä, ja parin päivän ajan ei mikään innosta tai huvita. Nuorempana tällaista ongelmaa ei kyllä ollut!
Olen muuten ymmärtänyt, että Etelä-Euroopan maissa on maksakirroosia siinä missä Suomessa tai enemmänkin, mutta voin kyllä olla väärässäkin.
Voisitko poistaa sanan "rotu", kun puhut ihmisistä!
Mä olen miettinyt kanssa paljon alkoholinkäyttöäni viime aikoina. Lähinnä itseni kautta, sillä en ajattele, että tietty määrä olisi ok, ihan vain, koska jossain kulttuurissa se on. Venäjälläkin on ihan ok vetää desin vodkapaukku ruoan yhteydessä...
Mulle tissuttelusta tulee pöhnäinen olo ja koen, että pöhnä on minun ja maailman välissä. Join vielä alkuvuodesta tosi paljon (opiskelijaelämää...) ja voin rehellisesti sanoa, että mulle tekee tosi tiukkaa olla ottamatta lasillista tai paria, jos muut juovat. Tykkään edelleen käydä kauniina kesäpäivänä yksillä terassilla, mutta olen (valitettavasti :( ) jättänyt juhlat ja illanistujaiset väliin, koska pelkään etten voi olla juomatta.
Pahoittelut. Termiä käytetään sujuvasti Duodecimin sivulla alkoholijuomien aiheuttamia yliherkkyyksiä koskevassa artikkelissa josta nappasin tiedon aasialaisista ja alkoholista.
Itse ajattelen afrikkalaisia, kaukaasialaisia, aasialaisia jne rotuina ilman että siihen liittyy mitään negatiivista.
Nykyihminen on rotu, joka kuuluu ihmisten sukuun, johon kuuluvia rotuja ovat myös mm. neanderinihminen ja pystyihminen. Nykyihmisten sisällä on niin vähän geneettistä vaihtelua, ettei roduista voi puhua.
On tietty kiva, ettet ollut tahallaan ilkeä.
Me ei eletä tyhjiössä. Rotu-sanan käyttäminen aasialaisista on osa suurempaa kokonaisuutta, josta sinä et kärsi, koska sinun "rotusi" on normaali ja muut poikkeavat siitä. Sen takia sinä et varmaan tiennyt tai tajunnut, että rotuajattelulla pidetään yllä mielikuvaa erilaisista ihmisistä, joiden erilainen kohtelu on oikeutettua. Koska rotu.
Mitä sanoisit mummolle, jonka mielestä tummaihoisista voi käyttää n-sanaa, koska hän ei miellä sitä haukkumasanana?
Ööö.. rauhotupa nyt. Ei Sanni tässä nyt erotellut rotuja väittääkseen, että meidän rotumme on jotenkin parempi kuin tämä aasialaisten, koska meidän maksassa on tämä entsyymi. Ihminen on eläinlaji, joka alle mahtuu aika monta eri rotua.
Rotu ja n-sana ovat aika kaukana toisistaan, ihan kaikkea ei kannata ajatella rasistisesti.
"jouduin kyseenalaistamaan ajattelutapojani, se tuntui pahalta ja nyt tulen passiivis-aggressiivisesti toppuuttelemaan ja vaientamaan" much???? harvoin puutun toisten keskusteluihin, mutta tämä on vaan niin yleistä, kun nostetaan esille jokin vaikea aihe jossa itsellä olisi korjattavaa, että sitten yritetään vaientaa. vedotaan siihen, että sanojan pitäisi rauhoittua (ehkä tuon voisi nähdä eräänä muunnoksena teemasta hysteerinen nainen) tai jotain muuta shaibaa. mielestäni Piian kommentti oli täyttä asiaa ja mullakin todella pahasti tökkäsi toi rotu-sanan käyttö silmään. Uskon, että Sanni ei ole sitä missään ilkeässä tarkoituksessa käyttänyt, mutta todellisuutemme muotoutuu erittäin hienovaraisista kielen nyansseista ja ei, ei ole okei puhua "roduista". se, että yksittäinen sanoja ei tietoisesti tarkoittanut pahaa ei riitä legitimoimaan koko sortojärjestelmiä joita kielen rakenteet tuottavat ja ylläpitävät. harva on tarkoituksellisesti k-pää (ja en missään nimessä tarkoita, että Sanni olisi edes tuossa sanomisessaan, vaan tämä ilmiö vain kyrsii aika rankasti) ja muutosta ei tapahdu jos hyssytellään.......
Mulla on tässä nyt vilpittömästi oppitunnin paikka, en ole mieltänyt että rotu-sanan käyttö ainakaan tällaisissa yhteyksissä olisi millään lailla negatiivista ja diskriminoivaa. Lääkäriseura Duodecim'kin mitä ilmeisimmin tietämättään ylläpitää sortojärjestelmää koska käyttää kyseistä ilmaisua.
Tuskin tahallaan ylläpitää sortoa, mutta sana 'rotu' on ihmisistä puhuttaessa todella vanhentunutta kieltä :)
Oikeampi ilmaisu olisi puhua eri etnisistä ryhmistä, heimoista, kansoista jne...
Vaikkapa muotoilla asia niin, että 'monilla aasialaisperäisillä kansoilla on alkoholin suhteen huono sietokyky' ...
Mutta kyllä Aasiassakin juodaan paljon, riisiviinaa muun muassa..
Pitäisiköhän laittaa ihotautien erikoislääkäri Matti Hannukselalle palautetta... ;) Olen muuten häntä muinoin haastatellut blogiinkin aiheesta aurinko ja ihovauriot.
Totta, onhan esim. japanilaisten miesten alkoholinkäyttö tunnettua... Nämä saken juojat kuuluvat kai siihen osaan väestöä jolla tuota entsyymipuutetta ei ole, tai sitten he vain kestävät pahan olon juodessaan. Jännä juttu.
Joo, laita vaan. Parempi ilmaisu olisi ehkä puhua vaikka aasialaisesta perimästä, sillä perimä assosioituu geeneihin.
Ei tuo käyttämäsi ilmaus minunkaan silmääni käynyt pahasti.
Geneettisen vaihtelun kapeudella ei voi minun mielestäni perustella sitä, että "rotuja" ei ole olemassa. Se sana on ihan hyvä, turha sitä on toiseksi muuttaa natsitraumojen vuoksi. Vai pitäisikö puhua kansallisuuksista, joissa toistuvat tietyt perinnölliset ilmiasut (ja aineenvaihdunnalliset piirteet)?
Suomalainen on niin herkkähipiäinen, että loukkaantuu omasta puolestaan jokaikisestä pikkuasiasta ja varmuuden vuoksi omien oletustensa perusteella myös kaikkien muiden puolesta.
Itse asiassa sillä rodulla on väliä. Esim. EKG:tä eli sydänkäyrää otettaessa on aina valittava rotu. En tiedä miten se käytännössä vaikuttaa, mutta joku sieltä on valittava. Myös esim. kun lasketaan GFR-arvoa, joka kertoo munuaisten toiminnasta, niin ihon värillä on väliä, laskuri kysyy, onko potilas "valkoihoinen" vai "mustaihoinen", ja viitearvot määräytyvät sen mukaan (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.plain?p_artikkeli=pgr00026).
"Mitä sanoisit mummolle, jonka mielestä tummaihoisista voi käyttää n-sanaa, koska hän ei miellä sitä haukkumasanana?"
Tämä asia on taas TÄYSIN eri juttu eikä liity millään pienelläkään tavalla siihen, että Sanni käyttää rotu-sanaa asiallisessa asiayhteydessä, kaiken lisäksi aivan oikein ja neutraalisti.
Kaiken lisäksi nykyihminen EI OLE rotu, vaan laji ja kuulumme ihmissukuun, joka taas kuuluu heimoon nimeltä isot ihmisapinat. Et voi vaan itse päättää että joku sana on väärä tai kielletty ja vaihdella termejä toisiin, varsinkaan kun rotu-sana ei ole rasistinen.
Mä luulen, että tuon "lääketieteellisen rodun" tausta tulee siitä, että yhdysvalloissa rotuajattelu on hyvin esillä. Siellä kaikki on jotain rotua (tästä kuulee suomalaisilta turisteilta juttua, että on outoa miettiä omaa rotuaan). En itse perustelisi rodun käyttöä sillä, että jossain paikassa x tehdään niin.
Edelleen väitän, että hyvähän se meidän on sanoa, että rotu-sanaa voi käyttää ongelmattomasti... me ei koeta niitä ongelmia. Internet on pullollaan rodullistettujen ihmisten tarinoita niistä ongelmista.
Ei sille mummolle tarvitse sanoa yhtään mitään :) Jos kaikkien suita yrittää alkaa siivota, se on loputon suo ;)
Asiaa voi tarkastella myös sananvapauden kautta. Laaja sananvapaus, joka on perustava ja yleisesti tunnustettu arvo länsimaissa, ei voi toteutua jos ihmisiltä edellytetään ennakkosensuuria aina kun joku voi pahoittaa mielensä. Sortopuheen diskurssi on vain yksi mahdollinen viitekehys tarkasteltaessa käsitettä "rotu". Muita ovat mm. sananvapaus ja vaikkapa lääketiede ja ihmisen fysiologia.
Puhutaan vapaasti ja hyväksytään erilaiset diskurssit osaksi arvoliberaalia elämäntapaa. Mielensä pahoittamiseen ei kukaan kuole, mutta sananvapaus kyllä kuolee kohtuuttomaan poliittisen korrektiuden vaateeseen.
Sananvapaus tarkoittaa sitä, että kukaan ei estä sinua puhumasta.
MUTTA jos päästät suustasi sammakoita, sinua saa kritisoida vapaasti (koska kritisoijallakin on sananvapaus).
Ehdottomasti juurikin näin! Sananvapaus edellyttää paksuhkoa nahkaa sekä puhujalta että kuulijalta ;)
Olen kasvanut lähipiirissä, jossa viini ruokajuomana on melko tavallinen näky, ja tätä kulttuuria on noudatettu myös kotoa poismuuttamisen jälkeen. Toki opiskelijana tulee myös silloin tällöin juhlittua, mutta sanoisin suurimman osan alkoholinkäytöstäni olevan viinilasillinen ruuan kanssa tai tv:n ääressä. Viime vuoden Kreikan reissulla varsinkin tuli huomattua, että viiniä ja jopa olutta (jota en yleensä juo yhtään) tuli nautittua aika monessa vastaantulevassa kuppilassa, joten viikon reissulla tuli varmasti tissuteltua aika runsaasti. Tämä varmaan helposti siksi, että mukana kulkeva vesi ei todellakaan pysy noissa helteissä kylmänä, joten parin lämpimän vesilitran jälkeen tekee todellakin mieli jotain kylmää. Ja koska viini ja olut on halvempaa (ja imo parempaa) kuin limu, ei valintaa tarvitse hirveästi miettiä :D Terveysseuraamuksia en ole kyllä kummastakaan tyylistä (siis koti-Suomessa vs. helteessä ulkomailla) havainnut, ainakin ihan yhtä hyvin jaksaa paahtaa vuorenrinteitä tai nähtävyyksiä :D
Alkoholi on kyllä mielenkiintoinen aine, varsinkin kun Suomessa sitä nautitaan usein ihan liikaa... Itse en myöskään pidä humaltumisesta ja koska usein vähäinen juominen herättää kanssaihmisissä liikaa huomiota, en juo ollenkaan. On ärsyttävää alkaa selittämään, miksi ei halua humaltua, mutta muutama drinkki tai viinilasi kyllä maistuisi. Kun taas kertoo ettei juo ollenkaan, se herättää vähemmän kysymyksiä siitä että miksei juo.
Itse tykkään nauttia lasin viiniä tai kuoharia toisinaan ruuan kanssa ja baarista tulee tilattua jokin nätti hyvän makuinen drinkki. Minulle tärkeintä on juoman maku, ei se humaltuuko siitä tai meneekö se päähän. Usein tuleekin valittua holiton juoma, koska se maistuu paremmalle!
Ranskanasukkina suhde alkoholiin on kummasti löyhääntynyt tässä vuosien aikana. Olut on ihan tavallinen aperitiivi, vaikka ruoan kanssa vettä juotaisiinkin. Olut saattaa myös kuulua juurikin työmaaruokaloihin (joskin olen työskennellyt myös puljussa, jossa alkoholi oli kiellettyä jopa läksiäisissä tms. juhlissa). Ja kyllä, juomme lapsen nähden. Ei kai sitä voi kaapissa pitää. Tänäänkin mies joi ruuan kanssa lasillisen viiniä. Minä jätin väliin, kun olin eilen kavereiden kanssa viihteellä, ja siinä ei jäänyt yhteen oluseen...
...mistä päästään siihen, että on jokseenkin urbaanilegenda, etteivät ranskalaiset joisi välillä myös humalahakuisesti. Samanlaista örvellystä täälläkin viikonloppuisin näkee jos haluaa. Ero on ehkä siinä, että se on harvoille jokaviikonloppuista. Humala varataan juhliin.
Ranskassa muuten rattijuopumusluvut ovat melkoisia. Kun tissuttelu ajatellaan arkeen kuuluvaksi ja alkoholi tavalliseksi juomaksi, kynnys lähteä rattiin madaltuu.
Tuo viimeinen on muuten totta hyvin monessa etelä- ja itäeuroopan maassa. Varsinkin miehet ajavat hyvin usein muutamankin lasillisen jälkeen. Eivät ehkä varsinaisesti humalassa, mutta kuitenkin yli laissa sallitun rajan. Nimenomaan sen vuoksi, että alkoholin käyttö on niin arkipäiväistä ja ns. "juomiseksi" lasketaan tiukka alkoholi, ei niinkään olut tai viini.
On tullut koettua :( Minua on pariinkiin otteeseen kyydinnyt etelässä selvästi päihtynyt ihminen ja ihan "pikkuisen" pelotti... Henkilöt itse eivät pidä tätä minään. :( Eikä kukaan estele kun samassa seurueessa viiniä lipitellyt lähtee autolleen. :(
Voi ei.. Jos on selvästi päihtynyt, niin itse kyllä sanoisin etten tule kyytiin. Loukkaantui sitten tai ei. Omalla hengellään ei tarvitse leikkiä muiden hölmöyden vuoksi.
Ikäviä ovat myös ne tapaukset, joissa henkilö ei ole millään tavoin näkyvästi päihtynyt, mutta on nähnyt kun hän on juonut esim. 3-4 lasillista. Tämä on hyvin tavallista. Tällöin sosiaalinen paine on sen verran suuri, että olen itsekin mennyt kyytiin, vaikka tekisi mieli ottaa taksi..
Itse juon hyvin vaihdellen. Saattaa mennä kuukausia etten juo mitään tai sitten viikko jolloin tulee otettua lasi viiniä ruuan kanssa joka ilta. Pari kertaa vuodessa bilettäessä sitten reilummin. Meillä kotona viini on aina kuulunut etenkin juhlapäivinä ruokapöytään ja toki satunnaisesti on sitäkin nähty liikaa, lähinnä siinä että samat perinteiset keskustelunaiheet nousevat pintaan.
Itse kun työskentelee sairaalassa osastolla jossa näkee alkonkäytön aiheuttamia vaurioita hyvin paljon, voi kyllä todeta että tässä asiassa enemmän on enemmän. Tutkimustenkin mukaan yksi lasillinen viiniä päivässä on terveydelle eduksi ja etenkin ruuan kanssa se on osa kulttuuriperintöä ja sosiaalista kanssakäymistä. Ruokahan vaikuttaa myös alkoholin imeytymiseen.
Valitettavasti se kolme-neljä kaljaa illassa, alkaa jo äkkiä näkyä ihmisen älyllisessä toiminnassa kun runsaaseen alkonkäyttöön yleensä vielä liittyy muutoin huonoa ravitsemusta, itsestä huolehtimista ja sosiaalisten suhteiden kärsimistä.
Sairaalamaailmassa näkee paljon sekä nuoria jotka ovat vetäneet pään sekaisin, että vanhuksia, jotka eivät hallitse juomistaan tai ainakaan kroppaansa sen jälkeen. Alkon kanssa parasta olisi jokaisen tietää omat rajansa ja juoda sen mukaan että järki ja jalat pysyvät mukana. Toki on myönnettävä että myös sairaalan henkilökunta osaa vetää sitä viinaa aika rankalla kädellä.
Lomalla kuitenkin kuuluu rentoutua ja nauttia elämästä, ruuasta ja ihmisistä. Syksy tulee aikanaan ja suurimmalla osalla elämä ja juominen palaa sitä myötä normaaleihin uomiinsa.
Mielenkiintoinen aihe! Olen tällä hetkellä lomalla Italiassa, ja kyllä täällä on tullut koko viikon "tissuteltua" päivittäin. Juomakäytökseni siis eroaa arjesta, mutta toisaalta koen, että halutessani voin juoda alkoholia samaan tyyliin (1-4 annosta) arkenakin, jos siltä tuntuu. Hyvä seura, hyvä ruoka tai rentouttava ilta vaan itsensä kanssa vaatii viinilasin tai pari :) Mutta välillä saatan olla pitkiäkin aikoja ilman alkoholia, kun ei vaan tee mieli yhtään. Alkoholiasiat on tosiaan niin yksilöllisiä. Se mikä toiselle on turvallista käyttöä saattaa jollekin toiselle aiheuttaa riippuvuutta.
Tähän astisten kommenttien perusteella Karkkipäivän lukijat taitavat olla raittiimpia kuin stereotyyppiset suomalaiset kännääjät! Itse taas en erityisemmin pidä tissuttelusta. Yksi annos ei vielä vaikuta mun yöuniini, mutta kaksi annosta jo vaikuttaa, vaikka en kokisikaan tulevani vielä kahdesta humalaan. Mä juon alkoholia mieluiten nollauksen tarpeeseen ja pään tyhjentämiseen ja siihen kyllä tarvitaan päälle viinipullollinen. Tätä taustaa vasten parin-kolmen lasillisen nauttiminen tuntuu ihan turhalta: en pääse totaaliseen rentoutumisen tilaan, mutta saan alkoholi varjopuolet kuten päänsäryn, pöhötyksen ja pohjattoman nälän. Välillä on humalassa tullut mokailtuakin, mutta kenenpä elämä olisi vailla virheitä? Alkoholi ja humala on antanut minulle kuitenkin paljon hyvääkin kuten hillittömän hauskoja iltoja, lähentymistä ystävien kanssa ja myös poikaystäväni tapasin baarissa drinkkien rohkaisemana :)
Hei, erään päihdelääkärin mukaan myös ihan suomalaisista löytyy näitä joilla on tämä "luontainen antabus", varsinkin jos omaa runsaasti punaista pigmenttiä hiuksissa ja iholla.
Tää on mielenkiintoinen ja ihan uusi juttu mulle! Varmasti on suuria yksilököhtaisia eroja kuinka paljon entsyymiä erittyy. Jotkut kokevat huonoa oloa jo lasin jälkeen. Vähän sama kuin vaikka laktaasientsyymin suhteen. Jotkut voi vetää laktoosia niin paljon kuin huvittaa, toiset kestää vähälaktoosisia tuotteita, jotkut ei ollenkaan. Johtuen perimästä. Tässäkin suuria eroja kansallisuuksien kesken.
Kirjoitin pitkän tekstin, mutta deletoin sen, sillä päätin etten haluakaan kirjoittaa mielipidettäni. :-) Nyt kun luin muutaman kommentin, niin olen tyytyväinen ratkaisuuni.
Mutta paria asiaa on pakko kommentoida.
Tissuttelu on aivan kauhea sana. Siitä tulee samanaikaisesti mieleen rintaa imevä vauva ja baarissa olutuopin ääressä istuva mies. Ei hyvä kombo.
On absolutisteja, alkoholin (kohtuukäyttäjiä eli) normaalikuluttajia, alkoholin suurkuluttajia ja alkoholisteja. Ja mikään näistä neljästä ei ole keskenään sama asia.
"Vaikka alkoholin kulutus Suomessa ei ole Euroopan huippua, niin kuolleisuus sen aiheuttamiin sairauksiin on". -Lainattu Hesarin artikkelista, jossa kerrottiin suomessa olevan maksakirroosia eniten Euroopassa, vaikka muualla juodaan enemmän.
Mä olin absolutisti reilu parikymppiseksi asti. Kuulostaa sinältä hassulta, että mitä, vaan pari-kolme vuotta, kun saa juoda, mutta kyllä sen päätöksen tein jo lapsena ja olin todella ehdoton murrosiässä. Murkkuna jo tulee paljonkin tilanteita vastaan, kun voi juoda, valitettavasti.
Noin pari (kolme?) vuotta sitten aloin löysäämään pipoa ja olen nauttinut oman kumppanin kanssa silloin tällöin alkoholiannoksen ellen kaksi. Viime kesänä join valkoviiniä useammman (pienen) lasillisen äitini ja hänen ystävänsä kanssa. Jos jossakin tilanteessa tarjotaan, nykyään en kieltäydy.
Kun en ole juomiseen tottunut, eivät alkoholijuomat yleensä maistu minusta kovin hyviltä. Valkoviini menettelee, mutta yleensä tykkään juomista, jotka ovat täynnä sokeria, kuten Breezereistä. Mutta silloin olisi melkein sama ottaa limpparia, joka tulee halvemmaksi. :D
Olen myös huomannut, ettei vatsani kestä paljoa alkoholia, joten senkään takia en lähtisi sitä käyttämään suuria annoksia kerralla. Olen ollut muutaman kerran humaltuneessa tilassa ja se on minulle vieras ja epämiellyttävä olotila, josta en nauti. Jo pieni hiprakka häirtisee minua, koska tunnen vain itseni väsyneeksi. Ja juon yleensä seurassa, joten tuntuisi tosi tyhmältä olla väsynyt, kun haluaa olla läsnä ystäviensä kanssa!
Minä olen kai jonkun määritelmän mukaan absolutisti, vaikka en mielellään mitään tarkasti määritteleviä termejä käytäkkään. Mutta tosiaan en oikeastaan koskaan käytä alkoholia syistä, että en vaan pidä minkään alkoholijuoman mausta ja suvussani on enemmän alkoholisteja, kuin kohtuukäyttäjiä. Ehkä kerran vuodessa tai harvemmin ulkomaanmatkalla otan pari siemausta jostain miehen juomasta ihan vaan maistaakseni, että vieläkö ne kaikki holilliset maistuu suuhuni pahalle. Tosin pari vuotta sitten Kreikassa ollessamme miehen isäpuolen luona luulin juovani appelsiinimehusta ja soodavedestä tehtyä "drinkkiä", josta miehelläni oli viinaa sisältävä versio, mutta puoli lasillista vetäistyäni kävi hyvin äkkiä ilmi, että sitä viinaa oli siihen minunkin lasiin eksynyt, niin vähän vaan etten sitä maistanut, mutta tarpeeksi,että se sai kyllä ihan kohtuullisen humalatilan näin alkoholiin tottumattomalle :D
Minulla oli ennen tapana juoda pari lasia viiniä kerran vuodessa. Minulle tulee siitäkin krapula ja tolkuton väsymys useaksi päiväksi.
Viimeisimmästä alkoholiannoksestani on nyt kolmisen vuotta. Viime kerralla, kun otin alkoholia, sain selittämättömiä oireita moneksi viikoksi; hermosärkyä, hikoilua, hormonitoiminnan muutoksia. Lääkärin mukaan alkoholi ei vain sovi kaikille, ei pieninäkään annoksina, ja helpotuksesta huokaisten jätin alkoholin kokonaan. En koskaan ole saanut siitä mitään tyydytystä, vain huonon olon. Olen juonut ne parikin lasia vain tavan muoksi seurustelumielessä.
Hyvä aihe, hyvä kirjoitus! Sattumoisin olen miettinyt juuri tällä viikolla alkoholin käyttöäni, koska viimeisen viikon sisään on mahtunut tavallista enemmän häppeninkejä, joihin alkoholin juominen on kuulunut. Vähensin pari vuotta sitten alkoholin kuluttamista reilusti, kun hokasin sen madaltavan selkeästi mielialaani, saamattomuus jne. vaikkei joisi paljoakaan. Kohtuus kaikessa, sillä mennään :) Hyvä viini on niin mieletöntä herkkua! :)
Mulla on aina viiniä kaapissa. Ostan pieniä viinipulloja, koska en ikinä jaksa tuhota koko pulloa sen säilymisajan puitteissa. Olen pienen lapsen yh ja juon lähinnä yksin kotona, 1 - 2 annosta kerrallaan. Kesälomalla repäisin yks ilta ja join 3 annosta :D Pääsin melkein festaritunnelmiin :D
Riskirajat ei todellakaan tässä elämäntilanteessa pauku. Mutta opiskeluaikaan varmasti ylittyi tämän tästä. Tässä iän myötä (32 v ..) olen todennut että alkoholi hidastaa huomattavasti mun nesteaineenvaihduntaa jos käytän enemmän tai useampana päivänä. Nilkkoihin ja alleihin kertyypi nestettä ja iho voi olla kipeä. Myös närästys vaivaa liiallisen käytön jälkeen :P
Juon alkoholia ehkä noin lasillisen verran vuodessa ja lähinnä onnittelumaljassa. Meillä kotona ei käytetty alkoholia, enkä ole uutta tapaa aloittanut... mieskään ei juo. Hän ei pidä alkoholin mausta, mä taas öö en tiedä, miksen juo. Ei arjessa tule edes mieleen kaivata lasia viiniä.
Tähän omaan kommenttiini ei mitenkään liity seuraava seikka- vaikka se saikin ajattelemaan: olin muutamia vuosia sitten työn puolesta lapsi- ja nuorisokonferenssissa ja siellä oli muistaakseni thl:lta mies puhumassa. Tän kommentin painoarvoa lisäisi se, että muistaisin miehen nimen ja tittelin :D mut hän sanoi Euroopan Unionin jonkun elimen tutkituttaneen eri aineiden vaikutusta ihmisiin, Suomi oli tutkinut alkoholia. Tutkimus osotti, että alkoholi on solutasolla vaikuttava, tappava myrkky, joka haittaa kehon normaalia toimintaa, tämä näkyy herkimmin mm. sikiöaikaisissa vaurioissa. Olivat tulleet siihen tulokseen, ettei alkoholi ole ihmiselle ravinnoksi kelpaavaa, mutta sen kieltäminen aiheuttaisi liian isot taloudelliset heilahtelut viinin tuottaja- ja kuluttajamaissa. Etenkin just Ranska oli nostanut asiasta meteliä.
Mut mä taas syön sokeria ja istun liikaa, tappaa sekin...
Mä käytin nuorempana (n. 18-22v) alkoholia vain lähtiessäni juhlimaan, oli sitten jotkut oikeat juhlat tai opiskelijabileet tai muuten vain viikonloppumenot. Tuli oltua monta kertaa liian humalassakin, mutta minulla onnellisella ei ole koskaan ollut mitään krapulaa seuraavana päivänä. Nyt viime vuodet (olen 25) olen juonut todella vähän. On saattanut mennä melkein vuosikin juomatta mitään alkoholia, en vain ole pitänyt kirjaa. En vain pidä enää yhtään alkoholijuomista ja yhden överiksi menneen illan jälkeen en ole halunnut sitä enää juoda. Aikaisemmin join liköörejä, siidereitä ja kuohuviiniä, nyt ei mene oikeastaan mikään alas. Kaikki maistuu mun mielestä joko käsidesille tai hiivalle/ simalle. Mä myös maistan alkoholin vaikka sitä olisi juomassa kuinka vähän. Ja inhoan sitä kuivaa tunnetta joka alkoholijuomasta jää kurkkuun. Tänä kesänä olen maistanut joitakin alkoholijuomia, mutta olen huomannut että niistä on tullut mahaan sellainen ällöttävä tunne. Ihan kuin mahaa jotenkin ärsyttäisi? Olen ehkä jotenkin herkkä alkoholille, mikä ei kyllä haittaa ollenkaan, ompahan syy olla juomatta :)
Monihan lukee nuo arvioidut "riskirajat" jonkinlaiseksi suojarajaksi: Kun pysyttelen raameissa, voin nauttia huoletta. Unohtuu vain samalla, että mitään yleispätevää standardia määristä tai juomatyyppien eroista (viiniä vai viinaa?) tai mallinnusta riippuvuuden syntymekanismista ei ole olemassakaan. Yksilölliset erot, ikä, sukupuoli, geneettinen perimä, sosiaalisen tai psyykkisen tai fyysisen riippuvuuden syntymistä edistävät seikat...Toisesta tulee paljon pienemmilläkin määrillä nopeassa tahdissa päihderiippuvainen, toisen pää saattaa kestää suurta kulutusta kauankin. Kroppa taas ei pidemmällä juoksulla noita määriä kestä kenelläkään maaliin saakka. Tai kestää, mutta maali tulee aiemmin vastaan.
Päihdehoidossa duunissa kuuli monta tarinaa. Kannattaa kyllä kuulostella itseään ja omaa olemistaan lasin äärellä ja sitä ilman silloin tällöin.
Ja itse otan yhden tai pari silloin tällöin, mutta en jos paikalla on ystävä tai läheinen jolla tiedän olevan päihderiippuvuus. Olen silloin ihan mielelläni ilman itsekin. Lasillinen ei anna eikä vie mitään, mitä ilman en voisi hyvin olla.
Etelä-Euroopan maissa muuten esiintyy maksakirroosia siinä missä meilläkin, tissuttelu ei sielläkään tuo vain terveyshyötyjä.. Vaikka ranskalaislääkärit saattavat sallia viinilasillisen raskaana olevalle naisellekin, parantaa kuulemma istukan verenkiertoa..
(raakoja salaatteja puolestaan paheksutaan odottavien äitien kohdalla, niissä voi olla patogeeneja..)
.. Keskitie kulkee jossain jokaisen oman elämäntilanteen mukaisessa harkinnassa.
Viinin ystävä minäkin, ja nautin maukkaista väkevämmistäkin... varsinkin kotitekoisista marjajuomista. (itse en ole tehnyt, mutta tuttavamme on expertti)... Mieli on tehnyt kokeilla aperitiivin valmistamista italialaista Limoncelloa myötäillen, mutta helpompaa on ehkä noukkia se Alkosta.
En paheksu siis kohtuukäyttöä, mutta oma elämäntilanne on nyt se, että kohtaan sen mieluiten vesiselvänä. Kahvi on kyllin kiistanalainen nautintoaine, ja sitä kuluukin paljon.. :)
"ranskalaislääkärit saattavat sallia viinilasillisen raskaana olevalle naisellekin, parantaa kuulemma istukan verenkiertoa"
Noh kyllä eivät ääneen salli. Ellei ole joku ihan nykytietämyksestä pihalla oleva vanhan polven lääkärisetämies.
(Ja mitä salaattiin tulee, Ranskassa on paljon toksoplasmoosia maaperässä, kaik pitäis pestä erittäin hyvin.)
Hyvä aihe. Mä olen myös koko lapsuusikäni kattonu sivusta "miten juodaan". Välillä se on oma aikuinen tai meille tullut suurempi porukka, ei sillä niin ollut koskaan väliä kunhan sai juoda. Kaikki alkoholin mukana tulleet asiat olen varmasti nähnyt.. Siihen surulliseen loppuun asti.
Nykyään olen jollain lailla vieraantunut perheestäni, en osaa pitää hauskaa jne.
Meillä alkoholin käyttö on ollu aina jonkinlainen unohdus asioista. On sattunut niin vakavia ja ylitsepääsemätöntä ettei ole osattu käsitellä asioita muuten kuin ne turruttamalla pois.
Todella ikävää, että olet joutunut katsomaan tuollaista lapsuudessasi ja että se vaikuttaa edelleen. Etkä varmasti ole ainoa. Olen itsekin nähnyt sivusta mitä esim. alkoholismi saattaa tehdä perheelle. Se on sairaus joka pahimmillaan sairastuttaa tavalla tai toisella kaikki perheenjäsenet.
Haluaisin kuitenkin kertoa, että vanhempien on onneksi myös mahdollista opettaa lapsilleen tervettä alkoholinkäyttöä. Sellaista jossa juodaan kohtuudella vaikka iloon, ei suruun. En tarkoita etteikö iloonkin voisi juoda liikaa, mutta jos vaikka kuvitellaan nyt tilannetta, jossa ei juoda liikaa. Vanhemmilla on mahdollisuus opettaa omalla käytöksellään, että alkoholi ei välttämättä ole vaarallinen peikko, jota ei voi hallita, vaan että se voi kuulua normaaliin, turvalliseen ja vastuuntuntoiseen elämään. Tällaiset muistot itselläni on vanhempieni alkoholinkäytöstä ja sellaisen kuvan haluan myös itse välittää eteenpäin. Sen sijaan, että opetetaan että "nyt korkataan alkoholipullo" voisi näyttää että nyt valitaan tällainen tietyn alueen punaviini, joka sopii tämän ruoan kanssa. Hieman kuin valitsisi tietyn lisukkeen tiettyyn lihaan. Ilman taka-ajatusta, että siitä lisukkeesta menisi pää sekaisin.
Näitä asioita miettii välillä itsekin.
Meidän perheessä (minä+mies) ollaan myös nautiskelijoita. Mies jopa lähinnä keräilijä-hifistelijä hyvien viinien ja viskien suhteen. Hyvään ruokaan kuuluu hyvä viini, ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tarkemmaksi ja nirsommaksi sen suhteen, mikä oikeasti on hyvää. Limuviinoihin en ole koskaan pystynyt koskemaan, nyt lähinnä ne huvittavat. Teininä toki humalahakuisuuttakin oli enemmän mukana, mutta nykyään pikemminkin päin vastoin... tunnistan fiiliksen, että harmittaa viinin aiheuttama nousutunne, kun juoma vaan on niin hyvää, että sitä haluaisi juoda enemmän, muttei halua sitä epämiellyttävää humalan tunnetta.
Nyt raskaana ollessa ei toki tule tissuteltua, mutta järkevää alkoholikasvatusta sen sijaan on tullut pohdittua. Alkoholia meillä ei tulla eikä pystytä piilottamaan - kokoelmat on aika massiiviset ja laatuviinit niin hyviä! Haluaisinkin opettaa lapsille tulevaisuudessa neutraalia suhtautumista alkoholiin - laatu ennen kaikkea, ja pienissä määrin. Myöskin täytyy se jotenkin hakata päähän, että isin keräilypullot ei todellakaan käy mistään dokausjuomasta, joita salaa lantrataan vedellä, kun kyseessä satojen eurojen arvoisia pulloja.
Joskus, kun sitä hyvää viiniä olisi usein tarjolla, rupean siltikin nihkeilemään, kun nykyään ajattelen aina välillä maksaparkaa. Ammatin puolesta on tullut nähtyä myös paljon negatiivisia vaikutuksia, ja tietää fysiologian. Maksalle tekee hyvää ottaa lepotaukoja, ja pienikin säännöllinen tissuttelu rasvoittaa maksaa ja edesauttaa kirroosia. Konkreettisen sisäisen kauneuden ja maksan työllisyysasteen ajattelu myös nykyään siis vaikuttavat alkoholin käyttööni (ja pieneen nalkutukseen puolisolle siitä, ettei pitäisi ottaa "rentoutussidukkaa" kovin usein).
Hyvä kirjoitus, mut mä haluisin nostaa esiin FAS-lapset (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Siki%C3%B6n_alkoholioireyhtym%C3%A4), joita näkee eurooppalaisten juomatapojen maissa enemmän kuin Suomessa.
Hyvää pohdintaa. Asiaan liittyy niin monta puolta, ennen kaikkea se, että riskirajat eivät ole "suojarajat" eikä niissä pysyminen takaa alkoholinkäytön haitattomuutta. Etenkin naisen maksa on herkkä alkoholille, ja ammattini puolesta olen törmännyt valitettavan moneen "hyväosaiseen" alkoholimaksakirroosiin sairastuneeseen naiseen. Yleensä toki näissä tapauksissa käyttö on pidempiaikaisesti ollut luokkaa "viinipullo päivässä".
Itse nautin alkoholista, varsinkin punaviinistä ja hyvistä oluista. Nykyisin käyttöni on teinivuosien kännien vetämisestä siirtynyt tasaisemmaksi, en tykkää juoda itseäni humalaan vaan nautin yleensä yhden punaviiniannoksen illassa ja viikonloppuisin lisäksi saunakaljat. Lomilla tulee "tissuteltua" useampikin annos päivässä, vaikkei humalassa tuntisi olevansakaan. "Normaali" viikkokäyttöni lienee noin 10 annoksen luokkaa. Maksa-arvot ovat ainakin olleet aina priimat, enkä ole huomannut alkoholinkäytöstä olevan haittaa voinnilleni tai terveydelleni.
Terkkuja muuten Ahvenanmaan purjehdusreissulta! Tällä erää Kumlingen Bäröstä. ;)
Jep, näinhän se on.
Glada Laxen? :) Terkut takaisin Ahvenanmaan Svibystä :)
Kiitos! Kyllä, juuri Glada Laxenissa tuli eilen syötyä ja juopoteltua! Nyt matka tosin katkesi Seglingeen kovan tuulen ja aallokon johdosta. Noh, mikäs täällä on ollessa, herttainen pieni saari. :)
Älkää eksykö luontopoluille ;) ;D
https://karkkipaivablogi.com/2015/07/02/draamaa-a-la-seglinge/
:D Kiitos, siitä olikin jo aikaa, kun olen tämän lukenut!
Huomenna onkin koko päivä aikaa kokeilla onneamme Seglingen luontopoluilla! So far ei ole näkynyt yhtäkään punkkia, emme taida olla niiden mieleen. *koputtaa puuta* Tropit on onneksi mukana borrelioosin varalta, alan ihmisiä kun olemme. ;)
Oho..! :-0
No hyvä :)
Mr. Karkkipäivä-rukka on niin punkkipaniikkinen että tänä kesänä se tuskin uskaltaa poimia herukoita omissa pihapuskissa kun on niin uutisoitu punkkien levinneen ihan kaikkialle Suomeen...
Nooo, tämä on vasta Ahvenanmaan ympäripurjehduksemme kolmas päivä. Vasta Jurmo, Bärö ja Seglinge käytynä. Jurmossa tai Bärön 5 km luontopolulla ei tosiaan näkynyt yhtäkään. Mutta emmeköhän tule vielä punkkeja kohtaamaan. Olen tosin rauhallisin mielin, olemmehan tietenkin ottaneet TBE-rokotteet, ja punkkipihdit ja tropit ovat luonnollisesti mukana.
Mun tuli nuorempana/teininä juotua paljon useammin, joskus 17-21 vuosien välillä, etenkin kesälomalla ja muina loma-aikoina oli lähes jokaviikkoista hommaa lähteä johonkin kavereiden kanssa ryyppäämään... Nyt kun olen 23 niin juominen on jo vähentynyt, ehkäpä se on osittain se kun sellainen "uutuudenviehätys" siitä hommasta katoaa, ja tilalle on tullut sellainen hillitympi juominen :D Esim. jos kaveriporukalla grillaillaan niin voi nauttia muutaman siiderin tai viinilasillisen siinä ohessa, mutta ei ole pakko enää juoda itseään oikeasti humalaan saakka :D Kuitenkin mulla alkoholi kuuluu enimmäkseen niihin juhlapäiviin ja muihin erityistilaisuuksiin, kun Suomessa alkoholit on sen verran kalliita, ettei mulla ainakaan ole varaa ruokajuomaksi ostella :D Arkiruuan kanssa muutenkin mulle maistuu parhaiten vesi :)
Juon satunnaisen vaihtelevasti. Joskus tulee juotua parina-kolmena päivänä viikossa, joskus taas menee pari kuukautta ilman alkoholia. Käyttömäärä pysyy kuitenkin suurimmillaankin alle kymmenessä annoksessa vuorokautta kohti. Alkoholi liittyy minulla ennen kaikkea sosiaalisiin tilanteisiin eli juhliin, illanistujaisiin ja muihin vastaaviin. Toisaalta näissäkin tilanteissa juominen tai juomattomuus riippuu juhlasta ja seurasta.
Varsinaista ryyppäämistä en ole harrastanut edes nuorempana (nyt ikää 26). Joskus ärsyttää, mutta pääosin olen kiitollinen kroppani tavasta pistää vastaan, jos meinaa tulla juotua liikaa. Jo kauan ennen kovaa humalatilaa tulee hieman huono olo eikä alas mene enää mikään alkoholillinen juoma. Holittomia nauttimalla iltaa voi kuitenkin jatkaa eli mikään hirveän huono olo ei ole kyseessä :) Opiskelijana koin ongelmaksi alkoholin keskeisen roolin (paikallisessa) opiskelijakulttuurissa. Vaikka mukana voisi olla juomattakin, kysyy muiden ryyppäämisen katselu tietynlaista luonteenlaatua, jota minulla ei ole. Juuri tästä syystä ei pahemmin tullut käytyä tapahtumissa.
Mitä tulee tissutteluun, niin kerran on tullut kokeiltua parin viikon putkea, jossa alkoholia juotiin 1-3 annosta useampana iltana, ei kuitenkaan ihan joka ilta. Kulutus oli mietoja, hiilihapollisia juomia. Sattumalta olin samaan aikaan tulehduskipulääkekuurilla ja ilmeisesti näiden asioiden summana sain mahalaukun limakalvoni siihen kuntoon, että vointi alkoi lähestyä vatsahaavan oireita. (Paranin kyllä noin viikossa, kun jätin alkoholin ja muut hiilihapolliset juomat ja lääkekuurikin loppui.) Tämä kokemus riitti, en aio tissutella jatkossa edes tuon vertaa.
Oon itekkin tätä pohtinut aina ulkomaanloman jälkeen! Jotenkin tuolla etelässä tulee tissuteltua paljonkin enemmän kuin täällä arjen keskellä. En juo koskaan humalaan asti, mutta juuri sen tunteen takia juon sen muutaman lasillisen hyvää valkkaria ruuan yhteydessä ;)
Moikka!
Musta tää on mielenkiintoinen aihe ja näitä juttuja välillä
Itsekin pohdiskelen. Oma alkoholinkäyttö on selkeesti ihan erilainen, kun suurimmalla osalla kommentoijista. Eli itse juon täysin humalanhakuisesti. Juon harvoin mutta sillon kun juon, niin juon kunnolla. Nuorempana saatoin joskus olla liiankin kännissä mutta nykyään (27 v.) sitä ei kyllä tapahdu koskaan. Tunnen rajani hyvin enkä ikinä juo mitään viiniä vahvempaa. Oman juomisen yhdistän hauskanpitoon, enkä humalassa ole millään tavoin agressiivinen yms. enemmänkin tosi energinen ja hupsutteleva. Sanoisin, että oma persoonani*10:D Mulle ei ikinä tuu mieleen surullisena, et nyt vois vetää kunnon perseet, koska niin ku sanoin, yhdistän juomisen vaan hyvään fiilikseen, iloon, nauruun, tanssimiseen yms. En oikeastaan koskaan juo "tissuttelu"-mielessä, en juo ruuan kanssa alkoholia vaan oon just se, kuka tilaa hyvän pihvin ja pepsi maxin, en juo saunassa siideriä vaan pepsi maxia ja jos ollaan menossa kavereiden kanssa terassille muutamalle, ni juon pepsi maxin. Ihan vaan siks, koska pepsi max on sata kertaa parempaa, ku mikään alkoholia sisältävä juoma. Musta tuntuu, että monet pitää tissuttelua jotenkin parempana/hyväksyttävämpänä mut en tiä, musta se tissuttelu ja humalanhakunen juominen on ihan yhtä huonoja tapoja, jollei tunne rajojaan ja jos joutuu selittelemään/kaunistelemaan omaa juomistaan. Tulipas tästä pitkä kommentti, kauheen vaikee saada ajatuksia kirjoitettua ylös. Mut kiitos kivasta blogista ja tykkään näistä sun pohdiskelevista postauksista.:)
Uskon, että sinun kaltaisia on paljonkin lukijoiden joukossa, mutta he eivät vain rohkene kommentoida. Eikä tietysti tarvitsekaan, jokainen kirjoittaa jos siltä tuntuu :) Realistista saada tällainenkin kommentti mukaan, eli kiitos siis siitä Lelluro :)
Jassu!
Kiitos ensinnäkin Kreikan kattavista postauksista!
Tulimme eilen kotiin Rodokselta. Hyvää ruokaa ja viiniä, rentoutumista lomalla;)
Ystävällisiä ihmisiä, kuumaa aurinkoa.
Päiväohjelmana meillä oli yleensä: aamupala-rannalle- rannalla pari kylmää olutta puolen päivän jälkeen- syömään salaatti tai pita gyros- hotellille suihkuun ja omalla terassilla pari lasia paikallista viiniä. Illallisella ruoka viineineen ja ehkä joskus makeampi drinkki. Tai sitten pieni Ouzo- aikaisin nukkumaan ja aamulla taas sukellus mereen:) yhtään enempää ei olisi alkoholi maistunutkaan;) jaksoimme kyllä kiertää myös nähtävyyksiä ja käydä saarilla kuumuudessa...Nyt taas paluu arkeen.
Kiitos Sanni vielä Korres-vinkeistä ja ihan Parhaasta Karkkipäivästä, en enää lue juurikaan muita blogeja. Kaikkea hyvää sinulle ja Mr.Karkkipäivälle!
Oi että, ihanalta kuulostaa :)
Itsekin lasken tässä päiviä aidon chroatiki-lautasen äärelle pääsyyn... ^_^
Suomalaiseen alkoholikulttuuriin ainakin kuuluu moraalinen panikointi, jota tämäkin kirjoitus ajoittain ilmentää.
Viittaan kohtaan, jossa ensiksi esitellään alkoholin päivittäisen käytön positiivisuutta käsittelevä tutkimus, mutta seuraavaksi kuitenkin kiirehditään selventämään ettei "missään nimessä" kannusteta juomaan alkoholia päivittäin. Oletus selvästi on, että alkoholin täytyy kuitenkin olla pahaksi - tämä ei ilmennä viileän neutraalia suhtautumista joskus ristiriitaisiinkin tutkimustuloksiin, vaan juuri moraalista paniikkia. Vai onko kyse pelosta, että jokin muu suhtautuminen aiheeseen aiheuttaisi paskamyrskyn somessa? Silloinkin kyse on suomalaisesta alkoholiin liittyvästä moraalisesta närkästyksestä.
Yleistys (jonka kirjoittaja kiitettävästi myöntää arvailuksi) siitä, ettei alkoholi sovi suomalaisille geneettisistä syistä, on raittiusväen agendansa pönkittämiseksi luoma valhe. Suomen vinoutunut alkoholikulttuuri johtuu pikemminkin historiallisista syistä, ja ennen kaikkea viranomaisten ja valtion yrityksistä rajoittaa ja kontrolloida alkoholin käyttöä. Tässä historiatoimittaja Päivi Parhi-Riikolan artikkeli aiheesta http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/suomalainen_viinapaa
Itse nautiskelen olutta ja giniä välimerelliseen tapaan useita annoksia viikossa, eikä se ole vaikuttanut terveyteeni muuten kuin ei-toivottuina kaloreina :)
Itse tykkään käyttää alkoholia viikottain. Juon olutta, siideriä, viinejä ja muita mietoja juomia. Juon alkoholia 4-8 annosta viikossa ja tämä jakaantuu 2-4 päivälle. Lomalla saatan juoda enemmänkin. En koe tätä ongelmana, enkä tunne aiheesta huonoa omaatuntoa.
Todella mielenkiintoinen aihe ja mukava lukea hyviä kommentteja ja kokemuksia muilta! Teininä sitä joi vain humalahakuisesti ja kun täysi-ikäiseksi pääsi homma alkoi jo vähemmän kiinnostamaan. Nykyään (25-vuotiaana) juon alkoholia harvoin, muutamia kertoja vuodessa. Joskus myös ravintolassa, illanvietoissa yms. voin juoda muutaman lasillisen viiniä tai siiderin. Minulla on todella hyvä viinapää ja saan juoda kunnolla että humaltuisin selvästi. Lapsena muistan että meillä harvoin availtiin pulloja, ja ehkä me lapset vähän pelättiinkin jostain syystä alkoholia. En tiedä miksi koska en muista mitään huonoja kokemuksia kotoa. Lapsuuden ystäväni kotona isä joi joka viikonloppu ja ystävääni hävetti hänen käytöksensä. Myös mieheni perheessä on aina nautittu alkoholia, ja hän muistaakin kun lapsena aikuiset joivat ravintolassa niin silloin sai aina jäätelöä kuinka paljon halusi. Hänelle ei siitä ole jäänyt mitään traumoja ja muistelee että silloin oli aina todella mukavaa. Riippuu kyllä niin ihmisestä sopiiko alkoholi lainkaan!
Alkoholi on aina kuulunut sosiaaliseen elämääni jossain määrin. Nuorempana tuli elettyä varsin humalahakuisessa ympäristössä eikä se pussikaljan juominen todellakaan ollut itsessään mikään nautinto. Myöhemmin opiskeluaikoina oli paljon bileitä, joissa välillä vedettiin ihan reippaastikin. Kuitenkin iän myötä humalahakuinen juominen on vähitellen jäänyt ja olen joutunut huomaamaan ettei alkoholi suurempina määrinä todellakaan sovi minulle (en tiedä sopiiko kenellekään...); krapulat kestivät päivätolkulla ja vetivät mielialan apeaksi pitkäksi aikaa.
Kuiva siideri saunan jälkeen tai hyvässä seurassa terassilla on edelleen ihan parasta. Samoin lasillinen tai pari hyvää viiniä hyvän ruuan kanssa kuuluu asiaan. Kuitenkin olen yrittänyt pitää alkoholin selkeästi sellaisena juhla-asiana joka ei kuulu ihan tavis-arkeen tai arkiruuan kyytipojaksi. Alkoholi on siis eräänlainen pieni luksusjuttu minulle nykyään.
Allekirjoitan täysin tuon, että reissussa (ainakin Välimeren viinimaissa) tulee kyllä juotua yleensä enemmän. Ehkä lähinnä siksi että tulee syötyä paremmin ja tietysti sitä haluaa lomalla tehdä vähän arjesta erottuvia juttuja muutenkin. En ole koskaan kokenut ongelmaksi että lapset ovat matkoilla mukana illallisella kun me miehen kanssa tilaamme ruokajuomaa. Mutta nyt kun aloin miettimään niin en edes tiedä salliiko suomalainen anniskelulaki että lasten läsnäollessa saisi tilata viinilasillisen?
En tykkää olla humalassa. Saatan ottaa ns yhden liikaa kun kerran parissa vuodessa lähden kavereiden kanssa bilettämään, mutta muutoin juon yleensä yhden oluen saunan yhteydessä (kerran viikossa) ja silloin tällöin lasin viiniä ihan vain huvikseni. Huomaan, että kausittain saatan nauttia lasin viiniä lähes joka ilta jopa kahden viikon ajan ja sitten en muista ostaa uutta pulloa useaan kuukauteen.
Mutta tää on tosi mielenkiintoinen aihe! Uskon esimerkiksi, ettei kaikista edes voi tulla alkoholiriippuvaisia vaan sekin on ihan yksilökohtaista. Nuorena juhlin päivittäin umpitunnelissa, mutta ollessani jossain toisaalla en edes ajatellut alkoholia, vaikka normaaliarkeen kuului vähintään yksi iso tuoppi jo lounaalla!
En juo läheskään viikottain. Kuitenkin sitten kun ottaa, tulee monesti otettua enemmän. Mulla ei kuitenkaan ole mikään pakottava tarve juoda silloinkaan kun muut juo. Esimerkiksi olin kaverin häissä tänä kesänä autolla ja valvoin 04.45 asti selvinpäin :) Harvemmin tulee otettua esim. pari lasia viiniä ruoan kanssa.
Mulla on myös muutama "sääntö" juomisen suhteen: ei saa juoda ennen klo 12 eikä yksin :D
Lomalla tuli juotua juurikin viinilasillinen tai pari useampana päivänä viikossa. En mielestäni syönyt sen raskaammin kuin arkena (ennemmin päinvastoin), mutta olo oli hieman tunkkainen ja turpea loman jälkeen. Syytän siis viiniä. Tästä syystä jätänkin mielelläni alkoholin kokonaan pois vaikka muutamaksi viikoksi, kun se aiheuttaa jo ajatuksen tasolla tuon tunkkaisen olon. Sitten jos mieliteko taas jossain vaiheessa tulee, niin hyvällä omallatunnolla sen viinilasin nautin.
Ei minun tee karkkia tai muitakaan herkkuja yleensä normaalitilassa mieli, vaan syön niitä kausittain. Viikon ajan harvakseltaan menee jotain nannaa jopa useampana päivänä, mutta sitten tulee kiintiö täyteen eikä tee pitkään aikaan herkkuja mieli. Sama homma alkoholijuomien kanssa.
Eli viinit ja karkit kuuluvat minulla harvinaisiin herkkuhetkiin, kehoni kertoo kyllä sitten kun mitta on täynnä. Perusarkeeni ei alkoholi tai ylisokeriset/rasvaiset ruuat kuulu, koska ne eivät kropalleni sovi. Onneksi osaan myös kuunnella kehoani tässä asiassa, ei tule turhaan tissuteltua tai mässyteltyä. :)
Tulen helluntailaistaustasta, ja liikkeelle on ominaista voimakas negatiivisuus alkoholia kohtaan. Johtuneeko siitä, että liike on täynnä "pelastuneita" juoppoja, mene tiedä. Itse suhtaudun alkoholiin kuitenkin aika mutkattomasti. Vanhempani (myös ex-hellareita) ovat aina juoneet viiniä ja satunnaisia saunasiidereitä. Meillä alkoholi ei koskaan ollut mikään piru, vaikka suvussa onkin alkoholisteja. Känniä ei koskaan juotu, mutta pari lasia viiniä ruoan kanssa oli ihan normijuttu, jopa keskellä viikkoa. Muistan kyllä, että aina sanottiin, ettei asiasta hirveästi kannata huudella, koska täytyy pitää mielessä "heikompi veli," joka saattaisi sortua vanhoihin tapoihinsa kuullessaan muiden uskovien juovan alkoholia. Mutta kotona suhtautuminen oli positiivinen. Alkoholi on normaali osa elämää, ei välttämätön, mutta ihan kiva.
Nyt aikusena juon satunnaisen säännöllisesti. En välttämättä kaipaa alkoholia, mutta onhan hyvä olut tai lasi viiniä joskus enemmän kuin paikallaan. Kavereiden kanssa iltaa istuessa voin juoda muutamankin ihan hyvällä omalla tunnolla. Tissuttelua en ainakaan tietääkseni harrasta. Tätäkin kirjoitan portviinilasillinen kädessä, hupsan.. :D:D:D
Jehna, nyt tulee tekstimuuri, tiiän jo valmiiksi. Suomessa saa aika paljon selitellä juomisiaan ja juomattomuuttaan.
Mua ehkä vähän huvittaa puhua alkoholin terveyshaitoista. Mites ne sokeri ja transrasvat ja liikunnanpuute ja kosmetiikan käyttö? Me tehdään niin paljon terveydelle haitallisia asioita silmää räpäyttämättä, että miksi just se tissuttelun näkymätön tappaja on niin kamala? Puhun siis siisteistä alkoholinkäyttäjistä, en känniörvelöistä.
En juo ja mun syyt on henkilökohtaisia. En vain yksinkertaisesti pidä alkoholin mausta, lukuunottamatta tarkalleen yhtä sitruunasiideriä, enkä todellakaan pidä siitä humalan ällöttävästä kuumasta olosta ja tympeästä kohinasta. Kaikki viinit ovat mielestäni kuvottavia, suurin osa väkevistä maistuu käsidesille, olut haisee hiivatulehdukselle ja maistuu pilaantuneelle. Jotkut makeat juomat olisivat ok ilman sitä viinan tylsää sivumakua. Oon omissa piireissäni tottunut ettei ketään kiinnosta juonko vai enkö, ja kun siitä suojapiiristä on pari kertaa tullut ulos, jestas sitä tinkaamista! Vaikka sanoin että en vaan tykkää, niin kanssaihmiset tulivat siihen tulokseen että mulla on "ongelma". En oikein päässyt jyvälle että siis asenne- vai alkoholiongelma. Opiskeluaikoina se oli kahta hankalampaa ja lopulta aloin vain vältellä yhteistapahtumia ja pikkujouluja sun muita.
Me on puhuttu näistä parin vanhan absolutistiopiskelukaverin kanssa paljon, kaikki ystäväni ovat kohtuukäyttäjiä, paitsi yksi rakas kaveri on vuosien aikana alkoholisoitunut. Nämä kolme erillistä asiaa on sitten muokanneet omaa suhtautumista. Me juomattomat kaksi tultiin siihen tulokseen, että tää on tosi monisyinen asia, jonka ytimessä on yhteenkuuluvuuden katoaminen jos kaikki ei juo. En pidä suomalaisia ihan niin alkoholisoituneena demonikansana kuin jotkut haluavat maalata, mielestäni suurin osa osaa käyttää fiksusti. Mutta juuri se pieni buzz tissuttelusta on esim. masentuneelle, alkoholisoituneelle ystävälleni se syy jatkaa tissuttelua. Se toimi lääkkeenä kurjasa olotilassa, eikä syitä tullut koska pohdittua, koska aina oli viinakivaa. Ongelms pongattiin, kun henkilö ei kyennyt olemaan ilman ja sen luultiin johtuvan seurasta. Mihin tahansa voi muodostua riippuvuus. Ei alkoholi ole ongelma niin kauan kuin ilman voi olla -pidempäänkin- kuin muutaman hassun päivän ilman, että tulee se jännä kutina että pitäis saada. Mulle henkilökohtaisesti tuon kutinan aiheuttaa muuten pulla. Ja kun tissuttelee tarpeeksi usein, määrät voivat lisiä. On tullut huomattua, että nekin, joilla menee usein överiksi, pitävät itseään fiksuina kohtuukäyttäjinä. Ajatus menee jotenkin niin että "no ainakaan en käytä niin paljon kuin tuo toinen!".
Nyt kun tämä tuomitseva osuus on saatu pois alta, niin sanon uudestaan että mielestäni suomalaiset eivät ole niin alkkiksia kuin annetaan ymmärtää! Meille on tullut semmosta kivaa ajattelumallia, että kyllä kohtuukäyttö on ok, eikä se ole mitään oman piiloalkoholismin puolustelua. Kyllä jokaisen pitää pystyä katsomaan omaa toimintaansa objektiivisesti ja miettimään onko oma käyttö kohtuullista vai ei. Koska oma ympäristö voi vääristää sitä käsitystä ("no ainakaan en käytä niin paljon kuin toi!" tai "kaikki meillä juo tämän verran"), on ihan hyvä että meillä on ne raja-arvot annettuna. Ja on mielestäni ihan hyvä, että raja-arvot on sellaiset ettei ne arkipäiväistä juoppokuskeja.
Mä kaipaisin sellaista kulttuuria, jossa ei tarttis koskaan selitellä mihinkään suuntaan omia tekemisiään. Eli siis kulttuuria, jossa jokainen joskus miettii lähtikö oma käytös lapasesta, käyttäydyinkö huonosti, pysyinkö kontrolissa, oliko muilla kivaa seurassani, olenko liian yrmy ja tiukkapipoinen tämän asian kanssa. Ja sit kun on miettinyt sitä, muokkaa omaa käyttäytymistään sen mukaan.
Pakko vielä lisätä, että siis tosiaan usko, että kohtuukäyttö on yhtään sen vaarallisempaa terveydelle kuin esim. jokapäiväinen lihansyönti tai pulla päivässä.
Itse en halua tuomita kenenkään normaalia alkoholinkäyttöä, niin tuntuu hölmöltä että riskirajat tuomitsevat minut...
Olen reilusti aikuinen, yli nelikymppinen. On ollut kausia, että olen ollut montakin vuotta juomatta, lasten ollessa pieniä. Ei ollut tarvetta ja minun elämääni ei ole saunajuomat ikinä kuuluneet. Eli en ns. tissuttele laisinkaan.
Mutta sitten kun juon, niin hui kauhistus, juon kyllä yleensä yli 5 annosta kerralla. Ylittääkö alkoholin kulutukseni siis riskirajan? Tosin käyttökertojen väli voi edelleenkin olla vaikkapa kuukausi, kolme kuukautta tai enemmänkin, miten milloinkin.
Vaikka joisin "reilusti", tiedän kyllä koko ajan mitä teen enkä voi käyttää viinaa tekosyynä jos mokailen. Siksikin tuntuu hassulta määritelmä (omalla kohdallani) että liikakäyttö aiheuttaa riskejä. Esim. ikinä en ole kaatuillut tai muuta humalassa, kaikki pikku kolhut on tapahtuneet aina selvinpäin :D
Sitten vielä kysymys Sannille: Ootko kokeillut / kirjoittanut essencen meikeistä? Niissä on ainakin hinta kohdallaan ;) itsellä kokemusta vasta kynsilakasta.
Ilmeisesti THL:n määritelmän mukaan kyllä. Koska vaikka tuon määrän joisi vain kerran vuodessa, niin sinä yhtenäkin kertana 5 annosta on raja, jonka ylitettyään nainen on ratkaisevasti alttiimpi päihtymystilaan liittyville riskeille kuin alle tuon määrän. Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan. Tämä siis keskimäärin tietysti, yksilölliset erot ovat suuret. Ikä, koko, onko syönyt ennen alkoholiannosten nauttimista tai niiden aikana, kaikki vaikuttaa.
Onhan tuo kertakäytön riskiraja aika hullun kuuloinen koska monikin nainen varmasti voi juoda yli viisi annosta kerralla ilman että se saattaa heidät merkittävään riskitilaan, mutta ymmärrän myös sen että joku viitearvo on annettava, ja se voidaan varmasti laskea sen tiedon valossa miten alkoholi keskimäärin vaikuttaa eri-ikäisiin ja -kokoisiin naisiin.
Essencestä:
Minulla on ollut Essencen kynsilakkoja (laatu vähän niin ja näin), geelieyeliner (oikein hyvä), ei-vedenkestävä rajauskynä (ei pysynyt ollenkaan) ja viime kesänä ostin kaksi nestemäistä kimalle-eyelineria jotka olivat koko viime vuoden suosikkituotteitani. :)
http://areena.yle.fi/1-2748846?autoplay=true
Aiheeseen liittyen! Vielä olis 6 päivää katseluaikaa jälellä. :)
Mä luin tuosta tutkimuksesta kesällä :)