Ayurveda-kokeilu ei onnistunut.
Olen muutama viikko sitten luopunut viimeisimmistäkin yrityksistä omaksua ja säilyttää arjessani ayurvedan mukaisia pitta-kehotyypille suositeltuja ohjeita.
Miksi näin kävi?
Pääasiallinen syy on ravinnon epäsopivuus sekä - rehellisesti: kärsimättömyys.
Kirjoitin syyskuun lopussa havainnoista, joita olin tehnyt runsaamman hiilihydraattimäärän myötä, sekä hienosäädöistä, joita olin tehnyt ayurveda-ruokavaliooni. Kirjoitin viljan hiilihydraatteihin liittyvien voimakkaiden mielihyvän tunteiden ja hallitsemattoman himon palaamisesta. Että se ei tunnu hyvältä.
Ei tunnu terveeltä tai ainakaan mielekkäältä syödä sellaista ravintoa, jota syödessä pitää koko ajan "taistella" vastaan, ettei syö liikaa. Eikä koskaan ole täysin tyytyväinen ja hyvä olo. Joko tekee mieli lisää tai sitten on syönyt liikaa ja vatsaan koskee ja se on turvoksissa. Minun kehossani vallitsee yksinkertaisesti epäterve suhde viljaan ja sokeriin, en pysty nauttimaan niitä kohtuudella vaan koko ajan on tyytymätön olo.
Kaiken lisäksi raskas ja vetelä olo on palannut puuroaamiaisten ja runsaamman hiilihydraatin nauttimisen myötä, enkä viihdy tässä olossa. Vaikka lopetin puuroamiaiset jo viikkoja sitten, elimistöni ei ole vieläkään palautunut normaaliin tilaan vaan minulla on kummallinen olo ja laskenut ruokahalu. Raskas olo ei tunnu hellittävän, ja elimistö hakee hämmentyneenä paluuta sille sopivan ravinnon tasapainoon.
Aamiainen tänään. This is my stuff.
Hyvästi, jokapäiväiväiset viljat. Voin mainiosti syödä kaurapuuroa silloin tällöin, niinkuin olen tehnyt koko vhh:ni ajan, vailla mitään ikäviä sivuoireita. Mutta päivittäinen vilja? Ei toimi.
Entä toinen syy kokeilun päättymiselle? Kärsimättömyys.
Tiedättehän, mikä motivoi ihmistä eniten. Tulokset. Kaikkein parhaiten nopeat tulokset. Kaikessa ei tietenkään ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista saavuttaa nopeita tuloksia, mutta motivaation psykologiaan se ei vaikuta; kun tulokset antavat odottaa, motivaatiomme laskee.
Näin kävi minulle. Kärsivällisyyteni ayurveda-kokeilun suhteen sammui, koska en huomannut mitään myönteisiä vaikutuksia.
Minulle kerrottiin, että jo pelkästään ruokavaliota muuttamalla ja kehotyypilleni haitallisten ruoka-aineiden poisjättämisellä tulisi olla selkeitä vaikutuksia kahdessa viikossa. En havainnut mitään tällaista. Päinvastoin, mitä pidempään jatkoin suositellun ruokavalion syömistä, sitä epämiellyttävämmäksi oloni muuttui.
Mitä nämä ayurveda-kokeilulla tavoitellut myönteiset vaikutukset olivatkaan?
Levottomuuden ja huolen tunteiden väheneminen, keskittymiskyvyn vahvistuminen (ja lopulta palautuminen), yleinen parempi rauhoittuminen.
Ayurveda-elämäntavoilla tähdätään oman kehotyypin tasapainottamiseen, ja pitta-kehotyypillä tämä on tulielementin tasapainotus. Vähennetään tulta = keho ja mieli rauhoittuvat ja sitä myöten myös kognitiiviset resurssit palautuvat ja alkavat toimia paremmin.
Kaikkein eniten toivon keskittymiskykyni, pitkäjänteisyyteni ja muistini vahvistumista. Että mieleni ei yksinkertaisesti pomppisi koko ajan ympäriinsä. Esimerkiksi: haluaisin pystyä jälleen lukemaan kirjaa yhtäjaksoisesti useamman tunnin. Tämä on hartain toiveeni.
Puuron syöminen ja juuston, kananmunan ja tomaatin poisjättäminen ei vahvistanut keskittymiskykyäni piiruakaan.
Onnistuin tekemään kookosöljy-kokovartalohieronnan kahdesti. Se tuntuu todella ihanalta. <3
Ayurvedassa on paljon todella hyvää, ja joitain elementtejä haluaisin yhä pystyä omaksumaan osaksi elämäntapojani. Kuten rauhoittumishetket hengitysharjoitusten parissa, öljyhieronta ja ruokailun hidas tempo (olen jo oppinut pureskelemaan ruokaa hitaammin...!).
Selvästi tietoiset rauhoittumiseen omistetut hetket, jolloin aivot laitetaan totaalisesti narikkaan ja kaikki tietotekniikka lukitaan toiseen huoneeseen, tekisivät minulle todella hyvää. Näitä asioita kohti haluan edelleen mennä.
Mutta se on minulle oikeasti todella vaikeaa. "Olla tekemättä mitään". Se on hirveän vaikeaa.
Jos saisi vaikka edes yhden öljyhierontahetken viikkoon, sekä yhden hengitysharjoituksen, sekin olisi jotain. ❤️
Lopuksi tekee mieli verrata tätä kokeilua edelliseen suureen elämäntapamuutokseeni. Miksi se onnistui?
Kesällä 2011 lähdin kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota korjatakseni moninaisia epäterveitä ruokailutottumuksiani ja huonoa oloa kehossa. Kokeilu tuntui ihan yhtä haasteelliselta ja vaativalta kuin ayurveda nyt. Itse asiassa paljon haasteellisemmaltakin; jouduin tekemään valtavan suuria muutoksia ja miettimään kaiken lautasellani uusiksi.
Muutos onnistui, eikä uusien tapojen omaksuminen ollut lopulta edes vaikeaa vaan jopa hauskaa. Miksi? Koska nopeat tulokset motivoivat jatkamaan. Myönteiset vaikutukset tuntuivat parissa viikossa, ja se teki jatkamisen helpoksi ja mielekkääksi.
Yhdeksän vuotta myöhemmin olen yhä samalla tiellä.
Kun vain jostain löytyisi nyt yhtä motivoivia keinoja rauhoittaa mielen loikkiminen. 🙏🏻
58 comments on “Luovuin ayurveda-kokeilusta”
Tätä kommenttia ei ole pakko julkaista jos et halua :)
Mielen loikkiminen, keskittymiskyvyttömyys ja nopeiden tuloksien kaipuu sekä pitkäjänteisyyden puute tuovat mieleeni ajatuksen, että entä jos aivosi vain toimivatkin niin. Oletko koskaan tutkinut mahdollisuutta, että sinulla voisikin olla ADD tai ADHD? Tunnistan tekstistäsi paljon tuttuja piirteitä, sisaruksistani kahdella on ADD/ADHD ja itsekin olen ”rajatapaus”. Osalla ihmisistä aivokemia vaan on erilainen, eikä sitä korjata kaurapuurolla. Asiaa voi lähteä tutkimaan tarkemmin vaikka työterveyslääkärin/-psykologin kautta. Netistäkin toki löytyy jotain suuntaa antavia testejä aiheesta.
Hei Immu :) Ihan mielelläni julkaisen, ei tässä ole mitään sellaista jota en haluaisi näkyville :)
Tätä mahdollisuutta varmaan sivuttiin kun kävin oireideni kanssa neurologilla, mutta oikeastaan ADHD on tuntunut poissuljetulta siksi, että oireet todetaan käytännössä aina jo lapsuudessa. Minun oireeni korreloituvat (surullista kyllä) suoraan internetin käytön lisääntymiseen sekä koti- ja työelämän rajan katoamiseen elämässäni, muistihäiriöt ja keskittymisvaikeudet ovat kasvaneet sitä myötä mitä enemmän olen "kadonnut nettiin".
Vilkas olen ollut aina, mutta minulla ei ollut koskaan keskittymis- tai muistihäiriöitä lapsena, nuorena tai varhaisaikuisuudessakaan.
Psykologit sekä tuo neurologi, jolla kävin, eivät nostaneet ADHD:ta mahdollisuudeksi.
Mun oma käsitys on se, että tietotekniikan kehityksen mukana muuttuneet elämäntavat ja ajankäytön muuttuminen pitkäjänteisestä, hitaasta tekemisestä ja tiedon prosessoinnista aivan erilaiseen, nopeaan ja "pyrähtelevään" tekemiseen on se tekijä, joka on ratkaisevasti vaikuttanut mun ongelmiin. Internetin ja ylipäänsä tietotekniikan kehityksen ja sen mahdollistaman jatkuvan multitaskingin vaikutuksesta ihmisten muisti/tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöihin on kirjoitettu paljon, ja yhteys on selvä. Teknologia kehittyy nopeasti, mutta aivomme eivät kehity ja muovaudu yhtä nopeasti. Työuupumus on nykyään todella yleistä juuri tämän vuoksi.
Ne mahdollisuudet, joita meillä on tiedon käsittelyyn, hankintaan, yhteydenpitoon ja asioiden suorittamiseen tänä päivänä yksinkertaisesti saavat meidät tekemään ihan liikaa ja ylikuormitumme. Aivot saavat enää aniharvoin kunnon lepoa jatkuvasta viestimisestä ja kaikenlaisista virikkeistä.
Eikö tässä siis ole kyseessä ADT eli Attention deficit trait? Joka on todella kuvailemallasi tavalla "itseaiheutettu" ongelma. Onneksi siitä voi myös elämäntapamuutosten avulla palautua.
Kyllä, nimenomaan.
Tutustuin ADT:hen vuonna 2017 jolloin käsittelin blogissa toisen kerran pehmennyttä päätäni:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/paassa-lyo-tyhjaa/
Tiedostan tarkalleen, mitkä tekijät ovat keskittymisvaikeuteni taustalla ja että olen ne omilla elämäntapavalinnoillani aiheuttanut.
Oma mielipiteeni on, että ruokailun kuuluukin olla intuitiivista. Mielestäni olet tehnyt ihan oikein, kun olet kuunnellut omia tuntemuksiasi.
👍
Rauhoittumishetket ja meditaatiot on ihan tieteellisesti todistettu toimiviksi, aivot tarvitsevat tällaista. Muuten nuo eri ihmistyypit ovat aivan humpuukia.
Näin juuri.
Ayurveda on aivan samaa perua kuin humoraali- eli ruumiinnesteoppi, johon länsimainen lääketiede pohjautui ennen kuin ihmisen elimistön toiminnan ymmärrys kasvoi tieteen löytöjen myötä ja ennen kuin bakteerit ja virukset löydettiin. Ayurveda on vain onnistuttu paketoimaan jotenkin "uskottavan" kuuloiseksi vaikka sen tieteellinen pohja on aivan yhtä olematon ja periaate sama.
Siinähän ei ole mitään väärää, jos joku ruokavalio toimii jollekulle, oli sen perusta mikä hyvänsä. Mutta on tosi tärkeää kuunnella itseään niin kuin Sanni teit eikä uskoa jotain, jolle ei ole mitään todistettua perusteita.
Tokihan nuo kehotyypit kuulostavat ihan tosi kummalliselta pohjalta "lääketieteeseen", ja kyllä me mullekin kuulostaa rehellisesti joltain, mikä ei vain voi pitää paikkaansa. Mutta mulla on harvoista asioista vahva joko/tai -ajattelutapa, ja olen tieteellisestikin "pehmeä" :D. Huomaan ajattelevani ayurvedastakin lopulta, että "noooh, ehkä tuollaisiin kehotyyyppeihin pohjautuvien suositusten mukaan eläminen voi joillain toimia. On se toiminut tuhansia vuosia Intiassa ilmeisesti monillakin tyypeillä.
Minulla kuitenkaan tämä "kehoa viilentävä" ruokavalio ei toimi, joten itseni voin jo suht. luottavaisesti sulkea pois niiden joukosta, joilla ayurveda kokonaisvaltaisena elämäntapana tuo paremman terveyden.
Onneksi ei ole vain yhtä tapaa tehdä asioita!Jos et ole koskaan kokeillut niin suosittelen testaamaan vähentäisikö osteopatia levottomuutta.Itse olen kuin elohiiri ja mitä enemmän on stressiä sitä enemmän ylikierroksilla käyn.Käyn säännöllisesti osteopaatilla joka tasapainottaa hermostoa ja ns.lepattava oloni tasapainottuu. Toki myös auttaa se etten juo kofeiinipitoisia juomia mutta suurin vaikutus on juurikin hoidolla :)
Joku toinenkin antoi aiemmin osteopatia-vinkin levottomuuteen...! (Vai olitkohan se sinä..?) Joka tapauksessa, sitä täytyy kokeilla!
Muuten, kävin muinoin akupunktiossa (kiinalainen lääketiede), jota myös suositeltiin avuksi lievittämään stressiä ja ylikierroksia. Otin viiden käsittelyn sarjan, ei mitään vaikutusta. :/
Ei tuommosilla taida kyllä olla vaikutusta, jos ei tee mitään muutoksia omiin elintapoihin, joista levottomuus usein johtuu. :/ Nykyaikana aivot saa ihan liikaa virikkeitä ja multitaskaaminen on arkipäivää.
Näinhän se kyllä on. :/
Oma aivotoimintani "sekosi" pitkän stressijakson seurauksena. Olen yrittänyt vaikka mitä. Meditoimisen aloitin 1 minuutista. Kahdessa vuodessa, lähes päivittäin harjoiteltua i, oon edennyt 20 minuuttiin😂.
Kesällä aloin käymään osteopaatilla. Autonominen hermoston on aivan selvästi rauhoittunut ja ylikierrokset ja keskittymisvaikeudet vähentyneet. Mikään ihmeparaneminen tämä ei ole ollut. Täysin kunnossa en ole vieläkään ja selvän eron oloissani huomasin vasta 3kk säännöllisen käynnin jälkeen. Mutta minut osteopaatia on saanut puolelleen. Suosittelen.
Ai niin, lopetin kahvin juonnin syyskuussa.
Hei ihana Sanni, tämä ajatus tuli mulle jos silloin, kun kerroit ayurveda-kokeilustasi levottomuuden vähentämiseen. Ajattelin, että ei mieltä rauhoiteta ruokavaliolla, vaan hiljentymisharjoituksilla, hitailla metsäkävelyillä, rentoutusäänitteillä, mielikuvaharjoituksilla, yinjoogalla, mikä kellä nyt sitten parhaiten toimiikin. Alkuun hathajooga voi olla paras, koska ajatusten myllerrys voi tuntua liialliselta, jos aloittaa suoraan meditoimisesta. Mutta tutkimusten mukaan jo 10 minuuttia mindfullnessia päivässä muokkaa aivoja! Eli aivot oppivat paremmin rauhan tilaan. Suosittelen esim. Insight timer - tai Headspace -applikaatiota, Maria Nordinin 21 päivää kiitollisuutta -äänitepakettia ja yin-joogaa (ihan vaikka youtubesta). Joka päivä yksi näistä, 10 min - 1h harjoituksesta riippuen, niin johan alkaa tapahtua. Itselleni toimivin on vähintään puoli tuntia päivässä, mutta voi olla helpompi aloittaa pienestä. Paljon tsemppiä ja toivottavasti innostut kokeilemaan! <3
Hei Maria!
Kiitos sydämellisestä kannustuksestasi <3
Levottomuus ja keskittymisvaikeudet ovat olleet seuralaiseni jo tosi pitkään, ja ehdotuksissasi oli monia sellaisia apukeinoja, joita olen kokeillut vuosien varrella. Mikään niistä ei ole harmi kyllä tuonut kestävää apua. Joogassa kävin pari vuotta, mutta tein sitä vain tunnilla, en kotona. Olen käsittänyt, että joogaa pitäisi harrastaa monta kertaa viikossa, että sillä olisi syvempää vaikutusta. En vain saanut millään tehtyä joogaharjoituksia kotona. (Eli sama juttu kuin hengitysharjoituksilla ayurvedaan liittyen.)
Joogan kotiharjoittelun mielekkyyttä ei yhtään lisännyt se, kun osallistuin (median edustajana) joogaretriittiin Kreikassa, ja sain kuulla opettajilta, ettei joogaa missään nimessä kannata (!) tehdä yksin kotona, ellei ole opetellut liikkeiden oikeaoppista suoritusta ensin tunneilla. :/ Sain kuulla, että joogaliikkeillä voi tehdä itselleen pahaa ja satuttaa itsensä, jos ei tee oikein. Tiedän, että moni silti tekee kotijoogaa juurikin vaikka YouTuben avulla, mutta tuon retriitin opettajien sanat vaikuttivat minuun silti syvästi ja kotiharjoittelun mielekkyys katosi.
Headspace-sovellusta olen käyttänyt monta vuotta, ja harjoituksista on ollut jonkin verran apua, mutta ei niinkään mun kokonaisvaltaisessa "rauhoittumisessa" vaan ennen kaikkea vaikeiden kriisien keskellä.
Ironista on se, että tiedän (no, epäilen) parhaan avun mun tilanteeseen olevan se, etten tekisi töitä tietokoneella. Tekisin jotain, joka on hyvin kaukana elektroniikasta ja sisältäisi ihan eri tyyppistä tiedon prosessointia. Luulen, että paras työ mulle hyvinvoinnin kannalta olisi tyyppiä puutarhanhoito tai raksaaminen, mutta, no, paradoksi on siinä, että mun osaaminen ja se, missä olen hyvä, vaatii nimenomaan sen ympäristön, joka on mulle huonoksi. Eli tietokoneen. :/
Ei helppoja juttuja lainkaan.
Kehottaisin unohtamaan tuollaisen lannistavan "ei missään nimessä kannata tehdä yksin" -ohjeistuksen. Tuollainen kuulostaa vähän kummalliselta ja tarpeettomalta joogan mystifioinnilta. Millä tahansa liikuntamuodolla voi satuttaa itsensä eikä jooga siinä mielessä tee poikkeusta eli tuolla logiikalla ei missään nimessä kannattaisi harrastaa yhtään mitään liikuntaa muualla kuin opettajan valvovan silmän alla. YouTube on pullollaan aloittelijoille sopivia videoita, vaikkapa Yoga with Adriene -kanavalla on todella helposti lähestyttäviä harjoituksia. Kun tekee rauhassa omalla tasollaan ja omaa kehoaan kuunnellen, pääsee jo hyvin alkuun. :) Jotain päälläseisontaa yms. en lähtisi omin toimin suin päin harjoittelemaan eikä se kokemattomampien joogien harjoitukseen kuulukaan.
Aivojen ja hermoston "uudelleenohjelmointi" vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä, ja esim. rentoutusharjoituksia olisi hyvä tehdä juuri silloin, kun niitä ei varsinaisesti tee mieli tehdä eli juuri silloin, kun ajatukset laukkaavat, on levoton olo tai "liian kiire".
Toivon todella, että ennen pitkää löydät itsellesi sopivat tavat rauhan ja levollisuuden lisäämiseen. <3
Jep, pointti on juurikin se päivittäinen harjoitus, mutta ei sen tarvitse olla joka päivä juuri joogaa (vaikka joogaopettajat niin sanoisivatkin, itse ainakin haluan tehdä paljon muutakin kuin vain joogata joka päivä). Se voi olla toisena päivänä jokin muu hiljentymisharjoitus, kuten kirjan lukeminen, meditaatio, neurosonic-hoito, metsäkävely jne jne. Harmi, ettet ole saanut näistä apua - ehkä jokin hoito tai vaikka luova läsnäoleva tanssi vois sit olla vaihtoehtoja. Koska läsnäoloharjoitusten muotojahan riittää, jokaisen pitää vain löytää omansa. :)
( ja tohon asanoiden "vaarallisuuteen"...Itse joogaan n.kerran viikossa omyoga-koululla ja joskus kotona. Ei siellä tunnilla kyllä kovin tarkasti katsota kaikkien asentoja, joten pidän retriitin opettajien lausumaa joko markkinointikikkana - lisää oppilaita heidän ohjaukseensa - tai sitten johonkin vahvoihin tosi haastaviin asanoihin sopivana. Mutta ymmärrän, jos ohjaajien kommentti latisti harjoitteluintoa. Ei jooga ole pakollista, jos se ei tunnu omalta. Voi myös vaikka venytellä. :))
Joka tapauksessa oon varma, että jokin hermoston ja mielen rauhoituskeino löytyy sinullekin, eikä tarvitse vaihtaa alaa! Ja jos alaa päätät vaihtaa, niin kokkikouluun pääsee helposti ja 1,5 vuodessa olet jo keittiössä hääräämässä, ainakin jos korona helpottaa. :D Itse kylläkin koen ns tietotyön niin paljon mielenkiintoisemmaksi -fyysisen alan kokeneena-, että en enää vaihtaisi takaisin. Uskon, että tämän tyyppiset rajoitteet on vain meidän aivoissa,ja niitä muokkaamalla voidaan vapautua uskomuksistamme ja invalidisoivista "olen sellainen tai tällainen" -ajatuksistamme. Oon tän kokemuksen kautta itse kokenut.
Ja muuten jos omatoimiharjoituksia enemmän kiinnostaa hoidot tms joissa rauhoittuminen hoituu ikään kuin ulkopuolisen toimesta, suosittelen Neurosonic-matalataajuusvärähtelyhoitoja! Niitä käytetään palautumiseen ja hermoston rauhoittamiseen. Itse käyn silloin tällöin 25 min hoidossa, ja nukun sen jälkeen aina kuin tukki, ja stressi muutenkin katkeaa kuin seinään! Tampereella on aivan ihana hoitola Rentohoito Kissanmaalla! Ja näitä on ympäri suomea, kun googlaa neurosonic ja paikkakunta. Kyseessä on suomalainen keksintö. :)
Kiitos vinkistä, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. :)
Lämmin suositus Neurosonicille. Minulla on ollut patja kaksi vuotta ja mun ylivireys on mennyttä, samoin uniongelmat. Jos mitenkään mahdollista niin suosittelen vuokraamaan ja jos tuntuu toimivalta niin sen voi lunastaa itselleen.
Ja jos siitä oikein innostuu, niin neurosonic-patjan voi hankkia myös itselle, jolloin hoitoja voi ottaa vaikka joka päivä. Itse vuokrasin patjan 2 viikoksi, ja burn outia lähestyvässä olotilassa tapahtui ihan radikaali muutos! Käytännössä toipuminen vei toki pidempään, mutta olen itse huomannut neurosonicin vaikutukset tosi nopsaan. Itse laite on aika kallis, mutta hoitokerrat eivät.
Hei,
Mietin tuota mielen loikkimista ja levottomuutta.
Olen seurannut blogiasi epäsäännöllisen säännöllisesti jo vuosien ajan. Olen jo pitkään ajatellut, että kuulut Asperger-tyttöjen joukkoon.
Tarkka analyyttinen mielesi, älykkyytesi, perfektionismisi, lapsena My little pony-ponien kerääminen ja tietyistä asioista äärimmäinen innostuminen ja helposti överien vetäminen; nämä kaikki viittaisivat johonkin Asperger-kirjon esiintymistä.
Kyseessä ei ole sairaus, ei mielenterveyden ongelma, vaan piirre, joka määrittää tietyn erityisen käyttäytymismallin.
Jatkuva levottomuus voisi olla myös ilmentymä tästä piirteestä persoonassa.
Erilaisia testejä löytyy netistä, voisi itsekin kokeilla onko tässä ehkä jokin selitys oman idetiteetin erikoisiin piirteisiin.
Jos googlaat Asperger girls tai Asperger women, sieltä voi löytyä materiaalia,jota voisi pohdiskella.
Useammalla bloggaajalla on näitä erityisiä piirteitä, niissä ei ole mitään hävettävää. Uskon, että ne ovat jopa vahvuus.
Monella muulla persoonatyypillä ei pystyisi vuosien ajan jatkamaan ns. analyyttistä oma elämän raportointia ventovieraille.
Tätä ei tarvitse julkaista, jos koet tämän liian henkilökohtaisena aiheena.
Pidän blogistasi, varsinkin Kreikka-postaukset ovat lemppareita!
Valoa marraskuuhuun!!
Moikka Bella!
Ei ole lainkaan liian henkilökohtainen, nämä ovat minusta mielenkiintoisia juttuja :)
Olen perehtynyt Aspergeriin muinoin aika paljonkin, ja on totta, että minussa on monia Aspergeriin sopivia ominaisuuksia. Toisaalta on ainakin yksi osa-alue, joka tekee Asperger-diagnoosista mielestäni epätodennäköisen (näin ainakin itse näen); Asperger-henkilöllä, kuten kaikilla autismi-kirjon ihmisillä, on eri tasoisia vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Juuri nuo sosiaalisten tilanteden vaikeudet ja sosiaalinen kömpelyys kaiketi yleensä "paljastavat", tai antavat vihiä, henkilön Aspergerilaisuudesta
Voi tietysti kuulostaa erikoiselta kun itse toteaa näin, mutta sanoisin, että jos mulla jossain ei ole koskaan ollut ongelmia, niin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja toisten ihmisten tunnetilojen ja tunteiden tunnistamisessa - ylipäänsä toisten ihmisten "lukemisessa".
Asperger-henkilöillä on empatian puutetta ja vaikeuksia asettua toisen asemaan, ja minä mielestäni kärsin yliempaattisuudesta. Hyvin usein Asperger-ominaisuuksien yhteydessä puhutaan myös vaikeudesta kuvitella asioita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tällainen kuvaus on kuin minun vastakohtani.
Tein uteliaisuuttani pari Asperger-testiä netissä. Tulos oli odottamanilainen. :)
Kiitos :) <3 Valoa myös sinulle...! Ja mukavaa että kommentoit, en siis millään lailla pahastunut Asperger-ehdotuksesta. Blogissa minusta näkyy vain osa, ja tietyt ominaisuudet korostuvat aivan erityisesti, kuten analyyttisuus, viehtymys pikkuasioidenkin perinpohjaiseen selvitykseen, rutiinirakkauteni, voimakkaat ja tarkasti rajautuneet mielenkiinnon kohteet. Erityisesti blogin kautta voi varmasti helpostikin saada kuvan Asperger-tyyppisestä ihmisestä.
Hei Sanni, kiva kun vastasit! Ja henkilökohtaisesti.
Tässä olet esimerkillinen bloggaajien joukossa.
Hyvä kun sait varmuuden tässä asiassa.
Aspergerin kirjo on niin monipuolinen naisten kohdalla, eri kuin miehillä, siksi sitä ajattelin kohdallasi.
Keittiöpsykologina 😀 ainoa ehdotukseni sinulle on hiljaisuuteen ja omaan rauhaan vetäytyminen, luonto, ehkä vaeltelu, somen ja tietokoneiden luota pois jojsikin aikaa. Ja iso kuppi kuumaa kaakaota käteen! Eiköhän se mielenrauha sieltä löydy.
Mukavaa syksyn jatkoa ja joulun odotusta!
Bella
(PS. Vahva, jopa cheer-leader-tyyppinen sosiaalinen käytös ja kommunikaatiokin on Aspie-naisille tyypillistä, kuuluu oman todellisen herkän ja "erilaisen" persoonan "piiloittelumekanismiin", joka on jo nuorena omaksuttu Aspie-tyttöjen piirre. Tätäkin voi moni meistä miettiä. Itseltä löytyy moniakin näistä piirteistä. )
Kiitos. Kaikille en valitettavasti aina ehdi vastaamaan vaikka haluaisinkin, mutta iloitsen jo siitä, että osalle ehdin. ❤️ (Hidas vastaaminen johtuu varmasti sekin mun mielen haasteista ja poukkoilusta; etenkin pidempien, keskustelevien ja pohdiskelevien kommenttien kohdalla mulla voi mennä 15-20 minuuttia vain viestin sisältöä prosessoidessa ja sen miettimisessä, miten asetan sanani kun vastaan. Vastauksen kirjoitukseen voi mennä toiset 20 minuuttia, vaikka vastaukseni näyttäisi lyhyeltäkin. Tämän vuoksi en pysty vastaamaan kaikkiin pitkiin viesteihin, koska mulla menisi monta tuntia. Ja kyllä - myös tämä ahdistaa minua. Siis se, että en vain voi vastata kaikille. Olen sentään tehnyt edistystä siinä, että nykyään osaan olla itselleni lempeämpi sen suhteen eivätkä vastaamattomat kommentit jää pyörimään mieleen kuten ennen aina tapahtui.)
Tähän päätelmään päädyin itsekin, kun pidin keväällä 2018 runsaan kuukauden tauon blogista ja suurimmasta osasta internet-sivuja. (Uutissivuja luin, mutta vain töissä lounastauolla - kotona oli täysi internet-kielto). Totesin, että minun tulisi säännöllisesti pitää totaalisia some/nettipaastoja, jotta en ajautuisi ylikierroksille nettimaailmassa.
Nyt saatan vain surullisena todeta, että en onnistunut kuitenkaan toteuttamaan omaa viisasta oivallustani. En ole pitänyt somepaastoja. Yksi syy on tietysti keväällä 2019 aloittamani uusi työ, joka tapahtuu 90-prosenttisesti netissä. Ei ole mahdollista pysyä pois netistä muulloin kuin loma-aikana. Tavallaan järjestin itselleni olosuhteet, joissa en voi toimia siten kuin minulle olisi parasta. :(
Ei auta muu kuin jatkaa rubikin kuution pyörittelyä ja toimivan paletin etsimistä. Miten palaset saisi loksahtamaan niin, että voisin samalla jatkaa minulle niin rakasta työtä ja pitää kuitenkin tarvittavan, hallitun etäisyyden haitalliseen ympäristöön... Tätä olen miettinyt jo monta vuotta, ja kuution pyörittely jatkuu.
Ihanaa joulun odotusta sinullekin..! <3
Hei, vaikeus asettua toisten asemaan tai kuvitella asioita oman kokemusmaailmansa ulkopuolelta ei suinkaan koske aina autismin kirjolaisia. Autistit ovat erittäin herkkiä ja voivat olla myös yliempaattisia. Autistit voivat oppia muiden tunnetilojen ja mikroilmeiden tarkoiksikin havannoijiksi, mutta eivät aina tee näistä oikeita tulkintoja - niinkuin eivät aina välttämättä muutkaan. Kuriositeettina täältä huikkaan :)
Netin kautta (täällä tietyt piirteet korostuvat) tai nettitestein näitä oireita tai piirteitä on kuitenkin mahdoton analysoida. Valoa syksyyn!
Ei missään tapauksessa, toivottavasti kirjoittamastani ei välittynyt, että ajattelisin näin. Kaikki empatiaheikot eivät ole autisteja. Olen vain lukenut, että empatian puute ja kyky kuvitella/tuntea, miltä muista tuntuu, on hyvin yleistä autismin kirjon ihmisillä, ja erilaiset sosiaaliset vaikeudet mainitaan kaikille autismin kirjon ihmisille yhteisenä piirteenä.
Oma käsitykseni siitä, että itse en todennäköisesti kuulu autismin kirjon ihmisiin, pohjaa ennen kaikkea siihen, että olen elämäntilanteideni ja masennusperiodien puolesta käynyt psykologeilla, psykiatreilla ja viime vuosina myös neurologeilla teini-ikäisestä saakka, eikä Aspergeria (tai muutakaan autismin kirjon oireyhtymää) ole koskaan tuotu esiin osaselityksenä haasteilleni tai mielialoilleni. Itse en tietenkään voi diagnoosia itselleni tehdä, mutta oletettavasti ammatti-ihmiset sen olisivat tehneet jos olisivat nähneet minussa autismin piirteitä.
En pidä autismia asiana, jota pitäisi jotenkin nolostella tai yrittää kätkeä. Päinvastoin, diagnoosit helpottavat monien ihmisten oloa itsensä kanssa kun ymmärrys tiettyihin käytösmalleihin ja reagointitapoihin kasvaa. Varmasti omakin työkalupakkini itseni ymmärtämisen suhteen olisi laajentunut autismi-diagnoosin myötä.
Toistaiseksi minulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö, ja jo se selittää toki paljon haasteitani.
Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, mutta itse olen päätellyt olevani myös erityisherkkä, ja myös se on auttanut minua ymmärtämään tunnetilojani ja sitä, miksi kuormitun niin valtavan helposti.
Valoa meidän kaikkien syksyyn! <3 Mitä enemmän ymmärrämme itseämme, sitä paremmin pystymme asioita käsittelemään, vaikkeivat kaikki haasteet sillä ratkeaisikaan. Ainakin haasteiden kanssa on helpompi elää, kun ymmärtää, mihin ne liittyvät ja mistä ne kumpuavat.
Suosittelen lämpimästi sellaista kokeilua, jossa harjoittelet kahden viikon ajan päivittäin keskittymistä/mindfulnessia. Tee joka päivä vaikkapa kehomeditaatio. Ja kun sopiva rauhallinen hetki osuu kohdalle, vain olet ja hengität tyyneyttä parin hengenvedon verran. Mindfulness-tyyppinen harjoittelu todella toimii, mutta sekin on nimen omaan "harjoitus"- hermostoa ja mielen liikkeitä täytyy harjoittaa rauhoittumaan. Siksi tarvitaan hieman säännöllisyyttä ja sinnikkyyttä. Alkuun tuntuu vastenmieliseltä maata paikallaan, mutta sekin vain kuuluu asiaan.
You tubesta voi hakea mieluisen kuuloisen äänen tekemän kehomeditaation. MBSR- koulutetut ohjaajat ovat niitä osaavampia. Insight timer appissa on joitain suomenkielisiä myös.
Moi MH!
Tämäkin tie on kokeiltu, käytin Headspace-appia ja tein sen ohjaamia mindfulness-harjoituksia päivittäin tosi pitkään, mutta mitään kokonaisvaltaista vaikutusta sillä ei ollut. Tykkäsin (ja tykkään edelleenkin) Headspacesta, ja olen saanut siitä apua kriiseistä selviytymiseen ja paljon hyviä oivalluksia, mutta mun ydinongelmaan eli keskittymisvaikeuteen ja mielen jatkuvaan ravaamiseen sillä ei ollut mitään vaikutusta.
Ymmärrän, että hermostoa todella voi opettaa harjoituksilla (kuten lihaksiakin), ja jos vain jatkaisi sinnikkäästi vuodesta toiseen, voihan olla, että lopulta mieli oikeasti alkaisi rauhoittua kokonaisvaltaisemmin. Kuitenkin, ymmärrän myös sen, että niin kauan kuin jatkan ajanviettoa mieltäni kaikkein voimakkaimmin pirstovan asian eli internetin kanssa, ei mikään mindfulness-harjoitus voi ongelmia ratkaista. Mun täytyisi poistaa ongelman alkujuuri, ja se on valitettavasti täysin selkeällä korrelaatiolla internet kaikkine ilmiöineen ja ominaisuuksineen.
Miten sitten tehdä se, kun mun työ on 99%-prosenttisesti internetissä ja juuri tämä ympäristö on paradoksaalisesti se paras ympäristö, jossa mun vahvuudet ja taidot pääsevät kukoistamaan. Siinä on ironiaa ja paradoksia kerrakseen. Ei ole mikään helppo valinta luopua ammatistaan ja intohimostaan ja aloittaa ikäänkuin täysin puhtaalta pöydältä aivan eri ympäristössä. Olen tätä vaihtoehtoa mietiskellyt ja sitä pyöritellyt jo viimeiset viisi vuotta. Koska päätös on äärimmäisen vaikea, turvaudun siinä välissä oljenkorsiin, kuten viimeisimpänä ayurveda-kokeiluun. Niistä on ollut apua ja ne ovat tuoneet paljon tärkeitä oivalluksia, mutta kokonaan ne eivät ongelmaa ratkaise.
Itse tarvitsin mieleni rauhoittamiseen palapelejä.
Kun on ollut oikein raskas viikko ja paljon ihmisiä ja paljon tunteja tietokoneelle (suunnitteluohjelmia, laskentaa, meilejä, puhelinsoittoja, teams-palaverejä...) ja olo on ihan vetämätön.
Voisin toki painua lenkille ja juosta itseni läkähdyksiin ja silti aivoni huutaisivat hoosiannaa.
Sen sijaan keitän vahvaa kahvia, johon sekoitan tummaa kaakaojauhetta ja maitoa, laitan termariin. Kelpuutan koiran mukaan ja kiipeän ladon vintille. Siellä on vanha pöytä, jossa kokoan palapelejä. Pieni jalkalamppu, vanhanaikaisen keltainen. Vähintään 10 000 palaa. 4-isoa mukisllista ja palapelinkokoaminen nollaa aivot. Tulee uni ja olo ei ole hakattu.
Puutarhassa rikkaruohojen nyppiminen on vielä parempaa.
Kuulostaa aivan ihanalta, may..! <3 Mahtavaa, että olet löytänyt tällaisen tavan rauhoittaa mieltä.
Mistähän mulle löytyisi tuollainen vintti....
Entäpä jos pitäisit totaalisen tauon kaikista ruuduista. Sellainen loma, sitten kun on loma.
Se tekisi epäilemättä hyvää. Olen tällaisia lomia joskus viettänytkin eräilyn merkeissä. Aikaa, jolloin mulla ei vielä ollut älypuhelinta... <3 Tietokone jäi kotiin ja metsässä saattoi olla täysin ilman mitään mahdollisuutta kyberaalloille pääsyyn 🙏🏻
Aivoja pystyy myös harjoituttamaan erilaisiin asioihin. Ja aivot myös tottuvat asioihin, kuten siihen, että asiat keskeytyvät ja pitää saada koko ajan jotain uutta viihdykettä. Lukemaankin voi ja pystyy opettelemaan uudelleen. Mutta siihenkin sitä kärsivällisyyttä kyllä tarvii :D sekään ei tapahdu hetkessä. Eli ekalla kerralla et pysty lukemaan montaa tuntia, jos edellisestä kerrasta on pitkä aika. Et vaikka lukitsisit kaikki laitteet toiseen huoneeseen. Aivosi ovat tottuneet saamaan vaihtuvia tilanteita ja signaaleja ja tilanteen rauhoittuminen ottaa aikansa ja vaatii hieman työtä. Mutta se ei tapahdu itsekseen kuin taikaiskusta. Aivojakin pitää treenata. Eli ei kannata olla itselleen liian ankara tai vaatia liikaa liian nopeasti. <3
Oon ite taistellu saman asian kanssa. Pitkään kaipailin kirjoja mutta aina netti ja vaihtuvat sisällöt ja nopean viihteen tai tiedon nälkä voitti. Aloin tietoisesti ottamaan hetkiä lukemiselle ja se on ollut hyvä päätös. Aloitin lehdillä, joissa pystyi keskittymään vaikka yhteen juttuun kerrallaan. Lukemisen into kasvoi ja nyt olen viimeiseen puoleen vuoteen lukenut kymmenkunta paksua kirjaa. Ja nyt kun mitään hyvää kirjaa ei ole kesken, SE tuntuu oudolta ja tulee levoton olo, että haluaisi äkkiä löytää uuden kirjan johon upota. :D Koska hyvään tarinaan uppoamisesta saa niin paljon mahtavamman tunteen kuin jatkuvasta pomppimisesta eri asioiden välillä. Niin, että toivon sulle pieniä lukuhetkiä, joista voisi kasvaa ajan kanssa kunnon upottavia lukukokemuksia.
Se on täsmälleen näin 🙏🏻👍
Ihana kuulla..! Onnea Etusormi, ihan mahtavaa..! ❤️
Mä olen onnistunut lukemaan muutamia kirjoja viimeisen 10 vuoden aikana, mutta se on kaukana mun "entisestä elämästä" jolloin luin joka viikko kirjan.
Onneksi olen sentään löytänyt äänikirjat, niin olen saanut kirjat edes jossain muoddossa takaisin elämääni. Vaikka ei äänikirja koskaan ole sama kokemus kuin luettava, paperinen kirja. Paperinen kirja on paras. <3
Kiitos. Mulla on ollut viimeisin juonellinen kirja kesken kohta vuoden. Ehkä saan sen ensi vuonna loppuun. 🙏🏻 Ainakaan en luovuta..!
Mä vinkkasin joskus osteopatiasta :) Itsellä elimistö on jäänyt stressitilaan ja käyn säännöllisesti kraniaaliosteopatiassa.
Minusta on hyvä kuunnella itseään, niinkuin olet tehnytkin! Tunnistan tarpeen rauhoittua ja varmasti jollain ruokavaliokin voi toimia yhtenä tekijänä. Mutta älylaitteiden aiheuttamaan kuormitukseen se tuntuu vähän kaukaa haetulta keinolta. Lähtökohtaisesti pitäisi aina hoitaa syytä, mutta paluu maailmaan ennen tietotekniikan parin viime vuosikymmenen harppauksia ei liene mahdollista. Ja sen vuoksi ajattelisin että paras keino on vain pyrkiä opettamaan itsensä rahoittumaan. Käsittääkseni meditaatiota on tutkittu paljon ja sillä on myönteisiä vaikutuksia. Itse pystyn rauhoittamaan elimistöä meditaatiolla ja näen sen vaikutukset suoraan myös älylaitteista. Olenkin ajatellut pyrkiä tekemään sitä säännöllisemmin.
Aa, se olit sinä :) 👍
Niinhän se taitaa olla... Vaikka ayurveda-ammattilainen kyllä kuunteli kun kerroin, mistä mielen levottomuuteni on saanut alkunsa, hän totesi sen olevan tyypillistä vata-pitta-ihmiselle, ja siksi kehotyyppini epätasapanotilan korjaus ayurvedan mukaan auttaisi myös tässä.
Tämä kuulostaa viisaalta.
En usko että on realistista, että mieleni enää koskaan palaa samaan rauhaan ja kognitiiviseen kapasiteettiin missä se oli ennen internetin aikakautta, mutta uskon myös, että keinoja osittaiseen rauhoittumiseen on. Kun vain löydän ne juuri minulle oikeat keinot. <3
Tiedän (kuten lapsi jolle tarjotaan kalanmaksaöljyä), että jokapäiväinen meditaatio ihan varmasti tekisi mulle hyvää, mutta sitä vain on NIIN vaikea saada tehtyä rutiiniksi... etenkin kun jo kokeillut pidemmät Headspace-appin meditaatiopätkät ei tuoneet laajempia vaikutuksia. (Ja vaikka tein niitä säännöllisesti monia kuukausia putkeen, keskittyminen edes 10 minuutin harjoitukseen ei parantunut _yhtään_... mieli harhaili aina yhtä paljon...) Silti, ei pitäisi luovuttaa.
Ruokavalioon liittyen, sattuuko sinulla olemaan O veriryhmä kun vhh/proteiinipitoinen ruoka tuntuu hyvälle? En olisi ikinä aiemmin uskonut veriryhmä-diettiin, mutta kun kokeilin, huomasin olon parantuvan ja painokin tippui. Nyt olen taas lipsunut viljoihin ja paino on noussut. Mutta niin kummalliselle kun se tuntuikin totesin tuon veriryhmä jutun toimivan itsellä.
Täytyy sanoa, että en muista..! 🙈 Herranjestas... Jokin sanoo, että olisin O, mutta varmaksi en tiedä...
Veriryhmädieetistä en ollut aiemmin kuullutkaan. Jälleen mielenkiintoinen näkemys ravinnon erilaiseen sopivuuteen eri ihmisille. :)
Kannattaa vilkaista http://www.dadamo.com blood type diet
Kiitos. Todella mielenkiintoista - oli tällä sitten yleistä tieteellistä tukea muilta alan ihmisiltä tai ei.
Osteopaattejakin on erilaisia ja olen itse käynyt useammalla hoidattamassa selkävaivojani ja kaikkien kanssa ei levottomuuteen ole tullut apua.Parhaiten minulla on toiminut kraniaaliosteopatia mutta osa ei ”tunne” sitä lainkaan eli hyvin yksilöllistä.Minä en ole aiemmin vinkannut osteopatiasta eli joku toinen on ollut kyseessä :)
Se oli satut, ja hänkin on käynyt nimenomaan kraniaaliosteopatiassa. Täytyy todellakin kokeilla. :)
Harmi ettet saanut ayurvedasta apua, mutta ehkä se antoi lisää eväitä huomata millaiset jutut itsellä toimii ja millaiset ei. Minä kävin aikoinaan akupunktiohoitajalla hoidattamassa erästä vammaa, jonka piti olla pikkujuttu. En kokenut saavani mitään apua ja muutaman kerran jälkeen vamma alkoi jopa pahentua, joten pakko oli luovuttaa vaikka olisin kovasti halunnut sen auttavan. Akupunktiohoitaja sitten totesi happamasti että akupunktio ei vaan toimi kaikilla ihmisillä, joten se siitä.
Täällä kun moni on suositellut joogaa, niin suosittelisin ainakin testaamaan eri joogatunteja. Ohjattu harjoitus on aina ekakertalaisille paras tapa tutustua lajiin, mutta yin-joogaa voi hyvin harjoitella itsenäisesti kun siinä on varsin yksinkertaiset liikkeet eikä ole tarkoitus riuhtoa tai repiä itseään ääriasentoihin. Myös astangajooga voisi motivoida sinua koska siinä on voimakas fyysinen puoli ja kehityksen huomaa konkreettisestikin, minulla se toimii hyvänä liikemeditaationa kun harjoitellessa pää tosiaankin tyhjenee kaikesta muusta.
Höh. :/ Hoitaja oli toki oikeassa, mutta ehkä voisi miettiä, millä tavoin itseään asiakkaalle ilmaisee. Ja jättää asiakas edes jonkinlaiseen myönteiseen tilaan ehdottamalla vaikka jotain muita hoitomuotoja.
Kurjia tuollaiset kokemukset.
Olen kokeillut hathaa ja yin-joogaa, joista kummatkin tuntuvat tosi hyviltä. Hatha-tunneilla olen käynyt useammankin "lukukauden" (kansalaisopiston, sekä Maarianhaminassa ja Tampereella), mutta lopulta salin siirtyminen kauas alkuperäisestä pikasta lopetti harrastukseni. :/
Mulla on sellainen äärimmäisen tylsä ja aika ehdoton vaatimus harrastuksille, että niiden täytyy olla helposti ja nopeasti saavutettavissa. Motivaationi yksinkertaisesti katoaa, jos harrastusympäristöön hankkiutuminen on vaivalloista ja aikaavievää. :( Minulla ei ole autoa käytössä, ja haluan harrastusmahdollisuuksien olevan max. 15 minuutin matkan päässä. Muuten harrastus jää.
Tämä oli ainoa syy joogan loppumiseen elämässäni :( Toki Tampereen keskustassa on muitakin joogamahdollisuuksia kuin kansalaisopiston tunnit, mutta ne ovat myös huomattavasti kalliimpia.
Mun täytyisi antaa mahdollisuus nettijoogalle.
Kysymys/ihmettely: mistähän tuota uuden Taika-sarjan misellivettä voisi ostaa (en tarkoita verkkokauppaa)? En ole nähnyt tätä edes suurimmissa kaupoissakaan. Sarjan muita tuotteita taas on tullut vastaan. Harmillisen heikko saatavuus. Olisin halunnut verrata tätä Lacto Linen ihanaan miselliveteen.
Misellivettä löytyy parhaiten Tokmanneista, lähes kaikissa Tokmanneissa on koko Taikan valikoima ihan niitä pienimpiä Tokmanneja lukuunottamatta. Myös Sokosista ja Stockmanneista löytyy koko valikoima.
Marketeista misellivettä saa valikoidummin; osasta Cittareista ja osasta Prismoista.
Ihmettelin kovasti, miten se ayurvedinen lääkäri sinut pittaksi luokitteli. Olen lukenut blogiasi vuosia, ja minusta olet kyllä ollut ihan päivänselvä vata koko ajan. Mutta totta se tiesi mistä puhui?
Mä voin huonosti "puhdasoppisella" ayurvedisella dieetillä, mutta olen ominut sieltä hyviä periaatteita. Esimerkiksi jos on paleleva ja raskas olo, niin kevyet ja mausteiset ruuat auttavat, mutta kylmät ja raskaat pahentavat. Eli hengen tasapainoon on ihan sallittua ja kannattavaa pyrkiä ruuan avulla. Mulla on taipumusta kaphailuun, eli tarvitsen uusia vaikutteita, kevyen puoleista ruokaa ja hikoiluttavaa liikuntaa voidakseni hyvin.
Itse asiassa olen vata-pitta (tämän arvion sain jo muutama vuosi sitten kahdelta ayurveda-opettajalta eräässä joogaretriitissä/seminaarissa), kumpaakin elementtiä on minussa yhtä paljon. Mutta pitta on se joka on enemmän epätasapainossa ja siksi sitä tulee kesällä tapaamani ayurveda-lääkärin mukaan hoitaa enemmän, eli pitta-elämäntapaohjeet painottuvat vataa enemmän.
Mulla levottomuus ja keskittymisvaikeudet johtuivat ahdistuneisuushäiriöstä. Lääkitys ja terapia auttavat niin, että yleinen levottomuus hävisi kokonaan ja pystyn vuosien jälkeen taas keskittymään esim kirjan lukemiseen. Myös masennuksen oireena voi esiintyä vastaavaa. En tällä siis tarkoita, että sinulla olisi vastaavaa, mutta pohdittavaksi myös tämä näkökulma :)
Ruokavalioon liittyen uskon, että teit ihan oikean ratkaisun. Ruokailun kuuluu tuntua hyvältä ja siitä pitää nauttia :)
Itse asiassa minulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö. Käyn myös terapiassa. (Ja siitä puhuminen on minulle ihan ok, olen kirjoittanut terapiastani myös täällä blogissa. Mitä enemmän terapian normaaliudesta puhuu, sitä -oikeasti- normaalimpaa siitä tulee <3 Terapiassa käyminen on sama asia kuin kuntosalilla, hieronnassa ja lenkillä käyminen; se on itsestään huolta pitämistä. <3)
Hei!
Olet varmasti erityisherkkä ihminen, otat vastaan niin paljon muiden fiiliksiä ja energioita ja se väsyttää. Ja niin väsyttää myös netti ja uutistulva. Itse olen erityisherkkä ja huomaan että mitä vähemmän selaan somea sitä paremmin voin. Tuohon muiden energioiden ”automaattiseen”liialliseen vastaanottamiseen en ole vielä löytänyt ratkaisua, mutta ehkä joskus..
Tämä on aivan totta. Oivalsin muutama vuosi sitten erityisherkyyden itsessäni (en pidä termistä, kun se on mediassa niin kulunut ja moni pitää sitä samana asiana kuin yleisesti herkkä luonne), ja se auttoi minua ymmärtämään monia asioita itsessäni ja miksi reagoin tiettyihin asioihin niinkuin reagoin. Ja erityisesti sen, miksi muiden ihmisten tunteet ja tunnetilat ja elämäntilanteet tuntuvat minussa niin äärimmäisen voimakkaina, kuin kokisin ne itse. Se on samalla lahja mutta myös äärimmäisen uuvuttavaa. Ja kuormittavaa. En voi sulkea toisten hätää/ilo/onnea/surua pois minun tuntemuksistani ja elän samoja tunteita kuin läheiseni.
Ei siihen taida olla mitään ratkaisua. Muu, kuin toisista etäällä pysyminen, mutta sitä en ainakaan itse halua.
Erityisherkkyys on ihana ja samalla raskas asia.
Tämä on epäsuosittu huomio, mutta punaisella lihalla (naudanliha, lammas, karitsa, riista) on tutkimusten perusteella suuri vaikutus aivojen toimintaan ja siten mielenterveyteen. Valitettavasti kala-kasvisruualla on erittäin monipuolisenakin mahdotonta päästä samaan ravintotiheyteen, mitä liharuualla (esim. raskasmetallien ja allaslohien huonon omega3/6 suhteen vuoksi). Tutkimusten mukaan vegaani- ja kasvisruokavaliota noudattavilla mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys on paljon suurempi. Lisäksi eniten lihaa kuluttavissa maissa (Hong Kong, Islanti, Australia) on myös pisin eliniänodote. Haluan tuoda esiin tämän siksi, että itse menetin terveyteni, sekä henkisen että fyysisen, 10 vuoden vegaaniuden takia. Moni ruokavaliojuttu voi toimia jonkun aikaa, jopa vuosia, mutta kaikille se ei sovi ja lopulta tulee seinä vastaan. Ehkä elämäni vaikein asia on ollut myöntää, että kehoni tarvitsee punaista lihaa toimiakseen ja parantuminen alkoi vasta, kun sen otin takaisin. Onneksi Suomessa on runsaasti luomu ja laidunlihaa kasvattavia lammas- ja naudanlihatiloja, josta saa hankittua lihaa.
Alla tutkimuksia kiinnostuneille:
Public Health Nutr. 2007: How Does the Health and Well-Being of Young Australian Vegetarian and Semi-Vegetarian Women Compare With Non-Vegetarians?
PLOS ONE 2014: Nutrition and Health – The Association between Eating Behavior and Various Health Parameters: A Matched Sample Study
Nutrients. 2018: Depressive Symptoms and Vegetarian Diets: Results From the Constances Cohort
Int J Behav Nutr Phys Act. 2012: Vegetarian diet and mental disorders: results from a representative community survey
Oletko kokeillu lisätä hiilihydraatteja? ei välttämättä viljoja joka päiväiseen käyttöön. mutta laskea rasvanosuutta ja lisätä hh määrää ruokavaliossa. Vhh ruakavalio ja runsas kahvinjuonti aiheuttaa usein rauhattomuutta. Miten ois vaikka hedelmät ja raejuusto välipalana:) itse nukahdan iltaisin nopeammin kun syön maitotuotteita ja nopeita sokereita. 😴
Olen :) Söin tuollaista ruokavaliota keväällä 2016 osana FitFarmin valmennusta. Ei vaikuttanut mun "levollisuuteen" millään lailla, tosin olosuhteet tuolloin eivät olleet otolliset varsinaiseen ruokavalio & mielen tyyneys -yhteyden testaamiseen, kun ympärillä oli muuten niin paljon uuvuttavaa.
Mä en enää itse asiassa juo kahvia runsaasti; jos ayurveda-kokeilu jotain sai aikaan, niin kahvin juonti todella väheni. Juon nyt enää kaksi mukillista kahvia aamuisin, kun ennen join 3-4. :)
Olet selvästi opettanut aivosi hermostumaan netistä. Toki netin käyttö etenkin pirstaleisesti aiheuttaa tutkitusti kuormitusta aivoille, mutta se on vain netti. Sille ei tarvitse antaa merkitystä tai tulkintaa. Kuulostaa siltä, että olet luonut tulkinnan että "netti=levottomuus" ja se triggeröi kehosi ja mielesi laukalle. Jos ja kun et kuitenkaan nettiä voi työsi ja no, ylipäätään tämän länsimaisen elämän vuoksi poistaa elämästäsi, niin vaikuttaa siltä että sinun täytyy luoda suhtautumisesi siihen uudestaan. Mulla on jos jonkinlaisia kehollisia yliherkkyyksiä ja oireita ollut ja olen nyt vajaa kuukauden treenannut Maria Nordinin menetelmällä ja lukenut muutaman kirjan mielen vaikutuksesta terveyteen ja saanut ihan huikeita tuloksia.
Olen tunnistanut, kuinka olen rakentanut tiettyjä uhkaskenaarioita päässäni asioista jotka ovat oikeasti täysin vaarattomia ihmisille ja oireillut niistä. Olen luonut sinnikkäällä harjoittelulla (30-90min päivässä) uusia merkityksiä asioille joiden olen kokenut uhkaavan terveyttäni (tietyt ruoka-aineet, allergeenit) esimerkiksi virittäytymällä voimakkaaseen kiitollisuuden tunteeseen, hyväksyvään oloon, anteeksiantoon jne. Olen tosiaan jo lyhyessä ajassa päässyt eroon allergialääkkeistä joita söin päivittäin ja ottanut ruokavalioon juttuja joita "en voinut syödä", tuntenut itseni levollisemmaksi ja keskittyneemmäksi ja purkanut stressiä ja menneisyyden kokemuksia joita en tiennyt minulla olevankaan. Vielä on matkaa jäljellä mutta olen jo nyt vakuuttunut siitä, että voin mieleni voimalla vaikuttaa kehoni reaktioihin.
Ehkä haen tällä lyhyesti sitä, että jos olet päättänyt nähdä netin ongelmana niin kehosi ja mielesi reagoi siihen ongelmana. Näiden mielleyhtymien purkamiseen (aivojen muokkaamiseen neuroplastisuuden avulla) on monia menetelmiä ja jos olet avoin ja kiinnostunut niin löydät niistä varmasti sopivan kokeiluun ja näin ollen voisit purkaa omaksumiasi ajatusmalleja ja suhtautua kaikkiin ympäristön asioihin vaan "asioina", hyväksyvästi, kiitollisuudella ja oireilematta niistä. Esim. juuri netinkäyttöön.