Oli jännä tulla Floridaan.
Minulla ei oikein ollut mitään odotuksia, muuta kuin että epäilemättä täällä on aurinkoa, palmuja ja rentoa meininkiä.
Ja niitähän täällä tosiaan riittää. :)
Vaikka olen tottunut matkailija, on ollut hassua huomata kuinka "kädettömältä" tällä reissulla kuitenkin tuntuu. Sanalla sanoen: tänne ei kannata tulla ilman valmiutta vuokrata auto.
Minulla on kyllä ajokortti, mutta ajotaidoista ei juuri voi puhua. Olen saanut ajokorttini Ahvenanmaalla ja tottunut ajelemaan saarimaakunnan rauhallisilla pikkuteillä joilla haastavat liikennetilanneet ovat yhtä yleisiä kuin Starbucks Sottungassa. Koen, että ajokorttini lakkaa käytännössä olemasta voimassa siinä vaiheessa kun astun Maarianhaminassa Turun laivaan. En ikinä uskaltaisi ajaa ulkomailla, hyvä jos manner-Suomessa.
USA on rakennettu autoilijoita ajatellen. Julkisen liikenteen mahdollisuudet vaihtelevat suuresti alueesta ja kaupungista toiseen. Me eurooppalaiset olemme tottuneet siihen, että kaikkialle pääsee julkisilla ja etenkin suuremmissa kaupungeissa bussi-, metro- ja ratikkaverkostot ovat todella laajat.
Ei täällä.
Teimme Tanjan kanssa sunnuntaina päiväretken Miamiin. Autolla West Palmista pääsee Miami Beachille tunnissa ja 20 minuutissa - meillä matkaan kului lähes kolme tuntia. Sitä kuvittelisi, että kaikki Floridan itärannikon kaupungit tavoittaisi kätevästi yhdellä juna- tai bussilinjalla, sillä rannikkoa kulkee suora rautatie sekä luonnollisestikin tie. Mutta niin helpoksi ei liikkumista ole tehty autottomille.
Päästäkseen Miamiin on otettava ensin juna West Palm Beachista Hialeah Market -asemalle. Sieltä kulkee shuttle-bussi Miamin lentokentälle. Lentokentän läpi on kuljettava Metromover-minijunalla päästäkseen bussin 150 pysäkille. Bussi 150 vie sinut lopulta Miamiin ja Miami Beachille.
Kun paluujuna vielä pysähtyi tunniksi onnettomuuden takia, tulimme sunnuntaina viettäneeksi julkisissa kulkuneuvoissa yhteensä seitsemän tuntia päästäksemme vierailemaan 115 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin.
Olen vieraillut USAssa autotta aikaisemminkin, mutta kohteissa, joissa julkinen liikenne on poikkeuksellisen toimiva. Kuten New York ja San Francisco. New Jerseyssä asuvan ystäväni luota pääsin Manhattanin sydämeen parhaimmillaan alle tunnissa - yhdellä junalla joka lähtee ystäväni talon vierestä.
Seuraavalla USAn reissulla pakkaan miehen mukaan. ;) Kyllä miehet on välillä käteviä. Miten niillä ei mene sormi suuhun minkään maan liikenteessä... Ainakaan mun äijällä.
Toinen huomio.
Ja tämä on nimenomaan kengännauhabudjettimatkailijan huomio.
Kreikan domatia-systeemin ja Euroopan helpompien Couchsurfing-kohteiden "hemmottelemana" tämä Budjetti-Piia on joutunut vähän nieleskelemään Floridassa. Täällä, tai ainakin näillä Floridan suosituimmilla huudeilla akselilla Key West - Miami - Orlando on turha kuvitellakaan löytävänsä oikeasti halpaa majoitusta motellien tai hostellien monen hengen makuusalien tuolta puolen. Oikeasti halvalla tarkoitan alle 50 euroa. Minulle sekin on toisaalta jo aika tyyris hinta yhdestä yöstä.
Naiivia, kyllä. Mr. Karkkipäivä nauroi kun vinguin miten helkkarin kallista täällä on. "Mitä oikein kuvittelit? Se on Florida".
Kyllä Budjetti-Piia sai näpeilleen. For real. Olemme onnekkaita kun meillä on täällä ystävä jonka vieraanvaraisuudesta olemme saaneet nauttia, ilman "Casa Annaa" en olisi pystynyt tänne edes matkustamaan.
Suunnitelmana oli viettää aikaa toisella viikolla Miamissa, Key Westissä tai joissain rannikon viehättävistä pikkukaupungeista. Autottomalle (jolle motellit eivät ole vaihtoehto) näiden viehättävien pikkukaupunkien halvimmat majapaikat vastaavat hintatasoltaan Kreikan luksushotelleja. Tiedän, ei tässä auta juuttua miettimään miten asiat olisivat Euroopassa. Nyt ei olla domatioiden maailmassa ja Couchsurfing-sohvakin pitäisi varata kuukautta-kahta aikaisemmin. Airbnb-majoitus on jopa hotelleja kalliimpaa.
Muuten.
Vietettyäni nyt viikon West Palm Beachissa, voin suositella kaupunkia mitä lämpimimmin. West Palmia ei tunneta varsinaisena lomakohteena, vaan alueen nro 1 magneetti on sen naapuri, jet set -jengin Palm Beach. West Palmia ja Palm Beachia erottaa vain Intra Coastal -vesialue ja silta, jonka ylittää 10 minuutissa, mutta ne ovat omia kaupunkejaan.
Kun saapuessamme kyselimme Annalta vinkkejä lähialueen kivoista paikoista, Anna sanoi, että hän itse viihtyy rehellisesti kaikkein parhaiten juuri West Palmissa eikä edes oikein ymmärrä mitä ihmiset näkevät Palm Beachissa.
Palm Beachin puolella nyt pari kertaa vierailleena voin vain olla samaa mieltä Annan kanssa. Palm Beachissa ei juuri muuta ole kuin ökyhotellien reunustama biitsi ja "parishiltonien" shoppailukatu. Siellä ei ole kaupunkimaista keskustaa tai edes ravintolakorttelia.
Ylipäänsä alue tuntuu vain rikkaille rakennetulta hygieeniseltä ajanviettopaikalta jossa voi katsella merimaisemaa kalliisti sisustetun loma-asuntonsa parvekkeelta ja käydä ostamassa uuden LV:n veskan kun rantaelämä alkaa kyllästyttää.
West Palm Beach taas on työssäkäyvien ihmisten oikea kaupunki keskustoineen, runsaine ravintoloineen, markkinoineen ja "tavallisten kuolevaisten" kauppoineen ja burgermestoineen. Mutta selvästikin hyvin toimeentulevien ihmisten kaupunki. Kaikkialla on siistiä, kaunista ja rauhallista. Puistomaista, harkitun viehättävää. Kaupungin moderni keskusta on selvästi suunniteltu ajatuksella ja kaupunkilaisten viihtyvyyttä silmällä pitäen. City Place -keskusaukiolla on joka viikonloppu ilmaisia konsertteja ja muuta ohjelmaa. Joka viikonloppu, vuoden ympäri. Kaupungilla on varaa.
City Place on varmaankin viehättävimpiä alueita minkään kaupungin keskustassa missä olen koskaan käynyt.
Jos valtavan Miamin hektisyys ja Miami Beachin loputon biletys ei tunnu omalta ja lomailet mieluummin pienemmässä, kompaktissa ympäristössä jossa yhdistyy sekä aito floridalainen kaupunkimiljöö sekä upeat hiekkarannat, West Palm Beach tarjoaa mitä miellyttävimmän paketin. City Placen eloisasta vilskeestä kävelet halutessasi Palm Beachin valkohiekkaiselle rannalle vain tunnissa.
Kuvituksena West Palm Beach.
4 comments on “Sanni Goes Florida”
Tuo autolla pärjäämättömyys on niin tuttu tunne Amerikassa. Muistan, kun olin Oregonissa ja hyvin lähellä mutta samalla niin kaukana kuvankauniista Crater Lakesta. Kyselin joka paikasta bussiretkiä sinne, mutta ei sellaisia tietenkään ollut. Taksimatka olisi tullut älyttömän kalliiksi (kilsoja paikkaan olisi ollut n. 150), mutta julkisella kulkuneuvolla matka olisi taittunut hienosti.
Tänään näen tuon samaisen kraaterijärven leffassa Villi vaellus (ainakin sen pitäisi olla elokuvassa, mikäli kirjaa on lainkaan kunnioitettu) enkä tiedä, onko se mahtavaa vai onko päinvastoin ikävää tajuta, mitä menetin vain siksi etten halunnut vuokrata autoa. Damn you, America!
Toivottavasti keksitte jotain kulkemisen helpottamiseksi, tai vähintäänkin viihdytte muuten!
"Koen, että ajokorttini lakkaa käytännössä olemasta voimassa siinä vaiheessa kun astun Maarianhaminassa Turun laivaan." - reps! =)
Pitääkö muuten Amerikassa olla kansainvälinen ajokortti vai riittääkö suomalainen? Ei sillä, että tulisin ajelemaan siellä... :)
Suomalainen turisti saa ajaa suomalaisella ajokortilla.