Rakas puhelimeni, Nokia 3510i, täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Olen ostanut sen kesällä 2003. Puhelinmalli julkaistiin vuonna 2002.

En tunne ketään, joka käyttäisi yhtä vanhaa puhelinta.

Puhelinteknologia ei kiinnosta minua. En kaipaa luuria jolla voi ottaa kuvia, selata nettiä, kuunnella musiikkia, soittaa videopuheluita ja kohta varmaan lämmittää saunankin.

Haluan yksinkertaisen puhelimen, jolla voin soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Ja ajastinkin on ihan kiva lisä, käytän sitä ruoanlaitossa. ^_^ Sen edistyneempää teknologiaa en tarvitse.

Siksi pidän kynsin ja hampain kiinni 3510-vanhuksestani. Se on ollut monessa mukana, mutta kestää ja kestää. Kerran se kimpoili alas jyrkkää rantakalliota Ahvenanmaan Källskärissä ja oli hyvin lähellä pudota mereen. Muistan kuinka ihan korvissa humisi kauhusta kun syöksyin vaaleanpunaisen ystäväni perään. Onneksi sen matka pysähtyi ennen aaltoja ja muistoksi jäivät vain nuo kuoren naarmut.

Tiedän ja ymmärrän kyllä, että Kolmeviiskymppini sydän ei lyö ikuisesti. Olen jo jatkanut sen elämää kahdesti uudella akulla. Vanha runko alkaa kuitenkin osoittaa loppuunpalamisen merkkejä. Syksyllä ostettu akku ei kestä montaakaan puhelua, ja välillä puhelin sammuu vaikka akku olisi juuri ladattu täyteen.

En kuitenkaan vielä luovuta. En päästä pientä vielä lepäämään.

Sain mieheltäni joululahjaksi iPhone4:n (miehen siirtyessä vitoseen). En ottanut sitä vastaan. Mies totesi, että olen varmasti maailman ainoa ihminen joka kieltäytyy iPhonesta ja näytti hetken siltä, että mietti jo vakavissaan miten idiootti puoliso sitä onkaan tullut valittua. Sitten hän myi puhelimen pois eikä iPhonesta enää puhuttu. Älypuhelinmies jäi älyvapaan 3510-naisensa luo.

Pelkään, että kun nallukastani viimein loppuu virta lopullisesti, ei markkinoilla ole enää olemassakaan Yksinkertaisia Puhelimia. En tiedä, onko niitä enää tälläkään hetkellä...? Onko minun pakko ostaa 500 eri toiminnolla varustettu puhelin? Ja jos on, niin miksi lopulta vastustelen sitä niin hirveästi? Onko se niin paha asia, että teknologia menee eteenpäin?

En tiedä. Hiljaa mielessäni toivon, että tulevaisuuden puhelimissa on sentään vielä kunnon näppäimet jäljellä. Sillä kosketusnäyttöihmistä minusta ei saa ikinä. Murrr.

Onko lukijoiden joukossa ketään, joka tunnustaa käyttävänsä vieläkin vanhempaa puhelinta kuin minä? Kuinka usein ylipäätään vaihdatte puhelinta? Onko 10 vuotta vanha kalikka jo supernolo?

...a.k.a. "Pakettien purkua, osa 4".

Make Up Storen Foxy-lookki ilmestyi viime lokakuussa, mutta koska olin silloin reissussa pääsevät tuotteet esittelyyn vasta nyt.

.

Yleensä MUSin lookkituotteet jäävät osaksi vakiovalikoimaa ainakin joksikin aikaa. Nyt en osaa kyllä sanoa kävikö näin myös Foxy-tuotteiden kohdalla.

Glitter-trendit tulevat ja menevät mutta yksi tuote tuntuu säilyttävän ikuisen suosion: glitter eyeliner.

Yhdistin Foxy-luomiväreihin keltaisen sävyn. Luomella sisänurkassa MACin Bright Sunshine, keskellä MUS Voodoo Fever, ulkonurkassa MUS Heaven ja alaluomella MUS Yaya. Yläluomen rajaus Kayo.

Yaya on pigmentiltään sen verran hempeä pinkki että vaati alleen hyvän pohjustuksen erottuakseen. Pohjustin alaluomen valkoisella kajalilla.

MUS-paketin kiinnostavin sisältö on kuitenkin tässä: vesipitoinen ja viilentävä puuteri. Aqua Cooling Powderin incissä on tosiaan ykkösenä vesi, ja sen jälkeen glyseroli sitomassa kosteutta ihoon. Ihan hullua että jauhemaisessa tuotteessa voi valtaosa ainesosista olla vettä...! (Tässä teknologiassa mikrokokoisia vesipisaroita ympäröi hydrofobisten silika-partikkelien muodostama verkko joka suojaa niitä ja estää pisaroiden yhteensulautumisen.)

Pakkaustekstin mukaan Aqua Cooling -puuteria voi käyttää päivävoiteen päällä viilentämässä ihoa ja tuomassa lisäkosteutta, ja se toimii samalla meikkiä kiinnittävänä pohjana tai viimeistelypuuterina.

Kun puuteria levittää iholle, tunne on todella mielenkiintoinen! Oikeasti tuntuu siltä kuin sumuttaisi iholle kevyesti vettä. Puuteri tuntuu myös viileältä. Tämä tunne kestää vain hetken ja haihtuu sitten (en osaa sanoa mitä hyötyä  viileys-ominaisuudesta on - ehkä se rauhoittaa helposti kuumottavaa ihoa..?)

Silikan ansiosta puuteri jättää iholle kevyesti "tahmean" tunteen, tiedätte mitä tarkoitan jos olette käyttäneet silika-pitoisia hiuspuutereita. Juuri tämän nahkean pinnan ansiosta arvelen Aqua Cooling Powderin toimivan hyvänä primerina. Iholle jää myös mattainen pinta. Puuteri siis samanaikaisesti sekä kosteuttaa (vesi, glyseroli, trehaloosi, betaiini) että pitää ihon mattaisena (silika, talkki). Levittyvyyttä helpottamaan puuteriin on lisätty myös vähän silikonia.

Mielenkiintoinen ja vähän erilainen tuote! Puuterimaisia primereita on markkinoilla vähän, ja tässä olisi nyt kosteuttava sellainen vaihtoehtona niille, jotka eivät koe voidemaista silikonipommiprimeria ystäväkseen. Viimeistelyyn en ehkä itse tätä niin tykkäisi käyttää, koska haluan viimeistelypuuterini jättävän iholle silkkisen sileän tunteen.

Vaihekuva silmämeikistä. Käytin pitkästä aikaa teippitekniikkaa varjostuksessa.

Siistitty lopputulos.

To wig or not to wig? :)

.

Huulilla YSL:n Rouge Volupte #10 Provocative Pink.

Joku lukija saattaa muistaa, kun mainitsin reissusta palatessa vartaloni ihon menneen kamalan tuntuiseksi ja reiden syrjät näyttivät raejuustolta. Alkoi projekti "kropan iho kuntoon!"

Olen nyt kahdeksan viikon ajan tehohoitanut ihoani erilaisilla selluliittivoiteilla ja normaalia tiheämmillä kuorinnoilla, ja ajattelin kirjoittaa niistä muutaman sanan. Tai no, kuorinnasta haluan sanoa vain tämän; sillä on todella väliä.

Kuinka moni teistä käyttää peseytymiseen karheapintaista sientä? Sekin nimittäin kuorii ihoa. Itse olen lapsesta saakka käyttänyt pelkästään noita karheapintaisia, mutta nyt matkalla peseydyin koko kolme kuukautta pehmosienellä (kun en karheaa kreikkalaiskaupasta löytänyt). En myöskään kuorinut vartalon ihoa kertaakaan. Tuloksena sen tuntuinen nahka kuin se kuuluisi jollekulle toiselle; epätasainen, nihkeä ja jotenkin samean sävyinenkin. Meni useampi viikko kuoriessa ennenkuin iho palautui entiselleen, mutta nyt se on taas sileä ja pehmeä.  Normaalisti kuorin kropan vain kerran tai pari kuussa, mutta jo karhea pesusieni pitää ihon hyvässä kuosissa. Syrjähyppy pehmosienen kanssa sen todisti.

Mutta sitten ne selluliittitökötit. Kuulkaas, olin suunnitellut alustavani tämän postauksen kertauksella siitä, miten selluliitti ylipäänsä syntyy ja millä hoitokeinoilla siihen voi vaikuttaa. Luulin tienneeni suunnilleen, mistä selluliitissa on kyse, mutta uuvuin lääketieteelliseen jargoniin lähdeaineistoni kolmannella sivulla. Vai kuinka moni on ihan viivalla siitä, että:

Niinpä.

Oletettavasti myös teitä alkaisi kutsua nukkumatti, jos yrittäisin tiivistää selluliitin syntymekanismia tähän postaukseen. Tyydyn siis vain sanomaan, että selluliitti on tila, jossa ihonalaiseen sidekudokseen on kertynyt liikaa rasvaa, nestettä ja kuona-aineita. Selluliitin asteita on kolme; I-asteessa selluliitti näkyy "appelsiini-ihona" vain kudosta puristaessa, II-asteessa muhkurat näkyvät myös seistessä ja III-asteessa myös makuultaan ihon ollessa selvästi muhkurainen ja jopa kosketusarka.

Voiko selluliittiin vaikuttaa kosmetiikalla? Pakkaustekstit antavat ymmärtää, että erilaiset geelit, öljyt ja seerumit kykenisivät hajottamaan rasvaa ja jopa estämään selluliitin muodostumista. Tieteellistä tukea näille lupauksille ei kuitenkaan ole saatavilla. Selluliittivoiteet voivat kyllä silottaa ja napakoittaa ihon pintaa, ja saada näin appelsini-ihon vaikuttamaan vähemmän muhkuraiselta. Mutta itse selluliittia ne eivät voi poistaa.

Säännöllinen liikunta, raffinoitujen ruoka-aineiden välttäminen, riittävä uni ja rentoutuminen ovat tunnetusti parhaat aseet selluliittia vastaan. Koska selluliittimuhkurat koostuvat rasvasta, on rasvan polttaminen luonnollisestikin tehokkain tapa vähentää selluliittia. Ja rasvahan palaa liikunnalla sekä lipolyysiä vauhdittavalla ruokavaliolla.

Kosmetiikan keinoilla voidaan ikäänkuin "viimeistellä" selluliittihoito. Mikään selluliittivoide ei toimi ilman liikuntaa ja oikeaa ruokavaliota, se mainitaan jokaisessa tuotteessakin. Tällöin voidaan jo maalaisjärjellä ymmärtää, miten pinnallinen kosmetiikkavalmisteen teho oikeasti on. Mutta liikuntaan ja terveelliseen ruokaan yhdistettynä selluliittivoiteilla voi saada kauniimman ihon. Sen uskallan allekirjoittaa.

Kahdeksan viikkoa kroppaprojektin aloituksen jälkeen "ratsupaikkojeni" löysä raejuustoiho on nyt aivan eri tuntuinen ja näköinen - kuoppaisuus on kadonnut lähestulkoon kokonaan ja kudos tuntuu kiinteältä ja napakalta. Matkalta tullessa reisipalasta sai kunnolla kiinni, nyt siitä on vaikea saada otetta. Reiden ympärysmitta on kutistunut projektin aikana vain sentillä, mutta jäljellä oleva "rasvapala" on huomattavasti kiinteämmän tuntuinen kuin joulukuussa.

Olen käyttänyt kahdeksan viikon ajan kolmea eri tyyppistä tuotetta; edullista markettihyllyn Lumenea, luonnonöljyihin pohjautuvaa keskihintaista Weledaa ja huipputeknologiallaan mainostavaa kallista Biothermia. On vaikea sanoa, toimiko joku näistä paremmin kuin muut, kun taustalla vaikutti liikunta. Biotherm-viikolla iho alkoi tuntua silminnähden kiinteämmältä, mutta tällöin takana oli jo 6 viikkoa liikuntaa ja muiden selluliittiaineiden säännöllistä käyttöä.

LUMENE Body Aktiva -selluliittiseerumi. Lumenella varmaan puistellaan päätä jos joku siellä sattuu tämän huomaamaan, kun puteli on varmaan 3-4 vuotta vanha...! ^_^ Nyt sille sitten tuli vihdoin käyttöä.

Body Aktiva -seerumi lupaa saada ihon tuntumaan "sileämmältä, heleämmältä ja pehmeämmältä". Se kertoo myös koivun mahlan, mäntyuutteen, kofeiinin ja karnitiinin edistävän kehon nestekiertoa ja auttavan hajottamaan rasvakertymiä. Kaikkia näitä aktiiviainesosia on tuotteessa kuitenkin vain alle yhden prosentin pitoisuutena (sijaitsevat säilöntäaine phenoxyethanolin jälkeen, ja phenoxyethanolin pitoisuus kosmetiikassa saa olla korkeintaan 1%).

Tämä seerumi koostuu pääasiallisesti vedestä, alkoholista, silikonista ja glyserolista. Denaturoitua alkoholia käytetään joissain tuotteissa edistämään aktiiviaineiden imeytymistä ihoon, mutta kun aktiiviaineita on tässä tuotteessa vain joku prosentin murto-osa niin sillä ei liene juuri merkitystä. Silikoni pehmentää ja sileyttää, glyseroli kosteuttaa.

WELEDA Birch Cellulite Oil, eli kotimaisella kielellä koivu-selluliittiöljy.

Tästä tuotteesta on lehdissä säännöllisesti positiivisia arvioita. Koivunlehtiuutetta sisältävä öljy hajottaa itse selluliittia yhtä vähäisellä todennäköisyydellä kuin muutkin kosmeettiset tuotteet, mutta ihonhoidollisesti Weledan tuote painii omassa sarjassaan testikolmikossa. Tuote lupaa "parantaa ihon elastisuutta ja sileyttä" ja "vaikuttaa stimuloivasti edistäen ihon joustavuutta ja tasaisuutta". Siinäpä oli sama asia sanottu kahteen kertaan. :)

Mutta siis - aivan epäilemättä Birch Cellulite Oil parantaa ihon elastisuutta, sitähän öljyt tekevät. Tehokkaasti pehmentävän hoitococktailin muodostavat aprikoosinkiviöljy, jojobaöljy sekä vehnänalkioöljy ja anti-selluliittista vaikutusta tuomaan on mukaan sekoitettu koivunlehti-, rautamyrtti- ja rosmariiniuutteita. Koivunlehdillä on kofeiinin tavoin diureettinen vaikutus, ja selluliittituotteissa niiden on tarkoitus poistaa kudoksesta nestettä.

Öljy on aivan ihastuttavan tuoksuista enkä koskaan pane pahakseni pientä aromaterapiaa ihonhoidon yhteydessä. :)

BIOTHERM Celluli Laser Slim Code. Otin tätä töistä testiin ja näyte riitti 10 päiväksi (käsittelen vain "ratsupaikat").

Porukan kallein beibi, tällä tuubilla on hintaa melkein 70 euroa. Slim Code on kehitetty "geneettistä ja elintavoista johtuvaa selluliittia vastaan". Se lupaa "vähentää senttejä ja ihon epätasaisuutta". Aktiiviaineina Slim Code mainostaa kofeiinia ("polttaa rasvaa in vitro"), yerba mate'ta ("estää rasvan varastoitumista in vitro"), lootus-uutetta ("silottaa ihoa") ja biofibrineä ("kiinteyttää ihoa"). Huomatkaa 'in vitro' -termi, joka kertoo että tulokset on saatu laboratoriossa keinoiholla, ei oikealla ihmisiholla.

Incin kärjestä löytyy vettä, alkoholia, silikonia, propyleeniglykolia ja glyserolia (eli hyvin samanlainen pohja kuin Body Aktiva -seerumissa), ja kuudentena kofeiini. Loput yllämainituista aktiiviaineista ovat kauempana incin keskikohdan jälkeen. Sieltä löytyy myös Weledan öljystä tuttu rautamyrttiuute.

Olen levittänyt selluliittiaineita reisiini iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja käyttänyt apuna tällaista nyppylähanskaa joka vilkastuttaa pintaverenkiertoa. En osaa sanoa onko siitä mainittavasti lisähyötyä, mutta tällainen on tullut joskus hankittua joten käytetään pois.

Vaikka uskon, että liikunta ja ravinto ovat omalla kohdallani vaikuttaneet merkittävimmin selluliitin vähenemiseen, tulen jatkossakin käyttämään kosmetiikkaa kohentamaan ihon ulkonäköä selluliitin palatessa. Sillä valitettavasti uskon, että se palaa taas eräänä päivänä. Selluliitin hoito on ikuista. Toistaiseksi ei tunneta keinoa, millä siitä pääsisi lopullisesti eroon.

.

Millaisia kokemuksia lukijoilla on selluliitin hoidosta?

Rakastan käsivoiteita. Olen niiden suurkuluttaja. Käsivoiteen koostumus on minulle yhtä tärkeä asia kuin shampoon vaahdon tai hiustenhoitoaineen koostumus.

Ennen käsilleni riitti kevyempi lotion-mainen ja hyvin vesipitoinen voide. Viime vuosina käsieni iho on kuitenkin muuttunut huomattavasti kuivemmaksi ja etenkin talvet ovat kätösilleni tosi rankkaa aikaa. Jopa pienille haavoille saakka halkeillut iho sormissa on nykyisin tuttu näky.

Siksi olenkin viime vuosina ystävystynyt rasvaisempien käsivoiteiden kanssa. Yöksi voi rauhassa holvata sitä rasvaisinta mahdollisinta jankkia, mutta päivällä voiteen pitää imeytyä nopeasti eikä jätttää ihoa tahmeaksi tai kiiltäväksi. Viime talven löytöihini kuului Elizabeth Ardenin mainio Eight Hour Cream -linjan käsivoide ja myöhemmin sille löytyi hiukan söpömmällä ulkokuorella varustettu haastaja: Crabtree & Evelynin Hand Therapy.

Hand Therapyja löytyy useilla ihastuttavilla tuoksuilla, mikä kivojen pakkausten lisäksi on C & E -voiteiden vahvuus Ardenin navetan tuoksuiseen Eight Houriiin verrattuna. (Itse olen kyllä täysin tottunut "Kasitunnin" ominaistuoksuun, mutta onhan se kieltämättä yksi vähiten kosmeettisestti miellyttävistä tuoksuista kauneudenhoitotuotteiden maailmassa...)

Brittiläisen Crabtree & Evelynin ihonhoitotuotteet ovat monissa maissa kulttiasemassa. Suomessa verrattain tuntemattomat Hand Therapy -käsivoiteet ovat muualla niin suosittuja että niitä saa monen eri tuoksun pakkauksissakin. (Jos alat kirjoittaa Googleen 'Crabtree & Evelyn, on ensimmäinen ehdotus Hand Therapy :))

Itse löysin käsiterapiat ihan sattumalta kun meillä oli töissä henkilökuntatiloissa Rosewater Hand Therapya käsivoiteena. Ihastuin täyteläiseen mutta nopeasti imeytyvään ja kuivuutta tehokkaasti lievittävään kooostumukseen välittömästi ja kun tutustuin voiteen ainesosaluetteeloon olin ihan että WOW! En muista milloin olisin viimeksi törmännyt yhtä vakuuttavaan käsivoiteen inciin. Ei todellakaan ihme että näistä on muodostunut maailmalla suursuosikkeja.

Hand Therapyn incin kärjestä löytyy macadamiansiemenöljyä, ureaa ja sheavoita. Inci on pitkä ja reseptiin on hämmennetty sekaan myös sellaisia tunnettuja superkosteuttajia kuin keramideja, hyaluronihappoa, skvalaania ja kolesterolia, kaikki NMF (natural moisturising factor) -ainesosia. Maissitärkkelys (myöskin incin kärjessä) auttanee siihen, etteivät kädet jää tahmean tuntuisiksi.

Kaikkien tutkimieni Hand Therapyjen incit olivat tuoksuun tai sarjakohtaisiin hedelmäöljyihin liittyviä raaka-aineita lukuunottamatta hyvin samanlaisia, kaikissa oli noita samoja yllämainittuja NMF-kosteuttajia. Kuitenkin löysin googlaillessani Amazon.comin sivulta Rosewater Hand Therapyn kohdalta erilaisen incin. Jos siis kiinnostuitte näistä, niin kannattaa tarkistaa inci. Toivottavasti tuo Rosewaterin inci ei ole joku uudistus joka leviää muihinkin Hand Therapy -voiteisiin.

Vielä vertaus Ardenin Eight Hour Creamiiin: kummatkiin lievittävät kuivuutta yhtä tehokkaasti, ovat yhtä täyteläisiä ja imeytyvät yhtä miellyttävästi jättämättä kiiltävän rasvaista pintaa (toki tähän menee muutama minuutti), mutta Arden jättää iholle selkeämmin suojaavan kalvon.

Crabtree & Evelynin tuotteita saa Suomessa Kicks-myymälöistä. Edit. Sarja on jäänyt pois Kickseistä. Nettikaupoista C & E:tä saa mm. Eleveniltä ja FeelUniquesta. En ole saanut omia Hand Therapyjani blogin kautta vaan ostanut ne itse.

Juttelimme töissä yksi päivä ihonhoitorutiineistamme. Hämmästyin, kun kollegani kertoi että hän pesee meikit pois heti töistä  tultua ja kosteuttaa kasvot voiteella vähintään kolme kertaa päivässä; aamuin, töiden jälkeen ja ennen nukkumaan menoa. En tiedä miksi tämä sitten loppujen lopuksi hämmästytti minua, jos iho on kuiva ja tuntuu ikävältä iltaa kohden mennessä, niin miksipä ei hellisi sitä tiheämmillä voiteluilla. "Max kaksi kertaa päivässä" on varmaan näitä normaali-ihoisen rajoittuneita käsityksiä. ^_^

Tulikin nyt sitten mieleen tehdä vähän galluppia siitä, miten usein teidän ihonne kaipaa voidekerrosta. (Ja nyt puhun siis kosteustuotteesta, en meikkivoiteesta vaikka moni niistäkin lupaa kosteuttaa.) Kun edellisessä postauksessa mietittiin kehon nestetankkausta, niin nyt voidaan sitten vastapainoksi pohtia ihon janoa. :) Sivupalkista löytyyy uusi kysely.

Itse kosteutan ihon aamuin illoin, eli kaksi kertaa päivässä. Lukuunottamatta kesäaikaa, jolloin iho tuntuuu aamuisin niin tasapainoiselta että en koe tarpeelliseksi laittaa  kuin aurinkovoidetta jos olen menossa auringonottopuuhiin. Niinä päivinä kun en meikkaa, en välttämätttä laita aamuvoidetta talvisinkaan. Iho tuntuu ihan mukavalta ilmankin, mutta meikki tuo pintakuivuuden esiin jolloin alle on laitettava kosteusvoidetta.

Mulla on tälle päivälle vielä toinenkin postaus, mutta sen saatte luettavaksenne vasta illlemmalla kun pääsen kotiin. Havaitsin nimittän, että en vain kykene bloggaaamaan kunnolla iPadilla, jonka kanssa olen ollut tänä viikonloppuna ekaa kertaa liikenteessä (damn you Clas Ohlsonin näppis).

Kello on 18.45 ja olen juonut tänään tasan yhden mukin kahvia kello kahdeksan aamulla. Se on kaikki nestemäärä mitä olen päivän aikana nauttinut. Eikä minulla ole jano.

Kuulostaako tilanne tutulta vai aivan hullulta?

Laitoin äsken itseni juomaan desin vettä kun tajusin että hups, taas on päivä sujahtanut ohi enkä ole muistanut juoda. Normaalisti juon vajaan lasin vettä aterioiden yhteydessä, mutta tänään olin koko päivän palaverireissussa ja söin ainoastaan junaeväät - ilman juotavaa.

Kaikki terveys- ja kauneusgurut, lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat hokevat aina mantraansa kahden litran päivittäisestä vedenjuonnista. Huh, minä en saa parhaina päivinä juotua puoltakaan tuosta..! Pääsen lähelle litraa ainoastaan kuntosalipäivinä, jolloin juon treenin aikana n. puolikkaan 750 ml:n pullosta. Ei-salipäivänä päivittäinen nestemäärä jää alle puoleen litraan.

Yritin juuri hiljattain vetää detox-kuurin Yves Rocherilta joskus viime vuonna saamallani Detox-mehulla. Ei onnistunut. 45 ml juomatiivistettä olisi pitänyt sekoittaa litraan vettä ja nauttia päivän aikana. Itse sekoitin tiivisteen 750 millin treenipullooni mutta 10 viikon kuurin aikana sain juotua pullon tyhjäksi yhden päivän aikana vain kahdesti. :( (Ja en muuten huomannut mehulla mitään vaikutuksia yleiseen olotilaani.)

Olen ihmetellyt aina mistä nämä vedenjuontisuositukset tulevat, ja miksi minulla ei sitten koskaan ole huono ja "kuivettunut" olo vaikka juon aivan järjettömän vähän? Ihokaan ei ole kuiva, vaikka vedenjuonnin pitäisi vaikuttaa suoraan siihenkin.

Minusta veden väkipakolla juominen terveyssuositusten vuoksi olisi ihan hullua. Enkä edes pystyisi siihen. Jos yritän kerralla juoda enemmän kuin lasillisen, minulle tulee lähes kuvottava olo. En vain saa vettä alas. Haluan juoda silloin, kun kroppa minua siihen kehottaa. Eli kun on jano. En myöskään juo limsaa tai mehujakaan kuin hyvin satunnaisesti. Veden lisäksi juon päivittäin vain mukin kahvia ja joskus mukin teetä. Ja illallisella joskus lasin viiniä.

Mitä mieltä te olette? Jos olo on hyvä kahdella desillä vettä päivässä, mitä hyötyä saa kahden litran pakkokittaamisesta? Silloin pitäisi ravata koko ajan vessassakin..! Onko lukijoiden joukossa muita kaltaisiani "juomakyvyttömiä"?