Kuvakertomus torstailta 17.7. Chamonix, Brévent-Flégère, Ranska.
Nousimme köysiratahissillä 2525 metrin korkeuteen Bréventille, josta patikoimme 4,5 tunnin matkan L'Indexille (2396 m) osin rinnettä traversaten, osin ylhäällä harjanteella kulkien, pysähtyen Lac Cornu-järvellä.
Maisemia isolla M:llä.
Välillä reitti oli pelkkää kiveä. Kyllä täällä on nilkat kovilla ja hyvät buutsit ehdoton varuste.
Tässä kohtaa jännitti eikä niin vähäsen. Tämä tässä on polku. Niin, ilman polkua. Pelkät kaiteet kalliossa ja alla monen sadan metrin pudotus. Siitä vain saapasta kallion koloihin sovittelemaan.
L'Indexin tuolihissillä mies ja minä erkanimme eri suuntiin. Minulla olisi kyllä voimat vielä mainiosti riittäneet (eikä se nivunenkaan särkenyt kuin ihan pientä säteilyä), mutta tässä vaiheessa päivää oli enää 1,5 tuntia alueen viimeisen hissin lähtöön alas. Mies halusi jatkaa matkaa Lac Blancille, mutta sieltä ei ole hissiyhteyksiä, ja on patikoitava koko matka alas laaksoon. Minun tahdillani tähän olisi mennyt sellaiset 5 tuntia vähintään, veikkaan.
Niinpä minä lähdin tuolihissillä alas ja mies jatkoi Blanc-järvelle.
Käpöstelin Chamonixin keskustan L'Atelier Caféhen suorittamaan yksinäistä après-walk'ia. Ostin vähän postikortteja seuraksi ja istuin paahtavassa auringossa joka sulatti jääpalat drinkistä ennenkuin ehdin edes tarttua lasiin. :) Hullua että jossain Ranskan Alpeilla voi olla näin kuuma vielä kuudelta illalla.
Tässä on päivän reitti, miehen jatkoreitti pisteviivalla.
Arvatkaas, kävi muuten niin että alas laaksoon päästyään miehelle selvisi, että viimeinen bussi reitin päätepisteestä takaisin 'Nixiin oli jo mennyt, ja hän löysi itsensä yksinään suljetun baarin ja jonkun luontokeskuksen kupeesta ei-niin-lähellä mitään asutusta. Paikalla ei ollut ketään. Oli varmaan äijällä vähän hölmistynyt olo (ja mä ajattelin että onneksi en lähtenyt mukaan...) Siitä olisi ollut vielä aika lailla patikoitavaa lähimpään kylään nappaamaan taksi.
Istuessani après-walkilla tuli mieheltä kello 18:n jälkeen viesti, että voisinkohan mennä hotellille ja pyytää heitä tilaamaan taksin sinne huitsin nevadaan. Ja niin sitten tehtiin. Mies kotiutui Lac Blanc -retkeltään vihdoin joskus puoli kahdeksan maissa, pitkän taksimatkan köyhdyttämänä. Eikä järvi kuulema edes ollut kovin kummoinen...! ^_^ "No, ainakin sain liikuntaa", mies totesi.
Päivä päättyi juustofondue-illalliseen jolta ei puuttunut viihdettä minun tilatessani muka-kekseliäästi kasvisruoka-annoksen Assorted Season's Vegetables saadakseni jotain sopivaa dipattavaa juustoon. (Perinteisestihän fondueen kastetaan valkoista leipää, perunaa ja lihaa.) Assorted Season's Vegetables osoittautuikin kaikkea muuta kuin sopivaksi fondue-lisukkeeksi (yritäpä dipata esimerkiksi hernettä tai 3 millin kuutioksi leikattua kesäkurpitsaa fonduepadassa), joten päädyin kaapimaan juustokastiketta lautaselle.
Saattoi siinä yksi sun toinen naapuripöydän seurue kohotella kulmiaan naiselle, joka ei heidän silmissään ilmiselvästikään tiennyt mitään fonduen syömisestä! ^_^ Pokka meinasi itselläkin pettää juustorihmojen kanssa taistellessa. No, hyvää oli vaikkakin varmasti kaukana autenttisesta fondue-elämyksestä :D
9 comments on “Niin lähellä taivasta”
Niin kaunista. :) Minkä tasoisille esim. toi sinun reittisi oli suositeltu? Pelottaa aloittelijana lähteä tarpomaan jotain aloittelijoiden ja huonokuntoisten reittiä, jos vastaan tulee kiipeilyä, tasapainoilua rotkon reunalla tai muita yllätyksiä. :P Kyllähän nyt paikalliset mummotkin tästä reitistä selviävät...
Reitit on värikoodattu neljällä värillä, ja tuo torstaina kulkemamme oli pinkki eli vaativin. (Vihreä = easy, sininen = medium, keltainen = panoramic trail, pinkki = with altitude difference.)
Pinkeillä reiteillä on paljon korkeuseroja ja joutuu välillä etenemään jyrkkiä kohtia tai tuollaisia kallion rinteitä joissa ei ole polkua ollenkaan. Itse en kokenut reittiä kuitenkaan erityisen vaativana normaalikuntoiselle, ehkäpä eniten haastetta tulee korkean paikan kammoisille. Pari kohtaa jyrkällä pudotuksella (kuten tuo kaidekohta kalliossa) sai minullakin hien päälle, mutta niitä lukuunottamatta reitti sujuu kyllä normaalikuntoiselta.
Nuo muiden värikoodien reitit sisältävät hyvin vähän tai ei ollenkaan jyrkkiä nousuja/laskuja, ja polku on pääsääntöisesti leveämpää.
Vautsi mitkä maisemat! Apua mikä reitti, ei korkeanpaikankammoisille :D
Joo, ei tosiaan :D Ajattelin koko ajan että mun äitiä ei esim. saisi tänne edes aseella uhaten ^_^
Iiiiihanat maisemat!!!!!!!!!! Mäkin haluisin niiiin patikoimaan Alpeille, mutta pitäs vaan saada joku lähtemään mukaan.
Mä kanssa aina haaveilin nuoruudessani patikkareissuista jonnekin Eurooppaan, eikä mulla ollut ketään jota olisi kiinnostanut lähteä. Vasta Hra Karkkipäivän kanssa olen päässyt toteuttamaan tätä haavetta...! :)
Aah, mitkä maisemat! Nyt tiedän minne haluan, kun joskus päästään miehen kanssa ekaa kertaa ulkomaille. Miten muuten, pärjäsikö englannilla? Miehellä on käsitys, että Ranskassa puhuvat nihkeesti muuta kuin äidinkieltään.
Kiitos tästä postauksesta. Juuri tuollaista elämystä minäkin haluan ulkomailta, ei mitään kaupunkibiletystä.
Chamonix on vähän niinkuin Venetsia Italiassa siinä mielessä, että siellä käytännössä kaikki osaavat englantia, vaikka tunnetusti muu osa maata on huomattavasti haluttomampaa puhumaan "lontoota". Venetsiassa yllätti sama asia - muualla Italiassa on lähes poikkeuksellista että saa palvelua sujuvalla englannilla, Venetsiassa englantia puhutaan kaikissa paikoissa. Nixissä ei myöskään ollut mitään ongelmaa, eikä paikallisista hengi millään lailla anti-englanti-asennetta. Chamonix ja Venetsia ovat jotain outoja erityisalueita maissaan kielitaidon kannalta... :D
Kiva kuulla että tykkäsit postauksesta! :) Alpit kyllä saa leuat loksahtamaan maisemillaan ja Chamonix on älyttömän mukava paikka.
Kyllä on ihania maisemia! Olin itsekin toukokuussa tuollapäin, mutta Courmayerissa, Aostassa eli Italian puolella vuorta. Meidän piti mennä hissillä jonnekin 3kmkorkeuteen Mont Blancin vuorijonoa mutta viimeisenä päivänä emme ehtineet viimeiseen ylösmenevään hissiin, jäi siis jotain ensi kerralle. Ko. maisemat ovat nimittäin niin kauniita, että uudelleen on päästävä! Ehkä jo ensi vuonna...sama jutt myös minulla, että vasta nykyisen herrani kanssa pääsee tällaisia hauskoja juttuja tekemään. :)
Ja hyvää alkanutta vuotta!