Ostin miehelleni laivalta tuoksun.
YSL:n L’Homme –linja on miehelle tuttu jo entuudestaan, joten uskalsin ostaa tuoksun ilman koehaistoa. Soitin kuitenkin varmuuden vuoksi tuoksuhyllyltä ja esitin vaihtoehtoni. ”Givenchyn Play Intense olisi tarjouksessa, ja toinen hyvä edullinen on YSL:n L'Homme Cologne Gingembre. Se on edullisempi kun se on cologne”.
”Ota se YSL”, mies sanoi.
Tuoksu oli kuitenkin pettymys.
”Tämähän katoaa iholta saman tien, en haistanut tätä enää käveltyäni kylppäristä olouoneeseen”, mies valitti.
Selitin, että colognet ovat paljon kevyempiä kuin edt:t ja edp:t. Ja että juuri siksi se on myös halvempi, jota olin yrittänyt puhelimessa tuoda esiin. Mies oli entistä pettyneempi. ”En mä tajunnut mistä sä puhuit, en mä tätä olisi ottanut jos olisin tajunnut.”
”Tästä edes tuot vain niitä eau de toiletteja”.
Jatkoimme tuoksukeskustelua, ja kävi ilmi että miehellä ei ollut –heh- hajuakaan mitä nimitykset tuoksupullojen kyljissä oikeasti kertovat. Hän oli kuvitellut, että eau de toiletet ovat yksinomaan miesten tuoksuja ja eau de parfumit naisten tuoksuja. After shavet ovat kuulemma jotain ”vanhojen pappojen hajuja”.
Totta on, että suurin osa miesten tuoksuista on EdT-vahvuudella, mutta myös EdP:tä löytyy. Esimerkkinä vaikka Diorin Homme Intense, jota Mr. Karkkipäivällä on itselläänkin ollut.
”Mistä sitten muka tietää mitkä tuoksut on miehille ja mitkä naisille, häh?” mies ihmetteli.
Kysyin, eikö hän koskaan ollut huomannut useimmissa miesten tuoksuissa tekstiä Homme tai Man.
”Ja erottaahan ne nyt viimeistään siitä, kun miesten tuoksut ovat omassa hyllyssään tai osastollaan ja naisten tuoksut omassaan”, sanoin.
”Just joo, ihan älytöntä, tuohan on sukupuolirasismia..!" mies huusi. "Hakekaa vaan miehet pullonne tuolta omasta nurkastanne..! Ihan kuin jotain 1800-lukua...”
Piti vähän aikaa miettiä oliko äijä ihan tosissaan tuon viimeisen kanssa, mutta ilmeisesti se oli huumoria.
Joka tapauksessa olin hyvin hämmästynyt siitä, että tuoksuja rakastava mieheni tietää loppujen lopuksi tuoksujen maailmasta noin vähän. Minulle ilmaisut EdT, EdP, Eau Fraîche, cologne jne ovat aina olleet suunnilleen yleistietoa.
Mutta kun aloin miettiä asiaa, niin eiväthän monet kosmetiikkaliikkeen asiakkaistanikaan ymmärtäneet ilmaisujen päälle. Ja nyt puhutaan ihan naisasiakkaista. Monesti jouduin selventämään, miksi samannimisellä ja samankokoisella pullolla olikin kaksi hintaa. Eau de Parfum on kalliimpi kuin Eau de Toilette, mutta miksi – se tuli monelle yllätyksenä. "Jos EdT ei oikein pysynyt ihollanne, kokeilkaa Eau de Parfum -versiota". "Aaaa..? Kiitos!"
Mitä enemmän tuoksussa on tuoksuöljyä, sitä arvokkaampaa se on. Useimmiten tuoksuöljyn pitoisuus kulkee myös käsi kädessä tuoksun voimakkuuden ja keston kanssa, mutta ei aina. Myös tuoksuaineet ja fiksatiivit vaikuttavat kestoon. (Esimerkiksi vanilja kestää iholla erityisen hyvin, ja näin ollen vaniljapohjaiset tuoksut koetaan usein kestävämpinä kuin vaikkapa sitruspohjaiset.)
Hajuvesien voimakkuudet tuoksuöljyn pitoisuuden mukaan:
”Splash” ja aftershave: n. 1-3%
Cologne: n. 3-8% (tyypillisesti 5%)
Eau de Toilette: 5-15% (tyypillisesti 10%)
Eau de Parfum 10-20% (joskus näkee myös ilmaisua Parfum de Toilette)
Parfum (extrait): 25% ja ylöspäin
Nimitykset kuten ’mist’ ja ’body spray’ kuuluvat voimakkuudeltaan colognen kategoriaan, samoin Eau Fraîche. Tyypillisesti Eau Fraîche –termiä käytetään naisten cologne-tuotteesta, cologne on vakiintunut miesten puolelle. (Alun perinhän ’cologne’ tulee Saksassa 1700-luvulla kehitetystä Eau de Cologne –tuoksusta, ja on sittemmin vakiintunut yleisnimitykseksi kevyille, vesimäisille tuoksuille.)
Löytyykö Karkkipäivän lukijoiden joukosta "mr. karkkipäiviä" jotka tunnustavat, että ee-dee-peet ja teet ovat vähän harmaata aluetta? Tuleeko hankittua useammin Eau de Toilette - vai Parfum -vahvuutta vai onko sillä edes mitään väliä?
(Joskushan samannimisen tuoksun EdT/EdP-versiot sisältävät myös eri tuoksuaineita, jolloin kyseessä ei enää ole pelkkä vahvuusaspekti vaan aivan eri tuoksu... Kyllä helpotetaan asiakasta..! ;) Edit. Selvennös - kirjoitin huonosti ^_^ Siis toki EdT ja EdP -versio samasta tuoksusta sisältävät aina osittain eri tuoksuaineita, mutta välillä ne tehdään niin erilaisiksi että toisen version yhteyttä alkuperäiseen on ainakin perusnuuskuttelijan vaikea löytää.)
Itsenäisyyspäivän silmämeikistäni pyydeltiin joulukuussa tutorialia. Toivomuksia Vanhojen Tansseihin sopivista meikeistäkin alkaa taas tippua, joten päätin yhdistää toiveet.
Tämä meikki sopii erinomaisesti tummansinisen tai violetin puvun kaveriksi.
Tarvitset:
Minä käytin meikkiini näitä tuotteita:
Yves Rocherin voidemainen luomiväri sävyssä Bleu Mauve ja Indelible Gel Eyeliner sävyssä Scuba Dive.
(Värillinen, voidemainen pohjustus ei ole välttämätön mutta sillä saa aina lisäintensiteettiä meikkiin.)
Dior Bleu Denim -paletti (merkkasin käyttämäni sävyt: tummansininen, harmaanliila ja valkoinen).
Mineraaliluomivärit: marjapuuroliila Pure Luxe Amethyst, kimaltava sinivioletti Fyrinnae ?? (en muista sävyn nimeä koska olen siirtänyt luomivärin toiseen purkkiin), voimakkaan helmiäinen kalpea liila About Face Hope No Matter What.
Laitoin vielä kuvan meikkiin käytetyistä siveltimistä kun niistäkin tulee aika ajoin kysymyksiä.
1 Benecosin synteettinen sivellin, käytän voidemaisten luomivärien levitykseen.
2 Ikivanha H&M:n luottosiveltimeni jolla levitän luomivärirajaukset.
3 MACin 209, käytän geelieyelinerin levitykseen.
4 MACin 228, käytän luomivärin levitykseen kun sävyä tulee vain hyvin pienelle alueelle.
5 MACin 239, käytän luomivärin levitykseen (eniten käyttämäni sivellin).
6 The Body Shopin vanha peiteaine/huulipunasivellin, käytän geelieyelinerin levitykseen sisärajauksessa.
1. Pohjusta luomi silmämeikinpohjustajalla. Levitä liikkuvalle luomelle halutessasi sinertävää tai violettia voidemaista luomiväriä. Käytin Yves Rocherin Bleu Mauvea.
2. Rajaa yläluomi siipimäisesti. Kynällä saat pehmeämmän jäljen, geelieyelinerilla tai nestemäisellä tarkemman.
Käytin Indeliblen Scuba Dive -geelieyelineria.
(Sisärajauksenkin voi toki tehdä jo tässä vaiheessa mutta itse jätän sen aina viimeiseksi koska silmäni vuotavat helposti meikatessa.)
3. Levitä liikkuvan luomen sisemmälle puolikkaalle vaaleaa harmaanliilaa. Rajaus jää luomivärien alle.
Käytin harmaanliilaa Diorin Bleu Denim -paletista.
4. Levitä ripsien tyveen rajauksen päälle tummansinistä luomiväriä, pehmentäen rajauksen.
Käytin tummansinistä Diorin Bleu Denim -paletista.
5. Tee luomen ulkonurkkaan varjostus tummansinisellä. Pidä varjostuksen suuntana kulmakarvan loppupäätä.
Käytin tummansinistä Diorin Bleu Denim -paletista.
6. Lisää luomen keskelle häivähdys kimaltavaa violettia niin saat meikkiin eloisuutta. (Kimalle ei valitettavasti oikein tule kuvassa esiin...)
Käytin Fyrinnaen kimaltavaa siniviolettia.
7. Levitä kulmaluulle ja kyynelkanavan viereen luomen sisänurkkaan vaaleaa sävyä. Häivytä sävyllä sinivioletin varjostuksen raja vetämällä sitä osittain varjostuksen päälle.
Minä käytin kulmaluulla valkoista Diorin Bleu Denim -paletista ja kyynelkanavan vieressä About Facen runsaasti hohtavaa Hope No Matter What -sävyä. Ei ole mitenkään tarpeen käyttää kahta eri vaaleaa, mutta minä halusin sisänurkkaan voimakkaamman korostuksen. Se on hyvä idea etenkin jos silmät ovat lähellä toisiaan tai sisänurkissa on paljon tummuutta.
8. Rajaa alaluomi tummansinisellä luomivärillä aivan ripsien tyvestä.
Käytin edelleen tummansinistä Diorin paletista. :)
9. Lisää tummansinisen rajauksen alle (mielellään hohtavaa) violettia jotta saat rajaukseen utuisuutta ja alaluomelle lisää väriä. Tämä on se kohta jolla tuot meikkiin ratkaisevan lisän - alaluomi ja sille levitetyt sävyt ovat koko ajan näkyvissä toisin kuin yläluomen sävyt (riippuen tietysti luomen muodosta).
Minä käytin alaluomen ulkonurkassa Fyrinnaen siniviolettia ja sisemmällä puolikkaalla Pure Luxen ihastuttavaa, hieman punertavaa Amethyst-sävyä. Amethyst'istä tulee nostalginen olo - se oli ihkaensimmäisessä mineraaliluomiväritilauksessani vuonna 2006 ja on yksi kaikkien aikojen suosikkivioleteistani!
Jos yläluomellasi on lähinnä sinertäviä violetteja, valitse alaluomelle jotain pinkihtävää tai punertavaa liilaa niin saat meikkiin vivahteikkuutta. Voimakkaasti hohtavat sävyt liukuvat toisiinsa kuin itsestään.
10. Tee sisärajaukset (eli rajaa silmän reunan limakalvo ylä- sekä alapuolelta). Ei ole välttämätöntä mutta tuo juhlameikkiin sen THE-imun. :)
11. Lisää ripsiväri. Valmis!
Tässä vielä värikartta.
*
Aikaisemmin ilmestyneitä ideoita Vanhojen Tanssit -meikkiin:
Kultaa ja violettia (burgundin, viininpunaisen tai kultaisen puvun kaveriksi)
Klassinen smokey eye (tummien pukujen kanssa)
Harmaata ja vihreää (harmaan, hopeisen tai vihertävän puvun kanssa)
Ja vielä yleispätevä ohje iltameikkiin:
Make-up For Dummies - iltameikki
(sisältää ohjeet klassiseen rusehtavaan meikkiin sekä räväkämpään fuksia-mustaan meikkiin)
Luonnonkosmetiikkamerkeillä ei ole meikinpohjustustuotteita. Tämä siitä simppelistä syystä, että perinteiset meikinpohjustajat perustuvat silikoneihin, joita taas luonnonkosmetiikassa ei sallita.
Lily Lolo on ainoa tuntemani merkki, jolta löytyy täysin luonnollinen, nimenomaan silmämeikinpohjustukseen tarkoitettu tuote (juttua täällä). Mutta Lily Lolo ei ole varsinaisesti luonnonkosmetiikkaa, vaikka tuotteet luonnonmukaisista ainesosista valmistetaankin.
Tehdessäni luonnonkosmetiikkamerkki Laveralle meikkikeikkoja, olin pitkään vähän hämilläni pohjustuksen suhteen. Saadakseen ammattimaisen, pysyvän tuloksen, luomille on levitettävä pohjustusainetta. Niin se vain on. Kukaan meikkari ei varmasti meikkaa paljaalle luomelle.
Kuljetin mukanani synteettisen merkin pohjustusainetta tai pohjustin luomen meikkivoiteella & puuterilla. Jälkimmäisellä tulos ei kuitenkaan ole mielestäni paras mahdollinen. Esimerkiksi omilla luomillani tuollainen pohjustus ei pidä meikkiä.
Vasta ihan hiljattain minulla sytytti. Olin saanut testiin Laveran uuden peiteainesävyn, ja päätin ex tempore kokeilla sitä luomen pohjustajana. Aika itsestäänselvä juttu - voin vain ihmetellä miten en aikaisemmin meikkikeikoilla ollut tullut ajatelleeksi peiteainetta...!
Ilokseni peiteaine toimii pohjustajana oikein hyvin! Ei yhtä hyvin kuin parhaimmat synteettiset, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta erittäin hyvin ollakseen luonnonkosmetiikkaa. Useimpina testipäivinä meikki pysyi aamusta iltaan moitteettomasti, vain muutamana päivänä luomeen tuli pientä "sulanutta" vekkiä. Mutta ei mitään sellaista niinkuin niinä moninaisina vuosina jolloin en vielä ollut kuullutkaan pohjustustuotteista ja käytin silmämeikin alla vain meikkivoidetta - meikki ei koskaan kestänyt iltapäivää pidemmälle.
Lily Lolon Eyelid Primeriin verrattuna Laveran Natural Concealer on paljon ohuempaa eikä yhtään rasvaista. Se myös kuivuu iholle nopeammin.
Uusi sävy 03 Beige korvaa 02 Mediumin. Sävy 03 sopii paremmin suomalaiseen sävytykseen kuin vanha 02 ja on muiden viimeaikaisten uudistusten tavoin erittäin tervetullut muutos valikoimassa.
Alla yritys kuvata meikin kestoa Natural Concealer -pohjustuksella. Valitettavasti ilta-kuva on kuvattu ennenkuin sain uudet studiovaloni....
Meikki aamulla.
Meikki illalla. Sävyt näyttävät huonon valon takia huuhtoutuneen pahasti, tosiasiassa sävyt olivat ihan yhtä vahvat kuin aamulla. Meikki on pysynyt paikoillaan lukuunottamatta ihan pieniä rantuja vasemman silmäluomen ulommalla puoliskolla (teistä katsoen oikealla puolella). Meikki on hieman pehmennyt siltä kohtaa.
Meikin pysyvyyden lisäksi toinen syy käyttää pohjustusta on tietysti sävyjen vahvistaminen. Tässä Laveran Majestic Violet -luomivärisävy peiteainepohjustuksen päällä (ylempi swatch) ja pelkällä iholla.
Moni pohjustaa luomensa puuterilla (en ymmärrä miksi sekin ohje vielä jaksaa kiertää kauneusmaailmassa), mutta tällöin tulos on ihan yhtä valju kuin paljaalla iholla. En itse ole kokenut että pelkkä puuteri edes lisäisi meikin kestoa...
Käytättekö te luonnonkosmetiikkaihmiset jotain meikkinne pohjalla? Miten olette ratkaisseet silmämeikin pysyvyyden vai riittääkö pelkkä meikkivoide kiinnittämään luomivärit?
Jos on ollut ongelmia, niin tässä siis yksi vinkki :)
Kun valmistetaan pienen budjetin ruokaa, ovat säilykkeet ja pakasteosaston tuotteet ystäviäsi.
Pakastealtaan halvimpia proteiininlähteitä on pakasteseiti. 400 gramman pakkaus seitiä kustantaa halvimmillaan rapiat 2 euroa. 400 grammasta riittää kalaa kahteen tai kolmeenkin ateriaan, joten pakasteseiti on vielä purkkitonnikalaakin halvempi ruoka. :) Tonnaripurkista kun riittää yleensä vain yhteen ateriaan.
Käytän paljon myös kalakuutioita, suosikki on Pirkan Kahden kalan kuutiot. Seiti annospaloina on kuitenkin se kaikkein halvin.
Tomaattinen kalapata kasviksilla ja paahdetuilla vhh-leipäkuutioilla.
Opiskelija-aikoina en yhtään ymmärtänyt pakastekalan päälle - mitä tuosta nyt muka voisi tehdä? No vaikka mitä! Minun pakastekalakokemukseni rajoittuivat kalapuikkoihin...
("Entisen elämäni" ruoanlaittotaidoista kertoo kaiken se, että soitin kerran siskolleni ja kysyin mitä raaka-aineita tulee tonnikalasalaattiin... Kirjoitin ohjeen ihan ylös silloiseen keittokirjaani..! ^_^)
Kolme suosikkiruokaani pakasteseitistä ovat tomaattinen kalapata, juustokuorrutettu uunikala ja kalaa kookoskastikkeessa. Todellisia ruoanlaittotaidottoman superhelppoja aterioita!
Perusainekset kalapataan:
Tomaattimurskaa (alle 1€) + pakastekala (alkaen 2€) + pakastevihannekset, esim. Broccolimix (merkistä riippuen alkaen 2€/kg) + sipuli (0,10€/kpl)
Annoksella hintaa noin 2,10€.
Pilko sipuli ja freesaa pannussa. Kaada päälle tomaattimurska ja vihanneksia, anna kiehahtaa ja kypsyttele pari minuuttia (pakastevihannekset kypsyvät nopeasti, tuoreet vaativat pidemmän ajan ellet ole esikäsitellyt niitä keittämällä tai höyryttämällä). Mausta suolalla, pippurilla ja yrttisekoituksella (tai käytä valmiiksi maustettua tomaattimurskaa). Itse tykkään lisätä vähän chiliä tai sambal oelekia. Kaada päälle jäiset kalakuutiot. Jos käytät annosseitipaloja, anna niiden sulaa hieman ennen pataan lisäämistä ja pilko pienemmiksi paloiksi.
Annoksesta saa ruokaisamman lisäämällä päälle raejuustoa tai paahdettuja leipäkuutioita.
Perusainekset uunikalaan (lisukkeet voivat toki olla mitä hyvänsä mutta tämä on minun perussetti):
Pakastekala (alkaen 2€) + sipulia (0,10€/kpl) + pakastepinaattia (alkaen 0,50€/pussi) + tuoretta tomaattia (n. 1€/2kpl) + ruokakermaa (alle 1€) + juustoraastetta (halvimmillaan n. 3€/500g).
Annoksella hintaa noin 2,95€.
Asettele kala uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Kasaa kalan päälle/ympärille pannussa kuullotettua sipulia, tomaattiviipaleita ja pinaattia. Kaada päälle reippaasti ruokakermaa ja viimeistele komeus juustoraasteella tai viipaleilla. Kypsennä 175-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia.
Maustetulla ruokakermalla saa lisää makua, esim. Kolmen juuston ja Kolmen sipulin ruokakermat ovat hyviä, tai mausta ruokakerma itse esim. pippurilla ja sinapilla. Seesaminsiementkin (tai Gomasio) ovat pop.
Perusainekset kookoskalalle:
Pakastekala (alkaen 2€) + pakastevihannekset (esim. Broccolimix, alkaen 2€/kilo) + sipuli (0,10€/kpl) + kookosmaito (merkistä riippuen alkaen alle 1€).
Annoksella hintaa noin 2,10€.
Tein juuri Ahvenanmaalla tästä vielä simppelimmän version käyttäen sipulin lisäksi ainoastaan savoijinkaalia. Voiko olla yksinkertaisempaa ruokaa, ja niin hyvää!
Pilko sipuli ja freesaa pannussa. Lisää vihannekset ja kypsennä. Mausta esimerkiksi Garam Masala -mausteseoksella, currylla tai pelkästään suolalla ja pippurilla. Kookosmaito tuo kuitenkin maun. :) Loraus soijakastikettakaan ei ole paha. Kaada sekaan kookosmaito. Kun kookosmaito on kuumentunut, lisää jäiset kalapalat. Kypsennä noin 5-7 minuuttia, kalat kypsyvät nopeasti.
Jos et muuten osaa maustaa (niinkuin en juuri minäkään), turvaudu seuraaviin: valkosipuli, sinappi, soijakastike, kuivatut yrttiseokset, curry, Garam Masala ja valmiit maustetahnat kuten sambal oelek. Näillä saa tosi helposti laimeaan sapuskaan makua!
*
Terveiset muuten siskoni työkaverille joka oli kuulema toivonut lisää ruokareseptejä Karkkipäivään..! ^_^ Bon appetit!
Kärsitkö couperosasta? Onko sinulla maksaläiskiä?
Jos vastasit kyllä jompaankumpaan kysymykseen ja olet valmis kuvien kera raportoimaan käyttökokemuksista Karkkipäivässä, hae testihenkilöksi! :)
Minulla on kaksi seerumia joita en pysty ihanteellisesti omalla ihollani testaamaan. Ne ovat kuitenkin sen verran mielenkiintoisia täsmtuotteita, että mieluusti ottaisin selvää niiden vaikutuksesta käytännön tasolla ja kirjoittaisin siitä blogiin.
SEERUMI #1: Louis Widmer Pigmacare Skin Tone Balance - seerumi pigmenttimuutoksia vastaan
Näin tuotteesta kerrotaan:
"Kosteuttava tehoseerumi kuuriluontoisesti käytettynä 4-8 viikon ajan auttaa tehokkaasti vähentämään pigmenttimuutoksia. Ihon vaaleneminen on silminnähtävää. Ihon punoitus ja tummuminen vähenee ja ihon sävy tasoittuu. Tuloksena selvästi tasaisempi ja säteilevämpi iho".
"Jo neljän viikon käytön jälkeen hyperpigmentaatiot vaalenivat merkittävästi (pisamat, auringon sekä iän aiheuttamat pigmenttimuutokset). Jopa ei-hyperpigmentoituneet ihoalueet kirkastuivat selvästi".
Kokeilin itse tuotetta syksyllä noin neljän viikon ajan huulenympärysalueelleni. En huomannut vaikutuksia, ja toisaalta kesäisin ilmestyvä hyperpigmentaationi vaalenee itsekseenkin muutamassa kuukaudessa. En kokenut, että Pigmacare olisi mitenkään vauhdittanut vaalentumista.
Seerumia kului huulenympärysalueelle ihan muutamia millejä, eli tuubi on käytännössä lähes täysi.
* *
SEERUMI # 2: La Roche-Posay Rosaliac Ar Intense - seerumi punoittavalle ja couperosaiholle
Näin tuotteesta kerrotaan:
"Hoitaa ihon punoitusta pintaa syvemmältä. Voiteen koostumuksessa yhdistyvät aktiiviset ainesosat vähentävät ihon paikallista punoitusta, torjuvat laajentuneita tai katkenneita pintaverisuonia ja auttavat ennaltaehkäisemään punoituksen uusiutumista."
"Välittömästi ihoa rauhoittava vaikutus. Neljän viikon käytön jälkeen ihon punoitus on vähentynyt ja ihon sävy on tasaisempi."
(Mielenkiintoinen sanavalinta tuo "torjuvat laajentuneita tai katkenneita verisuonia"... Voiko niitä torjua...? Vahvistaa ja supistaa ehkä..? :))
Tätä tuotetta en ole kokeillut itse lainkaan.
*
Kummatkin seerumit ovat saatavilla ainoastaan apteekeista ja ovat hajusteettomia. Olen saanut seerumit blogin kautta.
Etsin siis yhtä testihenkilöä jolla on couperosaa ja yhtä testihenkilöä jolla on kasvoissa selkeitä pigmenttimuutoksia.
Testihenkilöiden tulisi antaa raporttiensa yhteydessä ennen- ja jälkeen kuvat kasvoistaan tai kasvon puolikkaasta, joissa ihon kunto käy ilmi. Kuvat voin luonnollisestikin käsitellä niin että esim. silmät ovat peitossa.
Mikäli kiinnostuit, lähetä "hakemus" joko kommenttiboksin tai sähköpostin kautta (karkkipaiva at hotmail.com).
Valitsen testaajat ensi viikon lopulla.
P.S. Yves Rocher Elixir 7.9 -testaajat, saittehan kaikki joulukuun lopussa lähettämäni kyselylomakkeen? Puolet teistä onkin sen jo palauttanut, kiitoksia. :) Lopuillakaan ei vielä ole kiirettä, kaipailen lomaketta takaisin viimeistään 9. helmikuuta.
Vuosi 2013 ei todellakaan ollut Sannin kynsien vuosi.
Kynteni olivat viime vuoden jostain syystä aivan hurjan hauraassa kunnossa ja katkeilivat tuon tuosta. Syksyyn mennessä olin vaipunut niin syvään kynsimasikseen etten jaksanut edes vilkaista lakkapulloon moneen kuukauteen.
Mutta nyt...! Kynnet ovat taas pitkät ja vahvat! (Ja yhtä ruman muotoiset kuin ennenkin, I know I know :))
Vasemman käden (kuvassa) pikkurillin kynnen jouduin leikkaamaan joku aika sitten kun sen reuna oli lohjennut, mutta kaikki muut kynnet ovat pysyneet ehjinä.
Vielä marraskuun lopulla kynnet olivat näin lyhyet.
Oikea käsi.
Kynteni ovat aina kasvaneet vinoon, ja pisimmillään ne ovat muodostaneet korkkiruuvin. Pahimmin vääntyvät etu- ja keskisormen kynnet. Vinoon kasvun aste kuitenkin mielenkiintoisesti vaihtelee, ollen joskus selkeämpää ja välillä maltillisempaa. Ilmeisesti kuiva ilmasto saa kynnet käpristymään pahemmin kun taas kostea ilmasto pitää ne suorempina, kuten tämä Kreikassa syksyllä 2012 otettu kuva osoittaa:
Ollapa aina noin suorat kynnet...!
Kynnet näyttävät kuin levenevän ulospäin, kun useimmilla kynsi päin vastoin kapenee kasvettuaan sormenpään yli. Geneettisiä juttuja - kaikilla meidän perheen naisilla kasvavat kynnet näin.
Kuulen taas mielessäni kysymyksen; "Miksi et viilaa noita..?" No, näitä ON viilattu, mutta muoto leviää taas viikossa.
Huomenna aikeissa tehdä vähän ronskimpi viilakäsittely. Olen vähän niinkuin säästellyt näitä että saan todenmukaiset kuvat kasvun kehityksestä. ;) *inhorealismia*
Mistä kynsien toipuminen sitten johtuu...? Varmaa vastausta ei tiedä kukaan, mutta lisäravinteiden syönti on auttanut ennenkin. En tiedä miksi ihmeessä aina unohdan niiden nappailun... Jonkun aikaa jaksaa aina säännöllisesti ja sitten ne vain jää. :/
No, nyt päätin taas tsempata ja jatkoin syksyllä biotiinin syöntiä. Marraskuussa sain blogin kautta Evonia Keratin -kapseleita, ja vaihdoin biotiinit niihin. Eräs PR-toimiston henkilö, joka ei edes edusta Evoniaa, suositteli minulle näitä kapseleita kun kerroin kynsieni surkutilanteesta. Evoniaa markkinoidaan ensisijaisesti hiusten vahvistajana, mutta nainen oli kuullut niiden olevan tehokkaita myös kynsien hoidossa. Nainen otti yhteyttä Evoniaan ja sieltä lähetettiin minulle testisatsi. (Joo, on se liikuttavaa kun kaikki lähetetään ilmaiseksi... Ei edes odoteta että bloggaaja saattaisi vaikka olla valmis ostamaan jotain kokeiluun itsekin..! :D)
Olen nyt syönyt niitä 3 kuukautta ja viimeisiä kapseleita viedään.
Päiväannos on kaksi kapselia, ja kuukauden pakkaus maksaa n. 15,90€.
Vaikea tietysti sanoa, olisiko biotiinilla ollut sama vaikutus kuin keratiinilla, mutta selvästi lisäravinteen syönti on vaikuttanut. Kynnet ovat nyt niin vahvat että voin vaikka raaputtaa niillä juuttuneet likatöhnät irti pinnoista. Pari päivää sitten raaputin niillä talit irti kynttilänalusesta. :) Sen kun olisi tehnyt vaikka syyskuussa niin kynnen pinta olisi lohjennut saman tien. Ovathan nämä nyt ihan eri kynnet kuin puoli vuotta sitten..!
Kun tämä liuska on lopussa niin käyn kyllä ostamassa lisää. 16 euroa kuukausiannoksesta ei ole paha verrattuna geelikynsien huoltoon..! ^_^
(Mutta milläs saisi vielä sen nätin muodon...? Siihen ei taida 15,90€ riittää.... :p)
P.S. Heh, unohdin ihan kokonaan mainita, että olenhan mä hoitanut lokakuusta saakka kynsiä myös tällä Trindin Keratin-duolla (maahantuojalta saatu). Taisin näistä jotain jo syksyllä blogiin kirjoittaakin.
Näissä on hydrolisoitua keratiinia, eli olen siis ollut viime kuukaudet todellisella keratiinikuurilla. Keratiinia sisäisesti ja ulkoisesti..!
Keratin Nail Restorer on öljytön emulsio jota hierotaan paljaalle kynnelle. Se lupaa ylläpitää, kosteuttaa ja eheyttää kynsiä. Keratin Nail Protector sitoo Restorerin vaikuttavat aineet kynteen ja toimii suojaavana aluslakkana.
Näidenkin kohdalla on tietysti mahdoton sanoa, ovatko ne konkreettisesti vaikuttaneet kynsien kuntoutumiseen. Mutta näitä nyt kuitenkin olen säännöllisesti käyttänyt. Onko joku lukijoista saanut Trindin Keratin-tuotteilla tuloksia..?
Palashampootestikausi vol. 2 jatkuu yhtä epäonnisena kuin syksyllä. :(
Joudun myöntämään, että tässä välillä jo retkahdin - pesin hiukset kerran normishampoolla kun en vain kestänyt sitä tahmeutta. Kreikassa hiusten tilaa oli ehkä helpompi sietää, kun säät olivat lämpimät ja pää paljaana. Nyt talvisaikaan on eri juttu. Päässä on koko ajan myssyä ja huppua ja tuntuu jotenkin extraällöttävältä kun tahmatukka muhii siellä pipon alla. Näen jo sieluni silmin kuinka myssyynkin alkaa pikku hiljaa kerrostua saippuatahmaa…
Viimeisimmän Blondi-pesun jälkeen hiukset menivät niin takkuun että yksi takkupallo oli pakko leikata saksilla, se ei enää selvinnyt hoitoaineellakaan. Että johan tässä saa tehdä uhrauksia mokoman saippuan takia..! Murr.
Saksiepisodin jälkeen suutuin Blondiin sen verran, että vaihdoin tilalle Flow’lta saamani toisen saippuan, Kehäkukan. Blondin tavoin myös se on tarkoitettu normaaleista kuiville hiuksille.
Tuntuu hiuksissa ihan samalta. Ei muuta eroa kuin miellyttävämpi tuoksu.
Koska hiukset huovuttuvat huuhtelun aikana niin pahasti, kokeilin tänä aamuna jättää pesun vain yhteen vaahdotukseen & huuhteluun pahimman takkutilanteen välttämiseksi. Levitin Kehäkukka-hoitoainetta myös ihan tyveen saakka sillä ajatuksella, että jospa se hoitiksen sisältämä viinietikka liuottaisi saippuakerrostumaa (ehm, no, eihän se kyllä toiminut Kreikassakaan..). Tulos: tyvi jäi likaisen tuntuiseksi ja lässähtäneeksi. Huokaus.
Hiukset tuntuvat saippuapesujen jälkeen jonkin verran tuuheammilta kuin normishampoon jälkeen, mutta Kreikassa koettua tuuheustasoa en ole enää saavuttanut. Kyllä ilmastolla taisi olla selkeä osuutensa asiaan. En kuitenkaan ihan vielä luovuta. Yritän saada 10 pesua täyteen jotta saan ainakin kumottua sen "tahmeus helpottaa 1-10 pesukerran jälkeen" -väitteen.
*
No, jotain mukavaakin tähän loppuun. Kuulin, että Maarianhaminan ihana ekohoitola- ja kampaamo Lustans on laajentunut, ja pistäydyin kurkkaamassa miltä paikassa nyt näyttää. Tila on nyt yli tuplaantunut, ja uusi puoli on sisustettu omstajapari Ninan ja Thomaksen tyylille uskollisesti antiikkisilla huonekaluilla.
Piano on noin vuodelta 1915 ja toimii edelleen. Kuulema joku työntekijöistä aina välillä soittaakin sillä asiakkaiden iloksi..! :)
En edelleenkään tiedä mitään toista kauneushoitolaa jossa olisi näin ihana tunnelma..! Ja kuinka ilahduttavaa, että Lustansilla menee niin hyvin että se on saattanut jopa laajentua..! Ekohoitolat ovat kuitenkin loppujen lopuksi pienemmän asiakaskunnan niche-paikkoja, tai niin ainakin luulisi. Ehkä Ahvenanmaalla trendi on toinen..? Joka tapauksessa työn iloa Ninalle ja Thomakselle! Jatkakaa samaan malliin! :)
Kylläpäs minä nyt olen hurahtanut näihin seerumeihin..! :)
Ihan huvittaa miten paljon asenteeni on muuttunut sitten neljän vuoden takaisen Seerumi schweerumi -postauksen, jossa ihmettelen mitä seerumeilla ylipäänsä tekee. No, en nyt edelleenkään voi väittää että näkisin niissä jotain anti age -vaikutuksia, mutta olen ylipäänsä ihastunut seerumien koostumukseen ja ihofiilikseen. Nämä ovat minun juttuni! :)
(Hehheh, vähän naurahdin kun luin tuosta schweerumi-postauksesta, etten vuonna 2010 kokenut että kasvoillani vielä oli ikääntymisen merkkejä... No, neljässä vuodessa tilanne on kyllä muuttunut ;))
Viimeisin seerumikaverini on Logonan Age Protection -sarjaan kuuluva Hydro-Lipid Balance. Luonnonkosmetiikasta siis taas kyse. Sain tuotteen Logonan maahantuojalta.
Sain Hydro-Lipid Balancesta vinkin jo ajat sitten muuan kuivaihoiselta tutulta, taisi olla viime keväisen 4 x kosteusseerumi -jutun yhteydessä kun kirjoitin silikonittomista seerumeista.
Logona on niitä luonnonkosmetiikan merkkejä joista en ole paljon kirjoitellutkaan. Merkillä on jostain syystä vähän vaatimaton imago, se on Santen tapaan jotenkin hyvin arkinen ekosarja. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että ainesosat olisivat vaatimattomia..! :) 35 vuotta sitten toimintansa aloittanut Logona tulee Saksasta ja sillä on BDIH- ja NaTrue- sertifikaatit.
Tiesitkö...? Logonan nimi oli alunperin Lorien, mutta se joutui oikeuden määräyksestä vaihtamaan nimensä koska alkuperäinen nimi muistutti liikaa L'Orealia. Voihan Lorkku...
Hydro-Lipid Balance on kaksifaasinen seerumi, jossa öljy- ja vesimäinen osa tulee sekoittaa toisiinsa ravistamalla.
Tuotteen erikoisuus on sen annostelumekanismi - enpä ole ennen tavannut suihkutettavaa seerumia. Annostelu tapahtuu kuitenkin kämmenten kautta, ei suoraan nassuun suihkimalla. :)
Hydro-Lipid Balancen koostumus on todellakin melkein kuin vettä, ja se tuntuu iholla raikkaalta öljyfaasista huolimatta. Olin varautunut siihen, että seerumi olisi minulle liian rasvaista (kun sitä tosiaan suositteli erittäin kuivaihoinen henkilö), mutta ei tämä ole ollenkaan rasvaista. Toki, se jättää ihon ravitumman tuntuiseksi kuin vähemmän öljypitoinen seerumi, mutta öljy imeytyy samantien ja iho jää vain sileän ja pehmeän tuntuiseksi. Ai että mä tykkään tällaisisista kasvotuotteista jotka syväkosteuttavat mutta eivät kuitenkaan jätä pintaan mitään rasvaista, tahmeaa tai kalvomaista tunnetta..!
Seerumi vahvistaa nimensä mukaisesti ihon hydrolipidikalvoa eli sen luontaista suojavaippaa. Kasviöljyt pehmentävät, glyseroli, sorbitoli ja sodium pca kosteuttavat ja valkoinen teeuute ja tyrnimarja tuovat antioksidanttista suojaa.
Nyt pakkasten tultua olen annostellut Hydro-Lipid Balancea joinain aamuina kaksikin kerrosta, yhden kerroksen jälkeen iho on jäänyt vielä hitusen janoisen tuntuiseksi. Kahden annostelun jälkeen en ole tarvinnut enää päivävoidetta päälle. Kuivalle iholle toki suosittelen voidetta päälle.
Incin alussa on veden ja soijaöljyn jälkeen alkoholia, joka osaltaan vaikuttaa tuotteen imeytyvyyteen ja siihen, ettei se jätä rasvaista jälkitunnetta. Oletan, että se toimii myös säilöntäaineena (tyypillistä luonnonkosmetiikalle). Alkoholia ihonhoidossaan karttelevat eivät tietenkään ilahdu tästä ainesosasta, mutta luonnonkosmetiikassa tähän ainesosaan törmää jatkuvasti. Siitä, kuivattaako alkoholi lopulta ihoa ollessaan osa öljypitoista tuotetta, ollaan montaa mieltä.
Inci: aqua, soybean oil, alcohol, jojoba seed oil, glycerin, tricaprylin, sorbitol, sodium pca, sea buckthorn fruit oil, broccoli seed oil, sodium lactate, camellia sinensis leaf extract, sea buckthorn fruit extract, tocopherol, lactic acid, sunflower seed oil, palm oil, beta carotene, parfum (from essential oils), linalool, limonene, citral, geraniol, coumarin.
(Alkoholin lisäksi toinen tiettyä kuluttajaryhmää luonnonkosmetiikassa arveluttava seikka on hajusteet - tästäkin tuotteesta löytyy viisi hajustetta jotka ovat niiden eniten allergisoivan 26 hajusteen listalla, jotka täytyy mainita tuoteselosteessa. Etenkin linalool ja limonene tuntuvat vilahtelevan vähän kaikkialla - mutta sama homma taitaa olla normikosmetiikankin puolella... Kiinnitättekö te paljon huomiota tuotteiden hajusteisiin?)
Talvi on monelle tuote- ja meikkikuvia räpsivälle bloggaajalle tuffia aikaa. Luonnonvalo ei vain riitä, tai on usein ihan sinistä. (En tiedä onko muotibloggaajilla sama ongelma asukuviensa kanssa...?)
Tänä talvena hermot menivät lopulta niin pahasti, että päätin vihdoin hankkia kunnon studiosalamasetin ratkaisemaan joka vuonna toistuvan ongelman. Ajankohtaista oli myös uuden kameran hankinta, vanha Canon 50D:ni kun meni lokakuussa rikki.
Rajala Pro Shopin kautta sain yhteistyöhinnalla Elinchrom D-Lite RX One Softbox -setin, Lastoliten valoboksin sekä uuden tuotekuvausobjektiivin, Canonin EF 85mm/1.8:n. Kameraksi valikoitui Canon 6D josta oli sopivasti tarjouskampanja (kamerasta en siis saanut enää ylimääräistä alennusta). Yhteistyöhinnallakin tämä setti oli kyllä kalleinta mitä olen koskaan ostanut... Huijjui.
Nyt meidän parvella on sitten pikkuinen kuvausstudio! :)
Mies-ressun musacorner tässä hieman kärsii, mutta taskukokoisessa asunnossamme tämä oli ainoa mahdollisuus. (*miettii kateellisena esimerkiksi Charming Nailsin kätevää studionurkkaa...*) No, parvi on jo valmiiksi omistettu harrastuksille - on viinihyllyä, tietokonenurkkausta ja meikkipöytää, niin kyllä tänne yhden kosmebloggaajan kuvaushässäkätkin sopii joukon jatkoksi. :)
Salamalaitteet ja valoboksin saa kyllä kokoon hyvin pieneen tilaan, mutta koska kuvaan lähes päivittäin, en jaksa olla noita avaamassa ja pakkaamassa joka aamu.
Työskentelyasento ei ole ihan ergonomisin mahdollinen, kun joudun kuvaamaan maassa polvillani... Katsotaan jos jossain vaiheessa saisi hankittua korkeamman alustan boksille.
Olen aikaisemmin ottanut valtaosan tuotekuvista makuuhuoneen ikkunan ääressä lipaston päällä. Kirkkaassa luonnonvalossa etenkin kesäaikaan se on oikein toimiva paikka, mutta talvella auttamattoman hämärä - ja kirkkainakin päivinä kuviin tulee sininen kajo. Esimerkkikuvaparissa Favoran kasvosuihke kuvattuna ikkunan ääressä ja valoboksissa.
Valoboksissa kuvaaminen ei kuitenkaan sekään ole ihan mutkatonta, etenkin todella vaaleita kohteita kuvatessa. Tuo Favorakin melkein katoaa taustaansa, ja parempi varmasti olisi vaihtaa tausta toisen väriseksi. Puhumattakaan salaman tehon säätämisestä ja valojen optimaalisesta kohdentamisesta... Minulla on paljon oppimista..! :)
Valoboksi helpottaa kuvaamista kuitenkin mielettömästi, kun enää ei tarvitse miettiä riittääkö päivänvalo kuvaamiseen. Nyt minulla on joka päivä samat valaistusolosuhteet! :)
Tuotekuviin olisi todennäköisesti riittänyt ihan pelkät kirkasvalolamput, mutta meikkikuvissa salaman tehon säätäminen on todella olennaista ja softbox tekee valosta kauniin pehmeää. Normaalisti salama ja keinovalot ovat minulle meikkikuvavihollisia, mutta tällä setillä olen saanut kuvia joissa värit toistuvat tosi luonnollisesti.
Eipä olen enää syitä olla ottamatta meikkikuvia talvella! ^_^
Esimerkkikuvassa Laveran koulutukseen ottamaani kuvamateriaalia (vertaus paljas iho - valmis meikkipohja).
Boksi sopii kokonsa puolesta myös enemmän tilaa vieviin ruokakuviin. Ruoka-aineiden raijaaminen kapeita kierreportaita parvelle on kyllä taitolaji... :P Odotan vähemmän haltioissani milloin kompastun matkalla jonkun lautasen kanssa....
Sitten muutama sana kamerasta. 6D:n muodossa siirryin nyt sitten kroppikennoista täyskennoisten kameroiden maailmaan.
Olen todella huono missään teknisissä nippelitiedoissa, joten uskon viisaampia. :) Varmasti olisin vielä iloisesti kuvaillut 50D:lläkin ilman sen suurempia kaipuita ammattimaisempaan kameraan, mutta nyt kun se kuitenkin hajosi, niin siirtyminen kymppisarjasta eteenpäin tuntui jotenkin luonnolliselta seuraavalta askeleelta (aloitinhan muinoin 100-sarjalaisella). Kävin juttelemassa Rajalassa ja toiveideni ja tarpeideni pohjalta minulle suositeltiin 6D:tä - johon miehenikin oli päätynyt.
Ja kyllähän eron huomaa. Kuvat ovat kauttaaltaan terävämpiä ja dynamiikka selvästi parempi kuin vanhassa kamerassani. Lisäksi 6D:llä saa kohinattomia kuvia todella hämärissäkin olosuhteissa - kohina on siedettävää jopa ISO 25 600 -herkkyydellä...! Delanneen 50D:ni ISO 1600 toi jo todella puuroisia kuvia.
Minulla ei ole tietotaitoa alkaa vertaamaan jotain tarkennusjärjestelmiä tai valonmittaustekniikkaa, mutta omat silmät kertovat olennaisimman! :)
Kuvan laatu säilyy voimakkassa kroppauksessakin.
Tämä kuva:
...on kropattu tästä kuvasta:
Edellisellä kamerallani yksityiskohdat vastaavassa kroppauksessa olisivat olleet huomattavasti muussimpaa, tuskin lainkaan tarkkoja.
.
Vähän talvisia räpsyjä.
Nämä kuvat on otettu kittiin sisältyneellä 24-105mm/4.0 -objektiivilla.
Tuotekuvaukseen ostin EF 85mm/1.8 -linssin. Tämä vastaa täyskennoisessa kamerassa aiemmin tuotekuvissa paljon käyttämääni EF 50mm/1.8:aa.
Miinuksena tässä on 85 cm tarkennusetäisyys.... Täytyy siis peruuttaa melkein metri että saa kuvan pöydällä olevasta tuotteesta. Tämä on haasteellista etenkin tuolla parven "studiossa" kuvatessa... 50-millisessä tarkennusetäisyys on 45 cm.
EF 85 mm/1.8. 1/30 s, f/1.8, ISO 640. Kuvattu iltapäivällä puoli viiden maissa kun oli jo hämärää.
85mm/1.8 on kuitenkin loistava myös muotokuvaukseen, mä vain niin tykkään tuosta bokehista jonka sillä saa..! :)
EF 50 mm/1.8. 1/3200s, f/4, ISO 100.
50-millinen sopii täyskennoisessa kamerassa yleiskuvaukseen.
Tekisi mieli kyllä ilmoittautua jollekin kamera (JA studiovalo :D) kurssille että saisi kamerastaan kaiken irti.
.
Olen tyytyväinen hankintoihini, mutta nämä ostokset tyhjensivät tilin niin totaalisesti että tässä mennään taas hyvä tovi purkkitonnikalalinjalla..! :)
Mietinkin viimeksi säilyke/pakastevarastoa täydentäessä, että pitäisiköhän tehdä taas pieni budjettiruokateemajuttu blogiin... :P
