Kerroin helmikuussa kulmakarvageelin tärkeästä asemasta meikkausrutiinissani. Postauksen jälkimainingeissa kävi ilmi, että suosikikseni julistamani Ardellin kulmageelin myynti on lopetettu Suomessa. Tyypillistä - niin usein kun kerrot jostain suosikista, se katoaa pian markkinoilta. Tässä tapauksessa tuote oli jo tehnyt sen. :/

Kulmageeli on hentoisten karvojen ojentaja

Uuden Ardellin sijaan päädyin ostamaan postauksen kommenteissa minulle vinkatut Anastasia Beverly Hillsin ja Dermosilin kulmageelit. Tässä arviot niistä.

Dermosilin tuotteella ei ainakaan köyhdy; 6 ml sisältävällä kulma- ja ripsigeelillä on hintaa 3,90€.

Koostumus: Dermosilin geeli on märkää ja nestemäistä, ja kuivuu hitaahkosti. Harja annostelee sitä kerralla runsaasti.

Dermosilin mukaan: "Väritön geeli sisältää aktiivisia ainesosia jotka hoitavat ja kosteuttavat ripsiä ja kulmia samalla, kun se antaa ripsille tuuheutta ja kulmille pitoa. Geeli tuntuu miellyttävältä eikä tee kulmista kovan tuntuisia". Tästä voikin jo päätellä, että tuote on enemmän hoitava ja vähemmän muotoileva. Joten:

Kesto ja pito: heikko. Samaa luokkaa kuin Lumenen, eli ei kovin kiitettävä. Ei kiinnitä kulmakarvoja niin että ne pysyisivät harjattuina asennossa. Jos mielii pitoa, tuotteen on jätettävä kulmat tietysti myös vähän kovan tuntuisiksi.

Harja: modernin maskaraharjan tyyppinen polymeeriharja, tykkäisin tästä jos se olisi pienempi ja jäykempi. Löysä ja "nuljuva" rakenne ei ole omiaan kulmien tehokkaaseen muotoon harjaamiseen ja tuotteen tarkkaan kohdentamiseen, ja märkä geeli leviää ympäri kulmaluuta.

Ostaisinko toiste: en.

Plussat: hinta ja allergiaystävällisyys. Tuotteella on Allergia- ja astmaliiton tunnus.

Miinukset: huono pito.

Anastasia Beverly Hillsin kulmageeli maksaa 23,30€ (ostin Eleven-verkkokaupasta) ja tavaraa siinä on 7,93 g.

Kommenteissa Anastasian geeliä kehuttiin hyväpitoiseksi, ja sitä se onkin.

Koostumus: Ardellin tyyppinen, ei-niin-märkä geeli joka on ohutta ja nopeasti kuivuvaa. Sisältää alkoholia joka edesauttaa kuivumista mutta tuo tuotteeseen myös ikävän hajun. Voimakas tuoksu häiritsi alussa kun olin ottanut geelin käyttöön, mutta totuin siihen pian ja nyt en juuri huomaa sitä.

Kesto ja pito: oikein hyvä. Jättää kulmat sopivan jäykiksi niin että ne pysyvät muodossaan, ilman että tulos on kuitenkaan panssarimaisen kova. Plussaa nopeasta kuivumisesta.

Harja: ei niin hyvä. Pullean pulloharjan spiraalimuoto leveine harjasväleineen ei omasta mielestäni ole ihanteellisin kulmakarvojen muotoiluun, mutta tämä on epäilemättä makuasia. Harja on vähän liian leveä minun ohuille kulmilleni ja geeliä menee jonkun verran yli karva-alueen.

Ostaisinko toiste: kyllä.

Plussat: kesto ja sievä hylsy.

Miinukset: tuoksu ja hinta. (Ei ole mikään superkallis mutta puolet tyyriimpi kuin Ardell jonka hintalaatusuhde oli ehdottomasti parempi.)

Löysinpä sitten muuten Hemnesin uumenista Lumenen uudistetun kulmageelinkin. Heheh. :)

Lumene-geelin uudistus tuli minulle edellisen kulmageelipostauksen kommenteissa yllätyksenä, vaikka olin saanut uuden version kotiin jo aikaa sitten. :D En vain ollut tullut korkanneeksi sitä joten harjaosan uudelleenmuotoilu oli jäänyt minulta huomaamatta.

Täytyy sanoa että pidän uudesta, pienemmästä harjasta aika lailla. Se on kooltaan erinomainen juuri minun tyyppisilleni kapeille, ohuille ja hennoille kulmakarvoille jotka hyötyvät tiheästä ja tarkasta harjasta.

Aluksi innostuin luulemaan, että myös geelin koostumusta olisi muutettu. Ensikokeilulla se tuntui kiinnittävän kulmat paremmin kuin vanha. Myöhemmät käyttökerrat kuitenkin murensivat intoni ja vaikuttaisi siltä, ettei itse koostumusta ole parannettu ja uudistus koski vain harjaa ja hylsyä. Mööh.

Tässä vielä harjavertailu - tosin miksihän otin mukaan Lumenen vanhan enkä uutta harjaa :D No, näistä harjoista kuitenkin Lumenen vanha on eniten mieleeni kapeutensa ja tiheytensä perusteella. Se ei levitä tuotetta tarpeettoman laajalle alueelle, ja uusi miniharja onnistuu tehtävässä vieläkin tarkemmin.

Dermosilin harja voisi olla loistava jos se olisi pienempi ja jäykempi. Tiheä harjasrakenne on mielestäni todella hyvä.

Jos jolle kulle tulee vielä mieleen hyviä kulmageelivinkkejä niin saa heittää :)

Garnierin hiusväri. L’Oreal Parisin silmämeikinpoistoaine. Lancômen seerumi. Miten ne ovat kaupan hyllyille päätyneet? Millainen kehitystyön kaari niiden taustalla on? Miksi luksusseerumin tähtiainesosaa saa parin vuoden päästä markettiversionakin? Tässä aihe josta haluan tänään kirjoittaa.

L’Orealin laboratoriovierailun antoisinta sisältöä oli hahmottaa tuotekehityksen kulku kokonaisuudessaan ideasta tai pelkästä aktiiviaineinnovaatiosta siihen, että purkki on kuluttajan kädessä.

Yrityksen tuotekehityksen parissa työskentelee aivan valtava määrä tutkijoita ja kemistejä ympäri maailmaa kymmenissä tutkimus-, arviointi ja tuotekehitysyksiköissä.

L'Orealin tuotekehitysorganisaation rakenne näyttää (yksinkertaistettuna) tältä:

Tutkimuskeskuksissa keskitytään raaka-aineiden ja eri teknologioiden tutkimukseen ja luodaan ainesosa- ja teknologiainnovaatioita, esimerkkinä vaikka yrityksen tunnetuimpiin ainesosiin kuuluvat Mexoryl-UV-filtterit ja LR2412 ja Pro-Xylane –molekyylit.

Varsinaiset tuoteformulat (eli valmis voide, putsari, hiusväri jne) kehitetään brändikohtaisissa laboratorioissa. Lancômen, Vichyn, Redkenin ja L’Oreal Parisin tuotekehitys tapahtuu eri tiimeissä ja labroissa. Tiimit toki tekevät yhteistyötä ja labrat hyödyntävät toistensa keksintöjä, esimerkiksi L’oreal Parisin Extraordinary Oil –tuotesarjan formulaa on hyödynnetty luksuspuolella.

Formula = tuotteen resepti.

Mitä ns. tähtiainesosiin tulee, tai ennemminkin ”tähtiformuloihin” eli vaikuttavan aineen ympärille kehitettyihin optimoituihin tuoteresepteihin, kuten L’Orealilla painotetaan, homma menee näin: tutkimuskeskuksen kehittämä uusi innovaatio hyödynnetään ensin luksuspuolella, mutta samalla aloitetaan heti innovaation ”cascading process” eli suunnitelma siitä miten ja mille muille konsernin brändeille innovaatio jaetaan myöhemmässä vaiheessa. Innovaatio voi olla ainesosa tai se voi myös olla tuotteen toimivuutta parantava teknologia. Kaikki ainesosat eivät kuitenkaan aina päädy laajempaan käyttöön konsernin sisällä, päätöksen ainesosien levityksestä tekee L'Orealin toimitusjohtaja.

Otetaan kaksi käytännön esimerkkiä: LR2412 –molekyyli (ihonhoidon anti age –ainesosa) ja ODS eli Oil Delivery System (hiustenvärjäyksen teknologia).

LR2412 lanseerattiin aluksi Lancôme-brändin Visionnaire-linjassa, ja muutamaa vuotta myöhemmin se oli leivottu sisään myös edullisempaan L’Oreal Parisin Skin Perfection –tuotelinjaan.

Noiden muutaman vuoden aikana alun perin kalliin kehitystyön tuloksena syntyneen kemikaalin hintaa saadaan raaka-ainekehityksen kautta alas jolloin lopulta on mahdollista tuoda tähtiainesosa myös edullisempiin tuotesarjoihin.

ODS-systeemi taas lanseerattiin ensin L’Oreal Professionalin Inoa –kampaamotuotesarjassa, ja tuotiin myöhemmin päivittäistavaramarkkinoille Garnierin OLIA-brändin alla. Kyseessä on hiustenvaalennuksen hellävaraisemmaksi tekevä öljypohjainen teknologia (itsekin muuten tykkäsin Oliasta kovasti).

Olin kovasti kiinnostunut kuulemaan, ovatko edullisemmat versiot innovaatioista yhtä tehokkaita kuin luksusmerkkien alla myydyt. Tutkimus- ja innovaatio-osaston viestintäpäällikkö Patricia Pineau vastasi, että formulat ja aktiiviainesosien pitoisuudet toki poikkeavat eri brändien sisällä, mutta ei suoranaisesti kiistänyt etteikö edullinen ”markettiversio” vaikkapa tehoseerumista voisi olla ihonhoidollisesti yhtä tehokas kuin kalliimpi versio. Hän myönsi, että luksustuotteissa asiakas luonnollisestikin maksaa myös arvokkaammasta kokonaiselämyksestä.

Patricia Pineau ja Tarja Kuusela

En odottanutkaan että L’Orealilla olisi suoraan todettu ”köyhän miehen version” olevan tehoiltaan vastaava kuin selektiivisen brändin nimissä myydyn, mutta yllätyin positiivisesti siitä ettei markettiversion tehoa mitenkään vähätelty ja tulkitsin niin, että vaikka tehoainetta ympäröivä formula kuinka olisi erilainen, se ei automaattisesti tarkoita sitä että edullinen tuote olisi myös heikompi ja ikään kuin laimennettu versio kalliimmasta ja ensin lanseeratusta.

Skin Summit –tapahtuman aikana meille korostettiin joka yhteydessä koko formulan ratkaisevuutta tuotteen tehokkuuden ja menestyksen kannalta. ”There are no winning ingredients, but winning formulas”. Paraskaan ainesosainnovaatio ei ole mitään ilman sen tehot optimoivaa ja kuluttajaa miellyttävää formulaa.

Tähtituote syntyy, kun siinä yhdistyvät tehokas aktiiviaine, aktiivinen teknologia ja sensorinen miellyttävyys.

”Aktiivinen teknologia” tarkoittaa kosmeettisen tuotteen yhteydessä koostumusta, joka on kehitetty kuljettamaan aktiiviaine mahdollisimman tehokkaasti sinne missä sen kuuluu vaikuttaa tai yleisesti optimoimaan aktiiviaineiden vaikutus.

Sensorisella kokemuksella on lopulta yhtä suuri ellei suurempikin merkitys tuotteen menestyksen kannalta kuin innovatiivisilla raaka-ainelöydöillä. ”Jos tuotteen tuntu ei miellytä kuluttajaa, hän ei käytä tuotetta", puheenvuoroissa todettiin. Niin yksinkertaistahan se on. Upealla ”rypyt pois taikovalla” ainesosalla ei paljon ole merkitystä jos tuote tuntuu tahmealta ja jää käyttämättä. Se ihofiilis, siitä mä olen aina puhunut... :) Erittäin tärkeä osa tuotteen vaikutusta myös minulle.

Vielä voisin kirjoittaa pakkausvalinnoistakin vaikka kuinka, mutta tiivistän osuuden muutamaan riviin ettei teksti veny liian raskaaksi annokseksi.

Lopulta asia on myös tylsän yksinkertainen: kuluttajien odotukset ohjaavat pakkausvalintoja. Kukaan L’Orealillakaan ei kiellä etteikö tuubi- tai pumppupullo olisi se kaikkein optimaalisin pakkausvaihtoehto säilyvyyden kannalta, mutta valtaosa kuluttajista haluaa purkin. Ja purkkeja heille täten annetaan.

Toki aktiiviaineiden stabiliteetti tutkitaan ja testataan, ja kuluttaja voi odottaa myös purkkipakkauksiin pakattujen tuotteiden säilyttävän tehonsa pakkauksessa ilmoitetun ajan purkin avaamisesta. Vaikka teho ei siis välttämättä ole yhtä hyvä kuin ilmatiiviissä pakkauksessa. Sellaisia ainesosia, jotka hapettuvat hyvin herkästi, ei pakata purkkeihin, tai niistä pyritään kehittämään ”purkkistabiilimpia” versioita. Esimerkkinä CG-vitamiini joka on johdannainen C-vitamiinista. Se kuulemma säilyy hyvin myös purkissa.

Entä mikä on tuotteen hyllyikä? Kauanko tehtaalta lähtevä tuote kestää käyttökelpoisena jos sitä ei avata? Vastaus: kolme vuotta. Testiolosuhteissa purkkeja pidetään 2 kk 45 asteen lämpötilassa, tämä vastaa kolmea vuotta kylpyhuoneen lämpötilassa. Kuitenkin esimerkiksi kosmetiikkaosastojen tehokkailla lampuilla valaistut hyllyt luovat harmillisesti kosmetiikkapurnukoille huomattavasti peruskylppäriä kuumemman säilytystilan. Näin ollen jo kaupan olosuhteet ovat saattaneet lyhentää tuotteen säilyvyyttä.

.

Lopuksi mielipide: miksi oi miksi L'Orealin tuotteita ei myydä meillä yhtä kauniissa pakkauksissa kuin Aasian markkinoilla? (Jutun kuvissa näkyvät raikkaat ja tyylikkäät purkit ovat Aasian maissa myytäviä L'Oreal Paris -tuotteita.) Omaan L'Oreal- tai ylipäänsä markettituotenihkeyteeni on aina vaikuttanut suurimmaksi osaksi pakkausten epäesteettisyys. Minusta ne ovat tylsiä ja tätimäisiä. Koskahan tähän tulisi muutos Euroopankin markkinoilla...?

Välillä on vaikeaa kun on niin paljon kirjoitettavaa :D Entten-tentten... mikä aihe vedetään tänään luonnosten korista? Onko se uusi kimpparipsariarvostelu? Kulmageelijuttua? Prahan tunnelmia? Skin Summit -sisältöä?

Suunnittelen hyvin harvoin etukäteen, minkä jutun päivittäin julkaisen. Materiaalia on runsaasti ja annan fiiliksen päättää. Tänään fiilis kallisteli pitkään parin aiheen välillä mutta sanoi lopulta: laita ruokajuttu.

Joten tässä sellainen :)

Alkuun ruokavaliokokeilukuulumiset.

Olen nyt ollut viikon verran reissussa, eikä FitFarm-ruokavalion noudattaminen näissä olosuhteissa ole tietenkään mahdollista sillä tarkkuudella, millä lautaselliset pitäisi koostaa. Vaikka punnitseminen ei ole FitFarm-ruokafilosofian itsetarkoitus, ja asiakkaan olisi tarkoitus oppia kokoamaan silmämääräisesti säädetyt määrät proteiinia, hiilarin lähdettä ja kasviksia, tämä toimii käytännössä vain jos syöt joka päivä samoja tuttuja ja simppelisti koostettuja ruokia, esim. kanaa riisillä, jauhelihaa perunalla jne. Ravintolaolosuhteissa tämä ei oikein ole mahdollista. Vähintään kastikkeet pitäisi aina jättää syömättä eikä ravintola-annoksissa ylipäänsä ole yhtä korkeita määriä proteiinia tai edes kasviksia joita ruokavalio edellyttäisi.

En ole livennyt mässäilemään juustoilla tai kermakastikkeilla (poikkeuksena kuvan kala mantelikastikkeella ;)), mutta olen muuten syönyt vapaan ateriarytmin mukaan yrittämättä koostaa lautasia FitFarmin makropohjan mukaan. Ja kuinka ollakaan, vaikka olin kotioloissa jo hyvinkin tottunut uuteen neljän (tai viiden jos palautusjuoma lasketaan) aterian rytmiin, palauduin matkalla välittömästi itselleni luontaiseen kolmen aterian rytmiin. Syön aamiaisen yhdeksän maissa, lounaan kahden-kolmen aikoihin ja illallisen kahdeksan tienoilla. Kokeiluruokavalion rytmi saattaa tukea ihanteellisesti liikunnassa jaksamista, mutta ei ole omalle biorytmilleni luonnollinen.

Treenitaukoa tuli viisi päivää, mutta Prahassa olen pystynyt taas treenaamaan kun hotellissa on kuntosali. Mielenkiintoisesti, vaikka olen matkalla syönyt vähähiilihydraattisesti, ei ainakaan viikon vaje hiilarivarastojen täytössä ole tuntunut treenissä vaan olen jaksanut erinomaisesti. Toissapäivänä tein taas uuden ennätyksen juoksumatolla :)

Mutta nyt sitten jutun otsikkoon eli pastaa pastalla.

Haluan jakaa pari ruokavaliokokeilun lemppariruokaani, jossa on kahdenlaista pastaa: papupastaa proteiinin lähteenä ja tattaripastaa hiilarin lähteenä. :) Superproteiinipitoinen papupasta on mielestäni yksi vaihtoehtoruokien ykköskeksintöjä, eikä se itse asiassa oikeastaan edes ole mikään uusi keksintö sillä Aasiassa on valmistettu nuudeleita mungpavuista jo ties kuinka kauan. Länsimaihin papupasta kuitenkin on saapunut vasta viime vuosina lähinnä kasvaville gluteenittomien tuotteiden markkinoille. Itse asiassa tattaripastakin on tuttu Aasiasta, japanilaiset sobanuudelithan valmistetaan tattarijauhosta.

Olen tykästynyt Ruohonjuuresta ostamiini Amisa-merkkisiin tattarifusilleihin. Ovat halvimmasta päästä gluteenittomien pastojen joukossa.

Papupastaan pohjautuva ruoka on esimerkki FitFarmin perusruokavaliokonseptin ulkopuolisesta ateriatyypistä, mutta sellainen on mahdollista koostaa makroja seuraamalla. Viimeisin ruokavaliopäivitykseni poisti kaikki kirjaimellisesti säädetyt ravintoaineiden lähteet ja paperissa lukee nyt vain makrot grammoina. Tällaisiakin vaihtoehtoja FitFarmilla on tarjolla asiakkaasta riippuen. Koska ilmaisin halukkuuteni luovempaan ja soveltavampaan kokkailuun, Mikko muutti ruokavalioni pelkiksi numeroiksi.

Ihmettelin jo valmennuksen alussa miksi kaltaiseni kala-kasvissyöjän ruokavaliossa ei ollut lainkaan papuja tai linssejä. Mikko selitti että se johtuu osin kasviproteiinin heikommasta aminohappokoostumuksesta ja osin siitä, että optimaalinen makrojakauma on yksinkertaisesti helpoin ja tehokkain toteuttaa eläinproteiini-perushiilari-kasvis-kombinaatiolla. Palkokasveissa on sekä proteiinia että hiilaria, joten niiden sisällyttäminen monimutkaistaa heti ruokavalion koostamisen, vaikka on toki mahdollista.

Tässä lihattomassa ja kalattomassa annoksessa proteiinin lähteenä on papupastan ohella feta. Annoksen makrot uteliaille:

Hiilihydraattia: 23 g

Proteiinia: 40 g

Rasvaa: 18,5 g

Kaloreita: 472

En ole koskaan entisessä pastanpuputtajaelämässänikään yhdistänyt pastaan fetaa, ajatuskin tuntui oudolta. Näin kuitenkin jossain lehdessä houkuttavan kuuloisen reseptin fetapinaattipastasta, joten ei kun kokeilemaan. Feta ja pinaattihan on aina toimiva makuyhdistelmä joten miksipä ei myös pastan kyljessä :)

Ainekset: mustapapupastaa, tattaripastaa (unohtui kuvasta), fetaa, pinaattia ja pinjansiemeniä.

Laitoin omaan pastaani vielä herkkusieniä kun niitä sattui olemaan jääkaapissa valmiiksi paistettuna.

Höyrytin pinaatin ja lisäsin joukkoon sienet kunnes lämpenivät ja viimeiseksi fetan, jonka halusin sulavan vain osittain niin että se säilyttää ihanan kokkareisen rakenteen pehmentyen kuitenkin kermaiseksi.

Yhdistin fetapinaattimössön keitettyyn papu- ja tattaripastaan ja sirottelin päälle paahdettuja pinjansiemeniä. Sulanut feta ja kostea pinaatti muodostavat pastalle kastikkeen ja mehustavat annoksen. Halutessaan joukkoon voi toki vielä lorauttaa oliiviöljyä.

Tämä oli aivan mielettömän hyvän makuinen annos jota tulen tekemään jatkossakin :) Ruokavalion peruskaavaa noudattaville salaateille ja kala-vilja-kasvisannoksille on vaihtoehtoja! :) Mutta tällaisia on turha odottaa näkevänsä FitFarmin valmiissa ruokavalioissa.

Tässä vielä pari muuta samalla proteiini/hiilarikonseptilla valmistettua pastaruokaa:

Huomaatte että hyödynsin herneenversoviljelmiäni! ^_^

Ainekset:

Soijapapupastaa ja tattaripastaa

Tomaattimurskaa

Maustamatonta tuorejuustoa

Höyrytettyä lehtikaalia

Fetaa

Herkkusieniä (tykkään tunkea näitä vähän kaikkialle :))

Suolaa ja pippuria

Päälle siroteltuna ravintohiivaa (toimii parmesan-juuston tapaan)

(Herneenversoja)

Arkisin pläjäys: soijapapupastaa + tattaripastaa, tomaattimurskaa, tonnikalaa, herkkusieniä ja kevytjuustoraastetta.

*

Tänään ajattelin käydä testaamassa yhden Prahan vegaaniravintoloista. Yllätyin miten paljon kasvisruokaravintoloita täällä onkaan, kasvisruokatrendi lienee saavuttanut viime vuosina Tshekinkin. Aiemmilla vierailuillani en muista juurikaan kohdanneeni vegemestoja mutta nyt niitä osuu silmiin kaikissa kaupunginosissa. Peukku! :)

Ahh, nyt on taas löytynyt sellainen violetti überihanuus ettei tosikaan! Kyllä tässäkin blogissa ihanuuskuolauspostauksia piisaa jos niikseen tulee! ^_^ Viitaten toissapäivän postaukseen :)

Tänään ihkutellaan Urban Decayn Tonic-luomiväriä, jonka bongasin samalla hipelöintireissulla kun etsiskelin persikkaisia luomivärejä. Nähdessäni Tonicin tiesin, että kuulumme yhteen :) Ja kun Sokoksen seuraava alekuponki osui käteen, ei kun ostoksille! ^_^ (Säästö se on pienikin säästö :D)

Tonic on duochrome-sävy eli shiftaa kulmasta riippuen kahden pääsävyn välillä. Tietyssä kulmassa se on sinisempi...

...tietyssä pinkimpi. Virallinen kuvaus kuuluu "lilac with blue shift".

Aaaah kauneutta!! Rrakastan duochrome-sävyjä koska ne jos mitkä toimivat luomella täydellisesti yksinään luoden vivahteikkaan, jännittävän meikin ilman muiden sävyjen peesausta.

En tullut ottaneeksi Tonicista swatch-kuvaa ennen reissuun lähtöä, mutta koska haluan kirjoittaa luomiväristä just nyt tänään enkä enää odotella että pääsen Suomeen kuvailemaan, lainaan swatch-kuvan toisesta blogista:

Kuva: Rosalina Young

Katsokaa näitä..! Kaikki ovat Urban Decayn luomivärejä ja onhan tässä muitakin kaunottaria kuin Tonic, mm. aiemmin esiinnostamani u-p-e-a persikkainen duochrome-sävy Fireball. Lounge on myös huikea (muistuttaa Diorin Mystic Jade -paletin vihreään shiftaavaa punaruskeaa) mutta on käytännössä vähän hankalampi sävy eikä ehkä niin imarteleva, ainakaan minun sävytykselläni.

Mutta tänään piti keskittyä Toniciin :)

Aivan mieletön, ei voi muuta sanoa. <3

Ja parit meikkikuvat perään:

Tonic voi olla hyvinkin haalea kevyesti levitettynä, kuten tässä meikissä.

Tai voimakkaampi kuten tässä meikissä. Voin vain kuvitella miten intensiivinen se olisi mustan voidemaisen luomivärin päälle levitettynä.

Rajaus Sephoran Purple Stilettos -kynällä joka tuntuu viime vuoden aikana hämmentävästi syrjäyttäneen käyttötiheydessään kaikki geelimäiset ja nestemäiset eyelinerini. Se vain on niin ihanan true-violetti :) Ostin juuri Pariisista uuden kappaleen niin riittää taas seuraavaksi vuodeksi :D

Minulla oli Tonic-meikki Pariisin ensimmäisenä päivänä ja se sai ihailevia kommentteja kollegoilta, "Oi, mikä on tuo upeasti kimaltava violetti?"

Päivän päätteeksi yritin kuvata meikin hotellin kylppärissä ennen nukkumaanmenoa:

Suttuisesta kännykkäkuvastakin näkee sävyn intensiivisen hohteen ja shiftauksen...

.

Violetin ja pinkin ystävät: saatatte haluta tehdä tämän tyypin kanssa lähempää tuttavuutta :)

Urban Decayn solo-luomivärit maksavat Suomessa 20,50€. - Ja huomasinpas muuten Pariisissa että Ranskassa Urban Decayn hinnat ovat kalliimmat kuin meillä.... ;)

Miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisiäkin arvosteluja, toiset eivät? Ja toiset enemmän sponsoroituja, toiset eivät?

Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään.

Aloitan määrittelemällä otsikon termin. Läpinäkyvyydellä tarkoitan sitä, että kirjoittajan motiivit kirjoitusten taustalla ovat mahdollisimman selvät ja käyvät lukijalle ilmi luontevasti ilman, että lukijan täytyy miettiä, miksi aihe on tuotu esiin. Onko kyseessä ostettu mainos vai omasta aloitteesta tehty kirjoitus? Jälkimmäisetkin toki ovat mainoksia siinä mielessä, että kaikki näkyvyys on mainosta, oli se sitten ulkopuolisen tahon ehdottamaa tai omasta kiinnostuksesta/hankinnasta kummunnutta sisältöä. Karkkipäiväkin on tällä perusteella muinoin listattu Indiedaysin kaupallisimmaksi blogiksi (!!).

Olen itse pyrkinyt blogissani mahdollisimman hyvään läpinäkyvyyteen ja minusta tuntuu, että lukijani ovatkin aika hyvin viivalla filosofiastani kauneus- ja tuotebloggaajana. Haluan kirjoittaa vapaasti rehellisiin mielipiteisiin, fiiliksiin ja kokemuksiin perustuvaa sisältöä jota ei ohjaa ulkopuolisen tahon odotus siitä, millaista sisällön tulee olla. Toki esimerkiksi Indiedays odottaa, että kirjoittamani sisältö on lain puitteissa hyväksyttävää ja hyvän tavan mukaista ^_^

Tykkään sisällyttää juttuihini kritiikkiä kun se on paikallaan, mutta kiinnostavaa kyllä, olen huomannut että tämä tyyli on saanut aikaan myös tietyn odotusmallin joissain lukijoissa. Kun blogissani välillä on kritiikittömiä juttuja (mikä on luonnollista), se saa joidenkin lukijoiden "mainostutkan" heräämään. "Miksi se ei sano tästä mitään negatiivista? Onko tämä nyt pelkkä mainos?" Ymmärrän tämän, mutta samalla se myös huvittaa, sillä eihän kaikista tuotteista ole ikävää sanottavaa. Eikä siinä varmastikaan ole järkeä, että tuotteista alkaisi väkisin keksiä huonoja puolia vain koska sitä odotetaan. Vaikka kyseenalaistava tyyli on minulle luonteva, kritiikki ei saa mielestäni muodostua itseisarvoksi jota täytyy sisällyttää uskottavuuden nimissä jokaiseen tuotearvosteluun. 

Takaisin alun kysymyksenasetteluun: miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisemmin, toiset yksipuolisesti positiivisemmin?

Olen jostain syystä tykännyt mietiskellä tätä paljon. Etenkin sitä, mitä tarkoitusta kriittisetkin arviot palvelevat. Minusta se on kiinnostavaa. :)

Yksi tekijä on lukijat. Lukijoita on erilaisia ja toiset haluavat mieluummin lukea vain kritiikittömiä juttuja pelkästään ihanista tuotteista.  Mm. tällä perustelevat linjaansa myös bloggaajat, jotka jättävät kielteiset tai kritiikkiä sisältävät tuotekokemukset blogin ulkopuolelle.

Toinen tekijä on bloggaajan oma henkilökohtainen tyyli. Toisille kirjoittajille negatiiviset kokemukset eivät sovi luontevaksi osaksi blogisisältöä. Pelkästään positiivisia arvioita kirjoittavat perustelevat valintaansa sillä, että eivät halua antaa näkyvyyttä huonoksi kokemalleen tuotteelle. Ymmärrettävä näkökulma tuokin.

Moni kuluttaja kuitenkin kaipaa tuotteista monipuolisia, kaikenlaisia kokemuksia, myös niitä negatiivisia. Jos netistä löytyisi vain ja ainoastaan positiivisia arvioita, sehän loisi tuotteista epärealistisen kuvan, koska mikään tuote ei todellisuudessa toimi kaikilla.

Kokemuksia googlaillessaan ainakin minä ja moni muu kuluttaja lukee mielellään mahdollisimman monipuolisia arvioita joiden pohjalta tehdä päätelmä tuotteen mahdollisesta sopivuudesta itselle esimerkiksi ihotyypin kautta. Vaikuttaako tuote saavan hyviä arvosteluita vain kuivaihoisilta ja heikompia normaali-ihoisilta? Jos kaikki huonotkin kokemukset jäävät pois sosiaalisesta mediasta, eihän tuotteesta voi syntyä kokonaisvaltaista käsitystä. Mielestäni kielteisetkin tai perustellusti kritiikkiä sisältävät kokemukset ovat palvelus kuluttajalle.

Tämä on syy miksi itse kirjoitan myös ei-niin-myönteisiä tuotearvioita tai tuon esiin seikkoja, joissa asetan tuotteen, sen pakkauksen, hinnan tai funktion tavalla tai toisella kyseenalaiseksi.

Ymmärrettävää, että toiset bloggaajat jättävät tällaisen sisällön bloginsa ulkopuolelle, koska haluavat säilyttää hyvät välit ns. "ruokkivaan käteen". Negatiivisia arvioita ei haluta kirjoittaa sen pelossa, ettei yhteistyötaho enää lähetäkään tuotteita testattavaksi. Tämä pelko on ihan inhimillinen kannustin kritiikittömään tuotearviointiin, jos on kauneustuotteita rakastava kosmetiikkahörhö <3 :) Kukapa haluaisi menettää mahdollisuuden ilmaisiin tuotteisiin? Nostan hattua myös sellaiselle läpinäkyvyydelle, jossa tämä vaikutin tuodaan rehellisesti esiin. (Kuitenkin, moni bloggaaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei kriittinen kirjoitus välttämättä katkaise välejä yrityksiin, mihin tulen seuraavassa osuudessa tuossa alempana.)

Sitten on vielä olennaisempi vaikutin: tulot. Toisille bloggaajille sponsoroidut tuotearvostelut ja mainoskampanjat ovat merkittävä tulonlähde, jolloin on erittäin ymmärrettävää, että bloggaaja tuottaa asiakkaan toivomaa ja/tai tilaamaa sisältöä.

Näkyvyydestä

Kaikki yhteistyötahot, etenkin markkinoinnin vaikutuksia tuntevat sellaiset, eivät kuitenkaan pelästy perusteltua kritiikkiä. He arvostavat myös läpinäkyvyyttä ja rehellisiä mielipiteitä, ja ymmärtävät lisäksi että negatiivinenkin mainos = mainos. Lähes kaikenlainen näkyvyys on lopulta hyväksi, niin hassulta kuin se voi kuulostaa.

Näkyvyydellä on eri ulottuvuuden vaikutuksia. On konkreettinen, välitön "tän mä haluun! / En halua" -vakutus, joka voi ohjata kuluttajan saman tien kaupan hyllylle. Mutta lisäksi on myös pitkäkestoinen vaikutus: tuotteet jäävät ihmisten alitajuntaan. Kun näet tarpeeksi monta kertaa kuvan tietyn merkin c-vitamiinipurkista ja menet sitten apteekkiin hakemaan c-vitamiinia, saatat asiaa sen kummemmin ajattelematta tarttua juuri siihen purkkiin jonka tunnistat, joka vaikuttaa tutulta.

Juuri sitä on näkyvyyden vaikutus parhaimmillaan, ja tätä moni mainostajataho hakee/toivoo: laaja altistus tuotteelle kohderyhmän keskuudessa = tuotteesta tulee kuluttajalle tuttu = valintatilanteessa valinta ohjautuu tuttuun tuotteeseen.

:)

Nyt tämä meni vielä markkinoinnin analyysiksikin ^_^ Minusta nämä asiat ovat valtavan kiehtovia. Moni ajattelee vain positiivisten arvioiden olevan positiivista mainosta, vaikka niin ei ole.

Kritiikki ei muuten tietenkään ole yhtä kuin negatiivinen arvio. Kritiikki on myös puutteellisten ja/tai kyseenalaistettavien seikkojen esiintuomista, kuten vaikka tuotteen säilyvyyttä heikentävä pakkausvalinta tai harhaanjohtava markkinointiväittämä. Ne eivät tee tuotteesta itsestään välttämättä huonoa, mutta ovat asioita, joita on mielestäni perusteltua tuoda esiin kuluttajille.

*

Millaisia blogeja te luette mieluiten? Kriittisiä vai kritiikittömiä?

.

Luoko kritiikki tai ikävä tuotekokemus mielestänne blogiin negatiivista fiilistä, ja lukisitteko mieluummin vain positiivisia ihanuustuotearvosteluja?

.

Millaisia ajatuksia aihe teissä ylipäänsä herättää? Mietittekö usein kirjoittajan motiiveja blogien tuote-esittelyjä lukiessanne? Tai laajemmin mitä tahansa sisältöä lukiessanne: ravintolakokemuksia, matkapäiväkirjoja, tapahtumaesittelyjä..?

Ahh, aihe on minulle niin kiinnostava että näette ettei mun kysymyksillekään meinaa tulla loppua...! :D

Tänään blogissa taas pitkästä aikaa vieraskynä: Mr. Karkkipäivä. Innokkaana hiusgeelien käyttäjänä hänestä sai puristettua irti jopa ihan kohtuullisen informatiivisen arvostelun kolmesta eri tyyppisestä geelistä. :)

Mr. Karkkipäivä ja 3 x tukkageeli

"Muotoilen toisinaan hiuksiani. Käytän hiusten asetteluun pääasiassa hiusgeelejä.

En ole aikaisemmin miettinyt erityisen yksityiskohtaisesti, miksi olen päätynyt käyttämään juuri hiusgeelejä. Nyt asiaa hieman pohdittuani tulin siihen tulokseen, että itse asiassa käyttäisin mieluummin hiusvahoja. Mutta en pidä niistä, koska ne tahmaavat hiuksien lisäksi myös kädet, tavalla joka on yksinkertaisesti ärsyttävä. Vaha ei lähde käsistä millään. Minimissään tarvitaan 3-5 pesukertaa. Ja kuten kaikki käsiään pesevät ihmiset tietävät, ei toistuva käsien peseminen ole hyväksi. Näistä syistä käytän mieluusti hiusvahaa aina, jos joku muu asettelee hiukseni. Hiusgeeliä aina silloin kun joudun asettelemaan hiukset itse.

Tällä kertaa kuvailen kolme hiusgeeliä ominaisuuksineen. En ota mitään kantaa mahdollisiin ainesosiin, lupauksiin tai pakkausten ulkonäköön. Perusvaatimuksena on voimakas pito, koska hiukseni asettuvat helposti juuri siten kuin itse haluavat. Hiustyyppiä tarkemmin analysoimatta se on kuitenkin tumma, paksu, karhea, nopeastikasvava, eikaljuuntuva  ja toivottavasti harmaantuva.

Pidän hiukseni mielellään lyhyinä ja siisteinä, samalla kuitenkin säilyttäen muutaman muotoiluvaihtoehdon. Muotoilutuotteen laitan puolikuiviin tai märkiin hiuksiin. Valintakriteerinä muotoilutuotteissa on oletusarvoisesti vahva pito.

Lavera Styling Gel - miehen inhokki

Laveran Styling Gel (joka ilmeisesti on luonnonkosmetiikkaa) haisee epämiellyttävälle. Geelin koostumus on kuin vanhentuneella (toimitus eli Sanni poisti tästä ihmiseritteeseen viittaavan ilmaisun jonka koki turhan voimakkaaksi blogiinsa :p). Laveran koostumus tulee pakkauksesta ulos epätasaisesti räiskähdellen ja kädentuntuma on myös hieman ikävä. Geeli tuntuu tahmaavan jo ensikosketuksen yhteydessä.

Hiuksiin Lavera asettuu kohtuullisen helposti ja se jättää jälkeensä aavistuksen ilmavan, jopa kuohkean muotoilutuloksen. Lopputulos on ehdottomasti matta. Geelin pito on kohtuullinen, mutta se ei kuitenkaan kykene pitämään hiuksia ojennuksessa, mikäli joku sattuu kampausta hipelöimään. Hiuksista jää hipelöitäessä edelleen tahmaa käsiin, mikä on ärsyttävää.

Päähineen käyttö tämän geelin kanssa on mahdotonta, sillä kampauksesta ei ole sen jälkeen mitään jäljellä. Käytän tätä geeliä ylijäämänä ja tilanteissa, joilla ei ole niin väliä ja joissa muita muotoilutuotteita ei ole saatavilla.

Cutrin Chooz Memory Styling Gel - ainoa geeli joka kestää paidan pään yli vedon

Cutrinin Chooz Memory Styling Gel:n tuoksussa on hieman liimaa ja viinikumia. Koostumus on Laveraa merkittävästi tasalaatuisempi ja miellyttävämpi. Geeli tulee pakkauksesta ulos tasaisesti ja sitä on helppo annostella sopiva määrä. Joskin kaikkia geelejä tulee lähtökohtaisesti annosteltua enemmän kuin olisi tarpeen.

Cutrin on helppo ja luonteva hieroa kämmeniin ja sitä kautta hiuksiin, joiden muotoilu onnistuu myös helposti. Lopputuloksena (liiallisesta annostelusta johtuen) on kuitenkin usein jähmettynyt wet-look. Kyseessä on puolikirkas viimeistely. Geelin pitävyys on erinomainen, eikä se hämmentynyt pienestä hiusten käpelöinnistä. Muotoilu on helppo korjata, eivätkä kädet tahmaannu toimenpiteen aikana kuten Laveran tapauksessa. Ilmeisesti geelissä on myös jotain keinoälyä tai muistikapasiteettia, sillä se tuntuu pakottavan hiukset alkuperäisen muotoilun mukaiseen järjestykseen jopa päähineen käytön jälkeen. Käytän tätä geeliä oikeastaan ihan mielelläni.

Tigi Bed Head Power Play Firm Finish Gel - miehen suosikki

Tigin Bed Head For Men –sarjan Power Play Firm Finish Gel on kolmikon ehjin kokonaisuus. Sen tuoksussa on jopa häivähdys parfumoitua suihkugeeliä tai halvempaa eau de toilette/parfume -ominaisuuksia, jotka eivät kuitenkaan kestä hiuksissa kuudesta kahdeksaan tuntia. Koostumukseltaan geeli on tasainen ja antaa kädellä (tirsk) voimakkaan vaikutelman.

Tahmaavuus on keskivertoa, mutta kuitenkin hallittavissa normaalein toimenpitein. Geeli levittyy hiuksiin hyvin ja tasaisesti. Muotoilutulos on enemmän wet kuin dry. Luonnehdin sitäkin kuitenkin puolikiiltäväksi. Tigin pito on itselleni riittävä ja sen uudelleenmuotoiltavuus on myös kohtuullinen. Valitsen tämän tuotteen silloin kun oikeasti haluan käyttää parempaa geeliä (vaikka ei tämä nyt sinällään mikään high end ole).

Tigin kokonaisuus  on paras tästä kolmikosta."

Kiitos mister. :)

Käyttääköhän muuten naiset juuri ollenkaan geeliä...? Onko tämä tuoteryhmä lähes yksinomaan miesten käytössä..?

Lavera ja Cutrin ovat blogin kautta saatuja, Bed Head miehen itsensä ostama.

*

Off topic loppuun: tämän vuoksi rakastan junailua.

Heräsin auringonnousuun ennen Dresdeniä ja Pirnasta eteenpäin junarata kulkee Elbe-joen vartta aina Tshekkiin saakka. Katselin kaksi tuntia kun ohi lipui tunnelmallisia joenvarsikyliä, siirtolapuutarhoja, kirkontorneja ja komeita linnoja, auringon kivutessa hiljalleen taivaalla. Pehmeässä aamu-usvassa koiriaan ulkoiluttavia ihmisiä, varhaisia lenkkeilijöitä,  yksinäisiä vanhoja miehiä aamuisella joenvarsikävelyllä.

Kyllä minä mieluummin tähän tapaan saavun kohteeseen kuin lentäen. :)

Ja Mr. Karkkipäivä tukkageeleineen oli täällä minua vastassa. :) Edessä runsas viikko prahailua.

.

P.S. Nyt löytyi syy olla vähemmän iloinen älypuhelimen omistaja. >:-( Minä ja Sofié missasimme eilen toisemme Pariisissa koska puhelinten väliset viestit eivät menneet perille. Miksi? Koska jostain käsittämättömästä syystä iPhone haluaa väkisin käyttää viestien välittämiseen Applen omaa iMessage-systeemiä iPhonejen välillä, silloinkin kun ei ole käytettävissä internetverkkoa minkä iMessage-systeemi vaatii. Vaikka olen täpännyt puhelimen asetuksista kohdan "Lähetä tekstiviestinä kun iMessage ei ole käytettävissä" - siltikään viestit eivät mene perille!! Uskomatonta. Myöskään miehen puhelimeen (iPhone) viestit eivät menneet perille tavallisina tekstareina vaan yhteyden sai vasta iMessagen kautta kun jostain sai wi-fi-yhteyden. On siinä meillä ÄLYKÄS puhelin!! >:-(

Olen viettänyt runsaan kuukauden älypuhelinelämää.

Ja tiedättekö mitä, huoleni vaikuttavat ainakin toistaiseksi olleen täysin turhia. :) Minusta ei ole tullut puhelinnäprääjää. Itse asiassa: olen käyttänyt iphonea kameraa lukuunottamatta suunnilleen ihan samalla tavalla kuin antiikkisia, älyvapaita puhelimianikin. Soitan ja lähetän viestejä.

("Mitäh, ai sä laitat vielä tekstiviestejä, mä en edes muista milloin olisin laittanut tekstaria kun käytän vain Whatsappia", oli yksi matkaseuralaisen kommentti tähän :))

Statistiikka kuukaudelta:

Otettuja valokuvia: 450 + (joista selfieitä 17 :))

Kuvattuja videoita: 6 (Chris Cornellin keikalla <3)

Ladattuja sovelluksia: kaksi. Airbnb ja Whatsapp, mutta kumpaakaan en ole vielä käyttänyt paitsi pari testiviestiä Whatsappilla miehen kanssa :)

Eniten käytetyt sovellukset: ajastin ja kalenteri.

Tsekattu blogikommentteja puhelimen selaimella: ehkä kymmenisen kertaa.

Vastattu blogikommentteihin puhelimella: yksi tai kaksi kertaa.

Kirjoitusvirheiden määrä viestejä kirjoittaessa: loputon.

Soittoääni: se mikä puhelimessa oli valmiina, en ole muita edes kuunnellut.

Olen ollut puhelimeen tosi tyytyväinen kiitos juuri niiden ominaisuuksien miksi sen ensisijaisesti hankinkin: kameran ja kartta-avun. Kameraa tulee käytettyä kaiken aikaa ja Helsingissä olen jo kerran onnistunut eksymään ja paikantamaan sitten itseni karttasovelluksen avulla :)

Mutta emmää tällä mitään nettijuttuja jaksa säätää... ^_^ Siihen puhelin on ihan liian pieni, ei vain jaksa pitkään lukea saati kirjoittaa mitään noin pienellä ruudulla. Jes! :) Nettiselain jäänee juuri siihen käyttöön mitä toivoinkin: ns. hätä-backupiksi kun en ole koneella ja joku asia pitää selvittää / varata matkalippu / löytää osoite jne.

Louvren kävijän pakollinen? Mona Lisa -selfie.

Muiden palatessa Suomeen (ja Virven Ruotsiin) minä jäin vielä Pariisiin. Tänään illalla hyppään junaan ja herään huomenna Prahassa :)

Nopea juttu tänään:

eilen kosmetiikkahörhöjen lounaalla keskustelun aiheeksi nousi niinkin arkinen asia kuin "miltä voiteen kuuluu tuntua iholla". Minulle valkeni, että kaikki eivät suinkaan toivokaan voiteen imeytymistä. Itselleni voiteen optimaalinen katoaminen ihoon, niin yö- kuin päivävoiteen, on aina ollut itsestäänselvästi hyvä juttu. Tahmeaksi jäävä ihonpinta on ehdoton ei-ei.

Kollegani Virve ja Erika kuuluvat toiseen leiriin.

"Mitääh, ei tietenkään kaikki voide saa imeytyä!"

Jos kaikki voide imeytyy, se on merkki siitä että tarvitsee lisää, sain kuulla.

"Yövoidetta pitää laittaa sen verran että aamulla iholla tuntuu vielä rasvaa, se on ihanaa", tytöt sanoivat. "Päivävoiteestakin kuuluu jäädä sopivan tahmeus, meikkivoide levittyy tällöin kauniimmin."

Kuuntelin Virven ja Erikan voidefiilistelyä mielenkiinnolla, en ollut koskaan tullut ajatelleeksi että joku (poislukien oikein kuivan tai atooppisen ihon omaavat joille paksut rasvakerrokset ovat ihon hyvinvoinnin kannalta välttämättömyys) haluaisi ihon jäävän kosmetiikan jäljiltä tahmeaksi.

Ehkä itse olen jopa alikosteuttanut ihoani...? Olen aina tykännyt levittää voiteita niin ohuelti kuin mahdollista ja kaikkein ohuimmat ja raikkaimmat koostumukset ovat aina olleet eniten mieleeni. Olen perustanut hoitotuotteen kosteuttavuustehon ihon fiilikseen: jääkö sitä kiristämään voiteen jäljiltä, näkyykö pinnalla pintakuivuuden korostamia juonteita, tuntuuko iho kaiken kaikkiaan mukavalta. Jos ihoa jää kiristämään voide/seerumikerroksen jälkeen, lisään uuden kerroksen. Mutta tahmeaa pintaa en halua, kaiken on imeydyttävä. Kun iho tuntuu sileältä ja "tuotteettomalta" noin 10-20 minuuttia hoitotuotteen levittämisen jälkeen, tykkään :)

Toisaalta - kosmetologit ovat hoitojen yhteydessä aina huomauttaneet, että ihoni on reilusti pintakuiva ja selvästi janoinen ja kaipaisi tuhdimpia koostumuksia. Heidän mukaansa ihon konkreettinen tunne (kiristääkö) ei kerro kaikkea.

Lounaskeskustelu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiinnostava. (Kuva ei liity voiteisiin mutta lounaaseen :D)

Niinpä kysynkin myös teiltä:

tykkäättekö että hoitovoide imeytyy kokonaan ja jättää ihon mahdollisimman tuotteettoman/rasvattoman tuntuiseksi? Vai saako sille jäädä voiteen tuntua ja jopa tahmeutta?

Terveiset Pariisista L'Orealin Skin Summit -tapahtumasta. Eilinen oli juuri niin kiinnostava päivä kuin saatoin toivoa ja vaikka ohjelmalla oli pituutta 9 tuntia, se meni liian nopeasti. Koska kukaan teistä ei jaksaisi lukea kaikkia päivän sisältämiä juttuja yhdessä postauksessa, teen niitä muutaman. Tässä ensimmäisessä yleistunnelmia ja tieto-corner keinoihosta joka oli yksi itseäni eniten kiinnostavia aiheita.

Iloiset tytöt @ Skin Summit: Sanni, Virve ja Erika.

Skin Summit on ensimmäinen tilaisuus koskaan jolloin L'Oreal Paris on avannut laboratorionsa näin avoimesti toimittajille. Se on myös L'Orealin ensimmäinen tämän mittakaavan mediatapahtua joka keskittyy pelkästään ihonhoitotuotteisiin ja niiden kehitykseen.

Yleensä harrastetaan aina loppukevennyksiä, mutta laitetaanpa tähän juttuun alkukevennys :D

Ennen virallisen ohjelman alkua meidän piti tyttöjen kanssa käydä pelleilemässä tulevalla Skin Genius -sovelluksella jolla voi peilata naamansa ikäänsä nuorempa tai vanhempana.

Sanni nuorempana siloposkena...

...ja rupsahtaneena... Nojoo, ehkä sovelluksen ikäsimulaattorilla on vähän huvipuiston peilitalon makua :D

Skin Genius tarjoaa kokonaisuudessaan kyllä vähän asiallisempaakin sisältöä ;)

Paikalla oli 150 osanottajaa Euroopasta ja Kiinasta.

Aamun tiiviin tiede-"talk show'n" asiantuntijahaastattelujen sisältö avautui konkreettisesti päivän aikana, kun pääsimme tutustumaan erilaisiin innovaatioihin ja tutkimusmetodeihin käytännön tasolla.

Meille demonstroitiin useita erilaisia ihon ominaisuuksia mittaavia laitteita. Tässä ihon korkokuvaa kuvaava laite jolla tutkitaan mm. ryppyjä.

Tässä taas ihon sävyä analysoiva laite jonka L'Oreal on kehittänyt itse.

Tällä laitteella mennään syvemmälle ihon rakenteisiin ja voidaan kuvata mm. melanosyyttejä ja näin tutkia esimerkiksi melaniinin tuotantoa hillitsevien aktiiviaineiden vaikutuksia.

Ennen kemian labroihin siirtymistä vaihdoimme asianmukaiset vermeet niskaan. Seurassa matkaemäntämme, L'Oreal Finlandin Tarja Kuusela.

Kemistien työalueella ei valitettavasti saanut kuvata mikä oli harmi sillä siellä(kin) oli niin paljon superkiinnostavaa demonstraatiota.

Tässä selostetaan Skin Genius -sovelluksen toimintaa. Sovellus on jatkoa Makeup Geniukselle ja kehitetty auttamaan kuluttajaa ymmärtämään ihotyyppiään ja sen hoitoa ja löytämään ratkaisuja ihotyypin ja -ongelmien hoitoon.

Keinoiholabra oli yksi päivän ehdottomista highlighteista.

L'Oreal on kehittänyt maailman ensimmäisen ja ainoan keinoihon vaihtoehdoksi eläinkokeille. Episkin-keinoihoa myydään muillekin valmistajille eli se ei ole ainoastaan L'Orealin itsensä käytössä.

Toinen eläinkokeeton in vitro (eli ei oikealla iholla) -testimetodi on käyttää soluviljelmiä. Se on keinoihoa edullisempi tapa mutta keinoiho antaa tietysti paljon tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa koska on rakenteeltaan kuin oikea iho, sisältäen sekä dermiksen että epidermiksen.

Viimeisin keinoihoteknologia on ihon 3D-printtaus. Tässä ihon mallissa on mukana vielä Episkiniäkin monimutkaisempia ihon rakenteita, 3D-metodilla voidaan printata jopa kudoksia tai ryppyisen ja ihokarvoja sisältävän ihon. Mieletöntä! 3D-printtaus ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi korvaamassa Episkiniä, sitä voidaan käyttää hieman eri tarkoituksiin ja sofistikoituneempaan tutkimukseen. Se on vielä kehitysasteella ja on mahdollisesti tulevaisuudessa tärkeimpiä "skin engineering" -työkaluja.

Keinoihon historiaa:

1983 - tohtorit Pruneras ja Regnier kehittävät ensimmäisen epidermis-keinoihon

1986 - kehitetään ensimmäinen dermis- ja epidermis -kerroksen sisältävä ihomalli

1994 - ensimmäinen pigmenttejä sisältävä epidermis-malli

1997 - ensimmäinen immunologisen mallin epidermis

2001 - ensimmäinen vaalea, hyper-sensitiivinen ihomalli

2002 - ensimmäinen ikääntyneen ihon malli

2006 - ensimmäinen täyden paksuuden immuno-ihomalli

2006 - ensimmäinen epidermis-malli vaihtelevalla uusiutumispotentiaalilla

2008 - ensimmäinen täyden paksuuden pigmentoitu ihomalli

2010 - ensimmäinen aasialaisen ihon ihomalli

.

Asioita joita keinoiholla voidaan testata:

Ja miten keinoiho valmistetaan:

.

.

Tällaista on keinoiho: vaaleanpunertava kalvo on dermis ja läpikuultava epidermis. Niin hurjan ohut. Juuri noin ohut on meidänkin ihomme. Ei sitä oikeasti jotenkin tajua. Tuohon mikroskooppisen litteään kalvoon mahtuu useampi kerros erilaisia soluja...

Tällaisissa pakkauksissa keinoihoa toimitetaan asiakkaille. Iho ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen... Jääpalarasia? :) Pieniä hyytelöannoksia? :D

Skin Summit: kosmetiikkalabranörttien päiväunelma, ei oikein voi muuta sanoa. :)

Mahtava päivä ja alan tietovarastoja pääsi todellakin täyttämään isolla kauhalla. Tästä on hyvä jatkaa :)