Belgian Brugge, "Pohjoisen Venetsia", on nyt nähty.

(Muutama Brugge-postausta odotellut kenties pettyy postauksen sisältöön...)

Markt-aukiolla kohoava massiivinen Belfort on kaupungin maamerkki

Kaupunki on sievä, romanttinen ja postikortti-idyllinen, mutta - -suureksi yllätyksekseni, koin sen jokseenkin sieluttomana.

Muistatte kenties, kun viimeksi Tallinna-jutun yhteydessä puhuin kaupunkien säteilemästä energiasta. Jotkut paikat puhuvat sinulle eri tavalla kuin toiset. Brugge ja minä emme oikein kommunikoineet, kaupunki tuntui vaitonaiselta ja viileältä. Tunnelma oli perin juurin erilainen kuin Tallinnassa vain kuukausi takaperin.

Vaitonaisuus ei suinkaan johtunut ihmisten puutteesta. Turisteja täällä riittää, välillä ruuhkaiseksi tungokseksi saakka.

Viileys sen sijaan oli konkreettista säidenkin puolesta. ;) Sateenvarjolle ja toppatakille olisi ollut käyttöä.

Bruggessa on kaikkialla mielettömästi polkupyöriä ja pyöräilijöitä. Meinasin jäädä pyörän alle about tusina kertaa... ^_^

Sain kaupungista pinnallisen ja jopa kolkon vaikutelman.

Kauniita katuja, aukioita, kirkkoja, siltoja ja kanaaleita, kyllä. Mutta Brugge ei hurmannut minua. Ikään kuin idyllisyys olisi tehtyä, päälle liimattua – vaikka kyseessä on aito, historiallinen kaupunki. Ei tullut sitä lämmintä, kutkuttelevaa tunnetta niin kuin Beaunessa tai Tallinnassa. Sitä tunnetta, että haluaa vain istua tuntikaupalla kadunvarsikahvilassa kuuntelemassa kaupungin pulssia ja olla osa kaikkea sitä kaunista ja ihanaa.

Sopiva sana kuvaamaan mitä Bruggesta puuttui, on yksi lempi-ilmaisujani; sympaattisuus.

Eivät kaikki paikat aina voita puolelleen saman tien. Salaperäinen Andros tuntui aluksi hyvinkin oudolta ja kylmältä paikalta, mutta meistä tuli lopulta ystävät. Paikan omalaatuinen tunnelma jätti minuun vahvan muistijäljen, jossa yhdistyvät tuuli, eristyneisyys ja jotenkin aristokraattinen, nöyristelemätön kauneus.

Sen tunnelman koen mielelläni uudelleen. Bruggeen taas en varmaankaan palaa.

Ehkä Belgialla ja minulla ei vain kemiat natsaa?

Myönnän, että Brysseli jätti minuun hieman samanlaisen vaikutelman marraskuussa 2013. Kaunis, historiallinen kaupunki eikä puutetta kiinnostavista vierailukohteista, mutta ”se jokin” puuttuu. Turhaan ei puhuta asioiden kemiasta.

Vaikka olen nyt upeassa Pariisissa ja edessä on vielä viehättävä Colmar’kin ja rakkaan ystävän häät Sloveniassa, niin oikeastaan odotan tältä reissulta melkeinpä kaikkein eniten minun ja Berliinin kohtaamista.

En osaa yhtään kuvitella millaista siellä on. Useimmista tunnetuista paikoista on jokin ennakkokäsitys ja –kuva, ja voi jollain tasolla arvioida, miten tulee kohteessa viihtymään. Mutta Berliini. Niin itsestään selvä kaupunki ja reissukohde Euroopassa – enkä osaa yhtään arvailla millaisena paikka tulee näyttäytymään..! Jotenkin tosi jännittävää :)

Mitä Bruggeen tulee, olen kuitenkin iloinen että kävin siellä. Olen kuullut kaupungista pelkästään houkuttavia ja ylistäviä kertomuksia (paitsi että Liliana ei myöskään pitänyt Bruggesta, "ylituristillinen", hän sanoi, ja suositteli sen sijaan Gentiä), ja aivan varmasti olisin ennemmin tai myöhemmin siellä vieraillut. Nyt se on ruksattu listalta. :)

Samaan hintaan voi saada hyvin erilaista majoitusta.

Amsterdam yllätti kalliilla majoituksellaan - kaupungin halvimmat Airbnb't olivat kalliimpia kuin huokeimmat hotellit. Ajankohdalla ja varauksen aikaisuudellakin on tietysti väliä, mutta muihin reissun kohteisiin verrattuna Amsterdamin hintataso oli selkeästi korkein. En saanut Damista Couchsurfing-sohvaakaan, joten vaihtoehdoksi jäi halvin hotelli. Kuvassa vasemmalla. Karseammassa murjussa en liene koskaan majoittunut.

Oikeanpuoleisessa kuvassa Airbnb-huoneeni Belgian Bruggessa. Tuohon hintaan sain koko 70-neliöisen asunnon.

Kummassako paikassa tekisi mieli yöpyä? :)

Alemmassa kuvassa Pariisin Airbnb-asuntoni, joka on kotini seuraavat kuusi päivää.

Mikä Airbnb? Palvelu on varmaankin jo tuttu suurimmalle osalle, mutta jos joku ei ole kuullut tästä mainiosta majoitusmuodosta, niin kyseessä on maailman laajin sivusto, jonka kautta yksityishenkilöt voivat vuokrata asuntojaan tai huoneita. Airbnb'n kautta on mahdollista löytää huomattavasti huokeampaa majoitusta kuin hotellit - ja samalla hinta/laatusuhteeltaan jopa tasokkaampaa. Tarjolla on kaikkea yksinkertaisista huoneista luksusloft-asuntoihin.

Palvelu on turvallinen (vuokraajat todistavat Airbnb'lle henkilöllisyytensä) ja toimii kuin mikä tahansa hotellienvälityssivusto. Majoitus maksetaan luottokortilla. Ainoa käytännön ero esimerkiksi Hotels.comiin verrattuna on se, että majoittajan täytyy ensin hyväksyä varauspyyntösi ennen kuin se vahvistuu. Majoittajan on vastattava 24 tunnin sisällä.

Ensimmäinen Airbnb-kokemukseni oli mitä viehättävin taiteilijakoti Kööpenhaminan keskustassa viime keväänä.

Ei todellakaan ikävä paikka asua Pariisissa. :) Hakiessa kaupungin halvimpia hotelleja, saa eteensä Amsterdamin paikan kaltaisia murjuja - ja tyyrimpään hintaan.

Minulle kaikkein mukavinta on majoittua kodinomaisessa ympäristössä. Jo mahdollisuus keittää kahvia milloin haluaa on mieletön etu tällaiselle kahvitissuttelijalle ^_^ Ja hei - tällaisessakin säästää kummasti ;) Kahvilasta ostettuna mun pelkkään aamukahviin (2-3 isoa mukia) menisi täälläkin varmasti jopa 10 euroa. Kahvimukin keskihinta taitaa liikkua 2-3 eurossa melkein kaikkialla Euroopassa.

Airbnb-paikat tarjoavat käytännössä aina kahvin :) Bruggen majapaikassani sain myös vapaasti syödä edellisen majoittujan jättämät herkkujuustot ^_^

Airbnb'kään ei kuitenkaan vedä edullisuudessa vertoja Kreikan domatia-systeemille.

Amsterdamin kamalaan majapaikkaani astuessa ajatukset hapuilivat kummasti Kreikkaan... 50 euroa pienestä kopperosta irtoilevilla lattialaudoilla  ilman wc:tä - vai 30 euroa siististä, suloisesta, kaksikerroksisesta huoneesta omalla keittiöllä. Kalleimmasta päästä Kreikassa!

Aion muuten lähiviikkoina kirjoitella vihdoin viimein sen vinkkipostauksen Kreikan saarihyppelyyn jota valmistelin jo viime syksynä! Juttu sopiikin varmasti paljon paremmin tähän vuodenaikaan julkaistavaksi. :)

Heitetään tähän väliin poiminta Yves Rocherin kesän limited edition -tuotteiden joukosta.

Tää hohdepuuteri!!! Lööööv!

Nämä kuvioidut tai marmoroidut pinnathan on yleisesti tehty vain esteettisenä houkuttimena - mutta kyllä se kuulkaa toimii! ^_^ Minä kuulun niihin kuluttajiin joita kaunis pinta meikkituotteessa vetää puoleensa kuin kukat mehiläisiä.

Rocherin pinkki kaunokainen jättää iholle hohdon lisäksi myös sävyä, mikä ei aina ole itsestäänselvää sävyllisissä hohdetuotteissa. Tämän puuterin voi nähdä joko highlighterina tai hyvin voimakkaasti hohtavana, huurteisen vaaleanpunaisena poskipunana. Toimii poskipunana etenkin vaaleaihoisilla. Kaikkihan eivät tietenkään pidä näin hohtavista poskipunista, mutta niillekin on paikkansa...

Ah, mä tykkään tästä tosi paljon! Hohdekoostumus juuri mun makuun - enemmän helmiäistä, vähemmän kimallusta ja juuri sopiva häivähdys sävyä niin että toimii poskilla yksinäänkin. Yleensä olen kesäisin taipunut käyttämään kultaisena hohtavia highlightereita, tänä kesänä on raikkaan pinkin vuoro! Slurps! Pinkin seassa olevat kultaiset suonet tuovat juuri sen verran lämpöä mukaan ettei sävy jää liian kylmäksi.

Kuvassa puuteria poskilla, luomilla ja kulmaluulla.

Yves Rocherilla ei olla ihan selvillä, millä nimellä tuotetta pitäisi kutsua. Pakkauksen kannesta löydämme eri kielillä tekstin jossa lukee mm. Bronzing Powder / Hohtava Aurinkopuuteri / Highlighter Puder. Englanniksi ja suomeksi tuote on siis mukamas aurinkopuuteri (häh?? Kyllä ne mun mielestä on tähän saakka olleet ruskeita sävyltään), ja monilla muilla kielillä taas kuulto/highlighting-puuteri.

Nimityksestä viis, puuteri on kaunis. Hintaa kiekolla on 13,90€ ja sen pitäisi olla ilmestynyt YR-liikkeisiin nyt toukokuussa. Omani sain Yves Rocherin PR:ltä.

Nyt kun olen tässä asialla, niin heitänpä samaan syssyyn muutaman suosikkini Yves Rocherin uudistuneista kynsilakoista. Vanhatkin kyllä olivat niin hyviä, että en tiedä voiko laadusta saada velä paremman? ;) No, ainakin valikoimaan on tullut nyt myös viimeisen huudon mukainen geelilakka, eli pidempään kynsillä pysyvä, todella korkeakiiltoinen lakka. Ei tarvitse millään lampuilla kovetella.

(Itse en kuitenkaan ole ihan tätä 'geeli'-nimitystä ymmärtänyt itsestäänkuivuviin lakkoihin liitettynä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen geeliteknologian lakka...)

Nämä ihanaiset sävyt lähtivät myös mukaani taannoiselta Rocher-vierailulta: Beige Radieux (geelilakka, tunnistaa hopeisesta korkista), Melon, Corail Doux ja Or pailleté. Tulenko koskaan kyllästymään noihin korallisiin ja persikkaisiin lakkoihin? En kai. Ei ole näkyvissä.

Ja hei, tuo kultahippulakka vaikuttaisi olevan hyvin samankaltainen kuin mun suosikki, Snow Crystalin Sparkling Champagne. :)

Päädyin muuten eilen täällä Bruggessa (maa on siis vaihtunut Belgiaan ja vaihtuu tänään myöhemmin Ranskaan) Yves Rocherin myymälään ja löysin sieltä vielä pari ehdottomasti houkuttavaa sävyä uutuuksien joukosta; Anthracite Iridescent (liilaan shiftaava antrasiitinhamaa) ja Magnolia Nacré (jännä monisävyisenä hohtava kultabeigepinkki). Näitä ei ollut PR-toimistolla. Saattaa joutua kotiuttamaan nuo. :)

En muuten tiedä mikä minua vaivasi eilen, mutta Bruggen katselusta ei meinannut tulla mitään - kun ajauduin koko ajan kauppoihin. Siis minä! Teki hirveästi mieli ostaa kaikkea. Etenkin sitruunankeltaisia asioita. Toivottavasti parannun tunteesta pian. ;D

Lähtiessämme Lilianan kanssa ulos eilisen postaukseni jälken, pieni tihku ulkona oli muuttunut kunnon rehelliseksi sateeksi. 10 minuuttia myöhemmin kenkäni (niin mikä Goretex-pinta, Legero?) olivat läpikastuneet ja sukkani märät. Se siitä Amsterdamin kävelykierroksesta sitten.

Sade ei osoittanut merkkejä laantumisesta ja niinpä pysäköimme itsemme ensimmäiseen mukavalta näyttävään paikkaan jossa voisimme istua, syödä ja kenties kumota muutaman lasillisenkin. Liliana oli kävellyt jalkansa aika lailla muusiksi jo aamupäivän museokierroksellaan, emmekä loppujen lopuksi olleet lainkaan pahoillamme tilaisuudesta istua lämpimässä baarissa tapasten äärellä höpöttelemässä. Toisiammehan me olimme tänne tulleet tapaamaan, emme varsinaisesti Damia. :)

Liliana oli livenä juuri niin välitön ja eloisa kuin olin odottanutkin – mutta amerikkalaisempi. Työ matkailualalla on tartuttanut Lilianaan autenttisen jenkkinuotin letkeine ilmaisuineen. Se tuntui jotenkin hassulta, kun oli kaikki vuodet kuvitellut mielessään vahvasti espanjalaisittain murtavan aksentin.

Puhuimme pitkään ja antaumuksella - - tortilloista. Halusin kuulla meksikolaisen selvennyksen siitä, mikä olennainen ero burritoilla, fajitasilla, quesadilloilla ja enchiladoilla lopulta on. Eivätkö kaikki ole täytettyjä vehnälettuja? Kun kerroin suomalaisten meksikolaisravintoloiden listalta voivan löytyä erikseen tortillan, burriton ja tacoja, Liliana huokasi.

Tortilla tarkoittaa pelkkää (maissi)leipästä ilman mitään täytteitä. Jos puhut Meksikossa tortillasta, puhut siis vain "letusta". Kukaan ei tilaa pelkkää tortillaa. Tortilla valmistetaan useimmiten maissista (tunnustan etten tiennyt tätäkään), mutta on myös vehnäversioita. Burrito tehdään aina vehnätortillaan.

”Eikö ne maistu ihan samalle? Vehnä- ja maissilätty?”

Liliana katsoi minua kuin olisin juuri esittänyt maailman älyvapaimman väittämän. ”No - ei!” Maissitortilla on ihan eri makuinen, ja makuvivahteita on kymmeniä maissilaadusta riippuen. Olenko koskaan maistanut esimerkiksi sinimaissista tehtyä tortillaa? Se on väritykseltäänkin sininen. Enpä voi väittää maistaneeni, tai edes nähneeni sellaista. Joku lukijoista?

Quesadilla on tortilla, jossa on täytteenä juustoa – jos tilaa Meksikossa quesadillan, siinä on pelkästään juustoa, ei muita täytteitä. Ellei erikseen tilaa quesadillaa täytteillä.

”Miksi quesadillalle pitää olla erikseen nimi?” kysyn, ja juuri tätä en ole koskaan ymmärtänyt. ”Miksei se voi olla 'juusto-tortilla' tai 'tortilla juustolla'?

Liliana puisteli päätään. ”Ei, ei. Jos se olisi ’juusto-tortilla’, niin silloin jo taikinaan olisi sekoitettu juustoa. Ihan eri juttu kuin juustoa täytteenä”.

Entä burrito? Onko burritolla loppujen lopuksi muuta eroa täytettyyn tortillaan, kuin taikinassa käytetty vehnä? Miksei voi vain sanoa ’täytetty vehnätortilla’?”

Liliana ei selvästikään tavoita suomalaisen tortilla-maallikon järjenjuoksun aaltopituutta. (En ihmettele.) Totta kai niillä on eri nimet. Tortillakulttuuri on meksikolaiselle yhtä monivivahteinen kuin, no, vaikka erilaiset puurot suomalaiselle tai juustot ranskalaiselle.

Jos meillä on kana-kasvistortilla ja kana-kasvisburrito, niin minun näkökulmastani ne ovat ihan sama asia, toinen vain on tehty vehnään ja lätyn päät rullattu kiini. Maistaako noissa sitten suurenkin eron jossain Amarillossa… Hmm. Mutta meksikolaiselle ero on tärkeä ja selkeä.

Entäs enchilada? Se on maissitortilla, jonka pinta voidellaan kauttaaltaan salsalla ja sitten se paahdetaan, täytetään ja rullataan. Tuloksena mehukkaampi täytetty tortilla.

Tacot? Liliana kurtisti naamaansa. ”Don’t even get me started. Ei meillä ole mitään rapeita tacoja niin kuin gringoilla, tacon ei kuulu olla rapea.” Liliana kertoi, että Meksikossa taco on pehmeä ja tarkoittaa yksinkertaisesti pienempää tortillaa.

”Ainoa rapeakuoriseksi paistettu tortilla on sesadilla”. Sesadilla? En tiedä haluatteko kuulla, mikä on sesadilla, mutta kerron kuitenkin. 'Seso' tarkoittaa aivoja, ja sesadilla täytetään, milläs muulla kuin lehmän aivoilla. Lisäksi voidaan laittaa kasviksia, sieniä ja vaikkapa kaktusta. Koko hoito upotetaan öljyyn ja friteerataan. Liliana kertoi syöneensä aivoherkkua viimeksi pari viikkoa ennen reissua. ”Kuulostaa ällöltä mutta se on tosi hyvää…!” Erm. :D

Sain vielä kuulla Lilianan ajatuksia juustoista ja nachoista. ”Niin gringoa”. Juustoa ei Meksikossa käytetä juuri lainkaan, eikä juusto kuulu tortilloihin muuten kuin quesadillassa. Meille niin tuttu annos rapeakuorisesta tacosta kera päälle ripotellun  juuston ja nachojen saa Lilianan melkein yökkäilemään.

Salsalla on valtavan tärkeä merkitys. Meksikolainen valitsee usein ravintolan sen perusteella, missä tehdään parhaat salsat.

”Ja mole-kastike… Hyvin tehty mole-kastike on taivas”, Liliana sanoi silmät viirulla. ”Sun täytyy tulla Meksikoon ja maistaa kunnon molea. Ja kyllä sun pitää maistaa sinimaissista tehtyä tortillaakin ;)

Deal! Kun mä jonain päivänä menen Meksikoon, lupaan syödä paikallisen täytetyn tortillan. Ja Liliana saa maistaa mun kukkakaalitortillaa. ;D

Kello oli tullut 18.30 ja olimme jo myöhässä tapaamisesta Dam-aukiolla. Fajitaksiin saakka emme koskaan edes ehtineet ^_^

Seuraamme liittyi Lilianan ystävä Franc. Sadekin oli tauonnut.

Pääsimme sittenkin tekemään perinteisen Amsterdamin turistikierroksen Francin johdolla.

Loppuillan puhuimme muusta kuin tortilloista.;)

Sain tuliaisia - meksikolaista kosmetiikkaa! ^_^

Täällä ollaan!

DSB:n eli Tanskan rautateiden henkilökunta oli varsin ihmeissään, kun syöksyin eilen Köpikseen päästyäni kysymään Hampurin junien kohtalosta. - Ei junien kulussa ollut mitään poikkeusta.

Virkailija kävi katsomassa Deutsche Bahnin sivua ja totesi saman kuin minäkin; siellä lukee että 15.13 ja 17.13 junat eivät kulje 17. toukokuuta – vaikka ne todellisuudessa kulkivat. Haistakoon DB jotain ikävää, sanon vain. Ihan turhaan sain panikoida puoli vuorokautta.

Tukholma – Kööpenhamina –matkan aikana ehdin jo järjestää hätämajoituksen Köpikseen mikäli junat todella olisi peruttu eikä bussiin olisi mahtunut. Kyllä Couchsurfing on mahtava juttu! Useilla kaupungeilla on CS:n sivuilla omat Emergency Couch –ryhmät, joihin voi jättää majoituspyynnön erittäin lyhyellä varoajalla tilanteissa, joissa on vaikkapa missannut lennon. Naputtelin Kööpenhaminan hätäsohvaryhmään viestin aamupäivällä, ja puoleen päivään mennessä olin jo saanut katon pääni päälle läheltä rautatieasemaa.

Sille ei sitten onneksi tullutkaan tarvetta, ja vietin Kööpenhaminassa mukavan kolmen tunnin hengähdystauon käyden Postimuseon kattoterassin maisemakahvilassa ja lounaalla viime keväänä lukijavinkin kautta löydetyssä Det Lille Apoteketissa.

Vinkki reilaajille: junavuoroihin Tukholmasta Saksaan kannattaa ehdottomasti tehdä paikkavaraus jo Suomessa. Varaushan on pakollinen noissa junissa, ja jos sen jättää vasta matkapäivän aamuun, ei välttämättä pääse junaan ollenkaan.

Tukholman juna oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, eli olisin jäänyt asemalle ilman etukäteisvarausta. Kannatti siis todellakin se VR:n kanssa säätäminen.

Samoin Hampuriin 15.13 lähtevä juna oli loppuunmyyty, se oli syy miksi VR:n heppu ei saanut minulle siihen paikkaa. 17.13 lähtenyt, päivän viimeinen juna oli käytäviä myöten täynnä, ihmisiä istui melkein päällekkäin… Ja nyt ei ole vielä edes korkeasesonki.

Saavuin Amsterdamiin ihan pikkuisen univelkaisena ehdittyäni torkkumaan Hampurin CS-emäntäni sohvalla runsaat neljä tuntia (juttelimme aamuyhteen sakka, kello soi 5.30), mutta nukkua ehtii myöhemminkin.

Nyt lähdemme Lilianan kanssa tutustumaan kaupunkiin – ja 18 vuoden kirjeystävyyden jälkeen toisiimme livenä! :)

Terkut laivalta. Matka on startannut - eikä tällä hetkellä juuri hyvältä näytä huomisen suhteen.

Junani Kööpenhaminaan lähtee Tukholmasta aamulla kello 8.13. Mutta pääsenkö Kööpenhaminasta enää eteenpäin sunnuntain aikana - näyttää tällä hetkellä hemmetin epätodennäköiseltä.

Kuvat otettu hetkeä ennenkuin asian laita selvisi minulle - en todellakaan näytä enää nyt noin uneliaan tyyneltä.

Ensimmäinen jatkoyhteyteni Köpiksestä Hampuriin kello 15.13 peruttiin jo aiemmin. VR:n virkailija (se ikuisuuden lipun kanssa puhelimessa säätänyt) varasi minulle paikan seuraavaan junaan, joka lähtee kello 17.13. Tai piti lähteä.

Katsoin juuri tilannetta Deutsche Bahnin sivulla. Nyt 17.13 vuorokin on peruttu.

Jos tuo informaatio pitää paikkansa (ja miksi se ei pitäisi?) mä en pääse Köpiksestä millään huomenna Hampuriin - mikä siis tarkoittaisi sitä, että en ehdi maanantaiksi Amsterdamiin tapaamaan Lilianaa. Ei #€%@!©£$ !!!

Just.

No, kun Kreikassa aina kaikki menee hyvin, niin kai piti sattua joku reissu joka alkaakin heti menemällä perseelleen.

Liliana...! Ja meidän kun piti vihdoin tavata..!!! :'-(

Mihinhän sitä huomisiltana päänsä kallistaa..?

Jatketaan raejuustojen sokkovertailun tulosten tutkailua.

Kaikenlaiset maistiaiset ovat muuten ihan huippuhauska illanviettotapa, suosittelen! :) Aiemmin olen järjestänyt maisteluillan tumman suklaan merkeissä, ja seuraavaksi täytyisi varmaan pitää klassinen viini-tasting. Ihan arkisten ruoka-aineiden maistelu voi kuitenkin lopulta olla paljon hauskempaa ja oivaltavampaa kuin perinteisten viinien, suklaan ja juustojen :)

.

ainesosat: maito, hapate, juoksete, rasvaton jogurtti, suola

Raadin kommentit:

– Hapan, voimakas, kostea.

– Suolainen, välipalamainen, käyttäisin salaattiin. Toiseksi paras maistetuista.

– Mössömäinen, tahmea, liian paksu. Rasvaisen oloinen, tosi hapan. Maistuu kermaviililtä.

– Pehmeä, mössöinen koostumus. Enemmän makua kuin muissa. Rasvainen maku ja koostumus. Outo sivumaku. Varmaan rasvaisin kaikista?

– Hieman pistävä maku, epämiellyttävä fiilis rasvattomuudesta. Liian vetinen.

– Kirpeän hapanta, liian mössöä.

– Mössöinen koostumus, suolainen maku, hapan. Jälkimaku jää, ok.

– Sanni: hapan, kirpeä, irvistys. Mössöinen koostumus

X-tran vähärasvainen sai seitsemän raejuuston joukosta vähiten mairittelevat kommentit. Valtaosa meistä (maistelijoita oli yhteensä kahdeksan henkeä) piti X-tran makua huomattavan happamana ja jopa kirpeänä muihin verrattuna. Olipa tarjokas kuitenkin yhden maistelijan kakkossuosikkikin, niin ne maut poikkeavat. :)

X-tran raejuusto poikkesi muista myös reseptiltään - siinä on jogurttia. Liekö tavallista happamampi maku juuri jogurtin aikaansaamaa..? Koostumus oli testatuista toisiksi puuroisin Valion pehmeän jälkeen, tätä voisi täyteläisen sakeutensa puolesta luulla paljon rasvaisemmaksi, kuten joku raatilaisista kommenteissaan kirjoitti.

ainesosat: rasvaton maito ja kerma, suola, hapate ja säilöntäaine (kaliumsorbaatti)

Raadin kommentit:

– Vetinen, mauton.

– Mauton, kuiva, yök.

– Pehmeä, mehukas, maitomainen maku. Hyvä!

– Pehmeä koostumus, aika perusraejuusto. Melko vähän rasvaa, mauton.

– Pehmeä, sileä, niljakas. Miellyttävän neutraali maku. En itkisi jos vahingossa ostaisin.

– Ihanan kosteaa ja pehmeää, hyvää! Onkohan tämä rasvaisempaa?

– Ilmava ja kostea koostumus, mieto maku, kuiva jälkimaku, silti hyvä.

– Sanni: mauttomin. Rakeet erottuvat hyvin, vesimäinen liemi

Valion Arkirae sijoittuu rasvapitoisuudessa välimaastoon yhdellä prosentillaan. Suurin osa markkinoiden raejuustoista on joko rasvattomia (max 0,4% rasvaa) tai 2-prossaisia.

Kaloriarvoja katsoessa voi huomata, ettei rasvan määrä muuten aina kerro suoraan energian määrästä. Arkirakeessakin on vähemmän kaloreita kuin X-tran vähärasvaisemmassa. Arkirae oli minusta Pohjolan Juustolan ohella mauttomin vertailun raejuustoista, mutta rakeet olivat kuitenkin "mehukkaampia". Vaikka tämäkin on tehty rasvattomaan maitoon, ja rasvapitoisuus tuotu kerman kautta.

Maistelumukeissa karkkipäivää :)

ainesosat: rasvaton maito, suola, hapate, juoksete, säilöntäaine.

Raadin kommentit:

– Pienet rakeet, maku neutraali

– Muruinen, suolainen.

– Ryynimäinen, vetinen, mauton mutta samalla makea.

– Kuivaa ja rakeista, samalla oudon vetinen. Ihan syötävää.

– Kuivat pienet rakeet. Ei maistu oikein miltään. Liian vetinen.

– Hiekkamainen koostumus, vetinen liemi. Ei kummoinen maku.

– Melko mauton, vetinen ja pienimuruinen koostumus.

– Sanni: muruinen koostumus, vesimäinen, rasvaton, neutraali. Jotenkin raikas muihin verrattuna.

Rainbow'n raejuustossa oli vertailluista muruisin koostumus. Koostumus näyttää kuvassa erilaiselta kuin luonnossa, rakeet olivat valtaosin pientä ryyniä. Itse pidin koostumusta jotenkin epämiellyttävänä. Maku oli todella neutraali, mutta siinä oli jotain raikasta muihin nähden. Rainbow'n raejuusto oli testatuista ainoa, jossa on käytetty ainoastaan rasvatonta maitoa. Selittää kuivan maun ja liemen vetisyyden.

Ja sitten, se minun  suosikkini.

Kommenteista havaitsemme, että muilla raatilaisilla oli mausta varsin erilainen kokemus ^_^ Juuri tämä oli illan mielenkiintoisinta antia - miten eri lailla saman ruoan voi maistaa.

ainesosat: maito ja kerma, hapate, suola, säilöntäaine (kaliumsorbaatti)

Raadin kommentit:

– Hyvä koostumus ja ulkonäkö, maku hapan, ei hyvä.

– Mauton, yök, maistuu jollekin nesteelle, juustoinen.

– Hyvä koostumus, epämiellyttävä maku, maussa kuivattua hedelmää (?!), homejuustomainen maku.

– Pahaa mössöä. Maistuu pahvilta. Koostumus ihan ok, vaikka aika pehmeää raejuustoksi.

– Märkä rakenne, mieto, miellyttävä maku. Jotenkin lehmämäinen. Voisi olla rasvatonta?

– Hyi! Inha koostumus, maamainen maku.

– Laivan buffetin raejuuston maku, ei hyvää eikä pahaa. Koostumus suurirakeinen. En ostaisi.

– Sanni: hyvä, selkeärakeinen koostumus. Kevyen voimainen ja tasapainoinen maku. Taidan tunnistaa tämän.

Jep, mä tunnistin lempparini! Minusta Arlan 2-prosenttisessa on kaikkein pehmein ja tasapainoisin maku kaikista maistamistani raejuustoista. Maistan siinä selvästi kerman. Suola tuntuu maussa hyvin miedosti, mikä tekee Arlan 2%:sta parempaa kuin esimerkiksi Goldessan 4,5-prossaisesta, joka sekin oli pitkään suosikkini (ennenkuin Lidl otti Pohjolan Juustolan valikoimaansa). Goldessan sakea rakenne ja täyteläinen maku ovat täydellisiä - mutta suola maistuu voimakkaasti. Siinä Arla vetää pidemmän korren. Tämä on ainoa raejuusto, jota syön välillä myös sellaisenaan koska se on niin hyvää. Muita sekoitan aina ruokiin tai jogurttisekoituksiin.

Olin ihan tyrmistynyt miten heikot kommentit lempparini sai muilta raatilaisilta. ^_^ Lehmämäinen? :D

Pyysin raatilaisia kirjaamaan kommentteihinsa, mikä maistelluista oli heidän suosikkinsa. Yksi raatilaisista ei osannut valita parhaan makuista, osa valitsi kaksi. Äänten hajaantuminen vahvisti jälleen, miten erilaiset maut maistajilla on.

Eniten ääniä sai Valion Arkirae (3) ja toiseksi tulivat Valion Pehmeä sekä monen mielestä niin pahvinen Pohjolan Juustola, jotka kummatkin saivat kaksi ääntä. Kolmannen sijan jakoivat Arlan Luomu ja Arlan 2%, jotka saivat yhden äänen (Arla 2%:n ääni oli tietysti minun ;))

Ainoastaan "inhokista" oltiin keskustelussa suhteellisen yksimielisiä; X-tra 0,4%. Vain yksi maistelijoista piti X-tran makua hyvänä.

.

Kerronpahan tähän loppuun vielä minun ja raejuuston varsin lyhyen historian. En ollut koskaan pitänyt raejuustosta, ennenkuin aloin lisäämään sitä aamiaisjogurttisekoituksiini ravintoarvojen parantamisen vuoksi (--> vähemmän hiilaria, enemmän proteiinia).  Tämä tapahtui vasta runsas kolme vuotta sitten. Siihen saakka raejuusto oli minusta jopa hieman ällöä. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin koukuttuvani, ja nyt en voisi suunnilleen elää ilman raejuustoa. Viikossa kuluu vähintään puoli kiloa.

Raejuusto on jännä juttu - en edelleenkään pidä sitä maukkaana samalla lailla kuin "oikeita" juustoja tai muita tuorejuustoja, enkä syö sitä sellaisenaan kuin harvoin. Se vain on niin helppo ravinto/rakennelisä melkein mihin tahansa ruokaan jogurteista salaatteihin ja pataruoista sosekeittoihin.

Jääkaapissa on aina oltava raejuustoa. Aina. :)

Nyt kun kerran ollaan keskellä tätä valtavaa proteiinibuumia, ja rahkat on käsitelty, niin eiköhän siirrytä vieläkin protskupitoisempaan maitotuotteeseen - eli raejuustoon. :)

Itse asiassa idea raejuustojen sokkomaistelusta on muhinut päässäni jo vuoden vaihteesta. Löysin tuolloin uuden lemppariraejuuston, ja halusin testata, erottaisinko sen muiden joukosta sokkotestissä. Olin nimittäin siihen saakka pitänyt kaikkia raejuustoja (paitsi Euroshopperia, yöx) käytännössä saman makuisina ja tuntui, että oli ihan sama mitä sieltä kaupan hyllystä nappasi. (Ellei hiilariarvoa oteta huomioon, mutta se ei liity makuun ;)).

Yhden hengen sokkomaistelu kasvoi ideaksi järjestää useamman hengen tasting-tilaisuus, ja niin sitten kutsuin ystäviä kokoon viettämään iltaa raejuustoteemalla. :)

Maisteltavina oli yhteensä 7 raejuustoa eri rasvaprosenteilla. Valitsin mukaan myös yhden luomu-raejuuston, uteliaana selvittämään erottuisiko luomumaku muista. Raati ei tiennyt, minkä merkkisiä tai minkä rasvapitoisuuden raejuustoja he maistelivat, jottei kenellekään syntyisi mitään tiettyihin merkkeihin tai mahdollisiin omiin lemppareihin liittyviä ennakko-odotuksia.

Kokemukset olivat älyttömän kiinnostavia! Kävi mm. ilmi, ettei raejuuston rasvaisuus tai rasvattomuus välttämättä tule maussa lainkaan esiin, ja lähes rasvatontakin yksilöä veikattiin kaikkein rasvaisimmaksi.

Osallistuin maisteluun itsekin, ja vaikka tiesin merkit, sekoitin tarjokkaat niin etten käytännössä tiennyt mitä oli missäkin kupissa. Ja kuinkas kävi - pidin mm. entistä suursuosikkiani kaikkein pahimman makuisena...! ^_^ Kyllä vain sokkomaistellessa aistii maut ihan eri tavalla.

Pitemmittä puheitta, suuren raejuustoraadin tulokset, osa 1:

ainesosat: maito ja kerma, maissitärkkelys, suola, säilöntäaine (kaliumsorbaatti) ja hapate.

Raadin kommentit:

- Suolainen, juustoinen, mössömäinen, dippimäinen, aromi maistuu, mun suosikki

- Hyvä, kermainen maku, epämiellyttävä ulkonäkö ja koostumus, hiukan makea, levitemäinen, ei raejuustomainen

- Niin pehmeää mössöä ettei raejuustoksi tunnista. Rasvainen. Outo maku. Ihan hyvä kuitenkin.

- Maku ok, maitomainen. En pidä puuromaisesta rakenteesta, ei tunnu raejuustolta.

- Ihanan pehmeä ja täyteläinen maku, ikävä koostumus, liian mössömäistä. Tuorejuustomainen. Harmi, sillä maku oli hyvä mutta koostumus inhottava.

- Hyvä maku, koostumus mössöinen, pallerot ei erotu, rasvainen maku.

- Hapan, koostumus vetinen

- Sanni: pehmeä, kuin levitettä tai ylikypsää riisipuuroa. Mieto ja hyvä maku.

Valion 2,4-prosenttisen puuroinen koostumus yllätti. Luulin maistaneeni tätä ennen, mutta en muistanut koostumuksen olevan näin levitemäinen. Valion pehmeässä oli myös kaikkein selkein aromi, maistui melkein siltä kuin siihen olisi lisätty jotain voi-aromia (mutta tuoteselosteen mukaan ei ole). Mietin, millä koostumus on saatu näin tahnamaiseksi... Onkohan maissitärkkelyksellä (jota ei ollut yhdessäkään muussa masistellussa) vaikutusta...? Ainakin maissin voi arvata tuovan tähän kaveriin muita korkeamman hiilaripitoisuuden.

Mielenkiintoista, miten vain 0,4 prosenttiyksikön ero Valion tavalliseen raejuustoon tuo näin huomattavan rasvaisen maun.

ainesosat: luomumaito ja -kerma, hapate, suola.

Raadin kommentit:

- Onkohan tämä Valion Pehmeää? Voimakasmakuinen, hyvä.

- Juustoinen maku, tulee mieleen Oltermanni tai joku muu mauton, suolainen.

- Hyi! Juustomainen maku, ei kuulu raejuustoon!

- Aika pehmeä koostumus, jonkin verran rasvaa. Neutraalin makuinen, vähän hapan.

- Juustoisa, maamainen maku. Koostumus muuten ok mutta vetinen.

- Yäk. Maamainen maku, ikävä mössökoostumus.

- Hirveä maku, en meinannut saada nieltyä. Ei maistu raejuustolta.

- Sanni: vetinen massa, neutraali ja ihan hyvä maku.

Kaiken kaikkiaan Arlan Luomu-tarjokas jätti vähän epämääräisen fiiliksen. Luomu oli maisteltavien rasvaisin raejuusto, mutta se ei maistunut juuri kenenkään mielestä kermaiselta tai täyteläiseltä. En ollut itse maistanut tätä koskaan aiemmin, ja olin rasvapitoisuuden puolesta veikkaillut tästä suosikkia, mutta maku ei päässyt lähellekään vuodenvaihteessa löytynyttä lempparia.

ainesosat: rasvaton maito, kerma, hapate, suola, säilöntäaine (kaliumsorbaatti)

Raadin kommentit:

- Kuiva, rasvaton ja hyvänmakuinen.

- Tosi mauton, vetinen, sopisi ehkä ruoan sekaan. Kovaa, kuivaa. Yök.

- Kuiva, hapan, tutun oloinen, mauton, rasvattoman oloinen.

- Kuiva, vähän mauton. Ei hyvää. Pahvinen maku.

- Verrattain mietoa. Kiva rakenne. Kuiva, mutta raejuustomainen. Oma suosikki!

- Kuivahkoa, tylsää.

- Jauhoinen, mauton, todennäköisesti rasvaton, ei miellytä.

- Sanni: pahin. Kuiva, mauton, kuin pahvia.

Hahaa - ja tämähän oli pitkään suosikkini! En tiedä olinko sitten ollut pelkästään markkinoiden alhaisimman hiilariarvon vakuuttama, mutta kyllä tämä oikeasti maistui aika hirveältä moneen muuhun verrattuna. Tosin yksi raatilaisista sanoi, että hänen mielestään PJ:n raejuuston maku on hiljattain muuttunut, eikä se ennen ollut näin mautonta. Pohjolan "kuivis" ei kuitenkaan vetänyt ihan pohjia, huonoimmat makupisteet saanut yksilö esittäytyy huomenna julkaistavassa kakkososassa.

Huomisessa osassa selviää myös, tunnistinko maisteltavien joukosta sen lempparini :)

.

Maistellessa erottui (tai ainakin itselleni erottui) varsin selvästi se, oliko juuston valmistukseen käytetty rasvatonta maitoa vai täysmaitoa. Raejuuston rasvapitoisuutta voi säädellä joko lisäämällä valmiiseen raemassaan kermaa tai käyttämällä massan valmistukseen täysmaitoa. Esimerkiksi Pohjolan Juustolan 2-prosenttisessa raejuustossa rasvaisuus on tuotu lisäämällä rasvattomasta maidosta valmistettuun raejuustomassaan kermaa. Kuivakka maku johtuu siis siitä, että itse rakeet ovat rasvattomia, vaikka liemessä on kermaa. Sellaiset 2-prosenttiset raejuustot, joissa raemassa on tehty täysmaitoon, maistuvat ihan toisenlaisilta. Tällaisia ovat mm. Valion ja Arlan perusraejuustot.

Oli hauskaa kuunnella raatilaisten kommentteja. Moni yllättyi siitä, miten erilaisia makuja ja koostumuksia niin neutraaleiksi mielletyissä raejuustoissa onkaan. Kun ei tule vertailtua, makujen eroa ei tajua.

Oletteko te panneet merkille makueroja raejuustoissa? Mikä on teidän suosikkinne?

Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa täysin luonnonmukaista kynsilakkaa.

Muistatteko, kun kerroin aiemmin keväällä Logonan kehittäneen maailman ensimmäisen luonnollisen kynsilakan?

No, nyt kyseinen lakka pääsi vihdoin testiin.

Kyllä, lakka käyttäytyy eri tavalla kuin ei-luonnollinen. Se selvisi testipäivän iltaan mennessä.

Mutta ensin....

Oooo...!! Välitön ihastuminen.

Sävy, koostumus, peitto, kuivuminen... kaikesta kiitettävä arvosana!

Sain maahantuojalta sävyt Deep Berry ja Pink Blossom sekä päällyslakan. Päällyslakka on kynnellä keltaisesta väristään huolimatta täysin sävytön.

Lakan koostumuksesta ei välttämättä arvaisi, että kyseessä on luonnonmukainen lakka. Se ei ole vetisen ohutta niinkuin jostain syystä itse odotin, vaan paksuus on juuri sopiva; ei kökköisen tanakkaa eikä myöskään vesimäisen lirua.

Lakka tekee tasaisen peittävää jälkeä jo yhdellä kerroksella.

Lakan sanottiin kuivuvan hitaasti ja jäävän kiillottomaksi, mutta minusta lakka kuivui päinvastoin jopa vähän nopeammin kuin mihin olen tottunut. (Minulla lakat kuivuvat aina keskimääräistä hitaammin.)

Pinta?

Ei mattainen, vaan kauniin himmeä. On tietysti makuasia miten kiiltävästä pinnasta lakkauksessaan tykkää, mutta minusta pinta oli kauniimpi ilman päällyslakkaa. Etenkin Pink Blossomin suloinen vanhan roosan sävy on minusta nätimpi himmeänä kuin kiiltävänä.

Tässä lakkaus päällyslakalla.

Olin todella positiivisesti yllättynyt luonnollisen lakan suorituksesta. Myös sävy on aivan ihastuttava, voin jopa todeta ettei minulla ollut entuudestaan juuri tämän sävyistä roosaa. ^_^

Ajattelin: huomenna voin julistaa Logonan uudet lakat blogissa ällistyttävän hyviksi. Nämähän ovat yhtä hyviä kuin mikä tahansa muu laatulakka..!

Mutta. Mutta.

Päivän aikana lakka paljasti eronsa tavanomaiseen kynsilakkaan.

Iltaan mennessä pinta näytti tältä.

Jätin toisen käden kynnet päällyslakkaamatta testimielessä, ja tässä päällyslakaton puoli.

Päällyslakallinen puoli ei kestänyt sen paremmin.

Jokaisesta kynnestä oli irronnut lakkaa kärjistä ja palasina keskeltä kynttä, varmaankin kohdista joihin oli osunut jotain. Minulla ei ole ikinä tapahtunut minkään kynsilakan kanssa tällaista.

.

Tiedän, että joillain ihmisillä kaikki kynsilakat käyttäytyvät näin, ja lakan kesto on suuri ongelma. Minulla tätä ongelmaa ei ole, etenkään nyt, kun kynsissäni on geelipinnoite. Tavallinen kynsilakka pysyy geelipinnalla moitteettomana vaikka kaksikin viikkoa, kuluen vain kärjistä. Geelittömälläkin kynnellä lakan pinta pysyy siistinä vähintään viisi päivää.

Siksi Logonan lakan irtoaminen jo yhden päivän aikana kertoi laadusta paljon. Tässä siis on täysluonnollisen kynsilakan heikko puoli; kesto.

Vähän harmillinen juttu. Näin huonolla kestolla lakkaus on uusittava jo seuraavana päivänä, ja 4 millin lakkapullo kuluu todella nopeasti. Hintaakin kun pullolla on 19,90€, niin ei tule luonnollinen lakkaus halvaksi.

Mutta - sille kuluttajaryhmälle, joka ei synteettisiä lakkoja kynsilleen laita "suurin surminkaan", on tarjolla nyt vihdoin vaihtoehto. Kynsilakat ovat hiusvärien ohella yksi eniten haitallisia aineita sisältäviä ja allergisoivimpia kosmetiikkatuoteryhmiä, ja pidän erittäin hyvänä asiana sitä, että vihdoin on pystytty kehittämään täysin luonnollinen vaihtoehto vailla "myrkkyjä". Joku tästä vaihtoehdosta varmasti mielellään maksaa. Ja saahan kynsilleen ainakin yhdeksi illaksi mitä kauneimman lakkauksen...!

Aion testata Logonan lakkoja vielä tavallisella, synteettisellä päällyslakalla ja katsoa, josko se lisäisi lakan kestoa. Toisaalta myönteinen tulos ei merkitsisi mitään lakkojen kohderyhmälle; mitä järkeä olisi käyttää luonnollista lakkaa ja kuorruttaa se synteettisellä tuotteella?

Onko kukaan muu ehtinyt testaamaan Logonan lakkoja? Millainen pysyvyys on ollut teillä?