Tänä aamuna mietin; kirjoitanko ylellisestä vartalovoiteesta vai pizzasta..? Alanko kohta menettää lukijoita kun kirjoitan niin paljon ruoasta..?
Pizza voitti! :) Blogit ovat sitä varten että niissä intoillaan juuri siitä mikä kirjoittajaa eniten innostuttaa, eikö niin? Anteeksi Silkki Body Cream, tällä kertaa jäit toiseksi. (Miksi mä edes perustelen tätä itselleni..?) Oikeastaan postaan nykyään niin paljon tiheämmin kuin aiempina vuosina, että ruokajutut eivät itse asiassa edes vie kauneusjuttujen tilaa, vaan ovat tulleet lisäksi.
Mutta mitäs sitä näitä perustelemaan, tein toissapäivänä varmaan elämäni parasta pizzaa ja haluan kirjoittaa siitä! :)
Olin jo kirjoittamassa tuohon kuvaan 'White Pizza', kunnes Crea-keskustelun skarppaamana vaihdoin valkoiseksi. ;) Mutta olisikohan pizzakin pitänyt kirjoittaa 'pitsa'...?
Valkoinen pizza on pizza, jossa ei ole tomaattikastiketta. Käsittääkseni ainakin Italiassa tarjoillaan myös sellaista versiota, jossa on hapankerma (?)-pohjainen valkoinen kastike.
Minulle pizzaan on aina kuulunut tomaattikastike, enkä ole koskaan edes uteliaisuuttani kokeillut jättää sitä pois. Sehän tekee pizzasta pizzan!
Löysin kuitenkin eräästä kasvisruokakirjasta joku aika sitten niin herkullisen näköisen kuvan (ja reseptin) valkoisesta pizzasta, että pakkohan sitä oli kokeilla.
.
Pohjan tein vhh-pizzan suosikkireseptilläni jonka jauhosekoitusta tuli jälleen tuunattua jotta saisin pohjasta vaaleamman.
Ohje (yhdelle hengelle):
2 kananmunaa
vajaa desi juustoraastetta
10 g vehnäleseitä (4 rkl)
10 g Bake Pro -heraproteiinijauhetta (vajaa 2 rkl)
5 g mantelijauhoa (1 rkl)
5 g kookosjauhoa (vajaa 1 rkl)
1 tl psylliumia
1 tl leivinjauhetta
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Munat + juustoraaste yhteen. Kuivat aineet yhteen. Yhdistä. Levitä uunipellille niin ohuelti kuin saat. (Taikina on tahmeaa mönjää, ei sitkoista, käsin leivottavaa taikinaa.) Esipaista 10 minuuttia ja lisää täytteet. Paista kunnes juusto on sulanut.
Mutta tämä postaus ei sinällään ole mikään "vhh-postaus" vaan kehotan teitä kokeilemaan näitä täytteitä, sillä juuri niissä on tietysti pizzan juju!
Täyte:
Oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
Rosmariinia (kuivattua tai tuoretta)
Latva-artisokan sydämiä
Aurinkokuivattua tomaattia
Oliiveja
Pehmeää vuohenjuustoa
Mietoa juustoraastetta
Jos teet normaalin vehnäpohjan, sivele oliiviöljy paistamattomalle pohjalle ja ripottele päälle rosmariini ja murskattu valkosipuli. Paista 3-4 minuuttia ja lisää loput täytteet vasta sitten (alkuperäisessä ohjeessa lukee näin).
Jos teet vhh-pohjan, sivele oliiviöljy ja lisää kaikki täytteet vasta esipaistetun pohjan päälle. (Oliiviöljyä on vaikea sivellä siististi raa'an vhh-pohjan päälle :))
En tiedä vaikuttiko uusi jauhokombo vai pelkästään se, että pizzaan ei tullut tomaattikastiketta (joka tietysti lisää pintaan kosteutta), mutta pizzasta tuli ennenkokemattoman rapea!
Eikä tämä todellakaan kaivannut yhtään tomaattikastiketta! Aivan eri makuinen pizza kuin normaalit perusviritykseni raskain tonnikala-katkarapu-paprika-täyttein. Otin yhden haukun ja jäin vain hymistelemään silmät ummessa.... Onko se rosmariini vai oliiviöljy vai kaikkien täytteiden yhteismaku joka tekee tästä niin... erilaisen...?
Suosittelen kokeilemaan!
23 comments on “Valkoinen artisokka-vuohenjuustopizza”
Omnommmnommm...
Vuohenjuusto - aurinkokuivattu tomaatti - artisokan sydän - oliivi - herkkusieni on mun vakitäyte jos syön kasvispizzaa.
Tässä vaiheessa päivää (ruokatunti on vasta edessä) meni tämän postauksen lukeminen ihan kuolaamiseksi.
Näyttää hyvältä ja tuon on pakko olla hyvää. Kiitos siis vinkistä, jostain kumman syystä en ole vuohenjuustoa koskaan laittanut pizzaan. Mitä ihmettä?
Joku muu bloggaaja viikko sitten postasi kuvan pizzasta, jossa oli vuohenjuustoa. On tuota nyt saatava! :)
Heippa,
näyttää ja kuullostaa todella hyvältä! Tein muutama vko sitten pitsapohjan vhh-ohjeellasi ja siitä tuli kyllä hyvää. En vaan mmmmmillään saanut pohjaa leviteltyä kovin ohuelti, oli sellaista tahnaa ;-).
Mä teen usein valkoista pitsaa, mutta laitan pohjalle ranskankermaa, johon on sekoitettu n. 1 rkl Dijon-sinappia. Sitten kuullotan punasipulia pannulla, lorautan pehmenneiden sipulien päälle vähän balsamicoa päälle, suolaa, sokeria ja mustapippuria. Sitten täytteeksi sitä, salamia, fetaa, artisokkaa ja mozzarellaa. Uunista tulleen pitsan päälle vielä rucolaa. Aika hyvää...
Artisokat ovat omaa herkkuani! Vuohenjuustoa ei ole tullut niihin vielä yhdistettyä, mutta nyt varmasti kokeilen.
Ei ole paljon Suomessa tehnyt mieli pizzaa Italiassa asumisen jälkeen...
Ja tosiaan italiassa saa pizzaa ihan missä muodossa tahansa. Myös esim ranskalaisilla, ei siis pizzaa ja ranskalaisia, vaan pizzaa ranskalaisilla, tai nutellalla. Älä kysy, mutta ilmeisesti joku voi haluta sellaisen vehnäjauholätyn, jossa on päällä purkki nutellaa... (ja miksi ihmeessä mennä ravintolaan sitä syömään, kun saman asian ajaisi ostaa kaupasta paahtoleipäpaketti ja nutellapurkki).
Ja nämä esimerkit eivät ole mistään turistikohteen erikoisuudentavoittelu ruokalistalta, vaan ihan perinteisen pikkukylän trattoriasta (ja molempia olen todistetusti nähnyt ihmisten siellä syövän!).
Pizzaa ranskalaisilla en vielä ole nähnyt (kuulostaa varsin... :D :D en tiedä, jenkkiläiseltä? :D), mutta tuo Nutella-pizza kävi tutuksi toissasyksyn Italian reissulla :) Ei siis itselleni, mutta sitä näkyi monissa ravintoloissa. Ensin pääruokaksi suolaista pizzaa, sitten jälkkäriksi Nutella-pizzaa.... hrrrr....
Minusta nutellapitsa kuulostaa ihanalta, ja ihan mielelläni ottaisin siivun. Ei kyllä ole ihan verrattavissa italialainen, juuripaistettu pitsapohja ja kaupan kuivakka paahtoleipä?
Ainakin Turusta saa aitoa italialaista Nutella-pizzaa kauppakeskus Kultatalon ylimmän kerroksen Pizzariumista. Tätä jälkkäriherkkua en ole vielä kokeillut, mutta ainakin suolaiset pizzat vievät kielen mennessään :) Plussaa pizzojen pienestä koosta -> voi maistella montaa makua! Paikan sijainti on hiukan epäilyttävä, mutta suosittelen kokeilemaan.
Oi että miten voi pizza näyttää hyvältä!
Hei minulla olisi yksi ongelma ihonhoitoon liittyen ja yhtäkkiä keksin että sinulta voisin saada hyvää ja rehellistä apua. Monesti tuntuu että jotkut myyjät yrittävät vain mainostaa omia tuotteitaan mutta eivät oikeasti tiedä tuotesisällöistä riittävästi.
Nimittäin minulla on aina ollut rasvoittuva iho ja teininä söin pari roaccutan kuuria, vaikka ei se aknea mitenkään pahimmasta päästä ollut. Epäpuhtauksia on kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän aina. Olen tottunut kosteuttamaan ihoa humektanilla sillä se on ollut helppo ja tuttu ja lääkärin suosittelema. Olen siinä 25+ iässä nyt ja mietin miten hoitaa ihoani. Olen kokeillut erilaisia rasvaisen ihon rasvoja ja pintakuivan sekaihon voidetta ja tuntuu ettei mikään toimi. Iho alkaa villiintyä. Rasvainen ihohan ei yhtä helpolla ryppyynny ja menetä kimmoisuutta eikö niin. Halusin kokeilla esim. Lumenen lab sarjan suojaavaa päivä ja yövoidetta mutta pahoin pelkään etteivät imeydy ja koostumus oli aika paksu etenkin päivävoiteessa. Se mitä nyt pohdin on se että voiko epäpuhtauksiin taipuvalle iholle edes laittaa mitään jokaisen ihotyypin suojaavaa voidetta? Tulenko loppuelämäni tarvitsemaan vain rasvoittuvan ihon tuotteita kirja eivät kuitenkaan ole niin vahvoja että kuivattaisivat liikaa?
Pelkäänpä, että en osaa vastata kysymykseesi. :/ Tai vastaus on se tylsä, "Vain kokeilemalla selviää". Jos iholla on jo omasta takaa rasvaa, ei kovin rasvapitoinen voide siihen tokikaan kovin hyvin imeydy. Loppupeleissä kyse on siis siitä, millaista ihofiilistä itse "siedät". Saattaahan olla, ettei joku täyteläisempi voide kuten Lumene Lab saa ihoasi mitenkään villiintymään, mutta pinta jää kuitenkin rasvaisen tuntuiseksi.
Jos Humektan tuntuu sopivan ihollesi, sinuna pitäytyisin siinä. :) En näe syytä miksi pitäisi vaihtaa toiseen jos joku voide jo toimii. En usko että Lumene Labin voiteet toisivat sinulle kovasti lisähyötyä. Jos kaipaat suojakertoimellista päivävoidetta, kokeile laittaa Humektanin alle vaikkapa Lumene Labin Age Correcting Suojavoide SK30.
Pakko kommentoida, kun tunnut usein pyytelevän anteeksi näitä ruokapostauksiasi, että täällä ainakin odotetaan myös näitä postauksia! Kiitos siis monista niin hyvistä ohjeista ;) Tääkin menee heti kokeiluun.
Ihana kuulla, kiitos! :)
Tää on ihan kauheeta :)) Hirvee nälkä tulee eikä toivoakaan päästä tänään testaamaan mitään näistä ohjeista!
Mä tykkään kaikista jutuista täällä. Safka- ja leivontapostauksista saa ideoita, kun omat ruuat on tupanneet juuttumaan aina vaan samoiksi enkä pitkään aikaan ole juuri edes leiponut.
Täältä muuten ekaa kertaa luin makeutusaine erytritolistakin. Siitä löytyi sittemmin tosi herkullinen versio, jossa on sekä erytritolia että steviaa ja ilmeisesti vaniljaa, koska se on niin ihanan makuista ja tuoksuista. Ei kaloreita eikä keinotekoisia makeuttimia ja toimii ainakin leivonnassa tosi hyvin.
Tuplasti sokerin makeutta sille luvataan, joka ei mun mielestä ihan pidä paikkaansa, ehkä 2/3 sokerin makeudesta. Kannattaa maistaa että taikina on ennen paistamista hiukan ylimakeaa niin on paistettuna hyvä. Niin ja se tuote on siis Stevia Sweet Chrystal Hermesetakselta, sellainen valkoinen 250 g salpapussi (ei se purkkituote!) ja näyttää ihan sokerilta. Kamalan kallista vaan (8-10 euroa per pussi ostopaikasta riippuen), joten se on homman varjopuoli. Mutta saapahan turhat kalorit ja hiilarit pois :) Eikä sekoita vatsaa.
Oon tehnyt tuolla aineella nyt kolmenlaisia makeita piiraita ja muffinsseja: kirsikkasuklaapiirakkaa ja -muffinsseja sekä mangosuklaamuffinsseja, toscakakkua kuorrutteineen päivineen ja tosi, tosi monta omenapiirakkaa, koska ne vaan onnistuu niin tajuttoman hyvin kun voi sirotella kanelia ja tuota sokerinnäköistä ainetta omenalohkojen päälle ihan kuin se olisi sokeria.
Ihan aluksi vaihdoin vain sokerin tuohon aineeseen (kamalan pitkä nimi sillä), sittemmin oon korvannut osan vehnäjauhoista mantelijauheella, mutta se säätö on vielä vähän vaiheessa, koska mantelijauhe on niin rasvaista, että muuta rasvaa pitää vähentää ja korvata se muun nesteen määrällä. Mantelijauhe toimii ainakin omenapiirakan pohjassa makunsa puolesta paremmin kuin hyvin, joten säätö jatkuu. Ja tuon makeutusaineen vaniljaisuus kruunaa kaiken.
Kiitos siis erytritoli-vinkistä, Sanni! Nyt olen taas innostunut leipomisesta :)
Kiva kuulla kokemuksistasi, Jazza! :) Tuota Stevia Sweet Chrystalia voisi kyllä kokeilla, hyvän mainospuheen pidit! :D
Kuten Tiia totesikin: Italiassa on paljon erilaisia pizzoja. Ja monia erilaisia ilman tomaattikastiketta :)
Esim Sisiliassa tonnikalapizza on aina ilman tomaattikastiketta. (Esim tonnikala, sipuli, oliivi)
Ja ranskis pizza on hyvää silloin tällöin, tai siis parasta on pölliä toisen pizzan päältä ranskalaisia ja syödä itse jotain muuta pizzaa ;)
Mun suosikki pizza on pistaasi-philadelphia-pizzan eri variaatiot. Suomessa vielä harjoittelen tuon pistaasi "salsan" tekoa.
Paras syömäni pizza ikinä on ehdottomasti: kesäkurpitsan kukka pizza :)
Ja tällä hetkellä teen itse usein munakoiso-parmesaani pizzaa. (Vielä kun saisi catanialaista suolaista ricotta juustoa, niin itkisin ilosta!)
ja pizzan vierestä, ihana täyte leivälle on artisokka, tonnikala, majoneesi yhdistelmä.
Tosin Turun Pizzarium laittaa savulohi pizzaan majoneesia, joten miksei tuo artisokka-tonnikala-majoneesipizza voisi onnistua :D
Olen myös syönyt hyvää mascarpone pizzaa, että ehkäpä kaikki käy pizzan täytteeksi kun oikein yhdistelee ;)
Kannustan ruokapostauksia!!
Sitä kiva lukea, mistä bloggaajalla intoa ja iloa kirjoittaa :)
Tuo on muuten totta. Tonno-cipollassa ei ikinä ollut tomaattikastiketta (myöskään Emilia-Romagnassa tai Lombardiassa)! Miten olin sen unohtanut...
Mitäs nämä ovat...? Kerro lisää :) Onko Philadelphia pohjalla tomaattikastikkeen sijaan? Ja miten tehdään pistaasisalsa?
Pesto on muuten ihan ässä tomaattikastikkeen korvike pizzan päälle! Sitä, fetaa, broiskua, vuohenjuustoa, tomaattia.. aiai :-)
Mun suosikkitäyte pitsassa on smetanasta ja tonnikalasta tehty mössö. Itse olen levittänyt tomaattipureen sen alle, mutta voisi varmaan jättää valkoiseksikin. Päälle ainakin paprikaa ja juustoa. Aah niin ihanaa!
Voih, valkoinen pizza on suosikkini! Toki voin ns tavallistakin syödä, mutta parhaiten maistuu nykyään valkoinen!! Minä laitan suoraan leivotun pohjan päälle siivutettua mozzarellaa (nesteessä ja pussissa...ei maailman parasta, mutta niin lähellä "oikeata" ku täällä on mahdollista) oliiviöljyä, joitakin basilikan lehtiä, suolaa ja mustapippuria myllystä. Paistan pizzan ja sitten pöydässä jokainen kokoaa mieleisensä: ilmakuivattu kinkku, kirsikkatomaatit ja rucola on minun lempparini, mutta meillä joku laittaa katkarapuja toinen kylmäsavulohta ja sitten rucolaa tai muuta salaattia päälle...
Suosittelen!
Kuulostaa herkulliselta!
Uuuuu, tämäpä jännä, rosmariiniakin! Artisokka on yksi lempparitäytteistäni pitsassa (http://hosuli.blogspot.fi/2012/01/pinaattinen-pitsa.html, http://hosuli.blogspot.fi/2011/10/ruispitsa.html), joten uskon kyllä, että se toimii myös valkoisessa versiossa. Vuohenjuustosta en niin perusta, mutta ehkäpä sen voisi korvata fetalla.
Minäkin tykkään laittaa pinaattia :) Muistan kun joskus teininä ekan kerran söin pinaattipizzaa Lontoossa ja olin ihan ihmeissäni että kaikkea ne keksii laittaa pizzan täytteeksi... Ja nythän se tuntuu ihan selviöltä :)