Kefalonia viehättää.

Saaren värit ovat jotain aivan upeaa. Se on jännä miten meri ja kasvillisuus voivat näyttäytyä intensiivisemmän ja syvemmän värisinä eri paikoissa. Jos muuten haluatte nähdä todella saturoitunutta vihreää, käykää Skotlannissa. Mieletöntä!

Eilen oli blogissa paljon tekstiä, tänään vähän. Tässä kuvakertomus eilisestä - täydellinen päivä. <3 Maanantainen sade raikasti hautovan kuuman sään lempeäksi ja tuuli viilensi.

Päivä alkoi tunnin lenkillä Koutavosin laguunin ympärille ja iltapäivällä tein pitkän kävelyn Katavothresiin Argostolin pohjoispuolelle. Katavothres on mystinen paikka jossa meri kuohuu alas maanalaisiin tunneleihin, ilmestyäkseen esiin 23 km päässä saaren toisella puolella Melissanin järveen.

Tuoksuvat männyt ja turkoosi meri... <3

Rakastan tällaisia maisemia.

Löysin täydellisen rauhallisen paikan niemen kärjestä Katavothresista, jossa istuin pitkään lähes meditatiivisessa tilassa lukemassa ja nauttimassa esteettömästä merinäköalasta Lixourin kaupunkiin lahden toiselle puolelle.

Suljetun ravintolan tuolit olivat jääneet kiviterassille. Sain olla aivan yksin.

Täydellinen hetki.

Poseerausta vaativa paikka.... ;)

Päivän kruunasi jälleen yksi suussa sulava uunimunakoiso- ja kesäkurpitsapyörykkälounas.

Tiedättehän Eat, Pray, Love -kirjan? Jossa päähenkilö matkustaa Italiaan melkein vain syödäkseen (no, ja oppiakseen kieltä)? Minä voisin melkein sanoa Kreikasta samaa.... Paras ruoka ja kaupan päällisinä upeat maisemat. Vai toisin päin..? ^_^

Kefalonia, meistä tuli kaverit :)

Kreikkalainen aamiainen - "kahvi ja savuke". Näin kreikkalaiset itse vitsailevat aamiaisestaan. (Kreikkalaisethan muuten ovat Euroopan kovimpia tupakoitsijoita...)

Kyllä täällä tosiasiassa usein syödään aamuisin joku pieni pala leipää tai juusto/pinaattipiirakkaa tai makea viipale kakkua kahvin seurana. Aamiaisella ei kuitenkaan ole samanlaista merkitystä kuin meillä Suomessa.

Minun kreikkalainen aamiaiseni ei paljon poikkea kotona syömästäni.

Kananmunia, juustoa ja kasviksia. Juuston osuus on korkeampi kuin kotona, ehkä siksi kun juustot ovat täällä halvempia kuin Suomessa.

Moni tuntee Kreikasta vain fetan, mutta maassa on todella monipuolinen juustokulttuuri ja lukuisia erittäin maukkaita juustoja, niin kypsytettyjen kuin tuorejuustojen joukossa.

Yleisimpiin kypsytettyihin juustoihin kuuluvat "leivänpäällysjuusto" kasseri, aromikkaampi, lampaan- ja/tai vuohenmaidosta valmistettu graviera sekä kovempi kefalotiri, jota käytetään esimerkiksi parmesaanin tavoin pastan päälle raastettuna tai saganakina eli paistettuna juustona.  Gravieraa ja kefalotiria on loputtomina variaatioina, jotka nimetään valmistusalueensa mukaan. Esimerkiksi Graviera Naxou'ta eli Naxoksen gravieraa pidetään Kreikassa yhtenä parhaimmista gravieroista. (Itse olen eri mieltä, se on mun makuun vähän miedon puoleista ;))

Tuorejuustoista tunnetuimpia on fetan ohella pehmeän kermainen manouri, jota voi myös grillata. Pötkönä myytävä manouri on suosittua salaateissa vähän samaan tyyliin kuin vuohenjuusto meillä päin.

Tämän hetkisessä majapaikassani aamiainen valmistuu näin.

Talon alakerrassa on keittiö, mutta en jaksa lähteä sinne saakka vain keittämään kahvia ja kananmunia, kun se onnistuu huoneen varustukseen kuuluvalla kaasukeittimelläkin.

Kreikassa kahvi keitetään perinteisesti tällaisella pikkuisella kahvi"kasarilla" eli ibrikillä (nimi tulee käsittääkseni Turkista). Ibrik-pannuun mahtuu kerralla keitettäväksi yksi munakin :)

Kreikassa sähkö on niin kallista, että on tavallista, että ihmiset käyttävät lieden sijaan kaasukeittimiä pienten juttujen kuten kahvin keittämiseen - tai vaikkapa kananmunan kypsentämiseen. Yksi ateenalainen ystävänikin valmistaa munansa näin. Meistä suomalaisista tuntuu varmasti ihan hullulta, että joku säästää sähköä näin mitättömän tuntuisella tavalla, mutta täällä se on arkipäivää.

Myöskään vajaita pesukoneellisia ei pestä, koska se on sähkön tuhlausta. Tämänhetkisessä domatiassani on pesukone, mutta emäntä sanoi, että sitä saa käyttää vain  jos pyykkiä on 3-5 kiloa. No, eipä sitten muuta kuin nyrkkipyykille tuttuun tapaan. :) Mun pikkutopit kun painaa joku 50 g / kappale... :D

Toinen kahdesta vakioaamupalastani koostuu jogurtista, rahkasta ja raejuustosta, kuten ruokajuttujani lukeville on varmasti käynyt turhankin selväksi :)

Raejuusto ei kuulu kreikkalaiseen ruokaperinteeseen, eikä sitä valmisteta täällä. Muutamat harvat kaupoista löytyvät raejuustot ovat tuontikamaa ja älyttömän kalliita.

Halvin raejuusto maksaa 2,20€ / 250 g. Suomessahan tuon kokoisen purkin saa varmaan 90 sentillä... Vähän kyllä tekee kipeää maksaa raejuustosta noin kova hinta, ja pyrinkin syömään sitä täällä vähemmän kuin kotona (siellähän sitä menee parhaimmillaan puolitoista kiloa viikossa..)

Mutta minkäs teet kun olen ihan raejuustokoukussa. Sitä tulee reissussa aina NIIN ikävä.

Huomasin AB-kauppaketjun raejuustossa tutun koostumuksen ja maun... Hmm... ettei vain olisi... Kyllä, taitaa olla. :) Ruotsissa valmistettua ja tuttu ainesosaluettelo maissitärkkelyksineen (maissitärkkelystä on vain harvoissa raejuustoissa, sen vaikutuksen koostumukseen huomaa heti).

AB on varmastikin samaa kamaa kuin Arlan Keso, AB:n versiossa vain on enemmän rasvaa. Ja enemmän suolaa.

Mutta entäs RAHKA?

Sitä ei Kreikassa tunneta.

Rahkan tilalle olen löytänyt jotain yhtä hyvää, ellei parempaakin. :)

Anthotiro - kreikkalainen tuoreherajuusto. Saman tyylinen kuin italialainen ricotta, eli koostumukseltaan hyvin rahkamainen.

Anthotiro vain on hieman kiinteämpää kuin ricotta ja rahka. Mutta maku on yhtä mieto ja juusto on hyvin vähäsuolainen. Sitä voi sekoittaa jogurttiin rahkan tavoin ja käyttää muutenkin samaan tapaan.

Ja hinta - kilohinta alle puolet tuontiraejuustosta :) Peukku! Puolen kilon möhkäleen saa kahdella eurolla.

Proteiinia anthotirossa on vähän enemmän kuin rahkassa, hiilareita vähemmän ja rasvaa taas enemmän. Juustoksi anthotiro on kuitenkin vähärasvainen. Ravintoarvot vastaavat ricottaa, ollen kuitenkin protskun osalta vielä paremmat.

Jos siis kaipaatte Kreikassa jotain rahkan korviketta, suosittelen kysymään juustotiskillä anthotiroa :) Se äännetään paino toisella o:lla, "anthoo-tiro". Th taas ääntyy pehmeänä niinkuin englannissa, esim. "they", "that".

Istun kirjoittamassa teille tässä näkymässä. Piti siirtää pöytä jääkaapin eteen kun se on huoneessa ainoa paikka jossa on pistoke = voin ladata konetta.

Off topic, mutta koneella näkyvä risteilyalus on muuten Cunard Linesin Queen Elizabeth, joka mun piti googlata kun bongasin sen tuosta huoneeni ulkopuolelta Argostolin satamasta aamulenkilläni. Tällainen sivusto kuin Marine Traffic on tosi hyvä jos on kiinnostunut laivoista ja tsekkailemaan niiden sijainteja. :) Sivustolta näin, että Queen Elizabeth oli eilen lähtenyt Messinasta Italiasta ja saapunut Argostoliin Kefaloniaan kello 07.32, eli juuri siihen aikaan kun palasin lenkiltä. :)

.

Ja hei - vielä yksi juttu on jaettava! Rahkan voi nimittäin vallan mainiosti korvata ravintoarvojensa puolesta myös kreikkalaisella jogurtilla.

Häh? Eikös kreikkalainen jogu ole lähinnä herkkuosastoa? No niin minäkin olen mieltänyt; sehän on sellaista kermaista herkkua, ei sisällä mitään ravitsemuksellisesti erityisen hyödyllistä kuten vitamiineja tai mainittavaa määrää proteiinia. (Hiilarit ja rasvatkin on parempi ottaa toisista lähteistä kuten kasviksista ja kasviöljyistä.)

Paitsi että aito kreikkalainen jogurttihan on proteiinipommi! Se sisältää melkein yhtä paljon proteiinia kuin rahka! Tajusin tämän kesällä kun ostin tarjouksesta (Suomesta) kreikkalaista Total-jogurttia. En yleensä koskaan osta sitä koska se on niin kallista.

Tavallisessa jogurtissa, niin vähä- kuin täysrasvaisessa, on proteiinia vain 3-5 %. Lisättyä proteiinia (eli itse asiassa maitorahkaa) sisältävässä proteiinijogurtissa sitä on 8,7 %. Kreikkalaisessa jogurtissa luonnostaan 9-9,9%!

Arlan Proteiinijogurtti vs. Totalin Kreikkalainen jogurtti

Sori Arla kun taas vedän teidän tuotteen tähän vertailuun, mutta mitäs olette kehittäneet tämän PROTEIN-linjan jossa on kaikkea trendikkäästi proteiinipitoista pirtelöistä murojogurtteihin....

Jos siis haluaa herkutella kreikkalaisella jogurtilla, niin terveellisempi vaihtoehto tulee Kreikasta. (Kreikan ulkopuolella valmistetuissa krekujoguissa ei ole yhtä hyvät proteiiniarvot, esimerkkinä vaikka Lindahlsin kreku tai Lidlin muuten-niin-ihana kreikkalainen.)

Todellakin varteenotettava, joskin kalliimpi, vaihtoehto rahkalle. Vähärasvaisemmassa (2%) Totalin jogurtissa protskua on jopa 9,9%! Vähärasvaisuuden vuoksi tykkään sekoittaa joukkoon anthotiroa niin saan parhaan täyteläisyysasteen :D

Joo, friikki mikä friikki ;)

Kerroin keväällä Santen ja Logonan viehättävistä pakkausuudistuksista. Nyt samaa uudistusta on käymässä läpi myös Laveran vartalotuotelinja,  sellaisella mukavalla bonuksella että tuotteiden pakkauskoot kasvavat hinnan pysyessä lähes samana tai jopa halventuessa!

Laveran ihanien vartalotuotteiden litrahinta aleni siis varsin kivasti. Entinen pakkauskoko oli 150 ml ja suihkugeelin suositushinta 9,80€, vanhan vartalovoiteen hinta taas 12-13 euron välimaastossa (hinnat vaihtelevat jälleenmyyjästä riippuen).

Uusi pakkauskoko on 200 ml ja suihkugeelin suositushinta 9,40€, vartalovoiteen noin 13-15 € (uusi tuote kiinteyttävä vartalovoide on tuo kalliimpi). Eli käytännössä samaan hintaan saa 50 milliä lisää.

Olen saanut näytteet uutuuksista maahantuojalta.

Laveran kroppalinjan tuotteet ovat mielestäni aina olleet muita luonnonkosmetiikkalinjoja kivemman ja raikkaamman näköisiä, eikä uudistus juuri muuta aiempaa tyyliä. Pakkaukset vain ovat aiempaa värikkäämpiä ja pomppaavat vielä paremmin silmään kaupan hyllyllä.

Itse huomasin uudistuneet pakkaukset Sveitsin luontaistuotekaupoissa heinäkuussa ja mietin, että "Onkos nuo Laverat aina olleet noin iloisen värisiä..."

Suomeen palattua kysyin asiasta maahantuojalta ja sain kuulla, että pakkaukset olivat juuri uudistuneet emomaassa Saksassa (ja näemmä ehtineet naapurimaihinkin). Nyt uudet pakkaukset ovat saavuttaneet Suomen ja korvaavat syksyn aikana vanhat. Minuun tuo värikäs pakkausmaailma vetoaa kovasti, se on samalla tyylikäs ja herkullinen :)

(Vanhoja pakkauksia voi muuten hyvinkin saada tarjoushintaan jälleenmyyjiltä, kannattaa käydä vaanimassa esim. Ruohonjuuressa, Life-myymälöissä ja Sokoksella... ;))

Myös deodorantit ovat uudistuneet ja näyttävät nykyään tältä.

En ole vielä ehtinyt testaamaan omiani koska paketti saapui juuri ennen reissuun lähtöä, mutta voin vaikka palata dödöihin myöhemmin jos on jotain erityistä raportoitavaa käyttöön liittyen. (Deodorantit ovat minusta vähän tylsiä arvioitavia koska ne eivät estä hikoilua, joten arvion voi antaa vain koostumuksen miellyttävyydestä, kuivumisnopeudesta ja hajun eston tehosta. Ja jos hiki ei ole luonnostaan kovin haisevaa laatua... no, deodoranttien käyttömielekkyys on lopulta vähän plus-miinus-nolla ;) Siksi käytän itse mieluummi antiperspiranttia.)

Mitä tykkäätte Laveran pakkauksista?

Zakynthos. Mitkä fiilikset?

Zakynthos Town Bochalin kukkulalta päin.

Ensin muutamalla sanalla:

Suuri. Paljon kyliä ja paikkakuntia. Tunnelmaltaan ja maisemiltaan ei erityisen karismaattinen. Mukava. Positiivinen. Vahvasti juhlivaan brittiturismiin leimautunut.

Sitten useammalla sanalla.

Joonian saaret kuuluvat Kreetan, Evian ja muutamien Pohjois-Egean saarten kanssa pinta-alaltaan ja/tai väkiluvultaan Kreikan suurimpiin saariin. Tällä pohjalla ei yllätä, että Zakynthoksen tunnelma on erilainen kuin pienempien paikkojen, kuten useimpien Kykladien, Sporadien ja Dodekanesian saarten.

Zakynthos Townin modernia arkkitehtuuria.

Zakynthos on kaiken kaikkiaan sopiva lomakohde turistille, joka ei kaipaa historiallisia nähtävyyksiä tai perinteistä kreikkalaista saaritunnelmaa.

Täällä juhlitaan ja löhöillään rannalla. Ja bongaillaan uhanalaisia kilpikonnia.

Tottahan toki Zakynthos on kaunis ja siellä on upeita rantoja ja kuvauksellista luontoa oliivilehtoineen ja dramaattisine rantakallioineen, mutta se on kaunis aivan eri tavalla kuin vaikkapa Milos, Folegandros tai Mykonos, Santorinista puhumattakaan. (Okei, mitään Kreikan saarta ei voi verrata Santoriniin.)

Zakynthoksen kauneus on niin sanotusti tavallista verrattuna muihin, tunnelmaltaan ainutlaatuisempiin paikkoihin. Ja tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, joku muu kokee Zakynthoksen kenties eri lailla ja jokaisen kokemus on yhtä oikea. :)

Vierailin Zakynthoksella pääkaupungin lisäksi yhdeksässä kylässä, joista osa tosin on lähes yhteenkasvanutta, alueen päätien ja rannan tuntumaan rakennettua turistialuetta vailla kylämäisiä piirteitä.

Yhden päivän vietin risteillen koko saaren ympäri, eli vaikka en kaikkiin pohjois-Zakynthoksen kyliin päässytkään, voin ainakin sanoa nähneeni koko saaren rannikon.

Kerí

Tutustuin viikon aikana myös muuan paikalliseen, joka yllätti minut sanomalla (vaikka zakynthoslainen henkeen ja vereen onkin), että ”et missannut mitään kun et nähnyt saaren aidompia kyliä” (tai näinhän mä yhden, Kerín).

Miehen mielestä Zakynthoksen kylät eivät ole erityisen kuvauksellisia. Kaverin lojaaliutta kotisaartaan kohtaan kuvaa mielipiteestä huolimatta se, että vaikka hänen perheellään on talo myös Ateenassa, ja hän työllistyisi pääkaupungissa paljon paremmin (mies on ammatiltaan saksan opettaja), hän ei halua lähteä Zakynthokselta.

Zakynthos Townin vaatimattomalla, ilmaiset aurinkotuolit tarjoavalla pikkukivirannalla ei turisteja näy

Kohtasin muitakin hyvin tiukasti Zakynthokselle juurtuneita ja melkein pelkästään siellä pysytteleviä paikallisia. Eräs jututtamani keski-ikäinen nainen ei ollut mm. edes koskaan käynyt naapurisaarella Kefaloniassa, joka on tunnin laivamatkan päässä…!

Tie Kerín kylästä alas rannikolle

.

Jos bilemeininki kiinnostaa, niin silloin Zakynthos on varmasti oikea kohde Kreikassa. Laganasin rannikko saaren eteläosassa on melkein yhtä suurta baaria, opaskirjani sanoin ”a 24-hour party venue that doesn’t give up from Easter till the last flight home in October”.

Alueella kohtaa lähes pelkästään rannekkein varustettuja all-inclusive-rantahotelleissaan majailevia brittituristeja jotka juovat, juovat ja juovat. Kaikki Zakynthoksella puhuvat Laganasista ”paikkana, jossa ne juo”.

Laganas

Ajoin Laganasin läpi matkalla Kerín kylään. Se oli pelottavan näköinen. Ei melkein Kreikaksi tunnistaisi… Ei mutkittelevia pikkukatuja ja kujia, ei aukioita tai puistoja joilla vaellella eikä paikallista asutusta. Vain yksi todella pitkä, leveä katu reunustettuna baareilla ja ravintoloilla.

Laganas

Ihmisten lomakohdevalinnat ovat niin kiinnostavia. En minä party-reissaamista tuomitse, hell no, sehän on hauskanpitoa siinä missä luostarivierailu tai museot toisille. ;) Mutta juhliakin voi eri tyyppisissä paikoissa.

Esimerkiksi Mykonos on legendaarinen bilesaari, ehkäpä se Maineikkain. Mykonoksella saat loputtoman baarilabyrintin ja aamusta-iltaan tanssimusaa huudattavien upeiden rantaklubien lisäksi kaupan päällisinä myös yhden Kykladien kauneimmista, kuvauksellisimmista kylistä. Samoin Skiathos, Ios, Kos ja Santorini ovat tunnettuja niin vilkkaasta bile-scenestään kuin tunnelmallisesta kauneudestaan.

Silti joku menee Laganasiin. Meitä on moneksi.

Limni Keriou

Eniten mieleeni Zakynthoksen suosituista turistikohteista olivat häkellyttävän kirkasvetisen rannan äärellä nököttävä pikkuinen Limni Keriou sekä vilkas, Laganasin jälkeen saaren suurin turistikeskittymä Tsilivi.

Nämä paikat ovat enemmän perheorientoituneita. Toki Tsilivissäkin oli pääkadun varrella baaria baarin perään joissa britit seuraavat jalkapalloa, mutta tunnelmaltaan ja rakenteeltaan Tsilivi on ehdottomasti lämpimämpi ja inhimillisempi kuin Laganasin partyrannikko.

Saaren ympäri-risteilystä sanon vain, että jos teillä ikinä on mahdollisuus päästä vastaavalle risteilylle ympäri Miloksen, älkää missatko tilaisuutta.

Kun on Miloksen risteilyn tehnyt, on muilla paikoilla enää heikot tsäännssit häikäistä omalla versiollaan. Kaikki kreikkalaiset tuntevat Miloksen rannikon häkellyttävän dramaattiset kalliot, kivien värit ja upeat luolat. Tämän kokeneena Zakynthoksen tarjokas jäi vain kalpeaksi aavistukseksi. Valtaosa maisemasta on pelkkää karua ja kuivaa kalliota. Mutta kuuluisa Navaiyo eli Shipwreck Bay, joka on yksi Kreikan kuvatuimpia maisemia, on todellakin juuri niin upea kuin kuvat antavat ymmärtää.

Navaiyolla mä näin sitten caretta carettankin! Jes! Zakynthoksen visiitti ei kai ole täydellinen ilman kohtaamista kilpikonnan kanssa. :)

*

Vaikka Zakynthos ei tämän vierailun perusteella liittynyt niiden ihan suurimpien suosikkisaarteni joukkoon, löytyi saarelta kuitenkin jotain poikkeuksellista jonka vuoksi olisin voinut viipyä saarella pidempäänkin. Pelkästään sen vuoksi. Kerron tästä löydöstä myöhemmin omassa jutussaan.

Jätän pian hyvästit kivalle parvekkeelleni ja sen maisemalle.

Olen käyttänyt matkabudjettiani jo maanantaille saakka. Ei välttämättä hyvä asia.

Minulla on ikävä Santorinia.

Söin tänään kanelilla maustetun uunimunakoison.

Alan epäillä onko Korresin Aloe-hoitoaineessa sittenkin jotain mätää.

Kainalooni koskee ja lähetin lääkärikaverille huolestuneen tekstiviestin. Miten kainaloon voi koskea?

Minulla on myös ikävä Paroksen vanhaa kaupunkia.

Yhdestä kynnestäni lähti taas geelivahvistus. Toinen irtoaa kohta.

En ole tainnut kiintyä Zakynthokseen.

Kaipaan raejuustoa.

Olen pitänyt tällä viikolla vain kolmea eri paitaa.

Näin eilen vihdoin kilpikonnan. Se oli yksin ja hyvin pieni.

Lähden huomenna Kefaloniaan.

Minkähän takia sanotaan 'Kefaloniassa' ja 'Kefaloniaan', eikä 'Kefalonialla' ja 'Kefalonialle'. Saarillahan ollaan aina lla tai llä, ei ssa tai ssä.

Santorini....

Mitä enemmän näitä Kreikan mestoja koluaa, sitä selkeämmin näkee tiettyjen paikkojen aivan poikkeuksellisen uniikin vetovoiman.

Löytyykö Joonialta Santorinin haastajaa...?

P.S. Mieheltä tuli viestiä että onko mulla kaikki kunnossa kun postauksesta kuulema sai kuvan että kaikki *ituttaa. Apua, ei tämän sellaista pitänyt viestittää..! Täällä on ihanaa vaikka raejuusto onkin harvassa ja kallista ja kynnet irtoaa ja kainalo kipeä ^_^ Nuohan on pikkuseikkoja :)

Lisätään sitten loppuun vielä positiivista :)

Rannalla oli tänään älyttömän suloinen koira joka osallistui isäntänsä ja emäntänsä vesipallopeliin iloisesti haukkuen ja vedessä pelmuten. Selvästi sillä oli sanansa sanottavana pallon heittelijöiden tekniikasta :)

Rannalla oli myös harvinaisen söpö lapsi jonka kiharainen, räjähtänyt hiuspilvi näytti siltä kuin joku olisi hieronut lapsukaisen päähän ilmapalloa viimeiset 10 minuuttia.

Menin iltapäivällä bussilla Tsiliviin ja jäin rannalle lukemaan kirjaa vaikka oli tarkoitus tutustua kylään. Oli hyvä olla juuri siinä, lämmössä ja rauhassa. Katselin välillä uneliaasti rannalla käveleviä ihmisiä ja mietin kaikkia Kreikkaan liittyviä muistoja. Laitoin miehelle yhden muiston tekstiviestillä. Kun söimme illallista viime vuonna Naxoksen vanhassa kaupungissa, viehättävällä pienellä sisäpihalla. Ajattelin balsamicokastikkeella valeltuja grillikasviksia. Sitten melkein nukahdin.

...eli eilen esiteltyä "ihmesientä" myös ruoaksi! :)

Konjac-kasvin juuresta saatavaa glukomannan-kuitua ei käytetä ainoastaan ulkoisesti puhdistussienten raaka-aineena, vaan myös ravintona. Glukomannania on käytetty japanilaisessa keittiössä jo vuosisatoja suurusteena sekä luontaisena geeliyttäjänä. Viime vuosina raaka-aine on putkahtanut myös länsimaiden markkinoille etenkin laihduttajien suosimana kuituvalmisteena.

Glukomannan-valmisteet ovat käytännössä hiilarittomia, rasvattomia ja proteiinittomia = kalorittomia (7 g kcal / 100 g), eli itse asiassa, ravitsemukselliselta näkökannalta eivät oikein mitään. :) Kuulostaa jopa vähän pelottavalta.

Mutta konjac ei ole pelottavaa tai epäterveellistä. Se on kuitua, joka imee itseensä 300 kertaa painonsa verran nestettä eli täyttää vatsaa tehokkaasti ilman energiaa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on antanut luvan käyttää konjac-valmisteista terveysväittämiä, joiden mukaan ne auttavat painonpudotuksessa.

Glukomannania myydään jauheena, kapseleina ja valmiina elintarvikkeina kuten nuudeleina, pastana ja riisinä. Törmäsin glukomannan-nuudeleihin ensimmäisen kerran vuonna 2012 newyorkilaisessa ruokakaupassa, tuolloin niitä ei vielä saanut Suomesta.

Blogissa olen kertonut nuudeleista aiemmin täällä, osana induktioviikkojen aterioita.

Sain vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin erikoistuneelta YesDeli-verkkokaupalta testiin satsin myymälän uutuuksia, joukossa Slim-sarjan pastaa ja riisiä.

Tänään esittelyssä riisi.

Koska glukomannan on käytännössä hiilihydraatitonta, se sopii myös vhh-ruokavalion noudattajille. Koska vhh:laiset eivät kuitenkaan muuten ravinnossaan rajoita kaloreita, on "karppaajan" syytä buustata glukomannan-pastansa tai -riisinsä jollain kunnon ravintopitoisilla ruoka-aineilla kuten proteiineilla ja rasvalla. Kuten yllä tuli todettua, glukomannan-tuotteet ovat ravitsemukselliselta näkökannalta "tyhjää ruokaa", joten niiden funktio vhh:lla on vain tuoda lautaselle jotain riisin tai pastan kaltaista - jos sellaisia kaipaa. Ympärille siis energiapitoinen kastike tai muuta kunnon ruokaa! :)

Suhtautumiseni glukomannan-valmisteisiin on kaksijakoinen. Toisaalta on ihan hauskaa, että on olemassa täysin hiilihydraatiton korvike pastalle ja riisille, mutta toisaalta arvostan myös ruoan hyvää ravinnepitoisuutta. Mieluummin siis syön vhh-pastani papuversiona, jossa toki on jonkun verran hiilihydraatteja, mutta myös erittäin runsaasti proteiinia (melkein 50%!) ja paljon enemmän ravintokuitua kuin glukomannanissa. Haluan kannustaa kaikkia syömään mahdollisimman ravinnepitoista ruokaa, ei ajattelemaan kaloreita.

Mutta niille, joille mahdollisimman matalalla hiilihydraattipitoisuudella on merkitystä (esimerkiksi induktiolla), glukomannan-valmisteet tarjoavat erinomaisen vaihtoehdon perinteiselle riisille ja pastalle.

Glukomannan-riisi näyttää tältä. Ihan oikealta riisiltä siis.

Glukomannan-pasta- ja -riisivalmisteet myydään nesteeseen pakattuina, ja niissä on tuoreeltaan hieman ikävä tuoksu. Tätä ei pidä säikähtää, ja tuoksu katoaa kun glukomannan-tuotetta huuhtoo runsaassa vedessä ja viimeistään kypsennyksen yhteydessä.

Käytännössä riisi ja pasta ovat jo "kypsiä", ja niille riittää hyvin lyhyt muutaman minuutin keittoaika. Tai huuhdellun riisin ja pastan voi sekoittaa valmiiseen, kuumaan kastikkeeseen, jolloin kastike hoitaa niiden lämmittämisen. :)

* toimisikohan slim-riisi sushissa... miettii.... Siitä pitäisi saada jollain konstilla tahmeampaa... *

Itse kokeilin riisiä kreikkalaiseen tyyliin gemistana, eli täytettyjen kasvisten täytteenä.

Sekoitin riisiin soijarouhetta ja hieman raejuustoa jotta sain täytteeseen paremmat ravintoarvot = proteiinia. Hyvät mausteet ovat tietysti myös avainasemassa, glukomannan-riisi ei itsessään maistu yhtään miltään (niinkuin ei soijarouhekaan..)

Epämääräiset siivut paprikan ja tomaatin päällä ovat vuohenjuustoa.

Ihan hyviä näistä tuli - vieläkin enemmän olisin kyllä voinut mausteita heittää ;) Myös ricotta-juusto toimisi varmasti erinomaisesti täytteessä, tehden siitä maistuvampaa. Tai feta...

Slim-riisi ei ole halpaa, niinkuin eivät muutkaan glukomannan-tuotteet. Riisi maksaa YesDelissä 4,99€ / 200 g valutettua riisiä.

Täytyykin joskus syksyn aikana kokeilla kehittää vhh-sushi-versio. Vhh:lle siirryttyäni olen silloin tällöin vähän kaipaillut sushia... Kukkakaaliriisi ei luonnollisestikaan toimisi lainkaan sushissa, mutta glukomannan-riisillä voisi oikein maustettuna olla paljon paremmat mahdollisuudet. :) Täytyy vain keksiä keino, jolla saada slim-riisistä takertuvaa.

Hassu ajoitussattuma taas. Konjac-sienistä eli "ihonhoidon ihmesienistä" ei ole kukaan juuri kirjoitellut aikoihin, pahin hype oli jo pari vuotta sitten jolloin näistä superpuhdistajista ja -kaunistajista sai lukea melkein kaikista kauneusblogeista. (Paitsi Karkkipäivästä ;D)

Nyt, kun vihdoin päätin lausua oman kokemukseni sienistä, oli Virvekin tehnyt saman vain viikko sitten kaiken yleisen konjac-hiljaisuuden keskellä. You rained on my parade, girl! ^_^ (vitsivitsi...) Ja vielä tuokin, että myös Virven postaus on odotellut materiaaleineen melkein vuoden. Minulla on ihan sama, aloin testaamaan sieniä vuosi sitten kesällä. Hehheh.

Nyt saatte sitten lukea "konjakeista" täältäkin. :)

Ennen Kreikan matkaa kokosin koneelle kuvamateriaalia arvosteluaan odottavista tuotteista. "Ihmesienet" olivat yhdet niistä.

Kyseessä on siis konjac-kasvin juuresta saatavasta glukomannan-kuidusta valmistettu puhdistussieni, jolla on käyttäjien mukaan taianomaisia vaikutuksia iholla.  Syväpuhdistavat kuidut tekevät ihosta kirkkaan, sileän, pehmeän, tasaisen, mitä kaikkia myönteisiä adjektiiveja ihon kuntoon voikaan liittää :)

Osa käyttäjistä kuvailee ihonsa pinnan muuttuneen täysin konjac-puhdistusten seurauksena ja he ovat löytäneet sienestä ratkaisun kauniimpaan, kirkkaampaan ihoon.

Sieni on kuivana kova kuin korppu. Kuidut pehmenevät kun sienen kastelee, ja tuloksena on kimmoisan ja napakan tuntuinen, jopa kevyesti "hyytelömäisen" koostumuksen omaava sieni. Vastoin odotuksia, sieni ei tunnu iholla käytännössä yhtään karhealta tai kuorivalta, vaan hyvinkin pehmeältä olematta kuitenkaan "nössöpehmo", tyyliin vauvojen pesusienet.

Kaiken kaikkiaan hyvin eri tuntuinen sieni kuin perinteiset vaahtomuoviset tai selluloosasta valmistetut pesusienet. Toinen tunnettu luonnonkuitusieni, luffa, on mielestäni paljon karkeampi kuin konjac.

Konjac-sieniä myydään puhtaina ja lisäaineettomina, sekä erilaisilla aktiiviaineilla kuten savella, teeuutteilla ja hiilellä (!) buustattuna. Omat testisieneni olen saanut Hyvän Olon Maailmalta ja sienellä on hintaa 9,80€.

Syy miksi en ole kirjoittanut sienistä, vaikka minunkin mielipidettäni kommenttien perusteella tästä kauneudenhoidon ihmeapulaisesta on kaipailtu, on tässä:

Sieni ei tee iholleni oikein mitään. Ei edes puhdista kunnolla.

Joistain blogeista olen lukenut, että konjac-sienen kuitujen puhdistustehon pitäisi olla niin hyvä, että sieni toimii joillain meikinpoistoonkin ilman mitään varsinaista meikinpoistoainetta. Wow, jos nämä jollakulla näin toimivat niin voin ymmärtää hypen. Minun ihollani konjac-käsittely tuntuu vain... noh, juuri siltä mitä sienen ulkonäkö antaa odottaa; että hieroo ihoaan kimmoisalla, jäntevällä sienellä. Viikkotolkulla odotin sitä fantastista tunnetta tai jälkivaikutuksia joista olen muualta saanut lukea, mutta tässä naamassa tulos on sama kuin hieroisin kasvojani tavallisella kylpysienellä. Sillä erolla että konjac-löllön koostumus tuntuu aavistuksen mielenkiintoisemmalta ihoa vasten. ;)

Toivoin konjac-sienen näyttävän hampaansa heikkotehoisten puhdistusaineiden kanssa, ja kokeilin konjac-käsittelyä mm. EkoPharman Vadelma-puhdistusgeelin kanssa. Kyseinen putsarihan ei ole tarkoitettu meikin poistoon ja siinä on vain yksi mieto, pinta-aktiivinen ainesosa. Vadelmageeli ei siis odotetusti selvinnyt mineraalimeikkipohjan irrotuksesta, mutta ei selvinnyt ihmesienikään.

Konjac-sieni auttoi kyllä vadelmageeliä vaahtoutumaan paremmin, eli se mukava ominaisuus siinä on, - niinkuin tietysti kaikissa sienissä. Mutta vaikka hieroin vadelmavaahdotetulla sienellä ihoa kuinka kauan, jopa lopulta jynssäsin ihoa, ei kaikki meikki irronnut. Ja meikkipohjani on vain ohut kerros mineraalijauhetta ilman mitään primereita. Huuhtelun jälkeen kasvovesivanulappu paljasti joka kerta likajäämät.

OK. Se siitä ihmesienestä siis minun kohdallani. Mielenkiintoista jälleen kerran todeta, miten eri tavalla tuotteet voivat toimia ihmisten iholla, ripsissä, kynsissä ja hiuksissa.

Ja niistä sienten erikoisaineosista; lisätyn saven voin kuvitella tuovan lisätehoa puhdistukseen, mutta esim. tämä:

Syvänmeren kalojen kollageeni...? Camoon...!!

Ravitsee aikuista ihoa? Paljonko kollageenia luulette jäävän ihon pintaan sienipuhdistuksen jälkeen?

Kollageenin vaikutuksista kosmetiikassa; se voi toimia kosteutta sitovana ainesosana, mutta ihon kollageenin tuotantoon sillä ei ole mitään vaikutusta. Sen molekyylikoostumus on liian suuri jotta ainesosa voisi läpäistä ihon. Kollageeni ei lopulta juuri tee kosmetiikassa oikein muuta merkittävää kuin näyttää hienolta inci-listassa.

*

Kellään muulla samanlaisia kokemuksia "ihmesienestä" kuin minulla?

Ai niin. Konjacista saa myös tehtyä näitä :)

Aiheesta lisää myöhemmin.

Hyvää iltaa :)

Tunnelmien jakaja täällä jälleen hei. Saanko avautua teille? Te kun olette mun matkaseuraa, niin juttelen mielelläni teille. Ei tuo mies jaksa kaikkea kuunnella, äskenkin totesi chatissa että "...minä katselen nyt pääministerin paatoksellisen puheen kansalle". Jäin toiseksi Sipilälle.

Istun tässä vuokrahuoneeni parvekkeella ja syön iltapalaa. Alhaalta kalatavernasta leijailee vastustamattomia tuoksuja, ihmiset istuvat pöydissään kirjaimellisesti parvekkeeni alla. Hauskaa. Näen jokaisen lautaset sisältöineen...

Omalla lautasellani on salaattia, joka aiheuttaa närkästyksen tunteita. Helkkari - mua kusetettiin eilen vihanneskaupassa! Miten saatoin antaa tämän tapahtua itselleni Kreikassa... Minä, joka yleensä älähdän heti jos vaikka annoskin on ravintolassa liian pieni. Näemmä on vielä opeteltavaa kusettavien vihanneskauppiaiden kohtaamisessa.

Kreikassa vihannekset kannattaa aina ostaa omista vihanneskojuistaan, ei supermarketeista. Toki silloin tällöin hyödynnän myös markettien vihannesosastoa vaikka aikaa säästääkseni, mutta parhaat ja halvimmat hedelmät ja vihannekset saa ilman muuta suoraan hevi-kauppiailta.

Ostin eilen vihannestyypiltä kolme tomaattia, neljä pientä porkkanaa, yhden kurkun ja 30 g rasian oliiveja. "Three-fifty, is it okay?" äijä sanoo. Kysyy vielä, is it okay, eli varmisti hyväksynkö ylihinnan. Olin ajatuksissani mutta reagoin kyllä hintaan, mitäs ihmettä, tällainen setti maksaa yleensä - oikeasti - ehkä runsaan euron. "Three fifty?" Äijä nyökkää. Jostain syystä ärhäkkä koira minussa hyytyy. Äijä napittaa minua. Maksavatkohan oliivit sitten niin paljon... mietin sanomatta mitään. Ehkä valitsemani oliivit ovat jotain kallista erikoissorttia. Hintoja ei ole missään näkyvillä.

Ja mä vain maksan mutisten.

Maisema domatian parvekkeelta Zakynthos Townin rantakadulle

Vasta kämpillä katsoin kuittia. Tomaatit - euron. Kurkku - euron. Oliivit - euron. Porkkanat - 50 senttiä. Just. Turistilta triplahinta, ei tuo muija mitään tajua. Supermarketissa kurkun kappalehinta on 55 senttiä ja porkkanoiden kilohinta alle euron. No, kai ne eurot menee tarpeeseen, murr. Jokaiselta tyhmältä turistilta kun veloittaa euron parista vihanneksesta niin ei taida tuota kauppiasta juuri kriisi vaivata.

En mä siitä närkästynyt että menetin kaksi euroa, ihan niin tiukilla ei ole matkassa ;) Se ketuttaa, että ylipäänsä tulee huijatuksi.

*

Tänään tein jotain hullua. Jonkun mielestä kaukana sellaisesta, mutta minulle suuri juttu. Päätin vuokrata mönkijän. En ole eläessäni ajanut sellaisella. Hyvä jos osaan enää ajaa autoakaan, ajettuani rakkaan Ooppelini (R.I.P.) Ahvenanmaalla katolleen vuonna 2007 minulle on jäänyt suuremman luokan ahdistus autoilua kohtaan.

Päätin, että haluan tutustua saareen myös omillani, en pelkästään paikallisliikenteen voimin. Oma menopeli kuitenkin tuo ihan erilaisen vapauden. Voi pysähtyä minne haluaa ja viipyä niin kauan kuin haluaa.

Autoon ei ole varaa, eikä kyllä itse asiassa mönkijäänkään. Silti istuin halvimman ja heikkomoottorisimman nelipyörän satulassa puolilta päivin. Säästetään sitten Kefaloniassa....

Törmättyäni rotvalliin heti bensa-asemalta ulos ajettuani vuokrafirman äijät pysäyttivät minut huolestuneina ja ehdottivat vakavasti ajokin vaihtoa autoon. Jäin firman pihaan ajamaan vartiksi ympyrää kunnes tuntui siltä että olin saanut paremman tuntuman kaasuun. Ei mikään hienovaraisin ajettavuudeltaan tämä malli...

Sitten vain tien päälle. 20 kilometrin maisemienkatselu-ystävällisellä tuntivauhdilla edeten kirjaimellisesti möngin läpi Vassilikoksen niemimaan. Jätin autoista huutelijat omaan arvoonsa - pääasia että mulla pysyi vehje hallinnassa. :)

Vassilikoksen niemi on Laganasin lahden ohella Zakynthoksen turistialue nro 1. Ajelullani saatoin todeta, että Zakynthos Town on minulle juuri se oikea majoituspaikka. En tiedä mitä tekemistä keksisin näissä turistikylissä. Vassilikoksen niemen kylät eivät oikeastaan ole edes kyliä vaan turistikeskittymiä, eli niemimaan läpi kulkevan tien reunoille rakennettuja keskuksia ravintoloineen ja hotelleineen ja tietysti upeine rantapalveluineen. Pysähdyin kolmeen suosituimmista.

Argassi on alueen suurin ja kehittynein keskittymä, eli yhtä kuin erittäin monta ravintolaa, baaria, hotellia, domatiaa, matkamuistomyymälää ja supermarkettia tien kummallakin puolella.

Ano Vassilikos on toiseksi suurin keskus, täällä pysähdyin upealle Banana-rannalle jossa pulitin vielä komeat 6 euroa aurinkovarjollisesta aurinkotuolista.

Yerakas on niemen eteläisimmässä kärjessä, ja tunnettu paitsi kultaisesta hietikostaan, ennen kaikkea Caretta caretta - eli valekarettikilpikonnien pesimäalueena. Rannasta vain pieni siipale on auringonpalvojille sallittua aluetta, loput on rajattu kilpikonnille. Konnien pesimistä seurataan tarkkaan ja rannalla on taulukko johon päivitetään joka päivä havaitut uudet pesät ja munat. Sympaattista. Zakynthos on harvinaisten valekarettikilppareiden tärkeintä muninta-aluetta Välimerellä.

Olen siitä erikoinen Kreikan-kävijä, että rannat ovat minulle toissijainen kiinnostuksen kohde. Käyn niillä ihan mielelläni jos on aikaa ja niitä sattuu reitin varrelle, mutta kylät ja kaupungit ovat ehdottomasti enemmän minun juttuni.

Mönkijä on minulla vuokralla huomiseen saakka, ja huomenna on tarkoitus lähteä varhain aamulla matelemaan kohti Kerin kylää saaren länsirannikolla. Keriä on suositeltu minulle yhtenä Zakynthoksen kauneimmista kylistä, eikä sinne pääse paikallisliikenteellä --> budjetin ylitykselle perustelu ;)

Harmittaa kovasti, että valtaosa saaren alkuperäisistä, perinteisistä kylistä on bussiverkoston ulkopuolella. Bussit palvelevat lähinnä pääkaupungin ja turistikeskittymien väliä kulkevia turisteja. Tämä on näitä kengännauhabudjettimatkailun varjopuolia... Kun ei pysty vuokraamaan autoa, jää monissa paikoissa hurjan paljon niitä kiinnostavimpia paikkoja näkemättä.

No niin, Mr. Karkkipäivä on palannut chattiin. Täytyypä kysyä mitä se Sipilä kansalle lausui.

P.S. Mietin koko ajan juttua kirjoittaessa että mikä tuosta ylläolevasta kuvasta tulee mieleen... Nyt keksin; Dumb & Dumber. <3

Hyvää yötä - kalinichta!

Joo, onpas pompöösi otsikko! :) En nyt varmaankaan ihan kaikkea maailman tietoa omaa mineraalimeikeistä, mutta aika hyvin alue on hallussa.

Blogissa on siroteltuna paljon tietoa mineraalimeikeistä ja usein saan olla linkittelemässä eri juttuihin lukijoiden kysyessä mineraaleista.

Tähän postaukseen kokosin tiiviin informaatiopaketin josta pitäisi löytyä vastaukset kaikkiin yleisimpiin mineraalimeikkejä koskeviin kysymyksiin. Olkaa hyvä :)

Mitä on mineraalimeikki?

Mineraalimeikit ovat puhtaisiin, jauhettuihin mineraaleihin pohjautuvia tuotteita, joissa tavanomaisista meikkituotteista tutut lisäaineet on jätetty pois kokonaan tai minimoitu. Mineraalimeikki sopii kaikille ihotyypeille, myös kuivalle.

Mineraalimeikkien erinomainen sopivuus herkällekin iholle perustuu niiden yksinkertaiseen koostumukseen; mitä vähemmän tuotteessa on erilaisia ainesosia (= ihoa potentiaalisesti ärsyttäviä kemikaaleja), sitä pienempi mahdollisuus, että iho ärtyy.

Jauhemainen mineraalipohja on ainesosiltaan kaikkein riisutuin ja hellävaraisin meikkipohja mitä iholleen voi laittaa.

Mineraalimeikkipohja on mitä ihanteellisin myös epäpuhtaalle ja akneiholle. Perinteisessä meikkipohjassa on paljon kalvoa muodostavia ainesosia jotka voivat tukkia ihoa, mineraalimeikkipohja on näistä ainesosista vapaa. Moni epäpuhtaasta ihosta kärsivä on löytänyt mineraalipohjasta uuden luottotuotteen todettuaan epäpuhtauksien vähentyneen ja ihon tasapainottuneen mineraalimeikkien myötä.

Mineraalimeikkipohjia on myös kiinteinä tai voidemaisina, mutta nestemäinen ja kiinteä koostumus vaativat lisäaineita. Koostumus on totta kai makuasia, mutta mineraalimeikkipohjan edut iholle ovat hyödynnettävissä parhaiten jauhemaisessa muodossa.

Vinkkejä kuivalle ja pintakuivalle iholle

Mineraalipohja vs. mousse-meikkivoide pintakuivalla iholla

Niin hassulta kuin se kuulostaa, täysin vedetön ja rasvaton mineraalimeikkipohja soveltuu loistavasti myös kuivalle iholle. Se vain voi vaatia pientä totuttelua.

Siirryttäessä käyttämään mineraalipohjaa on kuivaihoisen hyvä antaa ihon tottua uuteen koostumukseen muutaman viikon ajan. Iho voi aluksi tuntua ja näyttää kuivalta, mutta yleensä tilanne tasapainottuu parissa viikossa ja kuivuus helpottaa. Juttu mineraalimeikkipohjasta ja pintakuivuudesta täällä.

Mineraalipohja atooppisella iholla. Postaus aiheesta täällä.

Ihon ollessa kuivimmillaan etenkin talvisaikaan, voi mineraalipohjan viimeistellä suihkauttamalla päälle ohuen hunnun kosteuttavaa kasvosuihketta. Tällä kikalla saa pehmennettyä ja tasoitettua pinnan, joka erityisen kosteusköyhällä iholla voi jäädä jauhoisen näköiseksi.

Miten tunnistaa 100-prosenttinen mineraalituote?

Tavallisen kuluttajan ei ole välttämättä helppo tunnistaa mineraalimeikkiviidakossa, mikä tuote on 100-prosenttisesti mineraalipohjainen ja missä mineraalit muodostavat tuotteen koostumuksesta vain osan. Mineraalit ovat trendikäs ainesosa kosmetiikassa, ja moni valmistaja hyödyntää trendiä mainostamalla tuotteitaan tällä nimekkeellä. Kaikissa mineraalimeikkeinä mainostetuissa tuotteissa ei kuitenkaan välttämättä ole kuin muutama prosentti mineraaleja.

Täysmineraalipohjan tunnistaa mm. siitä, että ainesosaluettelo on erittäin lyhyt, koostuen lyhimmillään vain noin viidestä ainesosasta. Mineraalimeikkipohjan peruskoostumus syntyy esimerkiksi yhdistelmästä titaanidioksidi, sinkkioksidi, kiille (mica) + erilaisia rautaoksideja, jotka ovat tuotteen väripigmenttejä. Mitään muuta ei tarvita, jotta saadaan aikaan luonnollinen, pehmeästi ihoon sulautuva ja peittävä meikkipohja. Jos ainesosaluettelosta löytyy sanoja kuten ’oil’ (esimerkiksi kiinteissä mineraalimeikeissä on lähes aina öljyjä), ei kyseessä ole 100-prosenttinen mineraalituote.

Täysmineraalimeikkipohjia ovat mm. Lily Lolon, Flow Kosmetiikan ja Idun Mineralsin meikkipohjat.

Tunnettuihin mineraalimerkkeihin kuuluvissa BareMineralsissa ja Jane Iredalessa on mineraalien lisäksi joitakin muita koostumusta muokkaavia lisäaineita. Iredalella on jopa silikoneja sisältävä "mineraali"pohja. Valtaosa ns. mainstream-merkkien mineraalipohjista on sekoitteita, joten jos etsit 100-prosenttista mineraalituotetta, kannattaa katse suunnata pienempiin merkkeihin.

Miten mineraalipohja levitetään?

Jauhetut mineraalit käyttäytyvät iholla lähes taianomaisesti. Jos et ole aiemmin kokeillut mineraalipohjaa, tulet huomaamaan, mitä tarkoitan.

Mineraalimeikkipohja suositellaan levitettävän iholle tiheällä, jämäkällä siveltimellä pyörittelevin liikkein, niin sanotusti buffaamalla. Buffatessa jauhetta mineraalit ikään kuin sulavat iholla ja tuntuma voi olla jopa kevyesti voidemainen. Toki mineraalipohjan voi levittää myös sivelemällä, kuten tavanomaisen puuterimeikkipohjan, mutta tällöin mineraalit eivät ”sula” ihoon yhtä tehokkaasti. Buffaus on ihanteellisin tapa levittää mineraalipohja, etenkin jos haluaa meikkipohjaltaan peittävyyttä.

Mineraalipohjan yhteydessä on suositeltavaa hankkia tarkoituksenmukainen sivellin, jolla varmistat parhaan mahdollisen tuloksen. Mineraalimeikin levitykseen käytettävää sivellintyyppiä kutsutaan yleisesti kabukiksi. Liian löysäharjaksisella siveltimellä pohjasta on vaikea rakentaa peittävää. Omia lempparikabukejani ovat kuvassa näkyvä Idunin sivellin ja EcoToolsin mainio hylsyyn pakattu kabuki.

Annostele mineraalijauhetta kerralla vain hyvin vähän, jauhe on riittoisaa. Ripottele jauhetta vaikkapa pakkauksen kanteen, pyöräytä sivellintä jauheessa ja kopauta ylimääräinen jauhe siveltimen pinnalta ennen kuin lähdet pyörittelemään sivellintä iholla. Lisää kerroksia tarvittaessa.

Olen tehnyt mineraalipohjan levityksestä videon, joka löytyy täältä.

Muista ihon kosteutus ennen meikkipohjan levitystä. Anna kosteusvoiteen imeytyä kunnolla ennen mineraalimeikkipohjan laittoa. Tahmealle iholle mineraalipohja ei levity tasaisesti.

Sävyn valinnasta

Oikea sävy on meikkipohjan a ja o. Valitse meikkipohja ihosi pohjasävyn mukaan; neutraali, lämmin tai viileä. Väärän värinen meikkipohja tuo kasvoille likaisen vaikutelman. Jos et ole varma ihosi pohjasävystä, tutki ranteesi verisuonia. Viileällä iholla suonet ovat siniset, lämpimällä iholla vihertävät. Neutraalilla iholla sävy voi olla siltä väliltä.

Itselleni tutuimmat ovat Lily Lolon ja Bare Mineralsin sävykartat. Jälkimmäistä myin entisessä työpaikassani, Lolo taas on tuttu henkilökohtaisen mieltymyksen pohjalta.

Lily Lolon laajassa sävyvalikoimassa on otettu huomioon erilaiset pohjasävyt ja sävyjä on niin viileälle, lämpimälle kuin neutraalillekin iholle. Näin on myös Bare Mineralsilla, mutta Lolon valikoimasta löytyy paremmin sävyjä pohjoismaalaiselle iholle.

Jos sävyvalinta arveluttaa, valitse neutraali sävy. Ne sopivat useimmille. Lily Lolon sävyistä erityisesti neutraali Blondie on osoittautunut erinomaiseksi sävyksi suomalaiselle, vaalealle iholle. Bare Mineralsilta vastaava, hieman lämpimämpi sävy on Fairly Light. Mikäli ihosi on huomattavan vaalea tai kalpea, kokeile Lolon sävyjä Porcelain tai China Doll.

Merkeiltä kuten Lily Lolo ja Barefaced Beauty sekä lukuisilta muilta pienemmiltä, netin kautta myytäviltä mineraalimerkeiltä saa tilattua edullisia näytekokoja, joiden avulla oma sävy löytyy parhaiten.

Luomivärit ja poskipunat

Myös luomivärejä ja poskipunia saa 100-prosenttisina mineraalituotteita. Huulipunat, -kiillot ja ripsivärit ovat ainoita värikosmetiikan tuotteita joita ei voi nestemäisen tai vahaa ja öljyjä sisältävän koostumuksensa puolesta valmistaa pelkistä mineraaleista.

Mineraaliluomiväreistä löytyy kosmetiikkamarkkinoiden laajoin sävyvalikoima kirkkaimmista ärtsyn oransseista psykedeelisimpiin pinkkeihin ja turkooseihin, mutta yhtä lailla hienovaraisia, maanläheisiä sävyjä kuten kultaista, persikkaa, khakia, beigeä ja taupea. Kaikkia näitä lukemattomissa nyansseissa, takaan että miltään synteettisen kosmetiikan merkiltä et löydä yhtä loputonta kirjoa sävyjä! ;) Netissä myytäviltä indie-merkeiltä kuten Pure Luxe, Fyrinnae ja Mad Minerals löydät kirjavimmat sävyt.

Luomiväreissä ja poskipunissa pätee sama sääntö kuin meikkipohjassa: puhdas mineraalituote on aina irtojauhemuodossa. Pressattuun on lisätty sitovia lisäaineita - mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuote olisi sen huonompi. Jauhemaisuudella on merkitystä silloin kun haetaan kaikkein puhtainta mineraalimeikkiä jossa on mahdollisimman vähän ainesosia, ja halutaan hyötyä nimenomaan tuotteen yksinkertaisesta koostumuksesta.

Jos et ole aiemmin rohkaistunut kokeilemaan mineraalimeikkiä, suosittelen lämpimästi antamaan sille mahdollisuuden! :)

Kaipaatko luonnollista, iholle hyvää tekevää, riittoisaa ja kestävää meikkipohjaa jossa on vieläpä luonnostaan aurinkosuoja? Mineraalimeikkipohja on kaikkea tätä!

Kokeilemiani mineraalimeikkipohjia:

Lily Lolo / Englanti (suosikki # 1)

Flow Kosmetiikka *kotimainen!* (suosikki # 2)

Idun Minerals / Ruotsi (suosikki # 3)

Barefaced Beauty / Englanti

BareMinerals / USA (BareMineralsista en ole koskaan tehnyt erikseen postausta, mutta tuotteet ovat entisen työn kautta erittäin tuttuja)

Couleur Caramel / Ranska

The Body Shop / Englanti

Yves Rocher / Ranska

Make Up Store / Ruotsi

Essentia Naturale (tätä ei kai enää valmisteta)

*

MYYJIÄ SUOMESSA:

Lily Lolo - Biodelly

Flow Kosmetiikka - Biodelly ja Flow Kosmetiikka

Barefaced Beauty - GreenLips

Idun Minerals - apteekit

Couleur Caramel - Jolie

BareMinerals - Sokos, Kicks