Tänä vuonna en ehtinyt suunnitella blogiin joulukalenteria. (😔) Tai okei - yritin, mutta en vain keksinyt teemaa.
Mietin, että haluaisin joka tapauksessa jonkin kivan päivittäisen matalan kynnyksen kalenterijulkaisun, kun se kuitenkin on ollut monivuotinen Karkkipäivän perinne. Kun minulla sattuu olemaan neljä (itse asiassa viisikin..! Yksi odottaa Postissa!) kosmetiikkajoulukalenteria, niin päätin, että avaan näitä kalentereita blogissa sekä Instagram-tililläni. Onpahan ainakin ehtaa joulukalenteri-meininkiä! 🎄
Joulukuun aikana keksin jonkin hyvän kohteen tai kohteita kalenterien sisällölle; voisin arpoa osan sisällöistä teille seuraajilleni ja antaa osan hyväntekeväisyyteen. 🎁❤️
Olen saanut kosmetiikkajoulukalentereita lahjoituksena seuraavilta tahoilta:
House Of Organic
Noora Shingler
Dermosil
Korres
Twistbe
Twistbe'n kalenteri odottaa Postissa, haen sen huomenna!
Koska olen yhä Helsingissä (tänään oli viimeinen I Love Me -messupäivä) ja kalenterit kotona Tampereella, pääsen aloittamaan luukkujen avaamisen vasta huomenna. 🙂 Menee varmasti iltapäivään.
Pääset seuraamaan joulukalenteria täällä.
Luukut avautuvat joka päivä samassa postauksessa, joka on tallennettu blogin ylänavigaatiopalkkiin. Kirjaan jokaiseen luukkuun kommenttini ja fiilikseni kalenterien sisällöstä; oliko tuote tuttu, vaikuttaako se kiinnostavalta, millaiseen ihotilanteeseen se mahdollisesti sopisi jne.
Mulle tuli myös tällainen spontaani idea, että jaan joka luukussa jonkin kosmetiikkamuiston. 🙂
Tiedän jo, mikä on eka..! ☺️
Tervetuloa seuraamaan Karkkipäivän joulukalenteria!
Tämän vuoden luukkuja odotellessa, suosittelen hakemaan hyvää mieltä vuoden 2022 joulukalenteristani, jonka luukuissa meitä ilahduttivat seuraajieni suloiset lemmikkieläimet! 💕🥹 Toinen ihana eläinaiheinen joulukalenteri oli vuoden 2019 avustajakoirille omistettu joulukalenteri. 🐾 ❤️
Nuo kalenteri ovat suosikkini kaikista mun blogijoulukalentereista, niin hellyttäviä ja koskettavia tarinoita rakkaista ja tärkeistä eläinystävistä.
Mulle tuli tällainen aihe mieleen näin marraskuun alun kunniaksi. ☺️
Mitä ajattelette aiheesta: kuuluuko mielestänne saman katon alla asuminen vakiintuneeseen parisuhteeseen? Voisitteko itse kuvitella asuvanne eri osoitteissa kumppaninne kanssa, vai asutteko jo?
Myönnettäköön, että kipinä aiheeseen syntyi, kun silmiini taannoin osui yhdellä keskustelupalstalla kommentti siitä, että mun kaltaisen ihmisen on varmasti vaikea löytää kumppania, kun elämäntyylini on niin epätavallinen. Tällä ilmeisesti viitattiin siihen, että matkustelen niin paljon enkä "asetu aloilleni".
Tämä sai minut miettimään, miksi mun elämäntyyli olisi jotenkin erikoinen tai tekisi vaikeaksi olla parisuhteessa. Onko aloillaan pysyminen parisuhteen edellytys? Ehkä se joillekin on. Mun mielestä ei ole mitään ehtoa sille, millaisissa olosuhteissa parisuhde toimii. Ja mikä sitten ylipäänsä määrittää parisuhteen? Onko se yhdessä asuminen? Se, että näkee toisiaan x kertaa viikossa tai kuukaudessa?
Mun mielestä parisuhde on lopulta kahden ihmisen välinen sitoumus toisiaan kohtaan.
On tietysti olemassa perinteisenä pidetty malli, jossa kaksi ihmistä tapaa, tutustuu, muuttaa lopulta yhteen ja tulee avo- tai aviopariksi. Mutta miksi tämä tapa olisi oikeampi tapa kuin jokin toinen.
On ihmisiä, jotka jo ammattinsa puolesta ovat koko ajan matkoilla. On monenlaisia syitä, miksi elämä ei ole staattista ja yhdelle alueelle keskittyvää. On myös ihmisiä, jotka tietoisesti valitsevat maailmankulkijan elämäntavan, eivätkä ikinä asetu aloilleen. Parisuhde ei ole poissuljettua näissä tilanteissa.
Minulle tietynlainen levottomuus on ollut ominaista koko elämäni. En mä edes mieti miksi on niin, kun aina on ollut niin. Aloitin matkustelun 16-vuotiaana ja olen reissannut itsekseni 17-vuotiaasta lähtien. Olen hakeutunut eri ympäristöihin, koska ne kiinnostavat minua. Erilaiset kokemukset kiinnostavat, ja minusta olisi tylsää olla koko ajan samassa paikassa.
Vaikka kaipaan kodin tunnetta ja ankkuroitumista, ankkuripaikka ei tarkoita sitä, että haluaisin yhtään vähempää kokea uusia maisemia. Tämä tuli ymmärrettyä viimeistään nyt, kun ostin oman asunnon. Rakastan kotiani ja se ON mun satama, mutta satamia on muuallakin. Voin käydä purjehduksilla, ja sitten lipua turvallisesti takaisin kotisatamaan.
Sellainen elämä tekee minut onnelliseksi.
Myös elämänkumppani tekee minut onnelliseksi. Mutta ei minun tarvitse asua hänen kanssaan 24/7. Tällä hetkellä en tiedä, haluaisinko sitä koskaan, koska oman tilan tarpeeni on niin suuri. Mun täytyy saada olla säännöllisesti yksin, että jaksan olla muiden ihmisten seurassa, ainakin se kuuluu tämänhetkiseen elämänvaiheeseeni. (Minusta on tullut sosiaalinen introvertti.) Ehkä tämä näyttäytyy jollekulle tosi outona, mutta se on ok. Olemme erilaisia.
Viihdyn parhaiten sellaisen ihmisen rinnalla, joka myös jakaa matkustelullisen elämäntyylin ja jolle on luontaista olla kotonaan niin mökillä, Kööpenhaminassa tai Roomassa.
Olen ollut sellaisessa parisuhteessa itse asiassa koko aikuisikäni. 💜
Joten oma vastaukseni jutun otsikkoon on: ei, parisuhteessa ei tarvitse asua yhdessä. Ehkä koskaan. Se voi jopa olla joidenkin pitkien parisuhteiden salaisuus.
Mitä ajatuksia aihe herättää teissä?
Rutiinit tuovat mulle turvallisuuden tunnetta sekä järjestystä elämään. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen oivaltanut rutiinien merkityksen. Samalla lailla toistuvat asiat rauhoittavat minua ja ovat ikäänkuin "koti" siinä missä jokin fyysinen paikka tai läheisten ihmisten seura.
En tietenkään haluaisi koko elämän olevan yhtä Groundhog Day'ta, mutta tiettyjen arkisten asioiden toistuminen samanlaisina on minulle mukavaa ja tärkeää.
Tänään kirjoitan mun aamurutiinista, esimerkkinä tämän päivän aamu sunnuntaina 8. lokakuuta.
Vain kosmetiikkatuotteet vaihtuvat aamurutiinissa - eivätkä niistäkään kaikki. :)
Herään yleensä klo 6-7 välillä. Tänään heräsin 6.42.
Ensimmäisenä menen pesemään kasvot kylmällä vedellä. Se on tehtävä heti, silmät tuntuvat ihan "hiekkaisilta" ennen kuin kasvot huuhtelee.
Kasvojen huuhtelu on merkki keholle, että nyt herättiin ja päivä alkaa.
Jos olisi arkiaamu, elvyttäisin tässä vaiheessa myös kiharani suihkuttamalla hiuksiin suihkepullolla vettä ja kosteuttavaa hiussuihketta. (Tai kosteuttavaa kasvovettä, mulla on niin paljon kasvovesiä että käytän osaa myös hiusten hoidossa.) Vesisuihke herättää hiuksissa olevan Brunsin muotoiluvoiteen, ja yön aikana hattaroituneet kiharat asettuvat jälleen jäsentyneempiin kiharaosioihin. Koska on sunnuntai ja tiedän olevani koko päivän kotona, en elvyttele tänään kiharoitani.
Huuhtelun jälkeen suihkuttelen kasvoille kasvovettä. Tällä hetkellä käytän Moi Forestilta saamaani Forest Rain Mistiä johon olen ihan hullaantunut. Käytän nykyään paljon enemmän hajusteettomia ja minimalistisia kasvovesiä kuin ennen, koska tänä vuonna koetut ihoärtymyskohtaukset ovat tehneet minusta varovaisemman. Ylipäänsä käytän vähemmän tuotteita kuin ennen, enkä missään tapauksessa enää kokeilisi yhdellä kerralla kokonaista settiä uusia tuotteita.
Seuraavaksi levitän kasvoille Novexpertin C-vitamiiniseerumin, joka on yksi harvoista ihonhoitorutiinini tuotteista, joka ei muutu. Kesäisin vaihdan sen anti dark spot -seerumiin, mutta muuten mun aamuseerumi on aina tämä.
Sitten musiikkia soimaan ja kynttilöiden sytytys. Mun jokaiseen aamuun kuuluu kynttilänvalo syyskuusta toukokuuhun.
Tänä aamuna teki mieli kuunnella rauhallista klassista.
Menen keittiöön laittamaan kahvin tippumaan. Kello on 07.02.
Juon aamuisin 2-3 isoa mukillista kahvia ja kahvin täytyy ehdottomasti olla tummapaahtoista. Mitä tummempaa, sen parempaa.
Kahvikupillisesta jopa yli puolet on maitoa. Kahvimaitokin on rutiini: käytän soijamaitoa ja pienen tilkan kermaa. Lehmänmaito maistuu minusta liian maitoiselta, ja lisäksi pyrin kahvimaitovalinnallani tasapainottamaan kovien ja pehmeiden rasvojen saantiani. Syön runsaasti juustoa ja rasvaista jogurttia, joista saan jo riittämiin kovaa rasvaa.
Laitan samalla aamiaiskasvikseni lautaselle "oleentumaan", jotta ne olisivat huoneenlämpöisiä siinä vaiheessa kun syön aamiaista. En tykkää jääkaappikylmistä vihanneksista.
Syön joka aamu saman aamiaisen: kananmunia, juustoa ja kasviksia. Syön aamiaista vasta 2-3 tuntia heräämisen jälkeen, joskus vieläkin myöhempään.
Seuraavaksi laitan silmänalusille hydrogeelilaput sunnuntaihemmotteluna. (Okei, tämä ei ole rutiinia, vaan tätä teen harvemmin. Normaalisti seerumin jälkeen iholle olisi mennyt silmänympärysvoide ja kasvoöljy.)
Kirjoittelin hydrogeelilapuista muinoin blogiin, ne ovat ihan paras tuote tasoittamaan pussittavaa ihoa sekä silmänympärysjuonteita. Ikävä kyllä Kicks lopetti näiden myynnin. Hamstrasin näitä monta paketillista viimeisten joukosta. Nämä ovat muuten korealaisia, siellä ollaan mestareita hydrogeelinaamioissa.
Sitten hajuvettä. Laitan aina kotonakin hajuvettä, se on kuin asuste joka puetaan päälle kuten vaate tai koru.
Valitsen tänään Abelin Cobalt Amberin, sitä laitoin eilenkin. Sen tummuus ja mausteisuus sopii syksyyn.
Seuraavaksi siirryn tietokoneen ääreen kahveineni.
Tsekkaan blogikommentit ja laitan it-tukihenkilölleni viestiä blogin mobiilinäkymän ongelmasta.
Jos olisi arkipäivä, aloittaisin työt. Koska on sunnuntai, avaan HS:n sivun ja luen uutisia.
Käyn välillä poistamassa hydrogeelilaput silmien alta ja laitan silmänympärysvoiteen.
Luen uutissivuja kello 8.30 asti, sitten keskityn blogipohjan säädöksiin. On vielä paljon pieniä juttuja hienosäädettävänä, ja muutokset etenevät hitaasti, koska web design on minulle aivan uusi asia. Joudun koko ajan laittamaan viestiä it-tuelleni ja nolottaa.
Kymmeneltä minulla alkaa olla nälkä.
Lähden keittiöön paistamaan kananmunia. Teen senkin aina samalla tavalla: munien päälle Provencalen yrttejä, kurkumaa ja juustoa, ja sitten taitan kananmunan kolmiomaiseksi taskuksi. Keltuaiset saavat jäädä hieman pehmeiksi.
Muistan tässä vaiheessa laittaa kollageeni-jauheen liukenemaan vesilasiin. (Lisäravinne.) Yleensä teen sen heti aamulla laittaessani kahvin tippumaan.
Sitten aamiaista. En vain voi kyllästyä kananmuniin. Syön niitä myös keitettyinä tai kokkelina, mutta paistettuina ovat parhaita. (Tykkään muutenkin paistetusta ruoasta. Ehkä vähän liikaakin.)
Ruoan jälkeen palaan tietokoneelle ja jatkan blogisäätöjen tutkailua ja it-tuen kanssa sähköpostittelua. Kirjoitan sähköpostia myös äidille.
(Mun äiti ei tykkää soitella, vaan kirjoittelee useammin sähköpostikirjeitä kuin soittaa... 😅)
Kello 12 tienoilla totean, että mulla on taas nälkä, mutta ei ole vielä lounasaika (mulle). Valmistan mun kakkosaamiaisen, eli luonnonjogurttia pähkinöillä. Tänään joukkoon menee myös vähän kotimaista omenaa. (Suomalaiset omenat best.) Jogurtti-kakkosaamiainen on tyypillinen osa mun aamua, mutta en koskaan syö sitä samaan aikaan kananmunien kanssa vaan odotan, että tulee uudestaan nälkä. 🤷♀️
Näin on ilmeisesti hyvä mun aamu-sabluunassa.
Ja tähän hetkeen päättyy mun aamu(päivä). : )
P.S. Huomaan, että tänä aamuna en laittanut lainkaan kasvoöljyä..! Ohoh, poikkeama! 😄
P.P.S. Jos mulla on töitä heti aamusta muualla kuin kotona, otan aamiaisen mukaan töihin ja syön ekalla kahvitauolla. ☕️
Olen aina haaveillut matkustelusta asuntoautolla. Se ei ole toistaiseksi toteutunut elämässäni (kai jotain pitää jättää eläkeikäänkin), mutta sen sijaan olen päässyt kokemaan asuntoautoilun vesi-versiota eli veneilyä.
Otsikko viittaa seuraamaani Instagram-tiliin @tinyhouse.yes, jossa esitellään toinen toistaan hurmaavampia minikoteja taloista autoihin ja mökkeihin. Todella ihana hyvän mielen tili, tulen jotenkin tosi iloiseksi, kun näen kuvia erilaisista minikotiratkaisuista!
En haluaisi pysyvästi asua minikodissa, mutta elämä ja asumisratkaisut pikkuisissa tiloissa jostain syystä viehättävät minua. Tyyppiä hobittikolot..! Ahtaat tilat, joihin saa oikein ryömiä ja käpertyä tuovat minulle turvan tunnetta (toisille taas klaustrofobiaa...).
Tällä pohjalla ei tule yllätyksenä, että pienen purjeveneen ahdas kajuutta on muodostunut minulle mieluisaksi "kodiksi". 🙂
Olen nyt purjehtimassa neljättä kesää miesystäväni purjeveneellä. Purjehdustaitoja en ole juurikaan oppinut, fakta, jota surin erityisesti viime kesänä, mutta jonka olen nyt hyväksynyt. Veneilysesonki on lopulta niin lyhyt, että minkä parissa-kolmessa viikossa oppii, unohtaa äärimmäisen tehokkaasti seuraavan 11 kuukauden aikana. Ainakin mun pää.
Tämä ei kuitenkaan estä minua nauttimasta veneilyelämästä ja sen mukanaan tuomasta mahdollisuudesta kokea Suomen saaristoa. Veneessä asuminen on niin söpöä, etteivät sateiset välipäivät vierassatamissa haittaa yhtään. :) Mikäs täällä on ollessa pikkuisessa lämpimässä sopessa, kun netti toimii ja voi tehdä töitä kuten kotonakin. (Mun loma on jo ohi, mutta olen vielä tämän viikon purjehtimassa.)
Tässä postauksessa jaan hieman tinyhouse -tunnelmia veneestä. Kaikkea muuta kuin Instagram-materiaalia, mutta filtteröimätöntä elämää. ☺️
Veneen salonki eli "olohuone" koostuu sohvaryhmästä ja pentteristä eli keittiöstä. Tai tämän veneen tapauksessa keittonurkasta.
Tilaa salongissa on ehkä 4-6 neliömetriä..? Vene on 30-jalkainen. Olen huono arvioimaan tilavuutta. Salonki toimii ruokailu- ja oleskelutilana - sekä mun täällä ollessa mun työhuoneena.
Salongin ja keulassa olevan makuusopin välissä olevassa tilassa on WC sekä pieni vaatekaappi.
Keittonurkkaus. Ja tiskit, jotka odottavat pääsyä vierassataman tiskipisteeseen. Vesillä ei luonnollisestikaan tiskata, ettei mereen pääse tiskiainetta. Ellei sitten halua tiskata pelkällä vedellä.
Jääkaapit eli kylmäsyvennykset ovat sohvatyynyjen alla.
Etenkin taaemmasta kaapista on välillä rasittavaa noukkia eli kaivaa jotain kaikkein alimpana olevia ruokajuttuja... 😛
Keulan makuutila
Veneeseen mahtuu nukkumaan viisi henkeä. Keulassa on makuutila kahdelle, sohville mahtuu nukkumaan kaksi ja peräosassa on vielä yhden hengen makuusoppi, joka tosin meillä toimii varastotilana.
Keulan makuutila on kuin jalkopäätä kohti kapeneva "pesäkolo". Korkeudeltaan tila on noin puoli metriä ja sinne ryömitään. Siellä nukkuminen voi varmasti jollekulle olla klaustrofobinen kokemus. Mä nukun siellä hyvin!
Pyrimme pitämään kajuutan siistinä, mutta jos totta puhutaan, välillä siellä näyttää tältä.... 😂
Tällaisina hetkinä viihtyvyys kieltämättä kärsii, ja joskus tulee suoranaisia "aaargh, mihin nää kaikki kamat mahtuu!" -melt down -momentteja.
Mä olen yleisesti köökki-vastaava. Sehän sopii :) Salaattia syödään joka päivä.
Purjehduksen aikaisina eväinä toimivat nopeasti fiksattavat näkkärit tai voileivät. Minulle on omat siemen- ja kauraleivät ja äijälle ruisleivät ja saaristolaislimput. Lidlin säilykesardiini on myös tutuksi tullut on-the-go-eväs. Vinkkinä muillekin, jotka eivät niin ole ihastuneet tomaattikastikkeessa lilluvaan sardiiniin (kuten mä): Lidlistä saa älyttömän hyviä säilykesardiinifileitä öljyssä. Erittäin maukkaita!
(...ja tuo Tenholan juusto.... 🤤 Harmi ettei tätä herkkua saa Tampereelta...)
Ei tiny house -juttua ilman vähän kosmetiikkaakin. ☺️ Mun oma tilpehöörihylly on muuten yllättävän siisti. :) Siellä on kosmetiikkapurkkien lisäksi matkapahoinvointitabletteja, topsipuikkoja, vanulappuja ja puhdistusliinoja.
Puhdistusliinat ovat käteviä silloin, kun käytössä on rajallisesti vettä, mutta mulle tulee niiden käytöstä - ja ylipäänsä epähuolellisesta huuhtomisesta - helposti näppyjä. Siksi pyrin veneelläkin aina järjestämään kunnon puhdistusolosuhteet, eli keitän iltaisin kuumaa vettä kasvojenpesua varten, jos emme ole vierasvenesataman fasiliteettien lähellä.
On kyllä jännä, miten nopeasti huono puhdistus näkyy iholla epäpuhtauksina! Lämmin vesi ja tätä nykyä myös öljypuhdistus ovat mun iholla aivan must.
Tällä kertaa mukana on tällainen joukkio:
KASVOT
Taiga-puhdistusöljy
Djusie-puhdistusöljy (matkapakkauksessa, käytetty jo loppuun)
Evolve Daily Detox -puhdistusgeeli
Cattier-miselligeeli silmämeikin puhdistukseen
Bränditön ruusuvesi
Esse Sensitive -kasvovesi
Leahlani Bohemian Ruby -kasvovesi
Pure Beauty -hyaluronihapposeerumi
Patyka Dark Spot Correcting -seerumi
Mádara Strawberry Vitamin Blend -kasvoöljy
Urang Vitamin Oil -kasvoöljy
Medik8 R-Retinoate -silmänympärysvoide
Lavera My Age -silmänympärysvoide
HIUKSET
Bruns Jasmiini-shampoo
Bruns Bergamotti-hiusnaamio
Bruns Minttu-hiusgeeli
VARTALO
Dermosil Hydrogeeli
Lemon Juice & Glycerine -kantapäävoide
Taika-jalkavoide (jota käytän myös käsi- ja vartalovoiteena)
Lavera-palashampoo (jota käytän suihkuvaahtona)
Lavera Natural & Sensitive -deodorantti
Olen muuten nyt alkanut käyttää jalkoihinkin "tuplakosteutus"-metodia, eli alle geeli eli vesikosteus, päälle tuhti voide eli rasvakosteus. Tällä metodilla sain käsieni ihon ja suojabarriäärin kuntoon, ja nyt testaan, saisinko jalkojenkin kovettuneesta ihosta pysyvämmin pehmeän tällä systeemillä. Aiemmin olen käyttänyt jalkoihin pelkästään rasvaisia ja karbamidipitoisia voiteita.
Tuntuu hassulta laittaa vesimäistä geeliä etenkin rutikuiviin kantapäihin, mutta selvästi sillä on sellainen vaikutus, että paksu karbamidivoide (kantapäävoide) imeytyy sukkelammin. Ja samalla lukitsee Hydrogeelin kosteuden ihoon.
Veneillessäkin käytän hajuvettä! 😊 Tosin vahvempi iltatuoksu Love, Chloé Eau Intense oli mukana vain, jotta saatoin käyttää sitä hääjuhlissa Ahvenanmaalla. (Hoitolapseni Frida meni naimisiin. ❤️)
Aimée de Marsin sitrustuoksu Divine Émeraude on mun kesäinen arkituoksu. :)
Entä harrastaako joku asuntoautoilua tai veneilyä? ☺️ Tai siirtolapuutarhamökkeilyä? 😍 Oi, siinäpä muuten yksi tiny house -tyyppi, josta tykkään..!
Joulukalenteri, luukku 3.
Kahvi.
Olin teen juoja 32-vuotiaaksi saakka. Join teetä valtavia määriä ja kaikkina vuorokauden aikoina - se oli parasta juomaa mitä tiesin. Oli ollut jo lapsesta saakka. Kuopion Kauppahallin Maustesopin teevalikoiman tunsin jo teininä läpikotaisin ja välillä tein shoppailumatkoja Helsingin eksoottisiin teeputiikkeihin saakka. Lontoon teetarjonta sai minut ihan pähkinöiksi
Kunnes: 32-vuotiaana teen aikakausi elämässäni päättyi ja tilalle astui kahvi. Hämmentävää kyllä, nämä kaksi eivät jääneet sopuisaan yhteisvaikutukseen elämässäni, vaan kahvi dramaattisesti syrjäytti teen täysin. Aiemmin kahvi oli jotain, jota nautin ainoastaan satunnaisesti kahviloissa, se oli seurustelujuoma. Kotona en ikinä juonut kahvia.
Kahvin valtaan astuminen liittyi ruokavalioremonttiini.
Kesällä 2011 jätin sokerin ja muut raffinoidut hiilihydraatit kokonaan pois lautaseltani (ja mukeistani), minkä seurauksena makuaistini muuttui merkittävästi. Sokeri turruttaa makuistia, ja jos sitä on aiemmin käyttänyt paljon ja jättää sen pois, suussa herää aivan uudenlainen aistitaso.
Aloin löytää makuja, joita en ollut koskaan aiemmin aistinut. Melkein kaikki alkoi maistua intensiivisemmältä, jopa kurkku saattoi maistua makealta. Kahvi? En ikinä unohda hetkeä, kun pitkästä aikaa tilasin caffè latten ystäväni seurassa kahvilassa, ja olin ihan että "Mitä tähän on lisätty..??" Maku pursusi syvän vivahteikkaita aromeja ja herkullisia nyansseja ja maidon luontaisesti sisältämän sokerin lempeä makeus täytti suuni kuin hienostunein jälkiruoka! En meinannut uskoa, että kyseessä oli sama kahvijuoma, jota olin aiemmin tilannut kahviloissa. Nyt se maistui aivan erilaiselta - ja ihan taivaalliselta.
Olin saman tien "uuden" juoman pauloissa. Ja silloinen mieheni sai aamuisin rinnalleen kahvikaverin!
Siitä saakka olen juonut kahvia joka aamu, ja jokaisena aamuna se on yhtä suuri nautinto. Juon kahvia puhtaasti maun ja hemmottelevan kokemuksen vuoksi - kahvi on minulle kulinaristinen hetki. En yhdistä sitä ruokaan ja nautin sen mieluiten aidon kerman kanssa.
En ole tullut riippuvaiseksi kofeiinista eikä kahvilla myöskään ole minuun piristävää vaikutusta, kahvi ei "herätä" minua aamuisin vaan pikemminkin tunne kahvikupillisen jälkeen on rauhoittava. Jos syystä tai toisesta en jonain aamuna saa kahvia (tyyppiä hotellin kahvinkeitin on rikki tai kahvi on kotona lopussa!), en saa mitään oireiluja. Voisin hyvin olla myös ilman kahvia.
Mutta miksi olisin? Jos näin pienellä asialla voi jokaiseen päivään tuoda kultareunuksen, niin todella mielelläni sen valitsen. ❤️
Tänään kirjoitan vähän erikoisesta aiheesta: olen yliherkkä minkäänlaiselle lian tai tahman tunteelle iholla.
En tiedä miksi tuli mieleen avautua tästä, mutta on ihan kivaa ja rentouttavaa kirjoittaa välillä tällaisista vähemmän vakavista tai suorastaan höperöistä aiheista. Toisaalta - vastenmielisyys tahmeaa ihoa kohtaan on jotain, jonka epäilen monen muunkin jakavan. Ehkä ei kuitenkaan ihan näin intensiivisessä mittakaavassa.
En pitkään ajatellut, että tahman välttelyssäni oli mitään tavallisesta poikkeavaa. Sittemmin olen kiinnittänyt huomiota siihen, etteivät muut pese, pyyhi ja puhdista käsiään tai ihoaan ihan yhtä tiheästi kuin itse teen. Tajusin, että minulla kuluu käsisaippuaa ja Savetteja ihan valtavia määriä.
Havahduin myös siihen, että käsipyyhkeeni sekä keittiössä että kylpyhuoneessa ovat koko ajan niin märkiä, että ne pitää laittaa parin tunnin välein kuivumaan. Olenkin alkanut pitää kylppärissä kahta käsipyyhettä, jotka kiertävät päivän aikana kuivaustangon ja ripustuskoukun väliä...
Otin tämän käsisaippuan käyttöön huhtikuussa Maarianhaminan asunnollani. Olen viettänyt asunnolla sen jälkeen noin kuukauden. 400 millin pullosta on kulunut yli puolet... Ja tämä on vain kylppärin saippua, keittiössä on omansa....
En voi sietää minkäänlaista, edes aavistuksenomaista tahmeuden, rasvan tai lian tunnetta ihollani. Saatan huuhtoa ja pestä käsiäni saippualla 10 kertaa yhden ruoan valmistuksen aikana. Käsien huuhtelu on niin automatisoitunutta, että hädin tuskin huomaan tekeväni sitä, ellen asiakseni kiinnitä siihen huomiota.
Jos kosketan öljyistä tonnikalapurkkia tai Oivariini-rasiaa, ei riitä, että pyyhkäisen rasvan iholtani käsipaperiin; iho on pestävä huolellisesti lyhyenkin purkkikontaktin jälkeen. Kun pilkon kasviksia, tunnen silloinkin tarvetta huuhtoa kädet, vaikka kasviksissa ei ole mitään rasvaista.
Käsissä ei saa tuntua mitään ylimääräistä.
Kun levitän kasvoille ihonhoitotuotteen, pesen kädet jokaisen hoitotuotteen välillä, koska en pidä siitä, että seerumiin/öljyyn/voiteeseen "sotkeentuneet" sormeni siirtävät tuotetta seuraavan purkin kylkeen. Enkä tietenkään voi sietää sitä, että käsiin jää ylipäänsä mitään tuotteen tuntua, kun olen saanut kaikki naama-aineet levitettyä.
Tajusin, että olen jopa lopettanut käsivoiteen käytön päiväsaikaan, koska en siedä voiteen tuntua ihollani valveilla ollessa tai kun teen jotain - ja yleensä teen jotain käsilläni koko valveillaoloajan.
Onkohan tämä ihan normaalia..? Tulee tunne, että ei ole.
Tahmaisuuden välttely on myös yksi syistä, miksi inhoan käyttää aurinkovoiteita vartalolla.
Kasvoaurinkovoiteista löytyy jo täysin ihoon katoavia, 0% tahmaisia tai rasvaisen tunteen jättäviä koostumuksia, mutta vartaloaurinkovoiteissa en vielä ole törmännyt tällaiseen koostumukseen.
Koska haluan ilman muuta suojata ihoni UV-säteilyltä, käytän tunnollisesti aurinkovoidetta koko vartalolla (auringolle altistuvilla alueilla), mutta joka kerta kun levitän voiteen ja puen sen jälkeen vaatteet päälle, tunnen inhotusta siitä, että vaatteet joutuvat kosketuksiin rasvapintaisen ihon kanssa. Tai että kädelläni hipaisen rasvaista ihon pintaa... (ja sitten tulee taas tarve pestä kädet...) Tunne on ihan absurdi, mutta en voi sille mitään.
Sääriin tulee harvoin koskettua tarkoituksetta, jolloin aurinkovoiteen tällä alueella saattaa jopa pystyä päivän aikana unohtamaan, mutta ihoalueet kuten käsivarret ovat jatkuvasti "hollilla". Tämän vuoksi olen alkanut erityisesti city-olosuhteissa levittää käsivarsille ja dekolteelle kasvoille tarkoitettua mattapinnan jättävää aurinkovoidetta (suosikkini on Nivea Shine Control SK 30).
Harras toiveeni olisi, että Nivea tai jokin muu brändi lanseeraisi Non-sticky-aurinkovoiteen myös koko vartalolle. Minusta tulisi ikuisesti uskollinen asiakas..!! 🙏🏻 Luonnonkosmetiikan keinoin tällainen koostumus ei ole mahdollista, ainakaan tämän hetken teknologialla.
Koska iho voi tahmaantua myös silloin, kun en ole vesihanan ja käsisaippuan välittömässä läheisyydessä, kannan mukanani aina Savetteja tai muita tehokkaita käsienpuhdistuspyyhkeitä. Suosin pyyhkeitä käsidesin sijaan, sillä käsidesi vain desinfioi, se ei poista likaa.
Savetit ovat ihan ehdottomia erityisesti kesä- ja aurinkovoideaikaan, yllä mainituista syistä. (Vartalo)aurinkovoiteen lisääminen kesken päivän on pahin mahdollinen tahmatilanne, ja tahmaisista näpeistä on välittömästi päästävä eroon. Jos olen rannalla, mieluiten vielä huuhdon kädet Savett-käsittelyn jälkeen juomavedellä...
Kun meikkaan, pesen kädet jokaisen sormin levitettävän tuotteen jälkeen; silmämeikinpohjustajan, peiteaineen ja meikkivoiteen...
Pitäisiköhän jonain päivänä yrittää laskea, montako kertaa pesen kädet....? En tiedä olisiko perässä pysyminen mahdollista, koska käsien pesu on niin tiheää, alitajuista ja automatisoitunutta.
...ja.... sitten mä olen välillä ihmetellyt, miksi mun käsien iho on viime vuosina muuttunut kroonisesti kuivaksi.
Pitääkö sitä tosiaan ihmetellä..? 🙈
Tunnistaako kukaan muu itsessään näin pahaa tahman ja lian välttelyä..?
Ayurveda-kokeilu ei onnistunut.
Olen muutama viikko sitten luopunut viimeisimmistäkin yrityksistä omaksua ja säilyttää arjessani ayurvedan mukaisia pitta-kehotyypille suositeltuja ohjeita.
Miksi näin kävi?
Pääasiallinen syy on ravinnon epäsopivuus sekä - rehellisesti: kärsimättömyys.
Kirjoitin syyskuun lopussa havainnoista, joita olin tehnyt runsaamman hiilihydraattimäärän myötä, sekä hienosäädöistä, joita olin tehnyt ayurveda-ruokavaliooni. Kirjoitin viljan hiilihydraatteihin liittyvien voimakkaiden mielihyvän tunteiden ja hallitsemattoman himon palaamisesta. Että se ei tunnu hyvältä.
Ei tunnu terveeltä tai ainakaan mielekkäältä syödä sellaista ravintoa, jota syödessä pitää koko ajan "taistella" vastaan, ettei syö liikaa. Eikä koskaan ole täysin tyytyväinen ja hyvä olo. Joko tekee mieli lisää tai sitten on syönyt liikaa ja vatsaan koskee ja se on turvoksissa. Minun kehossani vallitsee yksinkertaisesti epäterve suhde viljaan ja sokeriin, en pysty nauttimaan niitä kohtuudella vaan koko ajan on tyytymätön olo.
Kaiken lisäksi raskas ja vetelä olo on palannut puuroaamiaisten ja runsaamman hiilihydraatin nauttimisen myötä, enkä viihdy tässä olossa. Vaikka lopetin puuroamiaiset jo viikkoja sitten, elimistöni ei ole vieläkään palautunut normaaliin tilaan vaan minulla on kummallinen olo ja laskenut ruokahalu. Raskas olo ei tunnu hellittävän, ja elimistö hakee hämmentyneenä paluuta sille sopivan ravinnon tasapainoon.
Aamiainen tänään. This is my stuff.
Hyvästi, jokapäiväiväiset viljat. Voin mainiosti syödä kaurapuuroa silloin tällöin, niinkuin olen tehnyt koko vhh:ni ajan, vailla mitään ikäviä sivuoireita. Mutta päivittäinen vilja? Ei toimi.
Entä toinen syy kokeilun päättymiselle? Kärsimättömyys.
Tiedättehän, mikä motivoi ihmistä eniten. Tulokset. Kaikkein parhaiten nopeat tulokset. Kaikessa ei tietenkään ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista saavuttaa nopeita tuloksia, mutta motivaation psykologiaan se ei vaikuta; kun tulokset antavat odottaa, motivaatiomme laskee.
Näin kävi minulle. Kärsivällisyyteni ayurveda-kokeilun suhteen sammui, koska en huomannut mitään myönteisiä vaikutuksia.
Minulle kerrottiin, että jo pelkästään ruokavaliota muuttamalla ja kehotyypilleni haitallisten ruoka-aineiden poisjättämisellä tulisi olla selkeitä vaikutuksia kahdessa viikossa. En havainnut mitään tällaista. Päinvastoin, mitä pidempään jatkoin suositellun ruokavalion syömistä, sitä epämiellyttävämmäksi oloni muuttui.
Mitä nämä ayurveda-kokeilulla tavoitellut myönteiset vaikutukset olivatkaan?
Levottomuuden ja huolen tunteiden väheneminen, keskittymiskyvyn vahvistuminen (ja lopulta palautuminen), yleinen parempi rauhoittuminen.
Ayurveda-elämäntavoilla tähdätään oman kehotyypin tasapainottamiseen, ja pitta-kehotyypillä tämä on tulielementin tasapainotus. Vähennetään tulta = keho ja mieli rauhoittuvat ja sitä myöten myös kognitiiviset resurssit palautuvat ja alkavat toimia paremmin.
Kaikkein eniten toivon keskittymiskykyni, pitkäjänteisyyteni ja muistini vahvistumista. Että mieleni ei yksinkertaisesti pomppisi koko ajan ympäriinsä. Esimerkiksi: haluaisin pystyä jälleen lukemaan kirjaa yhtäjaksoisesti useamman tunnin. Tämä on hartain toiveeni.
Puuron syöminen ja juuston, kananmunan ja tomaatin poisjättäminen ei vahvistanut keskittymiskykyäni piiruakaan.
Onnistuin tekemään kookosöljy-kokovartalohieronnan kahdesti. Se tuntuu todella ihanalta. <3
Ayurvedassa on paljon todella hyvää, ja joitain elementtejä haluaisin yhä pystyä omaksumaan osaksi elämäntapojani. Kuten rauhoittumishetket hengitysharjoitusten parissa, öljyhieronta ja ruokailun hidas tempo (olen jo oppinut pureskelemaan ruokaa hitaammin...!).
Selvästi tietoiset rauhoittumiseen omistetut hetket, jolloin aivot laitetaan totaalisesti narikkaan ja kaikki tietotekniikka lukitaan toiseen huoneeseen, tekisivät minulle todella hyvää. Näitä asioita kohti haluan edelleen mennä.
Mutta se on minulle oikeasti todella vaikeaa. "Olla tekemättä mitään". Se on hirveän vaikeaa.
Jos saisi vaikka edes yhden öljyhierontahetken viikkoon, sekä yhden hengitysharjoituksen, sekin olisi jotain. ❤️
Lopuksi tekee mieli verrata tätä kokeilua edelliseen suureen elämäntapamuutokseeni. Miksi se onnistui?
Kesällä 2011 lähdin kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota korjatakseni moninaisia epäterveitä ruokailutottumuksiani ja huonoa oloa kehossa. Kokeilu tuntui ihan yhtä haasteelliselta ja vaativalta kuin ayurveda nyt. Itse asiassa paljon haasteellisemmaltakin; jouduin tekemään valtavan suuria muutoksia ja miettimään kaiken lautasellani uusiksi.
Muutos onnistui, eikä uusien tapojen omaksuminen ollut lopulta edes vaikeaa vaan jopa hauskaa. Miksi? Koska nopeat tulokset motivoivat jatkamaan. Myönteiset vaikutukset tuntuivat parissa viikossa, ja se teki jatkamisen helpoksi ja mielekkääksi.
Yhdeksän vuotta myöhemmin olen yhä samalla tiellä.
Kun vain jostain löytyisi nyt yhtä motivoivia keinoja rauhoittaa mielen loikkiminen. 🙏🏻
Kreikka jää nyt väliin tältä vuodelta. Ei voi mitään, vallitsevassa tilanteessa ei vain tunnu hyvältä matkustaa ulkomaille. En pysty nauttimaan matkasta näissä olosuhteissa, enkä rentoutumaan tehdessäni jotain suositusten vastaista - maskilomailun mielekkyydestä puhumattakaan.
Halusin Kreikan niin paljon toteutuvan, vaikka realiteetit ovat toki koko ajan olleet syksyistä lomaa vastaan. No, Kreikka pysyy siellä ja odottaa. Haluan matkustaa sinne hyvällä mielellä. Nyt ei ole sellainen mieli ulkomaan matkojen suhteen.
Tästä tulee ensimmäinen vuosi yli kymmeneen vuoteen, kun en pääse Kreikkaan. Matkan peruuntuminen ei toisaalta harmita niin paljon, kun olen saanut kotimaassakin tehdä tänä kesänä omansalaista saarihyppelyä. Veneily on aivan ihanaa, ja meren sekä saaristoluonnon kauneuden saa veneestä käsin kokea ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Ahvenanmaalla oleillessa - vaikka sielläkin ollaan meren ympäröimänä kaikkialla.
Mahdollisuus kokea Suomen saaristoa tuli todellakin parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan. Veneellä ja luodoilla ei tarvitse miettiä maskeja ja turvavälejä.
Syyskuinen Kreikka vaihtuu nyt Lappiin. Minulla on vielä käyttämättä Pallas-tunturin hotellissa kaksi yötä jotka olin varannut huhtikuulle, ja jotka koronan vuoksi siirtyivät. Ruska-aika Lapissa on jotain, mitä en myöskään ole vielä elämässäni kokenut, joten vaihtoehto ei ole lainkaan huono.
Ahvenanmaallakin voisi ehkä käydä. Tai Punkaharjulla <3 Hotelli Punkaharjun syksyn viimeinen Sieniviikonloppu osuu juuri lomani päätökseen. 
Työkuulumisia.
Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet töissä varmaankin tämän vuoden kiireisimpiä, mutta kiire on laadultaan miellyttävää. Olemme lanseeraamassa uutta kotimaista luonnonkosmetiikkasarjaa, Taikaa, josta kerroinkin jo keväällä. Laverallakin on ihan mahtavia uutuuksia tulossa; jotain ihan uudenlaista Laveran tuotemaailmassa.
Lisäksi olen saanut "pöydälleni" uuden sarjan jonka kanssa teen töitä - Patykan. Tällä viikolla meillä oli Patykan peruskoulutus Ranskasta käsin - paljon asiaa omaksuttavana. Blogin kautta olen saanut tutustua Patykaan jo jonkin verran aikaisemminkin, mutta nyt siitä tulee myös osa päivätyötäni.
Päivätyön takia blogikommenteille ei ole ollut tällä viikolla kunnolla aikaa, mistä olen pahoillani - etenkin kun täällä on ollut niin paljon mielenkiintoista keskustelua niin pk-seudun asuinalueiden kuin puurojenkin tiimoilta ❤️
Rehellisesti, välillä tuntuu vaikealta, kun kumpikin työni liittyy niin olennaisesti näyttöpäätteen äärellä olemiseen. On haastava cocktail, kun sekä taitoni että se, mikä ei ole minulle hyväksi, vaativat saman ympäristön = tietokoneen. Etenkin nyt korona- ja etätyöaikana ruudun osuus päivissä korostuu entisestään, kun kaikki palaverit ja koulutuksetkin toteutetaan etänä netissä.
Onneksi kaikki viikot eivät ole yhtä tietokonepainotteisia, ja välillä on myös sellaisia viikkoja, jolloin kuvaan enemmän ja saa olla työn merkeissä ulkoilmassakin. :)
Vaikka ruutuaikaa on tosiaan tällä viikolla kertynyt kiitettävästi työn puitteissa, on ruutu sentään ollut loppuviikosta omaa työhuonetta inspiroivammassa (ja samalla kodikkaasti ahtaammassa) ympäristössä, kun oli jälleen mahdollisuus veneilyyn.
Tässä yhteydessä voin myös antaa ayurveda-ruokavaliokokeilun väliraportin. Heti kun poistuin kotoa, kokeilu osoittautui vhh-ruokavaliota haastavammaksi, sillä ayurveda-ruokavalio poistaa käytännössä paljon useampia perusruokia paletiltani, kuin mitä vhh tekee. Ayurveda pitta-ruokavalion ulkopuolelle jäävät niin tomaatit, porkkanat, feta, marjat kuin jogurttikin - kaikki ruokia, joita Kalastaja on tottunut meikäläisen syövän, ja niitähän oli vene pullollaan.
Olen pitänyt kiinni vain kananmunattomuudesta, mutta fetasalaatista, jogurtista ja emmentalista en ole kieltäytynyt.
Kalastajan mielestä olen aivan "pimeä", kun vapaaehtoisesti jätän joukon terveellisiä ja maukkaita ruokia pois. Yritä siinä sitten selittää, että "etsin tällä kokeilulla rauhaa ja keskittymiskykyä"... Saat vastaukseksi katseen ja: "Ai - tomaatittomuudella...?"
Mmmmjooo. Oikeasti: ayurveda on paljon vhh:ta vaikeammin perusteltava juttu. Vehnän ja sokerin välttämisen sentään jokainen yleensä ymmärtää. :D
Ihan vilpittömästi haluaisin ayurveda-elämäntavan vaikutuksia testata, ja katsoa, voiko ravinnolla todella olla ylivilkasta mieltä ja levottomuutta rauhoittava vaikutus, mutta kokeilu pääsee jatkumaan kunnolla vasta kotioloissa.
Ja, no.... olisinko tosiaan voinut mennä Kreikkaan kahdeksi viikoksi ja olla syömättä yhtään fetasalaattia ja munakoisoa...? En todellakaan. ❤️
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Jälleen aihe, josta on tehnyt mieli kirjoittaa pidempään.
Kuluttaminen, ja millainen kuluttaja minä olen. (Jep, bloggaajat ovat egosentrisiä ja puhuvat suurimman osan ajasta itsestään ja omista kokemuksistaan 😛 Sitähän bloggaus kai on..?)
Tiedostan, että olen aina ollut rahan suhteen tunneihminen. No, enköhän ole melkein kaiken muunkin.... Joka tapauksessa, suhdettani rahaan voi ehkä kutsua myös naiiviksi. En ole koskaan ollut orientoitunut säästämiseen tai sijoittamiseen, enkä ole koskaan osannut nähdä rahaa omaisuutena. Se on ollut minulle väline tehdä kivoja asioita.
Asenne liittyy varmasti olennaisesti myös siihen, etten ole "5-year-plan"-ihmisiä, vaan elän tässä hetkessä. Suunnitelmani liittyvät aina välittömään lähitulevaisuuteen ja pidemmälle ajattelu melkein ahdistaa.
Haluan keskittyä käsillä olevaan hetkeen ja siihen mikä tekee minut onnelliseksi nyt, kun elän, kävelen, näen, kuulen ja maistan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan..?
En sano, että olen sellainen synkkä ja pessimistinen ihminen, joka pelkää jäävänsä auton alle hetkenä minä hyvänsä ja elää siksi jokaista päiväänsä kuin viimeistä, siitä ei ole kyse. Ei ole kyse pelosta. Olen vain äärettömän vahvasti tunteiden ohjaama ihminen. Mitä voin tehdä tunteakseni itseni onnelliseksi ja hyväksi juuri nyt?
Toki hyvinvointiini liittyy myös pidempiaikaista satsausta, kuten liikunnan harrastus sekä kuormittavien asioiden harkittua purkamista, nämä ovat asioita joita kyllä toteutan ihan suunnitelmallisesti. Mutta näihin ei liity raha, ainakaan merkittävästi. Liikuntaa voi harrastaa tuloksellisesti kotonakin ja ulkoilmassa ilman mitään saleja, kuten tuli huomattua erityisesti "koronteenin" aikana. :)
Nyt oli ajatuksena puhua kuluttamistyylistäni kuluttajana.
Käytän rahaa ennen kaikkea elämyksiin ja epämaterialistisiin asioihin. Nuoremmassa iässä oli toisin - minulla on surullisenkuuluisa menneisyys mm. postimyyntiriippuvaisena.... 😔 Päästyäni tästä vaiheesta eroon, menin materian suhteen melkein toiseen ääripäähän, ja joku voi olla sitä mieltä, että minun jopa voisi olla hyvä välillä ostaa uusia vaatteita sen sijaan että hengailen vuosia vanhoissa H&M:n trikoissa.
Ainoastaan kosmetiikka on säilynyt sellaisena materialistisena asiana, johon edelleen laitan (jopa mielelläni) rahaa.
Hyvä esimerkki täysin älyvapaasta, tunnepohjaisesta kuluttamiseni kohteesta on Ahvenanmaan vuokra-asuntoni. Jep, minulla on siellä vuokra-asunto, ei omaa asuntoa. (Olen kyllä tarjoutunut ostamaan asunnon sen omistajilta mutta eivät halua myydä.... ja mä kun olen kiintynyt juuri siihen asuntoon.)
Talvikylpy Maarianhaminassa
Olen kuluttanut vuosikausia rahaa siihen, että minulla on mahdollisuus koska tahansa mennä Ahvenanmaalle kotiin, ja nauttia minulle rakkaan paikan tuomasta ilosta, onnesta ja rauhan tunteesta. (Mikään paikka ei rauhoita minua niinkuin Ahvenanmaa.) Omaan kotiin meneminen on ihan eri asia kuin hotelliin tai kaverin luo meneminen.
Kun vihdoin viime vuonna aloitin säästämään, ensimmäistä kertaa elämässäni, pankin rahastoneuvoja melkein parkaisi kuullessaan mihin olin valuttanut vuokrasumman verran rahaa kuukaudessa viimeiset kymmenen vuotta... ("En sano mitään mutta vähän koskee..!", mies sanoi - ihan oikeasti :D).
Mä ajattelen, että tätä on ihan turha enää surra - tai surra ollenkaan. Mulla on mennyt Ahvenanmaahan ihan tosi paljon rahaa, kyllä, mutta Ahvenanmaa on myös tehnyt minut valtavan onnelliseksi. Sellaisia asioita ei voi mitata rahassa.
Nyt olen järkevöitynyt jonkin verran, ja Maarianhaminan asunnossani asuu nykyään alivuokralainen. Saan edelleen pitää saaristokotini ja mahdollisuuden vielä palata juuri siihen rakkaaseen asuntoon, mutta minulla ei mene siihen enää kuluja.
Niinpä saatoin jopa aloittaa säästämisen :)
Tällä hetkellä teen kahta työtä ja taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä. Se antaisi mahdollisuuden enempään säästämiseen ja kunnon omaisuuden hankintaan. Asunto, auto, mökki... kannattaisiko jotain jo omistaa 40+ -vuotiaana..? Ehkä kannattaisi.
(Mitä mieltä te olette? Kannattaako ihmisellä olla materialistista omaisuutta..?)
Olen kuitenkin toistaiseksi valinnut toisin, ja kulutan edelleen elämyksiin - ja kasvavassa määrin myös palveluihin.
Matkailu on aina ollut minulle ykköskohde johon laittaa rahaa, näin on ollut alaikäisestä saakka (!) - säästin 15-vuotiaana kuukausirahana saamani lapsilisän ulkomaanmatkoihin. Ensimmäisen oman ulkomaanmatkan tein 17-vuotiaana (Kreikkaan...! Tosin rahat loppui kesken ja äidin piti lähettää lisää... 😆)
Sittemmin matkailun rinnalle on noussut ruoka (ja täytyy myöntää, myös hyvä viini - tästä vilpittömät kiitokset eksälleni Mr Karkkipäivälle!).
Joitain vuosia sitten määrittelin taloudellisen vapauden tilan olevan minulle se, jos/kun pystyisin hintoja katsomatta menemään mihin tahansa ravintolaan ja tilaamaan ihan mitä tahansa ruokaa ja juomaa.
Ihan sitä tilannetta en ole saavuttanut (ehheh), mutta ruoan ja juoman osuus kulutuksestani on tätä nykyä varmasti suurempi kuin koskaan. Sijoitan todella mielelläni hyviin ravintoloihin, ja haaveenani on tehdä jonain päivänä viinille ja ruoalle omistettu matka Saksan viinilaaksoihin tai Ranskaan.
PALVELUT
Ne ovat toinen asia, joista maksan mielelläni. Käyn säännöllisesti kampaajalla, kynsihuollossa, kosmetologilla ja nykyään myös kulmakarvojen laminoinnissa.
Nämä ovat asioita, joihin minulla on ennen ollut erilainen suhtautuminen, ja olen esimerkiksi halunnut säästää kampaajan kuluissa niin usein kuin mahdollista. (Lue: kävin kampaajalla vain "pakon" edessä.) Värjäsin hiukseni itse ja kosmetologin hoidoissa en käynyt juuri koskaan, en edes vuosittain.
Totta kai taloudellinen tilannekin on vaikuttanut. Ja, ihan kieltämättä; kyllähän Maarianhaminan vuokran vapautuminen muuhun käyttöön on tuonut mahdollisuuden maksaa asioista, joista ennen ei yhtä herkästi halunnut maksaa.
Olen viime vuosien aikana tutustunut moniin yrittäjiin, toisiin läheisestikin, ja alkanut nähdä yrittäjyyden uusin silmin. Olenhan itsekin yrittäjä, vaikkakin myymäni palvelut ovat erilaisia kuin ne mitä itse käytän.
Juustomestari Annika valtakunnassaan <3
Arvostan käsityöammatit huikean korkealle, ja koen, että on jotain aivan fantastista, jos voi tienata elantonsa oman kätensä työllä.
Kun jollain on lahjakkuus, intohimo ja rautainen ammattitaito johonkin asiaan, on mahtavaa, että me muut saamme hyötyä siitä lahjasta. Nykyään haluan hyötyä siitä entistä enemmän.
Kampaajat, leipurit, kosmetologit, personal trainerit, kokit... käytän ilolla heidän palvelujaan, vaikka osaan leipoa, tehdä kasvohoidon ja lakata kynnet kotonakin.
Nautin toisen ammattitaidosta ja haluan tukea yrittäjiä ja yrittäjyyttä. Kynsihuollossa käyminen on yhtä lailla pientä arjen hemmottelua kuin upean kynsiteknikkoni Maaritin työn tukemista.
Syksyllä 2019 kulutin tamperelaiseen ruokaosaamiseen Tamperrada-festivaaleilla - ei lainkaan ikävä sijoitus
Samalla osallistun Suomen talouden elävänä pitämiseen ja työpaikkojen luomiseen.
Ihan suoraan sanottuna mieluummin laitan rahan kiertämään palveluihin kuin säästän sitä tililläni. Jokainen on varmaan jo kuullut, että jos jokainen meistä käyttäisi vain kympinkin enemmän kuussa suomalaisiin tuotteisiin tai palveluihin, se loisi vuositasolla 10 000 uutta työpaikkaa.
Olen itse intohimoinen valokuvaaja ja kirjoittaja. Jos joku nauttii kirjoituksistani, se on aivan ihanaa. Yhtä ihanaa minusta on mennä kampaajalleni Saaralle, kuunnella hänen kuulumisiaan, saada kauniisti ja tasaisesti värjätyt hiukset ja intoilla kauneusalan ihmisille yhteisistä ilon aiheista. :)
Olen myös alkanut käyttää taksia. (Ja pk-seudulla Uberia, voi kun se saataisiin Tampereellekin...) Tämä on palvelu, jonka käyttöä olen "entisessä elämässäni" välttänyt viimeiseen asti. Taksi on Suomessa kallis, enkä ole kokenut saavani siitä hintaa vastaavaa hyötyä. Mieluummin olen mennyt julkisilla vaikka se olisi vaivalloisempaa ja hitaampaa.
Koettuani uupumuksen ja loppuunpalamisen arvostan nyt osittain eri asioita elämässä - tai sanotaan uusia asioita. Tunnistan paremmin mistä kuormitun ja mitä minun on hyvä välttää, että vältän liiallisen stressin.
Yksi asia mitä yritän välttää parhaani mukaan, ja mikä samalla on myös mahdotonta koska sitä vain tulee elämässä, on kiire. (Joo, tämä pohjustus on johtamassa taksin käyttöön...! 😊)
Kiire on minulle pahimpia stressin laukaisijoita, ja pyrin järjestelemään asiat arjessa niin, että voin minimoida kiireen. Olen tekemisessäni hidas ihminen, minkä olen hyväksynyt, enkä enää yritäkään suoriutua nopeasti. Hidas tempo sopii minulle ja rauhoittaa minua - onhan sisäinen temponi jo maksimilukemilla..! En tarvitse ulkoiseen tekemiseen ja olemiseen enää lisää tehoa ja nopeutta.
Tässä taksi astuu kuvaan.
Olen usein myöhässä, ja viime hetken siivous ja pakkaaminen esimerkiksi ennen reissuun lähtöä tai pukeutuminen 4 minuuttia ennen kaveritreffejä on minulle (valitettavasti) hyvin tyypillistä. Tämä on aiheuttanut minulle valtavaa stressiä ja ahdistusta, enkä vain saa itsestäni sen tehokkaampaa lähtijää.
Niinpä taksista on tullut hintansa arvoinen. Pirssi säästää minulle arvokkaita minuutteja, ja voin rentoutua paremmin ennen lähtöä. 👍
Mieluummin saavun esimerkiksi junalle pusero kuivana ja pulssi tasaisena, kuin naama punaisena ja hiestä valuen.
Ensi viikolla olen menossa kulmien laminointiin, jalkahoitoon, fiksaamaan kynnet ja värjäyttämään (vihdoin!) tyvikasvuni.
Se ilahduttaa minua. ❤️
Mihin sinä kulutat mieluiten rahaa?
