Hei muruset! Aion nyt kirjoittaa tällaisen jutun ihan vain siksi, että en itse ennen tunturipatikalle lähtöä löytänyt netistä yhtäkään vähähiilihydraattiseen retkeilyruokaan liittyvää keskustelua ja olisin todella kaivannut apua vaellusruokien suunnitteluun. Nyt ehkä joku samassa tilanteessa oleva kasvissyöjä-karppaaja saa tästä postauksesta vinkkejä.
Kuvat kesäkuiselta vaellukseltamme Kilpisjärveltä Kalottireittiä Ruotsiin ja Norjaan.
Mitä ihmettä karppaaja siis syö retkieväänä? Olen tehnyt ruokavaliomuutokseni jälkeen vain yhden lyhyemmän patikkareissun, ja tällöin eväs oli lähes pelkkää tuoreruokaa joka säilyi hyvin kahden yön retken ajan. Nyt olisimme näreessä viisi päivää.
Mies hieman pyöritteli silmiään ja totesi että olen ihan naurettava jos en yhden vaelluksen ajaksi voi tinkiä ruokatottumuksistani ja sanoi, että tulen joka tapauksessa kuluttamaan niin paljon kaloreita että korkeahiilaripitoinen ravinto olisi välttämätöntä. Hän saattoi olla ihan oikeassa. Minä olen kuitenkin sen verran itsepäinen periaatteen ihminen että en ihan hevillä taivu tällaisissa asioissa :).
Kevyet, käytännölliset ja perinteiset retkeilyeinekset kuten pasta- & riisiruoat ja pussikeitot eivät kuuluisi minun vaelluseväisiini. Eivät myöskään suklaa- tai myslipatukat, keksit tai riisikakkuset. Minun ruokani tulisi painamaan ja viemään enemmän tilaa. Selkä ei ilahtunut, mutta se oli periaatteen hinta.
Ensin lähdin liikkeelle proteiinista. Sitä oli oltava joka päivän pääaterialla. Koska en syö lihaakaan, jäljelle jäi kala ja soijaproteiini. Tässä kohtaa päätin joustaa ruokavaliossani sen verran, että sisällytin ruokiin myös kikherneet ja linssit. Palkokasvit eivät kuulu alakarppaajan ruokalistalle. Kikherneissä ja linsseissä on kuitenkin runsaasti proteiinia, ja niiden sisältämä hiilihydraatti on hidasta. Katsoin niiden näin ollen olevan retkiruoaksi ehdottomasti parempi kompromissi kuin lähes ravintoarvottomat, lisäaineilla ryyditetyt pussipastat.
Mukaan lähti tonnikalaa, makrillia, kalapullia, soijarouhetta sekä tuoreruokana soijapyöryköitä ja soijamakkaraa jotka söin ensimmäisinä päivinä.
Viiden päivän eväät.
Pääruoan lisukkeeksi valitsin tomaattimurskan. Maustetut tomaattimurskat ovat maukkaita, säilyviä ja ruokaisia – vaikkakin tietysti tajuttoman painavia ja tilaavieviä. Pussikeittojen joukosta löysin yhden suhteellisen matalahiilarisen yksilön joka sopi juustokastikkeeksi - Knorrin Sveitsiläinen juustokeitto.
Kikherneitä, punaisia linssejä ja (kuivattua) sientä tomaattivalkosipulikastikkeessa.
Aamiaistarpeiksi valikoitui omatekoinen siemennäkkileipä, Karppis-ruispalat, sulatejuustotahna, omatekoinen viljaton mysli sekä kompromissi numero 2 - muutama kaurapuuropussi. Hiutalepuuro on ihan ok hyväkarppauksessa, mutta oma ruokavalioni on enemmän alakarppauslinjalla. Mies otti mukaan myös tuoreita kananmunia, ja oli aikamoista luksusta syödä parina aamuna munakasta.
Snacksien kohdalla tein kolmannen ja huomattavimman kompromissin – valitsin mukaan rusinoita ja kuivattua aprikoosia. Kuivatut hedelmät ovat erittäin sokeripitoisia (vaikkakin sisältävät tietysti fruktoosia mikä on aina sakkaroosia parempi) eivätkä kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tiesin, että tulisin patikan uuvuttamana himoitsemaan jotain makeaa herkkua, ja nämä olisivat minun "karkkini".
Välipala
Siinä missä miehen snack-varasto koostui karkkipusseista, perunalastuista ja salamipötköistä, minun napostelupussukkani oli täytetty rusinan ja aprikoosin lisäksi pähkinöillä, porkkanoilla, kukkakaalinpaloilla ja 70-prosenttisella tummalla suklaalla. (Suklaata tuli sitten loppujen lopuksi syötyä ehkä 5 palaa koko reissun aikana…) Ostin varuiksi myös muutaman Lo Carb –proteiinipatukan, mutta niillekään ei ollut lopulta tarvetta.
Soijamakkaraa chilitomaattimurskassa.
Ensimmäiset vaelluspäivät raskaan ruokataakan kanssa laittoivat selän koville, mutta pian rinkka siitä keveni enkä lopulta kokenut ruokarajoitteideni asettaneen suuriakaan haasteita retkiruokailuun. Lisäksi tein sellaisen havainnon, että vaikka epäilemättä kulutin huomattavasti enemmän kaloreita kuin normaaliarjessani, ei ravintoa oikeastaan kulunut sen enempää kuin kotioloissakaan enkä kokenut olevani sen nälkäisempi.
Tölkkikalapullia löytyi vasta Ruotsin puolelta - mmmmm mitä herkkua!
Lohipullia, kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia juustokastikkeessa - reissun paras ateria. (Etenkin kun se nautittiin kylmästä kohmeisena sateen ropistessa teltan ulkopuolella....)
Ainoastaan sokeroimatonta kaakaota jäin kaipaamaan. Seuraavalle vaellukselle valmistan itse sekoituksen tummasta kaakaojauheesta, maitojauheesta ja steviasta!
Jos lukijoille tulee mieleen jotain hyviä VHH-retkiruokaideoita niin otan niitä mielelläni vastaan.
.
0 comments on “Karppaajan retkiruoka”
Viime vuonna painiskelin ihan samojen ongelmien kanssa (paitsi että miä en syö kalaakaan). Itse jouduin kanssa tekemään kompromisseja, kun matkaseuran kanssa oli osittain yhteiset eväät, eikä ihan täyttä ymmärrystä mun ruokavaliolle löytynyt :)
Hienoa, että teit jutun tästä!
Me käytiin poikaystävän kanssa pieni juhannusvaellus, ja painittiin aivan samojen ongelmien kanssa. Lihaa kun syödään, vastauksena ongelmiin oli kotitekoinen kuivaliha, joka toimi mainiosti. Otettiin mukaan myös tomaattipyreetä tölkeissä, ja saatiin siitä ja lihasta mahtava tomaattikeitto. Mietittiin myös, että ens kerralla voitaisiin kokeilla myös vihannesten kuivattamista. Paras juttu noissa kuivatetuissa tuotteissa on se, että ne ei paina juuri mitään, joten mukaan voi ottaa vaikka kuinka paljon ruokaa eikä rinkan paino juuri lisäänny. :)
Koska meidän reissu oli vain pari päivää, otettiin mukaan myös keitettyjä kananmunia ja makkaroita, jotka vedettiin naamariin ensimmäisenä. Snacksina oli mukana pähkinöitä ja 81% suklaata, toimi ihan hyvin.
Ennen reissua sain kuulla aika paljon VHH -vastaisilta urheilijakavereiltani siitä, ettei vaellusta ole yksinkertaisesti mahdollista suorittaa ilman valtavaa hiilihydraattimäärää, sillä väsyneenä keho ei saa mistään nopeasti energiaa, ja sen vuoksi eväänä täytyy olla hurjasti hiilareita. Vakuutin, että pähkinöissä ja tomaattipyreessä on hiilareita valtavasti, että sillä mennään. Ja ei, kesken reissun ei todellakaan iskenyt väsymys. :)
Näyttääpä kivalle -- missä te olitte vaeltamassa?
Reitti kulki Kilpisjärveltä Ruotsin ja Norjan puolelle Barrasin ja Pältsan tuntureille.
Jos sattuu omistamaan kasviskuivurin, niin tomaattimurskankin voi kuivata kooltaan ja painoltaan murto-osaan tuoreesta. Murskan kun keittää kattilassa todella hyvin kasaan, ja sen jälkeen levittää kuivuriin leivinpaperin päälle kuivumaan. Palautumiseen ei tarvi edes pitkää liotusta tai keittoa, ja makukin pysyy alkuperäisenä. Aikaahan tuo keitto ja kuivatus vie melko kauan, joten ihan yhtä tai kahta purkkia ei kannata kerralla kuivailla. Tuolta löytyy tarkempia ohjeita: http://www.trailcooking.com/ Viime reissulla syötiin useampana päivänä tomaattikastiketta, mukava perusmateriaali, josta se eri lisukkeilla ihan eri ruokia, bolognese, chili con carne yms..
Edellisen rinkkareissuni tunturiin tein ennen ruokavalionmuutostani karpimpaan, mutta jo tuolloin tekemäni ratkaisut toiminevat nykyiselläänkin melko hyvin.
Ruoka-aineiden kuivaus toimi omalla kohdallani tosi hyvin. Vielä kun annostelin ennakkoon jokaisen päivän annokset valmiiksi, niin aamutoimien ohessa kuiva-ainesten heittäminen ruokatermokseen tarvittavan vesimäärän kanssa oli vaivaton homma, eikä tarvinnut pähkäillä määrien kanssa. Termoksessa oli siis vain saman päivän ruoka-annos, eikä tarpeetonta nestemäärää tarvinnut sen enempiä kanniskella. Siellä se turposi ja hölskyi mukavasti päivän taipaleen aikana ja oli lämmittämistä vaille valmista kun päästiin perille. Toisaalta ruokavaliooni kuuluu myös liha, joka kuivatavarana laajentaa menua mukavasti, mutta hyvinhän taisit oman proteiinilähteesi saada koottua.
Kasvikuivuri on omatoimiseen kuivaamiseen tosi hyvä apuri, mutta tavallisen kotiuuninkin kanssa pääsee hyvin alkuun. Ja tietysti netti ja kirjasto on ohjeita pullollaan.
Hyvä juttu! Tästä sai inspiraatiota ihan "perusruokailijatkin", välillä sitä vaan kaipaa vaihtelua retkimuonaan :)
Mahtavat maisemat!
Olit todella suunnitelmallinen reissuruokien suhteen :)
Oletko huomannut väsymystä tai kasvanutta ruokahalua 1-3 viikkoa reissun jälkeen?
Palasimme vaellukselta vasta tiistaina, joten en osaa vielä arvioida. :) Toistaiseksi en ainakaan ole huomannut mitään.
Upeat maisemat, haluatko paljastaa missä kävitte vaeltamassa?
Tuossa jo Anskulle vastasinkin eli Kilpisjärven yli mentiin ja siitä Ruotsin & Norjan puolelle Golda-järvelle ja Barrasin & Pältsan tuntureille. On se jännä että heti kun menee Norjan puolelle on maisemat heti jylhemmät kuin Suomessa, näkymät oli välillä kuin "pikku-Alpeilla" :)
Upeita kuvia! Millainen sää oli reissun aikana, oliko kovin kylmää ja onko siellä paljon itikoita?
Mä olin varustautunut hirveään itikkasotaan mutta itse asiassa Kilpisjärvellä on vielä kesäkuussa niin kylmä että hyttysiä ei vielä juurikaan ollut meidän kolmen ekan vaelluspäivän aikana. Säät oli kuitenkin juuri meidän tullessa lämmenneet, ja neljäntenä päivänä Pältsan laaksossa itikat sitten yhtäkkiä ilmestyivät kuin tyhjästä. Onneksi ne ei olleet niin aggressiivista sorttia kuin alempana Lapissa, hyttysvoiteella pärjäsi hyvin.
Säät vaihtelivat kirkkaan aurinkoisesta ukkoskuuroihin, eli kaikkea tuli koettua säärintamalla. :) Ei nyt räntää kumminkaan. Eikä ollut kylmä kun koko ajan liikkui. :)
Nyt on pakko kysyä, että mitä sun ruokavalioon kuuluu jos jo kuivahedelmät ovat suuri myönnytys? En ole kovin perehtynyt karppaamiseen joten olisi mielenkiintoista kuulla.
Lisäksi haluan ajatuksia herättävänä asiana tuoda esille soijan ongelmallisuuden ruokana. Toivon ettei tämä herätä mitään kiihkokeskustelua tähän perään, jokainen uskoo siihen mihin haluaa mutta välillä on ehkä hyvä saada uusia näkökulmia. :) http://www.elinahytonen.fi/2011/01/soija-ongelmaruokaa/
Joo, olen tuosta soijasta kuullut aiemminkin ja yrittänyt välillä jopa perehtyäkin asiaan, mutta täytyy myöntää että ei nuo jutut minua ole pelottaneet pois soijaproteiinista.
Mun ruokavalioon kuuluu kalaa, kananmunia, soijaprotskua, maitotuotteita (rasvaista jogurttia, rahkaa, juustoa), runsaasti vihanneksia, sieniä, tofua, pähkinöitä, siemeniä, marjoja ja itseleivottua viljatonta leipää.
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä, osa oli tuttua asiaa, mutta oli jotain uuttakin.
Itse en oikein ymmärrä alakarppausta pysyvänä ruokavaliona, mutta olen samaa mieltä Sannin kanssa siitä, että ruoan pitää olla muutakin kuin pelkkää valkoista höttöhiilihydraattia.
Kauniita kuvia.
Itse syön vain hiilihyrdaatteja lievästi vältellen. Teimme keväällä kolmen hengen porukalla yhdeksän päivän vaelluksen Norjan Jotunheimin alueelle. Itse ole kasvissyöjä, mutta muut syövät kaikkea. Kuivasimme kaikki kasvikset mukaan. Lihaa kuivattiin muutamaan ruokaa, niillä lisäsin omaani soijarouhetta. Lisäksi kuivasimme katkarapuja ja tonnikalaa, joita minäkin syön. Ammulla päivän ruoka-aineet laitettiin likoamaan kylmää veteen. Lisukkeina oli pikariisiä, perunamuussia ja makaronia. Käytimme myös valmispastapusseja, joihin lisättiin esim kasviksia ja tonnikalaa. Moniin ruokiin olisi sopinut tomaattimurska hyvin, vaan eipä keksitty että sitäkin voi kuivata. Emme kantaneet mitään säilykkeitä mukana, talvivarusteissa oli jo muutenkin tarpeeksi painoa. Panostimme kevyisiin varusteisiin ja sitä kautta omaan jaksamiseen. Ruokavastaavana painiskelin ruokavaihtoehtojen vähyyden kanssa. Kun talvella ei viitsi edes keitellä ruokaa pitkään. Kiitos vinkeistä!
ps Kuivaaminen onnistuu esim saunassa ritilällä tai vain kuivassa paikassa. Parhaiten kuivuu, kun talossa on lämmitys päällä ja ilma kuivaa, eli talvella. Kesän kosteilla keleillä ei kannata kuivata. Kuivurista en osaa sanoa. Meidän kuivatut ainekset tuskin säilyvät montaa vuotta(eivät ole täysin kuivia), mutta painoa lähti pois tarpeeksi ja säilyvyys parani(nyt säilyvät ehkä noin puoli vuotta). Kuivaus oli yllättävän helppoa ja nopeaa, suosittelen!
Tuota kuivaamista täytyy kyllä ehdottomasti kokeilla! :)
Miksi sä karppaat? Yritätkö laihduttaa? :O
En yritä laihduttaa, olen aina ollut hoikka. :) Sen sijaan minulla on lähes koko aikuisiän ollut ongelmia vatsan kanssa ja olen kärsinyt turvotuksesta ja ilmavaivoista. Vähähiilihydraattinen ruokavalio laittoi vatsan kerralla kuntoon. Toinen "ongelma" johon karppaus auttoi oli yksipuolinen ruokavalio - olin ennen järkyttävän laiska ja välinpitämätön ruoanlaittaja ja söin käytännössä pelkkää pastaa, riisiä ja leipää ilman mitään proteiinia. Nyt syön monipuolisesti ja ravintorikkaasti. :) Höttöhiilareista ja einespainotteisesta syömisestä luopuminen pakotti opettelemaan kunnollisen ruoan laiton.
Oi tosi kiva postaus! Ite en oo edes ajatellut että kasvissyöjäkin voisi karpata (ainakaan helpolla) ja sen takia oon itse kasvissyöjänä hylänny koko ajatuksen tähän asti, vaikka muuten ois kiinnostanu kokeilla. Ja upeat maisemat muuten! :)
ihaniaa kuviaa :)
pakko ihmetellä, että mitä ihmeen järkeä on pitää ruokavalio"periaatteista" kiinni noin tiukasti? karppaaminen kuulostaa yhä enemmän ja enemmän uskonnolta... lihakset on vaelluksilla aika kovassa kulutuksessa. ne tarvitsevat energiaa, ja hiilari on solujen polttoainetta. voi olla, että jos olet kuluttanut paljon, mutta et ole syönyt enempää kuin normaalisti, energia on otettu lihaksesta, josta se on kropalle helpommin otettavissa kuin esim. kropan rasvavarannoista. eli oletkin tullut vain kuluttaneeksi lihasmassaasi. hassua kun ihmiset eivät ymmärrä, että hiilari _ei_ ole mitään myrkkyä vaikka jotkut nettigurut niin väittävätkin. huippu-urheilijat, jotka luultavasti ovat aika pitkälle miettineet terveellisen ruokavalion, syövät hiilaria. olisipa mielenkiintoista kuulla kuinka pidempi vaellus olisi mennyt. tuskin kovin hyvin. ehkä pieni kesäpatikointi vielä menee, mutta itse esim. rankkoja talvivaelluksia tehneena voin sanoa, että kroppa tarvitsee rankoissa oloissa myös hiilaria polttoaineekseen. ellei ole eskimo, joilla on sopeutumana suuri maksa rasva- ja proteiinipitoisen ruoan kuluttamiseen :D meille eurooppalaisille tuollainen on silkkaa mielettömyyttä... toivottavasti karkkipäivän lukijoilla olisi järkeä olla ottamatta mallia. kaikella kunnioituksella, mutta en vaan tajua.
Kiitos mielipiteesi jakamisesta, vaeltaja. :)
Minun kohdallani karppaus on kaukana mistään uskonnosta, en missään nimessä kuvittele että hiilarit ovat myrkkyä. En ole mikään tyhmä. :) Ihminen tarvitsee hiilihydraatteja elääkseen ja toimiakseen siinä missä rasvaa ja proteiiniakin. Toisille meistä vain on parempi vähentää hiilihydraatteja ravinnossaan. En todellakaan kuulu niihin jotka kiihkoilevat ja mesovat että kaikkien pitäisi alkaa karpata, miksi pitäisikään?
Minä päätin kokeilla VHH-ruokavaliota koska olin kuullut paljon sen eduista vatsavaivoihin, ja koska vaivani helpottuivat ja opin lisäksi tekemään muutakin ruokaa kuin spaghettia ja valmispastakastiketta totesin, että tällaista ruokavaliota haluan noudattaa. :) Muut saavat syödä ihan miten haluavat. En pysty miltään kantilta näkemään, että sokerin ja höttöhiilareiden korvaaminen kasviksilla, kalalla ja pähkinöillä voisi olla kenenkään mielestä kuitenkaan huono valinta. :)
ei tietenkään, mutta pistää ihmettelemään, miksi pidät siitä _niin_ lujasti kiinni. kaiken maailman karppipullia sä täällä blogisikin puolella tarjoilet, oletko aina niin tiukassa karpissa, ettet itsellesi salli koskaan hiilihydraattipitoisempia herkkuja tai muuta hiilihydraattipitoisempaa ruokaa, edes joskus? uhrasit ilmeisesti selkäsikin karppivaellusruoan vuoksi. joka tapauksessa, jokainen tekee tavallaan ja hyvä että karppaus on sinua auttanut! blogisi on ihana, oli kyse karpista tai ei!
En suinkaan ole niin ehdoton, elämä olisi hurjan vaikeaa jos olisi kaikessa niin mustavalkoinen. :) Söin jouluna hyvällä halulla riisipuuroa ja muutamia joulutorttuja, koska niitä ei voi karppiversioina korvata. Samoin tilaan silloin tällöin herkkuani spelttiomenapiirakkaa lempikahvilassani. Ja jos mieleni jonain päivänä tulee tekemään vaikka hyvää pasta-annosta italialaisessa ravintolassa, niin tokihan sellaisen tilaan. Satunnaiset rönsyilyt eivät kenenkään ruokavaliota kaada. :) Viiden päivän yhtämittainen runsashiilihydraattinen ruokailu ei kuitenkaan kuulostanut minusta hyvältä idealta, ja koska olen, kuten totesinkin, vahva periaatteen ihminen (oli se sitten fiksua tai ei), niin en halunnut lähteä tarpeettomalle suklaapatukka-makaronihässäkkälinjalle. Oli myös mielenkiintoista haastaa itsensä löytämään sopivat ruokaratkaisut.
Hassua ulkopuolinen, että puhut itselleen "sallimisesta" hiilarimössöjen suhteen. Kun itse söin hyvin rajoitetusti hiilihydraatteja, ei koskaan oikeastaan tehnyt mieli mitään "herkkuja". Yksi syy välttää oli myös se, että niistä tuli helposti paha olo tai maha kipeäksi. Tuohan on, kärjistettynä, kuin sallisi jotakuta vetää itseään turpaan. En ymmärrä, millä tavalla ällöttävien asioiden välttäminen on uhraus?
En tiedä itse miksi jossain vaiheessa rupesin taas syömään enemmän hiilihydraatteja. Se oli yksi typerimmistä päätöksistä mitä olen tehnyt ja nyt niistä irtautuminen on taas vaikeaa.
Vaeltajalle sellainen huomautus, että sokeri on todellakin "nopea" energianlähde, jolloin se käytetään ensimmäisenä. Kun sokeri loppuu, siirrytään rasvan tai osin lihasmassan käyttämiseen energiana. Ei ole mikään ongelma vaeltaa ja syödä suhteellisen vähähiilihydraattisesti (varsinkaan jos syö lihaa). Huippu-urheilijalle ehkä onkin ongelmallista, jos osa lihasmassasta lähtee, mutta vaeltaminen taas harvemmin vaatii räjähtävää voimaa, jolloin pystytään helpostikin käyttämään myös rasvavarastoja. Mutta tämä ravintoasiahan on loputon suo, sillä kokonaiskuvasta tiedetään hävyttömän vähän aiheeseen liittyvän akateemisen kirjallisuuden määrään nähden. Ehdottaisinkin että annetaan ihmisten syödä juuri sellaista ruokaa, joka saa heidät tuntemaan itsensä terveiksi ja hyvinvoiviksi, vaikkei siihen kuuluisi hiilarit tai liha tai maitotuotteet tai mitä näitä nyt on.
Tämä pitää kyllä minunkin kohdallani paikkansa - kun jättää sokerin ruokavaliosta niin makeanhimo vain tosiaan hiipuu pois ja herkuksi riittää 1-2 prosenttisuklaapalaa silloin tällöin (yksi levy kestää mulla kuukausikaupalla, jouluna ostettu levy loppui itse asiassa juuri ^_^).
Toki teen välillä myös VHH-leivosherkkuja, mutta ei niitäkään tee mieli edes joka viikko.
Hyvin sanottu. Eivät nuo hiilariherkut minua sinänsä ihan ällötä, mutta kun ei niitä juuri tee mielikään niin en pidä niiden välttelyä uhrauksena. Olin oikeasti jopa vähän hämmästynyt ettei edes tuolla vaelluksella tehnyt sen enempää mieli makeaa, kuivattu hedelmä riitti loistavasti ja suklaatkin jäi syömättä. Kun voimille ottaneen patikkarupeaman jälkeen kaivoi pähkinärusinapussin esiin niin ei siinä muuta tarvittu kuin pari hyppysellistä ja snack-himo oli tyydytetty. ^_^
Juuri näin.
aivan, en olekaan ajatellut että olisit tyhmä tai kiihkoilija, mutta kuulosti vain aika ekstremeltä lähteä vaeltamaan karppiruokavaliolla :D
itsekin vältän "höttöhiilareita". ja totta kai kehot ovat erilaisia, toisille varmaan sopii hyvin vähentää hiilaria enemmänkin. kokeilin myös karppaamista joskus vatsavaivojen takia. niiden syyksi paljastuikin keliakia. sittemmin otin taas hiilareita takaisin ruokavalioon, kuten riisiä, tattaria ja muuta sellaista, ja olo on paljon loistavampi kuin karpatessa. kaikessa ei tarvitse olla mustavalkoinen eikä kasvisten lisääminen tarkoita että täytyisi karpata :) sulla varmaan onkin järki mukana touhussa. monet taas vetävät lihaa ja munia kuin viimeistä päivää ympäristöstä tai omasta terveydestään piittaamatta vain koska se on niin trendikästä....
Ok, asia kunnossa. :)
Minäkin olin alunperin suunnitellut vain aloittavani alakarppauksella ja siirtyväni sitten pikkuhiljaa vatsaa tarkkaillen hyväkarppaukseen, eli tarkoituksena oli jatkaa täysjyväpastan, -riisin ja ruisleivän syömistä järkevämmällä tasolla entiseen nähden. Jotenkin vain kuitenkin "opin pois" etenkin pastasta ja riisistä niin että ei niitä vain enää tee mieli ja päädyin siihen että syön mieluummin niiden sijaan enemmän kasviksia. Leipää tekee välillä mieli, ja sitä en oikeastaan koekaan jättäneeni kokonaan pois kun syön noita kaupan Karppis-ruispaloja. Tosin kun tiedostan, että leipä on minulle todella riippuvuutta aiheuttava ruoka-aine, niin en syö Karppis-leipääkään päivittäin jotta leivänkulutus ei lipsahtaisi huomaamatta entisiin uomiin.... ^_^ Ruisleipä on ehkä maailman taivaallisimpia herkkuja, mutta ikävä kyllä se aiheuttaa myös h*lvetillisimmät ilmavaivat.... :(
Siitä se vasta huono olo karppaajalla tulisikin jos yhtäkkiä ottaisi viiden päivän tauon. Veikkaan että olisi ollut järkyttävä väsy, voimat pois, maha ilmasta turvonneena ja mieli maassa jos aloittaa yhtäkkiä vetää höttöhiilaria pikkureissun vuoksi. Hyviltä kuulosti nuo sapuskat :) Itse jaksan tosi Paljon paremmin karppiruualla ja ruokailuvälit pitenee ettei tarvitse olla koko päivää napostelemassa.
Tuota minäkin mietin että olisipa kiva vaeltaa vatsa ilmapallona..... Kyllä noista kikherneistäkin tuli jo tarpeeksi kaasua.... ;) :P
Karppausjutuissa (ja yleensäkin ns. terveellistä ruokavaliota sivuavissa) ihmetyttää aina ihmiset, jotka kyselevät huolestuneina miksi et syö herkkuja. Miksi niitä pitäisi syödä?? En keksi (no pun int...) yhtään hyvää syytä.
Tulee mieleen, että kyselijät ovat henkilöitä, jotka taistelevat omien mässydemoniensa kanssa ja heille on tärkeää, että muutkin syövät jööttiä - tai jos eivät syö, niin eivät he sitten ainakaan normaaleja, onnellisia ihmisiä ole.
Fakta kuitenkin on, ettei kaikkien edes tee makeisia, leivoksia ynnä muuta höttöä koskaan mieli. On kummallista, että, jos ihminen ei käy kaiken maailman konditoriapas**an kiinni kuin korppikotka, hän yrittää selvästikin laihduttaa tai jotain muuta on pahasti pielessä.
Mirri sä osaat kyllä ilmaista itseäsi lievästi sanottuna viihdyttävällä verbaliikalla! ^_^ :D Pikkuisen nauratti tuo konditoriap*ska.....^__^
Niinpä. Tosiaan hassua.
Jos ei syö herkkuja, niin selvästi rankaisee itseään jostain! (Yritän kovasti lopettaa itseni herkuilla rankaisemisen mitä pikimmiten..)
Kaikki tietää miten kerjäävälle koiralle ei voi olla antamatta herkkua! Sehän olis ihan hirveen ilkeetä! Onneksi oma koirani oli aikoinaan allerginen monille ruoka-aineille, joten vieraita saattoi varoittaa, että koiran henki menee, jos jotain väärää ruokaa annat! Käytän samaa kikkaa myös tulevaisuudessa, jos koiran hankin! :D
Pakko kommentoida. Se, että hiilareista saa nopeasti energiaa pitää paikkansa. Se, että itse suosin shaissea vaelluksilla johtuu painon, kalorimäärän ja fiiliksen kombinaatiosta. Isoilla vuorilla ja muissa näennäisesti rajuissa olosuhteissa on periaatteessa helpompi käyttää käyttää hiilareita. Mutta. Lähes kaikki tuntemani kestävyysurheilijat eivät todellakaan tankkaa millään hiilareilla; enimmäkseen rasvalla ja proteiinilla. Samoin tekevät lähes kaikki ultramatkojen juoksijat. Lihas estää itseään tuhoutumasta aminohapoilla ja proteiinilla. Eivät hiilareilla. Natun lihasmassa säilyy parhaiten vhh-syömisellä.
Ja rasva palaa parhaiten isoilla painoilla ja intervallilla.
Omasta kilpailu-urastani johtuen tiedän kuitenkin parhaiten sen, että se mikä sopii sinulle sopii sinulle. Ja kaikki muu hypetys on suoraan sanottuna paskaa. Samoin kuin kaikki ehdottomuus.
Olisikin mielenkiintoista kuulla mikä on vaeltajan äärimmäisyys. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos lähdetään selviytymään, niin viikossa voi Lemmenjoella helmikuussa kulkea toistasataa kilometriä ilman ruokaa, makuupussia tai telttaa. Se vaihe kun tuntuu ettei enää jaksa on vasta ensimmäinen.
Ja tämä ei ollut mikään hyökkäys vaan enemmänkin muistutus siitä kolmen säännöstä. Kolme minuuttia ilman happea jne. Tervehdin ilolla jos joku on nämä käytännössä testannut. Ja jokaisellahan on se oma totuus. Mitä mun kannattaisi syödä? Miten mun kannattaisi treenata? No, mitäköhän mahdat tavoitella?
Moi:)
Tää ei nyt liity tähän postaukseen, mutta mun pitää kysyy yhtä juttuu ku sä syöt niin terveellisesti jne..
Että syötkö maitohappobakteereja ja jos syöt niin mitä?
En syö maitohappobakteereja. :)
Tämäpä sattui sopivasti. Testailen nimittäin parhaillaan blogissani ketoosidieettiin kuuluvia pussiruokia, jotka ovat täyttä proteiinia ja sopinevat näin myös karppaajille. Dieetin pussikeitot olisivat varmasti hyvää evästä retkelle. Ne eivät paina paljon, niihin tarvitsee lisätä vain vettä ja ne pitävät nälän poissa hurjan pitkään.
Hei, kiitos vinkistä! :) Eipä tullut mieleenkään että "laihdutuspuolelta" saattaisi löytyä tuollaisia VHH-pussiruokia...! Vaikka sen pitäisi kai olla ihan ilmeistä... :P Mutta seuraavalle vaellukselle pitää kyllä ehdottomasti ottaa mukaan parit tuollaiset pussikeitot! :)
Edit. Paitsi että nyt kun kävin tuolla ACKD:n sivuilla lueskelemassa ravintosisältötietoja, niin huomasin että eihän nuo itse asiassa olekaan mitään erityisen vähähiilihydraattisia ruokia...! *hämmennys*
Itse syön sekaruokaa vaelluksilla, riippuen reissusta joko valmiita pussiruokia (kuten Reiter, jne) tai sitten itse kuivattuja. Olen kuivannut lohta (kaupan pakastealtaasta pannulle ilman rasvaa, kevyesti maustaen paistaa mahd. kuivaksi ja sitten uuniin kuivumaan), tonnikalaa, erilaisia kasviksia jne. Ihan tavallista uunia ja kiertoilmauunia olen käyttänyt, juuri ostin kuivurin mutta se on vielä testaamatta.
Kaverit ovat kokeilleet mm. fetaa, kananmunaa jne, kaikki onnistuivat :)
Kananmuna kuivataan niin, että tehdään esim. leivin-/voipaperista "kaukalo", johon munat rikotaan ohueksi kerrokseksi (rakenne ensin vatkataan rikki). Sitten kuivataan kovaksi ja surautetaan lopuksi tehosekoittimella jauheeksi. Tämän pitäisi ennallistua pienelläkin vesimäärällä munakkaaksi.
Netistä löytyy hakemalla ohjeita, FB:ssa on ryhmä "Tulilla", jossa asiasta on keskusteltu, ja mm. Raija Hentmanin kirjat on hyviä.
Vielä tuohon keskusteluun...
Itsekin olen kokeillut mm. soijarouhetta, joka toimi ihan hyvin. Ainoana epäilyttää tuon soijan suhteen se että se on yksi geenimuunnelluimmista tuotteista mitä maa päällä kantaa. Mutta olen kuullut että sitä on saatavissa luomunakin, sitä voisi kokeilla.
Olisi kiva lukea enemmänkin juttua vaelluksesta! Ollaan miehen kanssa vasta vähän aikaa sitten innostuttu vaeltamisesta, ja olisikin mukava saada aloittelijoille sopivia vinkkejä sinun näkökulmastasi. Netistä oon yrittänyt etsiä tietoa, mitä kannattaisi pakata mukaan ja ottaa huomioon varusteita ja reittiä suunnitellessa, mutta vielä ei ole hyvää sivustoa tullut vastaan. Toiveena siis olisi vaellus-for-dummies postaus! :)
Kiva kuulla että olette innostuneet vaeltamisesta! :) itsekin olen kyllä aika lailla aloittelija, vasta kolmella-neljällä useamman päivän vaellukselle olen ollut ja muuten sellaisilla päiväretkillä. Ukkoni on todellinen eräjorma ja hänhän minut on tuonne luontoon innostanut enemmänkin lähtemään. :) Valitettavasti en ihan vaellus-for-dummies -tyylistä juttua osaisi taidoillani kirjoittaa, tai ehkäpä osaisin mutta se ei tuntuisi luontevalta tässä blogissa vaikka täällä aiheet välillä rönsyileekin. :) Jos jotain olen oppinut niin ainakin sen että tekniset vaatteet ON oikeasti käteviä ja tarpeellisia tuollaisilla reissuilla, helpottaa oleilua kummasti. Ja hyvät kengät on paras mahdollinen sijoitus!
Vähän vanha postaus mutta itsekkin olen tuon saman reitin vaeltamut ja aivan loistava reitti onkin! Erämökit siistejä ja sopivilla etäisyyksillä (jos niissä haluaa yöpyä).