Tänään olohuonetta siivotessa sain idean kertoa kirjahyllystäni. Tykkään kertoa blogissa minulle tärkeistä asioista ja on oikeastaan outoa, etten ole jo aiemmin kirjoittanut aiheesta kirjat.
Minulla on menneisyys kunnon lukutoukkana ja ilman internetin kuvaanastumista viettäisin illat varmasti edelleen sohvalla kirjoihin uppoutuneena. Lukuharrastukseni hiipuminen on internet-aikakauden ja somessa roikkumisen surullisimpia sivuoireita, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Kuten olen aiemmin kertonut, Maarianhaminan asuntoni on monelta osin kuin aikamatka 13 vuoden taa jolloin vasta koulusta valmistunut Sanni muutti Ahvenanmaalle. Asunnon sisustus henkii edelleen opiskelijakämppämäisyyttä kaikessa ”leikkaa-, liimaa ja kokoa” –tyylissään. Sohva ex-kämppikseltä, tuolit työkaverilta, julisteet seinillä ostettu alle 2-kymppisenä ja astiastot tilattu osamaksulla Hobby Hallilta. :) Paljon vanhoja, kuluneita esineitä. Kirjahyllyssä pokkareita vuodelta 1994.
Hylly kertoo tarinaansa omistajansa lukumieltymyksistä ja harrastuksista vuosien varrelta. Vain hyvin pieni osa kirjoista on viimeisiltä vuosilta. Tuoreemmat kirjani asustavat pääosin Tampereen kodissa, ja ne koostuvat ennen kaikkea tieto- ja harrastekirjallisuudesta kuten kauneus-, ruoka- ja viinikirjoista.
Maarianhamina-kämpän olohuoneessa on kaksi kirjahyllyä, kuvassa niistä vanhempi. Se muutti mukanani opiskeluaikaisesta asunnosta kun muuttolasti vei Ahvenanmaalle.
Olin teininä varsinainen kauhuromaaninarkomaani. Luin yläasteikäisenä (vai pitäisikö opetella sanomaan yläkouluikäisenä) melkein pelkästään kauhukirjoja, ykkössuosikkina Stephen King. En kokenut saavani kicksejä muun tyyppisestä kirjallisuudesta, aina piti olla jotain yliluonnollista ja karmivaa. ^_^
Olin kirjastossa vakiokalustoa ja luin systemaattisesti kaikki kauhuosaston tarjokkaat. Kotiin ostin kirjoja vain harvoin.
Lukioiässä laajensin muihinkin kirjoihin, muistan että luin noihin aikoihin mm. Kärpästen Herran ja Ruohometsän kansan. Mitään yleissivistykseen kuuluvia klassikkoteoksia en ole edelleenkään lukenut, shame on me. Edes Seitsemää Veljestä en tainnut saada loppuun kun se piti lukea koulussa. Ehkä jonain kauniina päivänä vielä saan tsempattua ja tartun Sinuhe Egyptiläiseen, Havukka-ahon ajattelijaan tai johonkin pelottavaan Dostojevskiin.
Taru Sormusten Herrasta -kirjan kirjanmerkki ei ole liikkunut varmaan kymmeneen vuoteen... :p Elokuvaversiosta pidin mutta fantasia ei genrenä ole koskaan ollut minun juttuni.
Robert Gravesin The Greek Myths -kirjat olen saanut newjerseyläiseltä ystävältäni Pattielta. En tiedä olenko koskaan ollut yhtä otettu jostain lahjasta, ruttuunluetut kirjat olivat Pattielle rakkaat ja tärkeät mutta hän halusi lahjoittaa ne minulle kun tunsi kiinnostukseni kreikkalaista mytologiaa kohtaan. Saateviestissä Pattie kirjoitti osaavansa kirjat jo suunnilleen ulkoa joten ne joutivat ilahduttamaan uutta omistajaa. <3
Taidan ottaa toisen noista matkalukemisiksi tulevalle syksyn Kreikka-reissulle, noiden lukemisesta onkin jo aikaa. :)
Mikael Niemen "Polulärmusik fråm Vittula" on ensimmäinen kokonaan lukemani ruotsinkielinen kirja. :) En tykännyt, täytyy myöntää, mutta jostain kumman syystä luin sen elektronisen sanakirjan kanssa hampaat irvessä läpi. Vuosi taisi olla 2003.
Hyllystä löytyy myös tämäntyyppisiä yllätyksiä joiden merkitys on vain söpöstely. Minulla oli lapsena hamstereita ja kaikilla oli sama nimi, kun edellinen kuoli uusi sai aina saman nimen järjestysnumerolla, numero 5 taisi jäädä viimeiseksi kun tulin allergiseksi.
(Hmm, miksi mä kerroin tämän..?)
Hamsterit kuuluvat pöllöjen, siilien ja koirien ohella eläimiin joihin minulla on erityinen suhde. :)
The FilmFour Book Of Film Quotes -kirjan välissä on edelleen sen ostokuitti, olen ostanut kirjan Lontoosta maaliskuussa 2002. Miksi kuitti on edelleen välissä, sitä en tiedä.
Kirjasta löytyvä sitaatti American Beauty -elokuvasta on yksi omiakin lempparielokuvasitaattejani kautta aikojen. (Koko Fear and Loathing in Las Vegas -elokuvan ohella... ^_^ Osasin yhteen aikaan kyseisen filkan dialogin melkein ulkoa. ;D)
Wes Bentleyn esittämä Ricky Fitts kuvailee yhdessä kohtauksessa tuulenpuuskassa leijuvan muovipussin herättämiä tuntemuksia, ja voi että minä tykkäsin tuosta kohtauksesta, rakastin sitä. Ehkä ikäkin vaikutti kokemukseen, 20-vuotias Sanni oli juuri herkistymässä jutuille kuten pienten arkisten ohikiitävien hetkien valtava kauneus.
Muistan kuinka etenkin tuo viimeinen lause jäi vahvasti mieleeni, "Sometimes there's so much beauty in the world I feel like I can't take it, like my heart's going to cave in". Kuulostaa nyt vanhemman Sannin korvaan hieman klisheiseltä mutta lauseen sanoma ei ole yhtään vähemmän totta. Joinain hetkinä, kun katson junan ikkunasta ohikiitävää hämäläistä peltomaisemaa tai Egeanmeren rauhallista selkää varhain aamulla Santorinilla, tunnen juuri noin. Että sydän meinaa pakahtua siihen kauneuteen.
Anne Ricen romaanit kolahtivat Veren Vangit -elokuvan jälkimainingeissa. Elokuva ei nauttinut kriitikoiden ylistystä mutta hell, mun mielestä se on edelleen ihan sairaan hyvä ^_^
Tom Cruise ja Brad Pitt vampyyrikomistuksina ja vasta 11-vuotias Kirsten Dunst Pittin lapsimorsiamena, jo tuo kombo yksinään tekee elokuvasta unohtumattoman mun kirjoissa. Normaalisti en edes yskäise Cruisen suuntaan ja Pitt'kin on turhan imelänkomea, mutta tuossa elokuvassa he jotenkin vain... toimivat :)
Hyllyn reunimmaisena on ehkä erikoisimman tarinan omaava kirja. Mahabharata, Intian kansalliseepos.
Enpä voi sanoa olevani ylpeä siitä, miten kirja on päätynyt haltuuni. Siihen nimittäin liittyy pieni rikos.
Tein yläasteen yhdeksännellä luokalla koulussa tutkielman Intian mytologiasta. Lainasin tutkielmaa varten kirjastosta Mahabharatan, joka on kokoelma Intian jumaltaruja. Luettuani kirjan olin aivan sen pauloissa. En käsitä mitä oikein tapahtui, sillä suomennos on aika kökköä, eikä tarujen käännös millään lailla mikään kirjallinen huipputeos. Kuitenkin olin täysin lumoutunut tarinoista, enkä yhtäkkiä kyennyt luopumaan kirjasta. Yritin etsiä sitä kirjakaupoista ja divareista, tuloksetta.
Uusin ja uusin kirjaa, vanhasta lainauskortista (kuka muistaa nuo pahviset läpyskät kirjojen takakannessa?) näkee että olen uusinut kirjaa koko syksyn, kunnes... Ilmoitin kirjastolle että olen "kadottanut" kirjan. En enää löytänyt sitä. Ja maksoin kirjasta korvauksen kirjastolle.
Että sain pitää sen.
Kaikenlaista sitä on tullutkin tehtyä teininä. Kuka 15-vuotias ihastuu päätä pahkaa Intian kansalliseepokseen niin, että pöllii sen kirjastosta? *puistelee päätään*
Kirjahyllystä löytyy itsestäänselvästi myös keräilijän My Little Pony -oppaita :)
Ja taidekirjoja. Olin teininä ihan daliintunut, ja kyllä surrealistinen taide edelleen puree.
Julia Vuoren Sika on yksi idoleitani. Jos Sika-jutut eivät nosta huonoista fiiliksistä hyvälle mielelle niin en sitten tiedä mikä.
Paitsi ehkä:
Tiheikön väki. <3
Sika tuli kuvioihin vasta kun olin lukioiässä mutta Jill Barklemin Tiheikön väki -kirjat ovat ihastuttaneet minua jo lapsesta saakka. Ihanan tunnelmallista kotoilua ja sympaattista puuhastelua erilaisten juhlien, marjastuksen ja sadonkorjuun ympärillä.
Kuva hiiristä paahtamassa omenoita takkatulen ääressä oli lapsena yksi kirjan lempikuviani (ei tämän kirjan, tämä on uusi painos ja ne lapsuuden kirjat on luettu ihan puhki ja kannet irti ^_^). Saatoin tuntea takan lämmön ja omenoiden tuoksun ja tuijotin vain kuvaa ja halusin niin paljon päästä siihen sisään ja paahtamaan omenoita hiirilasten kanssa :)
Huumoriosastoa.
Ren & Stimpy oli yhteen aikaan ihan parhautta ja MTV:n Dariaan samaistuin valtavasti lukioiässä. Joskus tulee vieläkin katsottua Dariaa ja Reniä & Stimpyä vanhoilta VHS-nauhoilta kun käyn äiskän luona lapsuudenkodissa. Ihania nostalgiatrippejä :) Eivät ne oikein paperiformaatissa toimi... Mutta mun fanitusluonteelle oli ominaista hankkia kaikkea oheiskrääsää kun tykästyin johonkin. ;)
Kahvipöytäkirjoja meikeistä hirmuliskoihin. Rap Photography by Ricky Powell tuntuu varsin odottamattomalta opukselta mun kokoelmissa, mutta kirja selittyy Beastie Boysin kautta. Minulla on myös tausta B-Boys-fanittajana ja kun just mainitsin tuosta oheiskrääsästä... No, olen halunnut muinoin hankkia tuon kirjan kun siellä oli mun mielestä makeita kuvia Biistareista. :)
Mä tykkään myös dinosauruksista :) Ne ovat aina olleet älyttömän kiehtovia. Teininä annoin itselleni lempinimen Deinonychus tämän dinosauruksen mukaan, deinonychus tarkoittaa 'hirmukynttä'. Ja mulla oli ne hirmukynnet, suhteessa ihan samanlaiset kuin tuolla hirmuliskolla :) Etenkin peukalo ;)
Edesmenneen meikkitaiteilija Kevyn Aucoinin Making Faces on minulle edelleen yksi inspiroivimpia meikkitaidekirjoja. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1997 mutta itse ostin sen joskus 2000-luvun puolessa välissä. Kirja on täynnään niin upeita kuvia että menen edelleen ihan kananlihalle niitä katsoessa...
Kirjassa minua viehättävät valtavasti myös siinä esiintyvät 90-luvulta tutut supermallit, ysärimallit olivat minulle suuri ihailun kohde yläaste- ja lukioikäisenä. Nykyään jos katson jotain catwalk-kuvia en tunnista ketään, 90-luvulla olin totaalisen sisällä mallien edustamassa pop-kulttuurissa ja seurasin tiiviisti idolieni uraa. Muodista en piitannut (silloinkaan), vain karismaattisista henkilöistä :)
Olohuoneen toisella puolella seisovassa suhteellisen turhassa ja suurilta osin tyhjässä koriste-esinehyllyssä on vielä pieni kirjaosasto.
Tältä osastolta löytyy mm. keittokirjoja ja julkkisten elämäkertoja.
Amy Tanin kirjoja olen saanut lahjaksi äidiltäni, hän tykkää Tanista.
Henning Mankellin Wallander-kirjat ovat, tai nykyisellään pitäisi kai sanoa olivat, suosikkilukemistani på svenska.
Yritin joskus lukea Mankellia suomeksi mutta ei, ne ovat parhaimmillaan alkuperäiskielellä. Ihan kiitos Wallanderin haluaisin joskus käydä Ystadissa. :)
Ahvenanmaan vaellusopas on tuoreimpia hankintojani, ostin sen viime kesänä ja monet reitit on jo tullut talsittua.
Suosittelen kaikille jotka suunnittelevat luontohengailupainotteista lomaa Ahvenanmaalle, vaellusreitit on nimittäin merkitty maastoon aika huonosti eikä monia edes löydä ilman että tietää mistä etsiä. Asia, jossa Ahvis voisi kyllä kunnostautua.
Conan O'Brien kuuluu hänkin fanitukseni kohteisiin (olen nuorempana ollut vahvasti fanittavuuteen taipuvainen, kuten huomaa..). Tämä kirja oli mukanani New Yorkin matkalla 2007 ja NBC'n studioilla kun pääsimme Late Night With Conan O'Brien -ohjelman yleisöön. Olin kaavaillut hankkivani kirjaan Conanin nimmarin jollain ilveellä.
Ei onnistunut.
Hugleigur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? -huumori ei uppoa minuun sitten yhtään.
Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta enkä yhtään muista keneltä tai milloin olen sen saanut, mutta se saattaa olla Mr. Karkkipäivältä. Ei, emme jaa tietynlaista huumoria ollenkaan ja tuijotan miestä usein vain naama muovittuneena kun hän siteeraa somesta jotain mielestään hurjan hauskoja juttuja.
Kartat! Ah! Olen karttakirjahullu. Voin uppoutua eri maiden karttoihin samalla antaumuksella kuin joku toinen sunnuntai-Hesariin. En tiedä mikä vamma tämä on mutta kartat kiehtovat minua niin että voin "lukea" karttakirjoja kuin parasta jännäriromaania :)
.
Lopuksi todellinen "Miten ihmeessä mulla on tällainen kirja" -poiminta.
Ruotsalaisen tyyliguru Ebba von Sydowin Ebbas Stil -kirja.
Jo kantta katsomalla ei voi välttyä ajatukselta, että joku on ujuttanut kirjan salaa mun hyllyyn tai antanut sen lahjaksi vitsinä, enhän minä itse tällaista hankkisi.
Mutta olenpa vain hankkinut. Enkä käsitä miksi ^_^
Ebban tyyli-, vaate- ja kauneusvinkkien lisäksi kirjassa on mm. omistettu luku sille, kuinka onnistua Tukholman Stureplanin yöelämässä :D
Onkohan minulla ollut vuonna 2006 suunnitelmissa tai toiveissa muuntautua ruotsalaisen julkkissöpöttären kuosiin? Valloittaa Stureplan? Hätkähdin kun luin kirjan sisäkannesta että se on tosiaan julkaistu 2006, en voi edes laittaa kirjan ostoa jonkun teini-iän päähänpiston piikkiin ^_^
Kulmakarvatyyli ainakin on ollut jotain ihan muuta kuin nyt vain 10 vuotta sitten. :)
Huomio: Ebballa on muuten tosi kiinnostava, alaspäin laskeva silmänmuoto.
Selailin kirjaa tänään hyvän tovin ja tajusin, että sehän on kuin sen ajan muotiblogi paperiversiona. Vuonna 2006 oli toki jo blogeja mutta ne olivat ainakin Pohjoismaissa vielä aika lailla lapsen kengissä.
Muistan, että innostuin Ebban kirjan kautta etsimään Niitä Täydellisiä Farkkuja. Kirjoitin ylös Ebban vinkit hyvistä farkkumerkeistä ja lista oli mukanani ainakin Nykissä, monia merkeistä kun ei saanut Suomesta. Tyypillisesti, palasin kotiin ilman farkkuhankintoja :D
Itse aloin muuten lukea blogeja vuonna 2005. Seurasin tuolloin erään ahvenanmaalaisen viihdetoimittajan blogia. Siihen aikaan blogeissa ei ollut juuri lainkaan kuvia, merkinnät olivat hyvin päiväkirjamaisia tai pakinamaisia ja kuva liitettiin mukaan vain jos sillä oli joku olennainen merkitys. Kyseisen toimittajan blogissa olen myös klikannut elämäni ensimmäisen kerran YouTube-linkkiä ^_^
*
Huh, tulipas tästä pitkä juttu. :) Kivaa jos joku jaksoi lukea ^_^
Laitetaan loppuun vielä cheesy kuva äidiltäni saamasta mietelausekirjasta, joka tiivistää jollain tapaa hyvin tämän kirjasillisalaatin:
Kyllä mä sanoisin olevani sekoitus Tiheikön väkeä, surrealismia, ironista teiniä, pastellinsävyisiä muoviponeja, kreikkalaista mytologiaa ja ehkä jopa sitä pölyttynyttä, sukupuuttoon kuollutta dinosaurusta kaikkine vanhanaikaisuuksineni :)
Mitä teidän kirjahyllyt kertovat teistä?
53 comments on “Mitä kirjahylly kertoo ihmisestä?”
Soundgarden! <3 Bongasin hyllystä. :) Ja täällä toinen karttafriikki. Navigaattori otetaan miehen kanssa autoillessa käyttöön vain poikkeustapauksissa, muuten mennään meitsin kartturin taidoilla. :D
Soundgarden <3 <3 <3 <3
(...minulla on muuten siskoni kutomat Soundgarden-villasukat ;) Sarjassamme epäolennaista triviaa ^_^)
Hah, mulle tuli tossa viikko sitten ihan puskista tuo Ebban kirja mieleen - olen sen kanssa ostanut ilmestyessään. Mietin että mitäköhän Ebba nykyisin puuhaa, vieläkö se pyörii Stureplanin humuissa :D Pari päivää sitten huomasin että sisko alkoi seuraamaan Ebbaa Instassa ja pikku klikkailun perusteella vaikuttais juhlahumu vaihtuneen rauhallisempaan perhe-elämään :)... Ja nyt sitten yhtäkkiä törmään Ebbaan täälläkin! Hassua! :D
Mulla oli muuten tuohon kirjaan muuten aina jotenkin tosi ristiriitainen suhtautuminen: toisaalta se oli ihanaa hömppää, mutta samalla mua niin risoi tuo Ebba, se kun vaikutti jotenkin ylimieliseltä tyypiltä.
Paljon tuttuja kirjoja tuolla näkyi, saman aikakauden kasvatteja ja lukutoukkia kun ollaan.
Nykyisin mun kirjahylly ei kerro musta enää mitään, sillä en enää omista oikeastaan mitään kirjoja. Käytän pääasiassa kirjastoa, ja ne kirjat mitkä hankin omaksi, vapautan kiertoon iloatuomaan kun ne on luettu. Aikaisempi, hillitön kokoelma mm. meikkikirjoja (ml. tuo samainen Aucoinin kirja) lensivät pesästä jo vuosia sitten... Helpottaa muuttoja! :D
Todellakin :D :D
No nyt on kyllä niin paljon helmiä etten tiedä mistä aloittaa! Tiheikön väki!<3<3<3 Ei sydämet riitä. Yksi lempimukeistani on Tiheikön väki -aiheinen, se on ihana. Lapsuuteni suosikeita.
Ja Sormusten Herrat. Olen fantasianörtti henkeen ja vereen. Ja Daria, yksi lapsuuden lemppareita myös. En käsitä, miten se on iskenyt 10-vuotiaaseen..:D
Oma kirjahyllyni on liian pieni. Liikaa kaikkea. Rakastan kirjoja, melkeinpä genrestä riippumatta. Eniten kuluu fantasiaa ja historiaa, nyt alan pikkuhiljaa innostua dekkareistakin. Tietokirjat ovat heikkouteni. Ja runokirjat. Kaikki menee.:D
I know <3 <3 ^_^
Tipuin tolle vikalle kirjalle =DD
Multa saat Sinuhen,oli niin kauheen tylsä etten jaksanut paria sataa sivua enempää.
Vanhat Kingit,voikun ne saisi uudelleen luettua. Oon harkinnut Talismaanin lukemista, mutta entäs jos se ei enää olekaan mahtava?
Äiteellä on ;)
Samat ajatukset ^_^
Sinuheko tylsä? Se oli yksi lempikirjojani, kun olin jotain 14 ja luin sen aika monta kertaa :D
Kauhun löysin itse vasta kolmikymppisenä, tosin en ole koskaan pitänyt Kingistä. Näin sitä voi taantua, lapsena "korkeakirjallisuutta" ja nykyisin dekkareita ja kummitustarinoita. :)
Oo, kirjoja! Minä olen melkoinen lukutoukka, kirjoja löytyy hyllystä melkoisesti. Omistan aika paljon kotimaista kirjallisuutta ja eri alojen tietokirjallisuutta. Luen jonkin verran myös ns. hömppää, mutta pyrin tasapainottamaan vaaleanpunaista chick lit-maailmaa myös faktalla sekä poimimalla vuosittain joitakin järeämpiä ja raskaslukuisempia teoksia hyllyyni. Muistan kuinka pienenä koululaisena menin ensimmäistä kertaa kirjastoon ja jännittyneenä lainasin ensimmäiset kirjani. Kirjastontäti tokaisi "onnentyttö, juuri lukemaan oppinut ja maailma lukemattomia kirjoja täynnä!". Minusta tuo oli aivan ihanasti sanottu ja niin totta myös!
*allekirjoittaa* :) :)
Oih, muistan niin fiilistelleeni tuota American Beautyn muovipussikohtausta. Teiniminä ajatteli, että joku jossain ymmärtää täysin mun ajatukset ja tunteet. :D Elokuvassa soi muuten Gomezin We haven't turned around Janen huoneessa kuvatussa kohtauksessa ja pakkomielteisesti yritin löytää kyseistä kappaletta. Silloin ei vielä ollut youtubea.
Ja Daria! Voiko piirroshahmoon ihastua? Trent Lane oli ihana :D
Niin oli, tsihi ^_^ <3
Täytyy muuten itsekin hakea ja kuunnella tuo Gomezin biisi..! :)
En uskalla edes arvata. Omistan ~2000 kirjaa, suurin osa kaunosta fantasiaa, historiaa ja kauhua, yli puolet opuksista on tietokirjoja, lähinnä kulttuurihistoriaa.
Mullakin oli King-kausi! Ja Kaari Utrio. Jotenkin tuntuu, että muiden paitsi tietokirjojen ostaminen tyrehtyi vuosia sitten, ja kirjahyllyt tosiaankin kertovat siitä, millainen olin.
Nykyisin käytän paljon kirjastoa, mutta totta on, että media ryöstää aikaa lukemisesta. Siihen vastalääke on tarpeeksi mukaansatempaava kirja. :) Tykkäsin esimerkiksi Anni Kytömäen Kultarinnasta.
Tätä postausta oli tosi kiva lukea!
Mukava kuulla :) Sitä oli myös hauska kirjoittaa ^_^
Mun hylly kertoo että mä pakenen todellisuutta ja viihdytän itseäni hömpällä. Ainoat "tietokirjat" on tyyliin make up bible jne :D
Mut sitä mä teen muutenkin ku lukiessa. Skippaan esim uutiset maailman pahuudesta kun pää ei vaan kestäis kaikkea. Tyhmää ehkä pitää pää pensaassa, mutta pysyypä toimintakykysenä.
Vähän samaa fiilistä täällä...
Minulla ei ole oikeastaan kirjahyllyä (alle 20 kirjaa) vaikka luen todella paljon, käytän nimittäin kirjastoa. Luen paljon klassikkoja tai vaikka keltaisen kirjaston tms. kirjoja ja kotimaisista kirjoista harvoin kovin uusia. Hyviä kirjoja minulla ei ole tarve omistaa enkä halua ostaa kirjaa, josta en tiedä pidänkö siitä. Lahjaksi toivon aina jotain yhteistä tekemistä (konsertti, ravintolaillallinen jne.) tai vaikka syömistä.
En myöskään ole säilyttänyt noin laajasti nuoruuden tärkeitä kirjoja ja tavaroita ja toisaalta silloin minulla ei paljon rahaa edes ollut, joten vähät rahat kului huvituksiin ja matkusteluun. ;) Minun kirjat ja tavarat eivät siis kerro minusta läheskään kaikkea, harrastukset ehkä enemmän...
Huomasin, että nuorena tykkäsin monesta samasta asiasta kuin sinä (Ren ja Stimpy, Daria, Johnny Depp, The Far Side, RHCP, Tim Burton...), mutta en ole vuosiin edes muistanut esim. Dariaa tai Ren&Stimpyä.
En tiedä onko kenelläkään muulla vastaavaa ongelmaa, mutta mulla on seuraavanlainen tapa lukemisen suhteen. Pidän lukemisesta todella paljon, ja kirjat tekevät minuun suuremman vaikutuksen ja jättävät suuremman muistijäljen kuin elokuvat. Luen myös aina iltaisin. Pidän myös pelottavien ja raskaiden, ajatuksia herättävien, kirjojen lukemisesta. Mutta koska se vaikutus on niin suuri, niin raskaat tai pelottavat kirjat saattavat vaikuttaa yöuniin tai saattavat jäädä mieleen pyörimään yöllä. Näin ollen teen niin, että luen ns. laatukirjaa ensin ja sitten sen jälkeen luen muutaman sivun jotain kevyttä hömppää. Sellaista markettidekkaria tai naistenkirjaa. Olen mm. lukenut Bridget Jonesit tällä tavoin kakkoslukemisena jo 3-4 kertaa läpi.. :)
Ihana..! ^_^ ^_^
Mä tykkään myös lukea iltaisin (no, se vähä mitä nykyään enää luen, nyyh) koska päiväsaikaan en jotenkin pysty yhtään keskittymään kirjoihin (poislukien tietokirjat), mutta illalla ongelmaksi muodostuu kirjan unilääkemäinen vaikutus :) Vaikka aloittaisi lukemaan kuinka pirteänä tahansa, ehdin yleensä lukea ehkä 2-5 sivua ja kohta painuu silmät kiinni...
Olipa hauska postaus, etenkin toi kirjastosta "varastetun" kirjan tarina :-D
Taas niin ihana, "Sannimainen" postaus :)
Ja kirjoista..mulla ei ole _yhtään_ kirjaa :D En lue, en ole koskaan lukenut ja tiedon saannissa luotan (liikaa) googleen :D
Eikäh? :D Ei edes tietokirjoja tai vanhoja koulukirjoja?
Ei edes niitä :D Uusiakaan koulukirjoja ei (vielä) ole, aloitan opiskelut parin päivän päästä, joten kiirehän ei ole.. :D
Mun mies on samanlainen, ei ole ikinä lukenut pakollisia koulu- ja kurssikirjoja lukuunottamatta. Mua se kovasti ihmetytti ja vähän harmittikin, kun ei koskaan voida keskustella mistään kirjasta. Reilu vuosi sitten hän hurahti kuitenkin äänikirjoihin ja kuuntelee niitä työmatkat, eli noin 2 tuntia päivässä. Monet mun suosikeista on nyt kuunneltu ja ymmärtää nyt täysin mun marinat leffaversioista :D
Kirjahyllyni perusteella mua vois pitää lapsellisena historiasta kiinnostuneena tee-se-itse-tyyppinä. Koska mulla on kaikki Mauri Kunnaksen kirjat <3 ja lähes kaikki Viirut ja Pesoset, Enni Mustosen kirjoja löytyy useita ja muitakin 1800-1900- lukujen suomi-historiaan liittyen, paljon käsityö- ja ruokakirjoja myös. Olen myös karttahullu, voin kuluttaa helposti aikaa karttojen kanssa ja niitä on niin ihana tutkailla :)
Mauri Kunnas <3 Etenkin Herra Hakkarainen jonka bongailu oli lapsena ihan parasta :)
Kiva postaus, kiitos tästä :) Sori, nyt tulee pitkä kommentti.
Olen ollut lukutoukka siitä lähtien, kun opin lukemaan, ja koko peruskoulu- ja lukioajan äidinkieli oli lempiaineitani. Yliopistossa pääaineeni oli yleinen kirjallisuustiede, ja työskentelin opiskelujen aikana ja niiden jälkeen muutaman vuoden erilaisissa kustannusalaan liittyvissä hommissa.
Vielä yliopistovuosina ihailin niitä ihmisiä, jotka olivat onnistuneet haalimaan itselleen oikean yksityiskirjaston. Työelämän myötä tämä ihailu alkoi kuitenkin hiipua – pitkälti sen vuoksi, että näin, kuinka raadollista nykyaikainen kirjateollisuus on. Kirjojen myyntisykli on yhä nopeampi, ja vanhat kirjat ovat pelkkää ongelmajätettä. Se on minusta surullista: joku näkee vuosikausia vaivaa kirjoittaakseen kirjan, sitä markkinoidaan pari kuukautta ja sesongin lopuksi painoksen jämät päätyvät Kirjatorin kautta makuloitavaksi. Surullista oli myös ajatella niitä hienoja yksityiskirjastoja, jotka ovat kyllä omistajilleen kovin tärkeitä ja rakkaita, mutta jotka päätyvät omistajan kuoltua lähes suoraan energiajätteeseen. Divarit eivät välttämättä ota kuolinpesien kirjahyllyjä vastaan edes ilmaiseksi, sillä vanhat kirjat liikkuvat todella huonosti.
Kotiin haalimani kirjamäärä alkoi ahdistaa minua. Minua vaivasi erityisesti ajatus siitä, että kirjani (ja muut keräilemäni kulttuuriasiat: elokuvat ja musiikki) määrittäisivät olemistani ja persoonaani. Halusin kapinoida tätä vastaan: minä olen mikä olen, täysin riippumatta siitä mitä hyllyssäni on tai ei ole! Pyrin siihen, että kirjahyllyni ei määrittäisi minua eikä myöskään kertoisi minusta juuri mitään.
Suunnilleen tällä linjalla olen edelleen. Kirjat ovat minulle lähinnä käyttöesineitä, enkä halua säilyttää niitä pelkän säilyttämisen takia. Omistan nykyään luultavasti alle sata kirjaa, ja määrä vähenee koko ajan. Se ei suinkaan tarkoita, ettenkö lukisi edelleen – päinvastoin, käytän hyvin ahkerasti kirjaston kokoelmia.
Mutta varsinaiseen kysymykseen… Kirjahyllyni taitaa kertoa aika samanlaista tarinaa kuin sinun Ahvenanmaan-hyllysi. Koska en ole juurikaan ostanut kirjoja viimeisten vuosien aikana, hyllystä löytyy lähinnä kirjoja, jotka olen omistanut vuosikausia. Siksi hylly taitaa kertoa enemmän siitä ihmisestä, joka olin, sanotaanko, 20-vuotiaana, kuin siitä, joka olen nykyään.
Sellaisia ei pidä täällä pahoitella :)
Aika surullista kyllä tosiaan tuo mitä kerroit kirjateollisuuden nykytilanteesta (tai ehkä se on ollut jo pitkään tuollainen...).
:( :/ Niinpä. Vaikka itse rakastan nimenomaan paperisia versioita ja kirjat ovat minulle kansitaiteineen kokonaisuuksia ja esineitä joista pidän (lempikirjojen kannet herättävät aina vahvoja tunteta), niin juuri tuon turhan haaskauksen vuoksi toivoisin että kirjojen kustannus sähköisesti yleistyisi aina vain nopeammin (tulevaisuudessa se varmasti on normi ja paperiset kirjat katoavat). On raastavaa ajatella turhaan painettuja kirjoja jotka päätyvät kirjojen hautausmaalle...
Tätä minäkin ajattelen tosi usein. Ja toinen juttu mitä ajattelen samaan tapaan on valokuva-albumit.... kirpaisee ihan mielettömästi ajatella kaikkia miljoonia valokuvia, rakkaita muistoja jotka muuttuvat yhdentekeväksi jätteeksi niiden omistajan kuoltua. Kuinka mielettömän raskasta on heittää kuolinpesästä menemään tällaisia asioita. :´-( En tiedä miksi juuri valokuvat aiheuttavat aivan erityistä haikeutta, paljon enemmän kuin muut esineet. Ehkä siksi kun valokuvat ovat itselleni niin valtavan tärkeitä. Tietysti pitäisi vain irtautua ajatuksesta, että valokuvillani on mitään merkitystä kun itse olen poissa, niillä on Merkitys nyt mutta niiden sisältämät muistot ovat ennenkaikkea minun itseni sisällä, ja kulkevat mukanani minne ikinä päädynkin tuonpuoleisessa... Fyysiset kuvat ovat vain kuoria eikä niitä pitäisi surra. (Menipäs tämä nyt melankoliseksi...)
Joo, myös valokuvat ovat paha. Kuolinpesien tuhottavat valokuvakansiot ikään kuin kertovat, että valokuvissa kuvatut asiat ovat käyneet yhdentekeviksi ja unohtuneet. Ei ole enää ketään, joka muistelisi valokuvien henkilöitä ja tilanteita.
Kai se muistuttaa meitä kaikkia omasta kuolevaisuudestamme ja siitä, että vaikkapa 150 vuoden kuluttua kuolemastamme kukaan ei meitä enää muistele tai ole edes tietoinen, että olemme olleet olemassa - ellei sitten satu olemaan julkkis, poliitikko tms. merkkihenkilö, joka tosiaan jää pitkäksi aikaa ihmisten muistiin. Ehkä juuri tämän takia ihmisillä on niin hirveä hinku julkisuuteen: että saisi painettua oman merkkinsä maailmaan eikä painuisi unohduksiin heti kuolemansa jälkeen.
... Valokuvista puheen ollen: olen itse "marittamassa" kotiani, ja viime viikonloppuna pääsin valokuviin ja vanhoihin muisti/päiväkirjoihin asti. Heitin surutta valokuvista pois yli puolet, sillä ne eivät herättäneet minussa mitään tunteita, tai ainakaan positiivisia sellaisia. Poisheitetyissä oli lähinnä tuplakappaleita, epätarkkoja tai muuten epäonnistuneita kuvia. Myös muistikirjoista pari lähti poltettaviin, sillä niiden selaaminen veti mielen todella matalaksi. Miksi säilyttää tavaraa, jota selatessa ei tule hyvä mieli? Nyt muistikirja- ja valokuvakokoelmani on paljon "iloisempi": mukana on vain sellaisia kappaleita, joiden katsomisesta ja selaamisesta ilahdun. :)
Juuri näin :/ Vaikka tätäkään ei pitäisi surra, tiedän. Kuolema kuuluu elämään, samoin se että muistot katoavat. Kenenkään meistä (nojoo, ne merkkihenkilöt lukuunottamatta) ei ole tarkoitus jäädä olemaan maailmaan ikuisiksi ajoiksi maallisten tai ei-maallisten muistojemme kautta, kaikille ja kaikelle on aikansa eikä tuon ajan rajallisuutta pitäisi murehtia.
Tämä on tosiaankin mitä järkevin asenne materiaan. Itselläni jemmausgeenin omaavana hankalaa on vain se, että ainakin kuvittelen kaikkien säilyttämieni tavaroiden tuovan minulle hyvää mieltä. Yhdentekevän tai negatiivisia tuntemuksia aiheuttavan tavaran poisheittäminen ei ole ongelma, vaan se, että niin suurella määrällä tavaraa on minulle ikäänkuin "henki" ja "persoona" ja koen haikeutta siitä luopumisesta, koska se tavara on ikäänkuin Tyyppi, ei tavara.
Kiva postaus :)
Voisitko muuten joku kerta tehdä jutun hyvistä kosmetiikka/kauneus/meikkaus aiheisista kirjoista?
Kenties :)
Toi Orhan Pamukin kirja! <3
Sanni, olet lukenut klassikon, nimittäin Kärpästen Herran! Se oli monella yläasteella pakollisena luettavana ympäri Suomen ainakin vuosina 2004-2007, haha. Muistan kun äidinkielenopettajani sanoi, että "tämä klassikko teidän kaikkien pitää lukea". Lisäksi oli tietty se Tuntematon sotilaskin. Mutta Kärpästen Herra oli hyvä!
No katsoppas :D Wau ^_^
Anne Rice <3 verenvangit löytyy itsellänikin kirjahyllystä moneen kertaan luettuna.
Kingiä rakastan minäkin, ja edelleenkin. Harmittaa vaan että nää uudet teokset ei joko ole enää yhtä jänniä kuin aijemman kirjat tai sit mun mielikuvitus ei oo enää samanlainen kuin silloin teininä.
Ja hei, Sinuhe oli oikeesti hyvä!
Olipas tosi kiva postaus :) Tästä tuli hyvälle mielelle :)
<3 :)
Kärpästen herra, mytologioita ja meikkauskirjoja! Ei voi kun tykätä :) Mulla on myös ns. varastetun kirjan tarina, ala-asteella kulutin kouluni pientä oppilaskirjastoa varsin tiuhaan, ja kerran lainasin kesäksi erään paksun historiallista Pocahontasia käsittelevän romaanin, ja unohdin asian autuaasti. Koska kirjastossa oli käytössä siihen aikaan lainaussysteemi, jossa pieniin arkistokortteihin kirjoitettiin oma lainausnumero, ja jotka sitten laitettiin pieneen laatikkoon hautumaan, painui asia unholaan, ja vasta vuoden, muutaman jälkeen opettaja huomasi kaipailla kirjaa. Itse muistin palauttaneeni kyseisen teoksen, ja myös väitin niin kiven kovaa opettajalle. Kuitenkin sitä vielä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, eli äidin armollisella avustuksella. No, muutama vuosi jälleen tästä eteenpäin, siivosin lipastoani - ja kas kummaa. Muistan vieläkin, kuinka kylmä hiki ja häpeän puna nousi kasvoille, olin niin nolona löydöksestäni. En kuitenkaan kuollaksenikaan muista, mitä itse kirjalle sitten kävi! :D
Voin muuten kyllä suositella Dostojevskia, mun piti aikoinaan lukea tiiliskivi nimeltään Idiootti lukiossa, ja innostuin siitä kovasti, teksti on mukaansatempaavaa ja käsitteli ihmistä kiinnostavasti. Onhan se hieman rönsyistä, mutta ei sillä tavalla pelottavaa, olin kuitenkin joku 16 silloin. Viime kesänä luin rentouttavana kesälukemisena (:D) Rikos ja rangaistus-romaanin, ja vitsit se oli hyvä! PS. Venäläisen kirjallisuuden pariin pehmeämmän laskun mytologioista kiinnostuneelle voisi tuoda Mihail Bulgakovin romaani "Saatana saapuu Moskovaan". Se on modernimpaa, mutta kuitenkin leimallisesti venäläistä kirjallisuutta.
Hihi ^_^
Tätä kirjaa on muuten äitinikin suositellut minulle monesti, ja se taitaa löytyä lapsuudenkodista kirjahyllystäkin. Milloinhan siihen saisi tartuttua..? Sitten kun bloggaajan päivät ovat ohi ja pääsen some/nettiriippuvuudestani.....? :/ Tosiaan, vaikka rrrrakastan bloggausta, se ei sovi yhteen lukuharrastuksen tai kirjeenvaihtoharrastuksen kanssa. Se söi tilan niiltä enkä vuosien yrityksestä huolimatta ole enää kyennyt löytämään sitä keskittymistilaa jonka kirjat ja kirjeet vaativat. :/ Surullista. Mutta kaikkea ei voi saada, minun kohdallani sekä bloggauksen että kirjoihin uppoutumisen iloa.
Tämänhetkisen asunnon kirjavalikoima on vain pieni osuus omistamistani: elämän varrella lukemistani kirjoista olen antanut suuren osan eteenpäin, osa on tällä hetkellä vanhempien luona.. Valikoimassa löytyy mm. teologista, historiallista ja elämäkerta-aihepiiriä, mm. C.S. Lewisin tuotantoa ja hänestä kertovia kirjoja, samoin hengelliseen aihepiiriin kuuluvaa, vanhoja klassikkoromaaneja eri kielillä jne..
Mukana on muutama puutarhakirjakin :) Keittokirjat ovat lähinnä äidin keittiössä, harrastin sellaisia yhteen aikaan.
Jos kokemusmaailmastasi vielä puuttuu Herman Woukin historialliset romaanit toisen maailmansodan ajoilta, niin se saaga sinun ehdottomasti kannattaa lukea: Sodan muisto, Tulipilven takana ja Maailman palo taisivat olla suomennettuja nimikkeitä (engl. Winds of War ja War and Remembrance) Kaikkien aikojen osuvin kuvaus tuosta ajanjaksosta! (Youtuben kautta voi katsoa myös nuo sarjat, tehty 80-luvulla upein näyttelijäsuorituksin)
Kaiken kaikkiaan olen vähentänyt lukemista, ennen olin varsinainen lukutoukka,, nyt kiinnostaa kirjojen sijaa kokemuspainotteinen elämä, mutta toki luen edelleen mielelläni. Viimeksi juuri Stalinin tyttären Svetlanan elämäkerran ..
Narnia <3 Lapsuuden lempikirjoja, äiti luki meille Narniaa iltasatuna :)
Herman Woukin nimen tunnustan kuulevani nyt vasta ensimmäistä kertaa... Kuten tuossa yhdessä aiemmassa kommentissa haikeana totesin, suuremmat romaaniluku-urakat taitavat odottaa minua tulevaisuudessa bloggaaja-aikojen päätyttyä, kun voin/osaan taas (toivottavasti <3) palata kirjojen ja lukuharrastuksen pariin.
Meillä kirjahylly majailee työ/vierashuoneessa ja ehkä kolmella hyllyllä on itse kirjoja.
Olemme miehen kanssa molemmat liikunta-alalla ja harrastuksiin kuuluu kaikki mahdollinen maantiepyöräilystä lasketteluun, joten lähes kaikki kirjamme liittyvät anatomiaan, fysiologiaan ja erilaisten urheilulajien kirjoihin.
Lapsen kirjat ovat sitten asia erikseen, nököttävät lasten huoneessa lipastossa ja niitä luetaan yhdessä tiuhaan tahtiin.
Ostan nykyään kaikki kirjat sähköisinä, sillä en halua kotiini enää yhtään enempää tavaraa. Nykyisetkin kirjat yritän löytää e-kirjoina, jotta saisin koko kirjahyllyn tyhjäksi ja lisää tilaa vierashuoneeseen.
Vastasin tähän jo, mutta netti tökki ja kommenttini katosi. Kirjoitan uudelleen, sillä halua suositella Ystadia :). Olin siellä ja Malmössä viime syksynä. Ystadin keskusta oli tosi viehättävä. Ostin turistitoimistosta Wallander -reittikartan, jonka avulla kiersin keskustaa. Kävin myös meren rannalla. Siellä oli karun kaunista ja tuulista tietenkin :).
Mitä kirjahyllyyn tulee, sieltä löytyy mm. matkaoppaita, Harry Potterit, Mauri Kunnaksen kirjoja sekä isoisältä peritty Tuntematon sotilas.
Mä olen kuullutkin noista Ystadin Wallander-kartoista :) Oi että, toivottavasti pääsen kaupunkiin vierailulle ei-niin-hurjan-kaukaisessa tulevaisuudessa :)
Mukava juttu kirjoistasi. Karttahullulle hieman lapsellisempi tapaus olisi Mizielinskan Suuri Karttakirja. Tehty lapsille, mutta kirjan parissa viihtyy aikuinenkin.
Kreikkalainen mytologia oli aikoinaan ihan parasta, samoin Ren ja Stimpy.
P.S. Muista lunastaa palvelukupongit!
Täytyy tsekata tuo :)
No niinpä ^_^ :D Miten ne olivat saattaneetkin unohtua... ^_^ Tosin illalliskupongin olen tainnut lunastaa vuosien varrella luonnostaan jo monet kerrat :D
Mulla ei ole ollut lapsuuden/teini-iän jälkeen juurikaan omia kirjoja, vaikka luen paljon. Oikeastaan minulla on enää jäljellä muutama vieraskielinen kirja (mm. Dostojevskin Brott och straff) ja niiden lisäksi pari rakasta klassikko-nuortenkirjaa. Kirjaston suurkuluttajaksi voisi minua kutsua, vaikka viime aikoina en ole ehtinyt lukea kuin pari hassua kirjaa. Opintojen vuoksi joudun lukemaan koko ajan suuria määriä, joten kynnys tarttua "oikeisiin" kirjoihin päivän päätteeksi on iso.
Painettujen kirjojen kohtalo on toki joskus surullinen, mutta en usko oikeiden kirjojen katoamiseen edes tulevaisuudessa. Itselleni ainakin e-kirjan lukeminen on kuin myrkkyä - en vaan halua tuijotella ruutua ruudun perään.
Aiempiin kommentteihin viitaten kirjojen poisheittämisen pystyn vielä hyväksymään, mutta se ihmetyttää, miten vanhoja valokuvia voisi viskata pois! Siis toki todella huonolaatuiset yksilöt heivaisin itsekin, mutta esimerkiksi isovanhempieni vanhat valokuvakansiot ja -laatikot ovat visussa tallessa ja niitä kuvia rakastan katsella. Varsinkin niitä aivan upeita tunnelmallisia mustavalkokuvia, joista vanhimmat ovat jo 1900-luvun alkupuolelta ♡
Minäkään en tykkää tästä ajatuksesta (kun muutenkin haluaisin reilusti vähentää sähköisten ruutujen äärellä istumista elämässäni), mutta toisaalta en voi kiistää e-kirjojen kätevyyttä ja hukkapainosten säästävyyttä.
Ehkä ihan kaikki paperiset kirjat eivät katoa tulevaisuudessakaan, mutta uskon että e-kirjat ovat aivan varmasti huomismaailman johtava kirjamuoto. Kaikki menee vain sähköisempään muotoon...
Tuollaiset ovat kyllä aarteita...!
Aivan ihana postaus!! Itse olin aina nenä kiinni kirjassa siitä asti, kun opin lukemaan. Omia kirjoja on loppujen lopuksi todella vähän, olin enemmänkin kirjaston vakiasiakas. Nykyään tulee luettua niin vähän ja hitaasti, että on helpompi ostaa kirjat, niin saa lukea omaan tahtiinsa. Tälläkin hetkellä kesken mm. Anne Ricea ja Stephen Kingiä, molemmat ehdottomasti lempikirjailailijoitani! Kauhu vain uppoaa aina jostain syystä.