Lake Worth, Florida.
Yhdysvaltojen suurin suomalaisyhteisö; täällä asuu noin 30 000 amerikansuomalaista.
Heistä valtaosa on ns. "snow birdsejä" eli talvehtijoita, jotka viettävät Floridassa vain talvikuukaudet.
Lake Worthissa sattui olemaan meneillään vuotuinen Suomi-viikko joka päättyi eilen.
Nurkilla kun ollaan, niin olihan tapahtuma käytävä tsekkaamassa.
Täällä on kaksi Suomi-taloa, American Finnish Kerhotalo ja Finland House, joiden tausta on poliittinen; Kerhotalo oli alunperin vasemmistolaisten, Finland House oikeistolaisten kokoontumispaikka.
Tänä päivänä taloilla ei ole poliittista merkitystä. Kummassakin järjestetään viikottain ohjelmaa koko talvikauden; on tansseja, konsertteja, teatteriesityksiä (Pieksämäen teatteri on näemmä tulossa visiitille ensi viikolla :)) ja hernekeittopäiviä. Tapahtumat ovat erittäin suosittuja ja vetävät taloille sadoittain suomalaisia. Snow birdseille on tärkeää viettää aikaa toisten suomalaisten kanssa.
Iloinen Maurice Sachs ei ole Suomesta, mutta viihtyy kaikesta päätellen maanmiestemme yhteisössä :)
Kerhotalon markkinoilla myytiin pullaa, ruisleipää ja lohilaatikkoa. Minulle selvisi, että toskakakkukin on perisuomalainen leivos, aina oppii uutta :)
Aika Suomi- ja Kerhotaloilla näyttää pysähtyneen. Interiööri tuo mieleen jonkun vanhan teatteritalon lämpiön ja tanssisali voisi olla äitini kouluvuosilta. Liikuttavaa.
Tunnelma amerikansuomalaisten keskellä oli hyvin... no, suomalainen. :) Yhteisöllinen.
Osa amerikansuomalaisista ei osaa kunnolla edes englantia. Jopa sellaiset jotka asuvat täällä vuoden ympäri.
Makustelimme Tanjan kanssa kokemustamme. Jännä ilmiö. Jossain Espanjan Fuengirolassa on varmaankin hyvin samankaltainen meininki. Tänne tullaan asumaan, mutta ei kuitenkaan tulla osaksi paikallista kulttuuria. Älkää ymmärtäkö väärin, en missään nimessä dissaa tämän tyyppistä ulkosuomalaisuutta, on vain kiinnostavaa miettiä miten eri lailla ulkomaat vetävät ihmisiä puoleensa. Toisia kiehtoo nimenomaan paikallinen kulttuuri, toiset viihtyvät kun saavat tuoda oman kulttuurinsa toiseen maahan.
Ehkä minäkin saattaisin jonain päivänä haluta viettää eläkepäiviäni jossain lämmössä. :) Kuka tietää.
Mutta en usko että jäisin kaipaamaan Juhlamokkaa tai Turun sinappia :D Tai savon murretta puhuvaa naapuria.
Onko teillä kokemuksia ulkomaiden suomalaisyhteisöistä?
Voisitteko kuvitella asuvanne "pikku-Suomessa" toisessa maassa?
Tuli mieleen vielä: jos muuttaisitte ulkomaille, mitä jäisitte eniten kaipaamaan Suomesta? Olisiko se hapankorppu tai salmiakki? :) Ruisleipä? Vai enemmänkin joku yhteiskunnan toimintaan liittyvä seikka?
36 comments on “Humppaa ja hernekeittoa”
Ei saa dissata savolaisia ;) olemme Suomen parhaita...
Tällainen yhteisöllisyys on totta kai paikallaan, kun maahan tullaan uutena ja tarvitaan joku opastamaan käytännön asioissa ... mutta jos tarkoitus on eristäytyä täysin omaksi yhteisöksi, kyseessä on jo jonkinlainen 'kolonialismi'. Näitä pikku-Kiinoja, pikku-Afrikkoja, pikku-Venäjiä ja pikku-mitäkin on moni suurkaupunki pullollaan... Etuna on toki lämmin vastaanotto ja avulaisuus omankielisiä kohtaan, mutta varjopuolena on sitten usein niin tiukka sisäänlämpiävyys, että jossain vaiheessa happi uhkaa loppua lopullisesti...
I know :D ;)
Jep, itse olen suhteellisen usein tekemisissa Lontoon suomalaisten kanssa ja merimieskirkko on taalla ihan mahtavan yhteisollinen paikka (ja uskonjulistukset on jatetty ihan sinne jumalanpalveluksiin, etta uskaltaa tulla mukaan vaikka ei uskonnoista oikein perustaisikaan).
Ensimmaiset 10 vuotta tosin jurotin mahdollisimman vahilla Suomi-kontakteilla taalla, kun jotenkin kammoksutti se, etta asun ulkomailla mutta hengaisin suomalaisten kanssa... No, nyt on tastakin vaiheesta jo paasty menestyksella yli, niin voi ottaa ihan rennosti ja hengata siella missa tykkaa. Ja tahan kuuluu tosiaan erinakoiset yhteisot jotka pyorii merimieskirkolla. Ja onhan se oikeasti kivaa kayda vaikka kahvilla ja karjalanpiirakalla jossain! Se on jotenkin tassa ajankuluessa mulle tullut tosi tarkeaksi asiaksi, etta jotenkin "tunnustaa" suomalaisuutensa. Ennen piti olla niin mualimankansalaesta etta! :D
Ps. Minulla on juurikin ikava tuota savonmurretta!! Ai etta, mika tahansa karjalaiselta kuulostava ja soinnahtava saa sydamen tykytyksia aikaa! Vanhuus ei tule yksin... Hah! :D
Varmasti :) Oijjoi, jos itse vielä söisin karjalanpiirakkaa niin sitä varmaan jäisi eniten ikävä ruisleivän ohella ^_^ (Olipa hassu lause...)
Kyllä minäkin ulkosuomalaisena varmasti mielelläni kävisin välillä tekemässä "suomijuttuja". Mutta että koko elämä toisessa maassa pyörisi Suomikontaktien kanssa suomalaisia juttuja harrastaen.... niin ettei edes oppisi paikallista kieltä.... Ei olisi mun juttuja.
Ah, ihana Lake Worth! Itse vietin siellä mukavan hetken kesällä 2000,silloisen harrastukseni tiimoilta. Juurikin Suomi saleilla käytiin esiintymässä ja tietty yövyttiin suomalaisten omistamassa huoneistohotellissa. Ihana pieni paikka ja jotenki perus jenkkikaupunkeihin verraten lämmin tunnelma.
Asuessani ulkomailla mulle oli muutamat suomalaiset kaverit ihan hirveän tärkeitä. Äärettömän rentouttavaa päästä purkamaan itseään ihan äidinkielellä ja vertailla kaikkia asuinmaan älyttömyyksiä kotimaan vastineisiin. Vaikka mulla englanti on suht vahva, ei aktiivinen sanavarasto kuitenkaan ole likimainkaan sama kuin suomenkielessä, ja keskusteleminen on tavallaan raskaampaa. Varsinkin, kun useimmat keskustelukumppanitkaan eivät ole natiivipuhujia. Ja vaikkei sitä kaipaisi sisupastilleja, saunaa tai ruisleipää, joskus suomalaista mielenlaatua nyt vain ymmärtää parhaiten toinen suomalainen - vaikka sitä, miten vaikealta voi suomalaiseen jämptiyteen tottuneelle tuntua se, ettei liikkeillä ole aukioloaikoja (tai on, mutta niitä ei noudateta). Ja miten ärsyttävää on, että paikallisille kaikki tuollainen epämääräisyys on ihan ok. Oli muuten ihan mahtavaa joskus löytää Pandan lakuja kaupasta!
Kuitenkin, kyllä mä vierastan kauheasti sellaista, ettei edes yritetä yhtään integroitua. Ei kai se nyt sinänsä väärin ole, että mennään johonkin vain säätilan (tai verovapauden tai minkä tahansa perusteen) perässä ja kieltäytytään vastaanottamasta sitä paikalliskulttuuria ja paikallisia ihmisiä osaksi itseä ja elinpiiriä - jotenkin vaan pahalta ja epäkunnioittavalta se tuntuu. Tiedän kyllä kokemuksesta, että paikallisväestön kuvioihin sulautuminen ja ystävien löytäminen ei ole välttämättä mikään helppo ja itsestäänselvä juttu, mutta kyllä joku asuinmaansa kielen opetteleminen tuntuisi aika oleelliselta ja lähtökohtaiselta tekijältä siinä. Kyllä mä sitä toivoisin Suomeenkin muuttavilta ulkomaalaisilta, että olisi edes halua tutustua täkäläisiin ihmisiin, ruokaan, kulttuuriin ja kieleen. Ei niitä omia tarvitse pois heittää, mutta tuollainen kynsin ja hampain kiinnipito tuntuu vähän tyhmältä.
Aivan, samoja kokemuksia.
Vaikka tämä suomalainen mielellään tutustuu paikalliseen kulttuuriin ja pyrkii olemaan "maassa maan tavalla", niin en voi mitään, kyllä menee hermo esimerkiksi Italiassa kun ravintolat on kiinni silloin kun itsellä on nälkä... :D
Samaa mieltä.
Olen toivottavasti muuttamassa opiskelujen perässä savosta pois ja tämä täkäläinen murre on se jota eniten tuun täältä kaipaamaan :D
Asian vierestä taas.. Miten hoidat kuntoilupuolen siellä? No käveltyä tulee varmasti hirmuisesti mutta teetkö muuta?:)
Jumppanauha oli mukana mutta tällä kertaa ei tuntunut löytyvän sopivia hetkiä kuntoilulle. Tilanne on niin erilainen kun matkustaa seurassa, päiväohjelma ja aikataulut ovat erilaiset kuin yksin reissatessa. Käytännössä aamut ovat olleet ainoaa aikaa jolloin olisin voinut vetää jumpan, päivällä ollaan oltu aina menossa ja melkein kaikki illatkin... Eli mun on pitänyt vähän niinkuin päättää aamuisin että blogi vai jumppa. ;)
Täytyy sanoa, että itse haluaisin parhaat palat molemmista maailmoista! Kyllä kotimaa on aina kotimaa, mutta jos sattuisin muuttamaan ulkomaille, haluaisin todellakin elää sen maan kulttuurin keskellä ja mahdollisesti osana sitä. Ja siltikin, ajatus suomalaisyhteisöstä tuntuu ihanalta, saisi ainakin salmiakkia ja puhua omaa kieltään, ehkä jopa omaa murrettaan. (Rauman murre, ftw!)
Olen itse ollut ulkosuomalainen reilut 7 vuotta, ja vanha vitsi kuuluu mista tunnistat juuri ulkomaille saapuneen suomalaisen? Ei halua olla missaan tekemisissa muiden suomalaisten kanssa :D
Ja tuo on ihan totta, itsekin muistan kuinka alussa sita oltiin niin maailmankansalaista (kuten jo joku kommentoikin aiemmin), ja siis todellakaan ei hengailttu muiden suomalaisten kanssa. Kuitenkin, en ole viela koskaan tavannut ulkosuomalaista josta tama piirre ei olisi jossain vaiheessa karissut pois :)
Luulen etta suurin tekija siihen etta suomalaiset (ja muunkin maalaiset) hakeutuvat yhteen on vertaistuki, jota voivat tarjota vain saman asuinmaan muut ulkosuomalaiset. Nykypaivana on suht helppoa pitaa ylla ihmissuhteita suomeen (skypet, blogit jne) ja uutisetkin voi katsoa ja lukea ihan ylen tai hesarin sivuilta. Kuitenkaan, kukaan muu kuin toinen ulkosuomalainen ei voi jakaa niita kokemuksia, arsyyntymisia, turhautumisia ja myos hauskuutta, mita ulkosuomalaisuuteen kuuluu. Integroituminen sinansa on ihan suositeltavaa, joku voisi jopa sanoa valttamatonta, mutta kun on kasvanut ja varttunut Suomessa, niin aina sita uutta kotimaataan katselee ikaan kuin "suomalaislinssien lapi", en tieda saako tasta ajatuksesta kiinni ollenkaan, mutta ehka yritan vain sanoa etta juuri sen takia etta peilaamme kaikkea omaa kulttuuritaustaamme vasten, ainoat jotka voivat taman kokemuksen jakaa, ovat muut samasta kulttuurista tulevat. Lisaksi, tuli nyt vain noista suomi-kerhoista mieleen, jos ulkomaille on lahdetty nimenomaan elakeiassa juuri suomen talvea pakoon, niin tutustuminen paikallisiin ei valttamatta ole niin helppoa kuin mita kuvittelisi. Kuitenkin valtaosa ystavyyssuhteista tulee muodostettua toissa tai koulussa... Kun muuttaa ulkomaille, sinun on luotava sosiaalinen verkostosi alusta alkaen itse, ja jos olet tullut lampimaan elakepaivia viettamaan, niin silloin varmaan voi olla etta tulee hakeuduttua suomalaisyhteisoihin ihan jo sen takia, etta niissa usein on helppo saada ystavia kun on heti asioita jotka yhdistaa.
Sitten on viela se, etta monissa maissa ainakin merimieskirkko jarjestaa ns. suomikouluja, eli lapsille mahdollisuuden kayttaa ja kehittaa suomenkielta. Usein pitkaankin suomesta poissaolleet vanhemmiksi tulleet kokevat tarkeaksi siirtaa kieli- ja kulttuuriperimaa lapsilleen, ja suomikoulut ovat tassa monelle tarkea apu, etenkin jos vanhemmista vain toinen on suomalainen.
Apua, tulipas tasta nyt pitka kommentti.... mutta tosi kiva Sanni etta kirjoitit tasta, muutenkin matkapostauksesi ovat olleet (jalleen kerran!) tosi kivaa luettavaa!
Niin ja piti viela sanoa, asiat joita eniten kaipaan Suomesta:
hapankorppuja, pyorateita, raejuustoa, viilia, puhtautta, turvallisuutta, luontoa ja ehka eniten suomalaista kommunikointia, sita etta asiat sanotaan suoraan niin kuin ne ovat ja etta jos sanotaan etta joku asia on hoidossa, niin se tosiaan on hoidossa....aah, voisin kirjoittaa tasta aiheesta vaikka kuinka mutta jatan talla kertaa :)
Tuokin on totta, että maailmankansalaisuuteen kyllästyttyä on mukava saada jakaa kokemuksia oman maan kansalaisten kanssa..
Itse olen kuitenkin sen verran kansainvälinen, että vertaistuenkin saan mieluiten monikansallisessa porukassa :D
Ei pelkkien suomalaisten kesken... Jos yksinomaan suomalaisseuraa haluan, voin aina pysyä Suomessa.
Hyvässä seurassa ei ole tärkein henkilöiden kansalaisuus, vaan persoona..
Joo, toi on ihan totta etta jos on sellaisia jotka lahtokohtaisesti haluavat olla VAIN muiden suomalaisten kanssa tekemisissa, niin se kylla tuntuisi, noh, mulle ainakin vieraalta. Usein sellaiseen kuppikuntaisuuteen varmaan syyna on sitten jo kielimuuri tms. Omaankin lahipiiriini kuuluu ihmisia ihan joka maailmankolkasta, niin paikallisia, kuin muunkin maalaisia. Ehka lahdin pohtimaan enemman sita etta miten suomalaisena tulee "ajauduttua" muiden suomalaisten seuraan, usein kun se tapahtuu vahan puolivahingossa...
Voihan mömmö, just kirjoitin tähän tosi pitkän vastauksen, löin jotain väärää nappia ja sivu meni taaksepäin kadottaen kaiken tekstin. Huokaussss...
No, pähkinänkuoressa: halusin sanoa että fiksua ja kiinnostavaa pohdintaa Ulpu :) (Sekavaa kun tämä kommentti kuitenkin näkyy NG:n kommentin alla...) Olet varmaankin aivan oikeassa siinä että eläkeiässä ulkomaille muuttavilla on lähtökohtaisesti eri valmiudet integroitua uuteen kulttuuriin ja sosiaaliseen ympäristöön kuin nuorempien.
Persoonallisuuskin tietysti vaikuttaa - toisille tietty tuttuus ja tuttujen asioiden luoma turvallisuus on tärkeää läpi elämän. Tietyntyyppisille ihmisille ulkomaat eivät kenties koskaan edusta muita arvoja kuin ylempänäkin mainittua parempaa ilmastoa ja veroetuja.
Itse asun talla hetkella Portugalissa ja suurin ketutuksen aihe taalla on asioiden toimimattomuus/vanhanaikaisuus. Lautat/bussit lakkoileivat erittain usein, eika edes bussipysakeilla ole tasta ilmoituista, vaan ilmoitus lakosta nakyy yhtena pienena lappusena bussin ikkunasta, jota ei valttamatta edes huomaa. Onneksi taalla on totuttu siihen, etta ihmiset voivat olla tunninkin myohassa juuri tallaisten asioiden takia toista.
Samoin olen oppinut arvostamaan suomalaisia aikatauluja, tehokkuutta, lammitettyja taloja seka suomalaisia "tuplaikkunoita". Taalla kun sattuu pahimmassa tapauksessa jopa tuulemaan sisaan.
Ranskassa asuessani ikävöin ruisleipää, Jalostajan hernekeittoa, täysjyväpastaa ja varmaan ennen kaikkea rasvatonta maitoa! (ja sitä että muovipussia ei tartte pyytää kassalta / että tuotteet saa pakata itse, tai että kassalla on useampi kuin yksi linja asiakkaiden ostoksille ettei muiden tarvitse odottaa kun pakkaat kamat) :D lait demi-écrémé menetteli, mutta oli aika paksua vuosien rasvattoman maidon juonnin jälkeen. Suomen kieltäkin oli ihana kuulla muidenkin kuin tuttujen suusta, olin aina innoissani kun kuulin turistien juttelevan suomea. Olin jopa avulias ja menin usein neuvomaan suuntien jne kanssa. :)
Suomessa puolestaan ikävöin Ranskan tuoreen leivän valikoimaa, juustotiskiä, halpaa salaattia ja joitakin yksittäisiä tuotteita.
Woop woop, Pieksämäki mainittu, sieltä olen alunperin kotoisin. ;)
Voisin kuvitella, että se mitä jäisin kaipaamaan olisi juurikin se oma murre ja sauna.. ja varmaan jossain vaiheessa tulisi ikävä sitä suomalaista mentaliteettia :D
Jännä ajatella vaikka sittenhän sitä tietäisi jos olisi asunut ulkomailla jonkin aikaa.
Onko sulla Sanni ollut jotain ehdotonta juttua mitä olet reissatessa kaivannut kotopuolesta? :)
Maitorahkaa ja raejuustoa kaipaan aina Kreikassa :) Raejuustoa löytyy joistain harvoista kaupoista kuten Lidlistä, mutta maitorahkaa ei Kreikassa tunneta ollenkaan.
Suomesta jäisin kaipaamaan pitkiä, kuumia suihkuja ja etenkin saunaa; edullista ja toimivaa vesihuoltoa, toimivia sähköjä ja ympäri vuoden lämpimiä, kuivia koteja. Ehkä myös olemisen helppoutta, kotimaassaan kun on oppinut käyttäytymään ja toimimaan "oikein". Vieraassa kulttuurissa on aina monenlaisia käyttäytymiseen liittyviä ansoja.
Ja luultavasti kaipaisin äidinkieltäni, suomeksi on niin paljon helpompi ilmaista itseään riippumatta muusta kielitaidosta. Monikielisyys on kätevää, jos sen saa lahjana kodin tai suvun kautta heti lapsena. Silloin voi integroitua huomattavasti helpommin erilaisiin kieliympäristöihin.
Suurin kaipauksen aihe varmaan sitten vanhemmiten olisivat suku ja muistot, ainakin, jos ne olisivat mukavia :)
Pitkät, kuumat suihkut ja tasainen vedenpaine ovat tosiaan ylellisyyttä johon Suomessa on saanut tottua.... Ja sitä kyllä kaipaa ulkomailla.
Asun itse Norjassa ja ehdottomasti eniten Suomesta kaipaan timanttista leipävalikoimaa (pitäis varmaan ryhtyä kanssa karppaamaan)
Eikö Norjassakaan ole kunnon rukiista? No, toisaalta, ei ole Ruotsissakaan.... :p
Eihhhh, mitä mun loppukommentille tapahtui, kirjotin pitkän sepustuksen (scheisse!) No joo, mut leipä täällä on sellasta kuivaa, murenevaa vuokaleipää tai pakastepatonkia- jäkk. :D
Okei, ei kuulosta hyvältä, ymmärrän kaipuun kunnon tavaran perään :)
Omaa rakasta suomen kieltä kaipaisin ja sitä, kun ei tarvitse väkisellä puhua small talkia joka välissä vaan voi olla vain hiljaa vaikka sitten toisten seurassakin. :)
Ulkosuomalaisena 21 vuotta (huh). Kaipaan suomalaisia ystäviä. Asioiden toimivuus/toimimattomuus on suhteellista, joku juttu toimii hyvin Suomessa, joku toinen juttu taas täällä.
Ulkomailla asuessani kaipasin sitä, että muut ymmärtävät vitsini :) Ja tietysti, että ymmärtäisin ne muitten kertomat hauskat jutut.
Kumma juttu, että suomalaiset voivat kotonaan ajatella "maassa maan tavalla tai maasta pois", mutta ulkomailla voivat hyvin asua esim englantia puhuvassa maassa vaivautumatta edes opettelemaan kieltä.
Mä en ymmärrä asennetta. Ihan samoin, kun en etelän lomakohteissa ymmärrä suomeksi huutelevia sisäänheittäjiä ja heidän viehätysvoimaansa joihinkin turisteihin. Miksi ihmeessä haluaisin mennä ulkomaille syömään lihapullia ja ranskalaisia?
Toki ymmärrän tuon jo monien mainitseman pointin, että jos muuttaa ulkomaille vasta eläkeiässä, eniten ilmaston vuoksi, ei ehkä ole ihan niin helppoa tai mielekästä yrittääkään integroitua paikalliseen väestöön. Vanhuksille se suotakoon...
Ulkomailla asuessani en osallistunut paikallisen suomalaisyhteisön toimintaan, vaikka tiedän sellaista hyvin vahvasti olleen olemassa. Opettelin paikallista ajatusmaailmaa, vaikka olinkin monista asioista eri mieltä. Opettelin myös "tavoille" ja puhumaan kieltä. Kielitaitoni ei varmaan myöhempinä aikoina paljastanut minua ulkomaalaiseksi, ulkonäköni kylläkin.
Silloin ajattelin Suomen olevan jotenkin ylivertainen paikka asua, nykyisin välillä tuntuu, ettei kaikkea tarvitsisi byrokratisoida äärimmilleen, eikä ihan kaikesta pahottaa mieltään. En nyt välttämättä ihannoisi ihan Etelä-Eurooppalaista asennettakaan, mutta sellainen Pohjois-Saksan tiukka sääntöjen noudattaminen, mutta ei älyttömyyksiin saakka menevä, melko Keski-Eurooppalainen asenne, olisi aika täydellinen. Eli pientä pipon hölläystä ja keskittymistä nillittämään isoista linjauksista ja laadusta. Täällä kun tuntuu välillä, ettei uskalleta käsitellä mitään oikeita asioita, mutta mietitään intohimoisesti sopivaa nurmikonleikkausaikataulua omakotitaloalueella eri viikonpäivinä...
Ulkomailla asuessani kaipasin Suomesta kahta asiaa. Vuodenaikoja (poislukien marraskuu) sekä luontoa. Erityisesti metsää.
Asuessani Euroopassa huomasin, että samanlaista yhteisöllisyyttä oli ihan muidenkin kansalaisuuksien kohdalla. Teki mieli kirjoittaa kuppikuntaisuutta ;)
En suuremmin kaivannut ruokaa (lukuunottamatta ruisleipä), koska olen suht kaikkiruokainen. Kieltämättä ystävät, se IhanOmaÄidinmaitoKieli kyllä oli tärkeää. Opiskelin kuitenkin tulemaan toimeen maan omalla kielellä enkä tyytynyt pelkkään englantiin. Se olisi ollut paljon helpompi vaihtoehto.
Onhan se vähän omituista, että vuosia maassa asuneet n. 30vuotiaina sinne muuttaneet eivät kykene edes säälliseen kommunikointiin maan omalla, virallisella kielellä. Eikä tuo englantikaan heiltä suju. Se ei koskaan mahtunut eikä mahdu vieläkään omaan ajatusmaailmaani. Sitä jää liian paljosta paitsi.
Niinpä. Vaikka kuinka tykkäisi hengata omanmaalaistensa kanssa, niin kyllä minä silti toisessa maassa useita vuosia viettäessäni haluaisin edes jonkun verran pystyä kommunikoimaan tai ystävystymään paikallisten kanssa. Ja siihen tarvitaan kieltä.
Hei wau! Ajattelinkin, että niinköhän törmäätte, kun näin että sekä sinä että tangokuningas olette samoissa maisemissa. Ja niinhän täältä löytyikin kuvaa + videota! :)
Aika outoa että maapallolla on vielä ihmisiä jotka eivät osaa puhua englantia.
Apuaaa oon shokissa! Miun äiti oli noissa tansseissa! :D En videosta sentää bongannu. Varjokuvaa meni ihan varta vasten jenkkeihin kattomaan. Äitin ja miehensä lempibändi. Ja sitten yks lempibloggaajistani sattuu olemaan myös paikalla. Maailma on pieni.
Eikäääh...?! :D Oikeasti, mä en edes tiennyt että kyseessä oli joku tunnettu yhtye...! ^_^ Ja lukijan äiti siellä tansseissa..? Ei hyvänen aika :) Ei muuta kuin terkkuja äidillesi - ja sulle tietenkin :D