Noniin. Yritin oikeasti aloittaa itseni sivistyksen taannoisen "Netti tekee meistä tyhmiä?" -kirjoitukseni jälkeen.
Sain postauksesta paljon palautetta niin lukijoilta kuin ystäviltänikin, ja päätin, että mun täytyy nyt skarpata. En halua olla tyhmä. En halua seurata sivusta, kun keskittymiskykyni pirstaloituu entisestään. Haluan alkaa taas seurata entisiä kiinnostuksen kohteitani, ja ennen kaikkea alan lukea enemmän.
Ja yritän kovasti, kovasti vähentää koneella viettämääni aikaa. Mutta se on vaikeaa.
Kynäilin itselleni leikkimielisen sivistämisohjelman ja ripustin jääkaapin oveen. Että muistaisin. Teistä voi tuntua naurettavalta, että joku joutuu muistuttamaan itseään jopa siitä, että muistaa lukea uusimmat levyarvostelut tai katsoa mitä leffoja menee teattereissa, mutta minun täytyy.
Olen onnistunut joissain kohdissa hyvin, mutta toisissa huonommin. Olen esimerkiksi alkanut lukemaan uutisia, ja käymme poikaystäväni kanssa läpi viikon tärkeitä tapahtumia. Tämäkin kuulostaa monelle teistä varmasti aivan hullulta, mutta minä tarvitsen tällaista - minun on todella pakotettava itseni lukemaan uutisia. Toivon, että pikkuhiljaa siitä tulee taas tapa. :)
En myöskään ole vielä pystynyt rajoittamaan netin käyttöä kahteen tuntiin vuorokaudessa. Joinain päivinä se onnistuu, toisina ei. Eräänäkin iltana - tai yönä - löysin itseni tuijottamasta vanhoja Euroviisu-videoita YouTubessa aamukolmeen saakka. :/
Enkä ole edelleenkään saanut kirjoitettua kirjeitä. Se on niin surullista. Minulla on uskomattoman ihania ystäviä ympäri maailmaa, ystäviä, joiden kanssa ennen jaoin ajatuksia joka kuukausi. Olen vaihtanut pitkät, syvälliset kirjeet pinnalliseen Facebook-tason kuulumistenvaihtoon, jossa pidän yhteyttä ihmisiin lähinnä tykkäilemällä heidän status-päivityksistään. :( Mitä helkkaria. Facebookissa ihmiset katoavat. Kun kavereita on 200+, ei kaikkien kanssa tule mitenkään pidettyä yhteyttä. He ovat siellä, mutta tavallaan eivät enää elämässäni. Olen vihainen itselleni heidän laiminlyönnistään. Missä vaiheessa sitä alkaa vaihtaa ystäviään koneen kanssa seurusteluun?
Haluan muuten kiittää lukijaani, joka vinkkasi minulle Yle Teeman Virtuaalivallankumous-dokumenttisarjasta. Se oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Sarjan viimeinen osa, Homo interneticus, käsitteli paljon samoja asioita kuin mitä itse pohdin nettityhmyys-kirjoituksessani. Suosittelen tuota ohjelmaa, se on katsottavissa Yle Areenassa vielä kuukauden ajan.
Tässä linkki Areenaan:
Tiededokumentti: Virtuaalivallankumous osa 4/4
Onko joku muu alkanut tsemppaamaan oman netti/koneriippuvuutensa kanssa?
0 comments on “Homo interneticus”
Hyvä että tartuit toimeen! Muista kuitenkin antaa itsellesi aikaa totuttautua uusiin kuvioihin. Älä mieti nyt liikaa sitä, mitä et vielä saanut tehtyä vaan nauti niistä asioista, jotka sait tehtyä. Sehän on jo askel eteenpäin! Ota ensiksi vaikka tavoitteeksi kirjoittaa yksi kirje jossain tietyssä aikahaarukassa, vaikka että kesäkuussa kirjoitat yhden pitkän kirjeen. Ja sit jos tuntuu, että niitä tuleekin enemmän niin sehän on vaan bonusta, eikö?
Sanoit aloittaneesi lukemaan uutisia. Musta taas tuntuu, että voisin lopettaa sen ja keskittyä lukemaan kirjoja. Uutisista saa niin pirun pinnallisen kuvan maailmasta ja esim. Suomessa täysin suomalaisittain värittyneitä uutisia. Musta sitä kuvasti niin hyvin se, miten eduskuntavaalien tuloksen jälkeen Suomesta uutisoitiin Portugalissa ja toisinpäin. Uutisista ei saa myöskään minkäänlaista kokonaiskuvaa tilanteesta, pelkkiä tiedon sirpaleita ja yksityiskohtia. Mitä merkitystä on esimerkiksi uutisilla siitä, missä Nato on tänään pommittanut Libyassa, kun ei jää minkäänlaista kuvaa miksi siellä yleensäkin on levottomuuksia.
Luen tällä hetkellä Misha Glennyn järjestäytyneestä rikollisuudesta ja globalisaatiosta kertovaa kirjaa McMafia (suosittelen!) ja oon jo niin monta kertaa todennut ääneen, etteipä meille sitten tuotakaan kerrottu uutisissa. Toinen aivan loistava ja silmiä avaava kirja on Jason Burken Matkalla Kandahariin. Ei kovin kevyttä kesäluettavaa, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa.
Mun mielestä uutisia taas kannattaa lukea, mutta ei netistä vaan lehdestä. Netissähän uutiset on aina typistetty mahdollisimman lyhyiksi, jotta ihmiset jaksaa ne lukea. Lehdessä (esim. hesari) taas kerrotaan paljonkin tapahtumien ja ilmiöiden taustoista. Musta tuntuu että oon ihan tyhmentynyt sen jälkeen kun jouduin taloudellisista syistä lopettamaan hesarin tilaamisen. Mutta toki oon Helin kanssa samaa mieltä että kirjojakin kannattaa lukea!
Mä luen kanssa uutiset lehdestä.
Minä voisin ottaa tavoitteekseni lukea enemmän. Ongelmana vain on, että minulla ei onnistu tuo "luen tunnin päivässä". Se kirja vaan vie mukanaan ja illallakin lukemisen malttaa lopettaa vasta, kun nukahtaa sen kirjan päälle. Niinpä lukeminen on kausiluonteista, en vaan voi lukea ennen tenttejä tai aamuluentoja :(
Uutisista on kiva jutella toisen kanssa. Itse tosin kyselen lähinnä tyhmiä mutta tuommoiset sivistävät keskustelut tuntuvat, öö, sivistäviltä. Siinä myös tulee laajennettua omaa maailmankuvaa.
Kirjeiden kirjoittamisessa pitäisi tsempata. Minulla on yksi kirjeystävä, jonka kanssa kirjoittelemme ainoastaan paperikirjeitä. On todella kivaa saada vanhaa kunnon etanapostia kaikkien mainosten ja laskujen välissä. Sen voimalla jotenkin jaksaa kirjoittaa sen kirjeen, kun ajattelee miten ihana on saada sitten se vastaus.
Onneksi tämä digiaika ei ole vienyt minua ihan mennessään vaikka välillä tuntuu, että olen kasvanut yhteen koneeseen. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tämä on samanlainen paha tapa kuin vaikkapa kynsien pureskelu. Lisäksi, kun tuo avomies istuu paljon koneella niin helposti tulee istahdettua myös vaikka voisi ihan hyvin mennä lenkille, siivota tai lukea.
Niin juuri. :) Etanapostia sen olla pitää. On ihana valita kirjepaperi ja postimerkit saajaa ajatellen. ^_^
En kommentoinut siihen edelliseen nettityhmyys-postiin, mutta se kyllä kolahti!
Olen alkanut kiinnittää huomiota netinkäyttööni, sillä se vie ihan tajuttomasti aikaa - eikä juuri koskaan mihinkään tärkeään. Olen vuosia väittänyt, ettei mulla ole aikaa lukea kirjoja - silti aikaa riittää liikaakin Facebookissa ja Bloggerissa roikkumiseen.
Kesällä olen töiden takia koko ajan koneella, joten aloitin viime kesänä tekemään niin, etten avaa konetta kotona enää työpäivän jälkeen. Olen paljon pirteämpi ja saan tehtyä oikeasti kivoja asioita. Talvella kone on pakko avata illallakin koulutöiden takia, joten siihen pitäisi vielä keksiä jokin ratkaisu, ettei koko vapaa-aika menisi netissä roikkumiseen.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että netti tyhmentää! Toi sun lista on mun mielestä ihan toimivan oloinen - toivottavasti pääset tavoitteissa eteenpäin. :)
Tuo on kyllä hyvä idea! Toimi minullakin ennen, tai siis minullahan ei edes ollut kotona nettiyhteyttä ennen vuotta 2008 joten oli helppoa olla avaamatta konetta. ^_^
Nykyään se ei olisi enää mahdollista, sillä nykyisessä työpaikassani en käytä konetta käytännössä ollenkaan (kassaohjelma on tietysti asia erikseen). Eli koneenkäyttö jää pelkästään vapaa-aikaan.
Yritystä netissä roikkumisen vähentämiseen on. Uutiset rajoittuvat iltiksen nettisivuilta luettuihin, plääh. En tiedä miten tässä näin on käynyt. Olen yrittänyt pitää tuntia-kahta rajana, mutta kyllä täällä tulee roikuttua enemmänkin. Se on vain kaikki pois kotihommilta ja perheeltä, joten skarpata pitää täälläkin.
Netin käyttöä pitäisi kyllä itsekin vähentää.
Etenkin kun töissä tulee istuttua vain näyttöpäätteen edessä vähintään kuusi tuntia per työpäivä, niin kotona pitäisi osata olla laittamatta konetta enää päälle.
Luulisi sen kuuden tunnin aikana ehtivän hoitaa ne "pakolliset" netti-istumiset, ettei kotona tarvitsisi enää jatkaa. Fyysisiä ongelmiakin siitä vain koituu, kuivia silmiä ja kipeitä niskoja.
Kevät ja ulkotyöt vaikuttaa ihan positiivisella tavalla netin käyttööni en ehdi tänne kuin toisiksi ilmoiksi ja sehän on ihan tervetullutta jatkuvan näpyttelyn jälkeen:)
Kirjoitin pidemmänkin kommentin, mutta se otti ja katosi :(
Naputtelen uusiksi vain kommenttini tärkeimmän pointin, eli: älkää unohtako nettiradiota!
Itse tykkään paristakin BBC:n radiokanavasta, mutta aivovoimistelijoille haluaisin suositella Radio 4 -kanavaa. Peittoaa mennen tullen ainakin meikäläisten lehtien kulttuuriosastot!
"Now listening to 6 o'clock news..."! :)
Kiitos vinkistä syysviiru, aion ehdottomasti alkaa kuunnella aamuisin BBC:n nettiradioita. Kuuntelen aina aamuisin nettiradiota, mutta olen toistaiseksi rajoittunut suomalaisiin sellaisiin. En ole tullut edes ajatelleeksi ulkomaisia, joten kiitos paljon tästä ideasta! :)
Tämä on nyt ihan postauksen aiheen ulkopuolelta, mutta jaksaisitko heittää mulle pari jotain edullista ja hyvää tuotetta millä aloitella meikkaaminen. Olen jo 16-vuotias enkä "vieläkään" aloittanut meikkailuja. Minulla on hyvä iho, joskin silmien ympäristö punertavat (liekö johtuu uintiharrastuksestani ja uimalasien hankaamisesta) sekä pisamia. Olen ihon väriltäni vaalea ja ihoni on kuiva/pintakuiva, en osaa sanoa kumpi, varsinkin talvella tämäkin johtuen uimisesta, ihossani on kuivia läikki jne. Meikkikokeilujeni myötä olen tullut siihen tulokseen että näytän auttamattomasti pissikseltä (http://irc-galleria.net/user/ter%E4smies/picture/125286009 havainnollistava kuva, kyseessä siis en minä :D) meikit naamassa. Kannattaako minun käyttää meikkivoidetta ja mitä suosittelisit silmä meikkiin yms? Kiitos jo etukäteen jos jaksat vastailla :)
Ei tuo esimerkkikuva nyt niin paha ollut, tyttelillä vain oli (ainakin mun makuun) liikaa poskipunaa. ^_^ Mutta joo, ymmärrän pointin. :)
Jos sinulla on hyvä iho eikä paljonkaan peitettävää/tasoitettavaa, on helpointa käyttää meikkipohjana meikkipuuteria. Se on helppo ja nopea laittaa ja meikkipuuteria voi myös lisäillä päivän mittaan, toisin kuin meikkivoidetta.
Kokeile vaikkapa paljon kehuttua ja tykättyä Cliniquen Almost Powderia. Sillä saa hyvin kevyen pohjan käyttämällä mukana tulevaa sivellintä, tai peittävämmän käyttämällä sientä.
Silmämeikin opettelu kannattaa aloittaa peruskombolla vaalea/ruskea. Eli osta joku perusvaalean ja ruskean sävyn duo, esimerkiksi vaikka Max Factorin Supernova Pearls tai IsaDoran Glitzy Stone tai Cliniquen Like Mink. Rajaukseksi ruskea kynä. Ja sitten tietysti ripsari. Hyvä, erotteleva ripsari "helpolla" harjalla on esimerkiksi Max Factorin Masterpiece. Sillä et saa mitään pelottavia megaripsiä, mikäli tähtäät luonnolliseen lookkiin.
Poskipunaksi suosittelen jotain perusroosaa tai persikkaista sävyä, esimerkiksi Max Factorin Classic Rose on hyvä.
Kesällä ei kyllä tee mieli jumittaa niin paljoa netissä :)Muuten sitä tulee kyllä harrastettua vähän liikaa - pitäisi tehdä myös tollanen lista! Vaikuttaa kätevältä. Tosin, tietysti uutiset ja sellaset tulee joka tapauksessa luettua yleensä netistä (tai aamulla telkkarista). Kirjoja tulee luettua ratikkamatkoilla ja kirjeitäkin kirjoitettua ehkä kerran vuodessa. Ja onneksi ihmisiäkin tulee nähtyä ihan livenä, koko elämä ei ole johtojen päässä :)
Ja sitten OT: osaisitko neuvoa Couleur Caramel -mineraalimeikkivoiteiden sävyissä..? Tai tiedätkö saako niitä jostain kokeiluun? Itselläni ei ole koskaan ollut mineraalimeikkipohjaa, mutta se on kiinnostanut jo pitkään. Kokeilematta ei kuitenkaan uskalla mitään sävyä tilata :/ Tällä hetkellä minulla on Kanebo Sensain Fluid Finish -meikkivoide sävyssä 102, se on talvisin aika ok pisamaiselle naamalleni (ehkä iiiihan aavistuksen liian tumma?), kesällä se taas alkaa olla jopa liian vaalea. Mineraalimeikki sitten ehkä sopeutuisi paremmin myös vuodenaikojen vaihteluun :)
Kiitokset etukäteen jos pystyt auttamaan, mutta ymmärrän jos oot kiireinen tai et muuten pysty! :)
Couleur Caramelin mineraalipohjien sävyt testaat parhaiten Couleur Caramelia myyvässä liikkeessä. Jälleenmyyjät löydät täältä:
http://www.bionature.fi/?/yhteystiedot/12/
Jos asut Hesassa tai Jyväskylässä, niin esimerkiksi Ekolossa on CC:tä.
Näytteitä heillä ei ole, ja koska sävykuva verkkokaupassa ei todellakaan anna hyvää kuvaa sävyistä, suosittelen testaamaan sävyt livenä jossain myymälässä.
Mun pitäisi yrittää olla poissa netistä. Mutta sit kun kesäloma alkaa (ens ma) niin on varmaan helppoo, joo ;D
Tuo 2 tuntia netissä arkipäivisin ja 2 + 2 vapaapäivisin kuulostaa kyllä todella järkevältä ja kohtuulliselta!
Olen miettinyt paljon sitä mitä aiemmin sanoit, että bloggailu on niin koukuttavaa, että muu elämä alkaa unohtua ja kotityöt ym. jää, ja koko valveillaoloajan vain miettii niitä uusia postauksia. :) Siis hirveän kivaa ja antoisaahan se on, mutta joku kohtuus olisi hyvä olla, joten luulen että kokeilen tuota 2 / 2 + 2 sääntöä. Kiitos hyvistä vinkeistä!
http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Auta-Elina/postaus/?BlogEntry=16771
Erona vain, että minä en ole Elinan tavoin uutis- vaan sekava surffaus -junkie. :/ Kun olisikin kiinnostunut uutisista, niin tietäisi edes mitä maailmalla tapahtuu.
Kannattaa lukea Don Tapscottin 2009 ilmestynyt Syntynyt digiaikaan -kirja. Todella mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja (ei mitään kuivaa tilastotietoa). Opus ottaa huomioon molemmat näkökulmat netistä - X-sukupolven ja diginatiivien näkökulmat.
Teoksessa itseasiassa päädytään siihen päätelmään, että netti ei tee meistä tyhmempiä. X-sukupolveen verrattuna diginatiivit osallistuvat aktiivisemmin (esim. vapaaehtoistyöhön), käyttävät vähemmän aikaa TV:n katseluun (ja TV:tä katsellessaan diginatiivit eivät ole passiivisia katsojia kuten X-sukupolvi, vaan diginatiiveille TV on lähinnä tapettia - TV on päällä, mutta TV:tä ei katsota passiivisesti vaan samaan aikaan surffataan netissä, chattaillaan ja tekstaillaan, ja diginatiivit osaavat löytää halutun tiedon huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin kuin X-sukupolven edustajat.
Voisin puhua aiheesta loputtomiin. Äärettömän mielenkiintoinen kirja, kannattaa selata edes läpi.